tiistai 20. elokuuta 2019

Emojeista, hieroglyfeista ja kiinalaisista kirjoitusmerkeistä

Netin syövereissä on pari kertaa tullut vastaan vitsi, jonka mukaan emojien kautta on päädytty kirjoittamaan samalla tavalla kuin muinaiset egyptiläiset. On myös puhuttu emojien kielestä, merkkien oikeista merkityksistä ja siitä, miten niiden merkitykset muuttuvat riippuen ympäristöstä, jossa niitä luetaan. Esimerkiksi silmäniskuhymiö ;) saattaa ilmetä muodossa 😉 tai 😜, jotka välittävät ehkä hieman erilaisen viestin.

(Tämä kirjoitus sisältää välttämättä kaikenlaisia erikoismerkkejä. Toivottavasti ne näkyvät oikein.)

Hymiöt täyttävät sen aukon, jonka kirjallisesta viestinnästä puuttuvat äänenpainot ja -sävyt jättävät. Tämä koskee lähinnä puhutun viestinnän piirteitä lainaavaa kirjoittelua keskustelupalstoilla ja pikaviestimissä: toki kaikki on ilmaistavissa myös ilman hymiöitä, mutta tekstistä saattaa tulla turhan raskasta. Hymiöitä ovat täydentäneet sittemmin kaikenlaiset emojit, jotka esittävät erilaisia asioita, esimerkiksi ruokaa:


Näitä käytetään viestinnässä pitkälti ideogrammeina, eli kuvat tarkoittavat sitä mitä ne esittävät, eivätkä siis ole tapa kirjoittaa mitään tiettyä kieltä. Esimerkkinä seuraava joskus saamani viesti:
📱?
Puhelimen kuva ja kysymysmerkki on tulkittava kysymyksenä, joka liittyy puhelimen (ainakin alunperin) ensisijaiseen käyttöön eli soittamiseen. Asiayhteydestä selvinnee, onko kysymys ymmärrettävä pyyntönä soittaa vai tiedusteluna, onko nyt hyvä hetki soittaa tai jotain muuta. Viestin muotokieli antaa ymmärtää, että kyseessä ei ole mikään vakava asia, koska lähettäjä on nähnyt tarpeeksi vaivaa kaivaakseen esiin sanallista viestiä hauskemman muodon. Yksinkertainen 'Voitko soittaa?' saattaisi tuoda ensimmäisenä mieleen, että jotain ikävää on sattunut.

Samaan tapaan esimerkiksi liikennemerkissä tai vastaavassa yhteydessä nähtävä nuoli oikealle on ideogrammi, koska sitä ei voi yksiselitteisesti lukea ääneen millään kielellä toisin kuin vaikkapa turn right, oikealle tai 向右.

Viimeisestä esimerkistä päästäänkin kiinalaisiin kirjoitusmerkkeihin. Niiden sanotaan usein kuvaavan asioita sanojen sijaan, mutta oikeastaan tämä pitää vain osittain paikkansa. Etymologiansa osalta osa kirjoitusmerkeistä kyllä voidaan luokitella ideogrammeiksi tai piktogrammeiksi: esimerkiksi 二 on ideogrammi, joka kuvaa lukumäärää kaksi, ja 人 on pohjimmiltaan ihmishahmoa esittävä kuva. Samoin 馬 esittää hevosta, mutta kiinassa kysymyspartikkelia merkitsevä 嗎 on yhdistelmä suuta ja hevosta esittäviä kuvia, mikä viittaa siihen, että kysymyspartikkeli ma kuulostaa samalta kuin hevosta tarkoittava sana mǎ.

Tästä päästäänkin siihen, että merkit tosiaan viittaavat sanoihin eivätkä pelkästään asioihin: ihmishahmoa kuvaava piktogrammi 人 merkitsee sanaa rén eikä sanaa nán, ja ideogrammi 二 merkitsee sanaa èr eikä sanaa liǎng, vaikka niiden pikto- ja ideograafinen luonne periaatteessa mahdollistaisi molemmat merkitykset. Kiinalaiset kirjoitusmerkit ovat siis sanamerkkejä.

On kuitenkin huomattava, että kiinalaisten kirjoitusmerkkien suhde merkitykseen ei ole yhtä mielivaltainen kuin latinalaisilla aakkosilla. Esimerkiksi merkkijono sun on ties, sun on villas merkitsee aivan eri asioita riippuen siitä, luetaanko se suomeksi vai englanniksi, mutta ylempänä mainitut merkit 人, 二 ja 馬 merkitsevät suunnilleen samaa ('mies', 'kaksi', 'hevonen') riippumatta siitä, luetaanko ne kantoniksi (yàhn, yih, máh)mandariiniksi (rén, èr, mǎ) tai jopa japaniksi (hito, ni, uma). Kuten japania, teoriassa myös suomea voitaisiin kirjoittaa kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä, mutta tällöin olisi japanin tapaan käytännössä turvauduttava lisämerkkeihin morfologian osalta. Jos lisämerkistönä käytettäisiin latinalaisia aakkosia, voitaisiin suomenkielinen lauseke miehen kaksi hevosta kirjoittaa seuraavasti:
人n 二 馬ta
Tässä siis edellä mainitut merkit merkitsevät sanoja mies, kaksi ja hevonen; substantiiveihin on lisätty latinalaisin aakkosin yksikön genetiivin pääte -n ja yksikön partitiivin pääte -ta.

Vastaavasti talossa asuu kaksi perhettä voitaisiin kirjoittaa näin:
 家ssa 住u 二 戶tä.
Tässä siis 家 merkitsee suomen kielen sanaa talo (aivan kuten merkkijono ⟨talo⟩ merkitsee sanaa talo), 住 merkitsee asua,  二 merkitsee kaksi ja 戶 merkitsee perhe. Kieliopilliset päätteet on jälleen merkitty latinalaisilla aakkosilla. Tämä käytäntö liippaa läheltä kaikille tuttua tapaa kirjoittaa vaikkapa viidelletoista muodossa 15:lle.

Egyptiläsissä hieroglyfeissa on jonkin verran samaa kuin kiinalaisissa kirjoitusmerkeissä. Hieroglyfien tulkinta edellytti aikanaan paitsi Rosettan kiveä, jossa sama teksti on egyptin lisäksi kreikaksi, myös muinaisegyptin nuorimman muodon eli koptin tuntemusta sekä aimo annoksen luovaa mielikuvitusta. Tulokset eivät kuitenkaan ole mitenkään mielivaltaisia tai sattumanvaraisia.

Yksinkertaistaen voisi sanoa, että hieroglyfeilla merkittiin joko konsonantteja tai asioita. Konsonantteja merkittiin joko niin, että tiettyä konsonanttia merkitsi tietty hieroglyfi, esimerkiksi 𓆑 on f ja 𓂋 on r, tai niin, että tietty hieroglyfi kuvasi jotain tiettyä sanaa ja siten kaikkia siihen sisältyviä konsonantteja, esimerkiksi 𓄤 nfr. Molempia saatettiin käyttää selvyyden vuoksi yhdessä, esimerkiksi 𓄤𓆑𓂋 nfr.

Muinaisegyptin vokaaleista ei siis ole oikein mitään tietoa, ja hieroglyfien transkriptioiden ääntöasut edustavat luokkahuoneääntämystä puhtaimmillaan: esimerkiksi 𓋴𓄤𓆑𓂋𓅱 snfrw voidaan lukea ääneen "seneferu", "sneferu" tai "seneferwi". Hieroglyfien tulkitsemista ja lukemista tukevat egyptistä saadut lainasanat muissa muinaiskielissä sekä tietenkin se, että muinaisegyptin nuorinta muotoa eli koptia kirjoitettiin kreikkalaisilla aakkosilla. Esimerkiksi 𓈗 mw 'vesi' on sama kuin koptin ⲙⲟⲟⲩ.

Jos emojeilla haluttaisiin kirjoittaa kuten hieroglyfeillä, olisi kuitenkin aivan ensimmäiseksi päätettävä, mitä kieltä ollaan kirjoittamassa. Yksinkertaisuuden vuoksi käytän esimerkkinä englannin kieltä ja klassista esimerkkiä, jonka mukaan englanninkielinen lause I believe voitaisiin kirjoittaa kuvakirjoituksella seuraavassa muodossa:
👁🐝🍁
Tässä siis merkit vastavat sanoja eye, bee ja leaf, jotka yhdessä äännettynä kuulostavat suunnilleen samalta kuin edellä mainittu lause.

Jos haluttaisiin tarkemmin noudattaa egyptin kirjoitustapoja, voitaisiin sana hot kirjoittaa antamalla konsonantit h ja t ja sitten merkitystä tarkentava ideogrammi, esimerkiksi HT🔥. Vastaavasti sana hat voitaisiin kirjoittaa HT🎩. Molemmissa tapauksissa kaksi ensimmäistä merkkiä merkitsevät sanan konsonantteja, joihin merkitykseen viittaava ideogrammi ohjaa täydentämään oikean vokaalin. Käytin selvyyden vuoksi latinalaisia aakkosia apukirjaimistona, mutta tietenkin kirjainten h ja t sijaan voitaisiin käyttää niitä merkitseviä kuvakkeita. Sopivia kuvakkeita olisivat ainakin 🦊 f, 🏌️‍♀️ g, 🏨 h, 👨‍👦‍👦 p, 🥃 w ja 🦓 z. Näillä eväillä voitaisiin kirjoittaa englannin sana hog muodossa 🏨🏌️‍♀️🐖 ja weep muodossa 🥃👨‍👦‍👦😢.

Konsonantit voitaisiin merkitä myös yhdellä kuvakkeella, joka merkitsee sanaa, joka sisältää tarvittavat konsonantit. Näin ollen voitaisiin kirjoittaa esimerkiksi seuraavat sanat:
🍁😂  laugh
🍁🍞  loaf
🍁❤️  love
Yllä olevissa sanoissa ensimmäinen kuvake antaa sanan leaf konsonantit l-f (tai l-v), ja jälkimmäinen kuvake selventää semanttisin perustein, millaisilla vokaaleilla konsonantit on täydennettävä. Luonnollisesti tällaisen järjestelmän tehokas käyttö edellyttää vakiintuneita käytäntöjä, jotta lukemisesta ei tule jatkuvaa kuva-arvoitusten ratkaisemista.

maanantai 29. heinäkuuta 2019

Newtonin kolmannesta laista

Fyysikko Isaac Newton julkaisi klassisen mekaniikan perusteet latinankielisessä teoksessaan Philosophiæ Naturalis Principia Mathematica eli 'luonnonfilosofian matemaattiset periaatteet'. Ensimmäinen painos ilmestyi 1687, toinen 1713 ja kolmas 1726. Newtonin omat kappaleet ensimmäisestä painoksesta löytyvät digitoituina Cambridgen yliopiston sivuilta, sekä lisälehdillä (Adv.b.39.1) että ilman (NQ.16.200). Andrew Motten laatima ensimmäinen englanninkielinen käännös ilmestyi 1729 ja perustui kolmanteen painokseen. Kolmas painos on ilmestynyt vaihtoehtoiset lukutavat kokoavana editiona vuonna 1972 Alexandre Koyrén and I. Bernard Cohenin toimittamana.

Teos tunnettaneen parhaiten liikelaeista, etenkin kolmannen lain alkuosan englanninkielisestä muotoilusta for every action, there is an opposite and equal reaction. Useimmiten lausetta ei kuitenkaan käytetä Newtonin tarkoittamassa merkityksessä vaan kuvaannollisesti puhuttaessa jotakin asiaa seuraavasta "vastareaktiosta". Tämä edellyttää ajallista peräkkäisyyttä, joka ei ole läsnä Newtonin muotoilussa. Alkukielellä eli latinaksi kolmas laki toteaa:
Actioni contrariam ſemper & æqualem eſſe reactionem : ſive corporum
duorum actiones in ſe mutuo ſemper eſſe æquales & in partes contra-
rias dirigi.
'Aktiolle on aina vastakkainen ja yhtäläinen reaktio, eli kahden kappaleen aktiot keskenään ovat aina yhtäläisiä ja suuntautuvat vastakkaisiin suuntiin.'

Olen käyttänyt yllä sanaa aktio lähinnä siksi, etten keksi parempaakaan. Pohjalla olevan verbin agere perusmerkitys on 'ajaa', mutta käytännössä se tarkoittaa kaikenlaista 'tekemistä', 'toimimista' ja 'suorittamista'. Etuliite re- merkitsee usein 'vastaan', 'takaisin' tai 'uudelleen', mutta toisinaan se vain terävöittää verbijuuren merkitystä. Tässä yhteydessä etuliitteen merkitys on ymmärrettävä kuten Newtonin samassa yhteydessä tarjoamassa esimerkissä, jossa hän käyttää verbiä trahere 'vetää' ja siitä johdettua verbiä retrahere: jos hevonen vetää köyteen kiinnitettyä kiveä, tulee hevonen vedetyksi yhtä lailla kohti kiveä (si equus lapidem funi alligatum trahit, retrahetur etiam & equus æqualiter in lapidem). Ut ita dicam, 'niin sanoakseni", kuten Newton on kyseiseen kohtaan käsin lisännyt.


Newtonin oma näkemys kolmannen lain sanamuodosta (NQ.16.200).

Huvittavaa on, että Newton olisi ilmeisesti halunnut poistaa teoksestaan sen luultavasti tunnetuimman yksittäisen lauseen: hän on nimittäin yliviivannut sen (ja korjannut sanaan corporum ison alkukirjaimen) molempiin omiin kappaleisiinsa, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Harmillista sinänsä, että poisto ei kuitenkaan päätynyt myöhempiin painoksiin.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Satunnaisia vastauksia

Tässä kirjoituksessa vastaan parhaani mukaan kysymyksiin, joiden kautta tuntemattomat lukijat ovat päätyneet Filologogrammataan mutta joihin täältä ei ole (tähän asti) löytynyt ainakaan yksinkertaisia vastauksia. Olen muotoillut myös fragmentaariset hakulausekkeet kokonaisiksi kysymyksiksi, jotka eivät näin ollen välttämättä täydellisesti vastaa sitä, mitä kyseinen henkilö on oikeastaan halunnut tietää.

Aineistoa.

Miksi Suomenlinnaa kutsutaan Pohjolan Gibraltariksi?

Suomenlinnaa tai oikeammin Viaporia (josta olen kirjoittanut useasti) kutsuttiin Pohjolan Girbaltariksi siksi, että sen katsottiin olevan yhtä valloittamaton kuin varsinainen Gibraltarin linnoitus Espanjan rannikolla. Ilmaisun lienee popularisoinut Runeberg Vänrikki Stoolin tarinoiden Viaporia käsittelevällä runollaan.

Mikä on tähtien merkitys sotilasarvoissa?

Sopimussotilaiden eli varusmiespalveluksen jälkeen määräaikaiseen virkasuhteeseen jääneiden sotilaiden arvomerkeissä käytettiin aikaisemmin tähteä erottamaan heidät varusmiehistä, sotilasammattihenkilöistä ja reserviläisistä. Sotilasammattihenkilöiden arvomerkeissä oli vastaavasti miekka kuten nykyäänkin ammattialiupseerikersantin arvomerkissä. Aiemmin tähtiä ja miekkaa käytettiin sotilasvirkamiesten arvomerkeissä.

Mitä tarkoittaa "sumfatirallaa"?

Kyseessä on filleri, jonka alkuosa luultavasti perustuu ruotsin sanaan sjung 'laula'.

Miten "becherovka" äännetään?

Tähän löytyy oikeastaan ihan suora vastaus, mutta todetaan vielä, että tämän tšekkiläisen liköörin nimi on johdettu saksankielisestä sukunimestä Becher, jossa ch ääntyy kuten h suomen sanassa vihko. Ilmeisesti tšekit kuitenkin ääntävät sen karheampana "ach"-äänteenä. Lisäksi huomattakoon, että v ääntyy k:n edellä soinnittomana, joten nimi ääntyy kokonaisuudessaan suunnilleen [bexerofka].

Mihin vesuria käytetään?

Tätä Agricolan yhteydessä mainitsemaani työkalua käytetään vesakon raivaamiseen ja puiden karsimiseen.

Miten "via crucis" äännetään?

Tähänkin löytyy jo vastaus, mutta se on vähän pitkä. "Via krukis", jos haluaa kuulostaa suomalaiselta latinistilta; "via krutsis" tai "via krusis", jos haluaa kuulostaa astetta valistuneemmalta suomalaiselta latinistilta; "wia kdukis", jos haluaa kuulostaa Cicerolta.

Mitä ovat sanan kulli synonyymit?

Nilkki, nalkki, koinuneuvo, neien turva, vitun vasara, kullan nuppu, seisottaja, kannattaja, yllyttäjä, kyrpä.

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Hortoilusta

Tämänkertainen kirjoitus käsittelee hortoilua ja vastaavaa verbiä hortoilla hiljattain oppimassani horta- eli villivihannesharrastuksen merkityksessä ammentaen kahdesta aihetta käsittelevästä kirjoituksesta.

Esa-Jussi Salminen kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan otsikolla "Kieli hortoilee - inhimillinen tekijä kielen kehityksessä" (14.4.2019) seuraavasti:
"Kun villivihannesten keräily tuli muodikkaaksi jokin aika sitten, tuli kansan tietoisuuteen jännä sana kuvaamaan tätä harrastusta: hortoilu, hortoilla. Se juontaa tässä merkityksessä vierasperäisestä sanasta horta, joka tarkoittaa villivihannesta. Meillähän on myös toinen verbi hortoilla, joka tarkoittaa jonkinlaista päätöntä epävakaista kulkemista."
Salminen jatkaa toteamalla, että jos sana on johdettu sanasta horta, sen pitäisi tietysti olla hortailu. Lopussa on toinen anekdootti siitä, miten inhimilliset tekijät vaikuttavat siihen, että kielen muutokset eivät etene aina aivan johdonmukaisesti.

Asiaa kommentoi samana päivänä Jukka Korpela omilla sivuillaan otsikolla "Hortoilla: harhailusta harhatermiksi". Kirjoituksen sisällön tiivistää hyvin ensimmäinen kappale:
"Sanalle hortoilla annettu uusi merkitys ’kerätä villikasveja’ perustuu kuvitelmaan johtamisesta sanasta, jota ei todellisuudessa ole."
Korpela esittää otaksuman, että tämä päämäärättömään harhailuun viittaava, sävyltään lähinnä kielteinen arkikielinen sana on otettu villikasvien keräämisen merkitykseen itseironisesti siksi, että harrastukseen sisältyy luonnossa liikkumista, josta on tietenkin lyhyt matka päämäärättömään vaelteluun. Tämän jälkeen Korpela siteeraa hortoilu.fi-sivulta löytyvää selitystä sanan alkuperästä:
"Horta on kreikkaa ja tarkoittaa kaikkea villiä, kasviperäistä syötävää. Horta on hyvä, suomalaisen makuinen lainasana kreikan kielestä. Kerätä hortaa on luontevasti hortoilla kuten sieni – sienestää ja marja – marjastaa. Keväisessä ja kesäisessä luonnossa käyskentelevä, silloin tällöin herkun löytäessään pyllistävä kasvin kerääjä täyttää hortoilu-sanan merkityksen myös toisessa mielessä!"
Viimeinen virke näyttäisi epäsuorasti vahvistavan yhteyden hortoilun alkuperäiseen merkitykseen. Kuten Korpelakin toteaa, kyse ei tietenkään ole muodollisesti sanoihin sienestää ja marjastaa rinnastuvasta johdoksesta, koska hortoilla on muodostettu aivan eri johtimella. Keräilemisen merkitys ei myöskään ole mitenkään tyypillinen tällaisille le-johdoksille, joiden merkityksestä ja muodostuksesta voi lukea lisää VISK:sta pykälistä 353 ja 358 (ja teonnimen muodostuksesta vielä pykälästä 228). Itselleni hortoilusta tulee muunkin kuin keräilyn kattavana harrastuksen nimityksenä mieleen lähinnä heppailu sekä herppiharrastajien suusta kuultu herppeily, vaikka tällöinkin hortailu kuulostaisi tietysti luontevammalta.

Suhteessaan sanaan horta suomen kielen hortoilu olisi johdoksen sijaan varsin erikoinen äänteelliseen samankaltaisuuteen löyhästi perustuva merkityslaina. Korpela kuitenkin mainitsee, että "sen enempää klassisessa kuin nykyisessäkään kreikassa" ei ole sanaa horta:
"Sen sijaan nykykreikassa on sana hórto, joka tarkoittaa yleisesti ruohoa (ruohovartista kasvia) ja joka on peräisin klassisen kreikan sanasta khórtos, joka tarkoittaa alkujaan rajattua aluetta karjan ruokkimiseen, sitten yleisesti ruokintapaikkaa ja karjanrehua. Toisaalta rajatun alueen merkityksestä on tultu puutarhan merkitykseen, joka on taustalla muun muassa sivistys­sanassa hortonomi. Latinaan lainautuneena, muodossa hortus, sana tarkoittaa ensisijaisesti puutarhaa."
Latinan hortus ei ole lainaa kreikasta, vaikka se onkin sanan χόρτος etymologinen vastine. Mielenkiintoisena sivuhuomiona latinan historian osalta Plinius vanhempi kertoo (19,19) roomalaisissa kahdentoista taulun laeissa käytetyn sanan villa sijasta sanaa hortus, kun taas puutarhaan viitattiin sanalla heredium.

Nykykreikan sanan χόρτο merkityksestä Korpela toteaa vielä seuraavaa:
"Väitetty kreikkalainen kantasana ei tarkoita vain villejä ihmisen syötäväksi sopivia vihreitä kasveja, vaan kaikenlaisia ruohoja, villejä ja viljeltyjä – ja enemmänkin eläinten rehuihin kuin ihmisravintoon."
Sanalla χόρτο on toki yllä mainitut merkitykset, mutta kuten Korpelan linkittämässä sanakirjassa aivan suoraan sanotaan, sen monikkomuodolla χόρτα (hórta) on erityismerkitys (2β) 'διάφορα είδη αυτοφυών ή καλλιεργημένων πράσινων φυτών, που τρώγονται βραστά ως σαλάτα, όπως π.χ. τα ραδίκια' ['erilaisia villinä kasvavia tai viljeltyjä viherkasveja, joita syödään keitettyina salaattina, kuten esimerkiksi voikukka'.

Siitä voidaan tietysti keskustella, onko leksikaalistunut monikkomuoto eri vai sama sana, millä on käytännön merkitystä muun muassa sen kannalta, miten asiat järjestellään sanakirjoissa. Esimerkiksi kielitoimiston sanakirjassa lemman lasi alta löytyvät materiaaliin (1) ja siitä tehtyihin esineisiin (2) liittyvien merkitysten lisäksi erikseen (3) edelliseen liittyvä monikollinen lasit merkityksessä 'silmälasit'. Tässäkin tapauksessa olisi mielestäni liioittelua sanoa, että suomessa ei ole sellaista sanaa kuin lasit.

(Sivuhuomiona mainittakoon vielä se, että nykykreikan neutrisukuisen sanan χόρτο ja klassisen kreikan maskuliinisukuisen sanan χόρτος välissä on merkittävänä välivaiheena keskiaikainen neutrimuoto χόρτον. Neutrisukuisen sanan muodostamisen mallina ovat ilmeisesti olleet merkitykseltään läheiset sanat φυτόν ja λάχανον.)

Lopuksi on syytä huomata, että olemattomaksi esitetty sana horta ei ole suomenkielisten hortoilijoiden keksintö: englanninkielisiä horta-reseptejä löytää nopealla Google-haulla, ja kreikkalaisen keittiön yhteydessä esiintyvät muodot chorta ja horta myös englannin-, saksan- ja katalaaninkielisissä Wikipedioissa.