Noin vuosi sitten Kirkko ja kaupunki -lehden yleisönosastolla käytiin keskustelua Helsingissä tänäänkin pitkäperjantaina esitettävän kärsimysnäytelmän Via Crucis oikeasta ääntämyksestä, ja jos olisin pitänyt blogia jos silloin, olisi tämä kirjoitelma tietyllä tapaa hieman ajankohtaisempi.
Sen valossa, mitä tiedämme klassisen latinan ääntämyksestä, olisi kyseisten sanojen "oikea" ääntämys suunnilleen ['wia 'krukis]. Perinteinen suomalaisten latinistien käyttämä klassinen ääntämys olisi ['via 'krukis], kun taas ei-latinistit saattaisivat ääntää esimerkiksi ['vi:a 'kru:(t)sis]. Reijo Pitkäranta otti omassa kommentissaan kantaa yksiselitteisesti klassisen ääntämyksen (suomalaisen version) puolesta, joku muu taas kannatti historiallisin perustein keskiaikaisempaa ääntämystä, johon kuulunee c:n [ts]-, [tʃ]- tai [s]-ääntämyksen ohella painollisen vokaalin pidentäminen.
On sinänsä täysin totta, että tällaisen uskonnollisen aiheen ollessa kyseessä voi kirkkolatinan suuntaan kallellaan oleva ääntämys olla enemmän kohdallaan kuin klassinen. Samaan tapaan mielestäni kuulostaa hassulta, jos esim. Carl Orffin Carmina Buranaa lauletaan muuten kuin saksalaisen tai keskiaikaisen mallin mukaan; klassiset "kovat" c:t ja g:t tuntuvat hyperkorrekteilta. Jostain syystä en toisaalta edellyttäisi klassista ääntämystä edes Catulli Carminan tapauksessa, vaikka teksti on kulta-ajan auktorin Gaius Valerius Catulluksen kynästä. Jos tämä olisi pakko perustella jotenkin, saattaisin sanoa, että musiikkiteoksen ollessa kyseessä on ääntämyksen parempi noudattaa säveltäjän oletettuja käsityksiä.
En siis oikeastaan osaa enkä halua nimetä mitään tiettyä ääntämystä ehdottomasti vääräksi, koska eri tavoilla on sinänsä aivan samanarvoiset perustelunsa. Jos ääntää kuten muut, tulee todennäköisimmin ymmärretyksi eikä tarvitse kuunnella rikkiviisaiden latinistien kommentteja kikeroista ja kelloista.
Käytän tämän tilaisuuden vielä pohtiakseni vähintään yhtä ajankohtaista aihetta eli uuden paavin Franciscuksen latinankielisen nimen ääntämystä. Latinankielisissä uutisissa (Nuntii Latini) nimi on äännetty [fran'siskus] eli suomalaisesta klassisesta mallista poiketen astetta vanhemman ranskalaisen mallin mukaan, vaikka ranskalainen protodiakoni Jean-Louis Tauran ilmoitti kardinaali Jorge Mario Bergoglion valitsemaksi nimeksi [fran'tʃiskum].
(Jotta sana ranskalainen toistuisi vielä, niin mainittakoon, että nimi Franciscus merkitsee 'frankkilaista' tai hieman anakronistisesti 'ranskalaista'. Frankit olivat germaaninen heimo, jonka nimi juontuu saksien tapaan ilmeisesti heidän suosikkiaseestaan.)
Latinankielisten uutisten tapauksessa voitaisiin asiaa lähestyä sen kautta, miten uutisissa yleensäkin äännetään vieraskieliset nimet. Mitä tutumpi vieras kieli on kyseessä, sitä todennäköisemmin pyritään ääntämään nimi oikein paitsi oman kielen äänteiden puitteissa, myös vieraan kielen äänteitä tarpeen mukaan käyttäen. Esimerkiksi suomalainen uutistenlukija saattoi vielä vanhemman George Bushin tapauksessa ääntää suunnilleen [so:s pus], mutta hänen poikansa aikana englannin kielen yleinen osaamistaso Suomessa oli noussut jo sen verran, ettei vähempää kuin [tʃo:tʃ buʃ] olisi luultavasti siedetty. Toisaalta korealaiset nimet kuten Kim Jong-il äännetään tänä päivänä helposti englannin vaikutuksesta [kim dʒoŋ il], koska korea on melko tuntematon kieli kummallisine alveolo-palataalisine affrikaattoineen, eikä tällöin poikkeama autenttisesta ääntämyksestä oikeastaan kovin merkittävä olekaan.
Nuntii Latinissa Kim Jong-il on äännetty [kim joŋ il] eli suomenkielisen näkökulmasta "niin kuin se kirjoitetaan". Tämän voi perustella sillä, että käytettävässä kielimuodossa ei ole minkäänlaista affrikaattaa, joka voisi korvata korean [d͡ʑ]-äännettä, mutta toisaalta tutummat eurooppalaiset nimet on uutisissa äännetty pitkälti käyttäen kyseisten kielten omia äänteitä, vaikka ne eivät klassisessa latinassa esiintyisikään. Katolisen kirkon latinan, jota siis kardinaalit käyttävät, voidaan ajatella ainakin puhutun muotonsa puolesta olevan eri murre kuin mitä Nuntii Latinissa käytetään. Näin ollen paavin sinänsä latinankielinen nimi on ainakin jollakin tasolla rinnastettavissa vieraskielisiin nimiin. Käytetty [fran'siskus] on eräänlainen kompromissi hyperklassisen [fran'kiskus]- ja ehkä tässä tapauksessa autenttisempana pidettävän [fran'tʃiskus]-ääntämyksen välillä.
Näissä merkeissä toivotan (tässä vaiheessa luultavasti melko vähäisille) lukijoille piinallista pitkäperjantaita!
Sen valossa, mitä tiedämme klassisen latinan ääntämyksestä, olisi kyseisten sanojen "oikea" ääntämys suunnilleen ['wia 'krukis]. Perinteinen suomalaisten latinistien käyttämä klassinen ääntämys olisi ['via 'krukis], kun taas ei-latinistit saattaisivat ääntää esimerkiksi ['vi:a 'kru:(t)sis]. Reijo Pitkäranta otti omassa kommentissaan kantaa yksiselitteisesti klassisen ääntämyksen (suomalaisen version) puolesta, joku muu taas kannatti historiallisin perustein keskiaikaisempaa ääntämystä, johon kuulunee c:n [ts]-, [tʃ]- tai [s]-ääntämyksen ohella painollisen vokaalin pidentäminen.
On sinänsä täysin totta, että tällaisen uskonnollisen aiheen ollessa kyseessä voi kirkkolatinan suuntaan kallellaan oleva ääntämys olla enemmän kohdallaan kuin klassinen. Samaan tapaan mielestäni kuulostaa hassulta, jos esim. Carl Orffin Carmina Buranaa lauletaan muuten kuin saksalaisen tai keskiaikaisen mallin mukaan; klassiset "kovat" c:t ja g:t tuntuvat hyperkorrekteilta. Jostain syystä en toisaalta edellyttäisi klassista ääntämystä edes Catulli Carminan tapauksessa, vaikka teksti on kulta-ajan auktorin Gaius Valerius Catulluksen kynästä. Jos tämä olisi pakko perustella jotenkin, saattaisin sanoa, että musiikkiteoksen ollessa kyseessä on ääntämyksen parempi noudattaa säveltäjän oletettuja käsityksiä.
En siis oikeastaan osaa enkä halua nimetä mitään tiettyä ääntämystä ehdottomasti vääräksi, koska eri tavoilla on sinänsä aivan samanarvoiset perustelunsa. Jos ääntää kuten muut, tulee todennäköisimmin ymmärretyksi eikä tarvitse kuunnella rikkiviisaiden latinistien kommentteja kikeroista ja kelloista.
Käytän tämän tilaisuuden vielä pohtiakseni vähintään yhtä ajankohtaista aihetta eli uuden paavin Franciscuksen latinankielisen nimen ääntämystä. Latinankielisissä uutisissa (Nuntii Latini) nimi on äännetty [fran'siskus] eli suomalaisesta klassisesta mallista poiketen astetta vanhemman ranskalaisen mallin mukaan, vaikka ranskalainen protodiakoni Jean-Louis Tauran ilmoitti kardinaali Jorge Mario Bergoglion valitsemaksi nimeksi [fran'tʃiskum].
(Jotta sana ranskalainen toistuisi vielä, niin mainittakoon, että nimi Franciscus merkitsee 'frankkilaista' tai hieman anakronistisesti 'ranskalaista'. Frankit olivat germaaninen heimo, jonka nimi juontuu saksien tapaan ilmeisesti heidän suosikkiaseestaan.)
Latinankielisten uutisten tapauksessa voitaisiin asiaa lähestyä sen kautta, miten uutisissa yleensäkin äännetään vieraskieliset nimet. Mitä tutumpi vieras kieli on kyseessä, sitä todennäköisemmin pyritään ääntämään nimi oikein paitsi oman kielen äänteiden puitteissa, myös vieraan kielen äänteitä tarpeen mukaan käyttäen. Esimerkiksi suomalainen uutistenlukija saattoi vielä vanhemman George Bushin tapauksessa ääntää suunnilleen [so:s pus], mutta hänen poikansa aikana englannin kielen yleinen osaamistaso Suomessa oli noussut jo sen verran, ettei vähempää kuin [tʃo:tʃ buʃ] olisi luultavasti siedetty. Toisaalta korealaiset nimet kuten Kim Jong-il äännetään tänä päivänä helposti englannin vaikutuksesta [kim dʒoŋ il], koska korea on melko tuntematon kieli kummallisine alveolo-palataalisine affrikaattoineen, eikä tällöin poikkeama autenttisesta ääntämyksestä oikeastaan kovin merkittävä olekaan.
Nuntii Latinissa Kim Jong-il on äännetty [kim joŋ il] eli suomenkielisen näkökulmasta "niin kuin se kirjoitetaan". Tämän voi perustella sillä, että käytettävässä kielimuodossa ei ole minkäänlaista affrikaattaa, joka voisi korvata korean [d͡ʑ]-äännettä, mutta toisaalta tutummat eurooppalaiset nimet on uutisissa äännetty pitkälti käyttäen kyseisten kielten omia äänteitä, vaikka ne eivät klassisessa latinassa esiintyisikään. Katolisen kirkon latinan, jota siis kardinaalit käyttävät, voidaan ajatella ainakin puhutun muotonsa puolesta olevan eri murre kuin mitä Nuntii Latinissa käytetään. Näin ollen paavin sinänsä latinankielinen nimi on ainakin jollakin tasolla rinnastettavissa vieraskielisiin nimiin. Käytetty [fran'siskus] on eräänlainen kompromissi hyperklassisen [fran'kiskus]- ja ehkä tässä tapauksessa autenttisempana pidettävän [fran'tʃiskus]-ääntämyksen välillä.
Näissä merkeissä toivotan (tässä vaiheessa luultavasti melko vähäisille) lukijoille piinallista pitkäperjantaita!
Näyttäisi siltä, että mikäli oma kieli ja kulttuuri on saanut vaikutteita latinasta, silloin ääntäminen tapahtuu luontevasti omien kielisääntöjen ja tottumusten mukaisesti. Saksalaiset ääntävät itsestään selvästi "krutsis". kun taas italialaiset varmaankin italian mukaisesti.
VastaaPoista