Kuten tarkkaavaisimmat lukijat tietävät, olin häämatkallani Prahassa käyttäen tietenkin tilaisuuden hyväksi tutustua paikalliseen kieleen sen luonnollisessa elinympäristössä. Mukaan otettu Kauderwelsch-sarjan tšekkiopus osoittautui tyyliltään äärimmäisen ärsyttäväksi, mutta luin sen läpi joka tapauksessa, ja olihan se sisältönsä puolesta lopulta ihan hyödyllinen.
Tšekin oikeinkirjoituksesta kärryille pääsemiseen riittänee muutama huomio. Hattu merkitsee palatalisaatiota, akuutti aksentti (tai u:n tapauksessa myös ympyrä) pitkää vokaalia, ja c-kirjain [ts]-affrikaattaa, esimerkiksi slivovice [slivovitsɛ], světlý [svjɛtli:], černý [tʃɛrni:]. Saksalaishenkisesti [x] merkitään digrafilla ch, esim. becherovka [bɛxɛrofka].
Muiden suhteellisen pienten kielialueiden asukkaiden tapaan tšekkiläiset arvostavat sitä, että joku on vaivautunut opettelemaan heidän kieltään. Myönteisen vaikutuksen tekemiseen riittää, että sanoo děkuji 'kiitos'. Muutaman vastaavan sanan kuultuaan baarimikkomme kysyi, olemmeko kauankin opiskelleet tšekkiä, ja hämmästyi kuullessaan, että käytännössä vasta kaksi päivää. Ilmeisesti turistit eivät normaalisti edes yritä puhua tšekkiä tai ainakaan ääntää sitä oikein.
Eräs koodinvaihtoon liittyvä tapaus jäi mieleen. Olimme menossa Hradčanyyn eli Prahan linnaan, kun huomasimme kojun, jossa myytiin trdelník-leivoksia. Koska kojussa oli tarjolla vain yhtä tuotetta, en katsonut tarpeelliseksi nimetä haluamaani myyntiartikkelia, vaan puhuttelin myyjätärtä seuraavasti:
- Dobrý den! Prosím, dva. (Päivää! Kaksi, kiitos.)
Myyjätär ilmoitti ostokseni hinnan seuraavaan tapaan:
- Sto korun, пожалуйста. (Sata kruunua, kiitos.)
Ensimmäinen sana saattoi tietysti olla yhtä hyvin venäjääkin, joten сто korun, пожалуйста on aivan yhtä mahdollinen tulkinta. Hämmennyin siitä, että minua puhuteltiin venäjäksi, mutta ojensin sadan kruunun setelin joka tapauksessa. Pohdin tapauksen jälkeen vaihtoehtoja. Ensinnäkin on mahdollista, että kyseinen henkilö oli venäläinen, joka puhui vähän tšekkiä (tässä tapauksessa sanan korun, mahdollisesti myös sanan sto), toiseksi on mahdollista ja suorastaan todennäköisempää, että hän oli tšekkiläinen, joka puhui venäjää (ainakin sanan пожалуйста, luultavasti myös sanan сто). Jälkimmäisessä tapauksessa epäselväksi jää, miksi hän puhutteli minua venäjäksi, sillä en tietääkseni näytä erityisen venäläiseltä (kuten ei vaimonikaan), ja käytin sanaa prosím, joka kuitenkin huomattavasti eroaa pyynnön venäjänkielisestä vastineesta.
Toinen mielenkiintoinen asia liittyy juomaan nimeltä absintti. Englanniksi kyseisellä juomalla on kaksi eri kirjoitusasua, absinthe ja absinth. Kuten viskisiepot osaavat muistuttaa, viittaa kirjoitusasu whisky skottiviskiin ja whiskey irlantilaiseen. Absintin tapauksessa eri kirjoitusasuilla viitataan oikeastaan täysin eri juomiin, joista ensimmäistä (absinthe) voisi kutsua suomeksi "absintiksi" ja jälkimmäistä (absinth) "tšekkiläiseksi absintiksi". (Oikea) absintti valmistetaan tislaamalla alkoholista ja yrteistä (anis, koiruoho ja fenkoli), kun taas tšekkiläinen "absintti" valmistetaan liottamalla koiruohoa viinassa ja värjäämällä lopputuloksena saatu neste halutun väriseksi (ks. kuva). Jälkimmäisessä tapauksessa tuloksena on kitkerä ja karvas juoma, joka ei aniksen puutteen vuoksi muutu valkoiseksi vettä lisättäessä. Tšekkiläiset ovat myös keksineet polttaa sokeria absintin juomisen yhteydessä, ja tšekkiläiset etiketit tyypillisesti väittävät kyseistä juomaa valmistetun "perinteisen reseptin mukaan" jostain 1900-luvun alusta. Eräät merkit hehkuttavat lukua 35, joka viittaa suurimpaan sallittuun absintin tujonipitoisuuteen (35 mg/l) EU:ssa. Mainittakoon kuitenkin, että toki maassa valmistetaan myös oikeaa absinttia.
Valeabsintin lisäksi tšekeistä on kotoisin myös pilsneri, joka on saanut nimensä Plzeň-kaupungin saksankielisestä muodosta Pilsen johdetusta adjektiivista pilsner. Oluttyypin loi baijerilainen Josef Groll, ja tšekkiläisen pilsnerin alkuperäisyyttä korostaa (saksankielinen) nimi Pilsner Urquell 'plzeňiläinen alkulähde'. Toinen saksankieliseen paikannimeen perustuva olutmerkki on Budweiser, joka on nimetty kotikaupunkinsa České Budějovicen mukaan. Kaupungin nimi 'tšekkiläinen Budějovice', saksaksi Böhmisch Budweis, johtuu siitä, että Böömin lisäksi myös Määrissä on Budějovice-niminen kaupunki, joka on tšekiksi Moravské Budějovice, saksaksi hieman epäjohdonmukaisesti Mährisch Budwitz. Ylempänä jo mainittu juoma Becherovka on saanut nimensä keksijänsä Josef Becherin mukaan.
Tšekin ja slovakin suhde on mielenkiintoinen. Pohjoismaiden markkinoilla on tavallista, että tuoteselosteissa vain eriskummallisimmat sanat on annettu useammalla kuin yhdellä kielellä. Ainakin suklaarasioiden perusteella tuoteselosteet annetaan kuitenkin molemmilla kielillä, vaikka erot näyttävät äkkiseltään olevan lähestulkoon ortografisia. Tämä vaikutelma saattaa kuitenkin olla vain huonon käännöksen aiheuttama näköharha. Baarimikkomme kertoi, että tšekkiläiset eivät ymmärrä slovakiaa läheskään niin hyvin kuin slovakialaiset tšekkiä, mikä johtuu siitä, että slovakit lukevat enemmän tšekinkielisiä kirjoja ja katselevat enemmän tšekinkielisetä televisiota kuin toisinpäin.
Pitäisi varmaan sanoa jotain myös kuuluisasta ř-äänteestä. Kyseessä on historiallisesti, ja miksei foneettisestikin, palatalisoitunut r, joka esiintyy mm. säveltäjä Antonín Dvořákin (1841 - 1904) nimessä. Äänne kuvataan yleensä yhtaikaa äännettyjen [r]- ja [ʒ]-äänteiden yhdistelmäksi. Kyse ei ole periaateessa kahdesta peräkkäisestä konsonantista, eli Dvořák ei äännyt kuten *Dvoržák, vaikka se muissa kielissä suunnilleen niin äännetäänkin (esim. itävallaksi [dvoaʃak]). Pyydettyäni baarimikkoamme ääntämään äänteen muutaman kerran ja luettuani foneettisia kuvauksia sain jonkinlaisen käsityksen siitä, minkälainen mekaaninen suoritus on kyseessä. Vaikka harjoittelin äännettä niin kauan kuin vaimoni jaksoi sitä kuunnella, en kuitenkaan koe oppineeni sitä vielä niin hyvin, että kehtaisin tilata schnitzeliä tšekiksi (řízek).
Ja lopuksi vielä ruokatarina. Eräässä varsin kodikkaassa (= Heurigenin näköisessä) ravintolassa vaimoni halusi jälkiruoaksi hedelmäknöödelin. Tarjoilijatar, jota ilmeisesti hirvitti ajatus knöödelin tarjoamisesta turistille, yritti vakuuttaa, että kakku on parempaa, ja sanoi englanniksi "torte is better" osoittaen samalla kauempana olevaa kakkukaappia. Vaimoni kuitenkin ymmärsi "dort ist besser" ('tuolla on parempi') luullen tarjoilijattaren haluavan siirtää meidät muualle istumaan ja hämmentyi täydellisesti. Lopulta hän kuitenkin sai haluamansa knöödelin, joka oli sattumalta maittavin kokeilemistamme paikallisista ruoista.
Tšekin oikeinkirjoituksesta kärryille pääsemiseen riittänee muutama huomio. Hattu merkitsee palatalisaatiota, akuutti aksentti (tai u:n tapauksessa myös ympyrä) pitkää vokaalia, ja c-kirjain [ts]-affrikaattaa, esimerkiksi slivovice [slivovitsɛ], světlý [svjɛtli:], černý [tʃɛrni:]. Saksalaishenkisesti [x] merkitään digrafilla ch, esim. becherovka [bɛxɛrofka].
Muiden suhteellisen pienten kielialueiden asukkaiden tapaan tšekkiläiset arvostavat sitä, että joku on vaivautunut opettelemaan heidän kieltään. Myönteisen vaikutuksen tekemiseen riittää, että sanoo děkuji 'kiitos'. Muutaman vastaavan sanan kuultuaan baarimikkomme kysyi, olemmeko kauankin opiskelleet tšekkiä, ja hämmästyi kuullessaan, että käytännössä vasta kaksi päivää. Ilmeisesti turistit eivät normaalisti edes yritä puhua tšekkiä tai ainakaan ääntää sitä oikein.
Eräs koodinvaihtoon liittyvä tapaus jäi mieleen. Olimme menossa Hradčanyyn eli Prahan linnaan, kun huomasimme kojun, jossa myytiin trdelník-leivoksia. Koska kojussa oli tarjolla vain yhtä tuotetta, en katsonut tarpeelliseksi nimetä haluamaani myyntiartikkelia, vaan puhuttelin myyjätärtä seuraavasti:
- Dobrý den! Prosím, dva. (Päivää! Kaksi, kiitos.)
Myyjätär ilmoitti ostokseni hinnan seuraavaan tapaan:
- Sto korun, пожалуйста. (Sata kruunua, kiitos.)
Ensimmäinen sana saattoi tietysti olla yhtä hyvin venäjääkin, joten сто korun, пожалуйста on aivan yhtä mahdollinen tulkinta. Hämmennyin siitä, että minua puhuteltiin venäjäksi, mutta ojensin sadan kruunun setelin joka tapauksessa. Pohdin tapauksen jälkeen vaihtoehtoja. Ensinnäkin on mahdollista, että kyseinen henkilö oli venäläinen, joka puhui vähän tšekkiä (tässä tapauksessa sanan korun, mahdollisesti myös sanan sto), toiseksi on mahdollista ja suorastaan todennäköisempää, että hän oli tšekkiläinen, joka puhui venäjää (ainakin sanan пожалуйста, luultavasti myös sanan сто). Jälkimmäisessä tapauksessa epäselväksi jää, miksi hän puhutteli minua venäjäksi, sillä en tietääkseni näytä erityisen venäläiseltä (kuten ei vaimonikaan), ja käytin sanaa prosím, joka kuitenkin huomattavasti eroaa pyynnön venäjänkielisestä vastineesta.
Toinen mielenkiintoinen asia liittyy juomaan nimeltä absintti. Englanniksi kyseisellä juomalla on kaksi eri kirjoitusasua, absinthe ja absinth. Kuten viskisiepot osaavat muistuttaa, viittaa kirjoitusasu whisky skottiviskiin ja whiskey irlantilaiseen. Absintin tapauksessa eri kirjoitusasuilla viitataan oikeastaan täysin eri juomiin, joista ensimmäistä (absinthe) voisi kutsua suomeksi "absintiksi" ja jälkimmäistä (absinth) "tšekkiläiseksi absintiksi". (Oikea) absintti valmistetaan tislaamalla alkoholista ja yrteistä (anis, koiruoho ja fenkoli), kun taas tšekkiläinen "absintti" valmistetaan liottamalla koiruohoa viinassa ja värjäämällä lopputuloksena saatu neste halutun väriseksi (ks. kuva). Jälkimmäisessä tapauksessa tuloksena on kitkerä ja karvas juoma, joka ei aniksen puutteen vuoksi muutu valkoiseksi vettä lisättäessä. Tšekkiläiset ovat myös keksineet polttaa sokeria absintin juomisen yhteydessä, ja tšekkiläiset etiketit tyypillisesti väittävät kyseistä juomaa valmistetun "perinteisen reseptin mukaan" jostain 1900-luvun alusta. Eräät merkit hehkuttavat lukua 35, joka viittaa suurimpaan sallittuun absintin tujonipitoisuuteen (35 mg/l) EU:ssa. Mainittakoon kuitenkin, että toki maassa valmistetaan myös oikeaa absinttia.
 |
| "Sä voisit aloittaa huokealla Mennenillä. Sitä saa litran säästöpulloissa, kestää melkein kuukauden!" |
Valeabsintin lisäksi tšekeistä on kotoisin myös pilsneri, joka on saanut nimensä Plzeň-kaupungin saksankielisestä muodosta Pilsen johdetusta adjektiivista pilsner. Oluttyypin loi baijerilainen Josef Groll, ja tšekkiläisen pilsnerin alkuperäisyyttä korostaa (saksankielinen) nimi Pilsner Urquell 'plzeňiläinen alkulähde'. Toinen saksankieliseen paikannimeen perustuva olutmerkki on Budweiser, joka on nimetty kotikaupunkinsa České Budějovicen mukaan. Kaupungin nimi 'tšekkiläinen Budějovice', saksaksi Böhmisch Budweis, johtuu siitä, että Böömin lisäksi myös Määrissä on Budějovice-niminen kaupunki, joka on tšekiksi Moravské Budějovice, saksaksi hieman epäjohdonmukaisesti Mährisch Budwitz. Ylempänä jo mainittu juoma Becherovka on saanut nimensä keksijänsä Josef Becherin mukaan.
Tšekin ja slovakin suhde on mielenkiintoinen. Pohjoismaiden markkinoilla on tavallista, että tuoteselosteissa vain eriskummallisimmat sanat on annettu useammalla kuin yhdellä kielellä. Ainakin suklaarasioiden perusteella tuoteselosteet annetaan kuitenkin molemmilla kielillä, vaikka erot näyttävät äkkiseltään olevan lähestulkoon ortografisia. Tämä vaikutelma saattaa kuitenkin olla vain huonon käännöksen aiheuttama näköharha. Baarimikkomme kertoi, että tšekkiläiset eivät ymmärrä slovakiaa läheskään niin hyvin kuin slovakialaiset tšekkiä, mikä johtuu siitä, että slovakit lukevat enemmän tšekinkielisiä kirjoja ja katselevat enemmän tšekinkielisetä televisiota kuin toisinpäin.
Pitäisi varmaan sanoa jotain myös kuuluisasta ř-äänteestä. Kyseessä on historiallisesti, ja miksei foneettisestikin, palatalisoitunut r, joka esiintyy mm. säveltäjä Antonín Dvořákin (1841 - 1904) nimessä. Äänne kuvataan yleensä yhtaikaa äännettyjen [r]- ja [ʒ]-äänteiden yhdistelmäksi. Kyse ei ole periaateessa kahdesta peräkkäisestä konsonantista, eli Dvořák ei äännyt kuten *Dvoržák, vaikka se muissa kielissä suunnilleen niin äännetäänkin (esim. itävallaksi [dvoaʃak]). Pyydettyäni baarimikkoamme ääntämään äänteen muutaman kerran ja luettuani foneettisia kuvauksia sain jonkinlaisen käsityksen siitä, minkälainen mekaaninen suoritus on kyseessä. Vaikka harjoittelin äännettä niin kauan kuin vaimoni jaksoi sitä kuunnella, en kuitenkaan koe oppineeni sitä vielä niin hyvin, että kehtaisin tilata schnitzeliä tšekiksi (řízek).
Ja lopuksi vielä ruokatarina. Eräässä varsin kodikkaassa (= Heurigenin näköisessä) ravintolassa vaimoni halusi jälkiruoaksi hedelmäknöödelin. Tarjoilijatar, jota ilmeisesti hirvitti ajatus knöödelin tarjoamisesta turistille, yritti vakuuttaa, että kakku on parempaa, ja sanoi englanniksi "torte is better" osoittaen samalla kauempana olevaa kakkukaappia. Vaimoni kuitenkin ymmärsi "dort ist besser" ('tuolla on parempi') luullen tarjoilijattaren haluavan siirtää meidät muualle istumaan ja hämmentyi täydellisesti. Lopulta hän kuitenkin sai haluamansa knöödelin, joka oli sattumalta maittavin kokeilemistamme paikallisista ruoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti