tag:blogger.com,1999:blog-85952513452155212742024-03-13T01:57:16.952+02:00FilologogrammataAntti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.comBlogger190125tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-20164257678075516282023-02-01T15:07:00.001+02:002023-02-01T15:35:44.462+02:00Antiikin kielistä ja tutkimuksesta<p>Viime viikolla Helsingissä järjestettyjen <a href="https://blogs.helsinki.fi/antiikintutkimus/antiikintutkimuksen-paivat-2023/">Antiikintutkimuksen päivien</a> erityistä huolta herättäneenä keskustelunaiheena oli paitsi Turun yliopiston aikomus lakkauttaa klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin professuuri, myös myöhemmin ilmi käynyt Oulun yliopiston aikomus supistaa vastaavan oppiaineen suoritusmahdollisuudet latinan alkeis- ja jatkokurssiin.</p><p>Timo Korkiakangas, Laura Nissin ja Ville Vuolanto kysyivät aiemmin tiedossa olleen Turun yliopiston tapauksen johdosta Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 28.1.2023 julkaistussa kirjoituksessa, <a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009349301.html">onko latinalla ja kreikalla sijaa Suomessa</a>:</p><p></p><blockquote><p>Halutaanko Suomessa säilyttää sitä vuosituhantista kulttuuriperintöä, joka yhdistää Suomen muuhun Eurooppaan? Kuka katsoo Suomen ja yliopistolaitoksen kokonaisetua, jos kansainvälisesti tunnettu suomalainen antiikintutkimus lopetetaan?</p><p></p></blockquote><p>Sari Mattero vastasi kysymykseen 31.1.2023 julkaistussa kirjoituksessa otsikolla <a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009359509.html">"Latinalla ja kreikalla on tärkeä sija yliopistoissamme"</a>. Mattero mainitsee kirjoituksessaan latinan opiskelusta saamansa suunnattoman hyödyn ja ilon sekä antiikin jälkivaikutuksen, mutta tärkein sisältyy nähdäkseni seuraavaan kohtaan:</p><p></p><blockquote>Suomessa täytyy jatkossakin olla ihmisiä, jotka osaavat syvällisesti latinaa ja kreikkaa, pystyvät suomentamaan antiikin ja keskiajan kirjallisuutta, tekemään korkeatasoista, myös nykyajan kannalta relevanttia ja kiinnostavaa antiikintutkimusta, sekä laatimaan populaareja esityksiä antiikin kulttuurista laajemmalle yleisölle.</blockquote><p></p><p>Keskiajan tutkimuksen seura Glossa ry julkaisi tänään (1.2.2023) <a href="https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=pfbid02Cyfk8y34C4xCTeuUqPD9mZvzywZ3oDLyKeReL2wDuYcaCUdF5jRP3Zq86SV9SYSRl&id=100057483998806">kannanoton</a> ilmaisten syvän huolensa Turun ja Oulun yliopistojen aikeista, sillä asia ei vaikuta vain antiikin vaan myös keskiajan tutkimukseen:</p><p></p><blockquote>Ilman hyvää kielitaitoa ei ole mahdollista tutkia alkuperäislähteitä, mikä koskee myös oman maamme varhaisempaa kirjallista kulttuuria ja Suomea koskevia asiakirjoja. Klassiset kielet ja niillä tuotetut tekstit ovat näytelleet merkittävää osaa läpi Euroopan historian, minkä vuoksi niiden hallinnalla on edelleen keskeistä käytännöllistä merkitystä tutkimustyössä, oli kyse sitten historiasta, arkeologiasta, kirjallisuudentutkimuksesta, oikeustieteestä, teologiasta, filosofiasta tai kielentutkimuksesta. Näiden alojen tutkimuksen korkean tason säilyttämiseksi on välttämätöntä, että Suomesta löytyy jatkossakin tutkimusta, opetusta ja osaamista antiikin kielissä, kirjallisuudessa ja kulttuurissa.</blockquote><p></p><p>(Kannanoton lopusta löytyvät linkit asiaan liittyviin adresseihin, jotka ehtii vielä allekirjoittaa.)</p><p>Samat huomiot pätevät myös uuden ajan tutkimukseen, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että olen kääntänyt tutkijakollegoiden käyttöön latinasta suomeen niin ruotsalaisia asiakirjoja ja kirjeitä 1600-luvun alusta kuin vuonna 1844 ilmestyneen komin kieliopinkin; jopa <a href="https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi/elavat_paat/piinattujen_vai_piinattuuden_riemuvoitto.35870.blog">vanhan kirjasuomen tutkimuksessa</a> törmää ajoittain tilanteisiin, jotka vaativat vanhimman kirjakielemme osaajaa.</p><p>Tulevaisuuden mahdollisuuksien ymmärtäminen edellyttää ymmärrystä nykyisyydestä, ja nykyisyyden ymmärtäminen edellyttää menneisyyden historiallista ymmärrystä. Antiikin kielten, kirjallisuuden ja kulttuurin merkitys kreikkalais-roomalaisen maailman vaikutuspiirissä on valtava, mutta asian merkitys tapaa hukkua korostettaessa latinan (jostain syystä ei kreikan) opiskelun sinänsä kiistatonta hauskuutta ja hyödyllisyyttä.</p><p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIioBl7uTPGkiI2AtJBK9N11m97bAJ0RZp7v8VhIX0VzhDQoLOrN3088DIjZTWfZCMM4p-uWV-L3Epfni9ssmr5AvKRBrAyHJZNgZjBYv-Inmd_X8LSTJ8hg9mFn9JBvkXBvEZbsuLy7z1QlZP7HgpMMYcrcLMSagb0Ak4Vy1Xjd-M65iXTOozUAbhew/s2264/P.Oxy.2891.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1626" data-original-width="2264" height="230" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIioBl7uTPGkiI2AtJBK9N11m97bAJ0RZp7v8VhIX0VzhDQoLOrN3088DIjZTWfZCMM4p-uWV-L3Epfni9ssmr5AvKRBrAyHJZNgZjBYv-Inmd_X8LSTJ8hg9mFn9JBvkXBvEZbsuLy7z1QlZP7HgpMMYcrcLMSagb0Ak4Vy1Xjd-M65iXTOozUAbhew/w320-h230/P.Oxy.2891.png" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">P. Oxy. 39.2891, katkelma Filainiksen lemmenoppaasta. (Kuva: <a href="http://163.1.169.40/cgi-bin/library?e=d-000-00---0POxy--00-0-0--0prompt-10---4----de0--0-1l--1-en-50---20-about-2890--00031-001-0-0utfZz-8-00&a=d&c=POxy&cl=CL5.1.24&d=HASH016320a4316a3b4937a21a46" target="_blank">Oxyrhynchus Online</a>).</td></tr></tbody></table><br /><p></p><p>Kun Ylen latinankielinen viikkokatsaus Nuntii Latini täytti 25 vuotta, toimitukselta kyseltiin muun muassa latinan kielen merkityksestä. Lainaus aihetta <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/08/22/nuntii-latini-25-vuotta">käsitelleestä artikkelista</a>:</p><blockquote><p>Antti Ijäs kertoo, että latinaa tarvitaan erityisesti historiassa ja teologiassa, mutta sitä käytetään myös lääketieteessä, oikeustieteessä, kielitieteessä ja biologiassa. </p><p></p></blockquote><p>Tässä tiivistelmässä sekoittuvat omat sanomiseni siihen, että jutun tehnyt toimittaja otti itse puheeksi suurimmalle osalle tässä yhteydessä mieleen tulevat lakimiehet, lääkärit ja biologit. En kiellä, etteikö olisi mukavaa, että <a href="http://filologogrammata.blogspot.com/2015/02/latinankielinen-vai-tieteellinen.html">tieteelliset nimet</a> osattaisiin edelleen muodostaa jotenkin latinan kielen rakenteita seuraten (edes <a href="https://twitter.com/AnttiIjaes/status/1607813994701819904">vitsillä</a>), tai että ei oltaisi tilanteessa, jossa <i><a href="https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:appositio">appositio</a> </i>ja <i><a href="https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:adpositio">adpositio</a> </i>viittaavat aivan eri asioihin, mutta tässä ollaan ennemminkin jonkinlaisen "latinismin" kuin varsinaisen kielitaidon eli käytännössä lähinnä luetun ymmärtämisen äärellä.</p><p>Asiassa ei ole kyse vain jostain perinteen vaalimisesta vaan käytännöllisestä välinearvosta. Juuri tämä asia tuntuu olevan suurimmalle osalle epäselvää, eivätkä asiaa oikeastaan auta epämääräisen elitistiset puheet katoavasta yleissivistyksestä tai barbariaan vajoamisesta. Jokaisen yksittäisen pohjoismaisen kirjallisuuden tai sotahistorian tutkijan ei välttämättä tarvitse hallita kreikkaa ja latinaa, mutta tarvittavan asiantuntemuksen on löydyttävä tutkija- ja yliopistoyhteisöstä. Se, että latinan- ja kreikankielisiä tekstejä on jo käännetty nykykielille ei ole mikään lopullisesti kestävä ratkaisu, sillä käännös on aina oman aikansa ja kyseisen kääntäjän tekemien valintojen tuote; jo käännettyjäkin antiikin tekstejä on käännettävä ja selitettävä uudelleen tutkimustiedon ja ymmärryksen lisääntyessä.</p><p>Asia ei myöskään ratkea sillä, latinaa voi tarvittaessa lukea verkkokursseilla tai että englantilaisen kirjallisuuden antologian alaviitteessä selitetään, että Herakles oli kreikkalaisen mytologian sankarihahmo. Uuden testamentin omatoiminen tulkitsijakaan ei välttämättä juurikaan hyödy siitä, että osaa katsoa <i>Uuden testamentin sanastosta</i>, että joku sana<i> </i>tarkoittaa sitä, miten se on viimeisimmässä raamatunkäännöksessä käännetty.</p><p>Mitä marginaalisemmasta aiheesta on kyse (esimerkkinä yllä oleva kuva), sitä enemmän lähteisiin tai niihin perustuvaan tutkimukseen perehtyvän tutkijan tai kenen tahansa kiinnostuneen lukijan on voitava hyödyntää joko omaa tai edes jonkun saatavilla olevan asiantuntijan alkukielten ja niihin liittyvän kirjallisen kontekstin ja historian ymmärrystä. Tällaisen asiantuntemuksen ja siten korkeatasoisen ja kansainvälistä arvostusta nauttivan suomalaisen humanistisen tutkimuksen ylläpitämiseksi on välttämätöntä, että Suomessa tehdään jatkossakin latinan ja kreikan kielen ja kirjallisuuden yliopistotasoista tutkimusta ja tarjotaan siihen perustuvaa opetusta.</p>Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-76310285761763057742021-06-14T17:44:00.009+03:002021-08-17T12:08:08.889+03:00Kansallismuseon Toista maata -näyttelystä<p>Kun Kansallismuseo toukokuussa avautui jälleen yleisölle, avautui myös kolmas uudistetuista pysyvistä näyttelyistä, <i>Toista maata. </i>Kuten <i>Valtakunta </i>aiemmin, <i>Toista maata </i>-näyttely käsittelee nykyisen Suomen alueen historiaa keskiajalta autonomian ajan loppuun. Kansallismuseon <a href="https://www.kansallismuseo.fi/fi/ajankohtaista/suomen-kansallismuseon-kohteiden-avautumispaivat">verkkosivujen</a> mukaan näyttely on tuotettu "uusimman tutkimustiedon ja sisällönesittämisen keinoin". Näyttely "perehtyy ideoiden ja vaikutteiden virtauksiin Suomen alueella ajanjaksona 1100–1917". Lisäksi "menneisyyttä ei esitetä vain yhtenä aikajanana, vaan tuntemiamme tarinoita jopa kyseenalaistetaan, ja historiallisia käänteitä ja valtaa tulkitaan tavallisen ihmisen näkökulmasta". Helsingin yliopiston taannoisesta <a href="https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kulttuuri/ei-vain-miesten-ja-voittajien-historiaa-professori-tuomas-heikkila-oli-mukana-kasikirjoittamassa-kansallismuseon-uudistuvaa-nayttelya">jutusta</a> luin, että Tuomas Heikkilä oli mukana näyttelyn suunnittelussa, mikä tietysti nosti odotukset korkealle erityisesti keskiajan osalta.</p><p>Näyttelyiden uudistuminen on aina haikeaa: olisi mukavaa, jos kaikki esineet, joita on tottunut näkemään, olisivat vuodesta toiseen nähtävissä samoilla paikoilla. Samoin olisi mukavaa, jos näytteillä olisi erityisen paljon juuri niitä esineitä, joista on itse kiinnostunut. Ennen vanhan <i>Valtakunnnan </i>sulkeutumista näyttelyssä oli palauteautomaatti, jolla saattoi jättää toiveita koskien uudistuvaa näyttelyä. Itse käytin toki tilaisuutta hyväkseni, ja tyytyväisenä saatoin huomata, että mitään erityisen järisyttäviä periaatteellisia muutoksia näyttelyssä ei ollut tapahtunut. Yksi merkittävä uudistus oli, että kieli näytteli aiempaa suurempaa roolia. Näin ollen tässä kirjoituksessa käsittelen <i>Toista maata </i>-näyttelyn kieleen ja kirjalliseen kulttuuriin liittyviä näyttelyesineitä. </p><p>Kieli on haastava näyttelyesine. Etenkin historiallisessa mielessä on tietysti helppo asettaa näytteille vaikkapa painettuja ja käsin kirjoitettuja kirjoja tai muita kirjoitusalustoja teksteineen. Kuten (esi)historialliset esineet, myös vanhemmat kielimuodot voidaan tehdä nykykatsojalle kiinnostaviksi kiinnittämällä huomio niiden yhtäläisyyksiin ja eroavaisuuksiin verrattuna nykykieleen. Historiallisia kielimuotoja, joihin päästään käsiksi lähinnä kirjallisten lähteiden ja rekonstruktion kautta, voidaan esitellä myös äänimuodossa tai muuten elävöittäen. Muistan olleeni vaikuttunut Heurekassa kuulemastani myöhäiskantasuomenkielisestä keskustelusta, joka koki myöhemmin uuden tulemisen Ylen taannoisen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8420633">testin</a> kautta. Nykykielten moninaisuutta Heurekassa taas kuvasi maapallo, johon kuulokkeiden liittimen kytkemällä sai kuunnella eri maissa puhuttavia kieliä. Teknistä viihdearvoa tuotti mahdollisuus tulostaa oma nimensä nuolenpääkirjoituksella. Myöhemmin esillä oli tietokone, joka kertoi, mitkä kaikki sanat jossain suomenkielisessä tekstipätkässä olivat lainasanoja. Heurekassa osa viehätystä onkin aina ollut esillepanon teknisissä ratkaisuissa.</p><p>Ylipäänsä näyttelyissä huomio kiinnittyy tavallisesti kolmeen asiaan, jotka kietoutuvat toisiinsa mutta ovat silti ymmärrettävissä erillisinä: sisältö, viestintä ja toteutus. Sisällöllä tarkoitan ylempänä olleessa sitaatissakin mainittua tutkimustietoa. Tutkimukseen perustuva tieto on nähdäkseni juuri sellaista tietoa, jota välittämällä ylläpidetään ja vahvistetaan ymmärrystä kulttuurista, historiasta ja ympäristöstä, kuten museolaki asian ilmaisee. Karkeasti voidaan siis puhua "faktoista".</p><p>Viestinnällä viittaan tässä yhteydessä siihen, <i>mitä</i> faktoja esitetään ja millainen narratiivi niistä rakennetaan. Jos tarkoitus on oppia tai ymmärtää jotain, on irralliset faktat hyvä kytkeä toisiinsa jonkinlaiseksi toimijoista, syistä ja seurauksista muodostuvaksi tapahtumasarjaksi eli kertomukseksi. Riippuen kohdeyleisöstä ja tarkoitusperistä voidaan tällaisen kertomuksen esittämisessä hyödyntää kaunokirjallisuudesta tuttuja keinoja. Tarinallisuus ja elämysten tarjoaminen ei siis lähtökohtaisesti ole missään nimessä ristiriidassa historiallisen ymmärryksen edistämisen kanssa.</p><p>Kolmas seikka eli (tekninen) toteutus on se, miten sisällön viestintä on käytännnössä toteutettu. Aivan kuten "sinänsä aivan oikeat" tosiasiat voidaan ilmaista niin, että niistä syntyy kuulijalle haluttu käsitys, myös käytännön esitystapa vaikuttaa siihen, miten viesti menee perille. Tämäkin mahtuu elämyksellisyyden alle: on aivan eri asia vaikkapa nähdä esimerkkejä historiallisesta kirjaimistosta kuin päästä myös kirjoittamaan oma nimensä kyseisellä kirjaimistolla vahatauluun.</p><p>Yllä olevan tarkoitus on lähinnä todeta, että pidän tarpeellisena osata erottaa nämä asiat toisistaan, vaikka kirjoitankin tavanomaisella tyylilläni mitä mieleen juolahtaa.</p><p>Aloitan muutamalla yleisellä huomiolla. Esineistä annetaan opasteissa oikeastaan vain nimi ja paikka sekä joskus ajoitus. Tällä hetkellä esihistorianäyttely on ainoa näyttely, jossa tarkka tieto esineistä on säännöllisesti nähtävillä, vaikka sielläkin ajoitus ja löytöpaikka annetaan vähemmän tyydyttävästi karttamerkinnän ja aikajanan avulla. <i>Suomen tarina </i>-näyttelyssä tarkempien tietojen puute ei häiritse nykyaikaisten esineiden osalta, mutta yleisesti ottaen mielestäni vähintä, mitä voisi tehdä, olisi laittaa selosteeseen esinenumero, jonka avulla esineestä on ainakin teoriassa mahdollista löytää lisätietoa. Vielä parempi ja suorastaan nykyaikainen ratkaisu olisi QR-koodi, jolla pääsisi suoraan lisätiedon äärelle omalla älylaitteellaan.</p><p>Näyttelyn ensimmäinen huone on pyhitetty piispa Henrikille. Vanhat tutut kuparilaattojen kopiot on aseteltu arkun muotoon, mikä on miellyttävä uudistus. Seinällä ne toki olivat helpommin katseltavissa, mutta nyt alkuperäisesineen todellinen luonne tulee paremmin esiin. Tekstissä mainitaan, että Turussa vuoden 1290 paikkeilla kirjoitettu Pyhän Henrikin legenda on ensimmäinen Suomessa kirjoitettu kirjallinen teos. Vanhin käsikirjoituslähde (Tukholma, Kungliga biblioteket, <a href="https://www.codicesfennici.fi/items/show/42">A 129</a>) on ajoitettu 1300-luvun alkupuolelle. Kansanrunousarkiston vanhin, 1600-luvun lopulle ajoitettu käsikirjoitus sisältää piispa Henrikin surmavirren (<a href="https://skvr.fi/poem/skvr08109902">SKVR VIII 990.B</a>), johon tekstissä myös viitataan. Tekstissä kumotaan tehokkaasti luulo siitä, että legenda eri versioineen olisi varsinainen historiallinen lähde, mikä on perusteltua, sillä ainakin keskustelupalstoilla asiasta esiintyy hyvin paljon väärinkäsityksiä.</p><p>(Sivumennen sanoen olisi erinomaista, jos museokaupassa olisi saatavilla Tuomas Heikkilän <i>Pyhän Henrikin legenda </i>ja SKS:n näköispainos Piispa Henrikin surmavirrestä.)</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-TE0akGgetlo/YMYHzwlGy1I/AAAAAAAABaI/YLZaIJG27eETwauANBw8Rsx0DoJf0GrCQCNcBGAsYHQ/s2048/Rokkus-%2Bja%2Boappugirje.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1164" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-TE0akGgetlo/YMYHzwlGy1I/AAAAAAAABaI/YLZaIJG27eETwauANBw8Rsx0DoJf0GrCQCNcBGAsYHQ/s320/Rokkus-%2Bja%2Boappugirje.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Rokkus- ja oappogirje </i>(Kristiania, 1840), sivu 5.</td></tr></tbody></table><br /><p>Kirkkosalissa on tuttujen pyhimysveistosten lisäksi myös myöhempää uskonnollista esineistöä, muun muassa tunturisaamelaisten rukouskirja (<a href="https://museot.finna.fi/Record/museovirasto.5367BD9D8C0C80EFA58309C2C30373D9">SU5080:41</a>). Vaikka asia ei käy ilmi näyttelystä tai näemmä edes Finnasta, kyseessä on Kristianiassa (eli Oslossa) 1840 painettu N. V. Stokflethastin <i>Rokkus- ja oappogirje.</i></p><p>Piispa Henrikin legendan yhteydessä käy epäsuorasti ilmi, että nykyisen Suomen alueen ensimmäinen kirjakieli oli latina. Toisaalla lukee, että kirjakieliä olivat aluksi "latina, saksa, ruotsi ja venäjä – ja lopulta suomi". Samassa tekstikappaleessa mainitaan myös, että suomenkielisiä tekstejä kirjoitettiin ja luettiin jo ennen reformaatiota ja raamatunkääntäjä Mikael Agricolaa. Koska tekstit jäävät helposti museovieraalta huomiotta, olisin tietysti toivonut juuri tämän seikan käyvän ilmi esineiden kautta, etenkin kun myöhemmin näyttelyssä uusinnetaan eräitä tähän liittyviä väärinkäsityksiä. Tässä olisi ehkä ollut juuri hyvä kyseenalaistaa niitä "tuntemiamme tarinoita".</p><p>Toinen kyseenalaistamatta jäävä tarina on Kalevala. Ensimmäisen kerroksen pyöreässä huoneessa käsitellään ajanlaskua:</p><p></p><blockquote>Kuu ja aurinko muodostuivat symboleiksi jo antiikin aikana. Ihminen kuvitteli kuun ukkona selittääkseen sen alati muuttuvaa olemusta. Kuun säännöllinen kierto tarjosi keinon ajan laskemiselle. Suomen kansalliseepoksessa Kalevalassa kerrotaan, että aurinko ja kuu syntyvät veteen vierähtäneistä sotkan munista.</blockquote><p></p><p>On totta, että Kalevalassa sanotaan näin (I.237–40), muttta mielestäni olisi mielekkäämpää viitata kansanperinteeseen kuin Kalevalaan, joka on Elias Lönnrotin luoma kaunokirjallinen tuote. En tarkoita tällä vähätellä Lönnrotin panosta kansanrunouden kerääjänä tai Kalevalan roolia suomalaiselle taiteelle ja kulttuurille (jolta Kansallismuseon keskihallissakaan ei voi välttyä), mutta Kalevala ei ole lähde muinaissuomalaiseen mytologiaan. Olisi siis toivottavaa, ettei sen annettaisi ymmärtää olevan sellainen.</p><p>Pyöreässä huoneessa on myös nähtävillä kappale 1642 painettua ensimmäistä koko Raamatun suomenkielistä käännöstä. Raamattu on auki ensimmäisen kuningasten kirjan alun kohdalla, joka on latinaksi hämäävästi <i>tertius regum </i>eli 'kolmas kuningasten (kirja)'.</p><p>Seuraavassa huoneessa on nähtävillä Suomen aluetta esittäviä karttoja Al-Idrisistä ja Olaus Magnuksesta autonomian aikaan. Vuoden 1820 kartan yhteydessä suomalaisiin viitataan "venäläisinä suomalaisina":</p><p></p><blockquote>Entisestä Itä-Ruotsista tuli nyt laajan Venäjän valtakunnan läntisin kolkka, Venäjän keisarin hallitsema suuriruhtinaskunta. Samalla piirrettiin Suomen edelleen voimassa oleva länsiraja. Kulttuuri, historia, yhteiskuntajärjestys ja valtauskonto sitoivat venäläisiä suomalaisia edelleen länteen.</blockquote><p></p><p>Eräs suomalaisen historiografian kummajainen on ollut Ruotsi-Suomi, joka synnyttää mielikuvan jostain vastaavasta kuin Puola-Liettua ja Itävalta-Unkari. Toinen ääripää on kai sitten esittää asia tavalla, joka antaa ymmärtää, että <i>Österland</i> olisi ollut kurantti käsite vielä 1800-luvun alussa ja että <i>Finland </i>olisi viitannut tuolloinkin ainoastaan Varsinais-Suomeen.</p><p>Toisen kerroksen pyöreässä huoneessa on sarja karttoja, jotka esittävät rajojen muutoksia. Kartat ovat vuosilta 1000, 1323, 1622 ja 1809. Ensimmäisessä ei ole rajoja eikä tekstiä; Käkisalmen ja Stolbovan rauhan jälkeisten rajojen kartoissa Suomen kohdalla lukee "Ruotsi", vuoden 1809 kartassa "Venäjä". Tämä vähän hassu merkintätapa vastaa myöhemmin näkyvässä aikajanassa olevaa ajatusta: vuoteen 1809 asti "oli vain Ruotsi itäalueineen", ja "sitten oltiin osa Venäjää". </p><p>Ruotsalaisilla oli aikanaan motivaatio esittää Suomen suuriruhtinaskunta mahtavana valtakuntana, joka kuitenkin oli alisteinen Ruotsin valtakunnalle. Suomen suuriruhtinaskunnan (<i>magnus ducatus Finlandiae</i>) propagandistinen vaakuna löytyy Kustaa Vaasan hautamuistomerkistä 1500-luvun loppupuolelta. Myös Johan Amos Comeniuksen 1658 ilmestynyt <i>Orbis pictus </i>esittää Ruotsin (<i>Svecia</i>) ja Suomen (<i>Finnia</i>) erikseen Euroopan "merkittävimpien valtakuntien" (<i>regna primaria</i>) luettelossa (ks. vuoden 1689 <a href="https://www.doria.fi/handle/10024/43336">ruotsinkielisen painoksen</a> s. 224–225). Vaikkei ihan tälle linjalle lähdettäisikään, en myöskään oikein näe mitään erityistä syytä vähätellä ainakaan Suomen suuriruhtinaanmaan autonomiaa edes näin "Suomi 100" -hurmoksen jälkimainingeissa. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-mTytSkHxD30/YMckdoQZYeI/AAAAAAAABag/_449eUDmfnIZLbwuKfXoWIGvJsIHM3WzQCNcBGAsYHQ/s2048/Vuosi%2B1000.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1577" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-mTytSkHxD30/YMckdoQZYeI/AAAAAAAABag/_449eUDmfnIZLbwuKfXoWIGvJsIHM3WzQCNcBGAsYHQ/s320/Vuosi%2B1000.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vuosi 1000.</td></tr></tbody></table><p>Kartat liittyvät myös tämän kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen eli kieleen. Karttoihin on merkitty pistemäisiä kohtia erilaisilla muodoillla: kärkikolmio merkitsee saamelaisia kielimuotoja (viimeisessä kartassa saamelaiskieliä), ympyrä itämerensuomalaisia kieliä (ensimmäisessä kartassa kielimuotoja), neliö ruotsin murteita (ensimmäisessä kartassa muinaisskandinaavisia kielimuotoja) ja kuusikulmio suomen murteita (puuttuu ensimmäisestä kartasta). Kahdessa viimeisessä kartassa kuvioiden sisällä on tarkentavia kirjaimia, joiden selitykset löytyvät kartan alakulmasta, esim. "karjala", "viro", "hämäläisiä [suomen murteita]", "eteläsaame" ja "Sveanmaan [ruotsin murre]". Ensimmäisessä kartassa on lisäksi pari asteriskia osoittamassa "jäänteitä muinaiskielistä" eli kaiketi paikannimiä.</p><p>Huomio kiiinnittyy muutamaan asiaan. Eri alueilla puhuttavia kieliä olisi luontevin kuvata alueina eikä pisteinä. Tiheähkösti asetetut pisteet voivat tietysti osoittaa aluetta, mutta kuviot kartalla tuovat ainakin minulle mieleen kaupungit tai kylät, joihin ne eivät kuitenkaan näyttäisi viittaavan. (Muinaiskielisten paikannimien tapauksessa pistemäisyys olisi tietysti perusteltua.) Toinen outous liittyy siihen, että "muinaisskandinaaviset kielimuodot" näyttävät muuttuvan "ruotsin murteiksi" ja katoavat samalla muualta paitsi Ruotsista ja Suomen (Ruotsin? Venäjän?) rannikolta. Kolmas outous on se, että kartoista saa sen kuvan, että suomi ei ole itämerensuomalainen kieli: toisin kuin muinaisskandinaavin vaihtuessa ruotsiksi, itämerensuomalaiset kielet näyttävät korvautuvan suomen murteilla, joilla on oma, erillinen merkkinsä. Luulisi, että itämerensuomalaisten kielten yhteenkuuluvuutta korostava merkintätapa olisi omiaan osoittamaan sitä, miten kieli- ja kulttuurialueiden sumeat rajat eivät välttämättä noudata mielivaltaisia valtakunnanrajoja.</p><p>(Edellä sanottuun sisällytän sen varauksen, etten ehtinyt perehtyä keskellä karttahuonetta oleviin teksteihin. Olin liikkeellä lasten kanssa, eikä kovin tarkka syventyminen ollut mahdollista. Kokemukseni siis tässä suhteessa vastannee keskivertoa museokävijää.)</p><p>Ase- ja tautihuonetta (josta kirjoitan ehkä joskus toisaalla) seuraavassa huoneessa on neljä kiinnostavaa kohdetta. Ensimmäinen on taulu, jossa on seuraava teksti:</p><p></p><blockquote><p>Mÿnna tachton gernast spuho sōmen gelen Emÿna daÿda</p><p>Vanhin suomen kielellä kirjoitettu kokonainen virke, piispa Maunu Tavastin tervehdys vastaantulijalle noin 1470.</p><p>Suomen kieli on kehittynyt tuhansien vuosien ajan, mutta sitä on kirjoitettu noin 600 vuotta. Varhaisimmat kirjoitetut suomenkieliset lauseet vaikuttavat nykyään kömpelöiltä. Suomen kieli ei kuitenkaan ollut kömpelöä. Sen kirjoittaminen latinan, ruotsin ja saksan mallien mukaan vain oli vaikeaa.</p></blockquote><p></p><p>Latinan, ruotsin ja saksan mallien käyttö koskee tietysti lähinnä oikeinkirjoitusta, eikä suomen kirjoittaminen niiden mukaan ole välttämättä mitenkään erityisen vaikeaa. Tämä näköharha johtuu siitä, että oikeinkirjoitus on ylipäänsä ollut vaihtelevampaa, ja siitä, että nykylukija vertaa kirjoitusasuja tietysti itselleen tuttuun nykyaikaiseen kirjoitustapaan. Esimerkin virkaa toimittava lause olisi kuitenkin hyvin luultavasti ollut kömpelö jo aikalaisen mielestä: <i>gernast spuho </i>selittynee sillä, että kopioitaessa <i>gerna</i><i>ſ</i><i>ti puho '</i>kernaasti puhua'<i> </i>on luettu <i>gerna</i><i>ſ</i><i>t ſpuho</i>: sanan lopussa oleva i olisi siis muuttunut sananalkuiseksi ſ:ksi. Muutenkin virkkeen viesti on, että puhuja ei osaa puhua suomea, joten se ei välttämättä siksikään edusta aikansa sujuvimmaksi koettua suomea.</p><p>Kuten esineiden osalta jo mainitsinkin, olisi tietysti mukavaa, jos museovieraan olisi mahdollista saada tietää, että virke on peräisin Nürnbergin kaupunginkirjaston käsikirjoituksesta Ms. Solg. 16,2ᵒ (<a href="https://kdih.badw.de/datenbank/handschrift/14/0/17">KdiH 14.0.17</a>) lehdeltä 106r. Vielä tärkeämpää olisi, että lause annettaisiin siinä muodossa, jossa se on kyseisessä lähteessä: sanan <i>tachton </i>pitäisi olla <i>thachton</i>,<i> </i>ja sanan <i>sōmen </i>pitäisi olla <i>som̄en.</i></p><p>Vaikka asia tuntuu vähäpätöiseltä, eikä sitä voi olettaa avattavan suurelle yleisölle tarkoitetussa näyttelyssä, on tarkkuus tällaisissa asioissa mielestäni toivottavaa. Saksankielisen korvaan d:ltä kuulostava aspiroimaton t-äänne on kirjoitettu d-kirjaimella sanan <i>daÿda </i>'taida' alussa, mutta kuitenkin korostetusti aspiraattana sanan <i>thachton </i>'tahdon' alussa. Viiva m-kirjaimen päällä sanassa <i>som̄en </i>taas näyttäisi olevan nasaaliviiva, jolloin olisi luettava <i>sommen</i> pitkällä m-äänteellä; onhan myös lauseen ensimmäisessä sanassa <i>mÿnna </i>jostain syystä pitkä n-äänne.</p><p>Lisäksi museovieras saattaa hämmentyä siitä, että vuonna 1452 kuollut piispa Maunu Tavasti (<i>bischoff von appow in vinlannd</i>) olisi tervehtinyt jotakuta "noin 1470" ilmoittamalla, ettei osaa puhua suomea. Ajoitus selittyy sillä, että "noin 1470" on oikeastaan paperin ajoitus, jolle kyseinen matkakertomus on kopioitu. Sivulla 95r on päiväys 1471. Sisällön puolesta matkakertomus kertoo muutenkin parikymmentä vuotta aikaisemmista tapahtumista.</p><p>Samassa huoneessa on kolme kiinnostavaa esinettä. Ensimmäinen on Mikael Agricolan Tukholmassa 1551 painettu <i>Dauidin Psaltari. </i>Opastekstissä mainitaan kirjasta löytyvä kuuluisa epäjumalaluettelo. Toinen on jälleen vuoden 1642 Raamattu, tällä kertaa auki toisen Samuelin kirjan alun kohdalla, joka on latinaksi <i>secundus regum </i>eli 'toinen kuningasten (kirja)', mikä kätevästi selittää aiemman kappaleen kohdalla mahdollisesti syntyneen hämmennyksen. Näytteillepano on tältä osin nerokasta, ellei kyse sitten ole sattumasta.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-pqKqlzi1aT8/YMZMs_APqlI/AAAAAAAABaQ/7XeBszFbRpUMiExCi9ErVZaJdNIgmQUBwCNcBGAsYHQ/s2048/F.m.I.85_13v.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1519" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-pqKqlzi1aT8/YMZMs_APqlI/AAAAAAAABaQ/7XeBszFbRpUMiExCi9ErVZaJdNIgmQUBwCNcBGAsYHQ/s320/F.m.I.85_13v.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">F.m.I.85, 13v.</td></tr></tbody></table><p>Kolmas esine on Kansalliskirjaston <i>Fragmenta membranea </i>-kokoelman 13. tai 14. vuosisadalle ajoitetun messukirjan sivu (<a href="https://fragmenta.kansalliskirjasto.fi/handle/10024/365">F.m.I.85</a>, lehti 13). Selityksen mukaan latinanopiskelija on tehnyt alareunaan (sivu on ylösalaisin) "muistiinpanoja kolmella kielellä". Olisi ehkä selkeämpää jollakin tavalla vihjata, että marginaalissa on käännnetty latinan sanat <i>etiam </i>ja <i>quando </i>ruotsiksi (<i>och, när</i>) ja suomeksi (<i>mos, coska</i>). Vaatii aikamoista harrastuneisuutta kyetä ymmärtämään nämä merkinnänt näytteillä olevasta fragmentista, jonka merkitys jää siten todennäköisesti hämäräksi.</p><p>Ainoan varsinaisen harmistuksen tuotti suomen kielen oma huone. Seinällä on seuraava teksti:</p><p></p><blockquote>Suomen kieli on suomalaisten oma kieli*, mutta suurin osa siitä on lainaa. Kaikki kielet ovat sukua toisilleen. Suomen kielessä kaikki on vuorovaikutuksen tulosta eli lainaa. Kaikissa kielissä kaikki on lainaa. Kielen juju ja elinikelpoisuus on muutoksessa eli elämässä. Muuttumaton kieli on laakista vainaa.</blockquote><p></p><p>(Alaviittessä todetaan: "Nykyisen Suomen alueen vanhimpia kieliä, uralilaisiin kieliin kuuluvia suomea ja saamea on puhuttu tuhansien vuosien ajan." Muotoilu on monitulkintainen eikä siis välttämättä suoraan väitä, että mainitut uralilaiset kielet ovat alueen ensimmäiset eli vanhimmat kielet, mutta tässäkin yhteydessä olisi ehkä voinut mainita jotain niistä kielikartassa mainituista muinaiskielten jäänteistä.)</p><p>Onko tässä tarkoitus puhua suomen kielestä erikseen vai kaikista maailman kielistä yleisesti? Kyse on loogiesti ajatellen jälkimmäisestä, jos kerran "kaikissa kielissä kaikki on lainaa". Tämä tekee kuitenkin "lainoista" puhumisen täysin turhaksi. Historiallisessa kielitieteessä on tapana puhua erikseen lainatusta ja peritystä aineksesta. Peritty aines liittyy kielisukulaisuuteen, lainaaminen eri kielimuotojen puhujien vuorovaikutukseen. Kaikki on tietysti suhteellista: latinan <i>vinum </i>on lainautunut jo kantagermaaniin muodossa *<i>wīna</i>, lainattu sieltä kantasuomeen ja peritty lähes sellaisenaan nykysuomeen; historiallisesti sama sana on sittemmin myös lainattu uudestaan ruotsin sanasta <i>vin</i> muodossa <i>viini. </i>On mielestäni karhunpalvelus kielen ilmiöistä mahdollisesti kiinnostuneelle yleisölle esittää asia niin, että käsitteiden ero hämärtyy.</p><p>Väite, että kaikki kielet ovat sukua toisilleen, tuntuisi asettuvan monogeneesihypoteesin puolelle, mutta edellä sanottu huomioiden sukulaisuudella tarkoitettaneen tässä kaikenlaista kuviteltavissa olevaa vuorovaikutusta eikä vain kielisukulaisuutta kielitieteellisessä mielessä. Kuten sanottu, tällainen käsitteiden sekoittaminen ei ole jotain, mitä odottaisin näkeväni museossa.</p><p>Epäselväksi jää, mitä tarkoitetaan sillä, että kielen on muututtava elääkseen. Kieli kuolee eli sammuu, kun sillä ei ole enää puhujia. Tämä tapahtuu siten, että ihmiset, jotka puhuvat kyseistä kieltä, kuolevat opettamatta kieltään seuraaville polville. Tyypillisesti kielen sammumisen hetkenä pidetään sitä, kun sen viimeinen puhuja kuolee, vaikka toki sen "elinkelpoisuus" voi olla käytännössä mennyttä jo aiemmin. Millaiset syyt sitten johtavat siihen, että ihmiset eivät tule opettaneeksi kieltään eteenpäin vaan alkavat käyttää jotain toista kieltä? Tärkein syy lienee se, että kyseisellä kielellä ei ole käyttöä heidän ympäristössään. Asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, muuttuuko heidän puhumansa kieli vai ei.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-bEGM_WwWXE0/YMb2-X1Y9yI/AAAAAAAABaY/jRxqT7o0blode2ZsYGX2y8pkwZTNs730ACNcBGAsYHQ/s2048/Kaikki%2Bon%2Blainaa.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1110" data-original-width="2048" src="https://1.bp.blogspot.com/-bEGM_WwWXE0/YMb2-X1Y9yI/AAAAAAAABaY/jRxqT7o0blode2ZsYGX2y8pkwZTNs730ACNcBGAsYHQ/s320/Kaikki%2Bon%2Blainaa.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaikki on lainaa.</td></tr></tbody></table><p>Kukaan tuskin tosissaan esittäisi, että sellaiset kielen muuttumattomuutta ja yhtenäisyyttä edistävät instituutiot kuin kieliakatemiat, koululaitos, hallintokieli ja vastaavat olisivat merkkejä siitä, että kyseinen kieli on kuolemassa. Tällaiset instituutiot voivat toki olla kuolemaksi paikallisille kielimuodoille, ellei niille sitten onnistuta perustamaan omia instituutioitaan tai niiden käyttö säily muuten paikallisena puhekielenä. Asiayhteyden perusteella arvelisin, että kielen muuttumisella on ajateltu lähinnä lainasanoja: tarkoitus lienee kyseenalaistaa sellainen kielipuristinen ajatus, että lainasanat ovat sinänsä pahasta, minkä ajateltaneen liittyvän jonkinlaiseen ksenofobiseen sulkeutumiseen ulkoisilta vaikutteilta.</p><p>Suomen kielessä on ollut tapana suosia uusien sanojen muodostamista johtamalla ja yhdistämällä lainasanojen sijaan. Tästä syystä suomessa on sellaisia sanoja kuin <i>kirjallisuus </i>eikä <i>litteratuuri. </i>Vaikka sanojen läpinäkyvyys voi myötävaikuttaa asioiden oppimiseen, kyseessä on lähinnä esteettinen, toki kansallisromanttisesti motivoitunut valinta, jolla ei ole sinänsä vaikutusta kielen elinkelpoisuuteen. Pääasia on, että kieltä voi käyttää esimerkiksi tieteelliseen keskusteluun eri aiheista, kutsuttiin niitä aiheita sitten lainasanoilla (esim. <i>tekstikritiikki</i>), käännöslainoilla (esim. <i>käsikirjoitus</i>) tai omilla muodosteilla (esim. <i>piirtokirjoitus</i>).</p><p>Taulua vastapäisellä seinällä on 42 valkoista ruutua, joista kussakin lukee jokin suomen kielen sana. Kääntämällä napista valo liikkuu (aakkosjärjestyksessä) seuraavaan sanaan. Sanat ovat seinällä satunnaisessa järjestyksessä. Sana kuullaan äännettynä, ja näytöllle tulee sanan merkitystä esittävä kuva sekä etymologisia tietoja. Yhden sanan alla käsitellään välillä useampaa sanaa. Sanan <i>biologia </i>selityksessä todetaan seuraavaa:</p><p></p><blockquote>Kielenpuhdistuskiihkoilijat halusivat suomalaisen vastineen joka käsitteelle, mutta luopuivat onneksi tästä mahdottomasta leikistä. Suomen kieleen on jäänyt hauska, sulamaton osuus maailman sanalainoista, vierasperäiset sanat eli sivistyssanat. On sangen onnellista, että meillä on tällainen luokka sanoja käytössämme: ne toimivat paitsi tyylillisen variaation lähteenä, myös siltana toisten eurooppalaisten kielten sanaston oppimiseen.</blockquote><p></p><p>Tyylillisestä variaatiosta olen samaa mieltä: mahdollisuus käyttää sellaisia erikoisempia sanoja kuin <i>koodeksi </i>ja <i>dateeraus </i>antaa mahdollisuuden tarkentaa, että kyse on erikoisalan termistä, mikä tyydyttää tilanteesta riippuen erilaisia viestinnällisiä tarpeita (esim. asiantuntijaposition etablointi, huumori). Minusta on myös mukavaa voida käyttää tilanteesta riippuen joko ilmaisua <i>kannettava tietokone </i>tai lainasanan slangijohdosta <i>läppäri</i>. En kuitenkaan ymmärrä, miksi kyseessä olisi jokin erityisen "mahdoton leikki". Vastaavaa leikkiä on leikitty muissakin euroopan kielissä keskiajalta asti (esim. muinaisenglannin <i>foresetnes </i>merkityksessä 'prepositio'). Käytännön hyötyä on toki siitä, että termit tai "sivistyssanat" ovat muodoltaan kansainvälisiä (eli lähinnä latinaa tai kreikkaa), koska silloin niitä ei tarvitse opetella ihan kaikissa kielissä erikseen. Toisaalta voidaan myös esittää, että tällainen sivistyssanasto on omiaan luomaan juopaa oppineiden ja muiden välille, kuten myös vieraan kielen (kuten latinan) käyttö tieteellisissä yhteyksissä.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Trds_hzs7A8/YMcmZ2jCqvI/AAAAAAAABao/UNDy_JgD56EapxB7O8w47ZK5DZfQZUMAgCNcBGAsYHQ/s2048/Sanaseina%25CC%2588.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1755" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-Trds_hzs7A8/YMcmZ2jCqvI/AAAAAAAABao/UNDy_JgD56EapxB7O8w47ZK5DZfQZUMAgCNcBGAsYHQ/s320/Sanaseina%25CC%2588.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sanaseinä ja operaattori.</td></tr></tbody></table><p>Mainitsin ylempänä, että olisin toivonut jonkinlaista pyrkimystä korjata Agricolan työn merkitykseen liittyviä väärinkäsityksiä. Esimerkiksi viime vuonna <a href="https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/pashassa-pitaa-olla-kunnolla-rasvaa-valamon-luostarin-keittiopaallikon-vinkeilla-onnistut-paasiaisherkun-kanssa#1bb12965"><i>Kirkko ja kaupunki </i>-lehdessä</a> kirjoitettiin, että Argicola keksi sanan <i>pääsiäinen,</i> vaikkei ole oikeastaan mitään syytä olettaa näin: olihan kristinusko juhlineen saapunut <strike>Suomeen</strike> Ruotsiin jo satoja vuosia aikaisemmin, eikä kansalle "saarnattu latinaksi", vaikka tätäkin käsitystä näkee toisinaan viljeltävän. Painetun kirjan merkitystä vähättelemättä en myöskään vähättelisi käsinkirjoitetun kirjan merkitystä, suullisesta kielenkäytöstä puhumattakaan. Kai esimerkiksi Westhin koodeksin tai Uppsalan evankeliumikirjan voisi ainakin mainita. Vaikka jonkun sanan ensimmäinen tunnettu kirjallinen lähde olisi Agricola, ei tästä automaattisesti seuraa, että hän olisi <i>keksinyt </i>sen.</p><p>Sanaseinä ei tee paljoakaan asian korjaamiseksi. Mikael Agricolan keksimiksi ilmoitetaan yksiselitteisesti <i>jalopeura </i>ja <i>sisu. </i>Lisäksi annetaan ymmärtää hänen keksineen sanat <i>näkypaikka </i>('teatteri')<i>, luutarha </i>('kalmisto')<i>, lustitarha </i>('paratiisi')<i>, toiviojuoni </i>('pyhiinvaellusmatka') ja <i>virkamies. </i>Suoria käännöksiä ilman aiempia kohdekielisiä malleja tai vanhojen sanojen käyttöä uusissa yhteyksissä voidaan tietysti perustellustikin pitää kääntäjän keksiminä. Edelleen Argicolalta "saaduiksi" mainitaan <i>vissi, yrtti, vimmattu, äkätä, äsken, öykkäri, putkahtaa, kukistaa, nisu, visu, ylenpalttinen, kovakourainen </i>ja <i>tomppeli</i>, mutta tämä menee ehkä lennokkaan ilmaisun piikkiin.<i> </i>Agricolan mainitaan myös "kirjoittaneen ja painatuttaneen" sanat <i>usko, ylösnousemus </i>ja <i>armo. </i>Sanasta <i>puoliso</i> kuitenkin todetaan neutraalisti, että Mikael Agricola tunsi sen (tosin muodossa <i>puolisa</i>). Samoin sanoista <i>laki, rikos </i>ja <i>petos </i>todetaan, että ne esiintyvät jo Agricolalla. Olisin jotenkin odottanut, että sanan <i>laki </i>mainittaisiin olevan laina muinaisruotsista, kun taas <i>rikos </i>ja <i>petos </i>ovat suomenkielisiä johdoksia (<i>rikkoa, pettää</i>). Tässä olisi potentiaalia hauskalle narratiiville.</p><p>Ylipäänsä kaikista selkeintä olisi havainnollistaa lainasanoja esimerkeillä kävijöille tutuista kielistä. Nähdäksenin ainoa tapaus, jossa viitataan toisen nykykielen sanoihin, on <i>lusikka, </i>jonka yhteydessä annetaan venäjän sanat порука, место, пирог, спирт ja тоска, sekä niistä lainatut suomen sanat <i>porukka, mesta, piirakka, pirtu </i>ja <i>tuska</i>. Tietysti tässäkin on vähän vinossa se, että <i>tuska </i>ei ole laina venäjän sanasta тоска vaan sen muinaisvenäläisestä muodosta.</p><p>Suoranaisten virheellisten väittämien lisäksi tiedoissa on paljon harhaanjohtavia tai hämmentäviä muotoiluja. Esimerkiksi sanan <i>historia </i>kohdalla todetaan ensin, että uralilaisiin kieliin "on maailman sivu lainattu ahkerimmin sanoja indoeurooppalaisen kielikunnan kielistä, sieltä sun täältä". Esimerkkeinä mainitaan, että <i>historia, museo, normaali, numero </i>ja <i>leijona </i>ovat selvästi lainoja kreikan ja latinan aineksista, mutta <i>sata, kaikki </i>ja <i>etsiä </i>on kotiutettu huomaamattomiksi. Tässä hämärtyy ero siinä, onko sana lainattu uralilaisiin kieliin (eli on rekonstruoitavissa uralilaiseen kantakieleen), vai onko kyseessä jokin nykyaikainen "sivistyssana", tai jotain siltä väliltä. Jos kerran <i>leijona </i>on selvästi lainattu latinasta eikä ruotsista, niin miksi sitten sanojen <i>risti, pappi,</i> <i>pakana </i>ja <i>Raamattu </i>ilmoitetaan olevan slaavilaisia lainoja? Sanojen <i>tunneli, muki, pihvi </i>ja <i>timotei </i>osalta lainanantajakieleksi mainitaan englanti, vaikka välissä on luultavimmin ruotsi. Sanan <i>laina </i>ilmoitetaan olevan laina <i>"</i>germaaneilta tai skandinaaveilta", mikä on vähän hölmösti muotoiltu mutta toki linjassa sen kanssa, että suomen murteetkin erotetaan itämerensuomalaisista kielistä.</p><p>Kiitosta annettakoon siitä, että sanan <i>kirja </i>yhteydessä mainitaan <i>kirjallisuus </i>ja <i>kirjasto </i>1800-luvun oppineina muodosteina, kuten myös <i>nykyaika, pääoma, taide, tiede</i><i> </i>ja <i>sivistys. </i>Viimeksi mainitusta todetaan, että pellavan "sivistäminen" on tässä otettu uusiokäyttöön. Kiinnostava lisähuomio olisi, että jonkinlaisena motiivina lienee ollut pinnallinen yhteys latinan sanaan <i>civis </i>(tämäkin on <a href="https://www.sivistysakatemia.fi/blogit/olli-luukkainen-sivistys-ei-ole-sanahelinaa/">eräällä taholla</a> ymmärretty väärin); sama pätenee kotoperäisesti johdettuun sanaan <i>lukio</i>, jonka yhtäläisyys sanan <i>lyceum </i>(λύκειον) kanssa tuskin on sattumaa. Juuri 1800-luvulla tehtyä kirjakielityötä ja kirjakielen keinotekoista luonnetta olisin toivonut käsiteltävän enemmän.</p><p>Näyttelyssä muistui mieleen, että minulle on vakavalla naamalla esitetty, että mitään suomen kieltä ei ole olemassa, koska siinä on niin paljon lainoja. Tämä on sama ajatusmalli, joka on johtanut kaikenlaiseen hörhöilyyn siitä, että itse asiassa kaikki maailman kielet pohjautuvat suomeen, koska johonkin pohjautuminen tai lainojen saaminen on mukamas jotenkin vähempiarvoista. Voisihan yksittäisille ihmisillekin korostaa, että heidän geeninsä ovat heidän vanhemmiltaan ja kaikki mitä he osaavat ja tietävät on pohjimmiltaan muilta opittua tai "vain" perimän antamien mahdollisuuksien toteutumista. Sinänsä totta, mutta mitä tällä saavutettaisiin? Onko suomenkielisillä liian hyvä, ylilyönteihin johtava kielellinen itsetunto, jota on syytä erityisesti toppuutella? </p><p>Erinomaista on joka tapauksessa myös se, että sanan <i>teatteri </i>alla annetaan esimerkkejä neljästä eri raamatunkäännöksestä, joissa sana esiintyy muodoissa <i>Näkypaicka </i>(1548)<i>, Cadzelluspaicka </i>(1642)<i>, katseluspaikka </i>(1867)<i>, näytelmäpaikka </i>(1938) ja <i>teatteri </i>(1992). Tässä on mahdollisuus tehdä kaikenlaisia oivalluksia liittyen oikeinkirjoitukseen ja käännöslainojen ja lainasanojen käyttöön. Olisi ehkä liikaa vaadittu, että mainittaisiin jakeen olevan Ap. t. 19:29, tai että Agricolan <i>näkypaicka </i>on suora käännös Lutherin sanasta <i>Schauplatz</i>, joka taas on suora käännös kreikan sanasta θέατρον (joka tosin on johdos eikä yhdyssana).</p><p>Pidin myös siitä, että <i>rakas äiti </i>annetaan virolaisessa muodossa <i>kallis ema, </i>mikä vastaa suomen ilmaisua <i>kallis emä. </i>Samassa yhteydessä sanojen <i>rakas, armas </i>ja <i>äiti </i>todetaan olevan germaanisia lainoja. Tämä kaipaisi jotain huomioita siitä, esiintyvätkö nämä sanat jossain kävijälle mahdollisesti tutussa germaanisessa kielessä, esimerkiksi ruotsissa ja englannissa, joille näyttelyn opastekstitkin on käännetty. Mikä olisi sen hauskempaa kuin todeta, että <i>armas </i>on historiallisesti sama kuin ruotsin adjektiivi <i>arm</i>?</p><p>Mitä tulee sanaseinän toteutukseen, olisi ehkä ollut hauskempi, jos seinällä olevissa ruuduissa olisi sanan sijaan kuva, jonka voisi vapaasti valita. Tällöin motiivi tutkia sanaseinää olisi selvittää ja ehkä yrittää arvata, mikä sana mihinkin kuvaan liittyy. Kuvat vangitsevat katseen helpommin kuin teksti. Kuvien herättämä mielenkiinto ohjautuisi sitten myös itse historiatietoihin (jotka tietysti voisi kirjoittaa pedagogisesti perustellumpaan muotoon). Nykyisellään ruudut eivät oikeastaan tuo kohteeseen mitään lisäarvoa: seinällä on sanoja, mutta nappia kääntäessä viihdearvo muodostuu sen jännittämisestä, mikä niistä tulee seuraavaksi. Jos seinällä näkee jonkun kiinnostavan sanan, joutuu pyörittämään nappia kunnes tulee sen kohdalle tietämättä, monenko sanan yli on kuljettava.</p><p>On tietysti selvää, että koskaan ei voi miellyttää kaikkia. Aivan samalla tavalla tämäkään kirjoitus ei kaikkien mielestä keskity oikeisiin asioihin. Uskoakseni kuitenkin esittämäni huomiot näyttelyn puutteista ovat varsin kohtuullisia. En kaipaa tieteellistä tarkkuutta, mutta toivoisin virheiden välttämäistä ja mahdollisuutta saada helposti lisätietoa.</p>Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-39606309181269407932021-06-11T11:43:00.004+03:002021-12-08T12:01:14.649+02:00Pistimen etymologiaa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Suomen sana <i>pistin </i>on verbistä <i>pistää <a href="http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=256">in-</a></i><a href="http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=256">johtimella</a> muodostettu välineennimitys. Sana <i>pistin </i>on tarkoittanut aiemmin 'piikkiä', oli kyse sitten kasvista tai pistiäisestä, mutta nykyään sanasta tulee ensimmäisenä mieleen sotilaan henkilökohtaiseen tuliaseeseen kiinnitettävä teräase siitä huolimatta, että nykyaikaiset pistimet ovat lähinnä <a href="http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kamppailuntutkimus:puukkopistin">puukkopistimiä</a> eli soveltuvat pistämisen lisäksi myös lyömiseen ja viiltämiseen.</div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br /></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Varhaisia kuvauksia pistimestä sotilasaseena löytyy teoksista Lois de Gaya, <i>Traité des armes, des machines de guerre, des feux d'artifice, des enseignes, et des instrumens militaires</i> (Pariisi 1678), <a href="https://books.google.fi/books/content?id=1T8dMSOh-qkC&hl=fi&pg=PA16-IA1&img=1&zoom=3&sig=ACfU3U1zCHvPCIsa0vQXGl6MVjKyFw1fGQ&ci=19%2C1075%2C953%2C468&edge=0">s. 16</a> ja Allain Manesson Mallet, <i>Les travaux de Mars ou l'Art de la guerre, tome troisième</i> (Pariisi 1684), <a href="https://books.google.fr/books/content?id=3ljeVPFohTcC&hl=fi&pg=PA31&img=1&zoom=3&sig=ACfU3U3TXl2r6ZMyn63ZPr4eWvU6oEKfNg&ci=68%2C570%2C699%2C557&edge=0">s. 31</a>. Tiettävästi ensimmäinen maininta käytöstä liittyy kolmikymmenvuotiseen sotaan. Jacques de Chastenet kertoo vuonna 1690 Amsterdamissa ilmestyneissä muistelmissaan (<i>Les memoires de messire Jacques de Chastenet,</i> <i>chevalier, seigneur de Puysegur</i>, <i>tome premier,</i> s. 479) vuoden 1647 tapahtumia käsitellessään, että hänen komennossaan olleilla sotilailla ei ollut miekkoja, mutta heillä oli pistimet (<i>bayonnettes</i>), joiden kahvat olivat yhtä pitkät kuin niiden terät ja jotka saattoi asettaa musketin piippuihin.</div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br /></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Sana <i>pistin </i>esiintyy kivääriin kiinnitettävän teräaseen merkityksessä teoksessa<i> Ehdoitus sotamiehen kirjaksi Suomen sotaväkeä varten</i>, joka ilmestyi vuonna 1880. Kuten <i>Uusi Suometar </i>(no 88 s. 2, 23.07.1880) kirjoittaa:</div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><blockquote>Suomalaisen laitoksen laatiminen on ollut hyvin waikea työ; kun Suomen kieltä ei tähän saakka wielä ole sota-asiain alalla käytetty, on suuri joukko sanoja nyt täytynyt sepittämällä tehdä. Tässä työssä owat maisteri Ferd. Ahlman'ia auttaneet muutamat asiaa harrastawat miehet, näiden joukossa yksi upseri.</blockquote></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Ennen <i>pistimen </i>vakiintumista suomenkielisessä kirjallisuudessa kyseistä asetta on nimitetty myös <i>bajonetiksi </i>ja – suomenkielistä ääntöasua paremmin kuvanneeksi – <i>pajunetiksi</i>. Kristfrid Gananderin sanakirjassa (2,311) sana esiintyy muodossa <i>painatti</i>, runositaatissa hilparin toisintona:</div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"></div><blockquote><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">oti Hijsi hilporisi, </div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">paha henki painatisi</div></blockquote><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">(Ks. myös <a href="https://skvr.fi/poem/skvr15103190">SKVR XV 319</a> sekä kyseisen niteen sivut xxvii–xxxi.) </div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br /></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><i>Suomen sanojen alkuperä </i>antaa sanan <i>pajunetti </i>esiintymäksi "As 1729", mutta 1700-luvun asetusteksteistä löydän sanan <i>bajonetti</i> jo tiedonannosta Ruotsin viimeisestä voitosta suuressa Pohjan sodassa eli Gadebuschin taistelusta (As1713d-3b). Myöhemmistä esiintymistä mainittakoon hattujen sodan alussa annettu reglementti, jossa muun muassa pistimet asetetaan vientikieltoon vihollisen satamiin (As1741d-5).</div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-CRKX-sZ9I84/X6gBbJsKF-I/AAAAAAAABVw/ZvcBnx-OdOslRnrLlM2NjC2zo-LRda_MgCNcBGAsYHQ/s2320/Ganander%2Bpainatti.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1110" data-original-width="2320" src="https://1.bp.blogspot.com/-CRKX-sZ9I84/X6gBbJsKF-I/AAAAAAAABVw/ZvcBnx-OdOslRnrLlM2NjC2zo-LRda_MgCNcBGAsYHQ/s320/Ganander%2Bpainatti.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Gananderin <i>painatti.</i><br /></td></tr></tbody></table><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br /></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Joka tapauksessa <i>bajonetti </i>ja <i>pajunetti </i>edustavat ruotsin kautta kansainvälistä tyyppiä, jonka pohjalla on ranskan <i>baïonnette. </i>Tämän <i>pajunetti-</i>tyypin etymologiaksi annetaan tavanomaisesti <i>Suomen sanojen alkuperässäkin </i>annettu selitys "kaiketi Ranskan Bayonnen kaupungin mukaan". Ei ole sinänsä mahdotonta, että aseen tai muun asian nimitys on peräisin erisnimestä (mieleen tulee venäjän puukkoa merkitsevä <i>финка</i> tai yleismaailmallinen <i>hampurilainen</i>), mutta jos yhteys ei ole muuten ilmeinen sanan muodon perusteella ja historiallisista syistä, on tällaisiin selityksiin perusteltua suhtautua epäilevästi.</div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br /></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Etymologia on peräisin Pierre Borelin vuonna 1655 ilmestyneestä teoksesta <i>Trésor de recherches et d'antiquités gauloises et françaises </i>(<a href="https://gallica.bnf.fr/ark:/12148/bpt6k8707898z/f141.image">s. 33</a>) hakusanan <i>baioniers </i>alta. Tekijä toteaa samassa yhteydessä, että sana "pistooli" tulee Pistoian kaupungista ja että varsinainen hakusana <i>baionier</i> eli varsijousiampuja tulisi myös Bayonnesta.</div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-szl9ajp6kqM/X6vlTWMZrEI/AAAAAAAABV8/L_7lr3eg2qcaj0PoDKTHrNslRftVI2hpgCNcBGAsYHQ/s960/tulppapistimia%25CC%2588.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-szl9ajp6kqM/X6vlTWMZrEI/AAAAAAAABV8/L_7lr3eg2qcaj0PoDKTHrNslRftVI2hpgCNcBGAsYHQ/s320/tulppapistimia%25CC%2588.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tulppapistimiä 1700-luvun alusta Grazin <i>Landeszeughausissa.</i><br /></td></tr></tbody></table><br /><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Edellä mainittu ei kuitenkaan ole sanan ensimmäinen attestaatio. Sana <i>bayonnette </i>löytyy Randle Cotgraven ranska-englanti-sanakirjasta vuodelta 1611, joka selittää sen merkitykseksi 'a kind of small flat pocket-dagger, furnished with knives; or a great knife to hang at the girdle, like a dagger', ottamatta kantaa sanan etymologiaan. Vielä vanhempi maininta löytyy Étienne Tabourot'n teoksesta <i>Les Bigarrures</i> (osa 2) vuodelta 1583, joka on kokoelma sanaleikkejä ja jossa mainitaan "Bayonnettes de Bayonne".</div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br /></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Tällaisista etymologioista tulee helposti mieleen Isidorus Sevillalaisen <i>Etymologiae-</i>teos, jonka mukaan esimerkiksi latinan sana <i>ars </i>(<i>art-</i>) 'taito' tulee siitä, että se on tiukkojen (<i>artus</i>) sääntöjen säätelemää, ja että <i>gladius </i>'miekka' tulee siitä, että sillä halkaistaan (<i>dividere</i>) kurkku (<i><u>g</u>ula</i>). Paremman selityksen puute ei tietenkään tarkoita, että ainoa selitys, jonka joku on sattunut keksimään, pitäisi paikkansa.</div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br /></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Tässä tapauksessa on kuitenkin olemassa myös toinen selitys. Adrien Timmermans <a href="https://gallica.bnf.fr/ark:/12148/bpt6k215129d/f597.image">esitti</a> vuonna 1898 <i>Revue scientifique -</i>lehdessä julkaistussa artikkelissaan 'L’étymologie du mot baïonnette' etymologian verbistä <i>bâillonner</i> eli "laittaa suukapula" (tai kuonokoppa). Tällöin kyseessä olisi mahdollisesti jonkinlainen slanginimitys varhaisille tulppapistimille: tulppapistin kiinnitettiin muskettiin työntämällä sen kahva sisälle aseen piippuun, joka tietysti teki aseella ampumisen pistin kiinnitettynä mahdottomaksi. Tätä selitystä ei kumoa se, että nimitys on ilmeisen vaivattomasti sittemmin siirtynyt hylsypistimelle. Nimi ei ole varmastikaan ollut niin läpinäkyvä, että uusi kiinnitystapa olisi estänyt sen käytön (puhumattakaan mahdollisista kansanetymologioista), ja kutsutaanhan paukkupatruunoitakin edelleen "räkäpäiksi", vaikka niissä on puuluoti vanhan vahatulpan sijaan.</div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br /></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Timmermansin etymologia on jäänyt melko vähälle huomiolle. Johan Vising kuitenkin <a href="https://archive.org/details/nordisktidsskriftforfilologi4s6/page/n79/mode/2up">nostaa sen esille</a> <i>Nordisk tidskrift for filologi</i>-lehdessä vuonna 1917 ilmestyneessä artikkelissaan 'Romanska etymologier. Randanteckningar till Meyer-Lübkers <i>Romanisches etymologisches Wörterbuch'.</i></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br /></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Mainittakoon, että ainakin 1800-luvulla vaikuttanut liikuntahistorioitsija Karl Wassmannsdorff yhdisti sanan <i>Bajonett </i>juuri hylsypistimen kiinnitystapaan erotuksena metsästysveitsimallisesta (miekka)pistimestä, joka kiinnitty piipussa olevaan istukkaan jousitoimisen pultin avulla. Tämä pistimen tai bajonetin ominaispiirteeksi nähty "bajonettikiinnitys" on sittemmin siirtynyt myös valokuvauksen maailmaan.</div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><br /></div><div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Timmermansin selityksen varsinainen ongelma näyttäisi kuitenkin olevan siinä, että varhaisimmat maininnat pistimistä sotilaskäytössä eli piippuun kiinnitettävästä teräaseesta ovat selvästi myöhäisempiä kuin edellä käsitellyt maininnat bajonetista. Selitys voisi olla se, että tulppapistin on ollut metsästyskäytössä ennen sotilaskäyttöä: ainakin Howard L. Blackmore kirjassaan <i>Hunting Weapons: From the Middle Ages to the Twentieth Century </i>sijoittaa kuvittelemansa metsästäjän, joka keksii työntää sopivan kokoisen veitsen metsästysaseensa piippun, 1500-luvun alkuun. Lisäksi hän siteeraa inventaariota vuodelta 1591 (eli hieman Tabourot'n jälkeen), jossa mainitaan <i>deux poignarz de Bayonne</i>. Vielä aikaisemmin Franciscus Hotoman (1524–1590) mainitsee vuonna 1575 Jacques Cappellukselle kirjoittamassaan kirjeessä kullatun tikarin, jota 'te kutsutte Bayonnetteksi' ('pugionem inauratum ... quem vos appellatis Bayonnette'; <i>Francisci et Joannis Hotomanorum ... epistolae, </i>Amsterdam 1700, <a href="https://books.google.fi/books?id=Xuc-AAAAcAAJ&dq=Francisci%20Et%20Joannis%20Hotomanorum&hl=fi&pg=PA51#v=onepage&q&f=false">s. 51</a>). Sekä piipun tulppaamisella että Bayonnen kaupungilla on siis selitysvoimaa. On kaiketi mahdollista, että molemmilla on ollut osansa nimityksen syntymisessä ja vakiintumisessa.</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-18434076199491045472021-03-14T15:09:00.004+02:002021-03-14T15:44:24.963+02:00Saksista taas<p>Joskus <a href="http://filologogrammata.blogspot.com/2014/02/sakset-ja-saksit.html">saksista</a> kirjoittaessani tulin näemmä sanoneeksi seuraavaa: </p><p></p><blockquote>...ranskasta lainattu <i>scissors</i>, jonka kirjoitusasu kertoo hyperkorrektista pyrkimyksestä korjata ranskaa latinaksi: keskiranskan <i>cisoires</i> pohjautuu kuitenkin myöhäislatinan sanaan <i>cisorium</i>, joka on johdos verbistä <i>caedere </i>'leikata poikki', eikä siis ole välinejohdos verbistä <i>scindere </i>'leikata'.</blockquote><p>Yllä oleva on suunnilleen tavanomaisista sanakirjalähteistä löytyvä selitys, joka sanan <i>scissors </i>kirjoitusasun osalta pitänee paikkansa. Varsinaisen alkuperän osalta asia on kuitenkin hieman monimutkaisempi.</p><p><i>Oxford English Dictionary </i>sanoo, että keskiranskan muoto perustuu myöhäislatinan sanaan <i>cisoria</i>, joka siis olisi yksiköllinen feminiininen sana, joka on muodostettu sanan <i>cisorium </i>monikosta. Sanalle <i>cisoria </i>annetaan lähteeksi Isidorus Sevillalainen, jolta kyseistä sanaa ei nähdäkseni löydy, ja sanasta <i>cisorium </i>todetaan, että se tavataan vasta 1200-luvulla. Vokaali <i>i </i>selittyy sillä, että se on yleistetty verbin <i>caedere </i>(<i>cedere</i>) muinaisista johdoksista kuten <i>abscidere, concidere, incidere </i>ja<i> excidere. Cisorium </i>sinänsä on siis yksinkertaisesti näin saadusta <i>cidere</i>-verbistä johdettu välineennimi.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://books.google.fi/books/content?id=iKQacfLRhyYC&hl=fi&pg=PR24-IA1&img=1&zoom=3&sig=ACfU3U1zJrRFm3YVFXtEuUzYGpufPhVjFA&ci=168%2C873%2C597%2C476&edge=0" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="274" data-original-width="343" src="https://books.google.fi/books/content?id=iKQacfLRhyYC&hl=fi&pg=PR24-IA1&img=1&zoom=3&sig=ACfU3U1zJrRFm3YVFXtEuUzYGpufPhVjFA&ci=168%2C873%2C597%2C476&edge=0" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Saksia teoksesta <i>Die groß Chirurgei, oder volkommene Wundtartzenei </i>(1545).</td></tr></tbody></table><p>Du Cangen keskiajan latinan sanakirja tietää kertoa, että <i>cisorium </i>merkitsee joko lihakirvestä tai puista leikkuulautaa. Jälkimmäiselle annetaan myös kirjoitusasu <i>cissorium, </i>ja löytyypä se myös muodossa <i>scissorium</i>. Jälkimmäinen muoto viittaisi jo selvästi <i>scindere</i>-verbiin, jonka partisiippivartalo on <i>sciss-, </i>kun verbillä <i>caedere </i>(<i>cidere</i>) se on <i>caes- </i>(<i>cis-</i>).</p><p>Kuten myös OED toteaa, 'räätäliä' merkitsevä sana tavataan keskiajan latinassa brittiläisissä lähteissä sekä muodossa <i>cissor </i>että <i>scissor</i>. Klassisesti <i>scissor </i>merkitsee tarjoiluhenkilökuntaan kuuluvaa lihanleikkaajaa.</p><p>Latinankielisten <i>sci- </i>ja <i>ci</i>-alkujen sekoittuminen on ymmärrettävissä myöhempien äänteenmuutosten kautta, etenkin kuin molemmat verbit, siis <i>caedere </i>(<i>cidere</i>) ja <i>scindere</i>,<i> </i>tarkoittavat hyvällä tahdolla suunnilleen samaa. Periaatteessa geminaatan ja yksinkertaisen s:nkään vaihtelu ei olisi ennenkuulumatonta.</p><p>Merkityksensä puolesta <i>scindere</i>-verbi sopisi varmaan paremmin saksiin kuin <i>caedere</i>. Meyer-Lübke antaa romaanisten kielten etymologisessa sanakirjassaan sanalle <i>caesorium </i>ilmeisesti rekonstruoidun merkityksen 'sakset' ja vaihtoehtoisen kirjoitusasun <i>cisorium, </i>josta saadaan muun muassa muinaisranskan <i>cisoires.</i> Selittämättöminä Meyer-Lübke sen sijaan pitää sellaisia sananalkuja kuin Valle Leventinan, Milanon ja Valtellinan puhekielissä tavattavissa muodoissa <i>šḱüsüra</i>, <i>sčesora </i>ja <i>sčesüra. </i>Eteläranskalaiseen 'räätälinsaksia' merkitsevän sanan <i>esküsuiras </i>hän sanoo sekoittuneen verbiin <i>consuere </i>'ommella'.</p><p>Tuntematta kyseisten romaanisten kielten äännehistoriaa tarkemmin nämä selittämättömät muodot (kuin myös <i>esk</i>-) selittyisivät nähdäkseni varsin yksinkertaisesti sillä, että niiden pohjalla ei ole <i>cisorium </i>tai muu <i>caedere</i>-verbin johdos vaan <i>scindere</i>-verbistä johdettu <i>scissorium </i>tai jokin vastaava. Äänteellinen ja merkityksellinnen vastaavuus on voinut aiheuttaa näiden sekoittumisen tai rinnakkaisen käytön.</p><p>Tavallaan voisi siis kai katsoa, että englannin sanassa kirjoitusasu on palautettu vahingossa alkuperäiseen muotoonsa.</p><p></p>Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-17298866115067714532019-08-20T21:07:00.004+03:002023-12-11T12:22:27.499+02:00Emojeista, hieroglyfeista ja kiinalaisista kirjoitusmerkeistä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Netin syövereissä on pari kertaa tullut vastaan vitsi, jonka mukaan emojien kautta on päädytty kirjoittamaan samalla tavalla kuin muinaiset egyptiläiset. On myös puhuttu emojien kielestä, merkkien oikeista merkityksistä ja siitä, miten niiden merkitykset muuttuvat riippuen ympäristöstä, jossa niitä luetaan. Esimerkiksi silmäniskuhymiö ;) saattaa ilmetä muodossa 😉 tai 😜, jotka välittävät ehkä hieman erilaisen viestin.<br />
<br />
(Tämä kirjoitus sisältää välttämättä kaikenlaisia erikoismerkkejä. Toivottavasti ne näkyvät oikein.)<br />
<br />
Hymiöt täyttävät sen aukon, jonka kirjallisesta viestinnästä puuttuvat äänenpainot ja -sävyt jättävät. Tämä koskee lähinnä puhutun viestinnän piirteitä lainaavaa kirjoittelua keskustelupalstoilla ja pikaviestimissä: toki kaikki on ilmaistavissa myös ilman hymiöitä, mutta tekstistä saattaa tulla turhan raskasta. Hymiöitä ovat täydentäneet sittemmin kaikenlaiset emojit, jotka esittävät erilaisia asioita, esimerkiksi ruokaa:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-Hs1dtLlmcCw/XLsBfu93YDI/AAAAAAAABOw/bG_dMTkPYU4LYlJG7Ten6Z4EO8DyCD7OACLcBGAs/s1600/IMG_2996.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="472" data-original-width="640" height="236" src="https://1.bp.blogspot.com/-Hs1dtLlmcCw/XLsBfu93YDI/AAAAAAAABOw/bG_dMTkPYU4LYlJG7Ten6Z4EO8DyCD7OACLcBGAs/s320/IMG_2996.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Näitä käytetään viestinnässä pitkälti ideogrammeina, eli kuvat tarkoittavat sitä mitä ne esittävät, eivätkä siis ole tapa kirjoittaa mitään tiettyä kieltä. Esimerkkinä seuraava joskus saamani viesti:<br />
<blockquote class="tr_bq">
📱?</blockquote>
Puhelimen kuva ja kysymysmerkki on tulkittava kysymyksenä, joka liittyy puhelimen (ainakin alunperin) ensisijaiseen käyttöön eli soittamiseen. Asiayhteydestä selvinnee, onko kysymys ymmärrettävä pyyntönä soittaa vai tiedusteluna, onko nyt hyvä hetki soittaa tai jotain muuta. Viestin muotokieli antaa ymmärtää, että kyseessä ei ole mikään vakava asia, koska lähettäjä on nähnyt tarpeeksi vaivaa kaivaakseen esiin sanallista viestiä hauskemman muodon. Yksinkertainen 'Voitko soittaa?' saattaisi tuoda ensimmäisenä mieleen, että jotain ikävää on sattunut.<br />
<br />
Samaan tapaan esimerkiksi liikennemerkissä tai vastaavassa yhteydessä nähtävä nuoli oikealle on ideogrammi, koska sitä ei voi yksiselitteisesti lukea ääneen millään kielellä toisin kuin vaikkapa <i>turn right</i>, <i>oikealle </i>tai 向右.<br />
<br />
Viimeisestä esimerkistä päästäänkin kiinalaisiin kirjoitusmerkkeihin. Niiden sanotaan usein kuvaavan asioita sanojen sijaan, mutta oikeastaan tämä pitää vain osittain paikkansa. Etymologiansa osalta osa kirjoitusmerkeistä kyllä voidaan luokitella ideogrammeiksi tai piktogrammeiksi: esimerkiksi <span style="caret-color: rgb(255, 0, 0);">二 on ideogrammi, joka kuvaa lukumäärää kaksi, ja </span><span style="caret-color: rgb(255, 0, 0);">人 on pohjimmiltaan ihmishahmoa esittävä kuva. Samoin </span>馬 esittää hevosta, mutta kiinassa kysymyspartikkelia merkitsevä <span style="caret-color: rgb(255, 0, 0);">嗎 on yhdistelmä suuta ja hevosta esittäviä kuvia, mikä viittaa siihen, että kysymyspartikkeli <i>ma </i>kuulostaa samalta kuin hevosta tarkoittava sana <i>m</i></span><i>ǎ.</i><br />
<br />
Tästä päästäänkin siihen, että merkit tosiaan viittaavat sanoihin eivätkä pelkästään asioihin: ihmishahmoa kuvaava piktogrammi 人 merkitsee sanaa <i>rén</i> eikä sanaa <i>nán</i>, ja ideogrammi 二 merkitsee sanaa <i>èr</i> eikä sanaa <i>liǎng</i>, vaikka niiden pikto- ja ideograafinen luonne periaatteessa mahdollistaisi molemmat merkitykset. Kiinalaiset kirjoitusmerkit ovat siis sanamerkkejä.<br />
<br />
On kuitenkin huomattava, että kiinalaisten kirjoitusmerkkien suhde merkitykseen ei ole yhtä mielivaltainen kuin latinalaisilla aakkosilla. Esimerkiksi merkkijono <i>sun on ties, sun on villas </i>merkitsee aivan eri asioita riippuen siitä, luetaanko se suomeksi vai englanniksi, mutta ylempänä mainitut merkit 人, 二 ja 馬 merkitsevät suunnilleen samaa ('mies', 'kaksi', 'hevonen') riippumatta siitä, luetaanko ne kantoniksi (<i>yàhn, yih, máh</i>)<i>, </i>mandariiniksi (<i>rén, èr, mǎ</i>) tai jopa japaniksi (<i>hito, ni, uma</i>). Kuten japania, teoriassa myös suomea voitaisiin kirjoittaa kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä, mutta tällöin olisi japanin tapaan käytännössä turvauduttava lisämerkkeihin morfologian osalta. Jos lisämerkistönä käytettäisiin latinalaisia aakkosia, voitaisiin suomenkielinen lauseke <i>miehen kaksi hevosta </i>kirjoittaa seuraavasti:<br />
<blockquote class="tr_bq">
人n 二 馬ta</blockquote>
Tässä siis edellä mainitut merkit merkitsevät sanoja <i>mies, kaksi </i>ja <i>hevonen</i>; substantiiveihin on lisätty latinalaisin aakkosin yksikön genetiivin pääte <i>-n</i> ja yksikön partitiivin pääte <i>-ta</i>.<br />
<br />
Vastaavasti <i>talossa asuu kaksi perhettä </i>voitaisiin kirjoittaa näin:<br />
<blockquote class="tr_bq">
家ssa 住u 二 戶tä.</blockquote>
Tässä siis 家 merkitsee suomen kielen sanaa <i>talo </i>(aivan kuten merkkijono ⟨talo⟩<i> </i>merkitsee sanaa <i>talo</i>), 住 merkitsee <i>asua</i>, 二 merkitsee <i>kaksi </i>ja 戶 merkitsee <i>perhe. </i>Kieliopilliset päätteet on jälleen merkitty latinalaisilla aakkosilla. Tämä käytäntö liippaa läheltä kaikille tuttua tapaa kirjoittaa vaikkapa <i>viidelletoista </i>muodossa <i>15:lle</i>.<br />
<br />
Egyptiläsissä hieroglyfeissa on jonkin verran samaa kuin kiinalaisissa kirjoitusmerkeissä. Hieroglyfien tulkinta edellytti aikanaan paitsi Rosettan kiveä, jossa sama teksti on egyptin lisäksi kreikaksi, myös muinaisegyptin nuorimman muodon eli koptin tuntemusta sekä aimo annoksen luovaa mielikuvitusta. Tulokset eivät kuitenkaan ole mitenkään mielivaltaisia tai sattumanvaraisia.<br />
<br />
Yksinkertaistaen voisi sanoa, että hieroglyfeilla merkittiin joko konsonantteja tai asioita. Konsonantteja merkittiin joko niin, että tiettyä konsonanttia merkitsi tietty hieroglyfi, esimerkiksi 𓆑 on <i>f </i>ja 𓂋 on <i>r</i>, tai niin, että tietty hieroglyfi kuvasi jotain tiettyä sanaa ja siten kaikkia siihen sisältyviä konsonantteja, esimerkiksi 𓄤 <i>nfr. </i>Molempia saatettiin käyttää selvyyden vuoksi yhdessä, esimerkiksi 𓄤𓆑𓂋 <i>nfr</i>.<br />
<br />
Muinaisegyptin vokaaleista ei siis ole oikein mitään tietoa, ja hieroglyfien transkriptioiden ääntöasut edustavat luokkahuoneääntämystä puhtaimmillaan: esimerkiksi 𓋴𓄤𓆑𓂋𓅱 <i>snfrw</i> voidaan lukea ääneen "seneferu", "sneferu" tai "seneferwi". Hieroglyfien tulkitsemista ja lukemista tukevat egyptistä saadut lainasanat muissa muinaiskielissä sekä tietenkin se, että muinaisegyptin nuorinta muotoa eli koptia kirjoitettiin kreikkalaisilla aakkosilla. Esimerkiksi 𓈗 <i>mw</i> 'vesi' on sama kuin koptin ⲙⲟⲟⲩ.<br />
<br />
Jos emojeilla haluttaisiin kirjoittaa kuten hieroglyfeillä, olisi kuitenkin aivan ensimmäiseksi päätettävä, mitä kieltä ollaan kirjoittamassa. Yksinkertaisuuden vuoksi käytän esimerkkinä englannin kieltä ja klassista esimerkkiä, jonka mukaan englanninkielinen lause <i>I believe</i> voitaisiin kirjoittaa kuvakirjoituksella seuraavassa muodossa:<br />
<blockquote class="tr_bq">
👁🐝🍁</blockquote>
Tässä siis merkit vastavat sanoja <i>eye, bee </i>ja <i>leaf</i>, jotka yhdessä äännettynä kuulostavat suunnilleen samalta kuin edellä mainittu lause.<br />
<br />
Jos haluttaisiin tarkemmin noudattaa egyptin kirjoitustapoja, voitaisiin sana <i>hot</i> kirjoittaa antamalla konsonantit <i>h </i>ja <i>t</i> ja sitten merkitystä tarkentava ideogrammi, esimerkiksi <b>HT</b>🔥. Vastaavasti sana <i>hat </i>voitaisiin kirjoittaa <b>HT</b>🎩. Molemmissa tapauksissa kaksi ensimmäistä merkkiä merkitsevät sanan konsonantteja, joihin merkitykseen viittaava ideogrammi ohjaa täydentämään oikean vokaalin. Käytin selvyyden vuoksi latinalaisia aakkosia apukirjaimistona, mutta tietenkin kirjainten <i>h </i>ja <i>t </i>sijaan voitaisiin käyttää niitä merkitseviä kuvakkeita. Sopivia kuvakkeita olisivat ainakin 🦊 <i>f,</i> 🏌️♀️ <i>g, </i>🏨 <i>h</i>, 👨👦👦 <i>p,</i> 🥃<i> w </i>ja<i> </i>🦓 <i>z. </i>Näillä eväillä voitaisiin kirjoittaa englannin sana <i>hog </i>muodossa 🏨🏌️♀️🐖 ja <i>weep </i>muodossa 🥃👨👦👦😢.<br />
<br />
Konsonantit voitaisiin merkitä myös yhdellä kuvakkeella, joka merkitsee sanaa, joka sisältää tarvittavat konsonantit. Näin ollen voitaisiin kirjoittaa esimerkiksi seuraavat sanat:<br />
<blockquote class="tr_bq">
🍁😂 <i>laugh</i><br />
🍁🍞 <i>loaf</i>
<br />
🍁❤️ <i>love</i></blockquote>
Yllä olevissa sanoissa ensimmäinen kuvake antaa sanan <i>leaf </i>konsonantit <i>l-f </i>(tai <i>l-v</i>), ja jälkimmäinen kuvake selventää semanttisin perustein, millaisilla vokaaleilla konsonantit on täydennettävä. Luonnollisesti tällaisen järjestelmän tehokas käyttö edellyttää vakiintuneita käytäntöjä, jotta lukemisesta ei tule jatkuvaa kuva-arvoitusten ratkaisemista.</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-66693737230475401762019-07-29T14:11:00.003+03:002019-07-30T09:40:00.569+03:00Newtonin kolmannesta laista<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div>
Fyysikko Isaac Newton julkaisi klassisen mekaniikan perusteet latinankielisessä teoksessaan <i>Philosophiæ Naturalis Principia Mathematica </i>eli 'luonnonfilosofian matemaattiset periaatteet'. Ensimmäinen painos ilmestyi 1687, toinen 1713 ja kolmas 1726. Newtonin omat kappaleet ensimmäisestä painoksesta löytyvät digitoituina Cambridgen yliopiston sivuilta, sekä lisälehdillä (<a href="https://cudl.lib.cam.ac.uk/view/PR-ADV-B-00039-00001/1">Adv.b.39.1</a>) että ilman (<a href="http://sites.trin.cam.ac.uk/manuscripts/NQ_16_200/manuscript.php?fullpage=1/">NQ.16.200</a>). Andrew Motten laatima ensimmäinen englanninkielinen käännös ilmestyi 1729 ja perustui kolmanteen painokseen. Kolmas painos on ilmestynyt vaihtoehtoiset lukutavat kokoavana editiona vuonna 1972 Alexandre Koyrén and I. Bernard Cohenin toimittamana.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Teos tunnettaneen parhaiten liikelaeista, etenkin kolmannen lain alkuosan englanninkielisestä muotoilusta <i>for every action, there is an opposite and equal reaction.</i> Useimmiten lausetta ei kuitenkaan käytetä Newtonin tarkoittamassa merkityksessä vaan kuvaannollisesti puhuttaessa jotakin asiaa seuraavasta "vastareaktiosta". Tämä edellyttää ajallista peräkkäisyyttä, joka ei ole läsnä Newtonin muotoilussa. Alkukielellä eli latinaksi kolmas laki toteaa:</div>
<div>
<blockquote class="tr_bq">
<i>Actioni contrariam ſemper & æqualem eſſe reactionem : ſive corporum<br />duorum actiones in ſe mutuo ſemper eſſe æquales & in partes contra-<br />rias dirigi.</i></blockquote>
'Aktiolle on aina vastakkainen ja yhtäläinen reaktio, eli kahden kappaleen aktiot keskenään ovat aina yhtäläisiä ja suuntautuvat vastakkaisiin suuntiin.'<br />
<br />
Olen käyttänyt yllä sanaa <i>aktio </i>lähinnä siksi, etten keksi parempaakaan. Pohjalla olevan verbin <i>agere </i>perusmerkitys on 'ajaa', mutta käytännössä se tarkoittaa kaikenlaista 'tekemistä', 'toimimista' ja 'suorittamista'. Etuliite <i>re- </i>merkitsee usein 'vastaan', 'takaisin' tai 'uudelleen', mutta toisinaan se vain terävöittää verbijuuren merkitystä. Tässä yhteydessä etuliitteen merkitys on ymmärrettävä kuten Newtonin samassa yhteydessä tarjoamassa esimerkissä, jossa hän käyttää verbiä <i>trahere </i>'vetää' ja siitä johdettua verbiä <i>retrahere</i>: jos hevonen vetää köyteen kiinnitettyä kiveä, tulee hevonen vedetyksi yhtä lailla kohti kiveä (<i>si equus lapidem funi alligatum trahit, retrahetur etiam & equus æqualiter in lapidem</i>). <i>Ut ita dicam, </i>'niin sanoakseni", kuten Newton on kyseiseen kohtaan käsin lisännyt.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-V2HNFmj0Kvk/WeiLVv1HTmI/AAAAAAAABHs/Up477Woxsv0duvu1rLmOy5bcU6wNvLZlACLcBGAs/s1600/3_toinen.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="190" data-original-width="729" height="103" src="https://4.bp.blogspot.com/-V2HNFmj0Kvk/WeiLVv1HTmI/AAAAAAAABHs/Up477Woxsv0duvu1rLmOy5bcU6wNvLZlACLcBGAs/s400/3_toinen.png" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.800000190734863px;">Newtonin oma näkemys kolmannen lain sanamuodosta (NQ.16.200).</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Huvittavaa on, että Newton olisi ilmeisesti halunnut poistaa teoksestaan sen luultavasti tunnetuimman yksittäisen lauseen: hän on nimittäin yliviivannut sen (ja korjannut sanaan <i>corporum </i>ison alkukirjaimen) molempiin omiin kappaleisiinsa, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Harmillista sinänsä, että poisto ei kuitenkaan päätynyt myöhempiin painoksiin.</div>
<div>
<br /></div>
</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-88428932432973456572019-04-21T10:38:00.001+03:002019-04-21T10:39:20.662+03:00Satunnaisia vastauksia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;">Tässä kirjoituksessa vastaan parhaani mukaan kysymyksiin, joiden kautta tuntemattomat lukijat ovat päätyneet Filologogrammataan mutta joihin täältä ei ole (tähän asti) löytynyt ainakaan yksinkertaisia vastauksia. Olen muotoillut myös fragmentaariset hakulausekkeet kokonaisiksi kysymyksiksi, jotka eivät näin ollen välttämättä täydellisesti vastaa sitä, mitä kyseinen henkilö on oikeastaan halunnut tietää.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-h2QFgk5GMXE/XLwbuMyFfbI/AAAAAAAABO8/kLsExk6yBJQulxDfOUcPqmLUVm2F_8qpACLcBGAs/s1600/IMG_3001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1375" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-h2QFgk5GMXE/XLwbuMyFfbI/AAAAAAAABO8/kLsExk6yBJQulxDfOUcPqmLUVm2F_8qpACLcBGAs/s320/IMG_3001.jpg" width="274" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aineistoa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;"><i><b>Miksi Suomenlinnaa kutsutaan Pohjolan Gibraltariksi?</b></i></span></div>
<br />
<span style="font-family: inherit;">Suomenlinnaa tai oikeammin Viaporia (josta <a href="http://filologogrammata.blogspot.com/2013/05/suomenlinnan-ruotsinkielisia_4.html">olen kirjoittanut</a> useasti) kutsuttiin Pohjolan Girbaltariksi siksi, että sen katsottiin olevan yhtä valloittamaton kuin varsinainen Gibraltarin linnoitus Espanjan rannikolla. Ilmaisun lienee popularisoinut Runeberg <i>Vänrikki Stoolin tarinoiden </i>Viaporia käsittelevällä runollaan.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;"><i><b>Mikä on tähtien merkitys sotilasarvoissa?</b></i></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;"><i><b><br /></b></i></span></div>
</div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;">Sopimussotilaiden eli varusmiespalveluksen jälkeen määräaikaiseen virkasuhteeseen jääneiden sotilaiden arvomerkeissä käytettiin aikaisemmin tähteä erottamaan heidät varusmiehistä, sotilasammattihenkilöistä ja reserviläisistä. Sotilasammattihenkilöiden arvomerkeissä oli vastaavasti miekka kuten nykyäänkin ammattialiupseerikersantin arvomerkissä. Aiemmin tähtiä ja miekkaa käytettiin sotilasvirkamiesten arvomerkeissä.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;"><i><b>Mitä tarkoittaa "sumfatirallaa"?</b></i></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;"><i><b><br /></b></i></span></div>
Kyseessä on filleri, jonka alkuosa luultavasti perustuu ruotsin sanaan <i>sjung </i>'laula'.<br />
<div style="text-align: left;">
<i><b><br /></b></i></div>
<div style="text-align: left;">
<i><b>Miten "becherovka" äännetään?</b></i></div>
<br />
Tähän löytyy oikeastaan ihan <a href="http://filologogrammata.blogspot.com/2014/08/havaintoja-tsekin-kielesta.html">suora vastaus</a>, mutta todetaan vielä, että tämän tšekkiläisen liköörin nimi on johdettu saksankielisestä sukunimestä <i>Becher</i>, jossa ch ääntyy kuten h suomen sanassa <i>vihko</i>. Ilmeisesti tšekit kuitenkin ääntävät sen karheampana "ach"-äänteenä. Lisäksi huomattakoon, että v ääntyy k:n edellä soinnittomana, joten nimi ääntyy kokonaisuudessaan suunnilleen [bexerofka].<br />
<br />
<i><b>Mihin vesuria käytetään?</b></i><br />
<i><b><br /></b></i>
Tätä <a href="http://filologogrammata.blogspot.com/2013/08/sirppi-ja-viikate.html">Agricolan yhteydessä</a> mainitsemaani työkalua käytetään vesakon raivaamiseen ja puiden karsimiseen.<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
<i><b>Miten "via crucis" äännetään?</b></i></div>
<br />
Tähänkin löytyy jo <a href="http://filologogrammata.blogspot.com/2013/03/miten-aantaa-via-crucis-tai-franciscus.html">vastaus</a>, mutta se on vähän pitkä. "Via krukis", jos haluaa kuulostaa suomalaiselta latinistilta; "via krutsis" tai "via krusis", jos haluaa kuulostaa astetta valistuneemmalta suomalaiselta latinistilta; "wia kdukis", jos haluaa kuulostaa Cicerolta.<br />
<div style="text-align: left;">
<b><i><br /></i></b></div>
<div style="text-align: left;">
<b><i>Mitä ovat sanan </i>kulli <i>synonyymit</i>?</b></div>
<br />
Nilkki, nalkki, koinuneuvo, neien turva, vitun vasara, kullan nuppu, seisottaja, kannattaja, yllyttäjä, kyrpä.</div>
</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-80216930228152467042019-04-20T15:55:00.000+03:002019-04-22T21:58:49.569+03:00Hortoilusta<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Tämänkertainen kirjoitus käsittelee <i>hortoilua </i>ja vastaavaa verbiä <i>hortoilla </i>hiljattain oppimassani horta- eli villivihannesharrastuksen merkityksessä ammentaen kahdesta aihetta käsittelevästä kirjoituksesta.<br />
<br />
Esa-Jussi Salminen kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan otsikolla "<a href="http://esa-jussisalminen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/274411-kieli-hortoilee-inhimillinen-tekija-kielen-kehityksessa">Kieli hortoilee - inhimillinen tekijä kielen kehityksessä</a>" (14.4.2019) seuraavasti:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Kun villivihannesten keräily tuli muodikkaaksi jokin aika sitten, tuli kansan tietoisuuteen jännä sana kuvaamaan tätä harrastusta: hortoilu, hortoilla. Se juontaa tässä merkityksessä vierasperäisestä sanasta horta, joka tarkoittaa villivihannesta. Meillähän on myös toinen verbi hortoilla, joka tarkoittaa jonkinlaista päätöntä epävakaista kulkemista."</blockquote>
Salminen jatkaa toteamalla, että jos sana on johdettu sanasta <i>horta</i>, sen pitäisi tietysti olla <i>hortailu. </i>Lopussa on toinen anekdootti siitä, miten inhimilliset tekijät vaikuttavat siihen, että kielen muutokset eivät etene aina aivan johdonmukaisesti.<br />
<br />
Asiaa kommentoi samana päivänä Jukka Korpela omilla sivuillaan otsikolla "<a href="http://jkorpela.fi/sana/hortoilla.html">Hortoilla: harhailusta harhatermiksi</a>". Kirjoituksen sisällön tiivistää hyvin ensimmäinen kappale:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Sanalle hortoilla annettu uusi merkitys ’kerätä villikasveja’ perustuu kuvitelmaan johtamisesta sanasta, jota ei todellisuudessa ole."</blockquote>
Korpela esittää otaksuman, että tämä päämäärättömään harhailuun viittaava, sävyltään lähinnä kielteinen arkikielinen sana on otettu villikasvien keräämisen merkitykseen itseironisesti siksi, että harrastukseen sisältyy luonnossa liikkumista, josta on tietenkin lyhyt matka päämäärättömään vaelteluun. Tämän jälkeen Korpela siteeraa <a href="http://hortoilu.fi/">hortoilu.fi</a>-sivulta löytyvää selitystä sanan alkuperästä:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Horta on kreikkaa ja tarkoittaa kaikkea villiä, kasviperäistä syötävää. Horta on hyvä, suomalaisen makuinen lainasana kreikan kielestä. Kerätä hortaa on luontevasti hortoilla kuten sieni – sienestää ja marja – marjastaa. Keväisessä ja kesäisessä luonnossa käyskentelevä, silloin tällöin herkun löytäessään pyllistävä kasvin kerääjä täyttää hortoilu-sanan merkityksen myös toisessa mielessä!"</blockquote>
Viimeinen virke näyttäisi epäsuorasti vahvistavan yhteyden <i>hortoilun </i>alkuperäiseen merkitykseen. Kuten Korpelakin toteaa, kyse ei tietenkään ole muodollisesti sanoihin <i>sienestää </i>ja <i>marjastaa </i>rinnastuvasta johdoksesta, koska <i>hortoilla </i>on muodostettu aivan eri johtimella. Keräilemisen merkitys ei myöskään ole mitenkään tyypillinen tällaisille<i> le</i>-johdoksille, joiden merkityksestä ja muodostuksesta voi lukea lisää VISK:sta pykälistä <a href="http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=353">353</a> ja <a href="http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=358">358</a> (ja teonnimen<i> </i>muodostuksesta vielä pykälästä <a href="http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=228">228</a>). Itselleni <i>hortoilusta </i>tulee muunkin kuin keräilyn kattavana harrastuksen nimityksenä mieleen lähinnä <i>heppailu </i>sekä herppiharrastajien suusta kuultu <i>herppeily</i>, vaikka tällöinkin <i>hortailu </i>kuulostaisi tietysti luontevammalta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Mu5Ef-AeInc/XLr7SIKzdgI/AAAAAAAABOk/e2TDRlny22gyw583d0B428arY18XuCpuwCLcBGAs/s1600/IMG_2990.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1211" data-original-width="1600" height="242" src="https://1.bp.blogspot.com/-Mu5Ef-AeInc/XLr7SIKzdgI/AAAAAAAABOk/e2TDRlny22gyw583d0B428arY18XuCpuwCLcBGAs/s320/IMG_2990.jpg" width="320" /></a></td></tr>
</tbody></table>
Suhteessaan sanaan <i>horta</i> suomen kielen <i>hortoilu </i>olisi johdoksen sijaan varsin erikoinen äänteelliseen samankaltaisuuteen löyhästi perustuva merkityslaina. Korpela kuitenkin mainitsee, että "sen enempää klassisessa kuin nykyisessäkään kreikassa" ei ole sanaa <i>horta</i>:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Sen sijaan nykykreikassa on sana <a href="http://www.greek-language.gr/greekLang/modern_greek/tools/lexica/triantafyllides/search.html?lq=%CF%87%CE%BF%CF%81%CF%84%CE%BF&dq="><i>hórto</i></a>, joka tarkoittaa yleisesti ruohoa (ruohovartista kasvia) ja joka on peräisin klassisen kreikan sanasta <i><a href="http://www.perseus.tufts.edu/hopper/text?doc=Perseus%3Atext%3A1999.04.0057%3Aentry%3Dxo%2Frtos">khórtos</a></i>, joka tarkoittaa alkujaan rajattua aluetta karjan ruokkimiseen, sitten yleisesti ruokintapaikkaa ja karjanrehua. Toisaalta rajatun alueen merkityksestä on tultu puutarhan merkitykseen, joka on taustalla muun muassa sivistyssanassa <i>hortonomi</i>. Latinaan lainautuneena, muodossa <i><a href="http://www.perseus.tufts.edu/hopper/text?doc=Perseus%3Atext%3A1999.04.0059%3Aentry%3Dhortus">hortus</a></i>, sana tarkoittaa ensisijaisesti puutarhaa."</blockquote>
Latinan <i>hortus </i>ei ole lainaa kreikasta, vaikka se onkin sanan<i> χόρτος</i> etymologinen vastine. Mielenkiintoisena sivuhuomiona latinan historian osalta Plinius vanhempi kertoo (19,19) roomalaisissa kahdentoista taulun laeissa käytetyn sanan <i>villa </i>sijasta sanaa <i>hortus</i>, kun taas puutarhaan viitattiin sanalla <i>heredium</i>.<br />
<br />
Nykykreikan sanan <i>χόρτο </i>merkityksestä Korpela toteaa vielä seuraavaa:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Väitetty kreikkalainen kantasana ei tarkoita vain villejä ihmisen syötäväksi sopivia vihreitä kasveja, vaan kaikenlaisia ruohoja, villejä ja viljeltyjä – ja enemmänkin eläinten rehuihin kuin ihmisravintoon."</blockquote>
Sanalla <i>χόρτο </i>on toki yllä mainitut merkitykset, mutta kuten Korpelan linkittämässä sanakirjassa aivan suoraan sanotaan, sen monikkomuodolla <i>χόρτα</i> (<i>hórta</i>) on erityismerkitys (2β) '<i>διάφορα είδη αυτοφυών ή καλλιεργημένων πράσινων φυτών, που τρώγονται βραστά ως σαλάτα, όπως π.χ. τα ραδίκια</i>' ['erilaisia villinä kasvavia tai viljeltyjä viherkasveja, joita syödään keitettyina salaattina, kuten esimerkiksi voikukka'.<br />
<br />
Siitä voidaan tietysti keskustella, onko leksikaalistunut monikkomuoto eri vai sama sana, millä on käytännön merkitystä muun muassa sen kannalta, miten asiat järjestellään sanakirjoissa. Esimerkiksi kielitoimiston sanakirjassa lemman <i><a href="https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/lasi">lasi</a> </i>alta löytyvät materiaaliin (1) ja siitä tehtyihin esineisiin (2) liittyvien merkitysten lisäksi erikseen (3) edelliseen liittyvä monikollinen <i>lasit</i><i> </i>merkityksessä 'silmälasit'. Tässäkin tapauksessa olisi mielestäni liioittelua sanoa, että suomessa ei ole sellaista sanaa kuin <i>lasit</i>.<br />
<br />
(Sivuhuomiona mainittakoon vielä se, että nykykreikan neutrisukuisen sanan <i>χόρτο</i><i> </i>ja klassisen kreikan maskuliinisukuisen sanan <i>χόρτος</i><i> </i>välissä on merkittävänä välivaiheena keskiaikainen neutrimuoto <i>χόρτον</i>. Neutrisukuisen sanan muodostamisen mallina ovat ilmeisesti olleet merkitykseltään läheiset sanat <i>φυτόν</i> ja <i>λάχανον</i>.)<br />
<br />
Lopuksi on syytä huomata, että olemattomaksi esitetty sana <i>horta </i>ei ole suomenkielisten hortoilijoiden keksintö: englanninkielisiä <i>horta</i>-reseptejä löytää nopealla <a href="http://google.com/search?q=horta+recipe">Google-haulla</a>, ja kreikkalaisen keittiön yhteydessä esiintyvät muodot <i>chorta </i>ja <i>horta </i>myös <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Leaf_vegetable#Preparation">englannin</a>-, <a href="https://de.wikipedia.org/wiki/Chorta">saksan</a>- ja <a href="https://ca.wikipedia.org/wiki/Horta_(amanida)">katalaaninkielisissä</a> Wikipedioissa.</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-39649675405915871212018-10-11T08:35:00.000+03:002018-10-11T13:39:19.710+03:00Kappelista<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Minulla on nykyään yllättävän vähän vapaa-aikaa (ylimääräiseen) kirjoittamiseen tai edes (ylimääräiseen) lukemiseen, mutta yritän silti tuottaa tännekin sisältöä, vaikka kirjoituksista tulisikin hieman lyhyempiä.<br />
<br />
***<br />
<br />
Huuhaa-etymologioille ja antiikin grammaatikkojen etymologioille on tyypillistä, että ne perustuvat sattumanvaraisiin yhtäläisyyksiin yksittäisten sanojen välillä. Tällaisia löytämällä voidaan yhdistää vaikkapa suomen <i>maa lakkaa </i>ja espanjalainen kaupunki <i>Málaga </i>tai suomen <i>kunta </i>ja englannin <i>county</i>, ja käyttää näin saatuja pseudokognaatteja jonkin humpuukiteorian tueksi, etenkin kun tällaisten teorioiden kumoaminen on yleensä huomattavasti vaativampaa kuin niiden tuottaminen.<br />
<br />
Oikeat etymologiset tarinat saattavat olla paljon ihmeellisiempiä ja näennäisesti epätodennäköisempiä. Tämä tuli puheeksi, kun istuin pari kuukautta sitten Kappelissa päälläni paita, jonka kuva-aiheena oli Pyhä Martti. Tämä kirjoitus käsittelee Kappelin ja Pyhän Martin kielellistä yhteyttä, vaikka jälkimmäisen teemapäivä onkin vasta kuukauden päästä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-26OEpngdxlI/W2ggRN8zwzI/AAAAAAAABMg/b3RcRv5AvHo-i2oN6WohuudFyWzsrSsZACLcBGAs/s1600/IMG_0055.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1349" data-original-width="1600" height="168" src="https://1.bp.blogspot.com/-26OEpngdxlI/W2ggRN8zwzI/AAAAAAAABMg/b3RcRv5AvHo-i2oN6WohuudFyWzsrSsZACLcBGAs/s200/IMG_0055.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kappelin sisältä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
On hyvä aloittaa siitä, miksi ravintola Kappelin nimi on juuri Kappeli. Tunnetun tarinan mukaan sokerileipuri Johan Daniel Jerngren rakennutti Esplanadille vuonna 1840 kioskin, jota kirkkomaisen ulkonäkönsä vuoksi alettiin kutsua "kappeliksi". Kioskin (lempi)nimen peri sitten samalle paikalle vuonna 1867 avattu Hampus Dahlströmin piirtämä ravintola. Erään tarinan mukaan paikalla olisi jo aiemmin toiminut "pastoriksi" kutsutun paimenen pyörittämä "kappeliksi" kutsuttu maitokoju, mutta tämä saattaa olla urbaanilegenda.<br />
<br />
Tästä päästäänkin siihen, mista sana <i>kappeli </i>ylipäänsä tulee. Esplanadin kioskitoiminnan mahdollisen maitotuotemyynnin perusteella joku voisi ehkä innostua, että kyse onkin varmaan vuohesta, jota tarkoittava latinan sanan diminutiivimuoto <i>capella </i>on. Kirkollisen yhteyden perusteella joku voisi otaksua, että asia liittyy jotenkin siihen, että Ihmisen Poika erottaa vuohet lampaista (Matt. 25:31 - 33). Nämä olisivat molemmat hyviä aiheita aprillipiloiksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-a0dMwGynkaI/W2gkClWp55I/AAAAAAAABMs/V-Bh_yqk7_U-cgx5maj4SuIik1TGOK5awCLcBGAs/s1600/st%2Bmartin.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="934" height="200" src="https://1.bp.blogspot.com/-a0dMwGynkaI/W2gkClWp55I/AAAAAAAABMs/V-Bh_yqk7_U-cgx5maj4SuIik1TGOK5awCLcBGAs/s200/st%2Bmartin.jpg" width="193" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Leedsin keskiaikakongressin logo (IMC2018).</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Suomen sana <i>kappeli </i>tulee kyllä latinasta, ruotsin muodon <i>kapell </i>(ja muinaismuodon <i>kapella</i>) kautta sanasta <i>capella </i>tai oikeastaan <i>cappella</i>, joka on diminutiivijohdos sanasta <i>cappa</i>, joka merkitsee 'viittaa'. Merkityssiirtymä viitasta sivukirkkoon voi tuntua oudolta, eikä se selitykään millään tavanomaisella semanttisella siirtymällä ilman tietoa kielenulkoisesta historiasta.<br />
<br />
Pyhä Martti eli Martinus Toursilainen oli roomalainen sotilas, sittemmin Toursin piispa, joka eli 300-luvulla. Legendan mukaan hän leikkasi puolet viitastaan antaakseen sen kerjäläiselle. Tämän jälkeen Kristus ilmestyi Martille unessa ja palautti hänen viittansa ehjäksi, minkä johdosta Martti kääntyi kristityksi. Häntä kunnioitetaan erityisesti köyhien ja kerjäläisten suojeluspyhimyksenä.<br />
<br />
Pyhän Martin viitta (tai jokin tähän rooliin päätynyt vaatekappale) eli <i>cappella </i>säilyi merovingikuninkaiden hallussa, ja reliikin huoltajiksi määrättyä papistoa kutsuttiin nimellä <i>cappellani</i>, jonka suomenkielinen vastine olisi <i>kappalainen</i>. Pyhäinjäännöksen säilytyspaikkaa alettiin kutsua sanalla <i>cappella</i>, ja nimityksen käyttöala laajeni edelleen ylimystön keskuuteen käsittämään mitä tahansa yksityiseen asuntoon liitettyä pyhäkköä ja edelleen erillistä rakennusta, joka ei ole varsinainen kirkko.<br />
<br />
Mainitsin, että tässä tapauksessa etymologian selvittäminen vaatii tarinan alkupuoliskon osalta erityistä tietoa kielenulkoisesta historiasta. Mikäli aihetta koskevat keskiaikaiset kirjalliset lähteet (esim. Notker Änkyttäjän kirjoittama Kaarle Suuren elämäkerta) olisivat kadonneet, olisi mahdotonta perustellusti (!) yhdistää sivukirkkoa merkitsevä sana viittaa tarkoittavaan sanaan. Näin ollen on myös täysin mahdollista, että joillakin sellaisilla sanoilla, joiden etymologiaa emme kykene selvittämään, voi olla jokin yhtä kummallinen historia. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kaikenlaiset villit spekulaatiot olisivat minkään arvoisia uuden tiedon tuottamisen kannalta, vaikka ne tuntuisivatkin aihetta tuntemattomien mielestä järkeviltä. Tätä aihetta on käsitellyt Johanna Laakso kirjoituksessaan <a href="https://kielioblog.wordpress.com/2018/08/18/auringon-alkupera-ja-selityksen-lumo/">"Auringon alkuperä ja selityksen lumo"</a>.</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-65889656760194872612018-03-09T10:58:00.001+02:002018-03-09T10:58:54.669+02:00Persoonasta<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Jossain yhteydessä tuli hiljattain puheeksi sana <i>persoona </i>ja sen mahdollinen etruskilainen alkuperä. Koska en tiedä etrusk(e)ista juuri mitään, päätin selvittää, mistä on kyse ja samalla vaivalla katkaista hiljaisuuden kirjoittamalla lyhyesti aiheesta.<br />
<br />
Suomen kielessä <i>persoonalla</i> tarkoitetaan joko yksinkertaisesti 'henkilöä', abstraktimmin filosofisessa mielessä 'tietoisesti ja tarkoituksellisesti toimivaa olentoa' ja kieliopillista kategoriaa, joka ilmenee suomessa verbien finiittimuodoissa, persoonapronomineissa ja omistuspäätteissä. Suomen sana tulee muiden kielten myötävaikutuksella latinan sanasta <i>persona</i>, jota on latinan pitkän käyttöhistorian aikana käytetty kaikissa sanan nykykielistä tutuissa merkityksissä. Konkreettisin merkitys, josta muut merkitykset ovat metonyymisesti johdettavissa, on kuitenkin vuosisatojen saatossa painunut unholaan, nimittäin 'naamio'.<br />
<br />
Kreikkalais-roomalaisessa teatterissa näyttelijät pitivät naamioita, joten ei ole mitenkään odottamatonta, että sanan merkitys on ulottunut konkreettisesta naamiosta hahmoon ja siitä henkilöön, joka tavalla tai toisella täyttää jotain roolia, ja rooliin itseensä. Kreikaksi naamio oli <i>πρόσωπον</i>, jolla on pitkälti vastaavat lisämerkitykset kuin latinan sanalla <i>persona</i>.<br />
<br />
Roomalaisilta grammaatikoilta on peräisin kekseliäs selitys sanan alkuperälle. Aulus Gellius siteeraa teoksessaan <i>Attikan öitä </i>(5,7) grammaatikko Gavius Bassusta, jonka tulkinnan mukaan <i>persona </i>on johdettu sanasta <i>personare </i>'kaikua, raikua':<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>caput [...] et os coperimento personae tectum undique unaque tantum vocis emittendae via pervium, quoniam non vaga neque diffusa est, set in unum tantummodo exitum collectam coactamque vocem ciet, magis claros canorosque sonitus facit. Quoniam igitur indumentum illud oris clarescere et resonare vocem facit, ob eam causam "persona" dicta est "o" littera propter vocabuli formam productiore.</i></blockquote>
'Pää ja suu ovat kaikkialta naamion peittämänä, ja avoinna äänelle päästä ulos vain yhtä kautta; koska ääni ei harhaile ja leviä ympäriinsä, vaan naamio kokoaa äänen yhteen ainoaan ulostuloaukkoon, tekee se äänestä selkeämpää ja soinnukkaampaa. Koskapa siis tuo vaatekappale tekee äänen selkeäksi ja kovaksi, lausutaan "persoona" pitkällä o:lla sanan muodon vuoksi.'<br />
<br />
Selitys o-vokaalin pidentymiselle (<i>persōna </i>mutta<i> persǒnare</i>) ei ole erityisen uskottava, ja teoria vaikuttaa muutenkin lähinnä mielivaltaiselta ad hoc<i> </i>-selitykseltä. Koska johdin <i>-ona </i>näyttäisi esiintyvän muissakin yhteyksissä (<i>matrona </i>sanasta <i>mater</i>, <i>Pomona </i>sanasta <i>pomum</i>, <i>annona </i>sanasta <i>annus</i>), vaikuttaisi siltä, että pohjalla oleva aines voisi olla tyyppiä <i>pers</i>(<i>o</i>). (On toki olemassa myös a-vartaloisia verbejä, joita vastaa a-vartaloinen feminiinimuotoinen substantiivi, esim. <i>cena </i>ja <i>cenare </i>tai <i>caupona </i>ja <i>cauponari.</i>)<br />
<br />
Mutta nykyään latinan sanan (mahdolliseksi) etymologiaksi tarjotaan etruskin sanaa <i>φersu</i>. Etruski on sen verran vähän ja huonosti tunnettu kieli, että on syytä kysyä, millä perusteilla kyseiseen etymologiaan on päädytty. Tilanne olisi helppo, jos tiedettäisiin varmasti, että etruskin sana <i>φ</i><i>ersu </i>merkitsee naamiota, ja jos latinan sanalle <i>persona </i>ei olisi jotain muuta yhtä uskottavaa etymologiaa. Mutta mitä sanasta <i>φ</i><i>ersu </i>ylipäänsä tiedetään?<br />
<br />
Koska olin muutenkin kirjastossa, aloitin teoksesta <i>Thesaurus linguae etruscae </i>(1978), josta löytyi seuraava lähdetieto:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<b>φersu</b> Tarq. 5328 (<i>TLE </i>80) (VI sec.); 5335 (<i>TLE</i> 80) (VI sec.)</blockquote>
Teos ei siis kerro sanan merkitystä vaan pelkästään tiedon siitä, mistä primäärilähteistä kyseinen lekseemi löytyy. Tilasin piirtokirjoitusjulkaisun (johon numerot 5328 ja 5335 viittaavat) erikoislukusaliin, mutta teoksen toimitusta odotellessa vilkaisin myös, mitä hyllystä löytyvä Massimo Pallottinon <i>Testimonia linguae etruscae </i>(TLE)<i> </i>asiasta sanoo:<br />
<blockquote>
<b>80. </b>φersu<br />
[...]<br />
<b>80. </b><i>CIE </i>5328, 5335. Par. sep. "degli Auguri" (VI saec.), iuxta imag. virorum personatorum, p.</blockquote>
Sana löytyy siis Tarquinian etruskinekropolista, tarkemmin auguurien haudasta, "naamioitujen miesten kuvan vierestä", ja on ajoitettu 500-luvulle eaa.<br />
<br />
Muutamien hidasteiden jälkeen edessäni oli irtofoliomuotoinen <i>Corpus inscriptionum etruscarum</i> (1936), josta löytyy mustavalkokuvat kyseisistä kirjoituksista:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-A797Yr8PCwE/Wp6LuwXwxEI/AAAAAAAABKA/xY2iF6h53VwABTGdy2GWZs6zGPCzWd0rgCLcBGAs/s1600/Phersu-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="591" data-original-width="971" height="194" src="https://4.bp.blogspot.com/-A797Yr8PCwE/Wp6LuwXwxEI/AAAAAAAABKA/xY2iF6h53VwABTGdy2GWZs6zGPCzWd0rgCLcBGAs/s320/Phersu-1.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">CIE 5328, "<i style="text-align: left;">homini personato a sinistra in pariete summo adscriptus"</i>.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-uzs7ukqJw-o/Wp6LyEQPwsI/AAAAAAAABKE/IgrZSGEEn30iBPPPBMwtkZsTNpdw1nsYwCLcBGAs/s1600/Phersu-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1053" data-original-width="1509" height="223" src="https://1.bp.blogspot.com/-uzs7ukqJw-o/Wp6LyEQPwsI/AAAAAAAABKE/IgrZSGEEn30iBPPPBMwtkZsTNpdw1nsYwCLcBGAs/s320/Phersu-2.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">CIE 5335, "<i style="text-align: left;">homini personato a sinistra, inter umerum bracchiumque dextrum et avis supra volantis imaginem"</i>.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Naamioitujen hahmojen vieressä lukee tosiaan etruskiaakkosilla (luettava oikealta vasemmalle) 𐌖𐌔𐌓𐌄𐌘 eli <i>φersu. </i>Koska nämä ovat sanan ainoat tunnetut esiintymät, on sanan merkityksen liittyminen naamioon päätelty siis siitä, että se voidaan yhdistää latinan sanaan <i>persona</i>, jonka puolestaan on tästä johtuen päätelty olevan peräisin etruskin sanasta <i>φersu </i>tai tästä johdetusta (hypoteettiesta) adjektiivista <i>*</i><i>φersuna, </i>jossa siis muuten tunnettu etruskin adjektiivijohdin <i>-na </i>yhdistyy sanaan <i>φersu.</i><br />
<i><br /></i>Koska kyseessä ei ole edes ainoa sanalle esitetty etymologia, en edellä sanotun perusteella lähtisi esittämään <i>personan </i>etruskietymologiaa erityisen varmana tietona, siis aivan riippumatta siitä, mitä etruskien naamioiden merkityksestä ja hautausriiteistä muuten tiedetään.<br />
<br />
Loppukevennyksenä vielä mainittakoon, että Helsingin yliopiston kirjaston etruskologiahyllystä löytyy jostain syystä myös Helmi Poukan <i>Etruskia suomeksi </i>(1972), jonka sanastosta sanaa <i>fersu </i>(Poukan ortografiaa seuratakseni)<i> </i>ei tosin löydy.</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-9673530992033950242017-12-22T13:37:00.000+02:002017-12-22T13:37:28.804+02:00Nuntii Latini loppuu, osa 2<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<a href="https://filologogrammata.blogspot.fi/2017/11/nuntii-latini-loppuu.html">Edellisen kirjoituksen</a> jälkeen on tapahtunut käänne, johon ovat varmasti vaikuttaneet Janne Wariksen adressi, Ylen saama palaute ja muualla julkaistut yleisönosastokirjoitukset. Nuntii Latinin toimittajat Reijo Pitkäranta ja Tuomo Pekkanen olivat eilen torstaina tapaamassa Ylen toimitusjohtajaa ja paria muuta henkilöä, minkä tuloksena syntyi (tai kerrottiin) päätös, että ohjelma päättyykin vasta täytettyään 30 vuotta jatkuen kesään 2019 asti. Ohjelma siis loppuu joka tapauksessa, mutta loppumisen ajankohta siirtyi puolellatoista vuodella.<br />
<br />
Yle julkaisi klo 15.07 asiasta <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9988929">uutisen</a> otsikolla "Maailman ainoa latinankielinen uutisohjelma Nuntii Latini sai jatkoaikaa":<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-qEKufViA_wA/Wjvy95PFe9I/AAAAAAAABJA/rmLF5DrSvNkf_sHns7XBQBxN4triNoW0wCLcBGAs/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2017-12-21%2Bkello%2B18.35.03.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="574" data-original-width="1600" height="142" src="https://4.bp.blogspot.com/-qEKufViA_wA/Wjvy95PFe9I/AAAAAAAABJA/rmLF5DrSvNkf_sHns7XBQBxN4triNoW0wCLcBGAs/s400/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2017-12-21%2Bkello%2B18.35.03.png" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Vaikka "maailman ainoa" on tietysti liioittelua, huomio kiinnittyy erityisesti leipätekstin toiseen kappaleeseen, jonka kautta annetaan ymmärtää, että lopettamisen taustalla olisi Reijo Pitkärannan, Tuomo Pekkasen ja Virpi Seppälä-Pekkasen arvio, että Nuntii Latini "on tulossa elinkaarensa päähän". Tätä seuraa tieto, että he ovat "kuitenkin halukkaita jatkamaan ohjelman tekemistä vuoden 2019 kevääseen saakka", ikään kuin Yle olisi jotenkin onnistunut taivuttelemaan heidät tähän.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-PaaouevN4EA/Wjvy7zVXWBI/AAAAAAAABI8/kSEawprI8aY_s537WEItvsKoxhoa_mrDQCLcBGAs/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2017-12-21%2Bkello%2B18.34.45.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1094" data-original-width="1600" height="272" src="https://4.bp.blogspot.com/-PaaouevN4EA/Wjvy7zVXWBI/AAAAAAAABI8/kSEawprI8aY_s537WEItvsKoxhoa_mrDQCLcBGAs/s400/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2017-12-21%2Bkello%2B18.34.45.png" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Reijo Pitkäranta lähetti samana päivänä vastineen koskien tiedotteen sisältöä, minkä jälkeen tiedotetta päivitettiin tänään klo 11.20 muuttamalla toinen ja kolmas kappale muotoon "Ylen Luovien sisältöjen johtajan Ville Vilénin mukaan ohjelmaa alusta asti tehneet dosentti Reijo Pitkäranta, professori Tuomo Pekkanen ja Virpi Seppälä-Pekkanen ovat halukkaita jatkamaan ohjelman tekemistä vuoden 2019 kevääseen saakka. Ohjelma täyttää tuolloin 30 vuotta".<br />
<br />
On tietysti hyvä asia, että tiedotteen sanamuotoa korjattiin, mutta herää silti kysymys, miksi alkuperäinen muotoilu oli sellainen kuin oli. Oletan, että kyseessä oli tiedotteen ja siihen perustuvan uutisen kirjoittajien tietämättömyydestä syntynyt väärinkäsitys.<br />
<br />
Ylen sivuilta löytyy myös <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/12/21/ylen-nuntii-latini-jatkaa-kevaalle-2019">varsinainen tiedote</a> samasta asiasta (julkaistu torstaina 15.04), jossa on seuraavat lainaukset Ville Viléniltä:<br />
<blockquote>
Olemme saaneet paljon kiitosta Nuntii Latinista ja moni on myös pahoitellut sen päättymistä. Nyt voimme tyydyttää latinaa arvostavien kuuntelijoidemme toiveet ja kenties motivoida ohjelmalle jatkoa maailmalla.<br />
<br />
Yle arvostaa professoreiden ja heidän latinistitiimiensä panosta. Ohjelma on elänyt kaikki nämä vuodet heidän henkilökohtaisen ja huippulaadukkaan työnsä varassa.</blockquote>
Ohjelman jatkuminen on tietysti mukava käänne, mutta kuten alussa totesin, ohjelma on edelleenkin päättymässä, eivätkä tähän liittyvät argumentit ole muuttuneet miksikään, joten latinaa arvostavien kuuntelijoiden toiveet tuskin tulivat ainakaan täysin tyydytetyiksi. Tämäkin tapaus kuitenkin todistaa, että palautteella ja aktiivisuudella on merkitystä.</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-44492994387471321082017-11-28T17:10:00.001+02:002019-04-26T21:42:24.983+03:00Nuntii Latini loppuu<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Nykyisen Suomen alueen ensimmäinen kirjakieli on latina. Huomattava osa Suomeen liittyvistä <a href="http://df.narc.fi/">keskiaikaisista asiakirjoista</a> ja muista suomalaisista tai Suomea koskevista <a href="https://www.codicesfennici.fi/">keskiaikaisista käsikirjoituksista</a> on kirjoitettu latinaksi, puhumattakaan Suomessa keskiajalla <a href="https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/kokoelmat/fragmenta-membranea-kokoelma">luetusta kirjallisuudesta</a>. Latina on ollut kansainvälinen tieteen kieli pitkälle 1800-luvulle: jopa Elias Lönnrotin ensimmäinen kalevalaista runoutta koskeva <a href="http://www.doria.fi/handle/10024/51466">teos</a> on kirjoitettu latinan kielellä. Keisarillisessa Aleksanterin-yliopistossa Helsingissä väitöskirjan saattoi tehdä vuodesta 1852 alkaen myös ruotsiksi. Viimeinen jäänne yliopistossa pakollisesta latinasta oli käännöskoe latinasta äidinkieleen <i>pro exercitio.</i><br />
<br />
Vaikka latinan kieli on ollut varhaiskeskiajalta asti sammunut kieli siinä mielessä, että sillä ei ole ollut äidinkielisten puhujien muodostamaa yhteisöä, kuollut se ei ole kuin vasta sitten, kun sen aktiivinen käyttö lakkaa. Latinan luonne enemmän tai vähemmän vakaana kirjakielenä antaakin sille ajallisen ulottuvuuden, joka esimerkiksi englannilta puuttuu. Kieltäkin pitemmälle ulottuu klassisen latinankielisen kirjallisuuden ja antiikin mytologian vaikutus, joka on koululaitoksen kautta muovannut eurooppalaista ajattelutapaa ja taidetta satojen vuosien ajan.<br />
<br />
Latinan taito on varmasti edelleenkin välttämätön Euroopan historian, kirjallisuuden ja kirjakielien tutkijalle, mutta sen käyttö varsinaisena kielenä rajoittuu nykyään erikoisaloja (esim. biologia, lääketiede) lukuun ottamatta tatuointeihin ja rakennusten seiniin kirjoitettaviin latinankielisiin lauseisiin. Suomessa latinan aktiivisen käytön vuosisataista traditiota on edustanut Ylen vuodesta 1989 lähettämä latinankielinen viikkokatsaus Nuntii Latini, jota ovat toimittaneet vuoroviikoin Reijo Pitkäranta ja Tuomo Pekkanen. Pitkäranta ja Pekkanen ovat myös toimittaneet SKS:n kustantaman <i><a href="https://skskirjat.pikakirjakauppa.fi/tuote/pitkaranta_reijo/nykylatinan_sanakirja/9789517467476">Nykylatinan sanakirjan</a> </i>(2006), joka sisältää nykypäivän asioista puhuttaessa tarvittavaa sanastoa. SKS on julkaissut myös viisi <i>Nuntii Latini</i> -nidettä (1992 - 1999), jotka sisältävät latinankieliset uutistekstit englanninkielisine tiivistelmineen ajalta 1.9.1989 - 27.8.1999.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-bqXJ8peKAEw/Wh1vSS6TQSI/AAAAAAAABIM/ssnNGVkK2vA621m5GZi0C6aWg5SRqlX5QCLcBGAs/s1600/NL.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1431" data-original-width="1600" height="178" src="https://1.bp.blogspot.com/-bqXJ8peKAEw/Wh1vSS6TQSI/AAAAAAAABIM/ssnNGVkK2vA621m5GZi0C6aWg5SRqlX5QCLcBGAs/s200/NL.jpg" width="200" /></a></div>
<br />
<br />
Yle uutisoi viime torstaina, että "<a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/23/ylen-nuntii-latinin-viimeinen-lahetys-kuullaan-joulukuun-lopulla">Nuntii Latinin viimeinen lähetys kuullaan joulukuun lopulla</a>". (Uutinen löytyy myös <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/23/yles-nuntii-latini-to-be-broadcast-for-the-last-time-in-late-december">englanniksi</a>.) Timo Järvi Yleltä kirjoitti seuraavana päivänä otsikolla "<a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/24/timo-jarvi-nuntii-latini-ja-ohjelman-paattymisen-murhe">Nuntii Latini ja ohjelman päättymisen murhe</a>". Kirjoituksessa mainitaan "joitakin perusteluja päätöksen taustaksi". Ensimmäinen on strateginen linjaus:<br />
<blockquote class="tr_bq">
Mediankäyttö muuttuu hurjaa vauhtia, ja Yle haluaa panostaa voimakkaasti uuteen. Tämä on yhtiön strateginen linjaus.</blockquote>
Tämä on tietysti <i>locus communis</i>, sillä uuteen panostamisella voidaan perustella minkä tahansa vanhan lopettaminen. Toinen kohta koskee kuuntelijamääriä:<br />
<blockquote class="tr_bq">
Nuntii Latinin tavoittavuus radio-ohjelmana on ollut melko marginaalinen. Kuuntelijoita on muutama kymmenentuhatta henkeä viikoittain. Myös kuuntelu Yle Areenan kautta on ollut varsin pientä, vain muutamia satoja kuunteluita viikossa. Toki ohjelmilla on ansioita ja arvoja, joita ei voi mitata kuuntelumäärillä.</blockquote>
Yllä sanotussa ei tietenkään ole mitään odottamatonta. Kommenttikentässä Järvi itse mainitsee vastauksena palautteeseen, että "[p]elkät kuulija- tai katsojamäärät eivät tietenkään yksin vaikuta Ylen sisältöjen jatkumis- tai lopettamispäätöksiin, eivät varsinkaan Yle Radio1:n ohjelmien kohdalla". Viimeinen seikka liittyy Yle Oppimisen tarkoitukseen:<br />
<blockquote class="tr_bq">
Ylen oppimisen sisältöjä on viime aikoina suunnattu kieltenopetuksesta yleiseen oppimiseen. Latinistien palvelu säännöllisillä uutisilla on ollut poikkeuksellisen hieno oppimisen projekti. Nyt erilaisten kansalaistaitojen ja esimerkiksi digitaitoja kehittävien sisältöjen kysyntä on kovaa.</blockquote>
Tähän on huomautettava, että Nuntii Latini siirtyi vuoden 2014 alusta Yle Oppimiseen, "jotta voisimme tarjoilla paremmin Nuntii Latinin hienon sisällön yleisöillemme", kuten silloinen tuottaja asian muotoili.<br />
<br />
Ylempänä siteeratun kirjoituksen kommenttikenttä on auki jouluaattoon asti. Nuntii Latinin pelastamiseksi on ohjelman ulkopuolinen taho perustanut adressin, joka löytyy <a href="https://www.adressit.com/allekirjoitukset/ylen_latinankielisen_viikkokatsauksen_nuntii_latini_on_jatkuttava/">täältä</a> (englanniksi <a href="https://www.petitions24.com/save_nuntii_latini_the_worlds_only_weekly_latin_language_news_bro">täältä</a>). Itse ohjelma on kuunneltavissa <a href="https://areena.yle.fi/1-1931339">Yle Areenassa</a>. Laatimani latina-suomi-englanti-saksa-sanasto löytyy <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/05/24/nuntii-latini">Yle Oppimisen verkkopalvelusta</a>.<br />
<br />
Kolme vuotta sitten juhlistettiin ohjelman 25-vuotista taivalta. Aiheesta löytyy Ylen sivuilta useampikin juttu: "<a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/08/22/nuntii-latini-25-vuotta">Nuntii Latini 25 vuotta</a>" sekä "<a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/08/22/lahjakkaat-latinistit-toimittavat-uutisia-suomesta-maailmalle">Lahjakkaat latinistit toimittavat uutisia Suomesta maailmalle</a>" ja siitä tekemäni <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/08/28/latinistae-finlandenses-nuntios-totum-terrarum-orbem-redigunt">latinankielinen käännös</a>.<br />
<br />
Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, olen sivunnut tai käsitellyt Nuntii Latinia tässä blogissa seuraavissa kirjoituksissa:<br />
<ul style="text-align: left;">
<li><a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2015/02/latinankielinen-vai-tieteellinen.html">Latinankielinen vai tieteellinen?</a></li>
<li><a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2014/09/nimien-kaantamisesta.html">Nimien (k)ääntämisestä</a></li>
<li><a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2014/09/latinankielisista-uutisista.html">Latinankielisistä uutisista</a></li>
<li><a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/03/miten-aantaa-via-crucis-tai-franciscus.html">Miten ääntää Via Crucis? Tai Franciscus?</a></li>
</ul>
</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-65666673634504062002017-10-18T22:25:00.000+03:002017-10-31T12:42:04.829+02:00Viikinkinauhasta<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt uutinen, jonka keskeinen sisältö on, että "Ruotsin viikinkhaudoista löytyi merkkejä islamista" (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9864897">Ylen uutisotsikkoa</a> lainatakseni). Uppsalan yliopiston astetta rohkeammin otsikoidun <a href="http://www.uu.se/nyheter-press/nyheter/artikel/?id=9362&area=2,6,10,16,42&typ=artikel&lang=sv">lehdistötiedotteen</a> (<a href="http://www.uu.se/en/news-media/press-releases/press-release/?id=4028&area=3,8&typ=pm&lang=en">englanniksi</a>) mukaan "viikinkiajan kuviot olivat kuufalaista kirjoitusta". Lehdistötiedotteesta:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Det som tidigare ansetts vara typiskt vikingatida mönster i silver på vävda band av siden i vikingatida gravar, har visat sig vara geometriska kufiska tecken. I bandens mönster åkallas både Allah och Ali. Det visar ny forskning vid Uppsala universitet. De arabiska tecknen förekommer i gravdräkterna i vikingatida båtgravar, men också i kammargravarnas dräkter på centrala vikingatida platser som Birka i Mälardalen.</i></blockquote>
En kokoa tähän kirjoitukseen kaikkea, mitä aiheesta on sanottu, vaan käsittelen aihetta omasta näkökulmastani. Kiinnostuneet voivat lukea, mitä varsinaiset asiantuntijat ovat jo ehtineet tuoda esiin, tutustumalla Carolyn Priest-Dormanin blogikirjoitukseen "<a href="http://stringgeek.blogspot.fi/2017/10/viking-age-tablet-weaving-kufic-or-not.html">Viking Age Tablet Weaving: Kufic or Not?</a>" ja Stephennie Mulderin <a href="https://twitter.com/stephenniem/status/919897406031978496?s=04">kuudenkymmenen tviitin ketjuun</a>. <span style="color: red;">[Lisäys 31.10.: Mulder on sittemmin myös <a href="https://hyperallergic.com/407746/refuting-viking-allah-textiles-meaning/">bloggannut</a> aiheesta.]</span><br />
<br />
Kuufalaisia kirjaimia on löytynyt tiedotteen mukaan useammasta vene- ja kammiohaudasta. New York Timesin <a href="https://www.nytimes.com/2017/10/14/world/europe/vikings-allah-sweden.html">jutussa</a> mainitaan erikseen venehauta 36. Kuvaus kyseisen haudan sisällöstä löytyy Else Nordahlin teoksesta <i>Båtgravar i Gamla Uppsala: Spår av en vikingatida högreståndsmiljö </i>(2001) sivuilta 46 - 61; Anita Malmiuksen analyysi haudan tekstiililöydöistä löytyy saman teoksen sivuilta 75 - 91. Haudassa säilyneet tekstiilifragmentit ovat säilyneet kahden ovaalisoljen yhteydessä, mutta jutussa kuvattu nauha ei näytä kuuluvan niiden joukkoon. Nauhan lisäksi lehdistötiedotteesta (ja Ylen uutisesta) löytyy kaavakuva, jonka viereen on asetettu peili:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-oeQOT56mSSo/WeY2B5E8jyI/AAAAAAAABF0/wprL5qeEOyMZpAKewxpmqdibothISzT7ACLcBGAs/s1600/nauha.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="410" data-original-width="1199" height="136" src="https://1.bp.blogspot.com/-oeQOT56mSSo/WeY2B5E8jyI/AAAAAAAABF0/wprL5qeEOyMZpAKewxpmqdibothISzT7ACLcBGAs/s400/nauha.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(Kuva: Annika Larsson, Uppsalan yliopisto.)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Nuolen osoittamassa kohdassa pitäisi siis lukea peilistä katsottuna "Allah", mikä on Annika Larssonin mukaan "en spännande detalj".<br />
<br />
Oikeanpuoleinen kaavakuva perustuu ilmiselvästi Agnes Geijerin vuonna 1938 ilmestyneeseen teokseen<i> Birka III: Die Textilfunde aus den Gräbern</i>. Tässä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä muille kuin niille, jotka olettivat, että kyseessä olisi jokin uudempi löytö. Relevantti sivu (83) näyttää seuraavalta:<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-GrLs24O1IRM/Weg_3tmqhYI/AAAAAAAABHQ/rZt-ssjxYsQcES3pCqlez8AbIowV6LYgQCLcBGAs/s1600/Geijer_1938_83.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="307" height="400" src="https://4.bp.blogspot.com/-GrLs24O1IRM/Weg_3tmqhYI/AAAAAAAABHQ/rZt-ssjxYsQcES3pCqlez8AbIowV6LYgQCLcBGAs/s400/Geijer_1938_83.jpg" width="306" /></a></div>
<br />
Lehdistötiedotteen kuvassa näkyvä kuvio on äärimmäisenä vasemmalla, mutta tiedotteessa kuviota on levennetty ylemmässä puoliskossa olevien E-kirjainta muistuttavien muotojen kohdalla. Leventämiseen käytetyt numeroa 6 muistuttavat muodot on otettu alempaa, käännetty 90 astetta ja asetettu kuvion jatkoksi symmetrisesti molemmille puolille. Tämä näkyy selvästi alla olevasta yksityiskohdasta lehdistötiedotteen kuvasta, jossa pistojen suunta odotetusti muuttuu näiden lisäysten kohdalla:<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-reT7hdOHLwg/Weg_5EPSmZI/AAAAAAAABHU/JZTetUVpHt811F89tmO7SWAmtmevure-wCLcBGAs/s1600/Yksityiskohta.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="142" data-original-width="200" src="https://3.bp.blogspot.com/-reT7hdOHLwg/Weg_5EPSmZI/AAAAAAAABHU/JZTetUVpHt811F89tmO7SWAmtmevure-wCLcBGAs/s1600/Yksityiskohta.png" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Tiedotteesta ei käy ilmi, mihin tämä muokkaus perustuu. Voi olla, että se on tapahtunut vahingossa spekulatiivisen entisöintityön yhteydessä (ehkä kyseessä on <a href="http://enkoping.se/underwebbar/enkopings-museum/aktuellt/nyhetsarkiv/2017-09-21-viking-couture.html">Enköpingin museon sivulla</a> mainittu "nytillverkad skapelse"). Tämän muokatun kuvion perusteella on kuitenkin tehty havainto, että sen peilikuva näyttää arabialaiselta kirjoitukselta, tarkemmin kuufalaisen kalligrafian eräältä muodolta: luettuna peilikuvasta oikealta vasemmalle (tai yllä olevasta kuvasta vasemmalta oikealle) ensimmäinen pystyviiva olisi siis ا eli alif, toinen ja kolmas kaksi kertaa ل eli laam ja neljäs, (takaperoista) numeroa 6 muistuttava merkki ه eli haa, joista muodostuisi yhdessä sana <i>allāh</i> 'Jumala'.<br />
<br />
Huomio kiinnittyy siihen, että alif on sidottu sitä seuraavaan laamiin, joten lopputulos muistuttaa ainakin omaan silmääni enemmän kolmea peräkkäistä laamia kuin sarjaa alif-laam-laam. (Käytännössä kokonaisuus muistuttaa vain neljää viivaa.) En löytänyt esimerkkiä tällaisesta sidonnasta kantikkaassa kuufalaisessa kalligrafiassa, mutta vaikka sellaista ei esiintyisi lainkaan, tällainen poikkeama olisi tietysti joka tapauksessa mahdollinen kopiotyössä tai pseudo-kuufalaisessa kirjoituksessa. Kuvion emendaatio vaatisi kuitenkin itsenäisiä perusteita sille, mitä tekstissä on emendaation jälkeen tarkoitus lukea, sillä muutenhan tekstejä ja kuvioita voisi "korjailla" mielensä mukaan, kunhan lopputulos on tarpeeksi kiinnostava. (Yllä viitatun Mulderin mukaan tässä ei lue "Allah", ja tekstin tyyli on muutenkin satoja vuosia myöhäisempää kuin hautalöytö.)<br />
<br />
On hyvä vielä tiivistää, mistä julkaistun tiedon valossa tässä "tutkimustuloksessa" on kyse: Birkasta löydetyn nauhan kuvion eri osien yhdistelmä tuo peilin kautta katsottuna Annika Larssonille mieleen kuufalaisilla kirjaimilla kirjoitetun sanan "Allah". Tarkasteltuna kontekstissaan eli vaikka vain muiden julkaistujen kuvioiden yhteydessä kyseessä on hyvällä tahdollakin vain turhan monimutkainen ad hoc -selitys. Mielestäni havainto on sellainen, että sen olisi korkeintaan voinut mainita jollekulle arabialaisen taidehistorian tai paleografian asiantuntijalle, joka olisi voinut sanoa asiasta mielipiteensä. Lehdistötiedote tuntuu lievästi sanottuna liioitellulta, vaikka kaikki julkisuus on kai hyvää julkisuutta.<br />
<br />
Tiedotteeseen perustuviin uutisiin kohdistuva kritiikki on kohdannut yllättävän paljon kansan syvien rivien vastustusta. Monilta keskustelijoilta tuntuu unohtuvan, että jutun pointti ei ollut se, että viikingeillä oli ylipäänsä kontakteja arabeihin. Tässä ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä, vaikka uusi tutkimus on toki aina tervetullutta. Toinen ilmeisen vaikea asia käsittää on se, että julkaistun <i>Allah</i>-kirjoituksen osoittautuminen kauniisti sanottuna kyseenalaiseksi ei tietenkään tarkoita, että viikingeillä ei olisi ollut tekemistä arabien kanssa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-pBipGTiswwA/Weg_5Dmr4BI/AAAAAAAABHY/T_pvxM-Jx7UgXagwgI-ly9-7EvDt3HtxACLcBGAs/s1600/Kylla%25CC%2588kansatieta%25CC%2588a%25CC%2588.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="76" data-original-width="400" height="75" src="https://3.bp.blogspot.com/-pBipGTiswwA/Weg_5Dmr4BI/AAAAAAAABHY/T_pvxM-Jx7UgXagwgI-ly9-7EvDt3HtxACLcBGAs/s400/Kylla%25CC%2588kansatieta%25CC%2588a%25CC%2588.png" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Muutamat keskustelijat ovat vastanneet ylempänä linkittämääni sosiaalisessa mediassa julkaistuun kritiikkiin antamalla ymmärtää, että blogissa tai Twitterissä sanotulla ei ole merkitystä tieteellisessä keskustelussa. (Lehdistötiedotteilla ja tiedeuutisilla ilmeisesti on.) Bibliometristen kysymysten ulkopuolella argumentin tosiasiallinen arvo ei määräydy siitä, missä muodossa se on julkaistu, vaan esitetyistä perusteluista. Olisi mielestäni jotenkin kohtuutonta vaatia, että johonkin sosiaalisessa mediassa kulovalkean lailla leviävään uutiseen vastattaisiin kirjoittamalla varsinainen tieteellinen artikkeli ja odottamalla sen julkaisua. Todistustaakka on lähtökohtaisesti väitteen esittäjällä, ja tässä tapauksessa esitetylle väitteelle eli sille, että kyseisessä nauhassa lukee "Allah", ei ole esitetty oikeastaan minkäänlaista perustetta. Asia ansaitsee huomiota lähinnä siksi, että kyseessä on hyvä esimerkki siitä, miten uutinen voi lähteä leviämään lähdekritiikkiä vailla olevien ihmisten levittäessä sitä huolimatta siitä, miten paljon faktantarkistuksesta nykyään puhutaan. (Suurempi osuus vastuusta on tietysti toimittajilla. Hieman vastaavia tapauksia viikinkeihin liittyen ovat olleet kuufalaista kaiverrusta sisältävä sormus ja naissoturipäällikkö.) Uutisen leviämisellä on ollut myös se vaikutus, että väitetyn kirjoituksen kiistanalaisuus käsitetään jonkinlaiseksi lieväksi "tutkijoiden erimielisyydeksi". Voi tietysti olla, että todelliset löydöt ovat jotain aivan muuta kuin tuo julkaistu nauha (kuten eräässä Facebook-ryhmässä esitettiin), mutta tässä tapauksessa lehdistötiedotteen kuvavalinta olisi <i>todella</i> omituinen.<br />
<br />
Vertailun vuoksi joku voisi esittää, että Vimosesta löytyneeseen, vuoden 160 tienoilta peräisin olevaan kampaan kaiverrettu teksti ᚺᚨᚱᛃᚨ <b>harja </b>todistaa, että muinaiset tanskalaiset opiskelivat suomea post-it-lappumenetelmällä, tai että samasta paikasta löydetyn, 200-luvun loppupuolelle ajoitetun kenkäimen sanat ᚨᛚᚨ <b>ala </b>ja ᛗᚨᚲᛁᚨ <b>makia </b>merkitsevät 'Allahin miekkaa', mikä todistaa tanskalaisten olleen muslimeja jo kolmannella vuosisadalla jälkeen ajanlaskun alun, ja koska sana <i>makja '</i>miekka'<i> </i>tulee ilmiselvästi suomen sanasta <i>miekka</i>, vahvistaa tämä tulkinta myös edellä mainitusta kammasta esitetyn teorian. (Olen kyllä huomannut <a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2017/04/suomen-kielen-salattu-historia-osa-2.html">aprillikirjoitusteni</a> kohdalla, että tällaisten heittojen suhteen pitää noudattaa äärimmäistä varovaisuutta, sillä on mahdotonta sanoa jotain niin hassua, etteikö sitä voitaisi ottaa tosissaan.)</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-53639438427926626162017-08-29T17:36:00.001+03:002017-08-29T17:36:08.972+03:00Valtioneuvoston tilojen latinaa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Tämä kirjoitus täydentää ja jatkaa aikaisempia vastaavia kirjoituksia (<a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/04/helsingin-latinankielisia.html">osa 1</a>, <a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/11/helsingin-latinankielisia.html">osa 2</a>, <a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2015/12/ritarihuoneen-latinaa.html">spin-off</a>, <a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2016/10/helsingin-latinankielisia.html">osa 3</a>) asiaankuuluvine historiallisine sivuhuomioineen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-AJL4jOUDK88/WaVrakODRYI/AAAAAAAABEY/OVot2noDNZUoaYOGiAuCRCOW146IrshIgCLcBGAs/s1600/Photo%2B26.8.2017%2B10.55.11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1564" height="200" src="https://1.bp.blogspot.com/-AJL4jOUDK88/WaVrakODRYI/AAAAAAAABEY/OVot2noDNZUoaYOGiAuCRCOW146IrshIgCLcBGAs/s200/Photo%2B26.8.2017%2B10.55.11.jpg" width="195" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Muistolaatta.</td></tr>
</tbody></table>
Valtioneuvoston linnan portaikossa on yllä olevassa kuvassa näkyvä muistolaatta, jossa on seuraava teksti:<br />
<blockquote>
EUGEN SCHAUMAN<br />
19 16/6 04<br />
<br />
SE PRO PATRIA DEDIT</blockquote>
'Eugen Schauman uhrasi itsensä isänmaan puolesta 16.6.1904.' Kyseisellä paikalla Eugen Schauman haavoitti kuolettavasti Suomen suuriruhtinaanmaan kenraalikuvernööriä Nikolai Bobrikovia kolmella laukauksella ja surmasi sitten itsensä kahdella. Päivälehdessä attentaatti uutisoitiin seuraavana päivänä julkaisemalla alla oleva Uudenmaan läänin kuvernöörin tiedote (<a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/680091?page=3">No 115, 17.6.1904</a>):<br />
<blockquote>
Tänään, kesäkuun 3 p:nä (v. l.), klo 11 a. p., Senaatin rakennuksessa, toisen kerroksen portaiden käänteessä, tehtiin murhayritys Suomen Kenraalikuvernööriä ja sotajoukkojen Päällikköä, Kenraaliadjutantti N. I. Bobrikovia vastaan, joka haavottui kolmesta revolverinlaukauksesta. Rikoksentekijä Eugen Schauman ampui itsensä paikalla kuoliaaksi.<br />
Pääesikunnan Kenraalimajuri Kaigorodov.<br />
Helsingissä kesäk. 3 (16) p:nä 1904.</blockquote>
Toisin kuin yllä sanotaan, kyseessä ei ollut revolveri vaan pistooli (Browning M1900). Seuraavana päivänä (<a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/680090?page=2">No 116, 18.6.1904</a>) ilmestyikin jo ilmoitus kenraalikuvernöörin kuolemasta jatkuen Suomen Venäjään integroitumisen tärkeyttä korostavana nekrologina. Kuolinilmoituksen alku:<br />
<blockquote class="tr_bq">
Toissayönä klo 1,10 kuoli täkäläisessä kirurgisessa sairaalassa Suomenmaan Kenraalikuvernööri, kenraaliadjutantti, jalkaväen kenraali Nikolai Bobrikoff.</blockquote>
Bobrikov oli tuotu Senaatintalosta ensin virka-asuntoonsa Eteläesplanadin ja Fabianinkadun kulmaan, mistä hänet siirrettiin Kasarmikadulla sijaitsevaan Kirurgiin.<br />
<br />
(Svenska Ylen <a href="https://svenska.yle.fi/artikel/2009/01/29/fem-skott-i-senaten">sivuilta</a> löytyy katkelmia vuonna 1992 valmistuneesta aihetta käsittelevästä draamadokumentista <i>Fem skott i senaten</i>, joka tuli viimeksi televisiosta vuonna 2004, kun tapauksesta oli kulunut vuosisata. Attentaatti on kuvattu oikealla tapahtumapaikallaan, ja anakronistinen muistoplakaatti onkin nähtävissä kohdassa, jossa Schauman makaa kuolleena lattialla.)<br />
<br />
Juhannuksena Päivälehdessä ilmestyi (<a href="https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/680096?page=2">No 121, 24.6.1904</a>) pääkirjoitus, jossa käsiteltiin periaatteessa vuodenaikaan täydellisesti sopien valon voittoa pimeydestä ja sitä, miten Suomen kansa on "60-70 pohj. leveysasteilla eläen" tottunut valon ja pimeyden jatkuvaan taisteluun. "Nyt meillä on Juhannus" -teema tulkittiin (oletettavasti aivan oikein) verhotuksi iloitsemiseksi kenraalikuvernöörin kuolemasta, joten Päivälehti lakkautettiin sensuuriviranomaisten toimesta. (Vastaava, tosin aamunkoittoon liittyvä teema löytyy myös myöhemmästä Finlandia-hymnin sanoituksesta, niin Wäinö Solan vapaamuurarillisesta kuin V. A. Koskenniemen yleisesti lauletusta versiosta.)<br />
<br />
Mutta takaisin asiaan. Valtioneuvoston istuntosalissa on R. W. Ekmanin 1857 senaatin tilauksesta maalaama vapaa kopio Emanuel Thelningin vuonna 1812 maalaamasta taulusta vuoden 1809 Porvoon valtiopäivistä. Kehyksen alaosassa on seuraava teksti:<br />
<blockquote>
LEGES ET INSTITUTA FENNIAE<br />
AB<br />
ALEXANDRO I<br />
CONFIRMATA<br />
COMITIIS BORGOAE<br />
ANNO MDCCCIX<br />
HABITIS.</blockquote>
'Aleksanteri I vahvisti Suomen lait ja laitokset vuonna 1809 Porvoossa pidetyillä valtiopäivillä.' Fraasi <i>leges et instituta Fenniae confirmata </i>on sikäli kiinnostava, että siinä on vältetty Säätytalon päätykolmion vuonna 1903 paikalleen saadun veistoksen vastaavassa lauseessa <i>leges et instituta Fenniæ solenniter confirmatæ </i>esiintyvä kielioppivirhe, jota käsittelin jo <a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/04/helsingin-latinankielisia.html">aiemmassa kirjoituksessa</a>.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-BwXhM7867o8/WaV1tN26TxI/AAAAAAAABEo/341d2zvs884AwkcvVRnMJwjwtOXk5UL5gCLcBGAs/s1600/Photo%2B26.8.2017%2B13.13.31.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1082" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-BwXhM7867o8/WaV1tN26TxI/AAAAAAAABEo/341d2zvs884AwkcvVRnMJwjwtOXk5UL5gCLcBGAs/s320/Photo%2B26.8.2017%2B13.13.31.jpg" width="216" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Taustalla Suomen Pankki.</td></tr>
</tbody></table>
Säätytalon puistikossa on rintakuva, jonka jalustan etupuolella on seuraava teksti:<br />
<blockquote>
L. MECHELIN<br />
ÆTATIS SVÆ LXX</blockquote>
'Leo Mechelin 70-vuotiaana.' Takapuolella, jalustan alaosassa puolestaan lukee:<br />
<blockquote>
·W. RUNEBERG SCULPSIT·<br />
SOCIETAS PRO HELSINGFORS<br />
HOC LOCO PONENDUM CURAVIT</blockquote>
'Walter Runeberg veisti, Pro Helsingfors -säätiö siirrätti tälle paikalle.' Rintakuva valmistui Mechelinin 70-vuotispäiville vuonna 1909 ja siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1943. Mechelin muodosti vuonna 1905 ns. perustuslaillisen senaatin, jonka aikana toteutettiin vuonna 1906 valtiopäiväreformi, eli säätyvaltiopäivät korvattiin yksikamarisella eduskunnalla. Äänioikeutettujen määrä kymmenkertaistui, sillä seuraavan vuoden maaliskuussa pidetyissä eduskuntavaaleissa äänioikeus oli kaikilla 24-vuotiailla suomalaisilla. Samassa yhteydessä naiset saivat ensikertaa täyden äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden.</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-9387736086011760072017-07-10T13:32:00.000+03:002017-07-10T13:32:18.107+03:00Reskasta, osa 2<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2017/04/reskasta.html">Edellisen Reskaa käsittelevän kirjoituksen</a> jälkeen on paljastunut lisätietoa sekä Backuksesta että Reskan identifikaatiosta 1920-luvun lopulla.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Eräs kommentaattori toi esille, että Backus saattaisi olle Backmanin ravintola, joka toimi Säästöpankin talon (Raatihuoneenkatu 17) toisessa kerroksessa. Vastasin, että ainakin Backman & Tyrylä O/Y on ollut kaupparekisterissä vasta 11.3.1930 alkaen, ja kyseinen talokin on rakennettu vasta 1929. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö Backman olisi voinut toimia ravintola-alalla aiemminkin. Ainakin nimi vaikuttaisi olevan toistaiseksi todennäköisin etymoni.<br />
<br />
Joka tapauksessa Jazztyttö <a href="http://jazztytto.blogspot.fi/2017/05/maanantaina-yolla-kl-2.html">kirjoittaa</a> 23.5.1927 (tai oikeastaan yöllä seuraavan päivän puolella):</div>
<div>
<blockquote class="tr_bq">
<i>½ 9 tiden kommo Hilkka och jag från <b>Kauppakoulu</b> och när vi gingo <b>förbi Kirkkopuisto </b>så sågo vi att de sutto där. Vi gick <b>nedför reskan</b> och <b>förbi Panu</b> <b>till "Backus"</b>, sedan <b>vände vi om oss</b> och sågo att Steni och Hocku kommo <b>nedåt Rådhusgatan</b>.</i></blockquote>
</div>
<div>
(Lihavoinnit minun.)<br />
<br />
Tämän perusteella vaikuttaisi vahvasti siltä, että Reska olisi vielä 1927 ollut Hallituskadun (entisen Residenssikadun) eikä Raatihuoneenkadun nimitys. Alla olevaan karttaan (karttapohja lainattu <a href="http://lydia.hameenlinna.fi/items/show/308">Lydiasta</a>) olen merkinnyt tyttöjen reitin tekstissä mainittuine, numeroituine kiintopisteineen:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ue0WkWMFJXg/WWNSS1Y66dI/AAAAAAAABD8/p0tT9YaeKRwH1LTfEcO-Y06FU-tAuH9WgCLcBGAs/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2017-07-10%2Bkello%2B12.49.26.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="310" data-original-width="544" height="227" src="https://1.bp.blogspot.com/-ue0WkWMFJXg/WWNSS1Y66dI/AAAAAAAABD8/p0tT9YaeKRwH1LTfEcO-Y06FU-tAuH9WgCLcBGAs/s400/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2017-07-10%2Bkello%2B12.49.26.png" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Kauppakoulu on sijainnut yhteensä kolmessa eri osoitteessa, jotka ovat Raatihuoneenkatu 6 sekä Birger Jaarlin katu 6 ja 2. Kysyin näiden muuttojen ajankohdista Hämeenlinnan kaupunginmuseosta, mutten ole toistaiseksi saanut vastausta. Lähden siitä oletuksesta, että Kauppakoulu sijaitsi tuolloin Birger Jaarlin kadulla (<b>1</b>, molemmat vaihdoehdot merkitty), josta tytöt tulevat Hallituskadulle Rauhankatua pitkin (myös Kirkkokatu eli nykynen Linnankatu on mahdollinen). Tytöt kävelevät Hallituskatua länteen Kirkkopuiston ohi, jossa he näkevät poikien istuvan (<b>2</b>). He jatkavat "pitkin Reskaa" (<b>3</b>) eli Hallituskatua torin pohjoispuolella ja siitä elokuvateatteri Panun ohi (<b>4</b>). (Elokuvateatteri sijaitsi <a href="http://lydia.hameenlinna.fi/items/show/915">Kansallisosakepankin talossa</a> eli Raatihuoneenkadun ja Linnankadun eli nykyisen Sibeliuksenkadun kulmassa; konjunktio <i>och </i>mahdollistaa sen, että Panu ei välttämättä sijaitse Reskan varrella.) Tytöt jatkavat "kohti Backusta", kääntyvät ympäri (<b>5</b>) ja näkevät poikien tulevan pitkin Raatihuoneenkatua. Sanan <i>Rådhusgatan </i>käyttö tässä tukee oletusta, että Reska on eri katu.<br />
<br />
Tämän perusteella toistaiseksi tunnistamaton "Backus" vaikuttaisi sijainneen Raatihuoneenkadulla torin länsipuolella eli nykyisellä kävelykadulla.</div>
<div>
<br /></div>
</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-29299938112142098362017-06-15T21:05:00.001+03:002017-06-17T17:28:18.049+03:00Heikan meikat<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Törmäsin vuodelta 1927 peräisin olevassa subliteraarisessa lähteessä ilmaisuun <i>heikan meikat</i>. Koska ilmaisu ei ollut tuttu entuudestaan, päätin selvittää, mitä se tarkoittaa.<br />
<br />
Suomen murteiden sanakirja <a href="http://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&word=heikanmeikat&sms_id=SMS_e91c9fd04ede54a096ecfe49668b908f">kertoo</a> merkitykseksi 'pitkät tovit, iät ja ajat'. Levinneisyyskartalta löytyvät Sääksmäki, Luopioinen, Lammi, Hattula, Vanaja ja Loppi. Käyttöesimerkit ovat seuraavat:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-size: x-small;">Istuttiir rappusilla viälä <b>heikam meikak</b> kun sinä olit lähteny. (Luopioinen)</span><br />
<span style="font-size: x-small;">kyllä siks kuluu <b>heikammeikat</b> ennenkö minä niim menen sinne uudestaan. (Hattula)</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Ol jätkillet töitä <b>heikammeikat</b>. (Lammi)</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Siit on jo aikaa <b>heikat meikat</b>, kun vaari tääl viimeks kävi. (Lammi)</span></blockquote>
Toiseksi alimmassa tapauksessa merkitys näyttäisi viittaavan ehkä paremminkin määrään kuin aikaan. Google-haku tuotti yhteensä kuusi tulosta, joista neljä on blogeista, kaksi keskustelupalstoilta. Merkityksensä puolesta osumat jakaantuvat tasaisesti aikaan ja määrään viittaaviin, vaikka raja ei ole kaikissa tapauksissa välttämättä täysin selvä. Todennäköisesti aikaan viittaavat seuraavat tapaukset:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit; font-size: x-small;"><span style="background-color: white;">Luettelin jo </span><span style="font-weight: bold;">heikanmeikat</span><span style="background-color: white;"> sitten yhdessä blogissani mitä kummallisimpia omistuskohteita ko. valtiolta. (2011)</span></span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: x-small;"><span style="background-color: white;">Kyynisrealistimme Niinistö on vedonnut ko. pykälään </span><span style="font-weight: bold;">heikanmeikat</span><span style="background-color: white;">,. kamoon kuurot. (2010)</span></span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: x-small;"><span style="background-color: white;">Kuntaministeri oli esikuntineen puhunut ilman aikarajaa </span><span style="font-weight: bold;">heikanmeikat</span><span style="background-color: white;">. (2012) </span></span></blockquote>
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white;"><span style="font-family: inherit;">...mutta yksiselitteisesti määrään viittaavat:</span></span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit; font-size: x-small;"><span style="background-color: white;">Ja ennen kaikkea, meillä on kyllä </span><span style="font-weight: bold;">heikanmeikat</span><span style="background-color: white;"> introvertteja, autisteja, koulukiusattuja, nuorahdistuneita teknonörttigootteja (2010)</span></span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: x-small;"><span style="background-color: white;">Suomi on muuttunut </span><span style="font-weight: bold;">heikan meikat</span><span style="background-color: white;"> parin viime vuosikymmenenkin aikana ilman mitään kriisiytymistä. (2014) </span></span><span style="font-family: inherit; font-size: x-small;"><br /><span style="background-color: white;">suoraakin demokratiaa voitaisiin parantaa vielä </span><span style="font-weight: bold;">heikanmeikat</span><span style="background-color: white;">. (2003)</span></span></blockquote>
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white;">Kansalliskirjaston lehtikokoelmista (KLK) löysin <a href="http://y_within=sentence&cqp=%5B%5D&corpus=klk_fi_2000,klk_fi_1999,klk_fi_1998,klk_fi_1997,klk_fi_1996,klk_fi_1995,klk_fi_1994,klk_fi_1993,klk_fi_1992,klk_fi_1991,klk_fi_1990,klk_fi_1989,klk_fi_1988,klk_fi_1987,klk_fi_1986,klk_fi_1985,klk_fi_1984,klk_fi_1983,klk_fi_1982,klk_fi_1981,klk_fi_1980,klk_fi_1979,klk_fi_1978,klk_fi_1977,klk_fi_1976,klk_fi_1975,klk_fi_1974,klk_fi_1973,klk_fi_1972,klk_fi_1971,klk_fi_1970,klk_fi_1969,klk_fi_1968,klk_fi_1967,klk_fi_1966,klk_fi_1965,klk_fi_1964,klk_fi_1963,klk_fi_1962,klk_fi_1961,klk_fi_1960,klk_fi_1959,klk_fi_1958,klk_fi_1957,klk_fi_1956,klk_fi_1955,klk_fi_1954,klk_fi_1953,klk_fi_1952,klk_fi_1951,klk_fi_1950,klk_fi_1949,klk_fi_1948,klk_fi_1947,klk_fi_1946,klk_fi_1945,klk_fi_1944,klk_fi_1943,klk_fi_1942,klk_fi_1941,klk_fi_1940,klk_fi_1939,klk_fi_1938,klk_fi_1937,klk_fi_1936,klk_fi_1935,klk_fi_1934,klk_fi_1933,klk_fi_1932,klk_fi_1931,klk_fi_1930,klk_fi_1929,klk_fi_1928,klk_fi_1927,klk_fi_1926,klk_fi_1925,klk_fi_1924,klk_fi_1923,klk_fi_1922,klk_fi_1921,klk_fi_1920,klk_fi_1919,klk_fi_1918,klk_fi_1917,klk_fi_1916,klk_fi_1915,klk_fi_1914,klk_fi_1913,klk_fi_1912,klk_fi_1911,klk_fi_1910,klk_fi_1909,klk_fi_1908,klk_fi_1907,klk_fi_1906,klk_fi_1905,klk_fi_1904,klk_fi_1903,klk_fi_1902,klk_fi_1901,klk_fi_1900,klk_fi_1899,klk_fi_1898,klk_fi_1897,klk_fi_1896,klk_fi_1895,klk_fi_1894,klk_fi_1893,klk_fi_1892,klk_fi_1891,klk_fi_1890,klk_fi_1889,klk_fi_1888,klk_fi_1887,klk_fi_1886,klk_fi_1885,klk_fi_1884,klk_fi_1883,klk_fi_1882,klk_fi_1881,klk_fi_1880,klk_fi_1879,klk_fi_1878,klk_fi_1877,klk_fi_1876,klk_fi_1875,klk_fi_1874,klk_fi_1873,klk_fi_1872,klk_fi_1871,klk_fi_1870,klk_fi_1869,klk_fi_1868,klk_fi_1867,klk_fi_1866,klk_fi_1865,klk_fi_1864,klk_fi_1863,klk_fi_1862,klk_fi_1861,klk_fi_1860,klk_fi_1859,klk_fi_1858,klk_fi_1857,klk_fi_1856,klk_fi_1855,klk_fi_1854,klk_fi_1853,klk_fi_1852,klk_fi_1851,klk_fi_1850,klk_fi_1849,klk_fi_1848,klk_fi_1847,klk_fi_1846,klk_fi_1845,klk_fi_1844,klk_fi_1842,klk_fi_1841,klk_fi_1840,klk_fi_1839,klk_fi_1838,klk_fi_1837,klk_fi_1836,klk_fi_1835,klk_fi_1834,klk_fi_1833,klk_fi_1832,klk_fi_1831,klk_fi_1830,klk_fi_1829,klk_fi_1827,klk_fi_1826,klk_fi_1825,klk_fi_1824,klk_fi_1823,klk_fi_1822,klk_fi_1821,klk_fi_1820&page=0&search=word%7Cheikan%20meikat">Korpin kautta</a> seitsemän osumaa, jotka ovat tuoreinta esimerkkiä (vuodelta 1942) lukuun ottamatta kaikki huumorilehti Tuulispäästä (vuosilta 1903 - 1919):</span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-size: x-small;">— hoh. hoh, siitä on jo <b>heikan meikat</b> kulunut — muistamnK iäti sen työmaan, mikä meillä pojilla oli jäi viikolla. (Pellervo no. 6 26.03.1942)</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Mutta jos ei olisi Tuulispäätä ei olisi Tuiskuakaan, se on minun vahva uskoni- Ellei Tuisku olisi humoristi, olisi hän varmasti viimeistään Jo 36 vuoden vanhana nukkunut ikuiseen uneen pitkällisen keuhkotaudin murtamana, mutta nyt saattaa hän hyvällä syyllä elää ja ilahuttaa Suomen kansaa raikkaalla huumorillaan vielä <b>heikan meikat</b>. (Tuulispää no. 21-24 09.06.1919)</span><br />
<span style="font-size: x-small;">— Koskas sinä aloit näyttelemään'? — Aa, johan siitä on vuosia <b>heikan meikat</b>. (Tuulispää no. 6 06.02.1914)</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Joku voi ehkä väittää että johan siitä on <b>heikan meikat</b>, kun ne helteet oli ja se joku on aivan oikeassa. (Tuulispää no. 40 02.10.1914)</span><br />
<span style="font-size: x-small;">Ilman viimeksimainituita olisimme jo <b>heikan meikat</b> sitten saaneet asua todellisessa paratiisissa, sj'ödä ihanan vaimoimmeisen tarjoamia omenoita , löyhytellä viikunan lehteä ja haistella paratiisin hyvänhajuisia tuoksuja. (Tuulispää no. 9 01.03.1912)</span><br />
<span style="font-size: x-small;">En ainakaan minä, joka jo <b>heikan meikat</b> sitten olen jättänyt vanhanpojan ikärajan, muista lunta nähneeni jouluna muuta kuin lapsuus-aikoinani, melkein muistonrajan toisella puolella. (Tuulispää no. 52 29.12.1911)</span><br />
<span style="font-size: x-small;">— Olenhan minä täällä jo <b>heikan meikat</b> töllislellyt, vastasin umpimähkään ja se oli viisaasti vastattu, kuten perästäpäin hoksasin. (Tuulispää no. 10 04.03.1904)</span></blockquote>
<div style="text-align: left;">
<span style="background-color: white;">Kaikissa tapauksissa ilmaisu viittaa yksiselitteisesti aikaan. Koska kaikki yhtä lukuun ottamatta ovat samasta lehdestä ja mitä luultavimmin saman kirjoittajan kynästä, ei osumien suhteellisen korkea määrä ole merkityksellinen, vaan kertonee lähinnä yksittäisen pakinoitsijan idiolektista.</span><br />
<span style="background-color: white;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-1cEx5pKfjdM/WULNUxfSVcI/AAAAAAAABDc/-QTCHVk-OW0Ao_DFp6qqABKiW9FnZKIggCLcBGAs/s1600/Photo%2B15.6.2017%2B21.07.25.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="757" data-original-width="1600" height="151" src="https://1.bp.blogspot.com/-1cEx5pKfjdM/WULNUxfSVcI/AAAAAAAABDc/-QTCHVk-OW0Ao_DFp6qqABKiW9FnZKIggCLcBGAs/s320/Photo%2B15.6.2017%2B21.07.25.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Puhuimme heikan meikat."</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="background-color: white;">Vaikuttaisi mahdolliselta, että aikaan viittaava merkitys on alkuperäisempi, ja merkityksen muutos on tapahtunut epäselvien tapausten kautta. </span><span style="background-color: white;">Ilmaisun etymologiasta minulla ei ole toistaiseksi mitään spekulaatiota kummempaa sanottavaa.</span></div>
</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-19632894905511792042017-06-13T12:18:00.002+03:002017-06-13T12:18:36.933+03:00(Puukko)junkkarin etymologiaa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Heikki Ylikangas käsittelee kirjassaan <i>Puukkojunkkareitten esiinmarssi </i>(1976) jonkin verran nimityksen <i>puukkojunkkari </i>etymologiaa (s. 117):<br />
<blockquote>
Jos ensimmäisiä puukon käyttäjiä kavahdettiin ja kammoksuttiin, yhtään parempi ei ole itse puukkojunkkari-nimityksen varhaisin jäljitettävissä oleva maine. Sanottu nimitys ilmaantuu suomalaiseen kirjallisuuteen pastori Zachris Cygnaeuksen kirjoittamassa Mäntyharjun pitäjänkertomuksessa vuodelta 1780. Cygnaeus kertoo Mäntyharjun asukkaita kutsutun puukkojunkkareiksi (Puucko-Junckarit - Knif-Herrar) sen vuoksi, että he olivat ryöstäneet ja murhanneet pitäjän kautta kulkevia matkustavaisia. Koska teoksessa heti tämän jälkeen otetaan käsiteltäväksi isonvihan aikuiset sissit ja kivekkäät, jotka olivat pääasiassa entisiä sotilaita ja jotka ryöstivät ja surmasivat ensin venäläisiä, sitten keitä hyvänsä, lienee nimityksellä tarkoitettu näitä tavallisiksi rikollisjoukkioiksi taantuneita entisiä sotilasryhmiä. Rauhan palaamisesta huolimatta osa sisseistä kykenemättä tai voimatta enää palata normaaliin yhteiskuntaelämään jäi metsiin elättääkseen itseään rosvoamisella. Tässä valossa puukkojunkkareilla siis ymmärrettiin sotilaista rikollisiksi taantuneita ryöstömurhaajia, jotka käyttelivät puukkoa tappoaseenaan. Mahdollisesti juuri se seikka, että kysymys oli entisistä sotilaista, tuottaa nimityksen suomenkieliseen muotoon "junkkari" ja ruotsinkieliseen 'herr'-sanan.</blockquote>
Viitattu alkuperäislähde löytyy <a href="http://runeberg.org/finlhist/1/0592.html">täältä</a>, alkuperäisenä käsikirjoituksena <a href="http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10059551" style="color: #1155cc; font-family: inherit;" target="_blank">täältä</a> (ks. myös kuva alla).<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-nc2ddN3XGRw/V-oymyG8gmI/AAAAAAAAA6k/a0qjRK0hBJ4VWxZg2hu3aSqPOeZn1thBgCLcB/s1600/puucko.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="179" src="https://3.bp.blogspot.com/-nc2ddN3XGRw/V-oymyG8gmI/AAAAAAAAA6k/a0qjRK0hBJ4VWxZg2hu3aSqPOeZn1thBgCLcB/s320/puucko.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Puucko-Junckarit (Knif-Herrar.)"</td></tr>
</tbody></table>
Yllä olevassa lainauksessa sanaan <i style="background-color: white;">junkkari </i>liittyvässä huomautuksessa lukee:<br />
<blockquote>
Junkkarilla on tarkoitettu Suomen kielessä uhmailevan omavaltaisesti käyttäytyvää nuorta miestä. <i>Lönnrot</i> 1958, s. 384. Junkkarisanan yhteys saksankielen 'jung' sanaan saattaa palauttaa käsitteen aina keskiajan rosvoritareihin saakka. Vrt. <i>Radbuch-Gwinner</i> 1951, s. 62.</blockquote>
Viitattu teos on Gustav Radbruchin ja Heinrich Gwinnerin <i>Geschichte des Verbrechens: Versuch einer historischen Krimonologie </i>(1951), jossa käsitellään pohjimmiltaan aateliston verikosto-oikeuden väärinkäytöstä kummunnutta rikollisuutta.<br />
<br />
Yllä lainatut kohdat herättivät mielenkiintoni. Aihe on hieman hankalasti lähestyttävä, mutta yritän tehdä parhaani.<br />
<br />
Yhteys saksan sanaan <i>jung </i>toki on, sillä ruotsin <i>junkare </i>on lainattu alasaksan sanasta <i>junker</i>, joka on supistuma yhdyssanasta <i>jungherr</i> 'nuoriherra' (vrt. <i>jungfrau</i>). Rosvoparonit olivat eräänlaisia "junkkereita" eli aatelisherroja, mutta tämä ei vielä anna syytä olettaa mitään erityistä yhteyttä uuden ajan puukkojunkkareiden ja keskiaikaisten rosvoparonien välille. Sanan tarkoite ei ole sama asia kuin sen merkitys. Jotta voitaisiin puhua mielekkäällä tavalla varsinaisesta yhteydestä, olisi sanalla ollut väkivaltarikollisen merkitys saksassa, josta sen olisi täytynyt lainautua ruotsiin ja sitten suomeen saaden tarkennuksen <i>puukko</i>-.<br />
<br />
Ylikankaan mukaan suomen <i>junkkari </i>ja ruotsin <i>herr</i>(<i>e</i>) liittyvät mahdollisesti rikollisten sotilaalliseen alkuperään. Sana <i>junkkari </i>on kyllä yhdistettävissä sotilasarvoon <i>faan- </i>tai <i>lippujunkkari </i>eli <i>fanjunkare</i>, mutta arvo perustettiin Ruotsin armeijassa vasta vuonna 1805. Kyseinen arvo myönnettiin ansioituneille aliupseereille. Etymologisesti alimmat upseerinarvot vänrikki ja kornetti viittaavat nekin lipun kantamiseen, ja vänrikki toimikin 1700-luvulla Ruotsin armeijassa lipunkantajana taistelussa, kun taas rauhan aikana tässä virassa toimi aliupseerien ja miehistön väliin sijoittuva lippumies eli <i>förare. Fanjunkare</i> on peräisin saksan sanasta <i>Fahnenjunker</i>, jolle Grimmin sanakirja antaa merkityksen '<i>subsignifer, ein dem fähnrich beigeordneter fahnenträger</i>' ('alilipunkantaja, vänrikkiä avustava lipunkantaja').<br />
<br />
Kronologisesti tässä kohden sopii mainita Helsingissä autonomian aikana toiminut jalkaväen junkkarikoulu (<i>Гельсингфорское пехотное юнкерское училище</i>), jossa sana <i>junkkari </i>on käytetty venäjän sanan <i>юнкер </i>käännösvastineena merkityksessä, jonka voisi kääntää parhaiten ehkä upseerikokelaaksi.<br />
<br />
<i>Fahnenjunker </i>on ollut Suomessa käytössä niinkin myöhään kuin itsenäisyyden alkuvuosina. Itsenäisen Suomen ensimmäinen aktiiviupseerikurssi oli saksalaisvetoinen Fahnenjunker-kurssi, joka alkoi Haminassa 14.9.1918. Saksalaisten hyväksymät saksankielentaitoiset oppilaat aloittivat opintonsa jalkaväen Taistelukoulussa, joka oli perustettu Haminaan saman vuoden elokuussa. Tarkoitus oli, että oppilaat jatkaisivat opintojaan Itämeren divisioonan joukko-osastoissa ja lopuksi Fahnenjunkerschulessa Saksassa, mutta ensimmäisen maailmansodan käänteet ja saksalaisten poistuminen johtivat siihen, että kurssi vedettiin loppuun Haminassa suomalaisvoimin. Tammikuun puolessa välissä valmistuneet oppilaat saivat etuoikeuden tulla hyväksytyiksi 25.1.1919 alkaneelle ensimmäiselle kadettikurssille Helsinkiin. Haminassa jatkoi 1920 perustettu Reserviupseerikoulu.<br />
<br />
Mutta takaisin asiaan: mielestäni sekä <i>junkkari </i>että käännösvastineena käytetty <i>herre </i>selittyvät ylempänä mainitulla <i>junkkarin </i>merkityksellä: vaikka junkkari merkitsi tuolloin suomen kielessä pöyhkeilevää nuorukaista, on myös ymmärrettävä, että sanalla ei välttämättä ollut samaa kaikua ruotsissa. Mahdollisesti tästä syystä Cygneus päätyi käyttämään vastineena sanaa <i>herre</i>, jolla on hyvinkin voinut tuolloin olla vastaava sivumerkitys kuin nykyäänkin suomen sanalla <i>herra</i>. Ainakin voisin kuvitella, että jos Cygnaeus olisi ajatellut, että puukkojunkkarit olivat entisiä sotilaita, hän olisi varmaan suoraan sanonut niin. Sen sijaan hän sanoo, että samaan joukkoon luetaan myös "sotilaskarkureista ja uhkarohkeista sälleistä" ("<i>förrymde soldater och öfverdådige sällar</i>") koostuneet sissit eli kivekkäät, jotka toimivat samaan tapaan isonvihan aikana vaanien pahaa-aavistamattomia tienkäyttäjiä, niin varsinaisia vihollisia kuin toisinaan henkilökohtaisia vihamiehiäänkin.<br />
<br />
Mitä tulee vielä <i>junkkarin </i>merkitykseen suomessa, Lönnrotin sanakirjan ohella kiinnostavia ovat myös 1700-luvun sanakirjat. Daniel Jusleniuksen <i>Suomalaisen Sana-Lugun Coetus</i> (1745) antaa sanalle <i>junckari</i> johdoksineen seuraavat merkitykset:<br />
<blockquote>
<table>
<tbody>
<tr><td><b>Junckari, -rin.</b></td><td>nobilis.</td><td><b>adelsman, ädel.</b></td></tr>
<tr><td><b>junckaroitzen, -ta</b></td><td>grandem me gero.</td><td><b>will wara stor.</b></td></tr>
<tr><td><b>junckaroitan.</b></td><td><i>pass. impers.</i></td><td><b>man giör sig stor.</b></td></tr>
<tr><td><b>junckaroitzeminen. -isen.</b></td><td>nobilitatis affectatio.</td><td><b>fåfäng storhet.</b></td></tr>
<tr><td><b>junckarus, -uden.</b></td><td><i>idem.</i></td><td></td></tr>
</tbody></table>
</blockquote>
<i>Junckari </i>on siis Jusleniuksen mukaan yksinkertaisesti aatelisherra, mutta johdoksilla on jo selvästi peijoratiivinen, turhamaisuuteen ja isotteluun viittaava merkitys. Tämän perusteella on täysin uskottavaa, että haukkumanimi on ollut käytössä jo tuolloin.<br />
<br />
Christfried Gananderin 1787 valmistuneessa käsikirjoituksessa <i>Nytt finskt lexicon </i>annetaan sanalle <i>junkkari</i> lisäksi vastineet <i>ungkarl </i>ja <i>ogift </i>(<i>'</i>poikamies')<i>.</i> Käyttöesimerkkinä annetaan lause <i>kyllä se on pää junkkareita </i>ja sen ruotsinkielinen selitys <i>en liderlig sälle, ostyrig </i>('ruokoton sälli, vallaton'). Verbin <i>junkkaroida</i> Ganander selittää ruotisksi <i>wil wara stor </i>ja <i>gå ledig</i> sekä latinaksi <i>grandem & ignavum me gero</i> lisäten Jusleniuksen isotteluun vielä laiskottelunkin.<br />
<br />
Sanakirjojen lisäksi on syytä tarkastella saatavilla olevia korpuksia. <a href="http://kaino.kotus.fi/korpus/vks/meta/vks_coll_rdf.xml">Vanhan kirjasuomen korpuksesta</a> löytyy 17 osumaa sanalle <i>junkkari </i>(<i>junckari</i>). Kymmenessä tapauksessa kyse on hovi- (6 kpl) tai kamarijunkkarista (4 kpl). Yhdessä <a href="http://kaino.kotus.fi/korpus/vks/teksti/lait/as1700.xml#s8268">asetustekstissä</a> vuodelta 1769 käytetään ilmaisua <i>Junckarit eli Adelsmiehet</i>, ja tuntemattoman tekijän vuonna 1771 kääntämässä <i>Ulosweto, Doctor Johan Philip. Freseniuxen Pastoral-Kokouxista, Tansamisesta Eli Hypystä </i>selitetään <i>Yxi Nuori Junckari </i>lisäyksellä "<i>eli nijnkuin nyt tähään aikaan sanotan Adelsmies</i>".<br />
<br />
Hemminki Maskulaisen laulukokoelman <i>Vanhain Suomen maan Pijspain, ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud</i> (1616) esipuheessa teos omistetaan muun muassa "<i>Nuorten Junckaritten ja neidzein</i>" haltuun. Tämä on sikäli merkittävää, että junkkarilla ei tässä yhteydessä ole ainakaan mitään kovin peijoratiivista sivumerkitystä, vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti naimatonta miestä.<br />
<br />
Mielenkiintoisempi tapaus löytyy vuoden 1642 Raamatusta, jossa on seuraava selitys Jeremian kirjan luvun 11 jakeeseen 15:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Nijncuin äiti cudzu poicans junckarixi wihoisans ollesans : nijn cudzu HERra täsä Judalaiset ystäwäxens / hänen hywäxi lapsexens / jotca teit caicke coirutta ja epäjumalan palwelusta / ja tahdoit cuitengin että se oli caicki hywin tehty.</i></blockquote>
Selitys on peräisin suoraan Martti Lutherilta:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Gleich wie die Mutter im zorn / jr sönlin / Juncker heisst / So heisst er sie auch seine Freunde / die fromen Kindlin / die alle Büberey treiben vnd Abgötterey / Vnd sol doch wolgethan sein.</i></blockquote>
"Junkkari" on siis nimitys, jolla ainakin saksankielinen äiti saattoi torua poikaansa. Tähän yhteyteen sopien suomenkielinen sana esiintyy yksinään myös Gananderin <a href="http://kaino.kotus.fi/korpus/vks/teksti/ganander/gan1784.xml">satukokoelmassa</a> <i>Uudempia Uloswalituita Satuja </i>(1784):<br />
<blockquote>
<i>Se waiwainen Maan-Rotta hämmästyi kokonansa nijn oudon hywän elämän yli, ja rupeis jo pitämään itsiänsä korkiasti onnellisna hänen elämä kertansa muutoxen tähen, kuin kaikexi onnettomudexi tapahdui, jotta owet kijruusti awattijn seljällensä, ja yxi joukko kiljuwia junkkareita heidän huowi huorainsa kansa, koirain ja potellien kansa sisälle astuit. </i>(7)<br />
<br />
<i>Toisna päiwänä oli kaikki nämät hywäin päiwäin junkkarit wäsyneet, kohmelosa, tylyt ja surulliset --.</i> (104)<br />
<br />
<i>Tämä Satuni Sanowi</i><br />
<i>Ett' on paljo pöllö päitä</i><br />
<i>Joukossakin junkareitten; </i>(126)</blockquote>
"Junkkarit" siis kiljuvat, juopottelevat ja ovat himojensa sokaisemia. Tällaiset käyttöyhteydet omalta osaltaan vaikuttavat sanan merkityksen muotoutumiseen, oli sanan alkuperäinen merkitys mikä tahansa.<br />
<br />
<a href="http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=249066&postcount=11">Erään tiedon</a> (<i>requiescat in pace</i>) mukaan yhdyssana <i>puucko junckari </i>tavattaisiin jo 1730-luvulla:<br />
<blockquote class="tr_bq">
Gen. Sursillianaankin kontribuoinut kempeleläisadjunkti Gabriel Peitzius joutui 1730-luvulla vastaamaan Turun tuomiokapitulille esimiehensä tekemään kanteluun, joutui tämä selittelemään mm. syytöstä siitä, että olisi nimitellyt seurakuntalaisiaan "te puucko junckarit".</blockquote>
Tarvittava alkuperäislähde on luullakseni <a href="http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action?kuvailuTaso=AY&avain=368848.KA">tämä</a>, mutten ehdi asiaa tähän hätään tutkimaan.<br />
<br />
Kaiken edellä sanotun valossa pitäisin todennäköisimpänä sitä, että sanalla <i>junkkari</i> on ollut yhdyssanaa <i>puukkojunkkari</i> muodostettaessa vallattoman ja pöyhkeilevän nuorukaisen merkitys (sana on Aleksis Kivelläkin käytössä haukkumanimenä). Kyse siis ei ole siitä, että entiset faan- eli lippujunkkarit olisivat ryhtyneet puukottamaan ihmisiä ja saaneet siksi nimen "puukkojunkkari": haukkumanimen <i>junkkari </i>olis pitänyt joko lyhentyä tästä tai syntyä <i>puukkojunkkarin </i>ohella erikseen, mitkä molemmat tuntuvat tarpeettoman monimutkaisilta ja epäuskottavilta selityksiltä. Merkityssiirtymän syntyyn on voinut vaikuttaa edellä siteerattu raamatunkohdan selitys, joten siinä mielessä <i>puukkojunkkarilla </i>on ehkä suorempi horisontaalinen yhteys saksan sanaan <i>junker</i>, kuin ensisilmäykseltä voisi kuvitella. Saksankielisen sanan merkitykseen puolestaan on varmasti vaikuttanut kaikenlaisten junkkereiden käytös, joten heikko yhteys rosvoparoneihin voitaneen todeta, vaikkei aivan niin suorana, kuin Ylikankaan viittauksesta voisi ymmärtää.<br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">On vielä syytä mainita saamelaisten jumalolento <i>Suurjunkkari</i>. <span style="background-color: white;">Tämän jumalolennon nimestä kertoo Johannes Scheffer teoksessaan <i>Lapponia </i>(1673) seuraavasti (s. 96) siteeraten lähteenä käyttämäänsä ruotsalaisen Samuel Rheenin teosta <i>En kortt Relation om Lapparnes Lefwarne och Sedher, wijdskiepellsser, sampt i många Stycken Grofwe wildfarellsser </i>(1671):</span></span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;"><i>Alter Deus ex præcipuis Storjunkare vocatur. Quod vocabulum tametſi non Lapponicum, </i><i style="font-family: inherit;">ſ</i><i>ed Norvagicum </i><i style="font-family: inherit;">ſi</i><i>t, ip</i></span></span><i style="background-color: white; font-family: inherit;">ſ</i><i style="background-color: white; font-family: inherit;">i tamen u</i><i style="background-color: white; font-family: inherit;">ſ</i><i style="background-color: white; font-family: inherit;">urpant Lappones, quod clari</i><i style="background-color: white; font-family: inherit;">ſ</i><i style="background-color: white; font-family: inherit;">ſ</i><i style="background-color: white; font-family: inherit;">ime te</i><i style="background-color: white; font-family: inherit;">ſ</i><i style="background-color: white; font-family: inherit;">tatur Samuel Rheen in </i><i style="background-color: white; font-family: inherit;">ſ</i><i style="background-color: white; font-family: inherit;">upra indicato capite. </i><span style="background-color: white; font-family: inherit;">Detta ordet Storjunkare ær tagit af thet Norri</span><span style="background-color: white; font-family: inherit;">ſ</span><span style="background-color: white; font-family: inherit;">ka tungomaolet, emedan the kalla </span><span style="background-color: white;">ſ</span><span style="background-color: white; font-family: inherit;">ina Landshoefdingar junkare, alt</span><span style="background-color: white;">ſ</span><span style="background-color: white; font-family: inherit;">ao kalla Lapparna </span><span style="background-color: white;">ſi</span><span style="background-color: white; font-family: inherit;">na afgudar Storjunkare.</span><i style="background-color: white; font-family: inherit;"> Hoc e</i><span style="background-color: white;"><i>ſ</i></span><i style="background-color: white; font-family: inherit;">t: </i><span style="background-color: white; font-family: inherit;">Vocabulum hoc Storjunkare captum e</span><span style="background-color: white;">ſ</span><span style="background-color: white; font-family: inherit;">t ex lingua Norvagica, quoniam Norvagi præ</span><span style="background-color: white;">ſ</span><span style="background-color: white; font-family: inherit;">ides </span><span style="background-color: white;">ſ</span><span style="background-color: white; font-family: inherit;">uos provinciarum Iunkare vocant, idcirco Lappones </span><span style="background-color: white;">ſ</span><span style="background-color: white; font-family: inherit;">uos dea</span><span style="background-color: white;">ſ</span><span style="background-color: white; font-family: inherit;">tros nuncupant Storjunkare</span><i style="background-color: white; font-family: inherit;">. Docet manife</i><span style="background-color: white;"><i>ſ</i></span><i style="background-color: white; font-family: inherit;">te, ip</i><span style="background-color: white;"><i>ſ</i></span><i style="background-color: white; font-family: inherit;">os Lapponas </i><span style="background-color: white; font-family: inherit;">[sic]</span><i style="background-color: white; font-family: inherit;"> hoc vocabulo e</i><i><span style="background-color: white;">ſ</span><span style="background-color: white;">ſ</span></i><i style="background-color: white; font-family: inherit;">e u</i><span style="background-color: white;"><i>ſ</i></span><i style="background-color: white; font-family: inherit;">os. Quandam forte </i><span style="background-color: white;"><i>ſ</i></span><i style="background-color: white; font-family: inherit;">erius hoc factum, & po</i><span style="background-color: white;"><i>ſ</i></span><i style="background-color: white; font-family: inherit;">tquam aliqui eorum </i><span style="background-color: white;"><i>ſ</i></span><i style="background-color: white; font-family: inherit;">ub imperium Norvagiæ venerunt.</i></blockquote>
<span style="background-color: white; font-family: inherit;">Alla vastaava, ilmaisultaan hieman tiiviimpi kohta kohta Schefferin teoksen <a href="http://www.doria.fi/handle/10024/69504">englanninkielisestä käännöksestä</a> vuodelta 1674 (s. 37):</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;"><span style="font-family: -webkit-standard; font-style: italic; text-align: justify;">The next of the principal Gods is </span><span style="font-family: -webkit-standard; text-align: justify;">Storjunkare</span><span style="font-family: -webkit-standard; font-style: italic; text-align: justify;">, which tho it be a </span><span style="font-family: -webkit-standard; text-align: justify;">Norwegian</span><span style="font-family: -webkit-standard; font-style: italic; text-align: justify;"> word, </span><span style="font-family: -webkit-standard; text-align: justify;">Junkare</span><span style="font-family: -webkit-standard; font-style: italic; text-align: justify;"> in that language </span></span></span><i>ſ</i><span style="background-color: white; font-style: italic; text-align: justify;">ignifying the Governor of a Province, yet is u</span><i>ſ</i><span style="background-color: white; font-style: italic; text-align: justify;">ed by the </span><span style="background-color: white; text-align: justify;">Laplanders</span><span style="background-color: white; font-style: italic; text-align: justify;"> now; tho perhaps it was not in u</span><i>ſ</i><span style="background-color: white; font-style: italic; text-align: justify;">e till </span><i>ſ</i><span style="background-color: white; font-style: italic; text-align: justify;">ome of them became </span><i>ſ</i><span style="background-color: white; font-style: italic; text-align: justify;">ubjects to </span><span style="background-color: white; text-align: justify;">Norway</span><span style="background-color: white; font-style: italic; text-align: justify;">. </span></blockquote>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white;"><span style="background-color: transparent; font-family: inherit;">Hieman tuoreempana lähteenä löytyy Esaias Tegnérin aihetta käsittelevä artikkeli <a href="http://www.ub.gu.se/kvinn/digtid/02/1881/tfh1881_1.pdf">"Hemmets Ord"</a> lehdessä </span><span style="background-color: transparent; font-family: inherit;">Tidskrift för Hemmet (1881)</span><span style="background-color: transparent; font-family: inherit;">. </span>Tämän jumalan nimi liittyy läheisesti edelläkäsiteltyihin skandinaavisiin virkanimikkeisiin. Ganander antaa nimen <i>Mythologia Fennicassa </i>(1789) muodossa <i>Junkker </i>tai <i>Junkari</i>, jota hänen mukaansa rukoillaan nimillä <i>Stor Junker </i>ja <i>Lill-Junker </i>(s. 27, s. v. <i>Junkker</i>).</span></span><br />
<br />
<div>
Sanojen lisäksi lainautua voivat myös merkitykset, eivätkä sanan muoto ja merkitys siis välttämättä kulje kiinteänä parina. Sana <i>junkkari </i>on yllä sanotun perusteella kulkeutunut saksasta suomen kieleen peräti kolmea reittiä: ruotsista, venäjästä ja norjasta saamen kautta. Ainakin ruotsista lainattu muoto perustuu saksankielisen muodon ymmärtämiseen tekijänimenä, minkä johdosta <i>er</i>-lopuke on korvattu johtimella <i>-are</i>, josta suomen <i>-ari</i>. Venäjän muoto <i>юнкер </i>olisi toki voinut lainautua muodossa <i>junkkeri</i>, mutta tässä "saman sanan" jo käytössä ollut muoto <i>junkkari </i>on saanut venäjän vaikutuksesta uuden merkityksen ylempänä mainitun junkkarikoulun yhteydessä. Neljäntenä mainittakoon vielä muoto <i>junkkeri</i>, jolla viitataan yksinomaan preussilaiseen maanomistajaluokkaan.</div>
</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-5247169770930055422017-04-09T09:39:00.000+03:002017-04-09T09:39:41.007+03:00Agricolaanisesta suoneniskennästä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Vaikka <i>Rucouskirian </i>(1544) kalenteriosaan liittyvien kirjoitusten sarja onkin jo aikaa sitten saapunut luonnolliseen päätökseensä, on Mikael Agricolan päivä mainio tekosyy palata asiaan. Tähän kirjoitukseen olen huvikseni koonnut kaiken sen tiedon suoneniskennästä (vks. <i>Sonen iskemys</i>, lat. <i>phlebotomia</i>), joka on suoraan luettavissa tai pääteltävissä Agricolan kalenterista. Kyseessä on tietenkin puhtaasti filologinen harjoitus, enkä ota mitään vastuuta, mikäli joku päättää tämän innoittamana vaihtaa akupunktioneulat tai homeopaattisen veden kuppaussarveen ja suoneniskentärautaan.<br />
<br />
Aloitan muutamalla ortografisella huomiolla. Agricola kirjoittaa sanan <i>szoni</i> 'suoni' alkuäänteen säännöllisesti sz-digrafilla kaikkialla paitsi kerran kalenteriosan esipuheessa (jo ylempänä mainittu <i>Sonen iskemys </i>'suoneniskentä'). S-kirjaimella hän sen sijaan kirjoittaa säännöllisesti sanan <i>sonda </i>'sonta' johdoksineen: <i>Sonnasa </i>'sonnassa', <i>sonnitan </i>'sonnitan', <i>Sondatungioxi </i>'sontatunkioksi' ja <i>sondan </i>'sonnan'.<br />
<br />
<a href="http://kaino.kotus.fi/korpus/vks/meta/vks_coll_rdf.xml">Korpuksen</a> tarkastelu osoittaa, että Agricolalla esiintyvät seuraavat <i>szoni</i>-päätteiset yhdyssanamuodot: <i>pää szonda </i>(<i>pääszonda, pääszonest</i>)<i>, maxa szonda, peucalo szonda, polui szonda</i>. Genetiivimuotoisina suonenmääritteinä esiintyvät elliptiset <i>kädhen </i>ja <i>peucalon </i>sekä <i>maxan, täwuyn</i> ja <i>rinnan</i>. Koska <i>peucalo </i>ja <i>maxa </i>esiintyvät myös yhdyssanojen määriteosina, voitaneen analogisesti olettaa sanat *<i>käsiszoni, *täpyszoni </i>ja *<i>rindaszoni</i>; iskentäpaikoista mainitaan huhtikuussa kartettavat <i>silmes</i>, <i>curckus </i>ja <i>caula </i>sekä tammi- ja helmikuussa vältettävä <i>ialghast </i>'jalasta'. Näiden perusteella voidaan pitää mahdollisina myös nimityksiä *<i>silmeszoni, *curckuszoni, *caulaszoni </i>ja <i>*ialcaszoni</i>.<br />
<br />
Näin saatavat suhtellisen varmat seitsemän suonta ovat siis joka tapauksessa <i>pääszoni, maxaszoni, peucaloszoni, poluiszoni, käsiszoni, täpyszoni </i>ja <i>rindaszoni</i>. Tätä tulosta on syytä verrata muihin lähteisiin. Koska Jaakko Gummeruksen <i>Mikael Agricolan Rukouskirja ja sen lähteet</i> (1941) ei käsittele "Kalendarium-osastoa", minulla ei ole suoranaista tietoa siitä, mistä lähteestä Agricola flebotomista oppiaan ammensi.<br />
<br />
Michael Ostendorferin laatimassa <a href="http://www.zeno.org/Kunstwerke/B/Ostendorfer,+Michael%3A+Die+Behandlung+der+Pest+durch+Aderlassen">puupiirroksessa</a> vuodelta 1555 (ks. kuva alla) näytetään suonien paikat sekä nimetään ne saksaksi ja latinaksi: kaulan sivun ja peukalon välillä on molemmilla puolilla kehoa <i>Haupt Adern </i>('pääsuonet'), latinaksi <i>Cephalica</i>; oikean hartian ja oikean nimettömän välillä <i>leber ader </i>('maksasuoni'), latinaksi <i>Hepathica</i>; vasemman hartian ja nimettömän välillä <i>miltzader </i>('pernasuoni'), latinaksi <i>Saluatella</i>; molemmilla puolilla kyynärvarren ja rinnan välillä <i>Lung ader </i>('kehkosuoni'), latinaksi <i>Mediana</i>; molemmilla puolilla lonkan ja jalkapöydän välillä <i>gicht Ader </i>('kihtisuoni'), latinaksi <i>Schiatica</i>; sisäreiden yläosan ja nilkan välillä <i>frawen </i>eli <i>roseader </i>('nais- eli ruususuoni'), latinaksi <i>Saphena</i>; molemmilla puolilla polven ja isovarpaan välilä <i>brandt </i>eli <i>ruckader</i>, latinaksi <i>popletica</i>.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-VXTE3Buncg8/WOSCP42nm_I/AAAAAAAABCE/4Fu_7V4Y-r47uWrBXSn-fryT23AmnB0KACLcB/s1600/suonet.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-VXTE3Buncg8/WOSCP42nm_I/AAAAAAAABCE/4Fu_7V4Y-r47uWrBXSn-fryT23AmnB0KACLcB/s320/suonet.png" width="234" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Michael Osterndorfer 1555.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Selviä yhtymäkohtia Ostendorferin ja Agricolan välillä ovat siis vain <i>pääszoni </i>- <i>cephalica</i>, <i>maxaszoni </i>- <i>hepathica</i>, <i>poluiszoni - popletica </i>ja <i>täpyszoni - mediana</i>.<br />
<br />
Lähes kaikki Agricolan suonet löytyvät kuitenkin Christopher Wirsungin ja Peter Uffenbachin vuonna 1605 julkaistun teoksen <i>Ein new Artzney Buch</i> yleisestä johdannosta (11v - 13r), jossa otsikoidaan<i> </i>seuraavat suonet: <i>Hauptader </i>('pääsuoni') eli <i>Cephalica </i>(myös <i>Humeralis </i>eli <i>Schuldterader </i>'olkasuoni'); <i>Leberader </i>('maksasuoni') eli <i>Basilica</i>; <i>Mittelader </i>('keskisuoni') eli <i>Mediana</i>, <i>Universalis</i> eli <i>allgemeine </i>('yleinen'); <i>Achselader </i>eli <i>Axillaris</i>, joka haarautuu suuresta maksasuonesta, <i>Miltzader </i>('pernasuoni')<i>, </i>jonka "nuoret lääkärit" erottava vasemman ja oikean käden välillä nimillä <i>Splenetica </i>ja <i>Saluatella</i>, <i>Huffader </i>('lonkkasuoni') eli <i>Ischiada</i>, <i>Rosen Ader </i>eli <i>Saphena, Knie Ader </i>('polvisuoni') eli <i>Poplitis</i>, <i>Stirnader </i>('otsasuoni'), <i>Nasenader </i>('nenäsuoni'), <i>Adern in Augenwinkeln </i>('suonet silmäkulmissa'),<i> Leffzen Adern </i>('huulisuonet'), <i>Gaumen Adern </i>('iensuonet'), <i>Zungenadern </i>('kielisuonet') ja <i>Halß Adern </i>('kaulasuonet'). Teoksen alussa olevasta <i>Dictionariumista </i>löytyy myös kaikenlaisia suonia.<br />
<br />
Suomen kannalta relevanttina voidaan pitää mainintaa siitä, että kylmissä maissa veri on paksua ja syvällä ruumiissa, joten suoneniskentä on siellä vaikeampaa (10r). Suoneniskennän mainitaan olevan erityisen tehokasta huhti- ja toukokuussa, mikä ei oikein vastaa Agricolan ohjeita.<br />
<br />
<i>Rucouskirian </i>alkupuolella on latinan- ja suomenkielinen teksti, joka on otsikoitu <i>Ptolemeus</i>, mikä epäilemättä viittaa kreikkalaiseen monitieteilijään Klaudios Ptolemaiokseen (n. 86 - n. 165). Teksti kuuluu seuraavasti:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: red;">V</span>ir ſapiens dominabitur aſtris que in-<br />clinant / non neceſſitant. Vnde incli-<br />nationes eorum precaueri poſſunt uel mi-<br />tigari ratione conſilio et precatione / imo<br />fide in verbum dei / nobis propoſitum / cui<br />omnino parere debemus.<br />Tämä Canon eli Taulu oſotta mite cuſſa-<br />ki Merkiſe on tekeminen taicka lackami-<br />nen ia iettäminen / Joijſſa on ( G ) hyue<br />( M ) keſkimeijnen / ia ( B ) ſe paha merk-<br />itze.</i></blockquote>
Latinankielisen osan käännös: 'Viisas mies hallitsee tähtiä, jotka taivuttavat, eivät pakota. Näin ollen niiden taipumuksia voi torjua tai lievittää järjellä, harkinnalla ja rukouksella, vieläpä uskolla Jumalan meille annettuun sanaan, jota meidän on kaikessa toteltava.' Tekstiä seuraa luettelo eri aktiviteeteista, josta alla relevantti ote (korostus minun):<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: red;">sanoilla cāpata</span> b g m b g g g b m b m g<br /><span style="color: red;">Pämiehie vältä</span> m g b g b m g m b g g m<br /><span style="color: red;">Pämiehie catzo</span> g g m b g m b b g b m b<br /><b><span style="color: red;">Szoonda iske</span> g b b m g b g b g b m g</b><br /><span style="color: red;">Orin haria leica</span> g g m m g g m b b b b m</i></blockquote>
Toimintoja seuraavat kaksitoista kirjainta viittaavat siis tähtimerkkeihin, jotka ovat joko hyviä (g), keskinkertaisia (m) tai huonoja (b) hetkiä suorittaa kyseinen teko. (Kirjaimet tulevat ilmeisesti saksasta: <i>gut, mittlere, böse</i>.) Koska merkit eli horoskoopit luetellaan oinaasta alkaen, voitaneen tästä päätellä, että suonta sopii iskeä oinaan, leijonan, vaa'an, jousimiehen ja kalojen hallitessa, mutta ei härän, kaksosten, neitsyen, skorpionin tai kauriin merkissä.<br />
<br />
Alla oleva taulukko sisältää suoneniskentään liittyvät kohdat kunkin kuukauden kalenterisäkeistä. kyllä-sarake sisältää ohjeet siitä, mitä tulee tehdä, ei-sarake sisältää kiellot. Kuukausisarakkeessa olevat kuukaudet ovat linkkejä kunkin kuukauden värssyjä käsitteleviin vanhempiin kirjoituksiin, joista Agricolan tekstit löytyvät satunnaisine kommentteineen.<br />
<br /></div>
<table border="1" style="width: 400px;">
<tbody>
<tr><td></td><td><span style="font-size: x-small;">KYLLÄ</span></td><td><span style="font-size: x-small;">EI</span></td></tr>
<tr><td><span style="font-size: x-small;"><a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2014/01/mikael-agricola-tammikuusta.html">Tammi</a></span></td><td><span style="font-size: x-small;"><i>maxa szonda / ios hätä käske</i></span></td><td><span style="font-size: x-small;"><i>weri älä ialghast laske</i></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><i>Eyke pää szonda iskemen </i></span></td></tr>
<tr><td><span style="font-size: x-small;"><a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2014/02/mikael-agricola-helmikuusta.html">Helmi</a></span></td><td><span style="font-size: x-small;"><i>Ano leuli / ia iske szonda</i></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><i>Iske pääszonda / ia kädhen ia peucalon</i></span></td><td><span style="font-size: x-small;"><i>cartha ialghast</i></span></td></tr>
<tr><td><span style="font-size: x-small;"><a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2014/03/mikael-agricola-maaliskuusta.html">Maalis</a></span></td><td><span style="font-size: x-small;">-</span></td><td><span style="font-size: x-small;"><i>Ele päästes laske werta</i></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><i>Ey pääszonda pide iskettemen eijke peucalo szonda</i></span></td></tr>
<tr><td><span style="font-size: x-small;"><a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/04/mikael-agricola-huhtikuusta.html">Huhti</a></span></td><td><span style="font-size: x-small;"><i>mös szondes loucka</i></span></td><td><span style="font-size: x-small;"><i>Cartha silmes / curckus / ia caulas</i></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><i>Cuppat anda / mutta ey harttijan pälle</i></span></td></tr>
<tr><td><span style="font-size: x-small;"><a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/04/mikael-agricola-toukokuusta.html">Touko</a></span></td><td><span style="font-size: x-small;">-</span></td><td><span style="font-size: x-small;"><i>äle kedhest ia kesiwardhest werda pääst</i></span></td></tr>
<tr><td><span style="font-size: x-small;"><a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/06/mikael-agricola-kesakuusta.html">Kesä</a></span></td><td><span style="font-size: x-small;"><i>Joca nyt mös kylpe tachto.</i></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><i>Szonda hen mös iske machta...</i></span></td><td><span style="font-size: x-small;"><i>...Paitzi maxan / täwuyn / ia rinnan</i></span></td></tr>
<tr><td><span style="font-size: x-small;"><a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/07/mikael-agricola-heinakuusta.html">Heinä</a></span></td><td><span style="font-size: x-small;">-</span></td><td><span style="font-size: x-small;"><i>Ele kylue / eli szonda lö</i></span></td></tr>
<tr><td><span style="font-size: x-small;"><a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/08/mikael-agricola-elokuusta-ym.html">Elo</a></span></td><td><span style="font-size: x-small;">-</span></td><td><span style="font-size: x-small;"><i>Ele szonist werta nyt laske</i></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><i>ey mös werta laske</i></span></td></tr>
<tr><td><span style="font-size: x-small;"><a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/09/mikael-agricola-syyskuusta.html">Syys</a></span></td><td><span style="font-size: x-small;"><i>laske mös werta cosca lystendh</i></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><i>Ja cupata ia szonda iske</i></span></td><td><span style="font-size: x-small;">-</span></td></tr>
<tr><td><span style="font-size: x-small;"><a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/10/mikael-agricola-lokakuusta.html">Loka</a></span></td><td><span style="font-size: x-small;"><i>Kylue / coppa / ia szonda löö</i></span></td><td><span style="font-size: x-small;">-</span></td></tr>
<tr><td><span style="font-size: x-small;"><a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/11/mikael-agricola-marraskuusta.html">Marras</a></span></td><td><span style="font-size: x-small;">-</span></td><td><span style="font-size: x-small;">-</span></td></tr>
<tr><td><span style="font-size: x-small;"><a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/12/mikael-agricola-joulukuusta.html">Joulu</a></span></td><td><span style="font-size: x-small;"><i>pänszonest</i></span></td><td><span style="font-size: x-small;"><i>Mutta ele löö polui szonda</i></span><br />
<span style="font-size: x-small;"><i>Carta werta laskemast</i></span></td></tr>
</tbody></table>
</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-90589549104735445512017-04-06T09:09:00.000+03:002019-02-03T10:02:22.164+02:00Reskasta<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Hämeenlinnan tärkeimmän kävelykadun lempinimi on Reska. Häme-Wikistä <a href="http://www.hamewiki.fi/wiki/Reskafestari">löytyy</a> seuraavanlainen kohta:<br />
<blockquote class="tr_bq">
Reskaksi alettiin kutsua 1950-luvulla Hämeenlinnan Raatihuoneenkatua, joka ei silloin vielä ollut kävelykatuna. Nuoriso alkoi kutsua katua Reskaksi, joka tulee Hallituskadun vanhasta nimestä Residenssikatu. Sodan aikana ja sen jälkeen syntynyt ns. suuri ikäluokka muodosti silloin uudenlaisen nuorisokulttuurin, jonka idoleita olivat amerikkalaiset tähdet kuten Paul Anka ja Elvis. Reskasta tuli nuorison kokoontumispaikka ja "kävelykatu", jota käveltiin edestakaisin, päästä päähän, Satulinnan elokuvateatterista Hämeen Kinoon ja Marilyniin saakka.</blockquote>
Jos nimi <i>Reska </i>perustuu nimeen <i>Residenssikatu</i>, on se välttämättä ollut käytössä Residenssikadun ajoista lähtien, sillä lättähatut ja myssymissit tuskin olisivat muodostaneet Raatihuoneenkadun lempinimeä viereisen kadun entisen nimen perusteella. Vanhat nimet eli Residenssikatu ja Raastuvankatu esiintyvät tuntemattoman tekijän <a href="http://lydia.hameenlinna.fi/items/show/304">n. 1892 piirtämässä</a> sekä J. F. Sevónin <a href="http://lydia.hameenlinna.fi/items/show/761">n. 1912 piirtämässä kartassa</a>, mutta Hämeenlinnan kaupungin rakennuskonttorissa <a href="http://lydia.hameenlinna.fi/items/show/308">vuonna 1926 laaditussa asemakaavassa</a> kaduilla on nykyiset nimensä. Nimitystä <i>Reska </i><a href="http://jazztytto.blogspot.fi/search/label/Reska">on käytetty</a> Hämeenlinnassa ainakin vuosina 1924 - 1927, mutta onko se viitannut tuolloin jo Raatihuoneenkatuun vai Hallituskatuun eli entiseen Residenssikatuun?<br />
<br />
Toinen mielenkiintoinen nimi on ainakin 1927 käytössä ollut <a href="http://jazztytto.blogspot.fi/search/label/Backus">"Backus"</a>. Kyseessä on ilmeisesti ollut jonkinlainen nuorison ajanviettopaikka, joka ei Bacchukseen viittaavasta (lempi?)nimestään huolimatta ole tietenkään voinut olla mikään viiniravintola.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-PBPVw0OkmxA/WOUIbYDPKCI/AAAAAAAABCU/GROVpBYnRyopR8eo2nfhAFeOmIY3YgBPgCLcB/s1600/557126_10150709267559791_1804445925_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="150" src="https://2.bp.blogspot.com/-PBPVw0OkmxA/WOUIbYDPKCI/AAAAAAAABCU/GROVpBYnRyopR8eo2nfhAFeOmIY3YgBPgCLcB/s200/557126_10150709267559791_1804445925_n.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nykyisen Reskan piirtokirjoituksia.</td></tr>
</tbody></table>
Kysyin molemmista asioista <a href="http://hmlmuseo.fi/yhteystiedot/">Hämeenlinnan kaupunginmuseolta</a>, josta minulle vastasi tutkija Saija Sillanpää. Hän ei osannut sanoa "Bakkuksesta" mitään, mutta sanoi <i>reskan</i> ilmeisesti tarkoittaneen "yleisemmin kävelyä iltasella, myöhemmin nuorison iltarientoja, tytöt ja pojat erikseen". Hän antoi myös viitteen 14.12.1907 päivättyyn Hämettären numeroon (<a href="http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/634344?page=2&term=Reska">142/1907</a>), jossa puhutaan Reskasta. Olin kyllä etsinyt kyseistä sanaa Kansalliskirjaston lehtikokoelmasta <a href="https://korp.csc.fi/">Korpin</a> kautta, mutten ollut jostain syystä saanut mitään relevantteja tuloksia. Turon Reska-pakina ansaitsee tulla lainatuksi kokonaisuudessaan:<br />
<blockquote>
Tiedättekö mikä "Reska" on?<br />
<br />
Wai ette. No, ette sitte tunne nykyistä Hämeenlinnaa.<br />
<br />
Minua ensin kummastutti, kuinka perin wähän täällä kaduilla näkee päiwän mittaan warsinaisia kaupunkilaisia. Käwelin aamupäiwin, käwelin iltapäiwin, en nähnyt waan muita kuin maalaisseurkkuja, [<i>sic</i>] jotka oikein rehellisesti päiwänajoin käywät kaupungissa kaupoillaan y. m. asioillaan. Kaupunkilaisia en nähnyt. Tottapa noissa rakennuksissa ja taloissa ihmisiä asunee, mutta mikseiwät lainkaan käy raitista ilmaa henkimässä? Owatko siksi ahkeria wai ehkä ihmispelkoja?<br />
<br />
Näissä mietteissä astuin eräänä iltana jo asuntooni mennäkseni, kun torille jouduttuani silmäni käwiwät pystyyn. Mikä on tuo sihisewä ihmisjono, joka "tulee ja menee kuin Sipiläisen saapas" pitkin torin pohjoista reunaa olewalla käytäwällä. Seisahdun. Katson kelloani. Se on neljänneksen yli 7. Waikka kuinka tarkkaan tähyän, en näe kulkijamien kumpaankaan pohjoiskulmaukseen katoawan, en askeltakaan päätepistettä pitemmälle astuwan - "krugom!", ja taasen samaa huimaa wauhtia takaisin. Mitähän siellä noin miehissä ja naisissa etsitään, ajattelin ja riensin joukkoon. Aijoin astutkella wain hiljaisesti - arwokkaasti - mutt' eipäs! Tönittiin oikealta, tönittiin wasemmalta, takaa kantapäille astuttiin, ja ennenkuin kertaaseen pääsin matkan päähän, olin jo kerran wasten alkuperäisiä aikomuksiani joutunut awoimesta owesta alas Krapiwskyn makkarakauppaan ja toisen wasten tahtoani katuojaan. Ei tämä "tahti" täällä kelpaa "maassa maan tawalla" - ja niin lisäsin minäkin höyryä. Kauwan minua sitte siinä kieppuutettiin kuin "hullua myllyssä" - silloin oli käännyttäwä kuin muutkin kääntyiwät - niin winhaan oli astuttawa kuin muutkin astuiwat - kunnes - yhtäkkiä kaikki loppui - ihmiset häwisiwät kuin tuhka tuuleen yhdessä kädenkäänteessä ja minä läähättäen seisoin yksinäni awara tyhjä tori edessäni - ei ihmistä missään! Puhaljin [<i>sic</i>] kuin kyytikoni ja katsoin taas kelloa. Se oli juuri lyönyt 8.<br />
<br />
Sellainen se "Reska" on ja sellaista elämä "Reskalla".<br />
<br />
"Reskalla" käywät kaupunkilaiset - etupäässä sentään se wäki, jonka tunteissa on lämpöä - siitä ikäkaudesta alkaen, jolloin lämpö on syttymässä siihen saakka, jolloin se wielä ei ole tyyten sammunut - ja siellä on erinomainen tilaisuus saada kuulla kaikenlaisia "interiöörejä". Minustakin on tullut ahkera Reskan-käwijä, ja nyt minä jo ennakolta tiedän, mikä poikasakki mitäkin tyttöparwea sydämellisemmin tönäsee - kuka opettaja on "hywä" ja kuka "häiju" - mikä oppilas on saanut missäkin kokeessa 5, mikä 8 ja mikä 9 j. n. e., ja mitä missäkin - mutta enpä enempää kerrokaan.</blockquote>
</div>
(Sanaa <i>siksi </i>on kolmannen kappaleen viimeisessä lauseessa käytetty nykykielestä kadonneessa merkityksessä 'niin'; neljännen kappaleen <i>krugom </i>eli кругом on tässä yhteydessä ymmärrettävä merkityksessä 'täyskäännös vasempaan - PÄIN'.)<br />
<br />
Tämän humoristisen kirjoituksen perusteella tulee todetuksi ainakin sen, että nimitys <i>Reska </i>on ollut käytössä jo vuonna 1907, ja samalla tulee vahvistetuksi oletukseni sanan alkuperäisestä tarkoitteesta, sillä "pitkin torin pohjoista reunaa oleva käytävä" viittaa yksiselitteisesti Residenssikatuun eli nykyiseen Hallituskatuun. Residenssikatu eli Reska on siis ollut nuorison "kävelykatu" jo vuosisadan alussa, mutta jossakin vaiheessa nuoriso on ilmeisesti siirtynyt torin toiselle puolelle Raatihuoneenkadulle vieden nimityksen mukanaan. Jostain syystä epäilisin, että tämä ei ollut tapahtunut vielä 1920-luvulla. Häme-Wikin ajoitus saattaa pitää paikkansa.<br />
<br />
"Backus" jää vielä mysteeriksi.</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-74008702879733460902017-04-01T07:58:00.003+03:002017-04-06T09:28:52.737+03:00Suomen kielen salattu historia, osa 2<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<span style="color: red;">[Lisäys 6.4.2017: edellinen tämän genren kirjoitus löytyy</span> <a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2016/04/paskaalista-etymologiaa.html">täältä</a><span style="color: red;">.]</span><br />
<br />
Erään kieliasiantuntijan Facebook-seinältä löytyy seuraavanlaisia sanavertailuja:<br />
<blockquote>
<div style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px;">
SUOMEN KIELEN SALATTU HISTORIA</div>
<div style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px; margin-top: 6px;">
Volapük perustuu Suomen kieleen. Vai mitä sanotte tästä sanalistasta:</div>
<div style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px; margin-top: 6px;">
volapük balat 'pala' - suomen pala<span class="text_exposed_show" style="display: inline;"><br />volapük balion 'miljoona' - suomen paljon<br />volapük bed 'sänky' - suomen peti<br />volapük binot 'rakenne' - suomen pino<br />volapük dajonöd 'näyttely' - suomen taidonnäyte<br />volapük faalik 'kalpea' - suomen vaalea<br />volapük hil 'kantapää' - suomen nilkka<br />volapük it 'itse' - suomen itse<br />volapük kel 'kuka, mikä' - suomen ken<br />volapük kög 'yskä' - suomen köh<br />volapük kum 'kasa, pino - suomen kumpu<br />volapük län 'maa' - suomen lääni</span></div>
<div class="text_exposed_show" style="color: #1d2129; display: inline;">
<div style="background-color: white; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px;">
Joku voi väittää, että joku näistä selittyisi Englannin kautta. Että Suomalaiset olisivat muka lainanneet kielensä Englantilaisilta! Kun Suomalainen kutsuu kissaa "kis kis kis", Englantilaista naurattaa, koska se kuullostaa Englannin sanalta "kiss", mutta mitä sanoo Englantilainen? "Pussy pussy pussy" eli "pusipusipusi" selvällä suomen kielellä. Sattumaa? Niin ne kieli herrat haluaisivat meidän uskovan. Että Suomessa ei ole mitään omaa.</div>
<div style="background-color: white; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px; margin-top: 6px;">
Myös Kantonin Kiina perustuu Suomeen, vaikka sanat ovatkin siinä kovin lyhentyneet:</div>
<div style="background-color: white; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px; margin-top: 6px;">
kantonin da 'lyödä' - suomen takoa<br />
kantonin dim 'kello' - suomen tiima<br />
kantonin fu 'housut' - suomen puku<br />
kantonin hou 'hyvä' - suomen hyvä<br />
kantonin housiu 'hauska' - suomen hauska<br />
kantonin ngoi 'rakastaa' - suomen koinata<br />
kantonin neuisi 'rouva' - suomen neiti<br />
kantonin ma 'hevonen' - suomen humma<br />
kantonin tai 'katsoa, nähdä' - suomen taivastella<br />
kantonin tit 'rauta' - suomen tina<br />
kantonin sanman 'uutiset' - suomen sanoma<br />
kantonin yut 'kuu' - suomen kuuhut (vanh.)</div>
<div style="background-color: white; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px; margin-top: 6px;">
Kieli herrat väittävät, että pitäisi verrata kantakieliä (esim. Kanta-Germaani), mutta totuus on, että kuolleiden kielten ääntämyksestä ei voi tietää mitään, sillä silloin ei oltu vielä keksitty nauhoituskoneita.</div>
<div style="background-color: white; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px; margin-top: 6px;">
Suomen ja Kiinan salassa pidetty yhteys on tulkittu Ruotsalaisen historiankirjoituksen taholta niin, että Suomalaiset olisivat muka Mongooleja, mutta kyllä kansa tietää.</div>
<div style="background-color: white; margin-bottom: 6px; margin-top: 6px;">
</div>
</div>
</blockquote>
<span style="font-family: inherit;">Yksikään kielitieteilijä ei ole esittänyt tälle vasta-argumentteja. Miksi asiantuntijat haluavat vaieta asian kuoliaaksi? Onko tässä osuttu nykyaikaisen kielentutkimuksen tabuihin?</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
Yllä esitetyllä on selkeitä implikaatioita. <span style="font-family: inherit;">Gööttiläinen rotu-oppi on ollut väärässä, sillä suomalaiset eivät suinkaan ole mongoleja, vaan mongolit suomalaisia: Kiinan keisarikunta, Kultainen horda ja jopa Japanin imperiumi ovat itse asiassa suomalaisia valtakuntia. Suomalainen herraviha näkyy japanin kielessä, jossa sana </span><i style="font-family: inherit;">kakka</i><span style="font-family: inherit;"> tarkoittaa 'ylhäisyyttä'.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Toisaalta volapükin historia on kirjoitettava uusiksi, sillä se perustuu suomen kieleen, minkä todistaa jopa kielen nimi. <i>Volapük </i>on yritetty germanofiilien toimesta selittää sanojen <i>vol </i>'maailma' ja <i>pük </i>'kieli' yhdistelmäksi, jotka muka ovat yksinkertaistuksia sellaisista muodoista kuin <i>world </i>ja <i>speech</i>. Yksinkertaisuudessa on vinha perä, mutta tulkinta on väärä: suomessa ei ole sananalkuisia tai -loppuisia konsonanttiryppäitä, sillä suomi on kaunis ja soinnukas kieli, mutta tämä ei ole yksinkertaistamisen seurausta, päinvastoin. Lainatessaan suomesta sanan <i>ruuvi </i>ovat ruotsalaiset itse asiassa muokanneet sanan muotoa tehdäkseen siitä vähemmän suomalaisen näköisen saaden aikaan vaikeasti lausuttavan muodon <i>skruv</i>. Todellisuudessa <i>vola </i>tulee suomen sanasta <i>vala</i> ja <i>pük </i>sanasta <i>puhe</i>. Kielen oikea nimi on siis <i>valapuhe</i>, salaliittolaisten vala, joka on naamioitu germanofiileille mieluisaan muotoon (huomaa etenkin umlautin lisääminen).</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Volapük eli valapuhe on siis itse asiassa fennomaaninen salaliitto suomen kielen aseman palauttamiseksi maailman pääkieleksi. Kielen kehittäjänä pidetään saksalaista katolista pappia Johann Martin Schleyeria (1831 - 1912). Kyseessä on kuitenkin tökerö valehenkilöllisyys: jos katolinen pappi oikeasti haluaisi tehdä jostain kielestä maailmankielen, olisi se kieli tietenkin latina. Schleyer kuitenkin nähtävästi päätti propagoida suomen germanisoitua versiota. Kuka hän oikeastaan oli?</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Edellä mainitun periaatteen mukaisesti sukunimestä <i>Schleyer </i>paljastuu helposti suomalainen sukunimi: aluksi poistetaan konsonanttirypäs (<i>Schleyer </i>→<i> Leyer</i>), sitten germaaninen nimijohdin <i>-er </i>muutetaan suomalaiseksi johtimeksi <i>-ne</i> (<i>Leyer </i></span>→ <i>Leyne</i>), ja lopuksi tehdään ortografinen muutos (<i>Leyne </i>→ <i>Laine</i>). Etunimi <i>Johann </i>on yksinkertaisesti saksalainen versio suomalaisesta nimestä <i>Johannes</i>, ja <i>Martin </i>on hatunnosto Martti Lutherille, jonka aloitteesta Raamattu käännettiin takaisin suomen kielelle. Kyseessä on siis Johannes Laine (1866 - 1933), suomalainen kansanedustaja ja Suur-Karjala-lehden toimittaja. Schleyerinä hän esiintyi 35 vuotta todellista ikäänsä vanhempana salaten nuorekkaan ruumiinkuntonsa kaavulla ja tekoparralla:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-_7ljnjH1yZI/WI7wnAAot5I/AAAAAAAABBc/2Zthl3lGYTobcG-H8IBcXufuj9z0huJUgCLcB/s1600/schleyer.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="200" src="https://2.bp.blogspot.com/-_7ljnjH1yZI/WI7wnAAot5I/AAAAAAAABBc/2Zthl3lGYTobcG-H8IBcXufuj9z0huJUgCLcB/s200/schleyer.jpg" width="146" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Johannes Laine alias Johann Schleyer.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Kuten kuvasta näkyy, oli Johannes Laineen valeasu hyvin samanlainen kuin Sigurd Wettenhovi-Aspan käyttämä hänen esiintyessään salanimellä "Guido von List". </span><span style="font-family: inherit;">Laine jatkoi kaksoiselämäänsä saksalaisena pappina kunnes hänen saamansa toimi Joensuun Kauppa-apulaiskoulun opettajana ei enää mahdollistanut tätä.</span></div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-21752046941495956022017-03-19T11:28:00.001+02:002017-03-19T11:28:49.935+02:00Suomenkielisiä limerikkejä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<span style="font-family: inherit;">Tiedotusasia: aloitin hiljattain Helsingin yliopiston blogialustalle varsinaiseen tutkimustyöhöni liittyviin asioihin keskittyvän blogin <i><a href="http://blogs.helsinki.fi/aijas/">Studia Dimicatoria</a>.</i></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">***</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Limerikki on englanninkielisen huumorirunouden laji, jonka klassisella muodolla on tarkat määreet niin tavurakenteen, aiheen kuin ensimmäisen säkeen viimeisen sanan sanaluokankin suhteen. Limerikki rakentuu viidestä säkeestä riimikaavalla aabba, joista a-säkeet muodostuvat kolmesta, b-säkeet kahdesta jalasta. Jalat ovat lähtökohtaisesti anapesteja (ti-ti-TAA), mutta ensimmäinen jalka voi olla myös jambi (ti-TAA); lisäksi etenkin a-säkeiden lopussa voi olla yksi tai kaksi ylimääräistä painotonta tavua. Sisällön osalta ensimmäinen säe päättyy yleensä erisnimeen, ja limerikin aihe itsessään on jollain tavalla seksiin liittyvä. </span><span style="font-family: inherit;">Parhaimmillaan viimeinen säe (</span><i style="font-family: inherit;">punch line</i><span style="font-family: inherit;">) päättyy odottamattomaan riimiin. Rytmin korostaminen ja sanojen ajoittainen väärin painottaminen kuuluvat limerikin humoristiseen luonteeseen.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Limerikin tapaista muotoa tavataan muissakin yhteyksissä, esimerkiksi saksalaisen sotilaslaulun <i><a href="http://ingeb.org/Lieder/wirfuhle.html">"Bomben auf Engeland"</a> </i>säkeistössä, jossa riimikaava on xabba, ja <i>Hobittiin </i>sisältyvässä kääpiölaulussa "<i>Far over the Misty Mountains Cold</i>", joka koostuu anapestien sijaan jambeista.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;">Prototyyppinen esimerkki varsinaisesta limerikistä on paremmin tieteiskirjailijana tunnetun Isaac Asimovin kynästä (muistinvaraisesti):</span></div>
<div style="background-color: white; text-align: left;">
</div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: inherit;">A young lady from South Carolina </span><br />
<span style="font-family: inherit;">Placed fiddle strings 'cross her vagina. </span><br />
<span style="font-family: inherit;">With the proper-sized cocks,</span><br />
<span style="font-family: inherit;">What was sex, became Bach's</span><br />
<span style="font-family: inherit;">Tocatta and Fugue in D Minor.</span></blockquote>
<span style="font-family: inherit;">(Vähemmän härski englanninkielinen limerikki löytyy <a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/11/huumorintajuttomuudestani.html">tämän kirjoituksen</a> alusta.) </span><br />
<div style="background-color: white; text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="background-color: white; text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;">Suomen kieli ei erityisen hyvin taivu limerikkimittaan, mutta joka tapauksessa limerikkejä on kirjoitettu myös suomeksi. Olen koonnut tähän muutamia esimerkkejä tapauksista, joihin olen törmännyt niitä erikseen etsimättä.</span></div>
<div style="background-color: white; text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="background-color: white; text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;">Ensimmäinen on <i>Roope Ankan elämä ja teot</i> -sarjakuvakirjasta (1997, s. 193, suom. Jukka Lindfors), jossa Roope osallistuu ylämaan kisoihin muun muassa lausumalla Dawsonissa oppimaansa "kertovaa runoutta":</span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="background-color: white; text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;">Ol' piikasen koti Nebraska,</span><br />
<span style="font-family: inherit;">hänt' piiritti Sipuli-Jaska.</span><br />
<span style="font-family: inherit;">Hänen henkensä tuoksu</span><br />
<span style="font-family: inherit;">sai neitoset juoksuun,</span><br />
<span style="font-family: inherit;">ol' tarpeeton vihkipumaska.</span></blockquote>
<div style="background-color: white; text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;">Erisnimessä <i>Nebraska </i>on painotettava keskimmäistä tavua. Loppuheittoiset muodot (<i>ol', hänt'</i>) eivät mielestäni ole tarpeellisia rytmin kannalta, mutta luovat ylätyylisyydessään kieltämättä hauskan kontrastin itse sisältöön.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Toinen, muistinvarainen esimerkki painui mieleeni muistaakseni Suomen kuvalehdestä, luultavasti vuodelta 2002 tai vähän sen jälkeen. Limerikki viittaa Kalervo Palsan mainittuna vuonna pidettyyn näyttelyyn Kiasmassa:</span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="background-color: white; text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;">Näky tervehtii katsojia junista:</span><br />
<span style="font-family: inherit;">taidenäyttely painajaisunista!</span><br />
<span style="font-family: inherit;">Arkkitehtuurin kalsan</span><br />
<span style="font-family: inherit;">kruunaa taideteos Palsan,</span><br />
<span style="font-family: inherit;">jossa taiteilija hirtetään munista.</span></blockquote>
<div style="background-color: white; text-align: left;">
Olisin kiitollinen, mikäli joku osaisi nimetä alkuperäisen lähteen tarkemmin.</div>
<div style="background-color: white; text-align: left;">
<br /></div>
<div style="background-color: white; text-align: left;">
Lapsille sopivampaa laatua edustavat Reino Helismaan "väli-limerikit", jotka tahdittivat Kipparikvartetin tähdittämää <i><a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/06/19/kipparikvartetti-matkailee-maailmanmusiikissa">Kotikunnailta</a></i>-sarjaa (1964). Alla oleva esimerkki on Italia-jaksosta:</div>
<div style="background-color: white; text-align: left;">
<blockquote class="tr_bq">
Myös on huolehdittava mahasta!<br />
Välipala ei olisi pahasta.<br />
Saat salaatin makuun<br />
nyt kipparin takuun.<br />
Syö pois - älä huolehdi rahasta.</blockquote>
</div>
<div style="background-color: white; text-align: left;">
Viimeinen säe ei sisällä minkäänlaista käännettä, riimi on ennalta-arvattava ja kokonaisuus on muutenkin melko tylsä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-zPeq7Rzun1E/WHXwA1ujZbI/AAAAAAAABBI/QO4v5dhBxs0OogJ0wLTIHiuQBcQm2nrygCLcB/s1600/Edward_Lear_3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="173" src="https://1.bp.blogspot.com/-zPeq7Rzun1E/WHXwA1ujZbI/AAAAAAAABBI/QO4v5dhBxs0OogJ0wLTIHiuQBcQm2nrygCLcB/s320/Edward_Lear_3.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Old Man with a Nose" (Edward Lear).</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Lapsille sopivien limerikkien kirjoittajista tunnetuin on eittämättä Edward Lear (1812 - 1888), jonka <i>Book of Nonsense </i>ilmestyi 1846 sisältäen 115 limerikkiä, joiden muodollisesta ja sisällöllisestä tyylistä riittänee yksi tyhjentävä esimerkki:<br />
<blockquote class="tr_bq">
There was an Old Man with a nose,<br />
Who said, 'If you choose to suppose,<br />
That my nose is too long,<br />
You are certainly wrong!'<br />
That remarkable Man with a nose.</blockquote>
Kirja on hiljattain ilmestynyt Ville-Juhani Sutisen suomentamana nimellä <i>Hölynpölykirja </i>(2016). Alla yllä olevan suomennos (s. 9):<br />
<blockquote class="tr_bq">
Olipa kerran vanha herra nenineen,<br />
joka sanoi: "Jos tulette siihen tulokseen,<br />
että nenä mitat ylittää,<br />
erehdytte tykkänään<br />
Se oli tuo ihmeellinen herra nenineen.</blockquote>
Sutisen suomennokset eivät erityisemmin vaikuta tavoittelevan limerikeille ominaista rytmiä, ja riimit ovat laimeita (erisnimienkin tapauksessa loppusointu muodostuu sijapäätteestä eikä itse nimestä), minkä tuloksena Learin hölynpöly on mielestäni menettänyt suurimman osan rakenteellisesta estetiikastaan. Learin limerikkien suomentaminen ylipäänsä on tietysti sellainen herkulestyö, että sitä tuskin on reilua arvioida kovin ankarasti.</div>
</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-24793266742461088852017-03-07T21:07:00.002+02:002017-03-07T21:07:10.972+02:00Isä meidän latinaksi, osa 2<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Olen aikaisemmin käsitellyt enemmän tai vähemmän kielididaktisessa tarkoituksessa Herran rukousta eri kielillä. Otsikon mukaisesti tällä kertaa vuorossa on latinankielinen versio, joka poikkeaa huomattavasti siitä, jota <a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/04/isa-meidan-latinaksi.html">käsittelin edellisellä kerralla</a>. Genrensä suhteen tämänkertainen teksti on oikeastaan lähimpänä <a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/05/isa-meidan-muinaissaksiksi.html">muinaissaksinkielistä versiota</a>, joka sekin on peräisin evankeliumin eeppisestä sovituksesta.<br />
<br />
Kaiken oleellisen tekijästä ja teoksesta, josta tämänkertainen ote on, kertoo Hieronymus teoksessaan <i>De viris illustribus </i>('kuuluisista miehistä', 84):<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Juvencus, nobilissimi generis, Hispanus presbyter, quatuor Evangelia hexametris versibus pene ad verbum transferens, quatuor libros composuit, et nonnulla eodem metro ad Sacramentorum ordinem pertinentia. Floruit sub Constantino principe.</i></blockquote>
'Jalosukuinen [Aquilinus] Juvencus, espanjalainen pappi, sovittamalla neljä evankeliumia lähes sanasta sanaan heksametrimittaan, kirjoitti neljä kirjaa, sekä samassa mitassa hieman koskien sakramenttien järjestystä. Hän kukoisti Konstantinus [Suuren] valtakautena [(306 - 337)].'<br />
<br />
Juvencus mainitsee teoksensa esipuheessa haluavansa laatia pakanakirjailijoiden eeposten veroisen teoksen oikeasta uskosta. Esipuheensa lopussa hän vetoaa pakanallisten runotarten sijaan Pyhään Henkeen ja Jordanin virtaan.<br />
<br />
Alla oleva tekstiote (1,590-603) on peräisin Paola Santorellin editiosta (<i>Aquilino Giovenco: Il poema dei vangeli</i>, 2011), joka sisältää myös italiankielisen käännöksen ja kommentaarin.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Sidereo genitor residens in vertice caeli,</i><br />
<i>nominis, oramus, veneratio sanctificetur</i><br />
<i>in nobis, pater alte, tui: tranquillaque mundo</i><br />
<i>adveniat regnumque tuum lux alma reclaudat.</i><br />
<i>Sic caelo ut terris fiat tua clara voluntas,</i><br />
<i>vitalisque hodie sancti substantia panis</i><br />
<i>proveniat nobis; tua mox largitio solvat</i><br />
<i>innumera indulgens erroris debita pravi;</i><br />
<i>et nos haut aliter concedere foenora nostris.</i><br />
<i>Tetri saeva procul temptatio daemonis absit</i><br />
<i>eque malis tua nos in lucem dextera tollat.</i><br />
<i>Sic etenim genitor populis delicta remittet,</i><br />
<i>si vestra alterni vobis peccata velitis</i><br />
<i>cedere nec durum erratis intendere pectus.</i></blockquote>
Alla käännökseni, jolla ei pidä katsoa olevan minkäänlaista kaunokirjallista arvoa:<br />
<br />
'Isä, joka asut taivaan tähtikannella, rukoilemme, että nimesi kunnioitus pyhittyisi meissä, korkea isä; ja ravitseva valo tulkoon hiljaisena maailmalle ja avatkoon valtakuntasi. Niin taivaassa kuin maissakin tapahtukoon kirkas tahtosi, ja tulkoon tänään elämän pyhän leivän elanto meille. Salliva anteliaisuutesi maksakoon pian pahan hairahduksen lukemattomat velat; ja samalla tavalla me annamme anteeksi velat omillemme. Inhottavan paholaisen villi houkutus pysyköön kaukana poissa, ja sinun oikea kätesi nostakoon meidät pahoista valoon. Niin nimittäin isä tulee antamaan kansoille rikkeet anteeksi, jos vuorostanne haluatte toistenne synnit antaa anteeksi ettekä ohjata kovaa sydäntä erheisiin.'<br />
<br />
Ilmaisu <i>lux alma </i>'ravitseva valo' esiintyy myös Vergiliuksella (1,306; 3,311: 8,455). Päivö Oksala kääntää sen muodossa "armas päivä" (1,306).<br />
<br />
Hieronymuksen <i>pene ad verbum </i>-kommentista voinee olla perustellusti eri mieltä, mutta monissa kohdissa teksti noudattelee melko tarkkaan raamatullisia sanamuotoja (mm. <i>sanctificetur</i>, <i>adveniat regnum, fiat tua voluntas</i>). Metriikan osalta Juvencuksen kielessä pistää silmään (tai korvaan) eräs myöhäislatinalainen piirre: sanoissa <i>veneratio, largitio </i>ja <i>temptatio </i>on viimeinen vokaali luettava lyhyenä eli <i>věněrātǐǒ </i>(ˇ ˇ ¯ ˇ ˇ), <i>largītǐǒ </i>(¯ ¯ ˇ ˇ)<i> </i>ja <i>temptātǐǒ </i>(¯ ¯ ˇ ˇ). Sananloppuinen o on Juvencuksella säännöllisesti luettava lyhyenä, jos se ei ole sijapääte (esimerkiksi <i>s</i><i>ī</i><i>dereō </i>¯ ˇ ˇ ¯ ja <i>caelō </i>¯ ¯). Lisäksi hän käyttää Donatuksen paheksumaa muotoa <i>olli </i>muodon <i>illi </i>sijaan.<br />
<br />
Muuten huomio kiinnittyy numerukseen ilmaisussa <i>sic caelo ut terris </i>'niin taivaassa kuin maissa', sillä normaalisti kyseisessä kohdassa maa on yksikössä ("myös maan päällä niin kuin taivaassa"). Samoin <i>e malis </i>'pahoista' on monikossa, vaikka normaalisti se on yksikössä, jolloin se voidaan tulkita myös paholaisen nimitykseksi. En osaa sanoa, onko tällä lukujen vaihtelulla mahdollisesti teologista merkitystä. Metrisesti ablatiivin yksiköt <i>terra </i>ja <i>malo </i>ajaisivat saman asian kuin <i>terris </i>ja <i>malis</i>.</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-12814249340788319062017-01-01T21:24:00.001+02:002017-01-01T21:24:18.672+02:00Huomioita blogista, osa 4<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Hyvää alkanutta vuotta kaikille Filologogrammatan lukijoille! Tämä on hyvä hetki jälleen kerran silmäillä blogin kehitystä.<br />
<br />
Luetuimpien tekstien lista on mennyt uusiksi Filologogrammatan joulukuun alkupuolella saaneen huomion vuoksi. Luetuin teksti (ja erään arvelun mukaan luetuin teksti, jota tulen ikinä kirjoittamaan), on tietenkin "<a href="http://filologogrammata.blogspot.com/2016/12/mikael-jungnerin-facebook-paivityksesta.html">Mikael Jungnerin Facebook-päivityksestä</a>". Toiseksi luetuimmaksi tekstiksi on noussut odotetusti viimeksi mainittua edeltänyt kirjoitus "<a href="http://filologogrammata.blogspot.com/2016/12/they-pronominista-henesta-osa-2.html">They-pronominista (henestä, osa 2)</a>". Osa on klikkaillut vielä pidemmälle ja löytänyt sitäkin edeltäneen kirjoituksen "<a href="http://filologogrammata.blogspot.com/2016/11/ns-pakkoruotsista-osa-4.html">Ns. pakkoruotsista, osa 4</a>". Kolmannella sijalla kahden viimeksi mainitun välissä komeilee kuitenkin tasaista, vaikkakin ansaitsematonta, suosiota nauttiva "<a href="http://filologogrammata.blogspot.com/2013/11/katolinen-ja-katolilainen.html">Katolinen ja katolilainen</a>".<br />
<br />
Laitoin varmuuden vuoksi sensuurin päälle Jungner-jupakan aikana, kun huomasin blogin tulleen linkitetyksi kaikenlaisille hörhösivustoille. Olen ylipäänsä kokonaisuuden kannalta ollut positiivisesti yllättynyt vihapalautteen vähyydestä, vaikka olen kirjoittanut mm. <a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2014/11/avioliittolaista.html">avioliittolaista</a>, <a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2015/01/veriteoista-ja-leimaamisesta.html">terrorismista</a>, <a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2014/01/lisaa-ns-pakkoruotsista.html">"pakkoruotsista"</a> ja jopa <a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2014/08/saatanallisesta-raamatusta.html">julkaissut kuvan</a> profeetta Muhammadista.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-DDKHli8gIAY/WGlWZHlrtdI/AAAAAAAABA4/m_kVgaSDoYkfuXzvkofO65SLCJKBFPNMwCLcB/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2016-01-01%2Bkello%2B21.19.35.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-DDKHli8gIAY/WGlWZHlrtdI/AAAAAAAABA4/m_kVgaSDoYkfuXzvkofO65SLCJKBFPNMwCLcB/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2016-01-01%2Bkello%2B21.19.35.png" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuin lehmän häntä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2016/01/huomioita-blogista-osa-3.html">Kuten viimeksi ennustin</a>, edellisvuoden kirjoitusten määrä jäi alle kahdenkymmenen. En aio tehdä ennustetta tälle vuodelle, mutta luultavasti kirjoitustahti ei ainakaan merkittävästi tule nousemaan, mikä johtuu muista, sekä akateemista että henkilökohtaista laatua olevista velvoitteista.<br />
<br />
<br /></div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-63327455306077643432016-12-13T17:26:00.000+02:002016-12-13T17:45:54.877+02:00Mikael Jungnerin Facebook-päivityksestä, osa 2<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2016/12/mikael-jungnerin-facebook-paivityksesta.html">Edellinen kirjoitukseni</a> <span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;">Mikael Jungnerin eriskummallisesta Facebook-päivityksestä lähti leviämään odottamattoman laajalle. Kirjoitusta ovat jakaneet pöyristyneet kielitieteilijät ja muut, joita Jungnerin asenne on syystä tai toisesta ärsyttänyt. Tekstiin on myös viitattu <a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/mikael-jungner-ehdottaa-valtavia-muutoksia-kielioppiin-suomen-kieli-on-taakka-kielitieteilijat-kummissaan-6606448">Talouselämässä</a> ja <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/mikael-jungner-ehdottaa-radikaaleja-muutoksia-suomen-kieleen-asiantuntijoilta-taystyrmays/6209024">MTV.fi:ssä</a>. Eittämättä kirjoitusta on käytetty myös Jungnerin vastustamiseen henkilönä tai poliittisessa mielessä, mistä tietysti sanoudun itse irti. Kuten sanoin vastauksessani, kyse ei ollut edes hänen kielipoliittisista ideoistaan (suomen kielen yksinkertaistaminen, englannin tekeminen viralliseksi kieleksi ja opettaminen esikoulussa) vaan kieliin liittyvistä väitteistään ja sittemmin<i> </i>suhtautumisestaan saamaansa palautteeseen.</span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-Z8TH8W7AjH0/WE_7affbbYI/AAAAAAAABAk/DOM61wQ1b4YtdCOFumjX1Bf2cvnZwbECQCLcB/s1600/MtJungner.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-Z8TH8W7AjH0/WE_7affbbYI/AAAAAAAABAk/DOM61wQ1b4YtdCOFumjX1Bf2cvnZwbECQCLcB/s1600/MtJungner.png" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">FLG:n säännöllinen lukijakunta on ollut varsin pieni.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;">Huolimatta omasta keskustelunavauksestani ja Jungnerin kommentista "olisi hienoa jos kykenisit argumentoimaan tuon tunnekuohusi" vastasin hänelle mahdollisimman asiallisesti pyrkien parhaani mukaan sellaiseen viestintään, jota Katleena Kortesuo suosittelee kirjoituksessaan "<a href="http://eioototta.fi/vastaa-ilkeilyyn-kuin-michelle-obama/">Vastaa ilkeilyyn kuin Michelle Obama</a>", päästämättä kuitenkaan Jungneria kuin koiraa veräjästä ihan periaatteen vuoksi. Nostin esille Jungnerin nyt jo kadonneessa kommentissaan </span>mainitseman asian, jossa hän oli osittain oikeassa, ja pyysin anteeksi jaon saatetekstiä tarjoten selitykseksi (tai ainakin syyksi), että "sovellan julkisuuden henkilöiden ulostuloja kommentoidessani eri standardeja kuin yksityishenkilöiden kohdalla". Kuten ehdin jo pohtia kommenttiosastolla, en ole ihan varma viimeksi mainitun lähestymistavan oikeutettuudesta, mutta se tuntuu nauttivan yleistä hyväksyntää, ainakin silloin, kun kohteena on joku muu kuin oma suosikki.<br />
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><br /></span>
Asian saaneen huomion jälkeen minulle on lähetetty kuvakaappauksia ja lainauksia, joista osaa käsittelen tässä siksi, että ne koskevat minua, osittain siksi, että ne mielestäni valottavat tilanteen kokonaisuutta siltä osin kuin ei välttämättä käy ilmi esimerkiksi MTV:n jutusta.<br />
<div>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;">Joku kysyi Jungnerilta, "bannasiko" hän minut, kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin. Jungner vastasi:</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;">"Varmaankin. </span>En tosin osaa sanoa miksi, koska nimi on tyystin tuntematon. Bannauksen lomassa kun deletoin myös sen bannauksen aiheuttaneen viestin. Ja sitten tietysti kyse voi olla jostain "haista pitkä vittu" -kommentin tykkäämisestä."</blockquote>
En ihmettele, että nimi on tuntematon, sillä Jungner on varmasti joutunut käymään läpi ja kommentoimaan lukemattoman määrän päivityksensä jakoja. Koska kirjoitukseni perusteella ei vaikuttanut siltä, että olisin haistatellut hänelle, hän lisäsi:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Sillä oli varmasti muita kommentteja joista se ei puhu."</blockquote>
</div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-VEAiImNC-KA/WE6GF2OLJ5I/AAAAAAAAA_o/9uLt-XNnTfI-yzlhmJEeeRkDHdo8GayuQCLcB/s1600/sill%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-VEAiImNC-KA/WE6GF2OLJ5I/AAAAAAAAA_o/9uLt-XNnTfI-yzlhmJEeeRkDHdo8GayuQCLcB/s400/sill%25C3%25A4.jpg" width="370" /></a></span></div>
</div>
<div>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<br />
Edellinen ainakin vahvistaa sen, että Jungner <i>ei</i> blokannut minua Shakespeare-Agricola-kommenttini takia eikä alkuperäisen <i>Mt Stupid</i> -kommenttini takia, kuten jo aikaisemmin päättelin. </div>
<div>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><br /></span>
(Joku on pitänyt omituisena, että käytin englanninkielistä muotoa <i>Mt Stupid</i>. En näe mitään erityistä syytä keksiä tällaisessa yhteydessä suomenkielistä nimitystä kyseiselle ilmiölle enkä ylipäänsä ymmärrä, mitä mainitsemisen arvoista tässä oli, sillä en ole esittänyt mitään englannin kieltä tai lainasanoja tuomitsevia kantoja saati väittänyt, että suomea olisi jotenkin helppo käyttää kansainvälisissä yhteyksissä.)<br />
<br />
Mikäli Jungner vilpittömästi uskoo minun kommentoineen jotain muuta tai tykänneen jostain "haista pitkä vittu" -kommentista, on hän mitä ilmeisimmin erehtynyt henkilöstä, ja se, että blokkaus tapahtui hieman vastaukseni jälkeen, on näin ollen ollut puhdasta sattumaa.<br />
<br /></div>
<div>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;">Rehellisesti sanottuna en oikein jaksa uskoa tähän. Tämä käsitykseni on syntynyt paitsi muiden jakamien kokemusten, myös näkemieni Jungnerin myöhempien kommenttien perusteella. Alla oleva ei tosin suoraan liity minuun, sillä en kirjoittanut mitään Jungnerin seinälle:</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-gkPgB9q8vzA/WE7O8mIDQpI/AAAAAAAAA_8/1cD6GCytFa8t9xiRNL1mbEpIcIRrMBrtgCLcB/s1600/vuorovaikutustaidot.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="241" src="https://1.bp.blogspot.com/-gkPgB9q8vzA/WE7O8mIDQpI/AAAAAAAAA_8/1cD6GCytFa8t9xiRNL1mbEpIcIRrMBrtgCLcB/s400/vuorovaikutustaidot.png" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;">Vastaavasti Twitterissä hän <a href="https://twitter.com/mikaeljungner/status/561855919416700928">kertoo</a> blokanneensa "trolleja" käyttäen sanaa omalaatuisessa merkityksessä, koska "jokaisella on omat määritelmänsä koska trollaus on aina lopulta subjektiivinen kokemus" </span>(<a href="https://twitter.com/MikaelJungner/status/561869721755475968">lähde</a>).<br />
<br />
En epäile, etteikö Jungner saisi osaansa "kiroilusta ja henkilöön käyvästä vittuilusta", mutta on hyvin kyseenalaista niputtaa hänen kielinäkemyksiään kommentoineet kielitieteilijät samaan joukkoon todellisten häiriköiden kanssa tilanteessa, jossa huomiota ja närkästystä on herättänyt juuri <i>asiallisten</i> kommentoijien (lukuun ottamatta Janne Saarikiveä ja Heini Lehtosta) ja kommenteista tykänneiden blokkaaminen.</div>
<div>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><br /></span>
Huomionarvoinen on seuraava kommentti:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-A8HA6WZmIAI/WE7Z4LnaQfI/AAAAAAAABAU/kwkQAgEWLGY4ZPc8iet8E9FPYWT_utnBQCLcB/s1600/uber.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="104" src="https://2.bp.blogspot.com/-A8HA6WZmIAI/WE7Z4LnaQfI/AAAAAAAABAU/kwkQAgEWLGY4ZPc8iet8E9FPYWT_utnBQCLcB/s400/uber.jpg" width="400" /></a></div>
<br /></div>
<div>
Rinnastus vaikuttaa oudolta, sillä suomalaisilla kielitieteilijöillä olisi todennäköisesti enemmän työsarkaa, mikäli Jungnerin ehdottamat uudistukset otettaisiin käyttöön. Rinnastus olisi ainakin eturistiriidan suhteen mielekäs, jos Uberia kommentoivaan Taksiliittoon verrattaisiin vaikkapa kaikille pakollista <i>pro exercitio </i>-näytettä puolustavia latinanopettajia. (Vertaamisen vaikeudesta olen <a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2013/09/vertaamisesta-kommentti-eraaseen.html">kirjoittanut aikaisemminkin</a>.)<br />
<br />
Toisessa kommentissa Jungner näki tilanteessaan enemmän tai vähemmän tosissaan yhtäläisyyksiä Galileo Galilein kohtaloon. Hän myös viittasi Wikipedian "<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Language_complexity">Language Complexity</a>" -artikkeliin ja Ylen viimevuotiseen <a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/20/miten-kieli-liittyy-ajatteluun-uraauurtava-tutkimus-odottaa-jatkajaansa">juttuun</a> psykologi Frode Strømnesin tutkimuksista, muttei ilmeisesti kuitenkaan yrittänyt suoraan yhdistää aikaisemmin esittämiään väitteitä mihinkään olemassa olevaan tutkimustietoon tai teoriaan.<br />
<br />
Kesällä Kielitiede-ryhmään ilmaantui eräs eläkeläinen, joka alkoi julkaista siellä omia kielihistoriallisia teorioitaan. Useat henkilöt, mm. Johanna Laakso, jaksoivat ihailtavan pitkään keskustella hänen kanssaan vääntäen perusasioita rautalangasta, mutta kun samoja asioita toistelevien postien määrä alkoi lähennellä tulvaa, hänet poistettiin ryhmästä. Kommenteistaan päätellen hän koki keksineensä jotain sellaista, jota "kieliherrat" eivät halua kansan tietävän. Tällainen asenne tuntuu istuvan lujassa, kuten kävi ilmi myös suomen ja sumerin suhdetta sekä aikaisemmin Kalevi Wiikin teorioita koskevasta kansalaiskeskustelusta.</div>
<div>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;">Joka tapauksessa haluaisin katsoa episodin tulleen ainakin omalta osaltani loppuun käsitellyksi. Jungner oli asia-asioissa väärässä, ja</span> ajatus suomen kieliopin muuttamisesta kuuluu ehkä ennemmin spekulatiivisen kielitieteen piiriin - enkä tarkoita nyt välttämättä Santeri Junttilan <a href="https://spekulatiivistalingvistiikkaa.wordpress.com/">blogia</a> -, mutta virallisista kielistä ja kielten opettamisesta voidaan tietysti aina keskustella.<br />
<br />
Lainaus MTV:n jutusta:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Jungner tunnustaa, että halusi alun perinkin provosoida keskustelua ja siinä mielessä teksti pääsi tavoitteisiinsa. Hän aikoo ottaa onkeensa monen lingvistin esittämän kehotuksen ottaa asioista selvää."</blockquote>
Tämä kuulostaa ihan hyvältä. Koska kyseessä on viestinnän ammattilainen, saattoi koko jupakassa ollakin kyse vain jonkinlaisesta julkisuustempauksesta. En usko, että Jungner on luonnossa samanlainen kuin Facebookissa, ja voisin aivan hyvin kuvitella juttelevani hänen kanssaan näistä asioista kasvotusten rakentavassa hengessä.<br />
<br />
Tapauksesta ja sen taustalla vaikuttavista ilmiöistä on kirjoittanut myös Johanna Laakso kirjoituksessaan "<a href="https://kielioblog.wordpress.com/2016/12/12/somekohusta-ja-kielitiedosta/">Somekohusta ja kielitiedosta</a>", joka kannattaa tietysti lukea. Olen itse kirjoittanut yleisellä tasolla kielitiedosta tai lähinnä sen puutteesta kirjoituksessani "<a href="http://filologogrammata.blogspot.fi/2014/11/kielitajuttomuudesta.html">Kielitajuttomuudesta</a>", joka saattaa kiinnostaa erityisesti kääntäjiä.<br />
<br />
***<br />
<br />
Vanhoja ei pidä kaivella muuten kuin hyvässä hengessä. Kuten monet ovat jo huomanneet, melkein tasan kymmenen vuotta sitten Mikael Jungnerin lausunto valittiin kielihelmeksi kotimaisten kielten puolesta puhumisen vuoksi. Alla ote <a href="http://yle.fi/uutiset/3-5755319">Ylen uutisesta</a>:<br />
<blockquote class="tr_bq">
Jungner lausui kesäkuussa Helsingin Sanomille, että <b>angloamerikkalaisen kulttuurin paineessa tarvitaan "yhdistäviä kansallisia tekijöitä - joku, joka tuottaa suomenkielistä sisältöä suomalaisille"</b>. Valinnan tehneen Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksen perusteluissa todetaan Jungnerin lausunnon takaavan, että Yleisradiossa vaalitaan jatkossakin kotimaista kulttuuria - niin suomen-, ruotsin- kuin saamenkielistäkin. - Tällaisen terveen itsetunnon ja omasta kulttuurista ylpeän ja vastuullisen asenteen toivoisi näkyvän suomalaisessa kielenkäytössä ja kulttuurissa nykyistä selvemmin, perusteluissa sanotaan.</blockquote>
(Korostus minun.)</div>
</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-83081500643533317082016-12-11T10:45:00.000+02:002018-04-12T17:45:09.080+03:00Mikael Jungnerin Facebook-päivityksestä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Tämän kirjoituksen tarkoitus on estää erään merkillisen episodin katoaminen bittiavaruuteen. Mikael Jungner julkaisi Facebookissa seuraavan päivityksen:<br />
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-n-_iC0bITiw/WEx8TxjqeNI/AAAAAAAAA-k/bGZBkkfnC3c_j9d09nBP__qKAEPb2SdzwCLcB/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2016-12-11%2Bkello%2B0.05.17.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-n-_iC0bITiw/WEx8TxjqeNI/AAAAAAAAA-k/bGZBkkfnC3c_j9d09nBP__qKAEPb2SdzwCLcB/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2016-12-11%2Bkello%2B0.05.17.png" /></a></div>
<div>
<br />
Tämä osui silmiini Facebookin Kielitiede-ryhmässä, jonne Johanna Laakso oli sen jakanut. Koska päivityksessä oli eräitä kohtuullisen absurdeja väitteitä, jaoin sen omalla seinälläni seuraavalla saatteella:</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-Js1ebkGCiv0/WEx8zs5bOfI/AAAAAAAAA-o/SVuke16Zap4GcPZGvCDMlWNPOkEJ9Lm-wCLcB/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2016-12-11%2Bkello%2B0.07.50.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-Js1ebkGCiv0/WEx8zs5bOfI/AAAAAAAAA-o/SVuke16Zap4GcPZGvCDMlWNPOkEJ9Lm-wCLcB/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2016-12-11%2Bkello%2B0.07.50.png" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<a href="http://www.smbc-comics.com/?id=2475">Mt Stupid</a> viittaa siihen, että jos halukkuus olla jostain aiheesta jotain ääneenlausuttua mieltä kuvataan kyseistä aihetta koskevan tietomäärän funktiona, on kuvaajassa lähellä origoa piikki, jonka jälkeen alkaa loiva nousu. "Ilman happipulloja" on edellisen yhteyteen temaattisesti sopiva vahvike. "Alkeellisintakaan ymmärrystä" on tietenkin hyperbola.<br />
<br />
Mikael Jungner kommentoi seinälläni seuraavasti:</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-KW11dB_edR0/WEx94Y0w9gI/AAAAAAAAA-w/DM3sTFZ3JDQjajHYbZtonSb6nB6a7B5WACLcB/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2016-12-11%2Bkello%2B0.12.13.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-KW11dB_edR0/WEx94Y0w9gI/AAAAAAAAA-w/DM3sTFZ3JDQjajHYbZtonSb6nB6a7B5WACLcB/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2016-12-11%2Bkello%2B0.12.13.png" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kirjoitin illalla vastauksen, joka on turhan pitkä lainattavaksi kuvakaappauksena:</div>
<div>
<blockquote>
<span style="color: #1d2129;"><span style="font-family: inherit;">Toki kykenen. Näemmä muut kielitieteilijät ovatkin jo asiaan tarttuneet, mutta tuskin päällekkäisyydet haittaavat, sillä kertaushan on opintojen äiti.</span></span><br />
<div style="color: #666666;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: #1d2129;"><br /></span><span style="color: #1d2129;">"Suomenkielessä on merkittävästi vähemmän sanoja kuin vaikkapa englannissa. Tämä tarkoittaa kapeampa</span><span style="color: #1d2129;">a ajattelua."<br /><br />Englannin kielen sanakirjoissa on paljon sanoja siksi, että englannissa on paljon lainasanoja. Tähän on historialliset syynsä. Englanti on esimerkiksi omaksunut sanan "jungle" tarkoittamaan sitä, mitä paikalliset kutsuvat nimellä "jangal"; saksaan sana on lainautunut englannista muodossa "Dschungel", mutta suomessa on päädytty käyttämään kotoperäistä sanaa "viidakko". Samoin englannissa matemaattinen pallo on Eukleideen geometriasta lainattu "sphere", kartta- tai maapallo on latinan "globe" ja leikki- tai peliväline germaaninen "ball". Suomeksi nämä kaikki ovat "palloja", jota kreikan σφαῖρα ja latinan globus tarkoittavatkin. Polysemiaa tuskin voi pitää osoituksena ajattelun kapeudesta, päinvastoin.<br /><br />Mikä tärkeintä, sekoitat tässä kielen (joka ei ajattele) leksikon yksittäisen henkilön (joka ajattelee) leksikkoon. Jälkimmäisessä tapauksessa ei ole mitenkään oleellista, opitaanko jonkun käsitteen nimeksi "komplementaarinen distribuutio" vai "täydennysjakauma", koska yhtä lailla on opittava, mistä itse käsitteessä on kyse. Sivistynyt englanninkielinen henkilö on aivan samassa asemassa ymmärtämään sanan "distribution" kuin sivistynyt suomalainen sanan "distribuutio". Samalla tavalla suomalainen oppii sanan "globalisaatio" lukemalla sanomalehtiä ja kirjoja tai katsomalla televisiota kuin englantilainenkin. Se, missä määrin hän ymmärtää globalisaation ongelmista ja merkityksestä, on kiinni oppineisuudesta ja kokemuksesta eikä äidinkielestä.<br /><br />"Toisaalta suomenkieli kehittyy hitaasti. Siksi suurin osa uusista ilmiöistä on nimeltään vierasperäisiä ja siksi suomalaisille vaikeammin hahmotettavia, kuten globalisaatio, digitalisaatio, brexit jne."<br /><br />On totta, että "globalization" on etymologialtaan englanninkieliselle läpinäkyvämpi kuin "globalisaatio" suomenkieliselle, koska englannista löytyy substantiivi "globe" ja adjektiivi "global", jotka ovat (tässä järjestyksessä) yli kaksi ja yli kymmenen kertaa tavallisempia kuin "globalization", siis ainakin amerikanenglannissa. (Vertailun vuoksi suomessa "globaali" on vain kaksi ja puoli kertaa tavallisempi kuin "globalisaatio".) Mutta mitä merkitystä tällä on sanan *merkityksen* hahmotuksen kannalta? Kuten ylempänä todettu, tuskin mitään.<br /><br />"Digitalisaatioon" pätee edellisen tapaan se, että suomessa ei ole sanaa, joka vastaisi etymologisesti englannin sanaa "digit", mutta onko mitään syytä olettaa, että suomalaiselle "digitaalinen" olisi yhtään vieraampi kuin englanninkieliselle "digital", joka on sitä paitsi paljon yleisempi kuin kantasana "digit" ja jonka merkitys ei ole edes suoraan pääteltävissä sanan "digit" merkityksestä, joten sanan "digit" olemassaolo ei juurikaan hyödytä englantilaista koululaista.<br /><br />"Brexit" on aivan omituinen esimerkki, koska se ilmaantui suomen kieleen käytännössä samaan aikaan kuin englantiinkin, eikä sen merkitystä olisi ennen "Grexitiä" ymmärtänyt ilman asiayhteyttä sen paremmin englantilainen kuin suomalainenkaan.<br /><br />Ylempänä pidit englannin sanamäärää osoituksena laajemmasta ajattelusta, mutta yhtäkkiä lainasanojen omaksuminen onkin seuraus "kielen hitaasta kehittymisestä", mitä se sitten ikinä onkaan tarkoittavinaan. Tämä on sen verran outo ajatus, että siitä on vaikea saada otetta. Otetaan konkreettisempi esimerkki tietokonemaailmasta: "serveri" on lainasana, "hiiri" kotimainen sana. Mitä nämä kertovat mielestäsi suomen kielen kehityksestä? Onko sanan "hiiri" merkitys lähtökohtaisesti helpompi ymmärtää kuin sanan "serveri"? Ymmärtävätkö suomalaiset serverin toiminnan paremmin, jos sitä kutsutaan "palvelimeksi"? Ymmärtävätkö englanninkieliset ylipäänsä ilman tietotekniikan tuntemusta, mikä "server" on, vaikka tuntevatkin verbin "to serve"?<br /><br />---<br /><br />Yllä oleva oli lyhyt kommentaari lainaamaani kohtaan, mutta varsinainen syy "tunnekuohulleni" eivät ole asiavirheet tai tiedon puute - kukaanhan ei voi tietää kaikkea kaikesta, eikä tarvitsekaan - vaan se, että ylipäänsä esität julkisesti hämäriä väitteitä aiheesta, jota et selvästikään erityisemmin tunne. Tämä ei edes liity siihen, pitäisikö englannin olla suomen virallinen kieli tai kuinka aikaisin sitä tulisi alkaa koulussa tai varhaiskasvatuksessa opettaa. Jos tarkoituksesi oli saada näkyvyyttä näihin aiheisiin liittyville ajatuksillesi, oli trollauksesi (sanan "varsinaisessa" merkityksessä) varmaankin onnistunut. Joka tapauksessa kehottaisin lämpimästi juttelemaan jonkun asiantuntijan kanssa *ennen* omaan osaamisalueeseen liittymättömien väitteiden esittämistä, ja jos pääsee käymään niin, että esittämäsi kielitieteelliset teoriat on osoitettu vääriksi, pidättymään erityisemmin inttämästä kieliteknologian asiantuntijoille, sosiolingvisteille ja fennougristiikan professoreille.<br /><br />Lisään vielä, että sovellan julkisuuden henkilöiden ulostuloja kommentoidessani eri standardeja kuin yksityishenkilöiden kohdalla, siitä pahoittelut.</span></span></div>
</blockquote>
Muilla kielitieteilijöillä viittaan erityisesti Heini Lehtoseen, joka kirjoitti Jungnerille <a href="https://www.facebook.com/heini.lehtonen.50/posts/10154347066144965">vastineen</a> joutuen siitäkin huolimatta, että Jungner myönsi vastauksen olleen hyvin argumentoitu, "mansplainingin" uhriksi. (Termi on ehkä hieman huono, sillä kohteiksi joutuivat myös miehet.) Myös Johanna Laakso kommentoi asiaa niin Jungnerin kuin Lehtosenkin seinällä päätyen usean muun kielitieteilijän tavalla Jungnerin blokkaamaksi.<br />
<br />
Kävin yllä lainatun vastauksen kirjoitettuani vilkaisemassa Jungnerin seinää, jonne oli ilmestynyt uusi päivitys, jossa Jungner katsoi tarpeelliseksi kertoa, että suomesta "puuttuu sana lukemattomille ilmiöille". Hän siis jostain syystä päätti jatkaa tätä linjaa, vaikka saamansa (mm. sanojen määriä koskevan) asiantuntijapalautteen perusteella hänen olisi voinut jo olettaa ymmärtävän muuttaa lähestymistapaansa. Lisäsin omalle seinälleni seuraavaan kommentin:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-7IyuFnJ92lk/WEyFQotRGOI/AAAAAAAAA_Y/weM6uIc5a544WkfCF6XXkKibXo4LwFO7gCLcB/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2016-12-11%2Bkello%2B0.43.52.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-7IyuFnJ92lk/WEyFQotRGOI/AAAAAAAAA_Y/weM6uIc5a544WkfCF6XXkKibXo4LwFO7gCLcB/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2016-12-11%2Bkello%2B0.43.52.png" /></a></div>
<br />
<br />
Hetkeä myöhemmin huomasin Jungnerin blokanneen minut, minkä johdosta edellä siteerattu keskustelu ei ole enää luettavissa seinältäni.<br />
<br />
Itse olen blokannut vain ilmiselviä valeprofiileja, koska niissähän ei ole edes kyse varsinaisista Facebookin käyttäjistä vaan silkasta ilkivallasta tai huijausyrityksistä. Oikeiden käyttäjien blokkaaminen on ymmärrettävää, jos joutuu heidän taholtaan toistuvasti häiriköinnin ja ahdistelun kohteeksi. Koska tässä tapauksessa kyse ei ole kummastakaan vaan asiantuntijoiden olosuhteisiin nähden varsin asiallisesti esittämästä perustellusta kritiikistä poliitikon ja julkisuuden henkilön esittämiin ei-poliittisiin väitteisiin, on tehtävä se johtopäätös, että Jungner yksinkertaisesti ei halua antaa faktojen pilata hyvää teoriaa. Mielestäni tällainen toiminta on varsin erikoista vaikkei nykyisen sivistysvihamielisyyden aikana varmaankaan erityisen odottamatonta.<br />
<br />
Alunperin ajattelin koota tähän kirjoitukseen jonkinlaisen koosteen eri alojen asiantuntijoiden esittämistä huomioista sekä pohtia esitettyjä kielipoliittisia linjauksia, mutta Jungnerin blokkauspolitiikka ei mahdollista tätä, joten joudun tyytymään käymämme vuoropuhelun dokumentoimiseen. Huomattavaa on, että keskustelu käytiin minun seinälläni, ei Jungnerin, ja että hän ei blokannut minua alkuperäisen kommenttini takia vaan vasta sitten, kun olin vastannut hänen pyyntöönsä perustella kantani, pyytäen jopa samalla anteeksi lennokkaita sanankäänteitäni.</div>
</div>
Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.com66