Satunnaisia sanakirjahuomioita

Tämä kirjoitus käsittelee otsikonsa mukaisesti erinäisiä satunnaisia mutta omalla tavallaan kiinnostavia sanakirja-asioita. Hieman vastaavia aiheita olen sivunnut jo toisaalla.

Carl Darling Buckin teos A Dictionary of Selected Synonyms in the Principal Indo-European Languages: A Contribution to the History of Ideas (1949) koostuu listoista siitä, millä sanalla jokin asia eri indoeurooppalaisissa kielissä ilmaistaan. Hakusanat on luokiteltu aihepiireittäin (esimerkiksi "The Physical World in Its Larger Aspects", "Mankind: Sex, Age, Family Relationship" ja "Animals"). Sanalistojen yhteydessä on kommentteja sanojen levinneisyydestä, alkuperästä ynnä muusta. Merkitys 'tanssia' ilmaistaan indoeurooppalaisissa kielissä seuraavan taulukon mukaisilla sanoilla:

Kuten näkyy, sanaa ei ole tämän listan mukaan tavattu muinaisiirissä (Ir.). Buck kommentoi asiaa seuraavasti:

There was apparently no dancing in ancient Ireland (cf. O'Curry 2.406 f.).

Tämä on tietysti merkille pantavaa, koska irlantilaiset ovat tänä päivänä kuuluisia perinnetansseistaan. (Zarathustralaiset eivät ole, joten avestan kohdalla vastaava maininta ei ole tarpeen.) Historiallisten kielten tapauksessa kannattaa toki olla varovainen tehtäessä johtopäätöksiä sen perusteella, että jotain sanaa tai käsitettä ei säilyneissä teksteissä tavata, mutta muinaisten irlantilaisten tanssimattomuus on ilmeisesti vahvistettu muistakin lähteistä. Kyse siis tuskin on esimerkiksi siitä, että muinaisiirin kirjoittajat olisivat pitäneet tanssimista jotenkin sopimattomana ja siksi kaihtaneet sen mainitsemista kirjallisissa lähteissä, mikä voisi sekin johtaa sanan esiintymättömyyteen leksikografisissa yhteyksissä.

Vaikka jokin ruma sana (enkä nyt tarkoita välttämättä tanssimista) esiintyisikin sanakirjan pohjalla olevassa aineistossa, voivat sanakirjantekijät päätyä enemmän tai vähemmän hassuihin ratkaisuihin materiaalinsa esittämisessä. Charlton T. Lewisin ja Charles Shortin toimittama A Latin Dictionary (1879), lempinimeltään "Lewis & Short", tyypillisesti kätkee säädyttömät merkitykset lyhenteen in mal. part. ja kirjallisuusviitteiden alle, mistä ei ole juurikaan hyötyä sellaiselle, joka yrittää selvittää, mitä jokin sana tarkalleen ottaen tarkoittaa. Oxford Latin Dictionary (1968 - 1982, korjattu painos 1996) on puolestaan periaatteessa asenteissaan hieman modernimpi, mutta jos sieltä yrittää etsiä eräässä aiemmassa kirjoituksessani mainitsemani sanan irrumare merkitystä, löytää seuraavanlaisen määritelmän:

irrumō ~āre ~āuī ~ātum, tr. inr-. [dub.] FORMS: irrim- A.Epig.39.162. To practice irrumatio on.

Tämä on melko hyödytön selitys, koska mikäli henkilö tietää, mitä verbistä johdettu tio-loppuinen substantiivi merkitsee, tietänee hän myös, mitä itse verbi merkitsee. Lopullisen ratkaisun voisi luulla löytyvän substantiivin irrumatio kohdalta, mutta näin ei olekaan:

irrumātiō ~ōnis, f. [IRRVMO+-TIO] The action of an irrumator.

Johtimella -tor muodostetut tekijäsanat ovat suunnilleen yhtä yleisiä ja läpinäkyviä kuin tio-päätteiset substantiivit. joten tämäkin määritelmä on käytännössä hyödytön. Vasta agenttinominin määritelmä katkaisee uhkaavan kierteen:

irrumātor ~ōris, m. inr-. [IRRVMO+-TOR] One who submits to fellatio.

Sana fellatio on kursivoitu, mikä merkitsee, että kyseessä on periaatteessa latinan eikä englannin sana, vaikka se on toki lainautunut sellaisenaan myös englantiin. Koska fellatio ei ilmeisesti esiinny klassisissa lähteissä, sitä ei löydy Oxford Latin Dictionarysta lainkaan. Verbi fellare tosin löytyy, merkityksessä 'to suck (milk); to suck the milk of' sekä johdannaismerkityksessä, johon viitataan vain luonnehdinnalla 'as a sexual perversion'. Tiedonjanoinen Catulluksen-lukija joutuu siis pahimmassa tapauksessa epätietoisuuteen. Tämä tapahtuu itse asiassa jopa siinäkin tapauksessa, että tuntee sanan fellatio merkityksen, sillä määritelmän sisältämä sana submit saattaa luoda mielikuvan, että irrumaattori itse olisi jotenkin passiivinen osapuoli, mikä ei oikein sovi asiayhteyteen (ks. Catullus 16).

Vertailun vuoksi ylempänä mainittu Lewis & Short antaa verbille irrumare ensisijaisen merkityksen 'to extend the breast to, to give suck' ilman kirjallisuusviitettä tai kovin ilmeistä etymologista perustetta, sillä sanan pohjalla oleva ruma l. rumen merkitsee 'kurkkua' tai 'ruokatorvea'. (Analogisesti ajatellen OLD:n mainitsema epigrafinen kirjoitusasu irrimare saattaa viitata myös toiseen ruumiinaukkoon, josta käytetään myös sanaa rima 'vako', mutta en tarkistanut, mitä lähteessä varsinaisesti lukee. Joka tapauksessa tietääkseni ainoa lähde sanan ruma merkitykselle 'rinta' tai 'nisä' löytyy hämäristä etymologioistaan tunnetun Varron teoksesta De agricultura 2,1 ja 2,11.)

Edellä mainitun tapaisiin alatyylisiin sanoihin viittaa jo aiemmin siteeraamani teoksen A Sanskrit-English Dictionary (1899) esipuhe, jossa Monier Monier-Williams puolustaa sanakirjansa sisältämiä rumia sanoja ja kertoo samalla hauskan anekdootin (xvi):

In regard to what may be thought a needless multiplication of indecent words and meanings, offensive to European notions of delicacy, I am sorry to say that they had to be inserted, because in very truth Sanskṛit, like all oriental languages, abounds with words of that character, and to such an extent, that to have omitted them, would have been to cut out a large percentage of the language. A story is told of a prudish lady who complimented Dr. Johnson on having omitted all bad words from his English Dictionary; whereupon he replied: 'Madam, it is true that I have done so, but I find that you have been looking for them.' In point of fact students of Sanskṛit literature cannot sometimes avoid looking for such words. Nor have I, except in rare instances, veiled their meaning under a Latin translation which only draws attention to what might otherwise escape notice.

Onko Oxford Latin Dicrionaryn ylempänä nähty fellatio esimerkki merkityksen kätkemisestä latinankielisen sanan taakse vai ei? Monier-Williams käyttää säännöllisesti latinankielisiä lainasanoja kuten anus, vulva ja penis niiden kotoperäisten vastineiden sijaan, mutta kyseiset lainasanat toki voidaan ajatella jo niin vakiintuneiksi, että kyse ei oikeastaan ole latinankielisistä käännöksistä. Ainoa tähän hätään löytämäni selvempi tapaus erään sanan häveliäästä välttämisestä on verbi yabh- 1. yabhati, jonka määritelmäksi annetaan lääketieteelliseltä kuulostavan käännöksen to have sexual intercourse ohella latinankielinen verbi futuere 'nussia, panna'.

Verbillä on myös desideratiivimuoto.

Sanakirjojen käytettävyyden kannalta olisi tietenkin toivottavaa, että selitettävän sanan rekisteri kävisi ilmi joko valituista käännösvastineista tai vähintään jostain erillisestä merkinnästä.

Edellisessä sitaatissa mainittu leksikografi Samuel "Dr." Johnson oli muutenkin huumorimies, kuten käy ilmi seuraavasta otteesta hänen kuuluisasta sanakirjastaan Dictionary of the English Language (1755):

LEXICO´GRAPHER. n. ſ. [λεξικὸν and γράφω; lexicographe, French.] A writer of dictionaries; a harmleſs drudge, that buſies himſelf in tracing the original, and detailing the ſignification of words.

(Lyhenne n. ſ. on 'nomen substantivum' eli 'substantiivi'.) Anglistipiireissä vähintään yhtä kuuluisa on seuraava vitsikäs määritelmä:

OATS. n. ſ. [aten, Saxon.] A grain, which in England is generally given to horſes, but in Scotland ſupports the people.

Vähemmän tunnettu tapaus on sanan patron määritelmä:

PA'TRON. n. ſ. [patron, Fr. patronus, Latin.] 1. One who countenances, ſupports or protects. Commonly a wretch who ſupports with inſolence, and is paid with flattery.

Tämä saattaa viitata Chesterfieldin jaarliin Philip Stanhopeen, jolta Johnson kyllä sai kymmenen punnan sijoituksen mutta koki tulleensa muuten kaltoin kohdelluksi.

On mielenkiintoista huomata, että fart ei ole "bad word" tai edes korkeakirjallisuudelle vieras, kuten sanan määritelmän yhteydessä olevasta John Sucklingin nokkelasta runositaatista käy ilmi:

FART. n. ſ. [fert, Saxon.] Wind from behind.
Love is the fart
Of every heart;
It pains a man when 'tis kept cloſe;
And others doth offend, when 'tis let looſe.

Loppusointupari close-loose vaikuttaisi olevan hieman ontuva. Voi olla, että runoilija on ajatellut sanat äännettäviksi niin, että ne rimmaavat, mutta luettuna nyky(standardi)ääntämykselläkin epäpuhdas riimi luo ikään kuin akustisen vastineen loppusoinnun muodostavien sanojen merkitysten kontrastille.

Hässäkästä

Koska Bloggerin tilastoista päätellen huomattava osa lukijoistani on kiinnostunut naisten sukuelimien nimitysten etymologiasta, lienee paikallaan, että kirjoitan hieman säännöllisesti riemastuttavasta sanasta hässäkkä.

Asiasta on tänä vuonna kysytty Helsingin Sanomien Siskolta ja kirjoitettu Iltalehdessä. Iltalehden jutussa (jossa olisi hieman muutakin kommentoitavaa) todetaan, että suunnistaja Minna Kauppi ei tainnut tietää "hässäkän alkuperäistä merkitystä naisen sukupuolielimenä". Siskon palstalla puolestaan nimimerkki Hässäkkä kirjoittaa, että "käsitys siitä, mikä hässäkkä on, tuntuu hämärtyneen", koska eräs tehtävästään luopunut jääkiekkovalmentaja huokaisi työssään olevan "liikaa hässäkkää" ja koska THL:n pääjohtaja totesi, että sote-uudistuksesta tuli "valtava hässäkkä". Nimimerkki tiedustelee Siskolta, voisiko olla niin, etteivät kyseiset henkilöt tiedä, mistä puhuvat. Sisko vahvistaa kysyjän epäilyksen ja jatkaa:

"Hässäkkä-sana on hyvä esimerkki siitä, miten kieli muuttuu ja lopulta 'oikea' merkitys katoaa. Vanhempi väki muistaa hässäkän tarkoittavan naisen sukupuolielimiä, mutta nykykielenkäytössä sana tarkoittaa myös (ellei ennen kaikkea) sotkuista tilannetta, hulinaa, sekaannusta, kiirettä tai tapahtumien sumaa. Ounastelen, että asiaan on vaikuttanut osin se, että hässäkkä on lähellä 'häslinkiä'. Mieleen nousee englannin sana 'hassle' (jonka muuten Google kääntäjä suomentaa hässäkäksi!)"

Sisko on oikeilla jäljillä, mutta hänen vastaustaan on syytä tarkentaa. On erotettava toisistaan käsitteet homonymia ja polysemia. Homonymia eli 'samanimisyys' on sitä, että kaksi eri sanaa ovat samannäköisiä, polysemia eli 'monimerkityksisyys' puolestaan sitä, että samalla sanalla on useampia merkityksiä. Homonymiaa on esimerkiksi se, että soi voi olla joko verbin soida preesens (tai imperfekti) tai verbin suoda imperfekti. (Samalla tavalla kirjoitettavien mutta eri tavalla äännettävien sanojen tapauksessa voidaan puhua homografiasta, mutta suomessa tällaisia tapauksia syntyy lähinnä kirjoituksessa merkitsemättömän jäännöslopukkeen [esimerkki] vuoksi). Polysemiaa on puolestaan esimerkiksi se, että aura voi olla joko maatalousväline, talvikunnossapitolaite tai joukko lintuja muuttolennolla, tai se, että piippu voi olla tupakointiväline, hormirakennelma palokaasujen poistamiseksi tai ampuma-aseen osa.

Joskus ei ole täysin selvää, onko kyse homonymiasta vai polysemiasta: vaikka on ilmeistä, että harmaahyljettä merkitsevä halli ja eräänlaista rakennusta tai sen osaa merkitsevä halli ovat eri sanoja, on jo hieman vaikeampi osoittaa, ovatko kalevalaisehko koiran nimitys halli (esim. "ei halli valetta hauku") ja halli 'harmaahylje' sama vai eri sana: synkronisesti asia ei ratkea eikä ole välttämättä merkityksellinenkään, mutta etymologian avulla voidaan osoittaa, että molemmat nimitykset perustuvat sanan halli merkitykseen 'harmaa'. (Toinen synkronisessa mielessä mielenkiintoinen tapaus on sana luoda.)

Jos ajatellaan, että kieli muodostuisi joukosta merkkien (esim. x) ja merkitysten (esim. 'a', 'b') yhdistelmiä, voidaan merkinnän x 'a, b' ja  merkinnän x 'a', x 'b' ajatella tarkoittavan käytännössä samaa asiaa: muoto x ilmaisee merkitystä a sekä merkitystä b. Koska kielihistoria ei ole oleellista synkronisen analyysin kannalta, on tietyssä mielessä yhdentekevää, onko kantakielessä ollut kaksi eri sanaa x 'a' ja y 'b', jotka sulautuman y → x jälkeen ovat tulleet homonyymeiksi, tai onko merkitys 'b' johdettu jonkin käytännössä unohtuneen metaforan kautta merkityksestä 'a'. Todellisuudessa elävät metaforat ovat kuitenkin yksittäisiä sanoja abstraktimpia, ja sanojen merkitysten suhteet voivat säilyä, vaikka käyttöyhteys muuttuisi konkreettisesta abstraktiksi: voidaan esimerkiksi puhua matalasta ja korkeasta tasosta, oli kyse vaikka osaamisesta tai hyllyistä, sekä edessä ja takanapäin olevista asioista sekä avaruudellisessa että ajallisessa mielessä. Tällaisen suhteen toteamiseen ei kuitenkaan tarvita etymologiaa, sillä metoforaa voidaan pitää oleellisilta osiltaan edelleen produktiivisena.

Edellisestä johtuen ihmiset ovat luonnostaan suhteellisen tietoisia polysemiasta, koska kyse on usein helposti tajuttavista merkityksen siirtymistä (esim. ihmisen ja järven selkä, ihmisen ja tien pää), kun taas homonymiasta tulee tietoiseksi lähinnä vahingossa tai sanaleikkien kautta. Polysemia on tärkeä ilmiö myös merkitysten muuttumisen eli semanttisen siirtymän kannalta: esimerkiksi kynä on merkinnyt sulan ruoto-osaa (jossa merkityksessä se elää verbissä kyniä), sitten kyseisestä osasta valmistettua kirjoitusvälinettä eli 'sulkakynää' ja lopulta mitä tahansa kirjoitusvälinettä kuulakärkikynästä lyijykynään alkuperäisen merkityksen unohduttua käytännössä kokonaan.

Hässäkkään kaikki edellä sanottu liittyy sikäli, että on esitetty väite, että sanan merkitys olisi muuttunut, eli hässäkkä 'emätin' → 'emätin, häslinki' → 'häslinki', eikä että olisi ollut alun alkaen kaksi eri sanaa eli hässäkkä 'emätin' ja homonyyminen hässäkkä 'häslinki'. (Käytän sanaa häslinki yksinkertaisuuden vuoksi sanan sukuelimeen liittymättömän merkityksen ilmaisemiseen.)

On hyvin vaikea nähdä, millaisen semanttisen siirtymän kautta merkityksestä 'emätin' saataisiin 'häslinki'. Hässäkkä 'emätin' liittyy joka tapauksessa verbiin hässiä 'paritella'; Suomen sanojen alkuperä (SSA) tuntee myös ilmaisun [olla] hässässä, hässissään tai hässillään 'olla kiimassa'. Virossa esiintyy (murteellinen) sana häss 'emätin', josta voitaneen päätellä, että edellä mainittu suomen kielen ilmaisu on vastaava kuin fraseemit olla päissään tai olla raivoissaan, jotka myös nimeävät vaikutuksenalaisena olevan ruumiinosan (raivo 'pää' vrt. takaraivo 'pään takaosa').

Sana hässäkkä merkityksessä 'melu, meteli, touhu' löytyy SSA:sta hakusanan häsy alta, johon liittyvät myös verbit häsätä 'touhuta' ja häsättää 'tehdä jotain kiireesti'. Sanat ovat "deskriptiivis-onomatopoeettisia" kuten monet muutkin merkitykseltään epämääräiset ja etymologialtaan hämärät sanat.

Muodossa hässäkkä esiintyvän johtimen -(A)kkA merkitys ei erityisemmin auta, sillä sillä ei tunnu olevan mitään selvästi erottuvaa merkitystä: Iso suomen kielioppi luokittelee yhteen "tappelua tai konflikti- tai sekaannustilaa kuvaav[at]" sanat hässäkkä, kahakka, mellakka, myräkkä ja nujakka (§ 199). Ylipäänsä -kkA-loppuiset sanat ovat hieman epämääräinen affektiivis-deskriptiivisten sanojen (ml. slangiväännökset tyyliin matikka) joukko, jossa edellä mainitun kahakka-ryhmän lisäksi ainoa denotatiivisesti erottuva merkitysryhmä tuntuisi olevan marjojen ja kasvien nimistö. Näyttäisi joka tapauksessa siltä, että johdokset *hässä, *hässi 'emätin' → hässäkkä 'emätin' ja häsy 'melu, meteli, touhu, kiire' → hässäkkä ovat aivan yhtä todennäköisesti syntyneet itsenäisinä muodosteina.

Muodollisesti samankaltaiset sanat voivat toki luonnollisessa kielessä assosioitua toisiinsa, vaikkeivät olisikaan geneettisesti sama sana. Jos yhteys hässäkän merkityksille 'emätin' ja 'häslinki' halutaan löytää, voitaisiin ensiksi mainittu merkitys kaiketi johtaa SSA:n sanalle häs(s)ä antamasta merkityksestä 'sotku, pörrö': tällaiselle assosiaatiolle löytyisikin mahdollinen paralleeli sanasta tuhero 'naisen häpykarvoitus', joka liittynee (deskriptiiviseen) verbiin tuhertaa 'tehdä jotakin kömpelösti tai hitaasti'. Koska tätä selitystä on kuitenkin pidettävä korkeintaan epämääräisenä arvauksena, voitaneen pitää todennäköisimpänä, että molemmat merkitykset ovat aivan yhtä alkuperäisiä. Koska eri murrealueissa on eroja, voi jokin sana tietysti kuulostaa jonkun toisen korvaan hassulta.

Lopuksi haluan vielä ihmetellä erästä asiaa. Jos joku käyttää sanaa panna (tai homo erectus), pidetään käsittääkseni yleisesti ottaen lapsellisena reagoida tyyliin "öhö, öhö, se sano panna", mutta kuitenkin hässäkän tapauksessa vastaava reaktio hieman kaunopuheisemmin muotoiltuna on täysin salonkikelpoista palstatilan täytettä. Höhöö!

Rumista sanoista vanhemmissa suomen kielen sanakirjoissa

Vieläkin ajankohtaisen sanakirjansa A Sanskrit-English Dictionary (1899) esipuheessa Monier Monier-Williams puolustaa eurooppalaisen siveyskäsityksen mukaan sopimattomien sanojen ja merkitysten suurta määrää seuraavin sanankääntein:

In regard to what may be thought a needless multiplication of indecent words and meanings, offensive to European notions of delicacy, I am sorry to say that they had to be inserted, because in very truth Sanskṛit, like all oriental languages, abounds with words of that character, and to such an extent, that to have omitted them, would have been to cut out a large percentage of the language. A story is told of a prudish lady who complimented Dr. Johnson on having omitted all bad words from his English Dictionary; whereupon he replied: 'Madam, it is true that I have done so, but I find that you have been looking for them.' In point of fact students of Sanskṛit literature cannot sometimes avoid looking for such words. Nor have I, except in rare instances, veiled their meaning under a Latin translation which only draws attention to what might otherwise escape notice. (xvi)

Yllä oleva voidaan ymmärtää niin, että huumorintajustaan tunnettu englantilaisen leksikografian suurmies Samuel "Dr." Johnson saattoi jättää rumat sanat pois 1755 ilmestyneestä sanakirjastaan sen käytettävyyden pahemmin kärsimättä, koska englannissa, toisin kuin itämaisissa kielissä, ei ole niin paljon "sellaisia sanoja". Tämä ajatus vaikuttaa vähintäänkin kyseenalaiselta kielitieteellisestä näkökulmasta, mutta tietynlaisen sanaston hyväksyttävyys ja sitä kautta sen esiintyvyys korkeakirjallisuudessa luonnollisesti vaihtelee eri kulttuuripiireissä.

Entä miten on suomen kielen laita? Onko sellaiset sanat kuin pillu, kulli ja nussia synonyymeineen jätetty vanhempien sanakirjojen ulkopuolelle? Asiaa selvittääkseni jouduin rohkaisemaan mieleni ja toimimaan kuten tarinan sievistelevä rouva ryhtyessäni etsimään rumia sanoja käytettävissäni olevista vanhemmista sanakirjoista.

Ensimmäinen laaja suomen kielen sanakirja on Daniel Jusleniuksen Suomalaisen Sana-lugun Coetus (1745), ja hän vaikuttaa noudattaneen samaa linjaa kuin Dr. Johnson myöhemmin, mitä tulee sukuelimiin ja niiden käyttöön liittyvään sanastoon.  Jopa ainakin myöhempinä aikoina eufemismina käytetylle sanalle häpy Juslenius antaa pelkästään 'häpeää' ja 'kainoutta' merkitsevät latinankieliset vastineet pudor ja verecundia sekä ruotsinkieliset blygd ja skam. Muuhun kuin suvunjatkamiseen liittyviin ruumiintoimintoihin liittyvää sanastoa Juslenius näyttää tuntevan kiitettävästi (esim. pieru, pieren, piereskelen, pieriä, piereskeliä), mutta käsittelen tällä kertaa pelkästään seksuaalisanastoa.

[Jusleniusta seurannut Christfrid Ganander sai valmiiksi oman teoksensa Nytt Finskt Lexicon 1786-1787, mutta teos jäi julkaisematta. Koska kirja ei ole käytettävissäni tällä hetkellä, palaan asiaan myöhemmin.]

Seuraava huomattava sanakirja on kahtena niteenä ilmestynyt Gustaf Renvallin Lexicon Linguae Finnicae (1826), jossa selitykset ovat latinaksi sekä lyhyemmin saksaksi. Sanakirja on mielenkiintoinen siksi, että se on suhteellisen tuore, mutta kuitenkin edeltää Elias Lönnrotin  ja muiden innovaattoreiden kehittämiä uudissanoja: on siis turha odottaa löytävänsä sellaisia koulujen sukupuolikasvatuksesta tuttuja sanoja kuin siitin, emätin ja yhdyntä.

Koska sanakirja puhuu parhaiten omasta puolestaan, lainaan tähän asiaankuuluvat sanat selityksineen käsitellen ensin sukupuolielimet johdoksineen ja sitten muut niiden käyttöä merkitsevät sanat. Mainittakoon, että suomen kieli on sanakirjassa painettu fraktuuralla, latina ja saksa antiikvalla. Sitaateissa esiintyvät lyhenteet ovat: al(ibi, alia dialectus l. forma l. usus) 'toisaalla, toinen murre, muoto tai käyttö', c(on)f(e)r. 'vertaa', e(xempli) c(ausa). 'esimerkiksi', it(em, alia significatio, alius usus). 'samoin, toinen merkitys, toinen käyttö', max(ime, plerumque, sæpissime). 'eritysesti, useimmiten', N(omen) a(djectivum). 'adjektiivi', N(omen) s(ubstantivum). 'substantiivi', (significatio) G(ermanica subsequens). 'saksaksi', (ve)l. 'tai', V(erbum). 'verbi'.

Aloittakaamme kuitenkin Jusleniuksen yhteydessä mainitusta hävystä, joka nykyään tunnettaneen parhaiten erilaisten tatpuruṣa-yhdyssanojen alkuosana:

Häpy, wyn Ns. indoles animi pudens, pudor, verecundia, G. Scham, Schamgefuhl [sic], ei sillä ole häpyä, inde näytti häpynsä pudenda sua l. genitalia revelavit, cfr. häpiä

Häpy säilyttää siis Jusleniukselta tutun merkityksensä, mutta ilmaisu näyttää häpynsä merkitsee 'paljastaa sukuelimensä'.

Pillu ja sen synonyymi vittu esiintyvät odotetuissa merkityksissään, vaikka pillulla on mielenkiintoisia johdoksia, joita Kielitoimiston sanakirja ei tunne. Vittu-sanan nykyaikaisesta laajasta käytöstä ei ole merkkejä:

Pillu, un Ns. genitale feminæ ['naisen sukuelin'], cunnus. 

pillutan, tta V. venere utor. ['harrastan seksiä']
pillutus, tuksen Ns. actus venereus. ['seksiakti'] 

Wittu, tun Ns. cunnus, al. pillu.

Miehen sukuelimiä käsittelevässä sanastossa on havaittavissa hieman horjuvuutta merkitysten 'kives(pussi)' ja 'siitin' välillä:

Kulli, in Ns. penis, membrum virile ['miehinen ruumiinosa'], al. scrotum ['kivespussi'], testiculi ['kivekset'], suoli-kulli hernia ['tyrä'], G. Hodenbruch ['kivestyrä']. kullinen, isen Na. ad scrotum pertinens ['kivespussiin liittyvä'] e. c. suoli-kullinen herniosus, G. mit Hodenbruche behaftet. 

Kyrpä, wän Ns. membrum genitale masculinum ['miehinen sukuelin'], penis.

Mulkku, kun Ns. scrotum. ['kivespussi'] G. Hodensack, mulkut testiculi, G. Hoden, suoli-mulkku hernia ['tyrä'], majawan mulkku castoreum ['hauste'], it. al. mulkku-silmä id. ac. mulko-silmä.

mulkutan, ttaa Vf. scroto l. testiculis privo, castro ['kastroin'], G. entmannen, it. al. mulkutettu testiculis ornatus ['kiveksillä varustettu'], G. mit Hoden versehen.

On erikoista sinänsä, että jos mulkuttaa merkitsee 'kastroida', on mulkutettu kuitenkin täysin odotusten vastaisesti 'kiveksillä varustettu'. Kullinen kuulostaa hieman erikoiselta, sillä suomen kieli tyypillisesti suosii yhdyssanoja tällaisten pertaining to -adjektiivien sijaan (vrt. eng. scrotal).

Suoli-mulkku eli suoli-kulli 'tyrä' ansaitsee muutaman kommentin. Kaisa Häkkinen kirjoittaa Duodecim-lehden numerossa 9/2005:

Tyrä[n n]imityksenä on suolikulli, suolikullintauti tai mulkkutauti. Näistä nimityksistä näkyy, että kulli tai mulkku ei välttämättä ole alun perin tarkoittanut juuri sitä elintä, jota se merkitsee nykyään arkisessa puhekielessä, vaan se on voinut tarkoittaa myös ruumiinontelon heikkoon kohtaan syntynyttä pullistumaa. Mulkku on mahdollisesti johdos samasta sanakannasta, josta on muodostettu verbi muljahtaa. Missään tapauksessa kysymyksessä ei ole nuori slangisana, sillä sanalle löytyy vastineita myös lähisukukielistä. (995)

Olen lukemani valossa sikäli erimieltä, että näkisin ennemminkin nimitysten suolikulli ja -mulkku viittaavan siihen, että tyrästä kärsivällä on jonkinlainen suolesta muodostuneeksi ajateltu ylimääräinen siitintä muistuttava pullistuma: suolikulli olisi siis tatpuruṣa-tyyppinen yhdyssana eli tietynlainen vertauskuvallinen 'kulli'. Toisaalta, jos suolikullinen merkitsisi nimenomaan kivestyrästä kärsivää, kuten saksankielinen vastine mit Hodenbruche behaftet antaa ymmärtää, voisi suolikullikin kai olla bahuvrīhi-tyyppinen yhdyssana eli tässä tapauksessa hieman kömpelösti ilmaistuna 'sellainen, jonka kullilla on ominaisuus suoli' (vrt. tynkämuna). En tunne lääketiedettä tai sen historiaa niin paljon, että uskaltaisin spekuloida asialla tämän enempää.

Sanan muna alla mainitaan:

kullin-muna testiculus, munas-kuu id. ac munas-kuu, muna-kiwi lapillus oviformis ['munanmuotoinen kivi'].

Sanan muna merkitys 'siitin' (monikossa kuitenkin 'kivekset') nykysuomessa johtunee samanlaisesta metonyymisesta merkityksen muuttumisesta kuin mikä on havaittavissa ylempänä kullin ja mulkun tapauksessa.

Sanan kives mahdolliseen kalastusetymologiaan viittaavat seuraavat sanat:

kiwes, eksen Ns. lapillus retibus submergendis adnexus ['veteen upotettaviin verkkoihin kiinnitetty kivi'], G. Netzsteinchen ['verkkokivi'], inde pl. kiwekset testiculi ['kivekset'], G. Hoden. 

kiwestän, ää V. lapillos reti adnecto ['kiinnitän kiviä verkkoon'], G. dem Netze Steinchen anbinden.

Itse tekoa merkitsevistä sanoista tuli jo mainittua sana pilluttaa. Renvallilta löytyy myös nykyään alatyylinen sana nussia sekä pitkälti käytöstä poistunut koinata:

Nussin, ia V. cum femina coëo ['yhdyn naiseen'], venere utor. 

Koinan, aa al. koinaan, koinata V. venere utor, coëo.

koinaus, uksen Ns. actus venereus, coitus.

On mielenkiintoista, että verbi nussia viittaa eksplisiittisesti siihen, mitä mies tekee, kun taas muiden sanojen (jopa pilluttaa) kohdalla sukupuolisidonnaisuus on selvästi epäselvempi. Etymologisesti miestekijää vaativa naida merkitsee Revallin mukaan ainoastaan 'ottaa vaimoksi', mutta panna on vähintään yhtä monimerkityksinen ellei enemmänkin kuin nykysuomessa. Relevantti kohta punaisella:

Panen, panna V. 1. pr. pono, dispono, colloco, G. setzen, legen, stellen, panen maahan humum depono, panen wastaan oppono, renitor, panen maata l. lewätä ad cubandum me l. alium depono l. colloco, panen aitaa sæpem compono l. exstruo, panen pois weitsen cultrum depono, panen poikani asiallen filium ad rem gerendam dispono l. emitto, panen menemään ad abeundum compono l. emitto, panen paimeneksi ad gregem pascendum colloco l. dispono, panen poikani Paawoksi filio nomen Pauli impono l. do; hinc 2. usus varius e. c. panen kirjan mukaasi epistolam tecum mitto, panen kirjaan l. muistooni litteris l. memoriæ mando, panen maahan humo mando, humo, sepelio, panen ohraa Sav. hordeum humo mando i. e. sero, panen rupulia variolos insero, panen vaatteet ylleni vestes in me colloco i. e. induo, panen hewoisen waljaisiin l. reen eteen equum trahæ adjungo, panen loppuun ad finem perduco, panen rahani turhaan pecuniam frustra exhibeo l. impendo, it. lintu panee munia avis ova parit, panee poikia pullos producit, it. panen hywäksi bene excipio, G. aufnehmen, panen pahaksi ægre fero, indignor, vitupero, panen ihmeeksi mirum puto, miror, panen paljoksi magni facio, en pane miksikään nihili æstimo, panee ['panettelee'] minua me vituperat infamat, de me detrahit, G. verläumden, tadeln, it. de sono: ukko panee tonitrus tonat, lintu panee äänellänsä avis suo sono cantat, panen sanoja verba facio, loquor, panen omiani mea ficta enarro, it. de tactu: halla panee frigus nocturnum tangit i. e. nocet, G. verletzen, mato pani jalkaani serpens pedem meum læsit l. sauciavit, noita panee magus veneficiis afficit, panen piikaa feminam violo, ['häpäisen naisen'] it. de præparatione: panen olutta l. wiinaa l. taikinaa coquo cerevisiam l. vinum, apparo massam panis, it. panen owen kiinni l. lukkuun januam claudo l. obsero, panen tallellen l. tähdellen condo, in conditorio pono.

On huomionarvoista, että panna näyttäisi esiintyvän vastaavissa merkityksissä kuin pistää. Frekventatiivijohdokset, joista ainakin jälkimmäinen on edelleen käytössä, mainitaan myös:

panelen l. paneskelen, lla Vfr. idem, max. infamo, de quo detraho, nec non puellam tango l. violo. ['sama, useimmiten "panettelen, halvennan jotakuta" sekä "kosken tai häpäisen tyttöä"']

Näin tällä kertaa. Mikäli kiinnostusta riittää, käsittelen mahdollisesti myöhemmin vielä mm. Elias Lönnrotin toimittamaa Suomalais-Ruotsalaista sanakirjaa (1866-1880).