Rumista sanoista vanhemmissa suomen kielen sanakirjoissa

Vieläkin ajankohtaisen sanakirjansa A Sanskrit-English Dictionary (1899) esipuheessa Monier Monier-Williams puolustaa eurooppalaisen siveyskäsityksen mukaan sopimattomien sanojen ja merkitysten suurta määrää seuraavin sanankääntein:

In regard to what may be thought a needless multiplication of indecent words and meanings, offensive to European notions of delicacy, I am sorry to say that they had to be inserted, because in very truth Sanskṛit, like all oriental languages, abounds with words of that character, and to such an extent, that to have omitted them, would have been to cut out a large percentage of the language. A story is told of a prudish lady who complimented Dr. Johnson on having omitted all bad words from his English Dictionary; whereupon he replied: 'Madam, it is true that I have done so, but I find that you have been looking for them.' In point of fact students of Sanskṛit literature cannot sometimes avoid looking for such words. Nor have I, except in rare instances, veiled their meaning under a Latin translation which only draws attention to what might otherwise escape notice. (xvi)

Yllä oleva voidaan ymmärtää niin, että huumorintajustaan tunnettu englantilaisen leksikografian suurmies Samuel "Dr." Johnson saattoi jättää rumat sanat pois 1755 ilmestyneestä sanakirjastaan sen käytettävyyden pahemmin kärsimättä, koska englannissa, toisin kuin itämaisissa kielissä, ei ole niin paljon "sellaisia sanoja". Tämä ajatus vaikuttaa vähintäänkin kyseenalaiselta kielitieteellisestä näkökulmasta, mutta tietynlaisen sanaston hyväksyttävyys ja sitä kautta sen esiintyvyys korkeakirjallisuudessa luonnollisesti vaihtelee eri kulttuuripiireissä.

Entä miten on suomen kielen laita? Onko sellaiset sanat kuin pillu, kulli ja nussia synonyymeineen jätetty vanhempien sanakirjojen ulkopuolelle? Asiaa selvittääkseni jouduin rohkaisemaan mieleni ja toimimaan kuten tarinan sievistelevä rouva ryhtyessäni etsimään rumia sanoja käytettävissäni olevista vanhemmista sanakirjoista.

Ensimmäinen laaja suomen kielen sanakirja on Daniel Jusleniuksen Suomalaisen Sana-lugun Coetus (1745), ja hän vaikuttaa noudattaneen samaa linjaa kuin Dr. Johnson myöhemmin, mitä tulee sukuelimiin ja niiden käyttöön liittyvään sanastoon.  Jopa ainakin myöhempinä aikoina eufemismina käytetylle sanalle häpy Juslenius antaa pelkästään 'häpeää' ja 'kainoutta' merkitsevät latinankieliset vastineet pudor ja verecundia sekä ruotsinkieliset blygd ja skam. Muuhun kuin suvunjatkamiseen liittyviin ruumiintoimintoihin liittyvää sanastoa Juslenius näyttää tuntevan kiitettävästi (esim. pieru, pieren, piereskelen, pieriä, piereskeliä), mutta käsittelen tällä kertaa pelkästään seksuaalisanastoa.

[Jusleniusta seurannut Christfrid Ganander sai valmiiksi oman teoksensa Nytt Finskt Lexicon 1786-1787, mutta teos jäi julkaisematta. Koska kirja ei ole käytettävissäni tällä hetkellä, palaan asiaan myöhemmin.]

Seuraava huomattava sanakirja on kahtena niteenä ilmestynyt Gustaf Renvallin Lexicon Linguae Finnicae (1826), jossa selitykset ovat latinaksi sekä lyhyemmin saksaksi. Sanakirja on mielenkiintoinen siksi, että se on suhteellisen tuore, mutta kuitenkin edeltää Elias Lönnrotin  ja muiden innovaattoreiden kehittämiä uudissanoja: on siis turha odottaa löytävänsä sellaisia koulujen sukupuolikasvatuksesta tuttuja sanoja kuin siitin, emätin ja yhdyntä.

Koska sanakirja puhuu parhaiten omasta puolestaan, lainaan tähän asiaankuuluvat sanat selityksineen käsitellen ensin sukupuolielimet johdoksineen ja sitten muut niiden käyttöä merkitsevät sanat. Mainittakoon, että suomen kieli on sanakirjassa painettu fraktuuralla, latina ja saksa antiikvalla. Sitaateissa esiintyvät lyhenteet ovat: al(ibi, alia dialectus l. forma l. usus) 'toisaalla, toinen murre, muoto tai käyttö', c(on)f(e)r. 'vertaa', e(xempli) c(ausa). 'esimerkiksi', it(em, alia significatio, alius usus). 'samoin, toinen merkitys, toinen käyttö', max(ime, plerumque, sæpissime). 'eritysesti, useimmiten', N(omen) a(djectivum). 'adjektiivi', N(omen) s(ubstantivum). 'substantiivi', (significatio) G(ermanica subsequens). 'saksaksi', (ve)l. 'tai', V(erbum). 'verbi'.

Aloittakaamme kuitenkin Jusleniuksen yhteydessä mainitusta hävystä, joka nykyään tunnettaneen parhaiten erilaisten tatpuruṣa-yhdyssanojen alkuosana:

Häpy, wyn Ns. indoles animi pudens, pudor, verecundia, G. Scham, Schamgefuhl [sic], ei sillä ole häpyä, inde näytti häpynsä pudenda sua l. genitalia revelavit, cfr. häpiä

Häpy säilyttää siis Jusleniukselta tutun merkityksensä, mutta ilmaisu näyttää häpynsä merkitsee 'paljastaa sukuelimensä'.

Pillu ja sen synonyymi vittu esiintyvät odotetuissa merkityksissään, vaikka pillulla on mielenkiintoisia johdoksia, joita Kielitoimiston sanakirja ei tunne. Vittu-sanan nykyaikaisesta laajasta käytöstä ei ole merkkejä:

Pillu, un Ns. genitale feminæ ['naisen sukuelin'], cunnus. 

pillutan, tta V. venere utor. ['harrastan seksiä']
pillutus, tuksen Ns. actus venereus. ['seksiakti'] 

Wittu, tun Ns. cunnus, al. pillu.

Miehen sukuelimiä käsittelevässä sanastossa on havaittavissa hieman horjuvuutta merkitysten 'kives(pussi)' ja 'siitin' välillä:

Kulli, in Ns. penis, membrum virile ['miehinen ruumiinosa'], al. scrotum ['kivespussi'], testiculi ['kivekset'], suoli-kulli hernia ['tyrä'], G. Hodenbruch ['kivestyrä']. kullinen, isen Na. ad scrotum pertinens ['kivespussiin liittyvä'] e. c. suoli-kullinen herniosus, G. mit Hodenbruche behaftet. 

Kyrpä, wän Ns. membrum genitale masculinum ['miehinen sukuelin'], penis.

Mulkku, kun Ns. scrotum. ['kivespussi'] G. Hodensack, mulkut testiculi, G. Hoden, suoli-mulkku hernia ['tyrä'], majawan mulkku castoreum ['hauste'], it. al. mulkku-silmä id. ac. mulko-silmä.

mulkutan, ttaa Vf. scroto l. testiculis privo, castro ['kastroin'], G. entmannen, it. al. mulkutettu testiculis ornatus ['kiveksillä varustettu'], G. mit Hoden versehen.

On erikoista sinänsä, että jos mulkuttaa merkitsee 'kastroida', on mulkutettu kuitenkin täysin odotusten vastaisesti 'kiveksillä varustettu'. Kullinen kuulostaa hieman erikoiselta, sillä suomen kieli tyypillisesti suosii yhdyssanoja tällaisten pertaining to -adjektiivien sijaan (vrt. eng. scrotal).

Suoli-mulkku eli suoli-kulli 'tyrä' ansaitsee muutaman kommentin. Kaisa Häkkinen kirjoittaa Duodecim-lehden numerossa 9/2005:

Tyrä[n n]imityksenä on suolikulli, suolikullintauti tai mulkkutauti. Näistä nimityksistä näkyy, että kulli tai mulkku ei välttämättä ole alun perin tarkoittanut juuri sitä elintä, jota se merkitsee nykyään arkisessa puhekielessä, vaan se on voinut tarkoittaa myös ruumiinontelon heikkoon kohtaan syntynyttä pullistumaa. Mulkku on mahdollisesti johdos samasta sanakannasta, josta on muodostettu verbi muljahtaa. Missään tapauksessa kysymyksessä ei ole nuori slangisana, sillä sanalle löytyy vastineita myös lähisukukielistä. (995)

Olen lukemani valossa sikäli erimieltä, että näkisin ennemminkin nimitysten suolikulli ja -mulkku viittaavan siihen, että tyrästä kärsivällä on jonkinlainen suolesta muodostuneeksi ajateltu ylimääräinen siitintä muistuttava pullistuma: suolikulli olisi siis tatpuruṣa-tyyppinen yhdyssana eli tietynlainen vertauskuvallinen 'kulli'. Toisaalta, jos suolikullinen merkitsisi nimenomaan kivestyrästä kärsivää, kuten saksankielinen vastine mit Hodenbruche behaftet antaa ymmärtää, voisi suolikullikin kai olla bahuvrīhi-tyyppinen yhdyssana eli tässä tapauksessa hieman kömpelösti ilmaistuna 'sellainen, jonka kullilla on ominaisuus suoli' (vrt. tynkämuna). En tunne lääketiedettä tai sen historiaa niin paljon, että uskaltaisin spekuloida asialla tämän enempää.

Sanan muna alla mainitaan:

kullin-muna testiculus, munas-kuu id. ac munas-kuu, muna-kiwi lapillus oviformis ['munanmuotoinen kivi'].

Sanan muna merkitys 'siitin' (monikossa kuitenkin 'kivekset') nykysuomessa johtunee samanlaisesta metonyymisesta merkityksen muuttumisesta kuin mikä on havaittavissa ylempänä kullin ja mulkun tapauksessa.

Sanan kives mahdolliseen kalastusetymologiaan viittaavat seuraavat sanat:

kiwes, eksen Ns. lapillus retibus submergendis adnexus ['veteen upotettaviin verkkoihin kiinnitetty kivi'], G. Netzsteinchen ['verkkokivi'], inde pl. kiwekset testiculi ['kivekset'], G. Hoden. 

kiwestän, ää V. lapillos reti adnecto ['kiinnitän kiviä verkkoon'], G. dem Netze Steinchen anbinden.

Itse tekoa merkitsevistä sanoista tuli jo mainittua sana pilluttaa. Renvallilta löytyy myös nykyään alatyylinen sana nussia sekä pitkälti käytöstä poistunut koinata:

Nussin, ia V. cum femina coëo ['yhdyn naiseen'], venere utor. 

Koinan, aa al. koinaan, koinata V. venere utor, coëo.

koinaus, uksen Ns. actus venereus, coitus.

On mielenkiintoista, että verbi nussia viittaa eksplisiittisesti siihen, mitä mies tekee, kun taas muiden sanojen (jopa pilluttaa) kohdalla sukupuolisidonnaisuus on selvästi epäselvempi. Etymologisesti miestekijää vaativa naida merkitsee Revallin mukaan ainoastaan 'ottaa vaimoksi', mutta panna on vähintään yhtä monimerkityksinen ellei enemmänkin kuin nykysuomessa. Relevantti kohta punaisella:

Panen, panna V. 1. pr. pono, dispono, colloco, G. setzen, legen, stellen, panen maahan humum depono, panen wastaan oppono, renitor, panen maata l. lewätä ad cubandum me l. alium depono l. colloco, panen aitaa sæpem compono l. exstruo, panen pois weitsen cultrum depono, panen poikani asiallen filium ad rem gerendam dispono l. emitto, panen menemään ad abeundum compono l. emitto, panen paimeneksi ad gregem pascendum colloco l. dispono, panen poikani Paawoksi filio nomen Pauli impono l. do; hinc 2. usus varius e. c. panen kirjan mukaasi epistolam tecum mitto, panen kirjaan l. muistooni litteris l. memoriæ mando, panen maahan humo mando, humo, sepelio, panen ohraa Sav. hordeum humo mando i. e. sero, panen rupulia variolos insero, panen vaatteet ylleni vestes in me colloco i. e. induo, panen hewoisen waljaisiin l. reen eteen equum trahæ adjungo, panen loppuun ad finem perduco, panen rahani turhaan pecuniam frustra exhibeo l. impendo, it. lintu panee munia avis ova parit, panee poikia pullos producit, it. panen hywäksi bene excipio, G. aufnehmen, panen pahaksi ægre fero, indignor, vitupero, panen ihmeeksi mirum puto, miror, panen paljoksi magni facio, en pane miksikään nihili æstimo, panee ['panettelee'] minua me vituperat infamat, de me detrahit, G. verläumden, tadeln, it. de sono: ukko panee tonitrus tonat, lintu panee äänellänsä avis suo sono cantat, panen sanoja verba facio, loquor, panen omiani mea ficta enarro, it. de tactu: halla panee frigus nocturnum tangit i. e. nocet, G. verletzen, mato pani jalkaani serpens pedem meum læsit l. sauciavit, noita panee magus veneficiis afficit, panen piikaa feminam violo, ['häpäisen naisen'] it. de præparatione: panen olutta l. wiinaa l. taikinaa coquo cerevisiam l. vinum, apparo massam panis, it. panen owen kiinni l. lukkuun januam claudo l. obsero, panen tallellen l. tähdellen condo, in conditorio pono.

On huomionarvoista, että panna näyttäisi esiintyvän vastaavissa merkityksissä kuin pistää. Frekventatiivijohdokset, joista ainakin jälkimmäinen on edelleen käytössä, mainitaan myös:

panelen l. paneskelen, lla Vfr. idem, max. infamo, de quo detraho, nec non puellam tango l. violo. ['sama, useimmiten "panettelen, halvennan jotakuta" sekä "kosken tai häpäisen tyttöä"']

Näin tällä kertaa. Mikäli kiinnostusta riittää, käsittelen mahdollisesti myöhemmin vielä mm. Elias Lönnrotin toimittamaa Suomalais-Ruotsalaista sanakirjaa (1866-1880).