Ylimääräisistä ärristä

Vaikka otsikko onkin suhteellisen eksakti, tuo se kieliharrastajille luultavasti mieleen jotain aivan muuta kuin mitä aion käsitellä. Tunnetuin ylimääräinen r esiintyy englannin ei-roottisissa murteissa, siis sellaisissa kielimuodoissa, joissa sanojen car ja bore sananloppuinen [r] ei äänny muuten kuin seuraavan sanan alkaessa vokaalilla. Tämän [r]-äänteen kadon kumoavan sandhi-ilmiön nimi on linking r, ja se vastaa ranskan mykkien loppukonsonanttien ääntymistä vastaavissa tilanteissa. Vokaalien välinen [r] voi kuitenkin tunkeutua sellaisiinkin paikkoihin, joihin se ei alkujaan kuulu, esim. I saw-r-it tai the idea-r-is. Tällöin kyseessä on intrusive r. Vastaava ilmiö esiintyy myös itävallan- ja baijerinsaksassa, esim. des dua-r-i dā-r-awā gean (standardisaksaksi das tu ich dir aber gerne), jossa vain jälkimmäinen [r] on etymologinen.

Mutta kuten sanottua, tällä kertaa aiheena on aivan eri ilmiö. Minut tuntevat tiennevät, ettei minulla ole varsinaisia kielenhuollollisperäisiä inhokkeja, vaikka vaikeasti määriteltävistä esteettisistä syistä käytän mielelläni esimerkiksi suomessa konsonanttivartaloita vokaalivartaloiden sijaan silloin kun on valinnanvaraa. Tietoisuus historiallisten outouksien alkuperästä helpottaa välttämään täysin perusteetonta tuomitsemista. Yksi outous on Myanmar eli entinen Burma.

Burman eli nykyisen Myanmarin nimen eri rekistereihin kuuluvat muodot äännetään paikallisella burman kielellä [bəmà] ja [mjəmà], jotka suomalainen voisi kuulohavainnon perusteella kirjoittaa kaiketi ⟨Bömaa⟩ ja ⟨Mjömaa⟩. (Tämä sopisi itse asiassa yhteen naapurimaa Thaimaan kanssa; lisäbonuksena oikeakielisyysharrastajat voisivat riemuita osatessaan sanoa "Thaimaahan" mutta "Bömaaseen".) Englantilaisen siirtomaaherran silmille sopi kuitenkin paremmin kirjoitusasu ⟨Burma⟩. Sotilasjuntan käyttöön ottama (schwa-äänteeksi heikentyneen nasalisoituneen vokaalin taustalla alunperin ollutta nasaalia heijastaneva) ⟨Myanmar⟩ on vastaavasti ei-roottisen englannin mukainen. Kummassakaan ei ole siis tarkoitus ääntää [r]-konsonanttia. Amerikkalaisittain ääntämykset ovat odotettavissa olevien äännesubstituutioiden jälkeen [ˈbɜrmə] ja [ˈmjɑːnˌmɑr], joissa molemmissa on ylimääräinen [r]-äänne. Suomalaiset korostavat tätä kirjoitusasuperäistä kummallisuutta entisestään ääntämällä vokaalin [y] puolivokaalin [j] sijaan.

(Eräs vaihtoehtoinen englanninkielinen kirjoitusasu /ə/-foneemille esiintyy 'burmalaista' merkitsevässä kissarodun nimessä Birman 'pyhä birma'.)

Toinen vastaava mutta pienemmässä piirissä esiintyvä tapaus löytyy kamppailulajien maailmasta.

Wingtsunin ja mahdollisesti muidenkin kantoninkielisten kamppailulajien terminologia on toisinaan kirjavaa. Yksi kirjavuuden lähde on oikeinkirjoitus, joka useimmiten ei perustu mihinkään foneemisesti tarkkaan translitteraatiojärjestelmään (poikkeuksiakin on, esim. David Peterson). Kun eräitä kantonin äänteitä on pyritty kirjoittamaan latinalaisella aakkostolla englannin kielen mallin mukaan, on tuloksena sellaisia merkintätapoja kuin ⟨er⟩ [œː], ⟨ar⟩ [aː] ja ⟨or⟩ [ɔː], esimerkiksi gerk, dar ja gor. Yale-romanisaatiolla vastaavat vokaaliäänteet merkittäisiin ⟨eu⟩, ⟨a⟩ ja ⟨o⟩, joten edellä mainitut sanat olisivat geuk, dá ja g(w)o. R-kirjainta ei siis näissäkään tapauksissa kuulu ääntää, vaan se toimii jälleen vain tiettyjen vokaaliäänteiden approksimoinnin apuna.

Edellisestä seuraa, että jotkut wingtsun-harrastajat ääntävät suhteellisen tavallisen 'jalkaa' merkitsevän sanan 腳 geuk englantilaisperäisen kirjoitusasun ⟨gerk⟩ mukaan [gerk], vaikka suomalaiseen suuhun sopisi vähintään yhtä hyvin varsinaista ääntämystä [kœːk˧] vastaava [köök]. Sama pätee 'lyöntiä' merkitsevään sanaan 打 dá [taː˧˥], joka etenkin taivutetuissa muodoissa ääntyy esimerkiksi adessiivissa lievästi häiritsevästi [darilla] eikä [taalla].

Pyhä birma (ei burma).

Mitä wingtsun (wingchun) tarkoittaa

Ville Kukonlehto ehdotti, että kirjoittaisin wingtsunin kirjoitusasun lisäksi myös sen merkityksestä. Edellisessä kirjoituksessani käänsin  詠春  wihng-chēun 'laulaa+kevät' ja vaihtoehtoisen muodon 永春 wíhng-chēun 'ikuinen+kevät'. Käytin +-merkkiä ilmaisemaan morfeemirajaa käännöksessä siksi, etten halunnut erityisemmin ottaa kantaa siihen, miten yhdyssana olisi kokonaisuutena ymmärrettävä. Tässä kirjoituksessa käsittelen lajin nimen merkitystä kielelliseltä ja historialliselta kannalta. Koska en ole kiinan kielen asiantuntija, toivon asiaan perehtyneiden lukijoiden antavan palautetta tekemistäni virheistä.

(Tietämättömille tiedoksi, että kyseessä on kiinalainen kamppailulaji.)

Alkuperäinen nimi 永春 wíhng-chēun on oikeastaan hyvin helppo kääntää adjektiiviattribuutin ja pääsanan yhdistelmänä 'ikuinen kevät'. Näin saadaan tosin välitettyä ehkä se, mitä nimi tarkoittaa, mutta ei sitä, mitä se merkitsee laajemmassa mielessä.

Complete Wing Chun (CWC) kertoo useita eri tarinoita nimen alkuperästä (107-108). Nimi saattaa viitata tarinoissa liikkuvaan Shaolin-temppelin Ikuisen kevään saliin (永春堂 wíhng-chēun-tòhng), jossa Ji Sin (至善 Zhìshàn) opetti, tai Fujianissa sijaitsevaan Yongchunin  (永春 Yǒngchūn 'ikuinen kevät') maakuntaan, jossa lajia on harjoiteltu.

Pan Nam -koulukunnan mukaan nimen alkuosa on peräisin vallankumousjohtajan Chan Wing-Wah nimestä, ja loppuosa 春 chēun 'kevät' on muodostettu yhdistämällä merkit 日 yaht 'aurinko', 天 tīn 'taivas' ja 大 daaih 'suuri'. (Tämä pitää osittain paikkansa sikäli, että merkki 春 kuvaa etymologisesti aurinkoa, joka kasvattaa versoista kasveja. Yhtäläisyys myöhempään vallankumoussymboliikkaan on sattumaa.)

Pao Fa Lien -koulukunnan mukaan nimi olisi lyhenne vallankumouksellisesta iskulauseesta 永言矢志, 毋忘漢族, 大地回春 wíhng yìhn chí ji, mòuh mòhng hon juhk, daaih deih wùih chēun 'puhu aina päättäväisesti, älä unohda Han-kansaa, kevät tulee takaisin'. (矢志 merkitsee myös 'vannoa'. CWC:n sanaston mukaan sloganin kolmas merkki on 失 sāt 'menettää', mutta kantoniksi koko lause annetaan muodossa Wing yun chi jee; mo mong Hon juk; Dai day wui chun).

Nimen muuttuminen muodosta 永春 wíhng-chēun muotoon 詠春 wihng-chēun saattaa johtua joko halusta piilottaa Qing-dynastian vastaisuus tai yksinkertaisesti suullisessa traditiossa syntyneestä väärinkäsityksestä. Leung Ting tuntuu toisaalta olevan sitä mieltä, että 永春 wíhng-chēun viittaa aivan eri lajiin (Weng Chun 'ever-spring boxing' mainitaan erikseen Roots and Branches of Wing Tsun -kirjan sanastossa).

Joka tapauksessa Yip Man kirjoitti lajin ja sen legendaarisen perustajatytön nimen muodossa 詠春 (Roots and Branches of Wing Tsun 33-34), ja tämä on hänen opeistaan juontavan koulukunnan yleisesti käyttämä kirjoitusasu. (Horjuvuuttakin esiintyy, esim. Wayne Belonoha kirjoittaa lajin nimen teoksessaan A Wing Chun Compendium (2004) käyttäen merkkiä 詠 wihng 'laulaa', vaikka kirjan sanastosta löytyy ainoastaan sana 永 wíhng 'ikuinen'.) Tästä pääsemme siis oleelliseen kysymykseen: Mitä 詠春 wihng-chēun tarkoittaa?

Yip Manin pojan Yip Chunin oppilas Shaun Rawcliffe väistää kirjassaan Simply... Wing Chun (2003) kätevästi koko käännösongelman kirjoittaessaan "Wing Chun Kuen means the 'empty hands training of the Wing Chun Kung Fu system'" (16), mutta hänen kirjansa alussa olevassa "omistuskirjoituksessa" nimi on joka tapauksessa odotetussa muodossa 詠春 wihng-chēun. Wong Shun Leungin tyyliä edustava Alan Gibson kääntää kirjassaan Beginning Wing Chun (2006) melko vapaasti 'beautiful springtime' (18).

Leung Ting selittää nimen osat teoksessaan Wing Tsun Kuen (1978) jokseenkin runolliseen tapaan seuraavasti:

'Wing' is to Praise or Eulogize,
'Tsun' a fair Spring,
'Kuen' denotes a Fist or the Art of Fist-Fighting.
But 'Wing Tsun' was a lady of the Ching Dynasty, who had
A Fair name that carries a sense of poesy, [sic] [...] (25)

Yip Chunin ja Michael Tsen lähes New Age -henkisessä kirjassa Wing Chun: Traditional Chinese Kung Fu for Self-defence & Health (1998) on seuraava selostus:

In the Chinese language,  the word 'wing' means humming. It should not be confused with the English word 'wing'. In Chinese words can sound very similar, but the meanings are completely different. Although they are written the same way in English, in Chinese the writing for each word will be different according to its meaning. For example, one often sees a lot of Chinese restaurants and supermarkets with the name 'wing'. Although this is written the same in English, it might not have the same meaning in Chinese. One has to look at the Chinese characters to discover the actual meaning. 'Chun' means springtime. So the name Wing Chun can be translated as 'Humming a song in the springtime'. It means that a girl with the name should be happy and enjoy life. (16)

(Lihavoinnit minun.)

Lajin nimen yhdistäminen tytönnimeen on tietenkin kyseenalaista, jos otetaan huomioon legendan todennäköinen paikkansapitämättömyys. Jos toisaalta ajattelemme, että 詠春 wihng-chēun on vanhemman muodon 永春 wíhng-chēun äänteellinen variantti, on kysymys sen merkityksestä melko hankalasti lähestyttävä, etenkin kun tietoa siitä, miten eri sukupolvet ovat nimen merkityksen mieltäneet, on vaikea ellei mahdoton saada. Äänteellisen sekaannuksen puolesta näyttäisi puhuvan se, että Roy T. Cowlesin A Pocket Dictionary of Cantonese (1914) antaa uudemmasta sanakirjasta poikkeavan ääntämyksen 詠 wìhng (pro wihng) (5053). Sanakirjasta löytyy kuitenkin odotetusti 永 wíhng (5051) ja lisäksi mahdollisesti ylempänä siteerattuun Leung Tingin selitykseen liittyvä 榮 wihng (pro wìhng) merkityksessä 'glory, splendor' (5049).

Äidinkielenään kantonia puhuvien näkemykset ovat tietysti hyvä lähtökohta, mutta on välttämättä tarkasteltava myös kielihistoriaa sekä kielen yleisiä tendenssejä yhdyssananmuodostuksessa sikäli kuin se on mahdollista.

Cowlesin vanha sanakirja antaa kirjoitusmerkeille 詠春 merkitykset 'to sing, hum, chant' ja 'the spring season' (5053 ja 629). Ensiksi mainittu on hieman erikoistuneempi sana kuin tavallisempi 歌 gō 'laulaa' (esim. 唱歌 cheung-gō 'laulaa', mandariiniksi kuitenkin 歌唱 gēchàng 'laulaa'), jolla, mielenkiintoista kyllä, on myös merkitys 'ylistää'. Cowles antaa sille sunnilleen saman määritelmän kuin sanalle 詠 wihng, eli 歌 gō 'to recite, sing, chant' (1729).

Alkuosa on siis joka tapauksessa verbi, jonka merkitykseksi on ymmärrettävä 'hyräillä, laulaa' ja jopa 'ylistää', mutta miten se liittyy loppuosana olevaan substantiiviin?

Kiinassa esiintyy kielen isoloivasta rakenteesta johtuen hieman samanlaista joustavuutta sanaluokkien rajojen suhteen kuin englannissakin (esim. Shakespearen grace me no grace, nor uncle me no uncle 'älä sinä armottele tai sedittele minua', Rikhard II 2,3). Tämä ei kuitenkaan päde automaattisesti kaikkiin sanoihin, eikä siis voida olettaa, että mikä tahansa verbi toimii kuten englannin hate tai love (I love you vs. my love for you). Lajin nimi ei kuitenkaan voi olla ainakaan käännettynä verbi, koska nimet (eli nominit) ovat määritelmällisesti substantiivieja. On silti pohdittava verbin ilmaiseman tekemisen suhtautumista siihen yhdistettyyn substantiiviin, koska tämä suhde tietenkin säilyy, vaikka verbi ajateltaisiin ja käännettäisiinkin substantivoidussa muodossa.

Ylempänä olevista lainauksista ilmenee kaksi hieman poikkeavaa tulkintaa. Leung Tingin tulkinta vaikuttaa olevan, että teko eli laulaminen kohdistuu kevääseen, koska käännösvastineiksi on valittu selvästi transitiivisia verbejä (praise, eulogize), kun taas Michael Tsen ja Yip Chunin tulkinnan mukaan laulaminen tai oikeastaan hyräily tapahtuu keväällä ("humming a song in the springtime"). On mielenkiintoista, jos sana on tulkittavissa näin, sillä ainakin mandariiniksi 春耕 chūngēng, jossa siis kevät on alkuosana eikä loppuosana, merkitsee 'kyntää keväällä'; määriteosa on siis tässä tapauksessa pääsanansa edellä, kuten kiinassa on tapana. Lienee siis parempi ajatella niin, että kevät on verbin kohde (perussanajärjestys on SVO). Merkitys 'ylistää' sopii tällön ehkä paremmin, mutta myös neutraalimpaa merkitystä 'laulaa' on aivan mahdollista käyttää.

Itse päädyin vuosia sitten (en enää tarkkaan muista milloin ja miksi) substantivoimaan verbin lauluksi ja yhdistämään siihen kevään ensimmäisellä mieleeni tulleella tavalla: lopputuloksena oli 'laulu keväälle', jossa on tiettyä sointia ja juhlallisuutta verrattuna vaikkapa kevätlauluun tai ylipäänsä mihinkään hyräilyyn. Jälkimmäinen sopisi nähdäkseni paremmin, jos wingtsun-koulu olisi (Lars Lindin, tanskalaisen wingtsun- ja escrimaopettajan, sanoja lainatakseni) "a bloody knitting club".

Erään kiinalaisen kamppailulajin nimen kirjoitusasusta

Käsittelen tässä kirjoituksessa kiinalaisen kamppailulajin nimeltä 詠春拳, pinyinillä yǒngchūnquán (IPA:lla [i̯ʊŋ˨˩˦tʂʰun˥tɕʰu̯an˧˥]), kirjoitusasua latinalaisilla aakkosilla. Koska lajin nimi tyypillisesti lyhennetään kahteen tavuun jättämällä 拳 quán 'nyrkki, kamppailulaji' pois, käsittelen ensisijaisesti kahta ensimmäistä merkkiä, joiden transkriptiokäytännöt ovat lievästi sanottuna kirjavia.

Lajin perinteitä kunnioittaen aloitan siitä, mitä kaikkia enemmän tai vähemmän virheellisiä käsityksiä maallikoilla ja pitempäänkin harrastaneilla on kirjoitusasun vaihtelusta:

• kyse on kiinan eri murteista
• kyse on siitä, että kiinan äänteet voi kirjoittaa latinalaisilla aakkosilla miten haluaa
• eri kirjoitusasut viittaavat eri lajeihin

Kiinan "murteisiin" eli oikeammin kiinalaisiin kieliin asia liittyy sikäli, että 詠春拳 yǒngchūnquán on historiansa puolesta kantoninkielinen laji, eikä virallinen romanisaatio eli mandariinikiinan mukainen pinyin tunnu sen kohdalla luontevalta. Kantonilla ei valitettavasti ole vastaavaa virallista ja yleisesti hyväksyttyä transkriptiojärjestelmää: ulkomailla yleisin on Yale-järjestelmä, jolla nimi olisi wihng-chēun-kỳuhn, Hongkongissa puolestaan kantonin ääntämystä noudattava pinyin, jolla nimi olisi wingtsoenkyn. (En löytänyt äkkiseltään tietoa sävelkorkomerkinnöistä kantoninpinyinissä; teknisistä syistä käytetään siinä kuten Yale-järjestelmässäkin diakriittisten merkkien ja matalia tooneja merkitsevän h-kirjaimen sijaan numeroita, jotka olisivat tässä tapauksessa 6, 1 ja 4.)

Kantoniksi nimi ääntyy joka tapauksessa suunnilleen [wɪŋ˨t͡sʰɵn˥kʰyn˨˩]. (Käytän tässä, kuten ylempänä, havainnollisia toonikirjaimia diakriittisten merkkien sijaan, koska ne ovat helpompia kirjoittaa tietokoneella.) Suomalaiselle, joka on ehkä tottunut korvaamaan oe:n ö:llä, kirjoitusasu wingtsoenkyn ohjaa melko luonnollisesti suhteellisen oikeaan ääntämykseen.

On totta, että kiinaa tai mitä tahansa kieltä kuuleva maallikko tai kielitieteilijä saattaa kirjoittaa kuulemansa nimen tai muun sanan käyttäen omaa tuttua kirjoitusjärjestelmäänsä parhaaksi katsomalla tavallaan. Tämä on myös osittain syynä erilaisten järjestelmien olemassaoloon. Hyllystäni löytyvä A Pocket Dictionary of Cantonese (1914) käyttää lähetystyöntekijöiden 1888 omaksumaa järjestelmää, jonka mukaan nimi kirjoitettaisiin wîng-ch'un-k'uēn. Kirjoitusasu wing chun kuen on ilmeisesti varhaisin käytössä ollut romanisaatio, ja sitä käyttää myös Bruce Lee postuumisti julkaistussa teoksessaan The Tao of Gung Fu (1997), vaikka hänen käyttämä muotonsa onkin totuttuun tapaan lyhennetty Wing Chun. Toisaalta hän kirjoittaa (toisen käden lähteen mukaan) wing chuing kirjassaan Chinese Gung Fu: The Philosophical Art of Self-Defense (1963) ja myöhemmin sanan 拳, kuten tunnettua, muodossa kune (vrt. Jeet Kune Do).

Sanotaan, että hongkongilaiset harrastajat eivät olleet tyytyväisiä siihen, että heidän lajinsa lyhenee muotoon WC, ja muuttivat siksi kirjoitusasun muotoon Ving Tsun, mikä näkyy myös 1964 perustetun järjestön Ving Tsun Athletic Association nimessä. Tämä on kuitenkin sikäli hämäävä kirjoitusasu, että v merkitsee yleisesti aivan eri äännettä (soinnillista labiodentaalista frikatiivia tai approksimanttia), joka ei edes esiinny kantonissa. Tästä syystä Leung Ting omaksui kirjoitusasun Wing Tsun tai WingTsun erottuakseen joukosta ja viitatakseen erityisesti omaan tyyliinsä (ks. Roots and Branches of Wing Tsun, 210).

Koska Leung Ting käyttää kirjoissaan säännöllisesti kirjoitusasua Wing Chun viitatessaan "huonompiin" tyyleihin, ovat hänen joukostaan erinäisistä syistä omille teilleen lähteneet halunneet käyttää kirjoitusasua, joka lyhenee WT eikä WC. Koska useimmat ovat eläneet siinä ilmeisesti virheellisessä uskossa, että kirjoitusasu Wing Tsun on jollakin tavalla suojeltu, on yleensä päädytty muuttamaan jälkimmäisen sanan sisällä olevia kirjaimia. Esimerkkeinä mainittakoon Emin Boztepen Wing Tzun, Edgar Zimmermannin WingTczun, Tam Yiu Mingin ja Sergio Iadarolan Wing Tjun, Hans-Jörg Reimersin Wing Tsung, Thommy Böhligin Wing Tsjun, Francesco Bevilacquan (alias Fighterman) Wing Tchun Do ja vieläpä ruodusta poikkeava Heinrich Pfaffin mandariinikiinaan perustuva Yong Tjun.

Suomessa harjoiteltavia tyylejä ovat Wing Tsun Finlandin wingtsun, Practical Wing Chun Finlandin Wing Chun, Jeet Kune Do Finlandin Wing Chun, Bernardo Rodriguezin Wing Tsung (jossa on myös vaikutteita Victor Gutierrezin täysin perinteestä irtautuneesta Wing Revolutionista), sekä uutena tulokkaana Oulussa harjoiteltava Traditional Wing Chun kungfu.

Yksin kirjoitusasusta ei voi päätellä juuri mitään eri koulujen tyyleistä. Yleinen kysymys "mitä eroa on wing chunilla ja wing tsunilla" onkin käytännössä mieletön, ja into vastata tällaisiin kysymyksiin on muutenkin useimmiten kääntäen verrannollinen vastaajan pätevyyteen. Wing Tsun Finland käyttää kirjoitusasua wingtsun historiallisista syistä, vaikka harjoiteltava tyyli onkin lähempänä sellaista, mikä maailmalla saattaa tavata muodossa Ving Tsun. Suomessa harjoiteltava Wing Tsung ei taas liity mitenkään edellisessä kappaleessa mainittuun Hans-Jörg Reimersin Wing Tsungiin. Suomen eri Wing Chunit, joiden tarkempia määritteitä em. järjestyksessä ovat Wan Kam Leung, Francis Fong ja William Cheung, ovat niin ikään keskenään erilaisia.

Olen onnistunut tähän asti kirjoittamaan lajista ottamatta kantaa siihen, mitä kirjoitusasua siitä pitäisi käyttää. Suomenkielinen Wikipedia käyttää epäjohdonmukaisesti joissakin artikkeleissa muotoa Wing Tsung, mikä ei ole oikein mitenkään perusteltua, koska tunnusmerkillinen kirjoitusasu viittaa luonnollisesti johonkin tiettyyn kouluun. Itse karsastan isoja alkukirjaimia, koska kaikkien muidenkin lajien nimet kirjoitetaan pienellä, esim. kickboxing, taijiquan, karate. En myöskään erityisemmin pidä tässä tapauksesta yhdyssanan kirjoittamisesta erikseen, sillä koen nimen kotoutuneen suomeen ainakin jollain tasolla. Siksi suosin itse kirjoitusasuja wingtsun ja wingchun. Nämä eivät ole ristiriidassa suomen oikeinkirjoituksen kanssa eivätkä ole liian hankalia tunnistaa vakiintuneen käytännön valossa.

Mainittakoon lopuksi, että myös kiinalaisissa kirjoitusmerkeissä esiintyy vaihtelua sen välillä, kirjoitetaanko 詠春 vai 永春. Molemmat ovat pinyinillä yǒngchūn, mutta kantoniksi ensimmäinen on Yale-järjestelmällä wihng-chēun ja jälkimmäinen wíhng-chēun. Ensimmäinen tavu eroaa siis toonin osalta, joka on ensimmäisessä tasainen, jälkimmäisessä nouseva. Myös lajin nimi muuttuu tällöin, sillä ensiksi mainittu merkitsee 'laulaa+kevät' ja jälkimmäinen 'ikuinen+kevät'. Jälkimmäistä ja mahdollisesti alkuperäisempää (ks. Complete Wing Chun 107-108) kirjoitusasua käyttävät tyypillisesti ne, joiden kantaopettajaksi nimetään legendaarinen Ji Sin (至善 Zhìshàn), esim. Andreas Hoffman, jonka opettaman lajin nimessä toonin ero on merkitty täysin mielivaltaisesti vokaalin laadulla transkriboimalla 永春 muodossa Weng Chun. Leung Tingin mukaan Pan Nam käytti ilmeisesti molempia muotoja sekaisin (Roots and Branches of Wing Tsun, 302), mutta ainakin mottokokoelmassaan hän kirjoitti 永春 (307).