Postikorttihassuttelua

Vaimollani on tapana silloin tällöin kirjoittaa entiselle englanninopettajalleen kortteja englanniksi. Idea on ihan hyvä. Viime reissullamme kirjoitin neljä korttia, joiden voi kielivalintojensa johdosta ajatella jollain tavalla kuuluvan tämän blogin aihepiiriin. Koska kyseessä oleva sisältö on postikorttiluonteensa vuoksi melko harmitonta, jäljensin tekstit tähän korteista varmuuden vuoksi ottamieni valokuvien perusteella tällaisesta kirjoittelusta mahdollisesti kiinnostuneiden iloksi. Teksteissä on jonkin verran "huumoria", joka liittyy lähinnä eri kielille tunnusmerkillisten kielioppirakenteiden tai fraseologisten sapluunoiden korostuneeseen käyttöön.

Alla olevan kortin lähetin latinanopettajalleni:

Andreas et Maria sponsa sua nuperrime in matrimonium ducta Georgio et Martinae salutem dicunt plurimam Pragae in capite regni, id est Bohemiae, quo iter nuptiale fecerunt. Christus in tabula altaris ecclesiae Sancti Nicolai depictus libro aperto indicat lingua Slavonica ecclesiastica Bohemicaque se mandatum novum dare nobis, ut diligamus invicem. Vidimus et arcem Pragensem, ubi praefectis Catholicis defenestratis initium belli tricennalis ortum est.

Myönnän, että refleksiivinen possessiivipronomini ei ole kaikkein tyylikkäin valinta, mutta lause pääsi hieman kontaminoitumaan. Samoin alussa olevan latinisoidun etunimen pitäisi olla Gregorius, ei Georgius. Keskivaiheilla oleva epäsuoran esityksen eksemplaari liittyy mainitusta kirkosta (ecclesia Sancti Nicolai) ostetun kortin kuva-aiheeseen.

Seuraavan, vastaanottajan "attikalaiseksi" luonnehtiman kortin lähetin kreikanopettajalleni:

ὁ Ἀνδρέας καὶ ἡ Μαρία γυνὴ αὐτοῦ ἡ νεόγαμος τῷ Ἐρίκῳ χαίρειν. ὡς οὖν ἐκ τούτου τοῦ χαρτίου ἤδη διετεκμήρω, ἐν Πράγᾳ μέν ἐστον - μὰ τὸν Δία, ἧ καὶ Ουινδόβονα ἡ τοῦ πένητός ἐστιν - ὅπου ὁ ζῦθος ἡδὺς καὶ εὐώνητός ἐστιν.

Kaikki virheet ja epäidiomaattisuudet pantakoon yleisesti yllä olevan kortin lopussa mainitun elintarvikkeen (ζῦθος) paikallisten erityispiirteiden (ἡδὺς καὶ εὐώνητος) piikkiin.

Seuraavan kortin kirjoitin entiselle opettajalleni, joka on anglosaksisti, mutta jolle keskiajantutkimuksen peruskurssin lisäksi tentin goottia, mistä johtuen kieli vaihtuu kesken kaiken (hv-ligatuurasta alkaen) muinaisenglannista gootiksi:

Antti Ijäs hateþ gretan Olga luflice ond freondlice fram Prage, heafodstole Bæmalandes, ƕadre is miþ qenai seinai galaiþ, þoei sabbato galiugaida. Ak nu skal ik gameljan sweiban, wit gaggos itan.

Taisimme tosiaan mennä seuraavaksi syömään (itan), mutta ilmaisun päämotivaatio oli, että halusin käyttää jotain duaalimuotoa (wit 'me kaksi', gaggos 'me kaksi menemme'). Viimeisessä, vihkipapillemme lähetetyssä kortissa ei ole relevantilla kielellä muuta kuin alkuformula:

A Phetri suilad o Maria ar Antti o Phraha!

Muotoilu on kuitenkin attestoitu ja mutaatioidenkin pitäisi olla ihan kohdillaan.

Ne defenestraveris!

Suomenlinnan ruotsinkielisiä piirtokirjoituksia, osa 1 (täydennys)

Jostain syystä yksi Kustaanmiekasta löytyvä melko keskeinen kirjoitus on päässyt täysin unohtumaan. Korjaan puutteen tässä kirjoituksessa, joka luonnollisesti on täydennys ensimmäiseen aihetta käsittelevään kirjoitukseen, josta löytyy myös esittely aiheeseen yleisesti.

Pizzeria Nikolaita vastapäätä sijaitsevan, Johan Gustaf Kyhlenbeckin mukaan nimetyn tenalji Kyhlenbeckin (A11) seinämässä olevassa laatassa lukee seuraava teksti:

Kyhlenbeks Utanwärk

Kyhlenbek till Heder, som med

en oförtuten hand i de wärsta ti-

der hielpte mig Resa första Sten

på Sweaborg, han dör under Ar-

bete och Försynen unnar mig Re-

sa honom ett tacksamt Minne.

Sweaborg d: 25 October. 1753.

A:E:

'Kyhlenbeckin ulkovarustus. Kylenbeckin kunniaksi, joka lannistumattomalla kädellä pahimpina aikoina auttoi minua pystyttämään ensimmäisen kiven Viaporissa, hän kuoli työn aikana ja Kaitselmus vaatii minua pystyttämään hänelle kiitollisen muiston. Viaporissa 25. lokakuuta 1753. Augustin Ehrensvärd.'

Teksti on sisällöltään hyvin samanhenkinen kuin muutkin Suomenlinnasta löytyvät muistolaatat.

Anglosaksien miekoista, lähdeviittaamisesta ja relatiivipronominista

[Lisäys: Tämän kirjoituksen miekka-aiheen innoittama artikkelini on luettavissa Combat Archaeologyn sivuilta. Tämä suppeampi blogikirjoitus kannattaa lukea vain, jos olet erityisesti kiinnostunut muinaisenglannin relatiivipronominista; relevantti kohta on merkitty kätevästi punaisella, ks. alempana.]

Lähdeviittaamista on kahdenlaista. Karkeasti sanottuna ensimmäinen on sitä, että annetaan lähde esitetyille väitteille eli johtopäätösten pohjalla oleville tosiasioille, joka voi käytännössä olla primaarilähde tai primaarilähteeseen viittaava sekundaarilähde. Lähteiden ilmituominen mahdollistaa sen johtopäätösten pohjalla olevien tietojen luotettavuuden arvioinnin, mikä on verrattavissa siihen, että tulokset ovat toistettavissa. Toinen lähdeviittauksen laji on puhtaasti eettinen, eli ei esitetä jonkun muun tekemiä johtopäätöksiä omina tai muuten plagioida muiden töitä. Metodologian kannalta tällainen eettisyys on tietenkin yhdentekevää, sillä johtopäätöksen tieteellinen arvo ei riipu siitä, kuka sen on tehnyt, mutta tiedeyhteisön sisäisen dynamiikan kannalta asia on luonnollisesti ehdottoman tärkeä.

Tässä kirjoituksessa käsittelen primaarilähteisiin viittaamista esimerkkitapauksen kautta. Kyse ei ole tällä kertaa (uskoakseni) minkään erityisen laajalle levinneen harhaluulon kumoamisesta.

Seamus Heaneyn käännöksen Beowulf: A Verse Translation yhteydessä olevassa artikkelissaan "Archaeology and Beowulf" Leslie Webster kirjoittaa seuraavasti:

They [the swords] are archetypally the ealde lāfe, powerful heirlooms to be prized for their power and might; some are the work of marvellous smiths (l. 1681), or eotenisc (l. 1558), the work of giants long ago; they may have names, or carry owner inscriptions and images which tell of the mythic past (ll. 1688-98). They have richly decorated hilts (l. 1698) and bear twisting and branching patterns (wyrmfāh l. 1698, ātertānum fāh l. 1459); their iron blades are fearsome double-edged weapons, which need two hands to swing them (l. 1461). Supporting archaeological evidence for much of this has long been recognized.

(Korostus minun.) Viittaukset Beowulfin säkeisiin ovat riittäviä lähdeviittauksia sikäli, että kyse on juuri siitä, mitä teoksessa sanotaan. (Tekstiviittaus johdattaa lukijan edition luo, joka puolestaan johdattaa alkuperäisen käsikirjoituksen Cotton Vitellius A XV ja Thorkelin-transkriptioiden pariin.) Lopussa annetaan ymmärtää, että arkeologinen todistusaineisto tukee ainakin suurinta osaa näistä väitteistä, mille puolestaan annetaan lähdeviittaus "H. R. Ellis Davidson, The Sword in Anglo-Saxon England: Its Archaeology and Literature (Oxford, 1962), passim".

Väite siitä, että anglosaksiset miekat vaatisivat kaksi kättä niiden käyttöön on ensisilmäykseltä jokseenkin erikoinen. On siis syytä tarkistaa, mihin tämä tieto oikeastaan perustuu. Aloitan primaarilähteestä eli viitatusta Beowulfin kohdasta, jossa puhutaan Hrunting-miekasta (säkeet 1459 - 1463):

ecg wæs īren, āter-tānum fāh,
āhyrded heaþo-swāte; nǣfre hit æt hilde ne swāc
manna ǣngum þāra þe hit mid mundum bewand,
sē ðe gryre-sīðas gegān dorste,
folcstede fāra

(Korostus minun.)

'Terä oli rautaa, myrkkyoksilla koristettu, / kovetettu sotahiessä; koskaan se taistelussa ei pettänyt / ketään miehistä, joka sen käsin kietoi, / joka kauhumatkoille lähteä tohti, / vihollisten kohtauspaikalle.'

Webster otaksunee, että monikko mid mundum 'käsillä, käsin' viittaa siihen, että miekkaa käytetään useammalla kuin yhdellä kädellä.

Käytän tilaisuuden hyväkseni sanoa jotain relatiivipronominista þāra þe.

Verbin swāc 'petti, hylkäsi' kohde on manna ǣngum 'ketään miehistä', jossa manna 'miehistä' on monikon (partitiivinen) genetiivi ja ǣngum yksikön datiivi. Tähän lausekkeesseen liittyy kaksi relatiivilausetta, þāra þe ... bewand ja sē ðe ... dorste 'joka ... tohti'. Muinaisenglannissa relatiivipronomini voidaan muodostaa kolmella tavalla: taipumattomalla partikkelilla þe (= ðe), demonstratiivipronominin ja partikkelin yhdistelmällä (esim. sē ðe) tai pelkällä demonstratiivipronominilla. Sē on yksikön nominatiivi, þāra monikon genetiivi.

Bruce Mitchell tulkitsee teoksensa Old English Syntax toisessa niteessä (1985), että relatiivipronomini, jonka kanssa verbi bewand kongruoi, on juurikin (ilmeisesti yksikön nominatiivina toimiva) þe (s. 148). Hän rinnastaa tämän sellaisiin tapauksiin, joissa vastaava ælc þæra þe 'jokainen, joka' voitaisiin korvata ilmaisuilla se (man) þe tai ælc man (se) þe (s. 144), esim. ælc þæra þe ðas mine word gehyrd 'jokainen, joka nämä minun sanani kuulee'. Lienee mahdollista, että ælc þæra þe on alunperin ymmärretty muodossa 'jokainen niistä, jotka', mikä edellyttäisi verbiltä monikkomuotoa, mutta on myöhemmin kivettynyt merkitykseen 'jokainen, joka', joka puolestaan edellyttää yksiköllistä verbiä.

F. T. Visser mainitsee teoksessaan An Historical Syntax of the English Language (1970), että þara þe -alkuisen relatiivilauseen verbi on useimmiten monikossa, mutta yksikköäkin esiintyy. Hän toteaa vastaavan rakenteen löytyvän myös muinaissaksista, sillä Heliandissa on säe allaro barno betste thero the gio giboran wurði 'kaikista lapsista paras, joka koskaan syntyi' (835). (Käsikirjoituksessa Cotton Caligula A VII sana giboran on tosin muodossa gibaranero eli monikon genetiivissä.) Beowulfissa esiintyvissä tapauksissa, joista eräitä Visserkin siteeraa, verbin luku näyttäisi kuitenkin aivan yksinkertaisesti määräytyvän sen mukaan, onko korrelaatti yksikössä vai monikossa.

(On myös kaiketi mahdollista, joskin epätodennäköistä, että käsitellyssä Beowulfin kohdassa kyseessä on jonkinlainen kontaminaatio, jossa verbimuodon yksiköllisyys johduu relatiivipronominin þāra þe yksikölliseksi mielletystä merkityksestä, mutta ilmaisun mid mundum monikollisuus puolestaan sanan þāra monikollisuudesta. Vielä kauempaa haettuna olisi ajateltavissa, että jälkimmäinen relatiivilause sē ... dorste kytkeytyy sanaan ǣngum ja þāra þe ... bewand sanaan manna. Tällöin relatiivipronomini ilmentäisi latinasta ja kreikastakin tuttua attraktiota eli relatiivipronominin mukautumista pääsanansa sijaan eikä omaan asemaansa lauseessa, vähän kuin jos sanoisi **puhun miehestä, josta tarttui miekkaan eikä puhun miehestä, joka tarttui miekkaan. Tällaiselle ajatusleikille on kuitenkin hankala keksiä perusteita.)

Palatakseni asiaan vaikuttaa siis ilmeiseltä, että Beowulfin kirjoittaja on ajatellut miekkaan tartuttavan ("kiedottavan") kahdella kädellä, mutta tämä ei välttämättä konkreettisella tasolla viittaa muuhun kuin siihen, että miekkaa esiin vedettäessä tartutaan sekä huotraan että kahvaan. Runollisen sanamuodon mid mundum bewand pohjalta sellaisen johtopäätöksen tekeminen, että miekat olisivat vaatineet kahden käden käyttöä, on melkoista liioittelua.

Webster kuitenkin antaa myös ymmärtää, että arkeologinen todistusaineisto tukee Beowulfista ilmikäyviä asioita, joiden joukkoon siis miekkojen oletettu kaksikätisyyskin kuuluu. Seuraavaksi on siis selvitettävä, mitä samassa yhteydessä viitatussa sekundaarilähteessä sanotaan. Passim-viittaus on tietysti vähän hankalasti seurattava, mutta löysin Davidsonin teoksesta pari kätisyyteen liittyvää kohtaa. Kahvojen koosta hän kirjoittaa seuraavasti  (s. 61):

The grips of Anglo-Saxon and Viking swords often seem surprisingly small. One sword found at Reading (now lost) is said to have had a grip too small for a grown mans's hand, and it may be noted that the other swords in this museum, including the one from Shifford, have small grips. [...] Some of these swords may have been made for boys or slender men, but another possible explanation was given by R. E. Oakeshott, who suggested that grip and pommel might be grasped together, and confirmed this by illustrations from early manuscripts; the brazilnut pommel in particular fitted easily into the hand in this way.

Toisaalla hän kirjoittaa, että a good swordsman might be capable of using both hands as the occasion demanded (s. 201) viitaten puolestaan seuraavaan kohtaan Droplaugin poikien saagasta (Davidsonin käännös):

Grim could fight equally well with both hands; he brandished a sword in his left hand, but with the right he struck at Gauss and cut off his leg above the knee.

Islanninkielisessä versiossa käännettyä kohtaa edeltävästä lauseesta käy selvästi ilmi, että Grímillä todella on kaksi miekkaa:

Grímur hafði tvö sverð því að Gaus kunni að deyfa eggjar. Grímur vó jafnt báðum höndum. Hann brá upp sverði með vinstri hendi en hjó með hinni hægri til Gauss og af fótinn fyrir ofan kné. Nú féll Gaus og í því veifði hann sverðinu að Grími og kom á fótinn og varð það svöðusár. Nú flýði víkingurinn á brott en Grímur tók silfrið og fékk góðan orðstír af verki þessu.

(Korostus minun.) Vasemmassa kädessään pitämällään miekalla Grím hämää Gausin nostamaan omaa suojaustaan ja avaamaan tien iskeä jalkaansa, jota Grím sitten hyödyntää. Jalkansa menettänyt Gaus onnistuu puolestaan viiltämään Grímiä jalkaan ja pakenemaan. Grím saa urotyöstään mainetta mutta kuolee myöhemmin haavaansa.

Melkein yhden käden miekka (kuva Davidsonin teoksesta).

Koska niin viikingit kuin anglosaksitkin käyttivät miekkaa yhdessä kilven kanssa, on miekan jo käytännön syistä oltava käytettävissä yhdellä kädellä. Käsitys miekkojen kaksikätisyydestä perustunee - näin kauniisti sanottuna - siihen, että joku kynäniska-akateemikko on pidellyt käsissään replikaa tai aitoa miekkaa ja todennut sen olevan "painava".

Vastaavien miekkojen käytöstä leikkaamiseen löytyy esimerkkejä Cold Steelin mainosvideoilta täältä ja täältä.

Muinaiskreikan äänitteistä

Historiallisten kielten opiskelussa voi kirjallisuuden ja historian tutkija melko huoletta keskittyä luetun ymmärtämiseen välittämättä juurikaan rekonstruoidusta ääntöasusta. Kreikan ja latinan tapauksessa tämä ei tule kirjallisuudentutkijan osalta kysymykseen, sillä huomattava osa kirjallisuutta edustaa runoutta, jota arvostaakseen on pakko pyrkiä ymmärtämään ääntämystä, joka on mitan taustalla. Oman kokemukseni mukaan latinan ja kreikan kohdalla tyypillisesti laiminlyödään foneettinen tarkkuus, jolloin metriikan opinnoissa on painettava mieleen kaikenlaisia ylimääräisiä sääntöjä sen sijaan, että runoutta voisi lukea prima vista noudattaen lähinnä vain kielen ääntämissääntöjä.

Huolimatta siitä, missä tarkoituksessa historiallista kieltä opetellaan, on oppimisen kannalta parasta pyrkiä harjaantumaan monipuolisesti kaikilla kielenkäytön osa-alueilla eli lukemisessa, kirjoittamisessa, puhumisessa ja kuuntelemisessa. Jos ja kun päämääränä ei sinänsä ole aktiivinen kielitaito, voidaan puhuminen ja kirjoittaminen korvata ääneen lukemisella ja kopioimisella, mutta pääasia on, että kielellistä materiaalia käsitellään mahdollisimman monella tavalla. Tässä kirjoituksessa käsittelen eräitä muinaiskreikan äänitteitä lähinnä siltä kannalta, miten ne sopivat oppimisen välineiksi eli mitä niitä kuunnellessa on syytä huomioida.

Aloitan helposti kuunneltavista äänitteistä eli niistä, jotka löytyvät Society for the Oral Reading of Greek and Latin -järjestön sivuilta. Suurimmassa osassa lukijana on Stephen G. Daitz, jonka kasetilta The Pronunciation and Reading of Ancient Greek: A Practical Guide (1981) otaksun niiden otteiden olevan, joiden lähdettä ei sivulla erikseen mainita. Sivustolta löytyvät siis seuraavat otteet: Aiskhylos Kahlehdittu Prometheus 1007-1053, Alkman 58, Arkhilokhos 67, Aristofanes Linnut 227-262, Demosthenes De corona 199-208, Euripides Troijan naiset 740-779, Homeros Ilias 1,1-52 ja Sapfo 1.

Daitzin ääntämys noudattaa yllä olevan linkin takaa löytyviä ääntämisohjeita sitä lukuun ottamatta, että  hän ääntää kirjaimet ει säännöllisesti ei-diftongina eikä pitkänä e-äänteenä. Joissakin tapauksissa η aukeaa lähes a:ksi, mikä saattaa olla tarkoituksellista. Daitz ääntää musikaalisella aksentilla ja jättää (Sapfon ja Homeroksen perusteella) digamman ääntämättä.

Kunkin lopuista sivustolta löytyvistä otteista lukee eri henkilö. Mark Minerin lukemana sivulta löytyy Menandroksen Dyskoloksen säkeet 711-747. Hän ääntää oleellisilta osin samalla tavoin kuin Daitz, mutta puhe- eikä lauluäänella, ja sanan sisällä oleva aspiraatta tuntuu vaativan vähän turhankin paljon keskittymistä etenkin säkeessa 717. William Mullenista (Pindaros Olympia 1,1-64) on huomattava, että hän ääntää η-kirjaimen pitkänä e-äänteenä, mutta Rachel Kitzinger (Sofokles Elektra 1126-1170) ääntää ohjeen mukaisesti η-kirjaimen pitkänä ɛ-äänteenä ja digrafin ει pitkänä e-äänteenä.

Internetistä löytyy myös Stanley Lombardon lukema Iliaan ensimmäinen laulu. Hänellä tuntuu olevan hieman vaikeuksia vokaalien ja konsonanttien pituuksissa sekä toisinaan painollisen tavun sijainnissa (jonka hän ääntää painollisena, ei vaihtamalla sävelkorkeutta), mutta hän ääntää digamman esimerkiksi kohdassa Ἀτρεΐδης τε ϝάναξ ἀνδρῶν. Toinen arkaainen piirre on se, että hän ääntää υ-kirjaimen u- eikä y-äänteenä.

Saksalaisempaa suuntausta edustaa Konrat Ziegler (1884 - 1974), joka on julkaissut äänitteen Griechische Verse - Griechische Prosa. Äänite sisältää esipuheen lisäksi seuraavat otteet: Homeros Odysseia 1,1-10 (jonka joku käyttäjä on ladannut YouTubeen); Sofokles Oidipus Tyrannos 1-13, 1524-1530 ja 151 - 189; Aristofanes Akharneis 204-233; Ksenofon Anabasis 1,1,1-6; Thukydides 1,1-2 ja 21-22; Platon Apologia 1 = 17a-18a.

Esipuheessa Ziegler sanoo, että hän pyrkii lukemaan tekstit noudattaen oikeaa tavupituutta ja musikaalista aksenttia. Molemmista piirteistä hän mainitsee, että niiden suhteen kreikkaa on tapana ääntää väärin, vaikka tosiasiat ovat kiistattomasti tiedossa. Koska daktyyli, anapesti ja spondee koostuvat jaloista, joissa pitkä tavu vaihtelee kahden lyhyen kanssa, tulee ne lukea 4/8-tahtisina eikä 3/8-tahtisina, esimerkiksi daktyyli on ♩♫ eikä ♪♪♪. Jambi pitäisi puolestaan lukea 6/8-tahtilajissa eli ♪♩♪♩ eikä 4/8-tahdissa ♪♪♪♪. Ziegler viittaa tässä tapaan lukea runoutta niin, että rytmi muodostuu painollisten ja painottomien tavujen vaihtelusta eikä tavujen pituusvaihteluista. Ziegler on täysin oikeassa siinä, että kvantiteetti on nykygermaanisten kielten puhujille vaikea hahmottaa. Suomalaisille vokaalien ja konsonanttien pituuserot ovat suhteellisen helppo juttu, mutta jostain syystä Suomessakin klassista runoutta on tapana lukea "skandeeraamalla" eli painottamalla runojalkojen iskuja eikä normaaleita painollisia tavuja.

Akharneis-otteen yhteydessä Ziegler mainitsee, että kretikos-mittainen säe tulisi lukea nykymusiikissa harvinaisessa 5/8-tahtilajissa eikä 2/4-tahdissa: rytmi luetaan hänen mukaansa väärin "PAM-pa-DAM, PAM-pa-DAM, PAM-pa-DAM, PAM-pa-DAM", kun se pitäisi lukea " lang-kurz-lang, lang-kurz-lang, lang-kurz-lang, lang-kurz-lang".

Runoudessa Ziegler ääntää ρ-kirjaimen kielenkärjellä, proosassa kurkkuärränä. Molemmissa hän ääntää χ ja φ kirjaimet frikatiiveina eikä hän tunnu kykenevän tekemään johdonmukaista eroa τ- ja θ-kirjainten välillä. Jälkimmäinen ongelma tietysti poistuisi, jos hän ääntäisi myös θ-kirjaimen frikatiivina kuten nykykreikassa: aspiroitujen ja ei-aspiroitujen klusiilien erottamisen vaikeus on ylipäänsä ainoa pitkin hampain hyväksyttävä peruste klassisen kielen frikatiiviääntämiselle. Kirjaimen ζ hän ääntää ikään kuin se olisi saksan (tai suomen) z. Mielenkiintoista on, että levyn kuluessa hän siirtyy runouden lauluäänestä musikaaliseen aksenttiin Ksenofonin kohdalla ja lopulta Thukydidestä lukiessaan puhtaaseen dynaamiseen aksenttiin. Mitään selitystä tälle ei anneta. Puhumista ei pitäisi sekoittaa laulamiseen, ja melodisen aksentin osalta Ziegleriä parempi malli olisi varmaankin jokin nykykieli, jossa sellainen on, kuten vaikkapa liettua.

Kuten tunnettua, klassinen attika ja erilaiset taidekielet eivät ole ainoita muinaiskreikan muotoja. Uuden Testamentin kreikan tapauksessa on käytössä, kuten mainitsin toisaalla, lähinnä kaksi eri ääntämystraditiota, klassinen ja nykykreikkalainen. Klassisella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että Uuden Testamentin koinee-kreikkaa äännetään samalla tavalla kuin muutakin muinaiskreikkaa. Nykykreikkalainen ääntämys on etenkin Yhdysvalloissa suosittua, ja sitä suosiville koko Koine Greek New Testament onkin tarjolla lukijanaan Kyproksella syntynyt Spiros Zodhiates (1922 - 2009). Vaikka nykykreikkalainen ääntämys ("as the Greek read it today") ei varsinaisesti sovi muinaiskreikkaan, ei se tässä yhteydessä häiritse ainakaan itseäni, mikä tosin lienee tottumiskysymys. YouTubesta ei löydy näytteitä Zodhiatesin lukemisesta, mutta uustestamentillista kreikkaa voi kuunnella laulettuna nykykreikkalaisella ääntämyksellä (tekstitettynä englanniksi ja nykykreikaksi) täältä. Nykykreikan ääntämyksen ominaispiirteet verrattuna klassiseen luokkahuoneääntämykseen ovat lyhyesti sanottuna diftongien puute ("Modern Greek pronunciation … does not split the diphthongs", kuten Zodhiates sanoo), vokaalien pituusopposition katoaminen sekä aspiraattojen ja soinnillisten klusiilien muuttuminen frikatiiveiksi.

Tunnettusta ranskalaisesta Assimil sans peine -sarjasta löytyy myös Grec ancien. Äänitteellä, jossa ei muiden saman sarjan kielipakettien tapaan tarvitse kuulla muuta kuin kohdekieltä, noudatetaan pitkälti Sidney Allenin (Vox Graeca, 1987) suosituksia. Osa lukijoista ääntää kurkkuärrän, osa kielenkärkiärrän, ja aspiraatat tuottavat osalle vaikeuksia. Digrafi ει ääntyy diftongina (vaikka ääntämisohjeessa annetaan éé), η pääsääntöisesti pitkänä e-äänteenä (ääntämisohjeessa èè). Huomattavaa on, että iota subscripum äännetään ja että aksentti on melodinen.

Vaikka kappaleiden teksteissä on mukaelmia kreikkalaisesta kirjallisuudesta, ovat varsinaisista kirjallisuusotteista huomattavimmat rekonstruoiduin melodioin lauletut esimerkit kreikkalaisesta runoudesta. Nämä ovat Anakreonin 22,5-16 (kappale 83), puheäänellä 21 ja 48 sekä laulettuina 21; 2; 18,1-9; 40; 45 ja 48 (kappale 87) ja lopuksi Homeroksen Odysseia 1,1-10 (kappale 101). (Edellä käyttämäni anakreonttisten runojen numerointi perustuu tähän, Assimilin tekstimuodot ovat tosin hieman toisenlaiset.) Tekstit luetaan myös puheäänellä, mutta kappaleessa 87 laulettu osuus on huomattavasti pidempi: varsinaiseen lukukappaleeseen kuuluu vain kaksi ensimmäistä säkeistöä. Odysseian tapauksessa laulettu versio noudattaa arkaaisempaa ääntämystä, eli digamma on oletetulla paikallaan, ja υ ääntyy u:na eikä y:nä: esimerkiksi πολλῶν δ’ ἀνθρώπων ἴδεν ἄστεα on laulettuna πολλῶν δ’ ἀνθρώπων ϝίδε ϝάστεα.

Erkki Sirosen suomeksi toimittaman Ponténin Klassisen kreikan alkeisoppikirjaan (2007) liittyy äänite, jossa hän lukee kaikki oppikirjan lukukappaleet tarkoitukseen hyvin sopivalla äänellä. Johdannossa Sironen luettelee kreikan äänteet mainiten erikseen Sidney Allenin suosituksiin perustuvat poikkeamat perinteisestä kouluääntämyksestä. Hän ääntää aksentilliset tavut totuttuun tapaan painollisina, mutta kouluääntämyksestä poiketen hän ääntää ει-digrafin pitänä suppeana e-äänteenä, φ-kirjaimen aspiraattana eikä f-äänteenä, ja ζ-kirjaimen [zd], mikä vastannee ainakin attikalaista ääntämystä (perinteinen kouluääntämys on ollut [dz] tai [ts]). Kirjain σ ääntyy μ:n edellä soinnillisena. Mainittakoon tosin, että aspiraattojen varsinainen aspiraattaääntämys kuuluu toteutuvan vain sanan alussa: sanansisäisesti aspiraatat realisoituvat klusiilien ja h-äänteen klustereina kuten suomen kielen sanassa tulethan (jota ääntämystä vastaan Allen on, ks. s. 28 alaviite 35). Iota sub- tai adscriptum ei äänny.  Lukukappaleet sisältävät runsaasti lyhyitä otteita kirjallisuudesta ja piirtoikirjoituksista, joiden lähteistä on luettelo teoksen lopussa (tosin listattuna lähteittäin, joten jonkin tietyn lukukappaleen lähteen löytäminen on työlästä).

Suomenkieliselle opiskelijalle Sirosen äänite on monessa suhteessa paras apuväline, sillä teksteihin on saatavilla oppikirjan muodossa valmis suomenkielinen sanasto ja kommentaari, ja ääntämys on sellaista, että suomenkielinen kykenee yhdistämään sen vaikeuksitta kirjoitusasuun opittuaan ensin muutaman säännön koskien sirkumfleksiaksenttia ja painettuaan mieleensä iota subscriptumin tavalliset esiintymisyhteydet. Kaikkia edellä käsiteltyjä äänitteitä voi kuitenkin käyttää kielenoppimisen apuna, kunhan kunkin lukijan ominaispiirteet huomioidaan. Suosittelisin erityisesti Assimilia jo pelkästään tekstien määrän (4 CD:tä) vuoksi.

Kuten Sironen mainitsee oman äänitteensä loppusanoissa, Christos Karvounis (Aussprache und Phonologie im Altgriechischen, 2008) puolustaa nykykreikkalaista ääntämystä sillä perusteella, että muinaiskreikan eri murteet ovat muodostaneet lukuisia eri äännejärjestelmiä, joista on enää mahdotonta saada varmaa tietoa. Vasta-argumenttini tähän on se, että didaktisesti mielekkäämpi valinta muinaiskielen tapauksessa on joka tapauksessa sellainen ääntämys, jossa äänteiden suhde kirjoitusasuun on mahdollisimman yksiselitteinen, mikä ei tietenkään nykykreikan ääntämystä noudatettaessa toteudu.

Uudempaan musiikkiin muinaiskreikkaa on sovitettu mm. Carl Orffin teoksessa Trionfo di Afrodite, jonka osat II (Corteo nuziale ed arrivo della sposa e dello sposo), III (Sposa e sposo) ja VI (Canto dei novelli sposi dal talamo) ovat Sapfoa, VII (Apparizione di Afrodite) Euripidesta. Musikaalishenkiset ihmiset voivat käyttää näitä hyödykseen esimerkiksi tekstien ulkoaopettelun apuvälineinä.

Muinaisenglannista Tarussa sormusten herrasta

Mainitsin Viikinkejä koskevan kirjoituksen yhteydessä, että Tarun sormusten herrasta liitteistä ilmi käyvän kehyskertomuksen mukaan J. R. R. Tolkien on "kääntänyt" teoksen westroninkielisistä lähteistä korvaten westronin eli Keskimaan yleiskielen kaikissa yhteyksissä englanilla. Säilyttääkseen hobittien näkökulman Keskimaan kielelliseen ympäristöön hän on vienyt tämän periaatteen hieman tavallista pidemmälle kääntäessään myös westroninkieliset erisnimet englanniksi: esimerkiksi westroninkielisen nimen Karningul käännösvastine on Rivendell, koska alkuperäiseen asuunsa jätettynä nimi olisi ollut (englanninkieliselle) nykylukijalle yhtä vieras kuin haltiakielinen nimi Imladris. Sama periaate pätee myös hobittien nimissä: esimerkiksi Samwise ja lyhyempi Sam vastaavat samanmerkityksistä alkuperäistä nimeä Banazîr ja sen lyhennystä Ban. Nimistön "käännösvastineita" luodessaan Tolkien on hyödyntänyt paljon arkaaista englanninkielistä sanastoa kuten riven, dell 'laakso' ja sam- 'puoli-'. Rohanilaisten tapauksessa Tolkien on mennyt askeleen pidemmälle:

Having gone so far in my attempt to modernize and make familiar the language of the Hobbits, I found myself involved in a further process. The Mannish languages that were related to Westron should, it seemed to me, be turned into forms related to English. The language of Rohan I have accordingly made to resemble ancient English, since it was related both (more distantly) to the Common Speech, and (very closely) to the former tongue of the northern Hobbits, and was in comparison with the Westron archaic. In the Red Book it is noted in several places that when Hobbits heard the speech of Rohan they recognized many words and felt the language to be akin to their own, so that it seemed absurd to leave the recorded names and words of the Rohirrim in a wholly alien style. (1493)

"Made to resemble" tarkoittaa tässä tapauksessa, että käytännössä kaikki rohanilaisten nimet ja muut esimerkit heidän kielestään ovat muinaisenglantia. Osan erisnimistä Tolkien on modernisoinut asultaan nykyenglannin kanssa yhteensopiviksi (esimerkiksi Dunharrow, Snowbourn, Shadowfax ja Wormtongue), osan jättäyt sellaisekseen (esimerkiksi Edoras).

Erisnimien lisäksi kirjoissa ei valitettavasti ole muinaisenglantia edes sen vertaa kuin quenyaa tai sindaria, mutta olen joka tapauksessa koonnut tähän löytämäni esimerkit. Suorissa sitaateissa aksenttimerkki merkitsee pitkää vokaalia, mutta periaatteessa käytän muuten nykyisen käytännön mukaisesti makronia.

Sormusten ritareissa ei esiinny rohanilaisia, joten ensimmäinen esimerkki löytyy Kahdesta tornista (sivunumerot viittaavaat Harper-Collinsin taskukirjoihin):

'Peace, Éothain!' said Éomer in his own tongue. 'Leave me a while. Tell the éored to assemble on the path, and make ready to ride to the Entwade. (565)

Sana ēored merkitsee 'ratsain liikkuvaa joukkoa'. Rohanilaisten erisnimen "käännösten" alkuosanakin esiintyvä éo- pohjautuu sanaan eoh 'hevonen, ratsu'. Loppuosa -thain lienee sana þegn 'palvelija' ja -mer sana mǣr 'kuuluisa'. (Tässä kohden tekisi mieli kääntää nimi Éomer suomeksi muotoon "Hepokuulu".)

'Nor will you again,' said Gandalf. 'That is Shadowfax. He is the chief of the Mearas, lords of horses, and not even Théoden, King of Rohan, has ever looked on a better. (658)

Kuten totesin ylempänä, Shadowfax on nykyaikaistettu muoto: muinaisenglanniksi nimi koostuu kahdesta osasta, jotka ovat sceadu 'varjo' ja feax 'tukka, harja'. Sana mēaras on monikko sanasta mearh, joka merkitsee 'hevosta' tai 'ratsua'. Sanan feminiininen vastine mære on säilynyt englannissa muodossa mare. Théodenin nimi (þēoden) merkitsee 'kuningasta'.

[']Why indeed should we welcome you, Master Stormcrow? Láthspell I name you, Ill-news; and ill news is an ill guest they say.' (669)

Yhdyssanan láthspell = lāþspell molemmat osat ovat säilyneet nykyenglannissa muodoissa loath ja spell. Jälkimmäisen merkitys 'sanoma, uutinen' näkyy sanan gospel 'evankeliumi' pohjalla olevassa muodossa gōdspell, joka merkitsee sananmukaisesti 'hyvää uutista'. Yllä siteeratun repliikin sanojan nimi Wormtongue koostuisi muinaisenglantilaisessa muodossaan sanoista wyrm 'käärme' ja tunge 'kieli'.

Arise now, arise, Riders of Théoden!
Dire deeds awake, dark is it eastward.
Let horse be bridled, horn be sounded!
Forth Eorlingas! (675)

Johtolauseessa mainitaan, että Théoden chanted in the tongue of Rohan, joka on tässä käännetty nykyenglanniksi viimeistä säettä lukuun ottamatta (toki tulkinnasta riippuen). Forð tarkoittaa 'eteenpäin', Eorlingas on monikko (vrt. mearas, Edoras) sanasta Eorling, jonka merkitys on 'Eorlin poika'. Suunnilleen oltermannia vastaava muinasenglantilainen titteli eorl puolestaan on kognaatti suomen skandinaavisperäiselle sanalle jaarli.

'Westu Théoden hál!' cried Éomer. 'It is a joy to us to see you return into your own. Never again shall it be said, Gandalf, that you come only with grief!' (676)

Éomerin toivotus on käytännössä suora Beowulf-sitaatti, sillä Beowulf tervehtii samoilla sanoilla (406: Wæs þū, Hrōðgār, hāl) kuningas Hrothgaria saapuessaan Heorotiin.

The king now rose, and at once Éowyn came forward bearing wine. 'Ferthu Théoden hál!' she said. 'Receive now this cup and drink in happy hour. Health be with thee at thy going and coming!' (682)

Sananmukaisesti 'mene, Théoden, terveenä!' Toivotus on samanmuotoinen kuin edellinen, mutta verbi on eri (feran).

Peter Jacksonin ohjaamissa elokuvissa on hieman enemmän muinaisenglantia kuin kirjoissa. Elokuvien käsittelemistä samassa yhteydessä alkuteoksen kanssa ei pidä tulkita kannanotoksi sen puolesta, että pitäisin elokuvia alkuteoksen arvoisina filmatisaatioina, mutta en viitsi jakaa kirjoitusta kahtia tämän alleviivaamisen vuoksi.

Aikaisemmin kirjoitin hieman yksinkertaistaen, että myös elokuvassa englanti vastaisi westronia ja että muut kielet olisi jätetty ennalleen, mutta käytännössä elokuvissa on lukuisia kohtia, joissa esimerkiksi rohanilaisten voidaan olettaa puhuvan omalla kielellään, vaikka dialogi onkin nykyenglanniksi.

Sanat mēaras ja lāþspell esiintyvät myös Kahdessa tornissa (2002), vaikka ensiksi mainitun sanoo Legolas eikä Gandalf. Huomattavampi on extended editionissa kuultava Éowynin laulu serkkunsa Théodredin hautajaisissa (1'20''):

Bealo-cwealm hafaþ frēone frecan forþ onsended,
gied sculon singan glēo-menn sorgiende
on medu-selde þæt hē mā nō wǣre,
his dryhtne dȳrest and māga dēorost. Bealo...

'Tuhokuolo on jalon soturin lähettänyt, / laulu on laulettava laulajien surren / simasalissa, että häntä ei enää ole, / hänen herralleen rohkeinta ja sukulaisnaisille rakkainta.' Näyttelijätär Miranda Otto ääntää sanan dryhtne muodossa [druhtne] ja sanan maga [maja]. Ensimmäinen säe on mukaelma Beowulfista, jossa bealo-cwealm hafað fela feorh-cynna forð onsended 'kauhukuolo on monta elävää lähettänyt' (2265-2266). Hautajaiskohtauksen lopuksi Gandalf mutisee seuraavan lauseen, joka on ikään kuin ylempänä käsiteltyjen, kirjassa tavattavien toivotusten yhdistelmä (1'22''):

Westū hāl. Ferðu, Théodred, ferðu.

'Ole tervehditty. Mene, Théodred, mene.' Niin ikään vain extended editionissa olevassa kohtauksessa Aragorn juttelee riehaantuneelle hevoselle. Puheesta erottuvat ainakin seuraavat sanat (1'27''):

Stille nū, stille, stille, nā drēfedness, frēond.
Hū nemnaþ þē? Hū nemnaþ þē?
[Éowyn kertoo hevosen nimen.]
Brego? Þīn nama is cynglic.

'Hiljaa nyt, hiljaa, hiljaa, ei hätää, ystävä. Mikä on nimesi? Mikä on nimesi? - Brego? Nimesi on kuninkaallinen.' (Brego merkitsee mm. 'kuningasta' tai 'herraa'.) Viimeinen lause on tekstitetty englanniksi your name is kingly. Kohtaus on sinänsä mielenkiintoinen, että Éowyn kertoo hevosen nimen Aragornille nykyenglanniksi, vaikka kuuleekin tämän puhuvan hevoselle muinaisenglanniksi. Ainoa mieleeni tuleva tulkinta on, että Éowyn on jotenkin ärsyyntynyt ja pyrkii puhuttelemalla Aragornia westroniksi (eli nykyenglanniksi) korostamaan hänen ulkopuolisuuttaan. Tämän perusteella voitaisiin nähdä jonkinlaisena asenteenmuutoksena kohtaus Kuninkaan paluussa (2003), jossa Éowyn sanoo Aragornille seuraavasti:

Westū, Aragorn, hāl.

Lause itsessään on tietenkin toisinto ylempänä käsitellyistä lauseista.

Lopuksi on mainittava vielä eräs seikka. Ylinnä siteeraamaani rohanilaisten kielellistä representaatiota käsittelevään otteeseen Tarun sormuisten herrasta liitteestä F liittyy seuraava alaviite:

This linguistic procedure does not imply that the Rohirrim closely resembled the ancient English otherwise, in culture or art, in weapons or modes of warfare, except in a general way due to their circumstances: a simpler and more primitive people living in contact with a higher and more venerable culture, and occupying lands that had once been part of its domain.

Se, että elokuvissa ei ole oikeastaan noudatettu tätä vaan härskisti käytetty esimerkiksi anglosaksihenkisiä koristekuvioita, ei ole välttämättä varsinainen virhe, sillä rohanilaiset edustivat Tolkienille itselleenkin mitä ilmeisimmin jonkinlaisia fantasia-anglosakseja.

Kielten historiallisesta nimeämisestä

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin ohimennen skandinaavisten muinaiskielten nimistöä. Tässä blogissa vilahtelee muutenkin kaikenlaisia etuliitteitä ja määritteitä, joten ajattelin yrittää tehdä niistä jonkinlaista selkoa tässä kirjoituksessa. Kirjoitus ei valitettavasti sisällä esimerkkejä eri kielimuodoista ja on muutenkin pitkäliti tylsä luettelo. Englannin-, saksan- ja ruotsinkielisistä vastineista en kuitenkaan pyri missään nimessä antamaan kattavia listoja. Jos olen vetänyt mutkia suoraksi tai unohtanut mainita jotain oleellista, kuulen siitä mielelläni kommenteissa.

Etuliite kanta- viittaa tunnettujen kielimuotojen pohjalta historiallis-vertailevalla menetelmällä rekonstruoituun kantakieleen: esimerkiksi germaanisten kielten kantakieli on kantagermaani ja uralilaisten kielten kantakieli on kantaurali. Kantakieli on siis tyypillisesti esihistoriallinen, vaikka poikkeuksiakin on: esimerkiksi romaanisen kieliryhmän kantakieli on latina, josta on säilynyt lukuisia kirjallisia muistomekkejä, vaikka romaaniset kielet eivät tietenkään tiukassa mielessä perustu klassiseen kirjalatinaan vaan Rooman valtakunnan puhekieliin. Koska kantakieli on kuitenkin määritelmällisesti historiallis-vertailevan menetelmän luoma konstruktio, voidaan nykyromaanisten kielten pohjalta rekonstruoida kantaromaaninen kieli, joka luonnollisesti on oleellisilta osin melko lähellä tuntemaamme latinaa.

Historiallisena aikana kielet voidaan jakaa karkeasti kolmeen vaiheeseen, joita ilmaistaan etuliitteillä muinais-, keski- ja nyky-. Keski- viittaa jonkinlaiseen välimuotoon nyky- ja muinaismuotojen välillä, ja jos todellinen historia ei salli mielekästä kolmijakoa, putoaa keskivaihe pois. Jakoa voidaan tarkentaa etuliitteillä varhais- ja myöhäis-, esimerkiksi myöhäiskeskienglanti. Karkeasti ottaen varhais- ja myöhäismuodot suhtautuvat toisiinsa ymmärrettävyyden kannalta kuten murteet, muinais-, keski- ja nykymuodot kuten eri kielet. (Vaikka, kuten arvata saattaa, myöhäismuinais- ja varhaiskeskimuodot saattavat olla hyvin lähellä toisiaan.) Yksinään käytettynä nyky- eroaa tässä yhteydessä arkikielisestä merkityksestään, sillä useita tuttuja kieliä on puhuttu "nykymuodossaan" jo satojen vuosien ajan.

Hieman hankalampi on määrite esi-, jolla voidaan viitata joko jonkin (kanta)kielen esimuotoon, tai kyseistä kieltä samalla alueella edeltäneeseen kieleen, joka on tyypillisesti jättänyt enemmän tai vähemmän tuntuvan substraatin tulokkaiden kieleen. Molemmissa merkityksissä käytetään myös etuliitettä paleo-, esim. paleogermaaninen ja esigermaaninen viittaavat molemmat kantagermaania edeltävään kielen tasoon, mutta paleoeurooppalainen viittaa niihin kieliin, joita Euroopassa puhuttiin ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä.

Alla olevassa taulukossa näkyvät edellä käsitellyt määritteet muutamine erikielisine vastineineen:

suomi	englanti	saksa	ruotsi
esi-	Pre-	Vor-, Prä-	pre-
kanta-	Proto-	Ur-	ur-
muinais-	Old	Alt-	forn-
keski-	Middle	Mittel-	medel-
nyky-	Modern	Neu-	ny-, nu-
varhais-	Early	Früh-	äldre
myöhäis-	Late	Spät-	yngre

(Ruotsin osalta on huomattava, että myöhäiskeskiaika on kuitenkin senmedeltid, jota edeltävät äldre medeltid tai högmedeltid ja tidig medeltid.)

Jos esimerkiksi yhdistelmä varhaismuinais- tai myöhäismuinais- tuntuu hassulta, voi tietysti käyttää myös ilmaisua varhainen muinais- tai myöhäinen muinais-.

Koska kaikkien kielten historia ei noudata aivan samanlaisia kehityslinjoja, ja koska kaikista kielistä ei ole jäänyt samanlaista aineistoa, ei kaikkiin kieliin voida soveltaa täysin samaa terminologiaa aivan samalla tavalla. Toisaalta myös eri kielissä saatetaan käyttää tärkeimmän julkaisukielen mukaisia käännöslainoja, mikä osaltaan tekee nimistöstä kokonaisuutena vaikeammin hahmotettavaa. Yllä olevaa taulukkoa voi siis pitää vain eräänlaisena ideaalimallina. Aihetta on syytä lähestyä tapausesimerkkien kautta.

Nykyenglantia (Modern English) edeltää keskienglanti (Middle English), jota edeltää muinaisenglanti (Old English) eli anglosaksi (Anglo-Saxon). Viimeksi mainitun nimityksen ajatellaan usein viittaavan siihen, että kieli on anglien, saksien ja juuttien maahanmuuttoa seuranneen kielimuodon ääripääpohjainen (vrt. suomalais-ugrilainen) nimitys, mutta itse asiassa termin käyttö juontaa erotteluun mantereelle jääneiden saksien ja englantilaisten saksien välillä. Termin Old Saxon (Altsächsisch) voi siis tietyssä mielessä kääntää myös "vanhasaksiksi".

Muinaisenglannin historiallinen aika jakautuu suunnilleen puoliksi varhais- ja myöhäisvaiheeseen, joita edeltää esivaihe, johon yleensä viitataan temillä Prehistoric Old English, etenkin vanhemmissa teoksissa temillä Primitive Old English. Keskienglannin tarina alkaa periaatteessa vuoden 1066 normannivalloituksesta, mutta kielelliset muutokset eivät tietenkään tapahdu hetkessä. Oxford English Dictionary mainitsee, että ennen 1800-luvun loppupuolta keskienglannista (tai erityisesti varhaiskeskienglannista) käytettiin termiä Old English, ja muinaisenglannista termiä Anglo-Saxon. OED vetää muinaisenglannin rajan vuoteen 1150. Muinaisenglanti eroaa keskienglannista taivutusmuotojen runsaudessa sekä ranskalais- ja latinalaisperäisten lainojen vähäisyydessä.

Modern English eli nykyenglanti viittaa suuren vokaalimuutoksen (Great Vowel-Shift) jälkeiseen kielimuotoon, josta lähes kaikki taivutuksen rippeet ovat kuluneet pois ja jonka oikeinkirjoitus pitkälti vakiintui kirjapainotekniikan myötä. Keski- ja nykyenglannin raja asettuu suunilleen vuosiin 1450 - 1500. Koska nykyenglanti voi näin ollen viitata sekä 1900-luvun alun että King James Biblen kieleen thou art -muotoineen, käytetään selkeyden vuoksi "nykynykyenglannista" usein ilmaisua Present-Day English.

Saksan kielen historialliset vaiheet jakautuvat nimellisesti samalla logiikalla kuin englannin: nyky-yläsaksaa (Neuhochdeutsch) edeltävät muodot ovat keskiyläsaksa (Mittelhochdeutsch) ja muinaisyläsaksa (Althochdeutsch). Englanniksi käytetään nykymuodosta etymologisoivaa käännöstä New High German, mikä tekee lyhenteiden käytön yksinkertaisemmaksi. Alkuosa ylä- (hoch-, High) viittaa äänteenmuutosten motivoimaan maantieteelliseen jakoon: yläsaksa viittaa vuoristoisessa etelässä puhuttavaan saksaan, alasaksa (Niederdeustch) puolestaan pohjoisen alamailla puhuttavaan kieleen, joka itse asiassa polveutuu muinaissaksista. Alasaksa muodostaa murrejatkumon sekä hollannin että yläsaksan kanssa. Yläsaksa jakautuu lisäksi keskisaksaan (Mitteldeutsch) ja ylisaksaan (Oberdeustch). Keskisaksankielisen alueen erottaa ylisaksankielisestä Maine-joen tasalla kulkeva linja, jota voidaan nimittää joko Appel/Apfel-isoglossiksi, Speyer-linjaksi tai valkomakkaraekvaattoriksi. Keskisaksan sumeahkon pohjoisrajan määrittävät puolestaan maken/machen-isoglossi eli Benrather-linja ja ik/ich-isoglossi eli Uerdinger-linja. Luonnollisesti myös englanti jää näiden isoglossien pohjoispuolelle (vrt. muinaisenglannin æppel, macian ja ic).

Termiä Hochdeutsch käytetään usein merkityksessä 'saksan yleiskieli' erotuksena puhekielistä, vaikka tietenkin myös eteläiset puhekielet (ml. sveitsinsaksa) lukeutuvat historiallisesti (äännelaillisesti) yläsaksan piiriin.

Alla saksan kieleen liittyvä nimistö taulukkomuodossa:

saksa	englanti	suomi	ruotsi
Althochdeutsch	Old High German	muinaisyläsaksa	fornhögtyska	800 - 1050
Mittelhochdeutsch	Middle High German	keskiyläsaksa	medelhögtyska	1050 - 1350
Frühneuhochdeutsch	Early New High German	varhaisnyky-yläsaksa	äldre nyhögtyska	1350 - 1650
Neuhochdeutsch	New High German	nyky-yläsaksa	nyhögtyska	1650 -
Oberdeutsch	Upper German	ylisaksa	övertyska?
Mitteldeutsch	Central German	keskisaksa	mellantyska?
Niederdeutsch	Low German	alasaksa	lågtyska

Ruotsin vaiheiden nimistö on astetta monimutkaisemi. 1900-luvun alusta puhuttuun "nykynykyruotsiin" viitataan termillä nusvenska, joka siis on vastaava termi kuin ylempänä käsitelty Present-Day English. Tätä edeltävä kielimuoto nysvenska jakaantuu varhais- ja myöhäisvaiheisiin, joihin viitataan ilmaisuilla äldre ja yngre nysvenska. Vaikka etuliitettä ny- käytetään muiden kielten tapauksessa samassa merkityksessä kuin suomen nyky-, on ruotsin tapauksessa esimerkiksi Kotuksen sivuilla noudatettu ruotsalaista tapaa ja käytetty (mielestäni hieman kömpelöä) käännösvastinetta uusruotsi erotuksena nykyruotsista. Muinaisruotsin myöhäisvaiheesta käytetään johdonmukaisesti termiä yngre fornsvenska, mutta varhaismuoto on normaalisti klassisk fornsvenska (äldre fornsvenska on toki myös käytössä). Suomeksi on ruotsin kielen vaikutuksesta tapana puhua "nuoremmasta" ja "vanhemmasta" varhaisemman ja myöhäisemmän sijaan.

Muinaisruotsia edeltävä muinaisskandinaavi jakautuu kahteen eri kieleen (murteeseen?), muinaislänsiskandinaaviin (islannin, fäärin ja norjan kantamuotoon) ja muinaisitäskandinaaviin (tanskan ja ruotsin kantamuotoon), joiden yhteinen kantamuoto on kantaskandinaavi. Muinaisitäskandinaavia edustaa riimuruotsi eli runsvenska. (Riimuista puheen ollen mainittakoon, että skandinaavinen äldre/yngre-jaottelu on lainautunut riimuista puhuttaessa myös muihin kieliin, esimerkiksi englanniksi sanotaan elder, younger futhark ja saksaksi das ältere, das jüngere Futhark.)

Alla olevassa taulukossa ovat sellaiset ruotsin kielen vaiheiden nimitykset, joita muistan nähneeni käytettävän:

ruotsi	saksa	englanti	suomi
urnordiska	Urnordisch	Proto-Norse	kantaskandinaavi	150 - 800
fornnordiska	Altnordisch	Old Norse	muinaisskandinaavi	800 - 1225
fornöstnordiska	Altostnordisch	Old East Norse	muinaisitäskandinaavi	800 - 1225
runsvenska	Runenschwedisch	Rune Swedish	riimuruotsi	800 - 1225
äldre fornsvenska	Frühaltschwedisch	Early Old Swedish	vanhempi muinaisruotsi	1225 - 1375
yngre fornsvenska	Spätaltschwedisch	Late Old Swedish	nuorempi muinaisruotsi	1375 - 1526
äldre nysvenska	Frühneuschwedisch	Early Modern Swedish	vanhempi uusruotsi	1526 - 1732
yngre nysvenska	Spätneuschwedisch	Late Modern Swedish	nuorempi uusruotsi	1732 - 1906
nusvenska	?	Contemporary Swedish	nykyruotsi	1906 -

(Tarkat vuosiluvut kaivannevat selityksiä: yksinkertaisuuden vuoksi muinaisskandinaavin takarajaksi merkitsemänäni vuonna 1225 ilmestyi ensimmäinen latinalaisilla aakkosilla kirjoitettu ruotsinkielinen teksti, 1526 ilmestyi raamatunkäännös, 1732 ilmestyi ensimmäinen numero Then Swänska Argus -lehteä, ja 1906 astui voimaan oikeinkirjoitusreformi.)

Suomen kieleenkin liittyy muutama hauska yksityiskohta. Kuten tunnettua, Suomen historia on edennyt monessa suhteessa kuin pikakelauksella verrattuna eräiden muiden maiden historiaan. Sama pätee myös suomen kieleen, jonka kirjakielen vaiheet alkavat Mikael Agricolan Abckiriasta, joka ilmestyi 1542. Suomen kirjakielen ensimmäistä vaihetta nimitetään vanhaksi kirjasuomeksi. Tätä seuranneen varhaisnykysuomen katsotaan alkavan 1820-luvulla, jolloin kirjakieli alkoi saada enemmän vaikutteita itämurteista. Nykysuomen katsotaan puolestaan alkavan kirjakielen vakiinnuttua vuoteen 1880 mennessä, vaikka tämänkin jälkeen on tapahtunut lukuisia kosmeettisia muutoksia.

Vanhaa kirjasuomea edeltänyttä, kirjallisia muistomerkkejä jälkeensä jättämätöntä kautta kutsutaan varhaissuomeksi. Varhaissuomi ja muut itämerensuomalaiset kielet pohjautuvat yhteiseen kantakieleen eli kantasuomeen. Nykyään kiistanalaisen teorian mukaan itämerensuomalaisten kielten kantamuoto on myöhäiskantasuomi ja sitä edeltänyt kielimuoto eli varhaiskantasuomi olisi itämerensuomalaisten kielten ja saamelaisten kielten yhteinen kantamuoto: tätä kantamuotoa voidaan nimittää hieman läpinäkyvämmin (ja nähdäkseni johdonmukaisemminkin) suomalais-saamelaiseksi kantakieleksi.

Edellisiestä kappaleesta saattaa huomata, että termit suomi ja itämerensuomi johdoksineen ovat itse asiassa tietyissä yhteyksissä synonyymejä. Termi itämerensuomalainen on sikäli redundantti, että ei ole mitään muita suomalaisia kuin itämerensuomalaisia kieliä, mutta kieltämättä se pehmentää hieman suomen kielen nimellistä valta-asemaa suhteessa esimerkiksi viroon, võruun ja karjalaan. Englanniksi voidaan tehdä asiaankuuluva ero käyttämällä termejä Finnish 'suomen kieli' ja Finnic 'itämerensuomalainen'. Jälkimmäinen on mielestäni parempi kuin Itämereen viittaava Baltic-Finnic tai Balto-Finnic, sillä englanniksi termit saattavat luoda mielikuvan "balttilais-suomalaisista kielistä", vaikka balttilaiset kielet (latvia, liettua, muinaispreussi) eivät indoeurooppalaisina kielinä ole geneettistä sukua itämerensuomalaisille kielille.

Viikingeistä

Katsoin jokin aika sitten TV-sarjan Viikingit ensimmäisen tuotantokauden DVD:ltä ja historiallisista epätarkkuuksista huolimatta pidin näkemästäni. Tämän blogin kannalta relevantti aihe on tietenkin sarjassa ajoittain esiintyvä muinaiskielinen dialogi, jota käsittelenkin tässä kirjoituksessa ensimmäisen tuotantokauden pohjalta. Kirjoitus sisältää juonipaljastuksia.

Kielellisenä konsulttina sarjaa varten toimii Kate Wiles, joka kertoo kokemuksistaan täällä.

Kielellä on huomattavasti erilainen asema kuin puvustuksessa ja lavastuksella, sillä pyrkimys täydelliseen visuaaliseen realismiin ei tuota läheskään samanlaisia ongelmia elokuvan tai TV-sarjan seuraamisen osalta kuin se, että hahmot puhuvat jotain kieltä, jota katsojat eivät ymmärrä. Suomalaiset ovat toki tottuneet lukemaan tekstityksiä, mutta joka tapauksessa on väistämätöntä, että elokuvanautinto kärsii siitä, ettei ymmärrä elokuvan esityskieltä.

Viikingeissä puhuttava muinaisskandinaavi ja muinaisenglanti eroavat olemuksessaan esimerkiksi Tarussa sormusten herrasta (2001 - 2003) puhuttavista haltiakielistä ja Passion of the Christissa (2004) puhuttavasta latinasta ja arameasta. Jälkimmäisessä tapauksessa puhuttavien kielten suhteen on pyritty realismiin sikäli, että elokuvassa ei todellakaan puhuta mitään nykykieltä. Ensiksi mainitussa puolestaan englanti korvaa pitkälti alkuteoksen periaatteiden mukaisesti Keskimaan yleiskielen westronin, mutta muut kielet on "jätetty ennalleen". Viikingit on tässä suhteessa lähempänä elokuvaa Hunt for Red October (1990), jossa muutamalla tekstitelyllä sananvaihdolla muistutetaan katsojia siitä, että neuvostoliittolaisen sukellusveneen miehistö ei "oikeasti" puhu englantia. Viikinkien ensimmäinen jakso alkaa taistelukohtauksella jossain Baltiassa, jonka lopuksi päähenkilö Ragnar kiittää veljeään Rolloa muinaisskandinaaviksi. Seuraavassa kohtauksessa Ragnarin tytär Gyda ja hänen vaimonsa Lagertha ovat tuulastamassa vaihtaen pari sanaa muinaisskandinaaviksi, mutta Lagerthan seuraava repliikki on kuitenkin jo sujuvasti nykyenglantia. Vastaavasti toisessa jaksossa Lindisfarnen munkit katselevat ulkona riehuvaa myrskyä lausuen muutaman repliikin muinaisenglanniksi; mennessään isä Cuthbertin luo munkki Athelstan alkaa kuitenkin puhua nykyenglantia. Molemmissa yhteyksissä vieras kieli toimii siis muistutuksena siitä, että hahmot puhuvat oikeasti jotain muuta kieltä kuin (nyky)englantia. Latinan rooli on toisenlainen, sillä latinaksi kuullaan (ainakin ensimmäisessä tuotantokaudessa) lähinnä isä meidän -rukouksia ja muuta vastaavaa.

Edellä mainituissa kohtauksissa keskivertokatsojalle jää mahdollisesti epäselväksi, että viikingit ja Lindisfarnen munkit puhuvat eri kieliä, mutta tämä on melko pieni ongelma. Erikoisempi tilanne on kuitenkin kolmannen jakson loppupuolella, kun Ragnar joukkoineen kohtaavat northumbrialaisen šeriffin (gerefa) miehineen. Kohtaamista seuraa sananvaihto, jossa saksit puhuvat muinaisenglantia, viikingit muinaisskandinaavia ja Ragnar sekä muinaisskandinaavia että Athelstanilta oppimaansa muinaisenglantia. Koska kerronta fokalisoituu viikinkien kautta, olisi mielestäni ollut mielekästä toteuttaa tämä kohtaus niin, että viikinkien kieltä vastaisi esityskieli eli nykyenglanti, kun taas vieraskieliset saksit olisivat puhuneet tekstitettyä muinaisenglantia. Tällöin katsojalle ei jäisi epäselväksi, että kyse tosiaan on eri kielistä ja että Ragnar on viikingeistä ainoa, joka osaa muinaisenglantia.

Fokalisoinnin logiikkaa noudattaa seitsemännen jakson kohtaus, jossa viikingit ovat kuningas Ællan vieraina: viikingit puhuvat tekstitettyä muinaisskandinaavia, mutta saksit esityskieltä eli nykyenglantia kuten myös Ragnar puhuessaan heidän kanssaan heidän omalla kielellään. Jopa Rollo, ilmoittauduttuaan omalla kielellään vapaaehtoiseksi kastettavaksi, sanoo anglosaksien kieltä markeeraavalla tavallista huonommalla englannilla I will be Christian, jotta Norhumbrian kuningaskin ymmärtää. Tämä kohtaus siis fokalisoituu saksien kautta, sillä viikinkien kulttuuri etenkin pöytätapojen osalta näyttäytyy kohtauksessa nykykatsojalle vieraana ja hieman barbaarisena.

Mitä tulee historiallisiin kieliin itseensä, on niitä käytettäessä varauduttava aina enemmän tai vähemmän valistuneeseen palautteeseen. Esimerkkinä mieleen tulee Rooma-sarjan viimeisen jakson nimi De Patre Vostro (2007), joka selvästi pyrkii olemaan latinannos Pullon viimeisestä repliikistä about your father. Latinisti älähtää tietenkin italialaiselta kuulostavasta muodosta vostro pro latinan vestro, mutta tämä voitaisiin yrittää paikata sillä, että Pullon puhekielen voi ajatella eroavan klassisesta kielestä juuri esimerkiksi tässä suhteessa (vaikka on tietenkin kyseenalaista, onko tällaisen spekuloinnin oikea paikka irrallisessa jakson nimessä). Toisaalta pronomini vostro/vestro olisi joka tapauksessa väärin, koska kyse on englanninkielisille vaikeasti hahmottuvasta yksikön toisesta persoonasta, eikä monikosta: oikea muoto olisi siis tuo, ja virhe johtuu mitä ilmeisimmin tietämättömyydestä eikä yrityksestä simuloida jotain epästandardia latinalaista kielimuotoa. Toinen esimerkki hieman kömpelöstä kielisyydestä löytyy Gladiaattorista (2000), jossa alun taistelukohtauksessa erään germaanin suusta kuullaan ihr seid verfluchte Hunde 'olette kirottuja koiria', sana seid tosin äännettynä muodossa [si:d]. Lause on hassusta ääntöasustaan huolimatta aivan liian nykysaksalainen ollakseen mitään sellaista germaanista kieltä, jota voisi kuvitella puhutun elokuvan tapahtumien aikaan: jos konsultiksi olisi palkattu joku, joka olisi edes yrittänyt, olisi tulos voinut olla tarkemmin ajallisesti ja paikallisesti tarkentamatta vaikkapa jūz izud wiþra-flōkanai hundōs. Vertailun vuoksi brittisarjassa I, Claudius (1976) germaanit puhuvat (tai ainakin näyttäisivät ymmärtävän) nykysaksaa.

Toisaalta latinisti saattaa älähtää sellaisistakin muodoista, jotka ovat kyllä attestoituja ei-korkeakirjallisissa lähteissä mutta jotka ovat klassisen koulukieliopin mukaan vääriä, ja kokemuksieni mukaan latinisti saattaa paremman puutteessa öyhöttää jopa klassisen kieliopin mukaan oikeista muodoista, jos hänen omasta hyllystään löytyvä kielioppikirja ei niitä satu tuntemaan. Viikingeissä puhuttavia kieliä on helppo alkaa arvioida sen perusteella, millaisina kielinä muinaisskandinaavi ja muinaisenglanti näyttäytyvät suhteellisen standardoiduissa muodoissaan nykyaikaisissa alkeisoppikirjoissa. Sarjan tapahtumat sijoittuvat 790-luvulle, jolta ajalta ei ole säilynyt muita skandinaavisia kirjallisia lähteitä kuin riimukiviä. Näin ollen kirjallisen muinaisskandinaavin käyttö sellaisenaan on lähtökohtaisesti anakronistista.

Tässä yhteydessä lienee parasta sanoa jotain skandinaavisten muinaiskielten nimistöstä, joka on hieman kirjavaa. Itse vältän tietoisesti sanaa muinaisnorja, jota usein käytetään samassa merkityksessä kuin englannin ilmaisua Old Norse. Käytän sen sijaan mieluiten termiä muinaisskandinaavi yleisnimityksenä skandinaaviselle murrejatkumolle, joka viimeistään 1400-luvun tietämillä eriytyi enemmän tai vähemmän eri kieliksi eli muinaisruotsiksi, muinaistanskaksi, (varsinaiseksi) muinaisnorjaksi ja muinaisislanniksi. Tarkkojen rajojen vetäminen on käytännössä mahdotonta, sillä kielirajat eivät noudata valtakunnanrajoja virallisine kielineen tänäpäivänäkään. Korpuskielten tapauksessa rajaukset perustuvat säilyneen aineiston lähtökohtaisesti sisällöllisten piirteiden motivoimaan ajalliseen ja alueelliseen luokitteluun, mutta tällaiseen luokitteluun perustuvia näennäisen tarkkarajaisia nimeämiskäytäntöjä ei kannata varauksetta pitää muuna kuin aiheesta puhumisen mahdollistavina työkaluina. (Toki nimeämiskäytännöt heijastelevat myös käsityksiä itse substanssista, esim. indo-heettiläisistä tai uralilais-altailaisista kielistä puhuminen viittaa selvästi tiettyihin teorioihin.)

Joka tapauksessa Ragnar kumppaneineen asuvat nykyisen Tanskan alueelta, joten muinaistanskalaisen kielen ominaispiirteiden (tai niitä ennakoivien piirteiden) sijoittaminen heidän suuhunsa ei olisi ainakaan pahempi anakronismi kuin paikannimi Kattegat. Muinaisenglannin osalta huomattavasti räikeämpi virhe olisi laittaa ensimmäistä kertaa viikinkejä tapaavien northumbrialaisten suuhun sellaisia sinänsä attestoituja murrepiirteitä, jotka ovat kuitenkin tiettävästi seurausta viikinkien valloituksista.

Kielen alueellisen ja ajallisen vaihtelun lisäksi olisi tietysti pyrittävä mahdollisuuksien rajoissa ottamaan huomioon kielen sosiaalinen vaihtelu: northumbrialaiset sotilaat 700-luvun lopulla tuskin puhuivat lainkaan samalla tavalla kuin parisataa vuotta myöhemmin eläneen wessexiläiset munkit kirjoittivat. Kreikkaan ja latinaan verrattuna sellaiset ei-kirjalliset lähteet, joiden perusteella voisi esittää valistuneita arvauksia relevantin kielimuodon ominaispiirteistä, ovat muinaisenglannissa ja -skandinaavissa valitettavan vähäisiä. Kate Wiles onkin ratkaissut tämän ongelman yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla:

[T]the easiest way of navigating the fact that the written records we have of Old English are the work of an educated elite and not representative of the language of the general population was to ignore it.

Tämä on ehkä viisasta siitäkin syystä, että kaikenlaiset poikkeamat odotetusta tuottaisivat kuitenkin vain vihaista palautetta närkästyneiltä anglosaksisteilta.

Tätä kirjoittaessani sain vastauksen Wilesille osoittamaani pyyntöön saada hänen laatimansa tekstit käyttööni. Hänen selvitettyään, onko tämä tekijänoikeudellisten seikkojen valossa mahdollista, käytän seuraavassa, dialogeja tarkemmin ruotivassa kirjoituksessa joko hänen toimittamiaan tekstejä tai sitten omia transkriptioitani.