Toisenlainen taulukko

Suomen erilaisuus indoeurooppalaisiin kieliin verrattuna voi olla väsynyt vitsi, mutta tämä hiljattain Facebookissa näkemäni kuva on silti kiva. Tiedonvälitystarkoituksessa ajattelin koota hieman toisenlaisen taulukon, joka vaihtelun vuoksi korostaa suomen kielen yhteyksiä eurooppalaisiin kieliin, joista tässä taulukossa olen esimerkeiksi valinnut englannin, saksan ja ruotsin.

Kullakin rivillä olevat sanat ovat pohjimmiltaan etymologisesti sama sana, vaikka ne eivät eri kielissä välttämättä enää tarkoitakaan samaa asiaa. Taulukko ei ota kantaa siihen, kuinka vanhasta lainasta on kyse tai mistä kielestä sana on lainattu. (Onpa mukana yksi latinastakin peräisin oleva sana.) Olen tarkoituksella jättänyt pois kaikenlaiset helposti lainasanoiksi tunnistettavat kansainväliset sanat ja tylsät "sivistyssanat".

Englanti	Saksa	Ruotsi	Suomi
flesh	Fleisch	fläsk	läski
gate (murt.)	Gasse	gata	katu
king	König	k(on)ung	kuningas
lamb	Lamm	lamm	lammas
Monday	Montag	måndag	maanantai
loaf	Laib	lev	leipä
ring	Ring	ring	rengas
red	rot	röd	rauta
sheen (vanh.)	schön	skön	kaunis
snithe (murt.)	schneiden	snida	niittää
whale	Wal	val	valas
wine	Wein	vin	viina, viini
Yule	Jul	jul	juhla, joulu

Maanantain lisäksi vastaavan rivin voisi laatia myös torstaista (Thursday ~ Donnerstag ~ Torsdag), perjantaista (Friday ~ Freitag ~ Fredag) ja sunnuntaista (Sunday ~ Sonntag ~ Söndag).

Eräiden ikivanhojen lainojen tapauksessa näkyy, että suomalaisessa vastineessa on pääte -as. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että suomalaiset olisivat ennen i-päätettä (posti, pankki, modeemi) laittaneet kaikkien lainasanojen loppuun -as, vaan kyseessä on latinan us-päätettä vastaava muinaisgermaaninen maskuliinin nominatiivin pääte, joka on säilynyt suomeen lainatuissa sanoissa mutta kadonnut nykygermaanisista kielistä lukuun ottamatta islantia ja fääriä, joissa se on säilynyt hieman muuttuneessa muodossa -ur.

Kahdella alimmalla rivillä kyse on eri-ikäisistä etymologisista kaksoiskappaleista: sanoista viina ja viini kirjoitin ohimennen täällä.

Muistutan vielä, että etymologista yhteyttä ei osoita pelkästään se, että sanat näyttävät samalta ja tarkoittavat jotain samantapaista. Todennäköisintä alkuperää selvitettäessä on otettava huomioon säännömukaiset äänteenmuutokset ja erinäisiä muitakin asioita: esimerkiksi englannin county ja suomen kunta eivät hyvällä tahdollakaan liity toisiinsa. Sivusin hieman metodologisia kysymyksiä (ja sanaa kuningas) aikaisemmin täällä.

Rillit huurussa -sarjan latinaa

Televisiosarjan Rillit huurussa eli The Big Bang Theory huumori liittyy useimmiten luonnontieteisiin ja nörttikulttuuriin, mutta sarjassa kuullaan silloin tällöin myös vieraita kieliä kuten suomea, "saksaa" ja latinaa. Tässä kirjoituksessa keskityn viimeksi mainittuun.

Kolmannen tuotantokauden jaksossa "The Jiminy Conjecture" Sheldon ja Howard kiistelevät siitä, onko heidän kuulemansa ja sittemmin löytämänsä hyönteinen jamaikankenttäsirkka (Gryllus assimilis) vai Oecanthus fultoni. Oleellinen sananvaihto on seuraavanlainen:

HOWARD	The common field cricket, AKA Gryllus assimilis, which is Latin for "suck it, you lose".
SHELDON	[…] The snowy tree cricket. AKA, Oecanthus fultoni. Which is Latin for "I'll suck nothing". Of course, I'm joking because the Latin for that is nihil exsorbebo.

Latinankielinen käännös nihil exsorbebo on sananmukainen käännös englanninkielisestä vastineestaan. Vaihtoehtoina verbille exsorbere olisi etymologisoiva sugere (eli nihil sugam) tai hieman eksplisiittisempi fellare (eli nihil fellabo), joka perusmerkityksessään 'imeä' voi viitata englannin sanan suck tapaan sekä imettävään aineeseen että imemisen välikappaleeseen, ja joka englanninkielisen fraasin oletettava etymologia huomioon ottaen voisi olla muutenkin kohdallaan. Sivuhuomiona sanottakoon, että Catullus viittaa kyseiseen aktiviteettiin myös verbillä vorare 'ahmia' (88). Antavan osapuolen toimintaa kuvaa puolestaan verbi irrumare (esim. Catullus 16), jota käyttämällä voisi muotoilla esimerkiksi nihilo irrumabor (tai nulla re irrumabor).

Toisaalta futuurin käyttö ei välttämättä ole välttämätöntä, koska will ilmaissee englanninkielisessä lauseessa tulevan ajankohdan sijaan yleistä tosiasaa kuten fraasissa boys will be boys: näin ollen edellä käsitellyt verbimuodot voisivat olla  järjestyksessä exsorbeo, sugo, fello ja irrumor.

Tieteellisiin nimiin liittyen eräs Brasiliassa tavattava orkideamehiläislaji, Euglossa bazinga, on saanut lajiepiteettinsä Sheldonin bazinga! -huudahduksesta. Tämä nimenomainen nimi on hyvä esimerkki siitä, että tieteellisiä nimiä ei kannata kutsua latinankielisiksi nimiksi: vaikka nimien muoto on latinainen (esim. gryllus eikä γρύλλος tai gryllos), ovat itse sanat usein joko latinisoitua kreikkaa (euglossa ← ευ- 'hyvä' + γλῶσσα 'kieli') tai latinisoituja erisnimiä (fultoni ← Fulton) tai, kuten bazingan tapauksessa, jotain aivan muuta. Kasveilla ja eläimillä on toki myös normaalit latinankieliset nimityksensä, mitä ei pidä sekoittaa suhteellisen normitettuihin tieteellisiin nimityksiin. Myönnettäköön tosin, ettei termi latinankielinen nimi sekään ole mitenkään normaali tapa viitata siihen, mitä jokin on latinaksi, joten sekaannuksen vaara ei ole ehkä kovin todellinen. Ilmaisut muotoa x-kielinen nimi viittaavat yleensä erisnimiin, joten tuskin kukaan sanoisi, että kissan "ruotsinkielinen nimi" on katt.

Jaksossa "The Staircase Implementation" Sheldon toteaa cathedra mea, regulae meae eli "my chair, my rules". Muotoilu tuo mieleen Pyhän Rooman keisarikunnan Augsburgin uskonrauhassa omaksuman periaatteen cuius regio, eius religio 'kenen maa, sen uskonto'. Possessiivipronominin olisikin tyylikkäämpää tulla painolliseen asemaan substantiivin edelle, eli parempi sanajärjestys olisi mea cathedra, meae regulae.

Neljännen kauden jaksossa "The Wildebeest Implementation" Raj kohtaa Angela-nimisen naisen ja toteaa, että nimi Angela on "derived from the word angel". Angela on nimen Angelus feminiinimuoto, vrt. Paulus ~ Paula, Cornelius ~ Cornelia. Nimi Angelus puolestaan perustuu sanaan angelus 'enkeli', joka on laina kreikan kielen sanasta ἄγγελος, joka merkitsee 'viestinviejää' tai 'lähettiä'. Tarkkaan ottaen nimi Angela ei siis ole johdettu englannin sanasta angel, vaan tämän taustalla olevasta latinankielisestä sanasta (tai nimestä).

Numeroiden ja kirjainten piirtämisestä

Opetushallituksen päätöksen mukaisesti perusopetuksessa opetettavat käsin kirjoitettavat numerot ja kirjaimet q, z ja 7 saavat takaisin poikkiviivansa. Ylellä on aiheesta kaksi juttua: "Numero 7 palaa vanhaan muotoonsa – piirrätkö sinäkin numerot väärin?" ja "Rehtori haukkuu numerouudistuksen: 'Kuin maitotölkin korkki – loistava ratkaisu ongelmaan, jota ei ole'". Käsittelen tässä kirjoituksessa sekä itse asiaa että muutamia mainituissa jutuissa asiasta esitettyjä näkemyksiä.

Ensinnäkin pidän hieman hölmönä roskalehtimäistä lööppiotsikkoa "piirrätkö sinäkin numerot väärin". Se, mitä opetushallituksessa on päätetty opettaa perusopetuksessa, ei välittömästi koske ketään muuta kuin koululaisia ja opettajia. Ei opetussuunnitelma ole mikään laki eikä edes suositus, jota tavallisten aikuisten tulisi pyrkiä noudattamaan.

Kirjain- ja numeromerkkien ensisijainen tehtävä on erottua toisistaan. Eräs merkitsevä piirre on oppositio kaaren ja kulman välillä: jos merkin S ylempi kaari muutetaan kulmiksi, tulee merkistä 5; jos merkin U kaari muutetaan kulmaksi, tulee siitä V. Kaikissa tapauksissa oppositio ei ole voimassa: esimerkiksi A ei muutu miksikään toiseksi merkiksi, vaikka sen kärjen pyöristäisikin. Kaari-kulmaopposition yksinkertaisuudesta huolimatta helppoja sekoittujia ovat 2 ja Z, minkä ongelman jälkimmäiseen piirrettävä poikkiviiva kätevästi ratkaisee.

On tietysti totta, että sellaiset tapaukset, joissa 2 sekoittuisi Z:aan ovat hyvin harvinaisia: kyseeseen tulevat lähinnä ulkomaiset postinumerot tai muut koodit. Suunnilleen yhtä marginaalinen ongelma arkielämässä on g:n ja q:n sekoittuminen, sillä on vaikea keksiä tapauksia, joissa ero näiden kahden kirjaimen välillä olisi merkitsevä. Koska q:n ääntäminen hyperkorrektisti g:nä on kuitenkin eräs suomalaisten kielipoliisien suosikkiaiheita (vrt. Nyt-liitteen lievän keskiaikaisesti otsikoitu juttu "Lausutko sinäkin tämän suomen kielen kirjaimen väärin? Lopeta!"), ja koska tästä johtuen esiintyy myös hyperkorrektia taipumusta kirjoittaa q etenkin u:n edellä silloinkin, kuin g olisi oikein (esim. **Manaqua, **Praque), on q:n ja g:n ero syytä pitää selkeänä. Pieni q voi mahdollisesti myös sekoittua yhdeksikköön.

Kouriintuntuvin sekaannuksen vaara esiintyy merkkien 1 ja 7 välillä, mistä oli puhetta muun muassa edellisten eduskuntavaalien jälkeen: lakialoitteen 1/2011 ratkaisu kyseiseen ongelmaan olisi ollut tyystin lakata käyttämästä seiskaa ehdokasnumeroissa. Näiden keskustelujen yhteydessä joku totesi, että suurin ongelma on sellaisilla ehdokkailla, joiden numerossa esiintyy pelkkiä seiskoja ja ykkösiä: tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, sillä saman ihmisen 1 ja 7 vierekkäin nähtyinä erottuvat kyllä aina toisistaan. (Myöskään Aamulehden helmikuisessa jutussa ei ymmärretä tätä, kuten ei myöskään eroa käsialan ja painotekstin välillä.) Ongelma on siinä, että hieman vinolippaisen, poikkiviivattoman seiskan näköisen merkin tapauksessa ei voi ilman verrokkia olla varma, kumpaa on tarkoitettu. Saksankielisellä alueella ero tehdään niin, että seiskaan tehtävän poikkiviivan lisäksi ykkösen "lippa" piirretään niin pitkäksi, että se muistuttaa lähes poikkiviivatonta A:ta, mikä kätevästi erottaa sen kaikissa oloissa myös I:stä.

(Sivuhuomautuksena mainittakoon, että sellaisissa yhteyksissä, joissa on mahdollista, että nolla ja o-kirjain sekoittuvat, piirretään tai tulostetaan nollan sisään lävistäjä tai piste. Jälkimmäinen on tuttu myös etenkin vanhemman polven tietokoneita käyttäneille. Kielitieteestä tuttu nolla- eli katomerkki on ∅, joka muistuttaa tosin enemmän isoa ø-kirjainta.)

Opetusneuvos Leo Pahkin Opetushallituksesta sanoo Ylen jutun mukaan, että syy poikkiviivojen poistolle vuonna 2004 oli se, että pyrittiin "sujuvoittamaan käsin kirjoittamista, ettei kynää tarvitsisi niin usein nostaa ja palata takaisin kirjoitettuun tekstiin". Tämä perustelu vaikuttaa mielestäni puutteelliselta ensiksi siksi, että nimenomaan nykyään käsinkirjoittaminen on normaalielämässä jatkuvasti vähentynyt, minkä vuoksi "sujuvoittamisella" ei saavuteta mitään merkittävää hyötyä, ja toiseksi siksi, että luettavuus on joka tapauksessa kirjoituksen suorastaan tärkein ominaisuus. Kun poikkiviivat on kerran alunperin lisätty selkeyden vuoksi, lienee päivänselvää, että niiden poistaminen vähentää selkeyttä: vai ajateltiinko kenties niin, että kun pitkään aikaan ei ole tapahtunut sekaannuksia, voidaan vanhakantaisempiin muotoihin palata? Ylipäänsä kirjoituksen sujuvuutta on johdonmukaisesti vähennetty poistamalla lenkit ja niihin perustuvat sidonnat, perusteena juurikin luettavuuden parantaminen.

(Puhutun kielen puolella selkeyden vuoksi saksassa käytetään toisinaan sanan zwei 'kaksi' tilalla muotoa zwo, jotta se erottuisi lukusanasta drei 'kolme'. Vastaavasti kansainvälisessä puheaakkostossa käytetään muotoa niner 'yhdeksän' tavanomaisen muodon nine sijaan, jotta se erottuisi huonommillakin radioyhteyksillä lukusanasta five.)

Toisessa jutussa rehtori Pekka Lipiäinen Mansikka-ahon koulusta Kouvolasta toteaa seuraavaa:

"Lapset ovat tehneet koko ajan tietynlaista ykköstä ja seiskaa, joten ero on täysin selvä. Vanhemmilla on sen sijaan jonkin verran hankaluuksia tunnistaa omien lastensa tekemiä numeroita, koska he ovat oppineet tekemään ne eri lailla."

Rehtori tuntuu kuvittelevan, että lapset opettelevat kirjoittamaan pelkästään koulua varten. Toki opettajat osaavat lukea omien oppilaidensa vaikeaselkoistakin käsialaa, mutta entä jos esimerkiksi joku vanhempi yrittää lukea jonkun (entisen) koululaisen käsin kirjoittamaa tekstiä? Vanhemmilla on täysi oikeus toivoa, että heidän lapsensa (ja muidenkin lapset) oppivat sellaista käsialaa, jota muutkin kuin luokanopettajat osaavat kaikissa tilanteissa ongelmitta tulkita. Käsialan kiistattoman käytännöllisestä luonteesta huolimatta rehtori Lipiäinen on sitä mieltä, että kyse on puhtaasti mielipideasiasta:

"Samalla tavalla voi kysyä, että onko ladon seinä kauniimpi keltaisena vai punaisena. En ole puhunut näistä kenenkään opettajan kanssa tästä ainakaan viiteen vuoteen. Ongelmasta varmasti keskusteltaisiin, jos se olisi olemassa."

Tämä on aika erikoinen näkemys. Kuten ylempänä osoitin, ei kyse tietenkään ole mielipideasiasta, sillä sekaannusongelmat ovat aivan todellisia. Itsekin olen onnistunut kohtaamaan niistä jokaisen.

Matematiikan, fysiikan ja kemian opettaja Pekka Hovi Haminan Pappilansalmen koulusta pitää paluuta poikkiviivallisiin merkkeihin hyvänä asiana, mikä on hänen alansa huomioiden täysin ymmärrettävää.

Kaiken edellä sanotun perusteella ei pidä tulkita, että pitäisin muitta mutkitta vanhempia käsialoina yleisesti parempina. Jos minä saisin päättää, ei ä- ja ö-kirjainten päällä olevia pisteitä ikimaailmassa olisi opetettu piirtämään vaaka- tai aaltoviivana, koska nehän sekoittuvat silloin ā- ja ō- tai ã- ja õ-kirjaimiin.

Star Trek -kielitiedettä, osa 2

Jatkona edelliseen käsittelen tässä kirjoituksessa kolmea ensimmäistä vanhan miehistön tähdittämää Star Trek -elokuvaa, mistä seuraa, että keskeinen asema tässä kirjoituksessa on tietysti klingonin kielellä.

Eräs huomio kanonisuudesta on paikallaan: vaikka Star Trek -kaanoniin kuuluvana pidetään yleensä vain sellaisia asioita, jotka käyvät ilmi jossain jaksossa tai elokuvassa, mikä siis sulkee pois kaikenlaisen oheiskirjallisuuden, käsittelen tässä ja seuraavissa aihetta koskevissa kirjoituksissa Marc Okrandin klingonia käsittelevää kirjallisuutta ikään kuin osana kaanonia. Klingonistit tyypillisesti pitävät kaanonina vain Okrandilta peräisin olevia tietoja, vaikka hän on itse sanonut, että kaikki televisiosarjoissa ja elokuvissa kuultava on "oikeaa klingonia". Klingonin osalta tärkein käyttämäni lähde on itse elokuvien ohella Marc Okrandin laatima The Klingon Dictionary (1992), joka sisältää lyhyen kieliopin, fraasiluettelon sekä sanaston.

Ensimmäisessä elokuvassa Star Trek: The Motion Picture (1979) kuullaan klingonia ensimmäistä kertaa. Klingonikomentajaa esittää Spockin isänä paremmin tunnettu Mark Lenard, mutta klingoninkieliset murahdukset ovat James Doohanin kehittämiä äännähdyksiä. Tässä vaiheessa ei ollut siis olemassa mitään varsinaista klingonin kieltä, mutta Marc Okrand käytti myöhemmin näitä äännejonoja ja niiden englanninkielisiä "käännöksiä" pohjana omalle työlleen, josta enemmän alempana. Alla ovat elokuvan alkukohtauksessa kuultavat komennot Okrandin luoman oikeinkirjoituksen mukaisissa asuissaan englanninkielisine tekstityksineen:

wIy cha'	Tactical...
HaSta'	Visual...
cha yIghuS	Tactical, stand by on torpedoes.
'eH	Ready...
baH	Fire!
junchoH	Evasive!
SSS	(tekstittämätön)
baH	(tekstittämätön)

Kohtauksessa, jossa Spock on Vulkanuksessa suorittamassa kolinahr-riittiä, dialogi oli alunperin englanniksi, mutta Gene Roddenberry halusi, että keskustelu muutetaan vulkaanien kielelle. James Doohan kehitti huulten liikkeisiin sopivat lauseet. Ei ole syytä olettaa, että sanastoa tai syntaksia olisi mietitty sen pidemmälle, mutta fonologisesti elokuvassa kuultavat lauseet tuntuvat sopivan yhteen alkuperäisessä TV-sarjassa kuultujen ilmaisujen pon farr, koon-ut-kal-if-fee ja kroykah kanssa. Esimerkiksi riittänee tunnettu lause live long and prosper 'elä pitkään ja menesty', jonka papitar lausuu elokuvassa Spockille muodossa dif-tor heh smusma, Spohkh. Lauseen prosodiset ominaisuudet luonnollisesti vastaavat täydellisesti sen englanninkielistä vastinetta. Huomattavaa on, että nimi Spock ääntyy vulkanuksen kielellä [spɔχ]. Toisin kuin Spock antaa TV-sarjassa ymmärtää, ei kieli vaikuta englanninkieliselle erityisen vaikealta ääntää lukuun ottamatta englannissa esiintymätöntä χ-äännettä.

Yleiskääntäjään ei viitata elokuvassa lainkaan, mutta V'Gerin, elokuvan pahiksen, kanssa yritetään toistuvasti viestiä käyttämällä linguacodea, joka ilmeisesti on jonkinlainen "universaali kieli". Ajatus on  käytännössä yhtä mahdoton teoreettisella tasolla kuin yleiskääntäjäteknologiakin.

Toisessa, edellistä huomattavasti paremmassa elokuvassa Star Trek II: The Wrath of Khan (1982) ei ole poikkeuksellisesti klingoneita lainkaan, mutta pääpahis Khan Noonien Singh viittaa eräässä kohtauksessa "vanhaan klingonien sananlaskuun" revenge is a dish best served cold, johon viitataan myös elokuvan Kill Bill alussa. Klingoniksi lause kuuluu bortaS bIr jablu'DI' reH QaQqu' nay', sananmukaisesti 'kosto kylmä kun tarjoillaan, aina erittäin hyvä ruoka'. (Lause kuullaan The Big Bang Theory -sarjan jaksossa "The Creepy Candy Coating Corollary" Sheldon Cooperin melko kehnosti ääntämänä.)

Elokuvan alkupuolella kuullaan lyhyt keskustelu Spockin ja Saavikin välillä vulkanuslaisten kielellä, mutta kyseessä on ensimmäisen elokuvan lailla englanninkielisen dialogin päälle huulten liikkeisiin sovitettua siansaksaa. Ainoa ero on se, että tällä kertaa työhön palkattiin oikea kielitieteilijä eli jo mainittu Marc Okrand.

Marc Okrand tunnetaan parhaiten klingonin kielen luojana, johon tehtävään hänet palkattiin kolmatta elokuvaa Star Trek III: Search for Spock (1984) tehtäessä. Okrandin lähtökohtana oli tehdä kielestä mahdollisimman epäihmismäinen, joten hän valitsi sellaisia piirteitä, jotka ovat harvinaisia maailman kielissä, esimerkiksi perussanajärjestys objekti-verbi-subjekti ja erikoinen fonologia. Yksittäiset äänteet sinänsä eivät ole erityisen kummallisia, mutta niiden muodostama järjestelmä on epätavallinen: kielessä on esimerkiksi soinnillinen retrofleksinen klusiili /D/ muttei vastaavaa soinnitonta äännettä vaan soinniton alveolaarinen klusiili /t/; samoin kielessä on soinnillinen labiodentaalinen frikatiivi /v/ muttei sen soinnitonta vastinetta.

Ensimmäinen Star Trek -kirjani.

Tunnusmerkillisintä klingonin kieliopille on runsas prefiksien ja suffiksien käyttö: substantiiviin voidaan liittää jopa viisi peräkkäistä suffiksia (esim. QaghHommeyHeylijmo' 'sinun ilmeisten pikku virheittesi vuoksi'), verbeihin teoriassa jopa kymmenen. Verbien yhteydessä tekijää ja kohdetta merkitään prefiksillä, esim. HoH 'tappaa', qaHoH 'minä tapan sinut', wIHoH 'me tapamme hänet'.

Toisen lähtökohdan kielelle antoi jo olemassa oleva materiaali ensimmäisestä elokuvasta (ks. ylempänä) sekä TV-sarjassa esiintynyt nimistö. Sovittaakseen syntaktiset ideansa ylempänä siteerattuihin komentoihin Okrand päätti, että klingonissa on mahdollista jättää verbien subjektia ja objektia ilmaisevat prefiksit pois (ns. Clipped Klingon): erityisesti komennot voidaan antaa pelkällä verbillä, esim. yIbaH > baH 'tulta'.

Satunnaisempana vaikuttimena voidaan pitää sitä, että näyttelijöiden tehdessä virheitä Okrand saattoi (ymmärrettävistä syistä) mieluummin muuttaa itse kieltä tehtyjen virheiden mukaiseksi kuin pyytää uutta ottoa. Oman vaikutuksensa kielelle antoi myös se, että muutamat sellaiset vuorosanat, jotka oli kuvattu englanniksi, päätettiin myöhemmin äänittää uudelleen klingoniksi; tällöin Okrand joutui sovittamaan jo kehittämänsä kielimateriaalin näyttelijöiden huulten liikkeisiin.

Alla on ensimmäinen elokuvassa kuultava klingoninkielinen keskustelu englanninkielisine tekstityksineen:

VALKRIS	qa'vam De' vIje' rIntaH HablI' Su' labbeH	I have purchased the Genesis data. Ready to transmit.
KRUGE	So'wI' yIchu'Ha'	Disengage cloaking device!
KRUGE	De' yIlI'! DaH!	Transmit data. Now!
VALKRIS	jabbI'ID pItlh. Qu'vaD lI' net tu'bej	Transmission completed. You will find it useful.
KRUGE	vaj Daleghpu'	Then you have seen it.
VALKRIS	HISlaH, jawwI'	I have, my lord.
KRUGE	Do'Ha'	Unfortunate.
VALKRIS	jIyaj	Understood.
KRUGE	chuyDaH	(tekstittämätön)
VALKRIS	Qapla', jawwI' bangwI' je	Success, my lord and my love.
KRUGE	batlh Daqawlu'taH baH	You will be remembered with honor. (tekstittämätön) (Valkrisin alus tuhoutuu.)
KRUGE	He chu' yIghoS. DIvI' neHmaH yIje'	New course. Federation neutral zone. (Krugen lemmikkiotus murahtaa.) Feed him!
AMPUJA	luq, joHwI'	Yes, my lord.

Klingonissa ei ole aikamuotoja, eli verbit eivät ilmaise, tapahtuuko niiden ilmaisema tekeminen menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa. Verbimorfologiasta käy esimerkiksi yllä olevassa dialogissa esiintyvä sana Daqawlu'taH 'sinut tullaan muistamaan'. Itse verbi on qaw 'muistaa'. Prefiksi Da- merkitsee normaalisti tekijää 'sinä' ja kolmannen persoonan kohdetta, mutta lu' -suffiksi tekee lauseen tekijästä määräämättömän ja aiheuttaa sen, että normaalisti kolmannen persoonan kohdetta ilmaisevat prefiksit ikään kuin vaihtavat suuntaa: Daqaw merkitsisi 'sinä muistat hänet/sen/heidät/ne', mutta Daqawlu' merkitsee siis suunnilleen 'joku muistaa sinut' eli 'sinut muistetaan'. Suffiksi -taH merkitsee jatkuvaa toimintaa.

Kun Krugen alus saapuu Genesis-planeetalle, hän haluaa lamautaa kiertoradalta tapaamansa Grissomin ja ottaa sen miehistön vangiksi:

KRUGE	matHa' DoS jonta' neH baH!	Gunner: target engine only. Fire! (Grissom  tuhoutuu.)
KRUGE	qama'pu' jonta' neH	I wanted prisoners!
AMPUJA	bach Do' qaH	A lucky shot sir… (Kruge ampuu ampujan.)
KRUGE	Ha'DIbaH	Animal!

Epätavallisen pitkä sana Ha'DIbaH sanan animal visuaalisen vastine, sillä kyseinen kommentti muutettiin englannista klingoniksi vasta jälkikäteen.

Lukija huomannee helposti, että yllä lainatut Krugen repliikit vaikuttavat klingoniksi paljon samanlaisemmilta kuin englanniksi: ensimmäisessä jonta' on 'moottori' ja neH adverbi 'ainoastaan'; jälkimmäisessä jonta' merkitsee 'vangita' ja neH 'haluta'. Syynä tähän sanaleikiltä vaikuttavaan kummallisuuteen on se, että jälkimmäisen repliikin merkitys oli alunperin I told you, engine only!, jolloin qama'pu' olisi sisältänyt prefiksin qa- 'minä sinulle', verbin ma' 'kertoa' ja mennyttä aikaa (!) ilmaisevan suffiksin -pu'. Koska lauseen merkityksen oli muututtava, oli kielen muututtava: sanasta qama' tuli substantiivi 'vanki', suffiksista -pu' monikko ja sanat jonta' ja neH saivat uudet merkityksensä vanhojen ohelle. Lause on myös esimerkki edellä mainitusta prefiksien pudottamisesta: huoliteltu muoto olisi qama'pu' vIjonta' vIneH.

(Kun Kruge hyökkää Enterprisen kimppuun, on uusi ampuja varmasti motivoituneempi tehtäväänsä.)

Kun Kruge on saanut Spockin ja Grissomin henkiinjääneen miehistön vangiksi, hän käskee tappamaan yhden heistä osoittaakseen Kirkille, miten tosissaan hän on. Komento on klingoniksi yIHoh jISaHbe', joka on tekstitetty 'Kill one of them. I don't care which one.' Marc Okrandin mukaan lauseen oli tarkoitus kuulua wa' yIHoH vay' jISaHbe', jonka merkitys on sananmukaisesti 'yksi tapa; kuka, en välitä'. Näyttelijä Christopher Lloyd kuitenkin unohti vahingossa sanat wa' 'yksi' ja vay' 'joku', mikä johti siihen, että imperatiiviprefiksi yI- kaventui viittaamaan yksiköllistä objektia. (Minun korviini kuulostaa siltä, kuin Kruge sanoisi yaHoH, mitä voisi pitää jonkinlaisena sulautumailmiönä.)

Kun klingonit lähtevät valloittamaan Enterpriseä, Kruge komentaa jolpa' yIjaH! ('To the transport room') ja toivottaa perään Qapla' ('success!'). Toivotuksen Qapla' tuntevat monet sellaisetkin, jotka eivät mitään muuta klingoneista tiedä. Sana jolpa' 'siirrinhuone' on yhdyssana, jonka alkuosa jol esiintyy elokuvassa myöhemminkin. Kun Kruge saapuu lopulta itse Genesis-planeetalle, hän käskee Maltzia viestivälineen kautta siirtämään muuta paitsi Spockin klingonialukseen komennolla matlh jol yIchu', joka on tekstitetty 'Maltz - activate beam!' Kun Kirk on päihittänyt Krugen eeppisessä kaksintaistelussa, hän löytää tämän viestivälineen, ottaa yhteyden klingonialukseen ja pelastaakseen itsensä ja Spockin huutaa matlh jol yIchu', joka on tässä kohden jätetty tekstittämättä.

(Myöhemmin tuotetun mutta aikaisempaan ajankohtaan sijoittuvan Enterprise-sarjan toisen kauden jaksossa "Marauders" klingonin käyttämä siirtokomento on HIjol 'siirrä minut', joka sekin löytyy The Klingon Dictionaryn fraasiluettelosta.)

On huomionarvoista, että useissa kohtauksissa klingonit eivät puhu keskenään klingonia, vaan englantia. Tätä ei pidä ymmärtää niin, että englanti markeeraisi tällöin klingonia. Ajatus nimittäin on, että klingoniupseerit todella käyttävät elokuvassa englantia voidakseen keskustella miehistön ymmärtämättä. The Klingon Dictionaryssa asiaa kommentoidaan seuraavasti (s. 10 - 11):

Those Klingons who know English will use it among themselves to show off their erudition and make their place in society known to all who happen to be listening. Second, English is used when it is thought best to keep servants, soldiers, or even the general populace uninformed. Thus, on a Klingon vessel, the commanding officer will often speak Klingon when giving orders to his crew, but choose English when having discussions with his officers. On the other hand, a Klingon officer may use Klingon in the presence of non-Klingons to prevent them from knowing what is going on. This use of Klingon seems to be quite effective.

Todellinen syy oli varmaan kuitenkin se, että katsojille on hankalampaa seurata ja näyttelijöille vaikeampi näytellä kielellä, jota he eivät todellisuudessa osaa. Elokuvassa on ainakin yksi kohtaus, jossa kielenvalinta kuitenkin kummastuttaa: kun Kruge tajuaa Enterpriselle siirtyneiden miestensä olevan hengenvaarassa Kirkin ja kumppaneiden kytkettyä itsetuhon päälle, hän huuttaa jostain syystä englanniksi "get out of there now!" Toisaalta klingonit tuntien voitaisiin kai ajatella, ettei Kruge halua miehistönsä ymmärtävän, että hän käskee heitä pakenemaan.

Elokuvan lopussa vulkanuslainen papitar puhuu johdonmukaisesti samanlaista thou-kieltä kuin T'Pau vanhan Trekin jaksossa "Amok Time".

The Klingon Dictionaryn ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1985 eli pian elokuvan jälkeen. Vuonna 1992 ilmestyi uusi laitos (ks. kuva ylempänä), joka sisältää materiaalia Star Trek: The Next Generationista sekä viidennestä ja kuudennesta elokuvasta, mutta niistä lisää toisella kertaa.

Mukalatinasta

Törmäsin jokin aika sitten Facebookin kautta Ylen juttuun, jonka otsikko oli ensin "Latina humanum est", sittemmin "Aristoteleen kantapää: Latina humanum est". Juttu käsittelee vuonna 2009 ilmestynyttä ohjelmaa, jossa Reijo Pitkäranta kääntää eräitä hyödyllisiä fraaseja latinaksi ja kertoo kaikenlaista mielenkiintoista latinan kielestä.

Latinaa osaavan ihmisen huomio kiinnittynee välittömästi eriskummalliseen sukukongruenssiin: sana Latina on feminiininen, joten predikatiivina olevan adjektiivin tulisi tietenkin olla samassa suvussa eli humana. Ilmaisin hieman lakonisesti ihmettelväni sanaa humanum kyseisen linkin jakaneen Suomen Rooman-instituutin Facebook-seinällä, mihin joku anonyymi ylläpitäjä varmasti aivan oikein totesi, että kyseessä "on muunnelma vanhasta 'errare humanum est' sanonnasta eli otsikon voisi kai kääntää 'latina on inhimillistä'". Otsikossa on siis käytetty sapluunana fraasia errare humanum est 'erehtyminen on inhimillistä', jossa 'erehtymistä' tarkoittavan sanan errare tilalle on laitettu Latina. 

Jos käytettyä ilmaisua pitäisi puolustaa, voisi ehkä ajatella, että kyse ei edes ole varsinaisesta yrityksestä ilmaista mitään latinaksi, vaan vain "nostaa luuranko pöydälle" -tyylisestä humoristisesta yhdistelmästä. Kieliopin rajoja koetteleva tulkinta voisi puolestaan olla, että humanum onkin tässä neutrisukuinen substantiivi, jolloin tulkinta olisi 'latina on inhimillinen asia'. Jos joku löytää autenttisen esimerkin tämäntyyppisestä käytöstä, olen kiinnostunut kuulemaan siitä.

(Tätä kirjoittaessani huomaan, että Arto Kivimäki on kommentoinut asiaa Ylen sivulla. Hyvä niin.)

Samantyyppistä mukalatinaa on eläinsuojeluliitto Animalian myöntämä Pro Animalia -palkinnon nimi: latinan prepositio pro edellyttää ablatiivia, joten oikea muoto olisi pro animalibus 'eläinten puolesta'. Palkinnon vastakohta eli Anti Animalia -palkinto ei sekään oikein ole latinaa, sillä anti (ἀντί) 'vastaan' on kreikan prepositio, joka sitä paitsi vaatii genetiivin. Tällaiset muodosteet ovat suunnilleen samaa tasoa kuin eräässä paidassa näkemäni fraasi flatus ex anus est, vaikka ex-prepositio kiistatta edellyttää ablatiivia eli tässä tapauksessa muotoa ano.

Yksiselitteisesti noloja virheitä ovat Kouvolan juna-aseman taideteoksen teksti tempus gravis est (pitäisi olla grave), Kruunusilta-ehdotus Recreatio maritimus (pitäisi olla maritima) ja Cecil Hagelstamin 50-vuotisjuhlakirja Pro libri (pitäisi olla libris). Tällaiset virheet voitaisiin toki helposti välttää, mikäli latinankielisiä nimiä ja iskulauseita laadittaessa käytettäisiin latinaa osaavien ihmisten palveluja.

Suosikki-inhokkini on entinen Tykistömuseo Hämeenlinnassa, jonka nimi muuttui pioneeri- ja viestiaselajien museoiden yhdistyttyä sen kanssa muotoon Museo Militaria. Jos nimi olisi latinaa, se olisi Museum militare eli 'sotamuseo': militaria on neutrin monikko adjektiivista militaris 'sota-, sotaan liittyvä', jollaisena se merkitsee suunnilleen 'sotaan liittyvät asiat'. (Englanniksikin voi sanoa, että joku on interested in militaria.) Ylipäänsä 'sotamuseota' merkitsevä nimi on vähän hassu, koska kyseessä on tarkemmin tykistö-, pioneeri ja viestimuseo, kuten käy ilmi englanninkielisestä (!) alaotsikosta The artillery, engineer and signals museum of Finland. Vaikka ajateltaisiin, että kyseessä on "museo, jonka nimi on Militaria" (tyyliin Museet Ett Hem Turussa), ei Suomesta (tai suomesta) näytä löytyvän toista museota, jonka nimi muodostuisi samalla tavalla: lähimmät tapaukset ovat Museoalus Sygni, joka kuitenkin edustaa samaa vakiintunutta tyyppiä kuin vaikkapa matkustajalaiva Estonia, ja Museo-Eerola, joka yhdyssanana merkitsee kutakuinkin museoksi muutettua Eerolaa. Italiaksi olisi mahdollista sanoa esim. (il) museo Kiasma, mutta toisaalta ei ole kai mitään syytä otaksua, että nimessä olisi tavoiteltu italiaa.

Omanlaisensa tapaus on (oli?) "Jumaluusopillinen miesten saunaseura ry" eli "Sodalitas balnearia virilis theologica", jonka nettisivuilla ja ylioppilaskalenterissa olleessa esittelyteksteissä näkyi aito halu käytää latinaa, mutta myös omituinen huolimattomuus kieliopin sääntöjen suhteen, millä en luonnollisesti viittaa mihinkään äidinkielentunneilta tuttuun "pilkunviilaamiseen" vaan samalla tavalla outoihin ilmaisuihin kuin jos suomeksi kirjoittaisi **tämä sivut. Mutta, kuten sanotaan, ut desint vires, tamen est laudanda voluntas.

Nimien (k)ääntämisestä

Puutun tässä kirjoituksessa monimutkaiseen kokonaisuuteen, jonka lähestymisen koen aiheen ilahduttavan helposta otsikoitavuudesta huolimatta väsyttäväksi ja vaikeaksi. En pyri tässä kirjoituksessa vastaamaan siihen, miten vieraskieliset nimet "pitäisi" ääntää: kielenhuollollisten direktiivien antamisen jätän mielelläni siitä vastaaville tahoille. Pyrin lähinä tuomaan esille aiheen problematiikkaan liittyviä esimerkkejä, jotka eivät välttämättä tule ainakaan ihan kaikille ensimmäisenä mieleen. Pitkälti tästä lähestymistavasta johtuen kirjoitus on muodollisesti tajunnanvirtaa.

Jos vieraassa kielessä käytetään eri kirjoitusjärjestelmää, voidaan transkriptiota pitää eräänlaisena käännöksenä: esimerkiksi Владимир Путин on suomeksi Vladimir Putin, saksaksi Wladimir Putin ja ranskaksi Vladimir Poutine. Jo antiikin aikana Gaius Iulius Caesar oli kreikaksi Γάιος Ιούλιος Καῖσαρ ja Marcus Tullius Cicero vastaavasti Μᾶρκος Τύλλιος Κικέρων, jotka, kuten jo mainitsin toisaalla, ovat myös esimerkkejä etymologisesta nativisaatiosta, sillä latinan us-pääte on korvattu sen kreikkalaisella vastineella -ος, ae-diftongi αι:lla ja latinan on-vartaloiden nominatiivin taivutuspääte -o on kreikkalaisessa muodossaan -ων. On syytä toistaa, että nykykieltenkään tapauksessa kyse ei siis ole yleisesti esimerkiksi kyrillisen kirjaimiston translitteroinnista latinalaiseen aakkostoon, sillä kukin kieli käyttää latinalaisia aakkosia enemmän tai vähemmän omien periaatteidensa mukaisesti. Mandariinikiinan virallinen latinisaatio- eli romanisaatiojärjestelmä muodostaa eräänlaisen poikkeuksen, sillä esimerkiksi 鄧小平 on käytännössä kaikilla latinalaisia aakkosia käyttävillä kielillä Deng Xiaoping riippumatta siitä, missä merkityksessä grafeemeja ng ja x on kussakin kielessä tapana käyttää. Venäjäksi nimi on kuitenkin Дэн Сяопин (Den Sjaopin) ja nykykreikaksi Ντενγκ Σιαοπίνγκ.

Antiikin auktoreiden nimistä on eurooppalaisissa sivistyskielissä omat muotonsa: Homeros, Vergilius, Horatius ja Livius ovat englanniksi Homer, Virgil, Horace ja Livy, ranskaksi Homère, Virgile, Horace ja Tite-Live sekä saksaksi Homer, Vergil, Horaz ja Livius. Suomeksi latinankieliset nimet on tapana kirjoittaa noudattaen alkukielen kirjoitusasua, kreikkalaiset nimet translitteroituna kreikasta. Vastaavalla tavalla käsitellään myös monarkkien nimiä:  Yrjö V ja Johannes Paavali II ovat englanniksi George V ja John Paul II, ranskaksi George V ja Jean-Paul II, saksaksi Georg V. ja Johannes Paul II. Jonkinlaista horjuvuutta esiintyy englannissa sen suhteen, onko ruotsalainen monarkki Charles vai Carl tai saksankielinen Franz vai Francis. Englannin seuraavan kuninkaan nimi tulee tuskin olemaan suomeksi Kaarle vaan englannin mukaisesti Charles olettaen, että nykyisestä kruununprinssistä koskaan tulee kuningasta.

Nykyään on tapana ajatella, että erisnimiä (propreja) ei "tietenkään" käännetä, vaikka yleisnimet (appellatiivit) totta kai käännetään. Lastenkirjallisuus tehnee tässä suhteessa tapauksesta riippuen edelleen poikkeuksen. Jos kuitenkin Александр-nimisestä henkilöstä puhutaan "Aleksanterina" eikä "Aljeksandrina", onko kyse venäjänkielisen nimen suomalaisittain äännetystä muodosta vai sen suomenkielisestä muodosta eli käännöksestä? Nimen John tapauksessa ensiksi mainittua edustaisi ääntämys "Tson(i)", jälkimmäistä vaikkapa "Jussi". Vaikeammin lokeroitava substituutio olisi "Joni", joka voisi periaatteessa olla kirjoitusasun suomenkielinen lukutapa (höystettynä tiedolla siitä, että h ei äänny) tai vastaava suomenkielinen nimi eli eräänlainen käännös.

Latinisteilla on toisinaan latinankielisissä yhteyksissä tapana latinantaa nimensä, esimerkiksi muuttamalla Antti Ijäs muotoon Andreas Ijäs. Latinaksi taipuvien muotojen käyttö on helpotus etenkin klassisille puristeille, joiden ei tällöin tarvitse turvautua prepositioihin sekaannusten välttämiseksi. Latinankielisissä uutisissa käytetään hyvin harvoin latinisoituja muotoja, mistä poikkeuksena esimerkiksi elokuvaa Perikato (2004) käsittelevä uutinen:

Pellicula de Adolfo Hitler

In Germania pellicula cinematographica producta est, quae dictatorem Adolfum Hitler in munimento subterraneo Berolinensi ultimis vitae diebus degentem facit. Quod opus nomine "Der Untergang" a criticis quidem laudatur, sed multi Germani naturam dictatoris in illa taeniola nimis humanam figuratam esse reprehendunt. Bernd Eichinger autem, productor pelliculae, respondit sibi ne propositum quidem fuisse spectaculo suo Adolfum Hitler diabolum describere.

(Lihavoinnit minun.)

Nimi Adolfus ei tietenkään ole pohjimmiltaan latinankielinen nimi, vaan tyypillinen germaaninen yhdyssananimi, joka merkitsee 'jalosutta'. Samassa uutisessa esiintyvän ohjaajan yhtä lailla germaanista etunimeä Bernd ei ole kuitenkaan muutettu pyhimysnimistä tuttuun muotoon Bernardus. (Syynä saattaa tietysti olla se, että Hitlerin kastetodistuksessa hänen etunimekseen todella on merkitty Adolfus.) Usein onkin niin, että latinisoidut nimet kuten vaikkapa nimien Reijo ja Tuomo latinankielisinä vastineina käytettävät Gregorius ja Thomas eivät ole latinankielisiä nimiä tiukimmassa mielessä, sillä näidenkin pohjalla ovat itse asiassa kreikkalaiset muodot Γρηγόριος ja Θωμᾶς.

Kreikkalaiset nimet kuten Γρηγόριος (Gregorius), Γεώργιος (Georgius) ja Ἀριστοτέλης (Aristoteles) koostuvat vanhojen germaanisten nimien tapaan omankielisistä elementeistä, jollaisina ne siis selvästi merkitsevät jotain samaan tapaa kuin myös monet suomenkieliset sukunimet, kliseisistä (ja lähes aina käännetyistä) intiaaninimistä nyt puhumattakaan. Ylempänä mainittu Θωμᾶς (Thōmas) ei kuitenkaan ole etymologisesti edes kreikankielinen nimi, sillä kyseessä on kreikkalaistettu versio aramealaisesta nimestä תאומא, joka merkitsee 'kaksosta' (vrt. Joh. 11:16, Θωμᾶς ὁ λεγόμενος δίδυμος 'kaksoseksi kutsuttu Tuomas'). Suomenkielisen nimen Tuomas kotouttamisprosessissa agricolaaninen Tomas /Toomas/ on altistunut samalle äänteenmuutokselle kuin muutkin pitkän o:n sisältäneet sanat, esim. szoni, josta on tullut suoni (lisää aiheesta).

Kristinuskon levitessä raamatulliset nimet ovat ehkä näytelleet jotain osaa siinä kehityksessä, että nimien ei yleisesti ajatella tarkoittavan mitään. Toisaalta vähintään yhtä merkittävä tekijä lienee kielten historiallinen muuttuminen, joka on tehnyt alkujaan merkityksellisistä nimistä tunnistamattomia: esimerkistä käy nykyenglannin läpinäkymätön Alfred verrattuna muinaisenglannin muotoon Ælfræd, joka ilmiselvästi koostuu sanoista ælf 'halti(j)a' ja rǣd 'neuvo'. (Sivumennen sanottuna edellä käsitellyn Adolfin muinaisenglanninkielinen vastine on Æþelwulf, jonka osat ovat æþel 'jalo' ja wulf 'susi'.) Kuten Butch ('teurastaja', 'miehekäs lesbo') toteaa elokuvassa Pulp Fiction (1994) meksikolaiselle taksikuskilleen Esmeraldalle ('smaragdi'): "I'm an American, honey. Our names don't mean shit." Toinen aihetta sivuava elokuvakohtaus on Kummisedässä (1972), jossa Michael Corleonen henkivartijana ja tulkkina toimiva Fabrizio ilmoittaa hänen etunimensä Apollonian isälle muodossa Miguel.

Michael-tapaukseen liittyen joitakin antteja ärsyttää, jos englanninkieliset kutsuvat heitä andyiksi, toiset taas pitävät sitä luontevana, koska sekä Andy että Antti edustavat etymologisesti samaa nimeä (Ἀνδρέας), vieläpä hyvin samaan tapaan lyhennettynä (muodoista Andrew ja Antero). Nimien kääntäminen voidaan nähdä merkkinä kuulijan oletetusta kielitaidottomuudesta, ja nimien ääntäminen oman äidinkielen mukaisesti puolestaan puhujan kielitaidon puutteena. Toki myös nimien kääntämättä jättäminen sellaisissa tapauksissa, joissa vakiintunut käännösvastine on olemassa (esim. Homeros, Vergilius), nähdään helposti moukkamaisena kielitaidon puutteena, vaikka periaatteessa kansankielisten nimien olemassaolo itsessään johtuu alkujaan pitkälti (moukkamaisesta) kielitaidon puutteesta. Toisaalta omankielisten vastineiden olemassaolo voidaan ymmärtää merkiksi aiheen tuttuudesta ja siten syvästä sivistyksestä.

Ääntämiskysymyksessä tyypillinen vastareaktio on todeta, että suomeksi on "oikeus" ääntää nimet "niin kuin ne kirjoitetaan" (= perustaa ääntöasu kirjoitusasuun suomenkielisten konventioiden mukaan): näin ollen suomenkielinen saisi ääntää vaikka sanan Bordeaux muodossa ['bordeauks], vaikka ranskankielinen ääntämys olisi [bɔʁ'do]. Suositus on kuitenkin ääntää sana muodossa ['bordoo] ja taivuttaa se lisäämällä ääntöasuun sopivat päätteet heittomerkillä vartalosta erotettuina.

Bordeaux'sta päästään bordeaux'n 'bordeauxviini' kautta lainasanoihin yleensäkin: joskus lainataan ääntöasu, jonka kirjoitusasu määräytyy oman kielen konventioiden mukaan, esim. ruotsin byrå ja nivå ranskan sanoista bureau ja niveau, toisinaan lainataan kirjoitusasu ja säilytetään lainanantajakielen mukainen ääntämys, esim. tanskan bureau ja niveau. Joskus lainataan kirjoitusasu (lisäten tarvittavat johtimet) ja äännetään oman kielen konventioiden mukaan, esim. suomen journalismi (myös [surnalismi] tms.), olympialaiset tai erisnimi Burma. Ersinimien suhteen pyrkimys alkuperäisen kirjoitusasun säilyttämiseen näyttäisi olevan voimakkaampi kuin yleisnimien tapauksessa.

Kuten totesin alussa, tarkoitukseni ei ole selvittää, miten vieraskielisiä nimiä pitäisi ääntää, kääntää tai olla kääntämättä. Mielenkiintoni kohdistuu lähinnä otsikon nokkelasti ilmaisemaan ilmiöön itseensä, eli siihen, miten ihmiset luonnostaan kohtelevat vieraskielisiä erisnimiä, ja miten asia eroaa yleisnimien käsittelystä.

Loppukaneettina aiheeseen liittyyvä Klingon Mailing Listiltä aikanaan poimittu kysymys How do I translate "Bubba" (or any name) into Klingon? ja Mark Shoulsonin vastaus vuodelta 1996:

I may have more to say on this thread later, but just think about it a second. How do I say "Mark Shoulson" in Japanese? What does that question mean? Does it mean how would a Japanese speaker pronounce my name to fit the language (maruku shyurusan or something)? Or translate the old, nearly forgotten meanings? Or what? In what sense can you ever say a proper name in a foreign language? What is Binyamin Netanyahu's name in English? Binyamin Netanyahu? Benjamin? "Son-of-the-right-hand God-has-given"?

Languages aren't some simple process you can apply to all spoken items to get one appropriate for each language. A name, usually, is just a name.

Tässä lainauksessa esitetyt kysymykset ovat samoja, joita olen uskoakseni tässä kirjoituksessa käsitellyt. On muistettava, että nimet eivät kuitenkaan ole niitä ympäröivästä kielestä erillinen ilmiö, joten tietyssä mielessä voidaan puhua nimienkin kohdalla kääntämisestä.

Erään vaalimainoksen piiloviesteistä

Ohessa olevassa kuvassa on kolme eri kieliversiota Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) edustajistovaalimainoksesta syksyltä 2012. Otin tästä kokonaisuudesta kuvan siksi, että se mielestäni hauskalla tavalla vahvistaa tahallisesti tai tahattomasti jokseenkin kliseisiä käsityksiä eri opiskelijaryhmien välisistä suhteista.

Kuinka kakku jaetaan?

Kuvaamalleni ilmoitustaululle on kiinnitetty periaatteessa sama mainos kolmella eri kielellä eli suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Lähden tulkinnassani liikkeelle siitä oletuksesta, että suomen- ja ruotsinkieliset tekstit ovat suunnattu kotimaisille suomen- ja ruotsinkielisille opiskelijoille ja englanninkielinen ulkomaisille opiskelijoille. Lähden liikkeelle myös siitä, että kakkumetaforaa sinänsä ei tarvitse tässä käsittelyssä kyseenalaistaa, eli oleellista ei ole se, että opiskelijapolitiikkaan kuuluu ehkä teoriassa muutakin kuin kakun eli rahan jakamista eri tahoille.

Toistan vielä, että on toki täysin mahdollista, että seuraavaksi esittämiini tulkintoihin johtavat viestit ovat syntyneet täysin sattumalta, ja että mainosten laatijat ovat käyttäneet eri kuvia ihan vain vaihtelun vuoksi ja lähinnä sattumaan rinnastettavista syistä. Koska yleisön saataville asetettujen piiloviestien vihapotentiaalia ei vähennä se, missä tarkoituksessa ne on julkaistu, aion tämän kirjoituksen tarpeita silmällä pitäen lukea kyseistä mainoskompleksia kuin piru Raamattua.

Vaihtelevat kuvat näyttävät aluksi yhtä viattomilta kuin suomenkielisen julisteen kysymys "Kuinka kakku jaetaan?". Siitähän vaaleissa on juuri kysymys, että päättävien elinten voimasuhteet vastaisivat kansan eli tässä tapauksessa ylioppilaskunnan jäsenten voimasuhteita: karkeasti sanottuna demokratiassa enemmistö saa lähtökohtaisesti ison palan, vähemmistö pienemmän palan. Vaikka mansikkatäytekakku, josta on leikattu pala pois, voisi kuvata myös aluillaan olevaa tasajakoa samankokoisiksi paloiksi, ei tämä tietenkään voi olla kuvan viesti, koska muutenhan koko vaaleissa ei olisi mitään järkeä. Juliste herättää siis välttämättä sen mielikuvan, että on olemassa pieniä ja isoja paloja kakkua, ja että äänestämällä voi vaikuttaa kakun jakoon.

Mielenkiintoista on se, että suomenkielisestä kakusta irroitettu pala näyttäisi päätyvän englanninkieliseen julisteeseen: tästä syntyy selkeä mielikuva, että suomenkielisten kakusta leikataan pala, joka annetaan ulkomaalaisille. Englanninkielinen teksti "Who gets the biggest share?" on myös paljon riidanhaluisempi kuin suomenkielinen kysymys, sillä se kiinnittää huomion suomenkieliseen mainokseen jäävään, huomattavasti isompaan palaan.

Ruotsinkielisen mainoksen teksti "Hur ska kakan delas?" vastaa suomenkielistä, mutta kuvassa on huomattava ero: ruotsinkielisillä on paljon hienompi kakku (kaiketi mousse- tai juustokakku), josta leikattuja paloja ei ole vedetty erilleen kuten suomenkielisten kakusta. Tämän perusteella voisi ymmärtää, että ruotsinkielisten osalta kyse on vain ikään kuin sisäisestä jaosta, jonka osalta ei tarvitse välittää ulkomaalaisista, sillä heidän osuutensa otetaan pois joka tapauksessa suomenkielisiltä.