Silloin tällöin tulen vilkaisseeksi, millaista keskustelua käydään paitsi kieliaiheisiin liittyvien uutisten kommenteissa, myös Ylilaudan ja Suomi24:n kieliä tai kieltä käsittelevillä palstoilla ("Kieli ja kielioppi", "Kielet ja kääntäminen"). Viime viikolla satuin törmäämään hauskaan Differenza linguistiche -kuvaan, jolle tirskahdin ääneen:
Kuva on hauska siksi, että tavanomainen asetelma, jossa suomi on se, jolle nauretaan, on käännetty ympäri vertaamalla maailmankielitä läjään uralilaisia kieliä. (Juu, joskus näissä nauretaan saksalle.) Lisähuumoria syntyy siitä, että suurin osa lipuista ja niihin liittyvistä kielistä ovat vielä tuntemattomampia ja oudompia kuin suomi.
Jaoin kuvan Facebookissa. Lopputulos oli odottamaton ja poikkeuksellinen: yli 250 jakoa ja lähes saman verran tykkäyksiä. Kuvan saamasta yllättävästä suosiosta johtuen kirjoitin kommenttiketjuun olevani harmissani, etten kuvan jakamisen sijaan varastanut ideaa ja tehnyt parempaa versiota.
Ajattelin kuitenkin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan muttei kuitenkaan liian myöhään, joten nettimeemien kirjoittamattomia lakeja noudattaen lisäsin kuvaan kaksi lippua (toinen rivi) ja muutin kaikki tekstit. Alla muokattu versio:
(Siitä voi olla tietysti montaa mieltä, onko tämä varsinaisesti parempi versio.)
Kuvan tueksi sanon tässä kirjoituksessa muutaman sanan itse lipuista. Kunkin kielen yhteyteen olen lisännyt linkin Wikipediaan, mikäli sellainen löytyy kyseisellä kielellä, jotta kielistä kiinnostuneet voivat vilkaista, minkä näköistä kyseinen kieli on kirjoitettuna.
Lippujen käyttäminen merkitsemään kieliä on lähtökohtaisesti hieman ongelmallista, sillä kielet ja maat eivät vastaa toisiaan täydellisesti. Euroopan kansallisvaltioiden tapauksessa asia olisi teoriassa helppo, mikäli kukin kansa puhuisi omaa kieltään omassa maassaan. Näin ei kuitenkaan ole, ja esimerkiksi Suomessa (suomen)ruotsia merkitään hieman epäloogisesti Ruotsin lipulla, ja useimmissa Saksan ulkopuolisissa maissa saksan kieltä Saksan lipulla, vaikka saksaa puhutaan toki muuallakin. Englannin merkkinä käytetään yleensä Yhdistyneen kuningaskunnan lippua (kuten yllä), vaikka tavallaan perusteltu voisi olla Englannin lippu (Pyhän Yrjön risti). Käytännössä tavanomaisesti käytetyt liput ovat kuitenkin visuaalisesti ja muutenkin käyttäjälähtöisyyden kannalta paras vaihtoehto.
Yllä olevan kuvan osalta on aivan ensiksi huomattava, että vain kolmella uralilaisella kielellä on "oma maa", nimittäin suomella, virolla ja unkarilla. Toisen sarakkeen kaksi ylintä lippua ovat Venäjän federaation subjektien lippuja. Muut liput ovat enemmän tai vähemmän virallisia kansallis- tai heimolippuja, jotka sopivat sellaisina oikeastaan melko hyvin kuvaamaan niihin liittyviä kieliä.
Ylinnä ensimmäisessä sarakkeessa on vuonna 1918 virallistettu Suomen lippu ja suomen kieli. Suomen lipun alla on vuonna 2007 käyttöön otettu Meänmaan lippu. Meänkieli on suomen ohella yksi Ruotsin virallisista vähemmistökielistä, vaikka se onkin "vain" suomen peräpohjalainen murre (vrt. kveeni).
Seuraavana on viron kieli (Vikipeedia) ja Viron lippu, joka on ollut virolaisten kansallinen symboli 1800-luvun lopulta alkaen ja Suomen lipun tapaan virallinen valtiolippu vuodesta 1918. Viron alla on Kaakkois-Virossa puhuttava võro (Vikipeediä), joka on historiallisesti viron murre. Vuonna 2013 suunnittelukilpailun voittajaksi valitun võron lipun kahdeksansakaraisen tähden sakarat symboloivat historiallisen Võromaan kahdeksaa kihlakuntaa, ja valkoinen väri puhtautta, jota tulee vaalia võron kieltä ylläpidettäessä.
Vepsää (Vikipedii) merkitsevä Vepsän lippu on ollut käytössä vuodesta 1992, mutta hyväksyttiin Vepsän kansallisen volostin lipuksi vasta vuonna 2000. Vuoden 2006 alusta volostin tilalla ovat olleet kolme vepsäläistä maalaiskuntaa, Šokšu, Šoutjärvi ja Kalajoki. Lippu säilyy kansallisena tunnuksena.
Seuraava lippu on inkerikkojen lippu. Inkerikot ovat Inkerinmaan ortodoksisia "alkuperäisasukkaita", kun taas inkeriläiset ovat Suomesta 1600-luvulla Inkerinmaalle muuttaneita luterilaisia savolaisia ja karjalaisia. Jälkimmäisten lippuun palaan alempana.
Ensimmäisen sarakkeen alin lippu on Itä-Karjalan, ja kieli on aunuksenkarjala (Wikipedii), joka on eräs karjalan päämurteista. Nykyisen Karjalan tasavallan virallinen kieli on venäjä. Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema lippu syntyi alunperin heimosotien tarpeisiin vuonna 1920.
Toisessa sarakkeessa ovat yhtä poikkeusta (ja englantia) lukuunottamatta kaukaisemmat sukukielet. Ylinnä on Hanti-Mansian autonomisen piirikunnan lippu. Piirikunnan virallinen kieli on venäjä, mutta koska siellä asuu sekä hanteja että manseja, jotka puhuvat hantia ja mansia, toimii sen lippu kätevästi näiden molempien kielten symbolina.
Hanti-Mansian lipun alla on Marin tasavallan lippu. Tasavallan asema on hieman autonomista piirikuntaa vahvempi, ja marin kielellä onkin siellä virallinen asema venäjän ohella. Suomen sanojen alkuperä (= SSA, 1991) antaa muodon kit kielitiedoksi vain tšeremissin eli marin, joten olettaisin muodon olevan suunnilleen sama sekä niitty- (Википедий) että vuorimarissa (Википеди). Vuorimariin erityisesti viitatessa (ainakin nettisanakirjasta löytyy näemmä muoto кизӓ) voisi käyttää Marin tasavallan lounaisosassa sijaitsevan Vuorimarin piirin lippua (kuva alla).
Seuraavana on mordvalaisista kielistä ensimmäinen eli mokša (Википедиесь), jota symboloi mokšalaisten epävirallinen lippu, joka valittiin internetäänestyksessä vuonna 2010. Mokšan alla on oikeastaan ensimmäiseen sarakkeeseen muiden itämerensuomalaisten kielten joukkoon kuuluva liivi. Liivin lipun suhteet ovat samat kuin Latvian lipun, mutta värit ovat eri. Liivin kieli on sammunut kieli, mutta elvytystoiminta on käynnissä. Elinvoimaisuuden osalta toista ääripäätä edustaa unkari (Wikipédia). Koska suomella ei ole Euroopassa juurikaan sukukieliä, ovat suomalaiset perinteisesti hyvin tietoisia unkarin ja suomen sukulaisuussuhteesta, vaikka kyseessä ei ole missään tapauksessa erityisen läheinen suhde. Joka tapauksessa sanan kéz lisäksi moni saattaa tuntea sellaisia sanoja kuin vér 'veri' ja méz 'mesi'. Unkarin alla on toinen ja suurempi mordvalaisista kielistä, ersä (Википедиясь).
Viimeisenä, rage face -muotona on englannin hand. Tämä sana esiintyy kaikissa germaanisissa kielissä muttei muissa indoeurooppalaisissa kielissä. Koska mitään kättä tarkoittavaa sanaa ei voida postuloida indoeurooppalaiseen kantakieleen, on käypä vitsi, että muinaisilla indoeurooppalaislla ei ollut käsiä. (Indoeurooppalaiseen kantakieleen rekonstruoitavat puita, eläimiä ja vesiä merkitsevät sanat eli niiden tarkoittamat, kielen puhujien ympäristössä olemassa olleet asiat ovat tärkeä lähde indoeurooppalaisten alkukotia etsittäessä.)
Muokkaamassani ("parantelemassani") versiossa uralilaisten kielten sanojen muodot perustuvat Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologiseen sanakirjaan (2004) lukuun ottamatta maria, mokšaa, aunuksenkarjalaa ja meänkieltä. Marin- eli tšeremissin- ja mokšankieliset muodot ovat Suomen sanojen alkuperästä, kuten myös liivin vaihtoehtoinen muoto keʼž, jonka valitsin muodon keʼiž sijaan siksi, että se on visuaalisesti lähempänä muita kieliä.
Harkitsin myös inkeriläisten ja vatjalaisten lippujen ja kielten lisäämistä, mutta tulin siihen tulokseen, että vatjan tšäsi on liian kaukana kädestä toimiakseen tässä yhteydessä. Itä-Karjalan lipun tavoin Inkerin lippu on alunperin syntynyt heimosotien yhteydessä, vaikka sen tarkka syntytarina on hieman hämärä. Useampi kuin yksi henkilö on huomauttanut, että listaan voisi lisätä pohjoissaamen sanan giehta ja saamelaisten vuonna 1986 hyväksytyn heimolipun. En näe tässäkään suurta järkeä, sillä giehta on niin kaukana kädestä, että sekään ei ole mielestäni sopiva tähän kontekstiin, vaikka onkin etymologisesti sama sana.
Muita SSA:ssa esiintyviä mutta tässä käyttämättä jääneitä sanoja ovat ostjakin ja vogulin (eli hantin ja mansin) eri murremuodot, karjalan käsi, lyydin käži ja käsi, joille löytyisi kyllä Lyydiläisen seuran käyttämä lyydiläisten lippu, sekä votjakin ja syrjäänin (eli komin ja udmurtin) ki, jonka yhteydessä voisi käyttää Komin ja Udmurtian tasavaltojen lippuja. Ajattelin, että ki on kuitenkin liian kaukana kädestä.
Pohdin myös, pitäisikö kyrillisillä aakkosilla kirjoitettavat kielet antaa natiivissa kirjoitusasussaan, mutta ajattelin tämän siirtävän huomiota liikaa pois muotojen samankaltaisuudesta. (Joissakin meemeissä olen kyllä nähnyt muita kirjoitusjärjestelmiä transkriptioineen.)
Englannin hand-sanan innoittamana yllättävän moni on kokenut oleelliseksi mainita, että 'käsi' on jollain toisella germaanisella kielelle myös hand. Moni on myös maininnut, mitä sanaa kädestä käytetään jossain aivan muussa kielessä, esimerkiksi ranskassa. Kyse tuskin on huumorintajun täydellisestä puutteesta vaan todennäköisemmin vain formaatin tuntemattomuudesta.
Saatan paremmalla ajalla teettää laajennetun version, jossa on lisää kieliä ja murteita sopivine lippuineen. En tosin ole varma, kuinka pitkälle tätä vitsiä kannattaa jatkaa. Ainakin ersä ja mokša olisi kai hyvä siirtää vielä vierekkäin.
Loppukevennykseksi vielä uusi alkuperäisteos, jota fennougristien voisi olettaa pitävän ainakin velvollisuudentunnosta hauskana:
Kuva on hauska siksi, että tavanomainen asetelma, jossa suomi on se, jolle nauretaan, on käännetty ympäri vertaamalla maailmankielitä läjään uralilaisia kieliä. (Juu, joskus näissä nauretaan saksalle.) Lisähuumoria syntyy siitä, että suurin osa lipuista ja niihin liittyvistä kielistä ovat vielä tuntemattomampia ja oudompia kuin suomi.
Jaoin kuvan Facebookissa. Lopputulos oli odottamaton ja poikkeuksellinen: yli 250 jakoa ja lähes saman verran tykkäyksiä. Kuvan saamasta yllättävästä suosiosta johtuen kirjoitin kommenttiketjuun olevani harmissani, etten kuvan jakamisen sijaan varastanut ideaa ja tehnyt parempaa versiota.
Ajattelin kuitenkin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan muttei kuitenkaan liian myöhään, joten nettimeemien kirjoittamattomia lakeja noudattaen lisäsin kuvaan kaksi lippua (toinen rivi) ja muutin kaikki tekstit. Alla muokattu versio:
(Siitä voi olla tietysti montaa mieltä, onko tämä varsinaisesti parempi versio.)
Kuvan tueksi sanon tässä kirjoituksessa muutaman sanan itse lipuista. Kunkin kielen yhteyteen olen lisännyt linkin Wikipediaan, mikäli sellainen löytyy kyseisellä kielellä, jotta kielistä kiinnostuneet voivat vilkaista, minkä näköistä kyseinen kieli on kirjoitettuna.
Lippujen käyttäminen merkitsemään kieliä on lähtökohtaisesti hieman ongelmallista, sillä kielet ja maat eivät vastaa toisiaan täydellisesti. Euroopan kansallisvaltioiden tapauksessa asia olisi teoriassa helppo, mikäli kukin kansa puhuisi omaa kieltään omassa maassaan. Näin ei kuitenkaan ole, ja esimerkiksi Suomessa (suomen)ruotsia merkitään hieman epäloogisesti Ruotsin lipulla, ja useimmissa Saksan ulkopuolisissa maissa saksan kieltä Saksan lipulla, vaikka saksaa puhutaan toki muuallakin. Englannin merkkinä käytetään yleensä Yhdistyneen kuningaskunnan lippua (kuten yllä), vaikka tavallaan perusteltu voisi olla Englannin lippu (Pyhän Yrjön risti). Käytännössä tavanomaisesti käytetyt liput ovat kuitenkin visuaalisesti ja muutenkin käyttäjälähtöisyyden kannalta paras vaihtoehto.
Yllä olevan kuvan osalta on aivan ensiksi huomattava, että vain kolmella uralilaisella kielellä on "oma maa", nimittäin suomella, virolla ja unkarilla. Toisen sarakkeen kaksi ylintä lippua ovat Venäjän federaation subjektien lippuja. Muut liput ovat enemmän tai vähemmän virallisia kansallis- tai heimolippuja, jotka sopivat sellaisina oikeastaan melko hyvin kuvaamaan niihin liittyviä kieliä.
Ylinnä ensimmäisessä sarakkeessa on vuonna 1918 virallistettu Suomen lippu ja suomen kieli. Suomen lipun alla on vuonna 2007 käyttöön otettu Meänmaan lippu. Meänkieli on suomen ohella yksi Ruotsin virallisista vähemmistökielistä, vaikka se onkin "vain" suomen peräpohjalainen murre (vrt. kveeni).
Seuraavana on viron kieli (Vikipeedia) ja Viron lippu, joka on ollut virolaisten kansallinen symboli 1800-luvun lopulta alkaen ja Suomen lipun tapaan virallinen valtiolippu vuodesta 1918. Viron alla on Kaakkois-Virossa puhuttava võro (Vikipeediä), joka on historiallisesti viron murre. Vuonna 2013 suunnittelukilpailun voittajaksi valitun võron lipun kahdeksansakaraisen tähden sakarat symboloivat historiallisen Võromaan kahdeksaa kihlakuntaa, ja valkoinen väri puhtautta, jota tulee vaalia võron kieltä ylläpidettäessä.
Vepsää (Vikipedii) merkitsevä Vepsän lippu on ollut käytössä vuodesta 1992, mutta hyväksyttiin Vepsän kansallisen volostin lipuksi vasta vuonna 2000. Vuoden 2006 alusta volostin tilalla ovat olleet kolme vepsäläistä maalaiskuntaa, Šokšu, Šoutjärvi ja Kalajoki. Lippu säilyy kansallisena tunnuksena.
Seuraava lippu on inkerikkojen lippu. Inkerikot ovat Inkerinmaan ortodoksisia "alkuperäisasukkaita", kun taas inkeriläiset ovat Suomesta 1600-luvulla Inkerinmaalle muuttaneita luterilaisia savolaisia ja karjalaisia. Jälkimmäisten lippuun palaan alempana.
Ensimmäisen sarakkeen alin lippu on Itä-Karjalan, ja kieli on aunuksenkarjala (Wikipedii), joka on eräs karjalan päämurteista. Nykyisen Karjalan tasavallan virallinen kieli on venäjä. Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema lippu syntyi alunperin heimosotien tarpeisiin vuonna 1920.
Toisessa sarakkeessa ovat yhtä poikkeusta (ja englantia) lukuunottamatta kaukaisemmat sukukielet. Ylinnä on Hanti-Mansian autonomisen piirikunnan lippu. Piirikunnan virallinen kieli on venäjä, mutta koska siellä asuu sekä hanteja että manseja, jotka puhuvat hantia ja mansia, toimii sen lippu kätevästi näiden molempien kielten symbolina.
Hanti-Mansian lipun alla on Marin tasavallan lippu. Tasavallan asema on hieman autonomista piirikuntaa vahvempi, ja marin kielellä onkin siellä virallinen asema venäjän ohella. Suomen sanojen alkuperä (= SSA, 1991) antaa muodon kit kielitiedoksi vain tšeremissin eli marin, joten olettaisin muodon olevan suunnilleen sama sekä niitty- (Википедий) että vuorimarissa (Википеди). Vuorimariin erityisesti viitatessa (ainakin nettisanakirjasta löytyy näemmä muoto кизӓ) voisi käyttää Marin tasavallan lounaisosassa sijaitsevan Vuorimarin piirin lippua (kuva alla).
 |
| Vuorimarin piiri. |
Seuraavana on mordvalaisista kielistä ensimmäinen eli mokša (Википедиесь), jota symboloi mokšalaisten epävirallinen lippu, joka valittiin internetäänestyksessä vuonna 2010. Mokšan alla on oikeastaan ensimmäiseen sarakkeeseen muiden itämerensuomalaisten kielten joukkoon kuuluva liivi. Liivin lipun suhteet ovat samat kuin Latvian lipun, mutta värit ovat eri. Liivin kieli on sammunut kieli, mutta elvytystoiminta on käynnissä. Elinvoimaisuuden osalta toista ääripäätä edustaa unkari (Wikipédia). Koska suomella ei ole Euroopassa juurikaan sukukieliä, ovat suomalaiset perinteisesti hyvin tietoisia unkarin ja suomen sukulaisuussuhteesta, vaikka kyseessä ei ole missään tapauksessa erityisen läheinen suhde. Joka tapauksessa sanan kéz lisäksi moni saattaa tuntea sellaisia sanoja kuin vér 'veri' ja méz 'mesi'. Unkarin alla on toinen ja suurempi mordvalaisista kielistä, ersä (Википедиясь).
Viimeisenä, rage face -muotona on englannin hand. Tämä sana esiintyy kaikissa germaanisissa kielissä muttei muissa indoeurooppalaisissa kielissä. Koska mitään kättä tarkoittavaa sanaa ei voida postuloida indoeurooppalaiseen kantakieleen, on käypä vitsi, että muinaisilla indoeurooppalaislla ei ollut käsiä. (Indoeurooppalaiseen kantakieleen rekonstruoitavat puita, eläimiä ja vesiä merkitsevät sanat eli niiden tarkoittamat, kielen puhujien ympäristössä olemassa olleet asiat ovat tärkeä lähde indoeurooppalaisten alkukotia etsittäessä.)
Muokkaamassani ("parantelemassani") versiossa uralilaisten kielten sanojen muodot perustuvat Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologiseen sanakirjaan (2004) lukuun ottamatta maria, mokšaa, aunuksenkarjalaa ja meänkieltä. Marin- eli tšeremissin- ja mokšankieliset muodot ovat Suomen sanojen alkuperästä, kuten myös liivin vaihtoehtoinen muoto keʼž, jonka valitsin muodon keʼiž sijaan siksi, että se on visuaalisesti lähempänä muita kieliä.
Harkitsin myös inkeriläisten ja vatjalaisten lippujen ja kielten lisäämistä, mutta tulin siihen tulokseen, että vatjan tšäsi on liian kaukana kädestä toimiakseen tässä yhteydessä. Itä-Karjalan lipun tavoin Inkerin lippu on alunperin syntynyt heimosotien yhteydessä, vaikka sen tarkka syntytarina on hieman hämärä. Useampi kuin yksi henkilö on huomauttanut, että listaan voisi lisätä pohjoissaamen sanan giehta ja saamelaisten vuonna 1986 hyväksytyn heimolipun. En näe tässäkään suurta järkeä, sillä giehta on niin kaukana kädestä, että sekään ei ole mielestäni sopiva tähän kontekstiin, vaikka onkin etymologisesti sama sana.
 |
| Inkeriläiset, vatjalaiset ja saamelaiset. |
Muita SSA:ssa esiintyviä mutta tässä käyttämättä jääneitä sanoja ovat ostjakin ja vogulin (eli hantin ja mansin) eri murremuodot, karjalan käsi, lyydin käži ja käsi, joille löytyisi kyllä Lyydiläisen seuran käyttämä lyydiläisten lippu, sekä votjakin ja syrjäänin (eli komin ja udmurtin) ki, jonka yhteydessä voisi käyttää Komin ja Udmurtian tasavaltojen lippuja. Ajattelin, että ki on kuitenkin liian kaukana kädestä.
 |
| Lyydiläiset, Komin tasavalta ja Udmurtia. |
Pohdin myös, pitäisikö kyrillisillä aakkosilla kirjoitettavat kielet antaa natiivissa kirjoitusasussaan, mutta ajattelin tämän siirtävän huomiota liikaa pois muotojen samankaltaisuudesta. (Joissakin meemeissä olen kyllä nähnyt muita kirjoitusjärjestelmiä transkriptioineen.)
Englannin hand-sanan innoittamana yllättävän moni on kokenut oleelliseksi mainita, että 'käsi' on jollain toisella germaanisella kielelle myös hand. Moni on myös maininnut, mitä sanaa kädestä käytetään jossain aivan muussa kielessä, esimerkiksi ranskassa. Kyse tuskin on huumorintajun täydellisestä puutteesta vaan todennäköisemmin vain formaatin tuntemattomuudesta.
Saatan paremmalla ajalla teettää laajennetun version, jossa on lisää kieliä ja murteita sopivine lippuineen. En tosin ole varma, kuinka pitkälle tätä vitsiä kannattaa jatkaa. Ainakin ersä ja mokša olisi kai hyvä siirtää vielä vierekkäin.
Loppukevennykseksi vielä uusi alkuperäisteos, jota fennougristien voisi olettaa pitävän ainakin velvollisuudentunnosta hauskana:
Minulla on L.Vikárin kokoama marilaisten kansanlaulujen laaja, useita satoja lauluja käsittävä kokoelma, joka kattaa kaikki marinkielen alueet. Kunhan kerkiän, taidan vilkaista sitä - käsi kun on varsin yleinen sana kansanlyriikassa.
VastaaPoistaMahtavaa, jos löytyy lokalisoitavissa (ja liputettavissa) olevia muotoja, niin sittenhän vitsiä voi jatkaa suorastaan ad infinitum.
PoistaLaitetaanpa tähän hauska heimokansa-aatteeseen liittyvä bibliografinen kuriositeetti. Itä-Karjalan Sotilashallintoesikunta julkaisi vuonna 1942 tuotteliaisuudestaan tunnetun kouluneuvoksen Kaarlo Merikosken toimittamana teoksen Suuren Suomen kirja, joka oli "isänmaallinen lukukirja Itä-Karjalan sekä Kanta-Suomen kouluille ja kodeille". Lukukappale 187 (s. 306 - 307) on "Kirje Unkarista Itä-Karjalan lapsille v. 1941". Kirjeen kirjoittaja on Rudolf Molnár (1915 - 2003), unkarilainen teologi, joka saapui Suomeen opintomatkalle vuonna 1941, muutti Suomeen 1957 ja kuoli lopulta Turussa. Kyseisessä lukukappaleessa kerrotaan unkarilaisista mm. seuraavaa:
VastaaPoista"[Unkarin lapset] ovat sini- tai ruskeasilmäisiä ja tummatukkaisia, vilkkaita, toimeliaita, monessa suhteessa samanlaisia kuin tekin, itäkarjalaiset. he käyvät koulua, leikkivät ja viettävät onnellista lapsuusaikaa vanhempien ja kodin turvassa. Joskus heille tulee leikeissä erimielisyyttä, ja silloin otetaan tiukasti yhteen. Mutta pian taas ollaan hyviä ystäviä."
"Luulen, että unkarilaisten lasten leikit jonkin verran eroavat teidän leikeistänne. Mielestäni ne ovat sotaisempia. Olen jostakin kuullut kauniin kertomuksen suomalaisesta isästä, joka ensimmäiseksi leikkikaluksi pikku pojalleen antoi lapion. Sitä poikasen oli opittava käyttämään, jotta hänestä kehittyisi kelpo työmies. Ymmärrän hyvin, että niin karu maa kuin Suomi tarvitsee jokaisen koulupojan ja tytönkin työtä tuottaakseen riittävästi leipää. Unkari sen sijaan on viljava maa ja antaa toimeentulon helpommalla. Siitä johtuu, ettei unkarilaisen pojan ensimmäinen leikkikalu ole lapio, vaan puinen miekka tai kivääri."