Suomen kielen salattu historia

[Lisäys 2.4.2015: Tämä kirjoitus ja siihen liittyvä "Hesiodos von Weltheimin" kirjoittama kommentti ovat aprillipila.]

Suomalaisten elinpiiri ei ollut muinaisuudessa rajoittunut nykyisen Suomen rajojen sisäpuolella, vaan suomalaisten valtakunta käsitti koko Fennoskandian rajoittuen idässä luonnollisiin kolmen kannaksen rajoihin (ks. Auer & Jutikkala & Vilkuna: Das geographische und geschichtliche Finnland, 1941). Historian saatossa germaanit onnistuivat laajentamaan omia alueitaan, mutta vanhasta suomalaisasutuksesta on jäänyt niin arkeologisia kuin kielellisiäkin todisteita. Esimerkiksi Ruotsin Örebrosta löytyvä suomalainen paikannimi Laakso on tulkittu uudelleen kansanetymologisesti muotoon Laxå 'lohijoki'. Tässä kirjoituksessa käsittelen eräitä suomalaisten muinaisuuteen liittyviä vähemmän tunnettuja seikkoja.

Kun suomalaiskuninkaat hallitsivat Skandinaviaa, toimivat nykyisten germaanisten kansojen esi-isät eli gootit erilaisissa alemmalle sosiaaliluokalle tyypillisissä töissä. Kuten nykyiset vierastyöläiset, myös gootit valikoituivat helposti syrjinnän kohteeksi. Tästä "valikoitumisesta" onkin peräisin suomen verbistä kiusata lainattu gootin kiusan, joka merkitsee 'valita'.

Gootit tutustuivat myös suomalaisten tapaan palvoa karhua ja ahmaa: näistä yliluonnollisista yhteyksistä johtuen sana ahma lainautui goottiin merkityksessä '(pyhä) henki'. Vaikka kyseessä oli suomalaisille tabusana, saatettiin sitä käyttää lisäämällä perään muinaissuomalainen kirousformula vihaamma 'vihaamme'. Jopa goottilaisessa raamatunkäännöksessä sanan ahma yhteydessä esiintyy toisinaan weihamma (esim. Mark. 1:8).

Suomalaiset olivat kuitenkin melko suvaitsevaisia gootteja kohtaan, mistä kertoo mm. paikannimi Satakunta, joka perustuu luultavasti historiallisen valtatien varrella olleeseen kaksikieliseen nimilaattaan: gootin sana hund merktisee nimittäin 'sata'. Nimitys vertautuisi siihen, että tulevaisuudessa Turku tunnettaisiin nimellä "Turkuoobu". Tällaisia paikkoja on Suomessa muutenkin, esim. Kemijoki, jonka loppuosa joki on gootissa sittemmin typistynyt muotoon juk. Gootissa sana merkitsee iestä, jolla erityisesti Kemijoen ympäristössä työskennelleet gootit kiinnittivät kyntölaitteistonsa vetojuhtiin. Analogian lähteenä saattaa olla ollut Aurajoen nimi, joka viittaa maataloustyökaluun eli auraan. Goottilaiset työntekijät eli orjat toimivat peltotöissä myös Lounais-Suomessa, mistä seurasi, että gootin verbi arjan merkitsee 'kyntää'. Toinen samaan aihepiiriin liittyvä sana on ahana ← suomen akana, jossa Grimmin lain mukaisesti k → h.

Osa gooteista toimi myös sotilaina suomalaisten kouluttajien alaisuudessa. Säännöllisiin "harjoituksiin" osallistumisesta onkin peräisin gootin sana harjis, joka merkitsee 'sotajoukkoa'. (Substantiivijohdin -is tavataan edelleen Etelä-Suomen puhekielessä erityisesti lempinimijohdoksissa.) Goottien suomalaisilta omaksuma sotilaskoulutus päätyi myös muinaisten roomalaisten tietoisuuteen, jotka korvasivat sanan harjis samanmerkityksisellä käännöslainalla exercitus 'sotajoukko', sananmukaisesti 'harjoitettu'.

Maallikkokin tunnistaa helposti sellaiset sanat kuin paida, mulda ja sinaps, jotka merkitsevät paitaa, multaa ja sinappia. Kuten nykyäänkin, muinaissuomalaiset pukeutuivat paitoihin ja nauttivat lihasta ja leivästä valmistettujen aterioidensa kanssa sinappipuun siemenistä valmistettua kastiketta. Näiden ilmiöiden lisäksi gootit tutustuivat peltotöidensä kautta suomalaiseen hedelmälliseen maaperään eli multaan, jota heidän syntyseudullaan Skandinavian vuoristossa ei yksinkertaisesti ollut.

Aurinko-Sonni piirrettynä Egyptissä noin v. 3000 eKr.

Useat näistä lainoista selitetään usein niin päin, että suomalaiset olisivat muka lainanneet ne germaaneilta. Tämän gööttiläisestä historiankirjoituksesta kumpuavan, varsin eriskummallisen ajattelutavan virheellisyyden osoitti kielitieteilijä ja egyptologi Sigurd Wettenhovi-Aspa jo vuonna 1935 (Suomen kultainen kirja II: Kalevala ja Egypti):

V. 1870 tuli vielä muudan tanskalainen kielentutkija ruotsalaisten oppineiden avuksi. Hän oli näet keksinyt "goottilaista vaikutusta" (sic!) suomen kielessä. Olivatko mahdollisesti gootitkin heittäneet häränpyllyä Uralin rinteitä alas, vai olivatko suomalaiset tehneet saunamatkoja goottien maihin päästäkseen tuon "vaikutuksen" alaisiksi?
Niin alkoi oikea suomen kielessä piileskelevien europalaisten "lainasanojen" ajometsästys. Kaikki indoeuropalaisissa kielissä tavattavat suomalaisegyptiläiset vaikutelmat todistivat, että suomalaiset olivat jollakin eriskummallisella tavalla nuuskineet läpi kaikkien Europan kansojen aapiskirjat - etsiäkseen niistä "lainasanoja"!
Vielä nykypäivinäkin on Suomessa hyvin helppo päästä tohtoriksi. Tarvitsee vain vainuta suomen kielessä pari uutta "lainasanaa", niin voi olla varma siitä, että väitöskirja havaitaan ja tunnustetaan tieteellisesti kypsäksi tohtorinarvon saamista varten. Esim. roomalaiset söivät ruokaveronsa at(e)riansa atriumissa (ruokailuhuoneessa), siis suomalaisten oli täytynyt tutkiskella myös latinan sanakirjaa: atria, atrioida → atrium.

Ruotsalaisvaikutus näkyy toki suomen kielessä monella tasolla. Kun svealaisgöötit lopulta onnistuivat alistamaan suomalaiset valtaansa, ei hallitsijakansaan sopinut viitata kansankielisellä persoonapronominilla, vaan tähän käyttöön lainattiin ruotsista sana han, joka sai sittemmin muodon hän. Tällä selittyy se, että sana hän ei esiinny suomen vanhimmissa murteissa (esim. kveenissä) eikä edes murteettomassa puhekielessä vaan ainoastaan huolitellussa kirjakielessä. Näin suomalaisten itse toisistaan käyttämä sana se alkoi saada vähättelevää merkitystä. Edelleen vahvistaakseen ruotsalaisvaltaa Mikael Agricola loi suomen kieleen potentiaalin (antanee, juossee, tullee), jonka merkityksen hän määritteli epämääräisyyttä ilmaisevaksi, jotta itäsuomalaisille murteille tyypillinen geminaatio (esim. tullee 'tulee') tulkittaisiin epävarmuudeksi. Samasta syystä Agricola loi suomeen niin ikään epävarmuutta tai jopa todellisuuden vastaisuutta ilmaisevan isi-loppuisen konditionaalin, jotta varsinaissuomalaisten talonpoikien omalla kielellään antamat lausunnot esimerkiksi oikeusistunnoissa menettäisivät todistusvoimansa (mää sanos 'minä sanoin' jne.). Kuten hyvin tiedetään, kieli on voimakas manipulaation väline.

Sigurd Wettenhovi-Aspa työskennellessään Saksassa runologina.

Suomalaisten muinaisuskon, erityisesti kotieläinten pyhittämiseen liittyvän kuun- ja auringonpalvonnan vaikutus eurooppalaiseen esikristilliseen kulttuuriin pyrittiin hämärtämään ottamalla käyttöön uusia sanoja. Räikeimpinä esimerkkeinä sana lehmä korvasi alkuperäisen sanan kuu ja sana aurinko sanan sonni. Näin ollen hämärtyi se yhteys auringon ja kuun sekä lehmän ja sonnin välillä, joka on vielä nähtävissä saksaan ja ruotsiin varhaisemmassa vaiheessa lainautuneissa sanoissa Kuh ja ku 'lehmä' (vrt. suomen kuu) sekä saksan sanassa Sonne 'aurinko' (vrt. suomen sonni).

Toisaalta Agricolan ja muiden ruotsalaistajien tavoitteet eivät toteutuneet täydellisesti, ja suomen kieli on säilyttänyt paljon kiistattomia todisteita suomalaisten muinaisuudesta. Muinaisten suomalaisten todellisesta suhteesta naapurikansoihinsa kertoo esimerkiksi se, että suomen kielen mies- ja naispuolista palvelijaa tarkoittavat sanat piika ja renki ovat itse asiassa germaanisia tytön ja pojan nimityksiä (vrt. tanskan pige 'tyttö' ja dreng 'poika'). Kuten jo todettua, arjalaisten nimitys tulee suomen sanasta orja; arjalaiset eli indogermaanit puolestaan orjuuttivat slaaveja (vrt. englannin slave 'orja').

Myös huhtikuun nimitys eurooppalaisissa kielissä on peräisin suomesta: ennen kristinuskon saapumista suomalaiset juhlivat huhtikuun alussa Köndökselle pyhitettyä vuoden ensimmäistä päivää, joka oli muinaissuomalaisessa uskossa tärkeässä asemassa karhun (vihaamma!) peijaisten ja Ukon vakan juonnin tapaan. Vuoden alkamiseen huhtikuussa viittaa edelleen virpojien loitsu "tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks". Vastaava metonyyminen merkityksen muutos on havaittavissa sanassa kalenteri, joka tulee jokaisen kuun ensimmäisen päivän latinankielisestä nimestä Kalendae.

Paita, liina, sinappi ja multa; gootiksi paida, lein, sinaps jah mulda.