Silmiini osui aamulla uutinen siitä, että J. R. R. Tolkienin teoksen The Hobbit signeerattu kappale oli myyty kovaan hintaan jossain huutokaupassa. Huutokaupan katalogissa oli esitetty, että omistuskirjoitus sisältäisi myös haltiakielisiä säkeitä, minkä väitteen voi todeta virheelliseksi alle liittämäni (rajatun) kuvan perusteella kuka tahansa, joka tietää jotain joko tolkienilaisesta lingvistiikasta tai anglistiikasta. Asian huomasi ja teki tiettäväksi professori Simon Horobin, ja professori Andy Orchard puolestaan kommentoi tekstiä seuraavasti:
Muutaman ortografisen operaation (josta aiheesta olen kirjoittanut jonkin verran täällä) jälkeen teksti näyttää seuraavanlaiselta:
It is indeed Old English, and in fact a piece of Old English verse that JRRT obviously coined for the occasion, concocted from bits of Beowulf and other Old English poems that he taught and knew well [...]"Bits of Beowulf" kuulostaa siltä, kuin tekstissä olisi suoria Beowulf-sitaatteja kuten Kuninkaan paluun toisaalla käsittelemässäni filmatisoinnissa. Itse teksti näyttää seuraavalta:
Muutaman ortografisen operaation (josta aiheesta olen kirjoittanut jonkin verran täällä) jälkeen teksti näyttää seuraavanlaiselta:
Fela bið on westwegum werum uncuðraViimeisen sanan kirjoitusvirhe on joko aito lapsus tai sitten tarkoituksellista anglosaksisessa tekstitraditiossa esiintyvien virheiden jäljittelyä. Käännettynä sanasta sanaan teksti kuuluu näin:
wundra 7 wihta, wlitescyne lond
eardgeard ylfa, eorclanstanar
on dúnscrafum dígle scnínað [sic].
'Monia on länsiteillä miehille tuntemattomiaEn ainakaan itse näe, miten tämä olisi koottu Beowulfista muuten kuin siten, että siinä toki esiintyy samoja sanoja kuin kyseisessä teoksessa. Sen sijaan kaksi ensimmäistä säettä ovat Tolkienin omasta Ælfwine-runosta, joka löytyy kirjasta The Lost Road and Other Writings seuraavassa muodossa (s. 103):
ihmeitä ja olentoja, säihkyvä maa,
asumus haltioiden, jalokivet
vuoriluolissa piilossa loitstavat.'
Fela bið on Westwegum werum uncúðra...josta Tolkienin oma nykyenglanninnos alla (s. 103-104):
wundra and wihta, wlitescýne lond,
eardgeard Ylfa and Ésa bliss.
Lýt ǽnig wát hwylc his longað sý
þám þe eftsíðes yldu getwǽfeð.
Many things there be in the West-regions unknown to Men, many wonders and many creatures: a land lovely to behold, the homeland of the Elves and the bliss of the Valar. Little doth any man understand what the yearning may be of one whom old age cutteth off from returning thither.Omistuskirjoituksessa kohdan and Ésa bliss... sijalla oleva loppukaneetti eorclanstanar on dúnscrafum dígle scnínað on joko omistuskirjoitusta varten sepitetty tai peräisin jostain minulle tuntemattomasta lähteestä.
Meinasin kommentoida jotain sanoista Ésa ja Valar, mutta vaikeaa muotoilla asiaa ilman, että pitäisi joko rinnastaa Ésa ja Valaron, mikä olisi vähän hölmöä, tai Ésa ja of Valar, mikä veisi huomion lekseemistä prepositioon, tai tietysti Valar ja tuntemattomaksi jäävä nominatiivin monikko. Yksiköiden Ós ja Vala käyttäminenkään ei jotenkin tuntuisi luontevalta.
VastaaPoista