Roomalainen kalenteri on nykynäkökulmasta hieman monimutkainen. Päivämäärät ilmoitetaan suhteessa seuraavaan merkkipäivään, joita on kolme: Kalendae '1. päivä', Nonae '5. tai 7. päivä' ja Idus '13. tai 15. päivä'. Merkkipäivät itsessään ovat helppoja, esim. Kalendis Ianuariis 'tammikuun ensimmäisenä', Nonis Februariis 'helmikuun viidentenä' ja Idibus Martiis 'maaliskuun viidentenätoista' Merkkipäivä välittömästi edeltävät päivät eivät myöskään tuota liikaa ongelmia, esim. Pridie Kalendas Apriles 'maaliskuun 31.', Pridie Nonas Maias 'toukokuun kuudentena' ja Pridie Idus Iunias 'kesäkuun kahdentenatoista'.
Hankalampia tapauksia ovat muut päivät, jotka lasketaan takaperin seuraavasta merkkipäivästä itse päivä mukaanlukien. Tämä nykynäkökulmasta ylimääräisen päivän lisäys voi olla hieman hankala hahmottaa, mutta se on helppo muistaa, jos ottaa huomioon, että Jeesus "nousi kolmantena päivänä kuolleista" eli kääntäen: perjantai on kolmas päivä ennen sunnuntaita. Kaava on a(nte) d(iem), jota seuraa järjestysluku akkusatiivissä ja merkkipäivä akkusatiivissa, esim. a. d. VII Id. Iun. = ante diem septimum Idus Iunias 'seitsemäs päivä ennen kesäkuun idusta, kesäkuun 7.'
Vanhimmassa roomalaisessa kalenterissa ("Romuluksen kalenterissa") oli kymmenen kuukautta, joista ensimmäisessä (Martius), kolmannessa (Maius), viidennessä (Quintilis) ja kahdeksannessa (Octobris) oli 31 päivää, muissa 30 päivää. Numa Pompilius lisäsi perimätiedon mukaan talvikuukaudet Ianuarius (29 päivää) ja Februarius (28 päivää) muuttaen samalla muiden kuukausien päivien lukumäärää niin, että alkuperäisistä 30 päivää pitkistä kuukausista tuli 29 päivän mittaisia. Myöhemmin Ianuarius ja Februarius siirrettiin vuoden alkuun, mistä seuraa, että vielä nykyäänkin kuukausien nimet syyskuusta alkaen vaikuttavat epäjohdonmukaisilta: September, October, November ja December eivät suinkaan ole seitsemäs (septem 'seitsemän'), kahdeksas (octo 'kahdeksan'), yhdeksäs (novem 'yhdeksän') ja kymmenes (decem 'kymmenen') kuukausi, vaan kaksi pykälää enemmän. Myös heinäkuun (Iulius) ja elokuun (Augustus) nimet olivat alunperin Quintilis (quintus 'viides') ja Sextilis (sextus 'kuudes'), mutta ne nimettiin uudelleen Caius Iulius Caesarin ja hänen seuraajansa Augustuksen kunniaksi. Ensiksi mainittu kehitti juliaanisen kalenterin, jossa kuukausien päivien määrä säädettiin samaksi kuin nykyäänkin lisäämällä tammi-, elo- ja joulukuuhun kaksi päivää sekä huhti-, kesä-, syys- ja marraskuuhun yksi päivä. Koska päivät lisättiin kuukausien loppuun, ei juhlapäivien sijainti muuttunut suhteessa saman kuun ensimmäiseen päivään.
Joka tapauksessa ja kuten alussa kävi jo ilmi, nonae ja idus eivät ole joka kuukausi samana päivänä. Koska nonae (nonus 'yhdeksäs') on yhdeksäs päivä ennen idusta, on nonae 5. päivä iduksen ollessa 13. ja 7. päivä iduksen ollessa 15. päivä. Sääntö on, että kaksi päivää myöhemmin olevat päivät ovat maalis-, touko,- heinä- ja lokakuussa eli alkuperäisinä 31 päivää pitkinä kuukausina. Tämän merkittävän tiedonjyväsen muistamiseksi Streng antaa latinan kieliopissaan muistosanan (sic) "MILMO" (Martius, Maius, Iulius, October), jossa on heinäkuun kesäkuusta erottava L (100 §). Streng keroo myös, että Geitlinin mukaan tämä on suomeksi "MaToHeiLo". Pakarinen antaa omassa kieliopissaan saman muistosanan suomalaisemmassa muodossa "Maatoheilo" (111 §) kuten myös Linkomies (70 §). Pekkasen kieliopista muistosana puuttuu (93 §).
Mikäli ei muista, ovatko päivät mainittuina kuukausina myöhemmin vai aikaisemmin, voi painaa mieleensä, että Caius Iulius Caesar murhattiin maaliskuun iduksena eli 15.3.
Loppukevennyksenä esimerkki roomalaisen kalenterin käytöstä keskiaikaisessa runoudessa (Hugo Primas n. 1095 - n. 1160):
Hankalampia tapauksia ovat muut päivät, jotka lasketaan takaperin seuraavasta merkkipäivästä itse päivä mukaanlukien. Tämä nykynäkökulmasta ylimääräisen päivän lisäys voi olla hieman hankala hahmottaa, mutta se on helppo muistaa, jos ottaa huomioon, että Jeesus "nousi kolmantena päivänä kuolleista" eli kääntäen: perjantai on kolmas päivä ennen sunnuntaita. Kaava on a(nte) d(iem), jota seuraa järjestysluku akkusatiivissä ja merkkipäivä akkusatiivissa, esim. a. d. VII Id. Iun. = ante diem septimum Idus Iunias 'seitsemäs päivä ennen kesäkuun idusta, kesäkuun 7.'
Vanhimmassa roomalaisessa kalenterissa ("Romuluksen kalenterissa") oli kymmenen kuukautta, joista ensimmäisessä (Martius), kolmannessa (Maius), viidennessä (Quintilis) ja kahdeksannessa (Octobris) oli 31 päivää, muissa 30 päivää. Numa Pompilius lisäsi perimätiedon mukaan talvikuukaudet Ianuarius (29 päivää) ja Februarius (28 päivää) muuttaen samalla muiden kuukausien päivien lukumäärää niin, että alkuperäisistä 30 päivää pitkistä kuukausista tuli 29 päivän mittaisia. Myöhemmin Ianuarius ja Februarius siirrettiin vuoden alkuun, mistä seuraa, että vielä nykyäänkin kuukausien nimet syyskuusta alkaen vaikuttavat epäjohdonmukaisilta: September, October, November ja December eivät suinkaan ole seitsemäs (septem 'seitsemän'), kahdeksas (octo 'kahdeksan'), yhdeksäs (novem 'yhdeksän') ja kymmenes (decem 'kymmenen') kuukausi, vaan kaksi pykälää enemmän. Myös heinäkuun (Iulius) ja elokuun (Augustus) nimet olivat alunperin Quintilis (quintus 'viides') ja Sextilis (sextus 'kuudes'), mutta ne nimettiin uudelleen Caius Iulius Caesarin ja hänen seuraajansa Augustuksen kunniaksi. Ensiksi mainittu kehitti juliaanisen kalenterin, jossa kuukausien päivien määrä säädettiin samaksi kuin nykyäänkin lisäämällä tammi-, elo- ja joulukuuhun kaksi päivää sekä huhti-, kesä-, syys- ja marraskuuhun yksi päivä. Koska päivät lisättiin kuukausien loppuun, ei juhlapäivien sijainti muuttunut suhteessa saman kuun ensimmäiseen päivään.
Joka tapauksessa ja kuten alussa kävi jo ilmi, nonae ja idus eivät ole joka kuukausi samana päivänä. Koska nonae (nonus 'yhdeksäs') on yhdeksäs päivä ennen idusta, on nonae 5. päivä iduksen ollessa 13. ja 7. päivä iduksen ollessa 15. päivä. Sääntö on, että kaksi päivää myöhemmin olevat päivät ovat maalis-, touko,- heinä- ja lokakuussa eli alkuperäisinä 31 päivää pitkinä kuukausina. Tämän merkittävän tiedonjyväsen muistamiseksi Streng antaa latinan kieliopissaan muistosanan (sic) "MILMO" (Martius, Maius, Iulius, October), jossa on heinäkuun kesäkuusta erottava L (100 §). Streng keroo myös, että Geitlinin mukaan tämä on suomeksi "MaToHeiLo". Pakarinen antaa omassa kieliopissaan saman muistosanan suomalaisemmassa muodossa "Maatoheilo" (111 §) kuten myös Linkomies (70 §). Pekkasen kieliopista muistosana puuttuu (93 §).
Mikäli ei muista, ovatko päivät mainittuina kuukausina myöhemmin vai aikaisemmin, voi painaa mieleensä, että Caius Iulius Caesar murhattiin maaliskuun iduksena eli 15.3.
Loppukevennyksenä esimerkki roomalaisen kalenterin käytöstä keskiaikaisessa runoudessa (Hugo Primas n. 1095 - n. 1160):
Idibus his MaiKäännös on, kuten arvata saattaa, omani.
miser exemplo Menelai
flebam nec noram
quis sustulerat michi Floram.
Tempus erat florum,
cum flos meus, optimus horum,
liquit Flora thorum,
fons fletus, causa dolorum.
'Oli idus toukoinen,
kun lailla Menelaoksen
mä murehdin ja tiennyt en,
multa Floran ryösti ken.
Kukat silloin loistossaan,
kun kaunein kukka joukossaan,
mun Floora, lähti vuoteestaan,
mut jätti tuskaan itkuisaan.'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti