Suomen kirjakielen isän Mikael Agricolan Rucouskiria Bibliasta (1544) sisältää kiehtovan kalenteriosan. Jokaisen kuukauden yhteydessä on pieni runo ja lyhyt proosamuotoinen ohje siitä, mistä kussakin kuusssa pitää iskeä suonta ja mitä pitäisi tehdä tai vaihtoehtoisesti välttää tekemästä.
Mikael Agricolan kootut teokset, jonka ensimmäinen nide sisältää Rucouskirian, on julkaistu näköispainoksena Suomen uskonpuhdistuksen 400-vuotisjuhlavuoden kunniaksi 1931. Rucouskiria on julkaistu näköispainoksena myös osana Kaisa Häkkisen ja Terttu Lempiäisen toimittamaa teosta Agricolan yrtit: Mikael Agricolan Rucouskirian terveyttä tuovat kasvit, niiden esiintyminen ja käyttö 1500-luvulla (2007), jossa kalenterilehtien suomenkielinen teksti on nykysuomenkielisen lukijan hyödyksi painettu "niin kuin se on todennäköisesti luettu tai voitu lukea Agricolan aikana". Teoksen suomenkieliset osat löytyvät myös Kotuksen aineistopalvelusta osana Vanhan kirjasuomen korpusta. Tieteellisen edition Mikael Agricolan Rukouskirja ja sen lähteet (1941) on laatinut Jaakko Gummerus, mutta se ei käsittele lainkaan "Kalendarium-osastoa".
Oikeinkirjoitus poikkeaa nykysuomesta huomattavasti, mutta myös fonologiassa on eroja: nykyään assimiloituneessa muodossa esiintyvät siirrän ja kirret 'roudat' esiintyvät tekstissä muodoissa sijrdhan ja kirdet, joissa siis näkyy t:n heikko aste d(h) (vrt. siirtää, siirrän; kirsi, kirren). Agricolan kielessä t:n heikko aste, joka nykyään kirjoitetaan d ja äännetäänkin historiallisesta oikusta johtuen kuten ruotsin d, on todennäköisesti ollut englannista ja nykykreikasta tuttu soinnillinen dentaalispirantti /ð/. Samoin nykykielessä k:n heikko aste on nykyään useimmiten kato, esim. teko, teon ja velka, velan, mutta Agricolan kielessä esiintyy soinnillinen velaarifrikatiivi /γ/, esim. sanassa teghe 'tee'. K:n astevaihtelu on kuitenkin nykysuomen tapaan kirjavaa, ja vaihtoehtoinen kato esiintyy tässäkin tekstissä saman sanan toisessa muodossa teen 'teen'.
Erikoinen sz sanassa szondes on typorgafisesti sama kuin saksan ß eli Eszett (johtuen ligatuurin muodostuksesta) tai scharfes S 'terävä s' (johtuen erosta kahden suunnilleen 1300-luvun puolivälissä sulautuneen s-äänteen välillä), esiintyy Agricolalla yhtä poikkeusta lukuunottamatta sanan szoni 'suoni' alussa muttei esimerkiksi sanassa sonda 'sonta'. Tämä tuskin merkitsee kuitenkaan äänteellistä eroa.
Vokaalien osalta Agricola ei merkitse pituutta johdonmukaisesti: säädh 'säät', sijrdhan 'siirrän' mutta sis 'siis', pyde 'pyydä'. Eräät Agricolan aikaiset pitkät vokaalit ovat sittemmin diftongisoituneet, esim. tekstissä olevat mös /mö:s/ 'myös', szondes /so:ntes/ 'suonesi', ioman /jo:man/ 'juoman', sömen /sö:män/ 'syömän', torehen /to:rehen/ 'tuoreen', Coyråho /koiro:ho/ 'koiruoho', iomasas /jo:massas/ 'juomassasi'.
Entiset monoftongit selittävät myös sellaiset nykysuomen taivutusmuodot kuin suo : soissa ← *soo : *sooissa, työ : töissä ← *töö : *tööissä, syön : söin ← *söön : *sööin. Vokaalin edellä pitkä vokaali on siis lyhentynyt ja supistunut samaan tavuun sen kanssa, kun taas yksinään se on muuttunut diftongiksi. Tästä johtuu myös se, että oikeastaan yhdessäkään suomen kielen sanassa (pl. uudemmat lainasanat kuten nootti ja loota) ei esiinny pitkää oo- tai öö-vokaalia muuta kuin supistuman kautta, esim. verkkoon ← verkkohon ja puhekielinen verkkoo ← verkkoa.
Edellä mainitun koiruohon lisäksi nautittavaksi suositellut aineet ovat ovat Häkkinen-Nevalaisen mukaan Bethonika 'rohtopähkämö', Quesyrti 'punakoiso' ja Purgats 'ulostuslääke'. Läkeri Johannes lienee Johannes Actuarius, bysanttilainen lääkäri, joka eli mahdollisesti 1200-luvun lopulla ja kirjoitti mm. laajan tutkielman virtsasta. Jos joku lukija osaa paikallistaa tekstikohdan, johon Agricola (luultavasti toisen käden lähteen kautta) viittaa, olisin kiitollinen.
Mikael Agricolan kootut teokset, jonka ensimmäinen nide sisältää Rucouskirian, on julkaistu näköispainoksena Suomen uskonpuhdistuksen 400-vuotisjuhlavuoden kunniaksi 1931. Rucouskiria on julkaistu näköispainoksena myös osana Kaisa Häkkisen ja Terttu Lempiäisen toimittamaa teosta Agricolan yrtit: Mikael Agricolan Rucouskirian terveyttä tuovat kasvit, niiden esiintyminen ja käyttö 1500-luvulla (2007), jossa kalenterilehtien suomenkielinen teksti on nykysuomenkielisen lukijan hyödyksi painettu "niin kuin se on todennäköisesti luettu tai voitu lukea Agricolan aikana". Teoksen suomenkieliset osat löytyvät myös Kotuksen aineistopalvelusta osana Vanhan kirjasuomen korpusta. Tieteellisen edition Mikael Agricolan Rukouskirja ja sen lähteet (1941) on laatinut Jaakko Gummerus, mutta se ei käsittele lainkaan "Kalendarium-osastoa".
Pyrkimykseni on käydä kalenteri läpi kuukausi kerrallaan. Litteroin tekstin faksimilen perusteella ja kommentoin parhaaksi katsomiani kielellisiä ja muita mielenkiintoisia piirteitä. Nämä kommentit toivottavasti mahdollistavat lukijan saamaan tolkkua tekstistä, vaikken ole sitä nykysuomeksi kääntänytkään.
Huhtikuusta Agricola kirjoittaa:
Huhtikuusta Agricola kirjoittaa:
Swret twlispäädh / ia wilut säädh(Sijrdhan 'siirrän' ja Cnppat 'kupata' ovat painovirheitä.)
mine teen / sijrdhan kirdet ia iäädh.
Nijn kylue sis / ia teghe touckå.
silloin sine mös szondes loucka.
Cartha silmes / curckus / ia caulas.
pyde linduij sinun paulas.
Telle kwlla ioman pite (ninquin se läkeri
Johannes sano) lemmin ia hyue / ia sömen
hywi Yrtti torehen weren sadhaxes / Ja
nautia Bethonika / Coyråho / ia Quesyr-
ti iomasas Machta mös Purgats otta / ia
Cnppat anda / mutta ey harttijan pälle.
Oikeinkirjoitus poikkeaa nykysuomesta huomattavasti, mutta myös fonologiassa on eroja: nykyään assimiloituneessa muodossa esiintyvät siirrän ja kirret 'roudat' esiintyvät tekstissä muodoissa sijrdhan ja kirdet, joissa siis näkyy t:n heikko aste d(h) (vrt. siirtää, siirrän; kirsi, kirren). Agricolan kielessä t:n heikko aste, joka nykyään kirjoitetaan d ja äännetäänkin historiallisesta oikusta johtuen kuten ruotsin d, on todennäköisesti ollut englannista ja nykykreikasta tuttu soinnillinen dentaalispirantti /ð/. Samoin nykykielessä k:n heikko aste on nykyään useimmiten kato, esim. teko, teon ja velka, velan, mutta Agricolan kielessä esiintyy soinnillinen velaarifrikatiivi /γ/, esim. sanassa teghe 'tee'. K:n astevaihtelu on kuitenkin nykysuomen tapaan kirjavaa, ja vaihtoehtoinen kato esiintyy tässäkin tekstissä saman sanan toisessa muodossa teen 'teen'.
Erikoinen sz sanassa szondes on typorgafisesti sama kuin saksan ß eli Eszett (johtuen ligatuurin muodostuksesta) tai scharfes S 'terävä s' (johtuen erosta kahden suunnilleen 1300-luvun puolivälissä sulautuneen s-äänteen välillä), esiintyy Agricolalla yhtä poikkeusta lukuunottamatta sanan szoni 'suoni' alussa muttei esimerkiksi sanassa sonda 'sonta'. Tämä tuskin merkitsee kuitenkaan äänteellistä eroa.
Vokaalien osalta Agricola ei merkitse pituutta johdonmukaisesti: säädh 'säät', sijrdhan 'siirrän' mutta sis 'siis', pyde 'pyydä'. Eräät Agricolan aikaiset pitkät vokaalit ovat sittemmin diftongisoituneet, esim. tekstissä olevat mös /mö:s/ 'myös', szondes /so:ntes/ 'suonesi', ioman /jo:man/ 'juoman', sömen /sö:män/ 'syömän', torehen /to:rehen/ 'tuoreen', Coyråho /koiro:ho/ 'koiruoho', iomasas /jo:massas/ 'juomassasi'.
Entiset monoftongit selittävät myös sellaiset nykysuomen taivutusmuodot kuin suo : soissa ← *soo : *sooissa, työ : töissä ← *töö : *tööissä, syön : söin ← *söön : *sööin. Vokaalin edellä pitkä vokaali on siis lyhentynyt ja supistunut samaan tavuun sen kanssa, kun taas yksinään se on muuttunut diftongiksi. Tästä johtuu myös se, että oikeastaan yhdessäkään suomen kielen sanassa (pl. uudemmat lainasanat kuten nootti ja loota) ei esiinny pitkää oo- tai öö-vokaalia muuta kuin supistuman kautta, esim. verkkoon ← verkkohon ja puhekielinen verkkoo ← verkkoa.
Edellä mainitun koiruohon lisäksi nautittavaksi suositellut aineet ovat ovat Häkkinen-Nevalaisen mukaan Bethonika 'rohtopähkämö', Quesyrti 'punakoiso' ja Purgats 'ulostuslääke'. Läkeri Johannes lienee Johannes Actuarius, bysanttilainen lääkäri, joka eli mahdollisesti 1200-luvun lopulla ja kirjoitti mm. laajan tutkielman virtsasta. Jos joku lukija osaa paikallistaa tekstikohdan, johon Agricola (luultavasti toisen käden lähteen kautta) viittaa, olisin kiitollinen.
"Nämä kommentit toivottavasti mahdollistavat lukijan saamaan tolkkua tekstistä, vaikken ole sitä nykysuomeksi kääntänytkään."
VastaaPoistaTämäkin huomioiden, liian raskasta luettavaa mulle. Oisit vaan suosiolla kääntänyt nää nykysuomeksi. Ilmeisesti valmis käännöskin olisi ollut tarjolla? Tämähän olisi vielä lisännyt option siitä, että voisit käsitellä käännöksen oikeellisuutta. :)
Saatavilla on vain oikeastaan nykyaikaistettua oikeinkirjoitusta noudattavia versioita, mutta tässä pikaisesti laatimani käännös, joka ei kyllä välttämättä ole hirveän tasalaatuinen. On välillä hankalaa päättää, noudattaako Agricolan sanamuotoja vai kääntääkö ihan kunnolla nykykielelle. Voisin ensi kerralla laittaa mukaan joko käännöksen tai kirjoitusasultaan päivitetyn version.
Poista'Suuret tuulispäät ja kylmät säät
minä teen, siirrän roudat ja jäät.
Niin kylvä siis ja tee toukoa,
silloin sinä myös suonesi loukkaa.
Varo silmiäsi, kurkkuasi ja kaulaasi,
pyydä lintuja paulaasi.
Tässä kuussa pitää juoda (kuten lääkäri
Johannes sanoo) lämmintä ja hyvää ja syödä
hyviä yrttejä, jotta saisit tuoreen veren, ja
nauttia rohtopähkämöä, koiruohoa ja puna-
koisoa juomassasi. Ota myös ulostuslääkettä ja
anna kupata, mutta ei hartian päältä.'
Kaisa Häkkisen versio:
'Suuret tuulispäät ja vilut säät
minä teen, siirdän kirdet ja jäät.
Niin kylvä siis, ja tege toukoo,
silloin sinä myös suontas loukkaa.
Karta silmääs, kurkkuus ja kaulaas,
pyydä lintui sinun paulaas.
Tällä kuulla juoman pitää (niinkuin se lääkäri Johannes sanoo) lämmin ja hyvä, ja syömän hyvii yrttii tuorehen veren saadakses. Ja nauttia betonikaa, koiruohoo ja kvesyrttii juomasas. Mahtaa myös purgats ottaa ja kupat[a] antaa, mutta ei hartian päälle.'