Käsittelen tässä kirjoituksessa kiinalaisen kamppailulajin nimeltä 詠春拳, pinyinillä yǒngchūnquán (IPA:lla [i̯ʊŋ˨˩˦tʂʰun˥tɕʰu̯an˧˥]), kirjoitusasua latinalaisilla aakkosilla. Koska lajin nimi tyypillisesti lyhennetään kahteen tavuun jättämällä 拳 quán 'nyrkki, kamppailulaji' pois, käsittelen ensisijaisesti kahta ensimmäistä merkkiä, joiden transkriptiokäytännöt ovat lievästi sanottuna kirjavia.
Lajin perinteitä kunnioittaen aloitan siitä, mitä kaikkia enemmän tai vähemmän virheellisiä käsityksiä maallikoilla ja pitempäänkin harrastaneilla on kirjoitusasun vaihtelusta:
- kyse on kiinan eri murteista
- kyse on siitä, että kiinan äänteet voi kirjoittaa latinalaisilla aakkosilla miten haluaa
- eri kirjoitusasut viittaavat eri lajeihin
Kiinan "murteisiin" eli oikeammin kiinalaisiin kieliin asia liittyy sikäli, että 詠春拳 yǒngchūnquán on historiansa puolesta kantoninkielinen laji, eikä virallinen romanisaatio eli mandariinikiinan mukainen pinyin tunnu sen kohdalla luontevalta. Kantonilla ei valitettavasti ole vastaavaa virallista ja yleisesti hyväksyttyä transkriptiojärjestelmää: ulkomailla yleisin on Yale-järjestelmä, jolla nimi olisi wihng-chēun-kỳuhn, Hongkongissa puolestaan kantonin ääntämystä noudattava pinyin, jolla nimi olisi wingtsoenkyn. (En löytänyt äkkiseltään tietoa sävelkorkomerkinnöistä kantoninpinyinissä; teknisistä syistä käytetään siinä kuten Yale-järjestelmässäkin diakriittisten merkkien ja matalia tooneja merkitsevän h-kirjaimen sijaan numeroita, jotka olisivat tässä tapauksessa 6, 1 ja 4.)
Kantoniksi nimi ääntyy joka tapauksessa suunnilleen [wɪŋ˨t͡sʰɵn˥kʰyn˨˩]. (Käytän tässä, kuten ylempänä, havainnollisia toonikirjaimia diakriittisten merkkien sijaan, koska ne ovat helpompia kirjoittaa tietokoneella.) Suomalaiselle, joka on ehkä tottunut korvaamaan oe:n ö:llä, kirjoitusasu wingtsoenkyn ohjaa melko luonnollisesti suhteellisen oikeaan ääntämykseen.
On totta, että kiinaa tai mitä tahansa kieltä kuuleva maallikko tai kielitieteilijä saattaa kirjoittaa kuulemansa nimen tai muun sanan käyttäen omaa tuttua kirjoitusjärjestelmäänsä parhaaksi katsomalla tavallaan. Tämä on myös osittain syynä erilaisten järjestelmien olemassaoloon. Hyllystäni löytyvä A Pocket Dictionary of Cantonese (1914) käyttää lähetystyöntekijöiden 1888 omaksumaa järjestelmää, jonka mukaan nimi kirjoitettaisiin wîng-ch'un-k'uēn. Kirjoitusasu wing chun kuen on ilmeisesti varhaisin käytössä ollut romanisaatio, ja sitä käyttää myös Bruce Lee postuumisti julkaistussa teoksessaan The Tao of Gung Fu (1997), vaikka hänen käyttämä muotonsa onkin totuttuun tapaan lyhennetty Wing Chun. Toisaalta hän kirjoittaa (toisen käden lähteen mukaan) wing chuing kirjassaan Chinese Gung Fu: The Philosophical Art of Self-Defense (1963) ja myöhemmin sanan 拳, kuten tunnettua, muodossa kune (vrt. Jeet Kune Do).
Sanotaan, että hongkongilaiset harrastajat eivät olleet tyytyväisiä siihen, että heidän lajinsa lyhenee muotoon WC, ja muuttivat siksi kirjoitusasun muotoon Ving Tsun, mikä näkyy myös 1964 perustetun järjestön Ving Tsun Athletic Association nimessä. Tämä on kuitenkin sikäli hämäävä kirjoitusasu, että v merkitsee yleisesti aivan eri äännettä (soinnillista labiodentaalista frikatiivia tai approksimanttia), joka ei edes esiinny kantonissa. Tästä syystä Leung Ting omaksui kirjoitusasun Wing Tsun tai WingTsun erottuakseen joukosta ja viitatakseen erityisesti omaan tyyliinsä (ks. Roots and Branches of Wing Tsun, 210).
Koska Leung Ting käyttää kirjoissaan säännöllisesti kirjoitusasua Wing Chun viitatessaan "huonompiin" tyyleihin, ovat hänen joukostaan erinäisistä syistä omille teilleen lähteneet halunneet käyttää kirjoitusasua, joka lyhenee WT eikä WC. Koska useimmat ovat eläneet siinä ilmeisesti virheellisessä uskossa, että kirjoitusasu Wing Tsun on jollakin tavalla suojeltu, on yleensä päädytty muuttamaan jälkimmäisen sanan sisällä olevia kirjaimia. Esimerkkeinä mainittakoon Emin Boztepen Wing Tzun, Edgar Zimmermannin WingTczun, Tam Yiu Mingin ja Sergio Iadarolan Wing Tjun, Hans-Jörg Reimersin Wing Tsung, Thommy Böhligin Wing Tsjun, Francesco Bevilacquan (alias Fighterman) Wing Tchun Do ja vieläpä ruodusta poikkeava Heinrich Pfaffin mandariinikiinaan perustuva Yong Tjun.
Suomessa harjoiteltavia tyylejä ovat Wing Tsun Finlandin wingtsun, Practical Wing Chun Finlandin Wing Chun, Jeet Kune Do Finlandin Wing Chun, Bernardo Rodriguezin Wing Tsung (jossa on myös vaikutteita Victor Gutierrezin täysin perinteestä irtautuneesta Wing Revolutionista), sekä uutena tulokkaana Oulussa harjoiteltava Traditional Wing Chun kungfu.
Yksin kirjoitusasusta ei voi päätellä juuri mitään eri koulujen tyyleistä. Yleinen kysymys "mitä eroa on wing chunilla ja wing tsunilla" onkin käytännössä mieletön, ja into vastata tällaisiin kysymyksiin on muutenkin useimmiten kääntäen verrannollinen vastaajan pätevyyteen. Wing Tsun Finland käyttää kirjoitusasua wingtsun historiallisista syistä, vaikka harjoiteltava tyyli onkin lähempänä sellaista, mikä maailmalla saattaa tavata muodossa Ving Tsun. Suomessa harjoiteltava Wing Tsung ei taas liity mitenkään edellisessä kappaleessa mainittuun Hans-Jörg Reimersin Wing Tsungiin. Suomen eri Wing Chunit, joiden tarkempia määritteitä em. järjestyksessä ovat Wan Kam Leung, Francis Fong ja William Cheung, ovat niin ikään keskenään erilaisia.
Yksin kirjoitusasusta ei voi päätellä juuri mitään eri koulujen tyyleistä. Yleinen kysymys "mitä eroa on wing chunilla ja wing tsunilla" onkin käytännössä mieletön, ja into vastata tällaisiin kysymyksiin on muutenkin useimmiten kääntäen verrannollinen vastaajan pätevyyteen. Wing Tsun Finland käyttää kirjoitusasua wingtsun historiallisista syistä, vaikka harjoiteltava tyyli onkin lähempänä sellaista, mikä maailmalla saattaa tavata muodossa Ving Tsun. Suomessa harjoiteltava Wing Tsung ei taas liity mitenkään edellisessä kappaleessa mainittuun Hans-Jörg Reimersin Wing Tsungiin. Suomen eri Wing Chunit, joiden tarkempia määritteitä em. järjestyksessä ovat Wan Kam Leung, Francis Fong ja William Cheung, ovat niin ikään keskenään erilaisia.
Olen onnistunut tähän asti kirjoittamaan lajista ottamatta kantaa siihen, mitä kirjoitusasua siitä pitäisi käyttää. Suomenkielinen Wikipedia käyttää epäjohdonmukaisesti joissakin artikkeleissa muotoa Wing Tsung, mikä ei ole oikein mitenkään perusteltua, koska tunnusmerkillinen kirjoitusasu viittaa luonnollisesti johonkin tiettyyn kouluun. Itse karsastan isoja alkukirjaimia, koska kaikkien muidenkin lajien nimet kirjoitetaan pienellä, esim. kickboxing, taijiquan, karate. En myöskään erityisemmin pidä tässä tapauksesta yhdyssanan kirjoittamisesta erikseen, sillä koen nimen kotoutuneen suomeen ainakin jollain tasolla. Siksi suosin itse kirjoitusasuja wingtsun ja wingchun. Nämä eivät ole ristiriidassa suomen oikeinkirjoituksen kanssa eivätkä ole liian hankalia tunnistaa vakiintuneen käytännön valossa.
Mainittakoon lopuksi, että myös kiinalaisissa kirjoitusmerkeissä esiintyy vaihtelua sen välillä, kirjoitetaanko 詠春 vai 永春. Molemmat ovat pinyinillä yǒngchūn, mutta kantoniksi ensimmäinen on Yale-järjestelmällä wihng-chēun ja jälkimmäinen wíhng-chēun. Ensimmäinen tavu eroaa siis toonin osalta, joka on ensimmäisessä tasainen, jälkimmäisessä nouseva. Myös lajin nimi muuttuu tällöin, sillä ensiksi mainittu merkitsee 'laulaa+kevät' ja jälkimmäinen 'ikuinen+kevät'. Jälkimmäistä ja mahdollisesti alkuperäisempää (ks. Complete Wing Chun 107-108) kirjoitusasua käyttävät tyypillisesti ne, joiden kantaopettajaksi nimetään legendaarinen Ji Sin (至善 Zhìshàn), esim. Andreas Hoffman, jonka opettaman lajin nimessä toonin ero on merkitty täysin mielivaltaisesti vokaalin laadulla transkriboimalla 永春 muodossa Weng Chun. Leung Tingin mukaan Pan Nam käytti ilmeisesti molempia muotoja sekaisin (Roots and Branches of Wing Tsun, 302), mutta ainakin mottokokoelmassaan hän kirjoitti 永春 (307).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti