Olen useamman kerran törmännyt mielenkiintoiseen ilmiöön tilatessani cappuccinoa. Esimerkistä käy alla oleva autenttinen dialogi:
- Hei, mansikkadonitsi ja [kapːutˈtʃiːno], kiitos.
- Ai ['kaputʃiːno]?
Vaikka olenkin humanisti, olen vähentänyt huomattavasti latten ryystämistä selvittääkseni, onko kyse pelkästä tilauksen toistamisesta. Koska ylläsiteeratussa tapauksessakin toisto koski vain juomaa, vaikuttaa vahvasti siltä, että kyse on ainakin jossain määrin yrityksestä korjata ohimennen väärä ääntämykseni.
Itse olen melko välinpitämätön sen suhteen, miten joku muu ääntää vieraskieliset nimet, kunhan ne ovat tunnistettavissa, vaikka virallisemmissa yhteyksissä täytyy tietysti miettiä hieman tarkemmin. Geminaatan tarkoituksellinen lyhentäminen italiankielisen sanan tapauksessa on kuitenkin mielenkiintoinen ilmiö, joka saattaa johtua joko englannin vaikutuksesta, hyperkorrektiudesta tai molemmista. Hyperkorrektiudesta voisi ajatella olevan kyse siksi, että pp ja cc näyttävät luonnollisesti suomenkielisen silmään pitkien äänteiden merkeiltä, jolloin englannin muotoa [kæpəˈtʃiːnou] mukaileva lyhennetty ääntämys saattaa näin vierasperäisen sanan tapauksessa tuntua oikeammalta eli hienommalta. (Samoin monet ääntävät Diogenes Laertioksen nimen ['leːrtios] osoittaakseen tietävänsä, että latinan ae ääntyy pitkänä e:nä.)
(Cappuccinon nimi tulee kapusiinimunkkien kaavun väristä. Wieniläiskahviloissa voi cappuccinon ohella tilata myös saksankielistä Kapuziner-kahvia.)
Toinen mielenkiintoinen tapaus on caesarsalaatti, jonka alkuosan tyypillisin ääntämys lienee ['seːsːar]. Hieman latinaa osaavat haluaisivat varmaan korjata tämän muotoon ['keːsar]. Salaatin luoja ei tiettävästi ollut Caius Iulius Caesar (100-44 eKr.), jonka cognomenista suomen sana keisari on peräisin, vaan amerikanitalialainen Cesare Cardini (1896-1956). Salaatin nimen latinisoidun alkuosan voisi ajatella yhtä perustellusti ääntyvän italian mukaan [ˈtʃezar] tai salaatin kotimaan mukaan englantilaisittain ['siːzər]. Jos taas nimi halutaan ääntää (klassisen) latinan mukaan, olisi ääntämys ['keːsar] tai ['kaesar]. Vakiintunut (?) seessar-ääntämys perustunee joskus 1800-luvulla Suomessa käytössä olleeseen ranskalaistyyliseen latinan ääntämykseen suomenruotsalaisittain venytettynä.
- Hei, mansikkadonitsi ja [kapːutˈtʃiːno], kiitos.
- Ai ['kaputʃiːno]?
Vaikka olenkin humanisti, olen vähentänyt huomattavasti latten ryystämistä selvittääkseni, onko kyse pelkästä tilauksen toistamisesta. Koska ylläsiteeratussa tapauksessakin toisto koski vain juomaa, vaikuttaa vahvasti siltä, että kyse on ainakin jossain määrin yrityksestä korjata ohimennen väärä ääntämykseni.
Itse olen melko välinpitämätön sen suhteen, miten joku muu ääntää vieraskieliset nimet, kunhan ne ovat tunnistettavissa, vaikka virallisemmissa yhteyksissä täytyy tietysti miettiä hieman tarkemmin. Geminaatan tarkoituksellinen lyhentäminen italiankielisen sanan tapauksessa on kuitenkin mielenkiintoinen ilmiö, joka saattaa johtua joko englannin vaikutuksesta, hyperkorrektiudesta tai molemmista. Hyperkorrektiudesta voisi ajatella olevan kyse siksi, että pp ja cc näyttävät luonnollisesti suomenkielisen silmään pitkien äänteiden merkeiltä, jolloin englannin muotoa [kæpəˈtʃiːnou] mukaileva lyhennetty ääntämys saattaa näin vierasperäisen sanan tapauksessa tuntua oikeammalta eli hienommalta. (Samoin monet ääntävät Diogenes Laertioksen nimen ['leːrtios] osoittaakseen tietävänsä, että latinan ae ääntyy pitkänä e:nä.)
(Cappuccinon nimi tulee kapusiinimunkkien kaavun väristä. Wieniläiskahviloissa voi cappuccinon ohella tilata myös saksankielistä Kapuziner-kahvia.)
Toinen mielenkiintoinen tapaus on caesarsalaatti, jonka alkuosan tyypillisin ääntämys lienee ['seːsːar]. Hieman latinaa osaavat haluaisivat varmaan korjata tämän muotoon ['keːsar]. Salaatin luoja ei tiettävästi ollut Caius Iulius Caesar (100-44 eKr.), jonka cognomenista suomen sana keisari on peräisin, vaan amerikanitalialainen Cesare Cardini (1896-1956). Salaatin nimen latinisoidun alkuosan voisi ajatella yhtä perustellusti ääntyvän italian mukaan [ˈtʃezar] tai salaatin kotimaan mukaan englantilaisittain ['siːzər]. Jos taas nimi halutaan ääntää (klassisen) latinan mukaan, olisi ääntämys ['keːsar] tai ['kaesar]. Vakiintunut (?) seessar-ääntämys perustunee joskus 1800-luvulla Suomessa käytössä olleeseen ranskalaistyyliseen latinan ääntämykseen suomenruotsalaisittain venytettynä.
