tiistai 29. elokuuta 2017

Valtioneuvoston tilojen latinaa

Tämä kirjoitus täydentää ja jatkaa aikaisempia vastaavia kirjoituksia (osa 1, osa 2, spin-off, osa 3) asiaankuuluvine historiallisine sivuhuomioineen.

Muistolaatta.
Valtioneuvoston linnan portaikossa on yllä olevassa kuvassa näkyvä muistolaatta, jossa on seuraava teksti:
EUGEN SCHAUMAN
19 16/6 04

SE PRO PATRIA DEDIT
'Eugen Schauman uhrasi itsensä isänmaan puolesta 16.6.1904.' Kyseisellä paikalla Eugen Schauman haavoitti kuolettavasti Suomen suuriruhtinaanmaan kenraalikuvernööriä Nikolai Bobrikovia kolmella laukauksella ja surmasi sitten itsensä kahdella. Päivälehdessä attentaatti uutisoitiin seuraavana päivänä julkaisemalla alla oleva Uudenmaan läänin kuvernöörin tiedote (No 115, 17.6.1904):
Tänään, kesäkuun 3 p:nä (v. l.), klo 11 a. p., Senaatin rakennuksessa, toisen kerroksen portaiden käänteessä, tehtiin murhayritys Suomen Kenraalikuvernööriä ja sotajoukkojen Päällikköä, Kenraaliadjutantti N. I. Bobrikovia vastaan, joka haavottui kolmesta revolverinlaukauksesta. Rikoksentekijä Eugen Schauman ampui itsensä paikalla kuoliaaksi.
Pääesikunnan Kenraalimajuri Kaigorodov.
Helsingissä kesäk. 3 (16) p:nä 1904.
Toisin kuin yllä sanotaan, kyseessä ei ollut revolveri vaan pistooli (Browning M1900). Seuraavana päivänä (No 116, 18.6.1904) ilmestyikin jo ilmoitus kenraalikuvernöörin kuolemasta jatkuen Suomen Venäjään integroitumisen tärkeyttä korostavana nekrologina. Kuolinilmoituksen alku:
Toissayönä klo 1,10 kuoli täkäläisessä kirurgisessa sairaalassa Suomenmaan Kenraalikuvernööri, kenraaliadjutantti, jalkaväen kenraali Nikolai Bobrikoff.
Bobrikov oli tuotu Senaatintalosta ensin virka-asuntoonsa Eteläesplanadin ja Fabianinkadun kulmaan, mistä hänet siirrettiin Kasarmikadulla sijaitsevaan Kirurgiin.

(Svenska Ylen sivuilta löytyy katkelmia vuonna 1992 valmistuneesta aihetta käsittelevästä draamadokumentista Fem skott i senaten, joka tuli viimeksi televisiosta vuonna 2004, kun tapauksesta oli kulunut vuosisata. Attentaatti on kuvattu oikealla tapahtumapaikallaan, ja anakronistinen muistoplakaatti onkin nähtävissä kohdassa, jossa Schauman makaa kuolleena lattialla.)

Juhannuksena Päivälehdessä ilmestyi (No 121, 24.6.1904) pääkirjoitus, jossa käsiteltiin periaatteessa vuodenaikaan täydellisesti sopien valon voittoa pimeydestä ja sitä, miten Suomen kansa on "60-70 pohj. leveysasteilla eläen" tottunut valon ja pimeyden jatkuvaan taisteluun. "Nyt meillä on Juhannus" -teema tulkittiin (oletettavasti aivan oikein) verhotuksi iloitsemiseksi kenraalikuvernöörin kuolemasta, joten Päivälehti lakkautettiin sensuuriviranomaisten toimesta. (Vastaava, tosin aamunkoittoon liittyvä teema löytyy myös myöhemmästä Finlandia-hymnin sanoituksesta, niin Wäinö Solan vapaamuurarillisesta kuin V. A. Koskenniemen yleisesti lauletusta versiosta.)

Mutta takaisin asiaan. Valtioneuvoston istuntosalissa on R. W. Ekmanin 1857 senaatin tilauksesta maalaama vapaa kopio Emanuel Thelningin vuonna 1812 maalaamasta taulusta vuoden 1809 Porvoon valtiopäivistä. Kehyksen alaosassa on seuraava teksti:
LEGES ET INSTITUTA FENNIAE
AB
ALEXANDRO I
CONFIRMATA
COMITIIS BORGOAE
ANNO MDCCCIX
HABITIS.
'Aleksanteri I vahvisti Suomen lait ja laitokset vuonna 1809 Porvoossa pidetyillä valtiopäivillä.' Fraasi leges et instituta Fenniae confirmata on sikäli kiinnostava, että siinä on vältetty Säätytalon päätykolmion vuonna 1903 paikalleen saadun veistoksen vastaavassa lauseessa leges et instituta Fenniæ solenniter confirmatæ esiintyvä kielioppivirhe, jota käsittelin jo aiemmassa kirjoituksessa.

Taustalla Suomen Pankki.
Säätytalon puistikossa on rintakuva, jonka jalustan etupuolella on seuraava teksti:
L. MECHELIN
ÆTATIS SVÆ LXX
'Leo Mechelin 70-vuotiaana.' Takapuolella, jalustan alaosassa puolestaan lukee:
·W. RUNEBERG SCULPSIT·
SOCIETAS PRO HELSINGFORS
HOC LOCO PONENDUM CURAVIT
'Walter Runeberg veisti, Pro Helsingfors -säätiö siirrätti tälle paikalle.' Rintakuva valmistui Mechelinin 70-vuotispäiville vuonna 1909 ja siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1943. Mechelin muodosti vuonna 1905 ns. perustuslaillisen senaatin, jonka aikana toteutettiin vuonna 1906 valtiopäiväreformi, eli säätyvaltiopäivät korvattiin yksikamarisella eduskunnalla. Äänioikeutettujen määrä kymmenkertaistui, sillä seuraavan vuoden maaliskuussa pidetyissä eduskuntavaaleissa äänioikeus oli kaikilla 24-vuotiailla suomalaisilla. Samassa yhteydessä naiset saivat ensikertaa täyden äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden.