Apollonios Rhodoslaisen (n. 295 - 230 eKr.) Argonautikan ensimmäiseen kirjaan sisältyvän Iasonin viitan kuvauksen (721-768) innoittamana kirjoitin taannoin pienen heksametrimittaisen hömppärunon Haminan sotilaskodista ostamastani t-paidasta ja ajattelin julkaista sen nyt täälläkin.
Olen käsitellyt runossa vokaalialkuisten sanojen alussa ääntyvää glottaaliklusiilia (laulajille "aluke") hieman epäjohdonmukaisesti: yleensä se on jätettävä ääntämättä, mutta auringon aamull' on mitallisesti taa-taa-taa-taa-taa eikä taa-taa-ti-taa-taa. Samoin jäännöslopuke eli rajageminaatio huomioidaan kohdassa pestä piti paita (taa-taa-ti-ti-taa-ti), mutta kuumeta ain on taa-ti-ti-taa.
Sanasto:
hytty 'hyttynen'
molepuolin 'molemmilla puolilla, ympärillä'
seppelinen 'seppeleen muotoon tehty'
silirauta 'silitysrauta'
ympyräkuuluisa 'ympyröistään tunnettu'
viikko 'pitkä aika'
Anttipa lähteissään veti päältään keskikokoisenMitta perustuu lyhyiden ja pitkien tai paremmin raskaiden ja kevyiden tavujen vuorotteluun. Tavu on raskas, jos siinä on 1) pitkä vokaali tai diftongi tai 2) lyhyt vokaali, jota seuraa kaksi tai useampi konsonantti. Mitallisesti siis sekä Antti että Aatu ovat molemmat taa-ti. Eeppinen mitta on katalektinen daktyylinen heksametri, mikä merkitsee, että säkeessä on kuusi (ἕξ) daktyylista (taa-ti-ti eli pitkä-lyhyt-lyhyt kuten sormen luut: nimi tulee sanasta δάκτυλος 'sormi') jalkaa, joista viimeinen jää kesken (κατάληκτος). Kaikissa paitsi toiseksi viimeisessä daktyylissa kaksi lyhyttä tavua voidaan korvata yhdellä pitkällä: taa-ti-ti voi siis olla myös taa-taa.
paidan puuvillaisen, mustan kultapunoksin,
kaulukseen jonk’ ommeltiin pesulappu ja merkki:
kolmeen pisteeseen saa kuumeta ain silirauta;
kymmenen celsius-asteen myöskin kertoja kuusi
lämpöä olkoon siinä vedessä johon pesun aiot.
Vieläpä väärinpäin pestess’ olla piti paita
suojaamaan kultaa, joka rinnan päällä kimalsi.
Helpomp’ ois auringon aamull’ nousua katsoo,
kuin tuon seppelisen nyt loistoa on punokullan!
Solkina seppeltein oli ruusukkeet molepuolin,
kalvat ristikkäin asetettuna alla komeili
päällään kirjaimet tunnuksena tuon oli koulun,
jossapa joskus kantaja tuo sotaoppia kuuli,
ympyräkuuluisan Haminan kun kaukana oppi
tuntemahan sekä soiden hyttyjen ruokana ryömi.
Mutt' oli ruttuinen sekä viikon päälläkin ollut,
joutui siis pohjalle aivan pyykkikorimme.
Olen käsitellyt runossa vokaalialkuisten sanojen alussa ääntyvää glottaaliklusiilia (laulajille "aluke") hieman epäjohdonmukaisesti: yleensä se on jätettävä ääntämättä, mutta auringon aamull' on mitallisesti taa-taa-taa-taa-taa eikä taa-taa-ti-taa-taa. Samoin jäännöslopuke eli rajageminaatio huomioidaan kohdassa pestä piti paita (taa-taa-ti-ti-taa-ti), mutta kuumeta ain on taa-ti-ti-taa.
Sanasto:
hytty 'hyttynen'
molepuolin 'molemmilla puolilla, ympärillä'
seppelinen 'seppeleen muotoon tehty'
silirauta 'silitysrauta'
ympyräkuuluisa 'ympyröistään tunnettu'
viikko 'pitkä aika'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti