Mistä italian sana tedesco tulee

Facebookissa esiintyi taannoin jossain yhteydessä näkemys, että italian sana tedesco 'saksalainen' olisi laina gootista johtuen siitä, että Apenniinien niemimaa oli varhaiskeskiajalla täynnä gootteja ja että kyseisessä sanassa näkyy piirteitä, joiden perusteella se ei voi missään nimessä olla lainattu nykysaksan sanasta deutsch tai vanhemmasta yläsaksan muodosta.

Vaikka yllä luetellut perusteet pitävätkin paikkansa, olin eri mieltä johtopäätöksestä tuolloin ja olen sitä vieläkin.

Raamatullisessa gootin kielessä on attestoitu adverbi þiudisko, joka esiintyy korpuksessa Galatalaiskirjeen jakeessa 2:14:

ake biþe ik gasahv, þatei ni raihtaba gaggand du sunjai aiwaggeljons, qaþ du Paitrau faura allaim: "jabai þu Iudaius wisands þiudisko libais jah ni iudaiwisko, hvaiwa þiudos baideis iudaiwiskon?"
'Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"'

(Suomennos vanhemmasta käännöksestä. Keefaa eli כיפא 'kallio' on Pietarin hepreankielinen nimi.)

Kreikaksi ilmaisu þiudisko libais 'elät pakanallisesti' on ὑπάρχων ἐθνικῶς 'ollen pakanallisesti' ja vastaavasti þiudos 'kansat, pakanat' on τὰ ἔθνη 'vieraat kansat, muukalaiset, pakanat'. Nykyaikaisista sivistyssanoista tutun sanan ἔθνος perusmerkitys on 'kansa'. Sanan merkitys on kristinuskon aikana siirtynyt merkitsemään ei-kristittyä kuten latinan paganus, joka merkitsee oikeastaan 'maalaista'. Gootin adverbi þiudisko implikoi adjektiivia þiudisks, joka on johdettu yllä olevassa jakeessakin esiintyvästä sanasta þiuda 'kansa'.

On hieman epäselvää, miksi gootit kutsuivat itseään. Uudessa testamentissa ei puhuta gooteista, mutta osittain säilyneessä kalenterissa on lokakuun kohdalla kaksi relevanttia merkintää:

·kg· þize ana Gutþiudai managaize marwtre jah Friþareikeis.
'23: goottikansan monien marttyyreiden ja Fritharikin [muistopäivä].'

·kþ· gaminþi marwtre þize bi Werekan papan jah Batwin bilaif. aikklesjons fullaizos ana Gutþiudai gabrannidai.
'29: marttyyreiden pappi Werekan ja Batwan kanssa muisto, poltettiin täydessä kirkossa goottien kotimaassa.’

(Jälkimmäinen käännös on suuntaa-antava.)

Kahdella eri tavalla kääntämäni Gutþiuda, joka merkitsee sananmukaisesti 'goottikansaa', merkinnee käytännössä 'goottien kotimaata' tai 'asuinaluetta'. Pietroassan kaularenkaan riimukaiverruksessa tavattu sana gutani tulkitaan monikon genetiiviksi gutane 'goottien', josta on pääteltävissä sana *gutans 'gootit', joka vastaisi muodollisesti latinan sanaa gutones. Joka tapauksessa sanalla þiudisks ei ole oikeastaan syytä olettaa olleen etnonyymin virkaa: jos sana olisi lainautunut italiaan (tai oikeammin silloiseen myöhäislatinan muotoon) goottien aikaan, olisi sen merkitys luultavasti ollut 'kansanomainen, pakanallinen' tai jotain sen suuntaista. Sen olisi luultavasti pitänyt myös säilyttää sopiva merkitys siihen asti, kun saksalaiset ovat alkaneet käyttää itsestään deutsch-tyyppistä adjektiivia, jotta sanasta olisi voinut tulla luonteva italiankielinen vastine sille. Vaikka gootin sana *þiudisks olisikin ollut käytössä gootteihin viittaavana etnonyymina, se tuskin olisi myöhemmin alkanut merkitä 'saksalaisia'.

Kaarle Suuren aikaan ei ollut oikeastaan vielä mitään saksalaista (deutsch) kieltä tai kansaa, vaan sakseja, bajuvaareja, frankkeja, alemanneja ja niin edelleen. Sanan deutsch vastine tavataan ensimmäisen kerran vuodelta 786, jolloin Ostian piispa Georgius ilmoitti paavi Hadrianus I:lle, että Englannissa pidetyn synodin päätökset luettiin tam Latine quam theodisce 'sekä latinaksi että kansankielellä'. Sana theodiscus saattaa olla tässä yhteydessä johdettu tarkoitetun kielen eli muinaisenglannin sanasta þeodisc. Myöhemmin vuonna 788 Kaarle Suuri syytti serkkuaan herttua Tassilo III:ta maanpetturuudesta, sillä tämä oli erään sotaretken yhteydessä omavaltaisesti perääntynyt, quod theodisca lingua harisliz dicitur 'minkä nimitys kansankielellä on harisliz'. Tässä merkitys ei luonnollisestikaan ole 'muinaisenglanniksi'. Harisliz 'karkuruus' on yhdyssana, jonka osat merkitsevät 'sotajoukkoa' ja 'repeämää' tai vastaavaa. Toursin konsiilissa päätettiin 813, että saarnat tulisi lukea latinan sijaan käännettyinä in rusticam romanam linguam aut theodiscam 'maalaiselle roomalaisten tai germaanien kielelle'. Mainitussa päätöksessä tunnustetaan siis sekä latinasta erillisen ranskan kielen että germaanisen puhekielen olemassaolo.

Latinan sana theodiscus on muotonsa perusteella lainattu jostain muusta länsigermaanisesta kielestä kuin muinaisyläsaksasta, jossa sana tunnetaan muodoissa diutisg, dutisg (huomattavat muutokset ovat /θ/ → /d/ sanan alussa ja /d/ → /t/ sanan sisällä). Edelleen keskiyläsaksassa sana tavataan muodoissa tiutsch, diut(i)sch. Italiassa sana tedesco tavataan vasta Danten aikoihin. Ranskassa latinasta tai frankista (tms.) lainattu sana thiois tai 1000-luvulta attestoitu tiedeis (!) viittaa nykyään lähinnä Belgiassa puhuttaviin frankkilaisiin murteisiin.

(Sivumennen mainittakoon, että skandinaavinen tysk 'saksalainen' on lainattu yläsaksasta eikä siis edusta sanan deutsch pohjoisgermaanista kognaattia. Adjektiivin kantasanan pohjoismaisia etymologisia vastineita ovat islannin þjóð ja norjan tjod. Lainasana on myös englannin Dutch, jota käytettiin pitkään yleisnimenä mannergermaaneista, kunnes sana rajautui merkitsemään hollantilaisia näiden kiinnitettyä englantilaisten erityishuomion itsenäisenä merimahtina 1600-luvulla. Jos ylempänä mainittu vastaava muinaisenglannin sana olisi säilynyt käytössä, olisi se luultavasti nykyenglannissa **thedish. Muut kutsuvat saksalaisia ylempänä mainittujen germaanikansojen nimien perusteella milloin miksikin, esim. suomalaiset sakseiksi ja ranskalaiset alemanneiksi. Liettualaiset käyttävät yllättäen saksan sanasta Volk 'kansa' johdettua nimeä Vokietija 'Saksa'.)

Edellä todetun perusteella italian tedesco lienee vulgarisoitu muoto latinan sanasta theodiscus, joka on tavattu jo ennen niiden äänteenmuutoksien vakiintumista, jotka erottavat yläsaksalaisen muodon muista länsigermaanisista kielistä. Sanan etymologia lienee siis it. tedesco ← lat. theodiscus ← germ. *þeodisk. Tämä vaikuttaisi olevan tunnettujen tosiasioiden valossa yksinkertaisin ja siis todennäköisesti oikea selitys.