Matkaohjeita Suomen suuriruhtinaanmaahan, osa 3

Jatkona edelliseen saatan nähtäville kommenttien kera kirjallisuutta ja yleisiä kielioloja koskevat maininnat matkaoppaasta Handbook for Travellers in Russia, Poland and Finland (5. painos, 1893).

Suomen kirjallisuuden historia ja tila 1800-luvun lopulla tiivistetään seuraavasti:

The literature is still poor, and cannot well be otherwise, as, until within recent days, the Finnish language was spoken only by the peasants and the working classes, Swedish being the official language and that of the upper classes. The oldest Finnish book, a primer, was printed in the year 1543. The New Testament and Psalter, translated by Michael Agricola, Bishop of Åbo, was published in 1548. The whole Bible did not appear until 1642, nearly a hundred years later, when it was published under the auspices of the University of Åbo, founded in 1640. From that time the language was almost solely employed in works of religious character until Henric Gabriel Porthan, Professor at Åbo (d. 1804), directed the attention of the learned world generally and that of his own countrymen in particular, to the richness and capability of further development. The laws of the Grand Duchy, had, however, already in 1759 been translated into the vernacular by Salonius. After Finland had been united with Russia in 1809, and the Finnish nation thrown more entirely upon its own resources, the language of the country was to some extent restored. Since Elias Lönnrot discovered the rich treasures of Finnish popular poetry, which he took down just as he heard from the people during his wanderings through the country, extending over many years; and since 'Kalevala,' the national epic, appeared in print in 1835, it has been the endeavour of young Finland to develop Finnish into a language of culture and refinement: Swedish having previously been the medium of an intellectual and literary activity. At the present time there are ten Professors at the University of Helsingfors who deliver their lectures in Finnish, and others who lecture alternatively in the two languages. (424)

University of Åbo on nykyinen Helsingin yliopisto, joka siirtyi Turusta uuteen pääkaupunkiin vuonna 1828 nimellä Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto. Turun akatemia ei kuitenkaan vastannut raamatunkäännöksestä, kuten teksti antaa ymmärtää. Kaarle-herttua asetti jo vuonna 1602 käännöskomitean, jonka puheenjohtajaksi tuli Turun piispa Eerik Sorolainen (1546 - 1625), mutta hanke jäi kesken. Hänen seuraajansa piispa Isaacus Rothoviuksen (1572 - 1652) ansiosta uusi käännöskomitea asetettiin vuonna 1638 puheenjohtajanaan Eskil Petraeus (1593 - 1657), joka oli vuonna 1640 perustetun Turun akatemian ensimmäinen rehtori ja teologian professori. Hän oli myös Rothoviuksen seuraaja Turun piispana.

Georg Gustaf Saloniuksen (1705 - 1760) kääntämäksi mainittu laki oli vuoden 1734 laki, jonka päätettiin olevan edelleen voimassa Suomessa vuoden 1809 valtiopäivillä. Lain suomensi ensimmäisenä kuitenkin Samuel Forseen (n. 1686 - 1744), jonka käännöstyötä ei kuitenkaan ehditty tarkastaa ennen hänen kuolemaansa. Turun hovioikeus antoi tarkastustyön Gabriel Thavoniuksen (n. 1686 - 1748) tehtäväksi ja hän tekikin suomennoksesta joukon huomautuksia, joita ei kuitenkaan ennätetty virallisesti tarkastaa ennen hänen kuolemaansa. Käännöksen saattoi painokuntoon lopulta Erik Johan Paléen (1716 - 1788), joka siirsi hänelle myönnetyn painatusoikeuden Saloniukselle, joka varakkaana miehenä kustani painatuksen. (Lähde.)

Mikael Agricola (n. 1510 - 1557), Henrik Gabriel Porthan (1739 - 1804) ja tietenkin Elias Lönnrot (1802 - 1884) ovat kaikki suomalaisen kansanperinteen tallettamisen merkkimiehiä. Agricolan Dauidin Psalttari (1551) sisältää esipuheessa luettelon suomalaisista epäjumalista, Porthanin tieteellinen tuotanto (mm. väitöskirja De Poesi Fennica) käsittelee suomalaista kansanrunoutta ja -perinnettä hänen keräämänsä aineiston pohjalta, ja Lönnrot toi kalevalaisen runouden suurenyleisön tietouteen omien runonkeruumatkojensa innoittamalla Kalevalalla (1835), jonka täydennetty versio eli Uusi Kalevala ilmestyi 1849.

Tekijä mainitsee, että Venäjään liittymisen jälkeen "[t]he language of the country was to some extent restored". Suomen kielellä tuskin oli aiemmin mitään sellaista asemaa, johon sen voitaisiin ajatella palanneen autonomian aikana, ellei tässä sitten viitata johonkin myytilliseen menneisyyteen ennen Ruotsin vallan aikaa.

Suomalaisten taiteilijoiden listaan tuo oman lisämausteensa se tosiasia, että osa heistä ei ollut kirjan julkaisuaikaan vielä kuollut. Kirjailijoiden lisäksi mainitaan myös maalareita ja kuvanveistäjiä:

The most prominent of the writers and poets of Finland are, in the Swedish language: J. L. Runeberg (the author of a celebrated poem relating to the events of the last was between Finland and Russia, d. 1877), J. W. Snellman (d. 1881), Bishop Franzén (d. 1847), M. A. Castrén (d. 1852), Z. Topelius, F. Cygnæus (d. 1881), L. Stenbäck (d. 1870), J. Ahrenberg and K. A. Tavaststjerna; and in the Finnish tongue: A. Ahlqvist (d. 1889), J. Krohn (d. 1888), Yrjö Koskinen, E. Lönnrot (d. 1884), already mentioned, J. Brofeldt (Juhani Aho), and Pietari Päivärinta, the best representative of a class of genuine novelist peasants. Finland has likewise its dramatic authors, as Minna Canth (in Finnish), and G. von Numers (in Swedish), as well as its artists. Among the painters we may mention R. Ekman (d. 1873), the two brothers Wright (of English extraction), W. Holmber (d. 1861), A. Edelfelt, B. Lindholm, H. Munsterhjelm, A. Gallén, and E. Järnefelt; and as sculptors to note: J. Takanen (d. 1884), W. Runeberg, and V. Vallgren. (424-425)

Vieläkin jokseenkin ajankohtaisesta kielikysymyksestä Tekijä mainitsee vuoden 1863 keisarillisen käskykirjeen, joka määräsi suomen kielen aseman parantamisesta:

An important epoch for the future of Finland was introduced by the Imperial manifesto of the 1st Aug. 1863, which decreed that, not later than at the end of 1883, the Finnish language should be on an equality with the Swedish in all documents emanating from Law Courts and Public Offices. By a subsequent ordinance in 1886 the Swedish and Finnish languages were placed, in principle, in a similar position of perfect equality in respect of correspondence between Government officials.

Huolimatta ilmeisestä myötätunnostaan suomen kieltä kohtaan kirjoittaja käyttää itse ruotsinkielisiä paikannimiä läpi koko oppaan paitsi tietenkin sellaisissa tapauksissa, joissa ruotsinkielistä nimeä ei ole olemassa.