Edellistä jatkaen käsittelen tässä kirjoituksessa sitä, mitä Mikael Agricola kirjoittaa Rucouskiriassaan (1544) toukokuusta:
Wirkopi 'virkoopi' ja ihastupi 'ihastuupi' sisältävät erityisesti Agricolan suosiman -pi-päätteen. Pääte esiintyy sivupainosta riippumatta sitä todennäköisemmin, mitä lyhyempi verbivartalo on. Iloijtkan 'iloitkoon' sisältää vanhassa kirjasuomessa yleisen mutta sittemmin hävinneen imperatiivin -kAAN-päätteen nykyisen -kOOn-päätteen sijaan.
Pitkän vokaalin ja diftongin horjuvuudesta kertovat kirjoitusasut loondo 'luonto', nuori 'nuori' ja toore 'tuore'. Kaksi viimeksi mainittua eivät rimmaa nykysuomessa eivätkä kirjoitusasun perusteella Agricolallakaan, mutta hän kuitenkin käyttää samoja sanoja myös Abckirian (1543) alussa, vaikkakin eri kirjoitusasussa: Oppe nyt wanha / ia noori / joilla ombi Sydhen toori 'opi nyt vanha ja nuori, / joilla on sydän tuore'.
Kuten lienee jo selvää, Agricolan oikeinkirjoitus ei ole vain erilaista kuin nykysuomessa vaan myös sisäisesti jokseenkin epäjohdonmukaista: huhtikuussa hän kirjottaa Coyråho, toukokuussa coijroho. Feniculum on 'fenkoli' eli 'saksankumina' (Foeniculum vulgare). Avicenna eli Ibn Sīnā (n. 980 - 1037) oli persialainen oppinut, joka kirjoitti lääketieteen lisäksi muistakin tieteenaloista.
Vappu eli Walburgis Neizyt on Agricolan kalenterissa merkitty jostain syystä 2.5. kohdalle.
Coko loondo nyt wirkopi.'Koko luonto nyt virkoaa / meri, maa ja taivas ihastuvat. / Iloitkoon siis vanha ja nuori: / linnut laulavat ja maa on tuore. / Kylve äläkä yrttejä säästä, / älä kädestä ja käsivarresta verta päästä. / Tällä kuulla syömän pitää lämmintä ruokaa ja tuoretta voita suurustamatta ja nauttiman koiruohoa ja feniculumia juomassa, kuten Avicenna sanoo.'
Meri / maa / ia taiwas ihastupi.Iloijtkan sijs wanha ia nuori.Linnut laulauat / ia maa on toore.Kylue / ia äle yrtit säästä.äle kedhest ia kesiwardhest werda pääste.Telle kulla sömen pite lemmin roca / iatoret woita swrustamat. Ja nautimancoijroho ia feniculum iomasa quin Auicenna sano.
Wirkopi 'virkoopi' ja ihastupi 'ihastuupi' sisältävät erityisesti Agricolan suosiman -pi-päätteen. Pääte esiintyy sivupainosta riippumatta sitä todennäköisemmin, mitä lyhyempi verbivartalo on. Iloijtkan 'iloitkoon' sisältää vanhassa kirjasuomessa yleisen mutta sittemmin hävinneen imperatiivin -kAAN-päätteen nykyisen -kOOn-päätteen sijaan.
Pitkän vokaalin ja diftongin horjuvuudesta kertovat kirjoitusasut loondo 'luonto', nuori 'nuori' ja toore 'tuore'. Kaksi viimeksi mainittua eivät rimmaa nykysuomessa eivätkä kirjoitusasun perusteella Agricolallakaan, mutta hän kuitenkin käyttää samoja sanoja myös Abckirian (1543) alussa, vaikkakin eri kirjoitusasussa: Oppe nyt wanha / ia noori / joilla ombi Sydhen toori 'opi nyt vanha ja nuori, / joilla on sydän tuore'.
Kuten lienee jo selvää, Agricolan oikeinkirjoitus ei ole vain erilaista kuin nykysuomessa vaan myös sisäisesti jokseenkin epäjohdonmukaista: huhtikuussa hän kirjottaa Coyråho, toukokuussa coijroho. Feniculum on 'fenkoli' eli 'saksankumina' (Foeniculum vulgare). Avicenna eli Ibn Sīnā (n. 980 - 1037) oli persialainen oppinut, joka kirjoitti lääketieteen lisäksi muistakin tieteenaloista.
Vappu eli Walburgis Neizyt on Agricolan kalenterissa merkitty jostain syystä 2.5. kohdalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti