Edellinen osa sisälsi vain taulukon nykykielten etymologisista vastinesta ilman varsinaisia selityksiä. Alla olevassa taulukossa englannin, saksan ja ruotsin ovat korvanneet niiden muinaismuotoja edustavat muinaisenglanti, muinaisyläsaksa ja muinaisskandinaavi. Kielihistoriasta kiinostuneen kannattaa verrata tässä taulukossa esitettyjä muotoja nykykielten muotoihin. Ylimääräisenä kielenä on mukana gootti, joka on lähinnä sitä arkaaista kielimuotoa, josta eräät vanhimmat germaaniset lainat ovat suomeen tulleet. Tunnetussa gootinkielisessä korpuksessa esiintyy valitettavasti vain alle puolet tässä käsitellyistä sanoista, mutta tätä ei kuitenkaan pidä pitää osoituksena siitä, että ne eivät olisi esiintyneet kyseisessä kielessä (paitsi ehkä sanan kuningas vastineen tapauksessa). Gootin ei merkitsee pitkää i-äännettä. Muissa kielissä pitkät vokaalit on tapana merkitä joko makronilla, sirkumfleksillä tai akuuttiaksentilla.
Viimeisessä sarakkeessa on verrokkina rekonstruoitu kantagermaaninen muoto Vladimir Orelin sympaattisesta teoksesta A Handbook of Germanic Etymology (2003). Kirjain x merkitsee karheaa h-äännettä, z soinnillista s-äännettä.
Viimeisessä sarakkeessa on verrokkina rekonstruoitu kantagermaaninen muoto Vladimir Orelin sympaattisesta teoksesta A Handbook of Germanic Etymology (2003). Kirjain x merkitsee karheaa h-äännettä, z soinnillista s-äännettä.
| men. | mys. | msk. | gootti | suomi | kantagermaani |
| flēsc | fleisc | flesk | - | läski | *flaiskaz |
| - | gazza | gata | - | katu | *gatwōn |
| cyning | kuning | konungr | - | kuningas | *kuninʒaz |
| lamb | lamb | lamb | lamb | lammas | *lamƀaz |
| Mōnandæg | mânetag | mánadagr | mena + dags | maanantai | *mēnon + *daʒaz |
| hlāf | (h)leib | hleifr | hlaifs | leipä | *xlaiƀaz |
| hring | hring | hringr | - | rengas | *xrenʒaz |
| rēad | rôt | rauðr | rauþs | rauta | *rauđaz |
| scīne | skôni | - | skauns | kaunis | *skauniz |
| snīða | snîdan | sníða | sneiþan | niittää | *snīþanan |
| hwæl | (h)wal | hvalr | - | valas | *xwalaz |
| wīn | wîn | vin | wein | viina; viini | *wīnan |
| geō(hho)l | - | jól | (jiuleis) | juhla; joulu | *jexwlan |
Sana läski on suhteellisen tuore laina, minkä osoittaa paitsi sen muodon ja merkityksen läheistyys ruotsin sanaan fläsk, myös nykyaikaisempi loppuvokaali -i. Vastaava tapaus on viini, joka on samaten lainattu ruotsista: vanhempaa germaanista muotoa edustaa viina, joka vielä vanhassa kirjasuomessa merkitsi 'viiniä'. Germaaniin sana on lainattu latinan sanasta vinum. Toinen kaksospari on juhla ~ joulu. Kantamuotoa lähempänä oleva juhla on vanhempi laina, joulu uudempi. (Yhdyssanan joulujuhla osat ovat siis etymologisesti sama sana.) Gootin sulkeissa annettu jiuleis merkinnee 'joulukuuta'.
Vanhinta lainakerrostumaa edustavat myös rauta sekä muinaisgermaanisen yksikön nominatiivin s-päätteen säilyttäneet sanat kuningas, rengas, kaunis ja valas. Tämä pääte näkyy gootissa muodossa -s ja muinaisskandinaavissa rotasoituneessa muodossa -r. Muinaisenglannin sanojen cyning ja scīne etuvokaalit johtuvat sanan lopusa olevan i-äänteen aiheuttamasta äänteenmukauksesta eli umlautista. Nykysaksan schön johtuu samasta syystä, vaikka äänteenmukaus ei muinaisyläsaksan muodossa skôni vielä näykään. Nykyruotsin sanan skön vastine puuttuu taulukosta, sillä kyseessä on alasaksalainen laina, joka on syrjäyttänyt sanan fager (jonka vastineet löytyisivät toki luetelluista kielistä: fæger ~ fagar ~ fagr ~ fagrs). Sanat rengas, kaunis ja valas (ja verbi niittää) toimivat esimerkkeinä siitä, että suomi ei hyväksy sananalkuisia konsonanttiryppäitä. Sana *rauđaz on alkujaan adjektiivi 'punainen', ja sen refleksit on annettu tässä oletusarvoisesti (epämääräisissä eli vahvoissa) maskuliinimuodoissaan. Merkitykselle 'rauta' on sukua muinaisskandinaavin rauði, joka merkitsee raudanvalmistuksessä käytettyä 'suomalmia' viitaten sen ruskeanpunertavaan väriin.
Sanan katu muinaisenglanninkielinen vastine puuttuu taulukosta. Kyseessä on skandinaavinen laina, joka on tänä päivänäkin käytössä (muodossa gate) tanskalaisten muinoin hallitsemalla alueella.
Yleisesti taulukon perusteella voi todeta myös jotain siitä, miten lainasanat erottuvat kantakielestä perityistä sanoista. Kantagermaanin yksikön nominatiivin *z-pääte näyttäytyy säännöllisesti gootissa muodossa -s ja muinaisskandinaavissa muodossa -r. Näennäisen poikkeuksen muodostavat neutrisukuisten sanojen *flaiskaz ja *lamƀaz jälkeläiset, mutta näissä az kuuluu sanavartaloon (vrt. latinan tempus-tyyppi) ja on kadonnut kaikista tässä näkyvistä kielistä. (Muinaisenglannissa ja muinaisyläsaksassa sanan lamb monikot ovat lambru ja lembir, joissa r:ksi muuttunut s on näkyvissä.) Suomessa sen sijaan osassa sanoja pääte näkyy, osassa ei (maanantai, leipä, läski), riippuen lainan iästä ja antajakielestä.
Yleisesti taulukon perusteella voi todeta myös jotain siitä, miten lainasanat erottuvat kantakielestä perityistä sanoista. Kantagermaanin yksikön nominatiivin *z-pääte näyttäytyy säännöllisesti gootissa muodossa -s ja muinaisskandinaavissa muodossa -r. Näennäisen poikkeuksen muodostavat neutrisukuisten sanojen *flaiskaz ja *lamƀaz jälkeläiset, mutta näissä az kuuluu sanavartaloon (vrt. latinan tempus-tyyppi) ja on kadonnut kaikista tässä näkyvistä kielistä. (Muinaisenglannissa ja muinaisyläsaksassa sanan lamb monikot ovat lambru ja lembir, joissa r:ksi muuttunut s on näkyvissä.) Suomessa sen sijaan osassa sanoja pääte näkyy, osassa ei (maanantai, leipä, läski), riippuen lainan iästä ja antajakielestä.
Olisi mielenkiintoista tietää, miksi "lammas" on suomessa sekä eläimen, että lihan nimi. Muissa kielissä näyttäisi olevan eri sana myös eri ikäisille elukoille ja eri sana lihalle, esim. englannin "lamb" ja "mutton" tai ruotsin "lamm" ja "får". Toki suomessa on karitsa, mutta sekin liha myydään yleensä lampaana. Ehkä suomi on niin nuori sivistyskieli, että kieleen ei ole muodostunut tarpeellista sanastoa ja puutteellisuuksista puhumista pidetään jonkinlaisena homosteluna.
VastaaPoistaJokin aika sitten ajattelin kirjoittaa aiheesta, mutta asia unohtui jostain syystä. Palaan siis asiaan myöhemmin, mutta ihan lyhyesti (ja menemättä yksityiskohtiin) sanottakoon, että eläinten nimityksillä "calf", "cow", "sheep" ja "pig" on kyllä lihavastineensa "veal", "beef", "mutton" ja "pork" englannissa, mutta ranskassa (josta englannin gastronomiset termit ovat peräisin) "veau", "bœuf", "mouton" ja "porc" merkitsevät sekä eläintä että lihaa, kuten myös saksan "Kalb", "Rind", "Lamm" ja "Schwein". Ehkä ranska ja saksakin ovat siis kovin nuoria sivistyskieliä? ;)
PoistaEnglannin "lamb" sekä ruotsin "lamm" ja "får" merkitsevät sekä eläintä että lihaa ("lammkött", "fårkött"). Itse kirjoituksen aiheeseen palatakseni ruotsin sanan "nötkött" alkuosa "nöt", joka sekin merkitsee myös eläintä, vastaa etymologisesti suomen sanaa "nauta".
Germaanista kieltä puhuva alaluokka hoiti eläimiä (pig, sheep), mutta normannivalloittajat herkuttelivat ranskankielisellä lihalla (porc, mouton).
PoistaRanskassa tuntuisi olevan kymmeniä nimityksiä eri ikäisille kotieläimille ja sikakin taitaa olla cochon, boeuf on wikipedian mukaan kuohittu nautauros.
PoistaKuten ylempänä mainittu porc, myös cochon voi viitata sekä lihaan (tosin harvemmin) että elävään eläimeen. "Kuohittu nautauros" on suomeksi yleensä härkä, joka ranskan sanan bœuf tapaan merkitsee sekä elävää eläintä että lihaa, vaikka kaikki bœuf ei välttämättä olekaan härkää. Englannin kautta sana (tai oikeastaan sen esimuoto) on tunnetusti päätynyt myös ruotsiin ja lopulta suomeen muuttuneessa merkityksessä (pihvi).
PoistaSuomessa on tunnetusti suuri joukko u-päätteisiä ruotsalaislainoja, joita listassasi edustavat katu ja joulu. Selvyyden vuoksi voitaneen lisätä, että tuo u edustaa feminiinistä yksikön obliikvitaivutusta ns. heikoilla feminiineillä. Lainauskontekstissa sanat siis kuultiin paljon useammin "taivutettuna" kuin nominatiivissa, joka tässä deklinaatiossa yleisimmin päättyi a:han (gata), mutta myös muuten (jul).
VastaaPoistaKiitos täydennyksestä! Tämän taulukon kontekstissa tulee tosin vastaan se ongelma, että *jexwlan, geōhhol ja jól (oikeastaan monikko) ovat neutreja.
PoistaHups! Kaamea moka minulta, mutta aivan totta, u-pääte on myös heikkojen neutrien monikon nominatiivi-akkusatiivissa, mistä infantiili kömmähdykseni johtui. Mielenkiintoista, että se on plūrāle tantum -sana; lieneekö yleistä germaanisissa juhliennimissä?
PoistaSuomessa kristilliset vuotuisjuhlat ovat yleensä yksikköjä (pääsiäinen, juhannus), monta kertaa vuodessa toistuvat monikkoja (häät, kastajaiset). Näin ero ainakin on tavattu selittää, tiedä sitten häntä. Lakkiaiset on teoriassa vuotuisjuhla (nykymaailmassa toisin), mutta se voisi olla monikollinen analogisesti.
Neutrin monikon nominatiivi-akkusatiivin pääte on tosin skandinaviskassa pudonnut pois jo varhain, joten joulun loppuvokaali ei näyttäisi oikein selittyvän ainakaan millään ruotsin muodolla. Muinaisskandinaavisissa yhdyssanoissa esiintyvä jóla- on monikon genetiivi.
PoistaPitänee paneutua juhlapäivien nimityksiin tarkemmin. Anglosakseilla joulukuu oli ǣrra geōla ja tammikuu æftera geōla (joissa geola on heikko maskuliini), ja gooteilla marraskuu oli fruma Jiuleis (josta taulukon Jiuleis on napattu), mikä saattaa liittyä juhlan nimen monikollisuuteen. Pääsyy on varmaan se, että itse juhla oli useampipäiväinen. Mieleen tulevat kyllä myös latinan- ja kreikankieliset juhlapäivien nimet kuten saturnalia ja Παναθήναια.
En ole riittävästi pohtinut juhlien nimitysten syvää olemusta, mutta ehkäpä kirjoitat niistä joskus! Kyllähän monikkoja riittää niin paljon kuin jaksaa luetella, esimerkiksi pidot ja kemut, latinassa lūdī ja fēriae. Lienet aivan oikeassa, että juhlien monipäiväinen kesto auttaa semanttisesti ymmärtämään syitä monikon käytölle.
PoistaIkäväkseni en ole germanisti enkä muinaisnorjan opinnoissani ole päässyt vielä alkua pidemmälle, mutta Michael Barnesin kieliopissa heikkojen neutrien taivutuksesta annetaan esimerkkinä silmä-sanan paradigma: sg. NAGD auga, pl. NA augu, G augna, D augum. Tässä tietenkin odottaisi duaalia, mutta muinaisnorjassa sitä ei ole, eikä kai edes vanhassa gootissa, mutta muinaisenglannissa ymmärtääkseni on, joskin marginaalisena.
Selittyisivätkö nykyruotsin näkökulmasta merkilliset öron ja ögon kivettyneinä duaaleina? Uusmaalaiset paikannimet Bodominjärvi, Östersundom ja Västersundom taas ovat selvästi vanhoja monikon datiiveja, ehkä myös Mörskom, ellei se sitten ole analoginen muodostelma suomesta (Myrskylä).
Kirjoitin näemmä ylempänä vähän laveasti viitatessani ensisijaisesti vahvoihin neutreihin, joita *jexwlan edustaa, ja joiden pl. NA pääte on muinaisenglannissa (vahvojen feminiinien vastaavan sg. N päätteen tapaan) kadonnut painavien tavujen perästä ja skandinaavissa kaikissa tapauksissa jättäen toisinaan jälkeensä u-umlautin tai diftongisaation. Muinaisnorjan muoto augu on oikeastaan kummallisempi kuin ruotsin ögon tai muinaisruotsin øghon, joka gootin ja muinaisenglannin muotojen pl. NA augona ja ēagan tapaan sisältää heikkojen neutrien n-tunnuksen tunnistettavassa muodossa. Rekonstruoitu pl. NA on *augōnō (Ringe), jossa olisi potentiaalia muodon augu u-päätteelle ihan *ōn-tunnuksen vokaalinkin puolesta; pitänee siis tarkistaa, mitä historiallisessa kieliopissa sanotaan. Periaatteessa taivutustyyppi vastaa latinan nomen-tyyppiä, ja kyse on siis monikosta. Gootissa duaali näkyy vain verbitaivutuksessa ja persoonapronomineissa.
Poista