Avioliittolaista, osa 2

Lukeeko ministeri Päivi Räsänen tai joku muu kristillisdemokraatti tätä blogia? Tämä kysymys kävi mielessäni tällä viikolla. Julkaisin tiistai-iltana kirjoituksen, jossa käsittelin syitä siihen, miksi mielestäni ilmaisu sukupuolineutraali avioliittolaki on parempi kuin tasa-arvoinen avioliittolaki. Samassa yhteydessä tulin myös ohimennen todenneeksi, että yleismaailmallisessa ihmisoikeusjulistuksessa ilmenevä avioliittokäsitys viittaa mitä ilmeisimmin miehen ja naisen väliseen liittoon. Rinnastin myös ihmisoikeusjulistuksen uskonnollisiin pyhiin teksteihin, minkä rinnastuksen validiutta tällä viikolla käydyn keskustelun seuraaminen on vain vahvistanut.

Post hoc, ergo propter hoc:

Keskiviikkona Päivi Räsänen esitti Radio Helsingissä, että ihmisoikeusjulistuksessa avioliitto määritellään miehen ja naisen väliseksi. Jutun alkuperäinen otsikko oli hieman raflaavampi "Päivi Räsänen: Tasa-arvoinen avioliittolaki olisi YK:n ihmisoikeusjulistuksen vastainen", mutta muutettiin myöhemmin täsmällisempään muotoon "Päivi Räsäsen mukaan YK:n ihmisoikeuksien julistus määritelee [sic] avio­liit­on mie­hen ja nai­sen vä­li­sek­si". Toimittaja Vil­le Blå­fiel­d ilmoittaa kyseessä olevan vain Räsäsen tulkinta ja tulkitsevansa julistuksen itse "eri tavalla" esittämättä tarkempia perusteluja, mitä ei voi tosin radio-ohjelmassa oikein odottaakaan. Todellisuudessahan avioliittoa ei määritellä julistuksessa tiukassa mielessä lainkaan, mutta julistuksessa tarkoitettu avioliitto on pääteltävissä julistuksen sanamuodoista ja sisällöstä, kuten aikaisemmin totesin. Se, mikä merkitys tälle asialle annetaan, on täysin toinen juttu.

Reaktiona Räsäsen kommenttiin ilmestyi torstaina Ylellä juttu, jossa ihmisoikeusprofessori Martin Schein toteaa, että julistuksesta ei seuraa estettä laajentaa avioliiton käsitettä. Olen tästä samaa mieltä, sillä ihmisoikeusjulistukseen ei oikein voi soveltaa exceptio confirmat regulam -periaatetta: siitä, että miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto, ei välttämättä seuraa, että muilla pareilla ei olisi oikeutta solmia avioliittoa. (Kysymys on lopulta siitä, mitä tarkoitetaan "avioliitolla".) Toisaalta Scheinin mukaan se, "että teksti korostaa nimenomaan miehen ja naisen välistä liittoa on sen ajan hengen mukainen, jolloin teksti on kirjoitettu". Tämä on varmasti totta, sillä ihmisoikeusjulistus on useimpein pyhien tekstien tapaan saanut kirjallisen asunsa homovastaisempina aikoina. On erinomaista, että ihmisoikeuspapisto määrittää, missä määrin ihmisioikeusjulistuksen sisältöä voidaan pitää "vain" sen synnyttäneen ajan hengentuotteena. Vastaavia kysymyksiä pohditaan käsittääkseni myös tulkittaessa Yhdysvaltain perustuslakia.

(Käyttämäni uskonnollissävytteinen terminologia on jatkoa edellisessä kirjoituksessa tekemälleni näennäisvitsikkäälle rinnastukselle.)

Kaikesta huolimatta lakivaliokunta hylkäsi torstaina ehdotuksen avioliittolaista äänin 9–8. Aiheeseen liittyvää kirjoitusta julkaistessani en ollut edes tietoinen, että asiasta olisi äänestys pari päivää myöhemmin. Kirjoitukseni ei ollut tarkoitus olla niin ajankohtainen kuin miksi se osoittautui.

Torstaina Nyt-liitteessä oli juttu otsikolla "Kumpi on oikein: sukupuolineutraali vai tasa-arvoinen avioliittolaki? Twitterissä syntyi sanasota Mikael Jungnerin ja Yle-pomon välille". Aiemmin päivällä syttyneen sodan osapuolet ovat otsikostakin ilmenevä Mikael Jungner sekä Ylen uutistoiminnan vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen. Jungner twiittasi:

Kuulin juuri että Atte Jääskeläinen on kieltänyt YLEn toimittajia käyttämästä termiä "tasa-arvoinen avioliittolaki". Nyt hei oikeesti!

...mihin Jääskeläinen vastasi:

Linjamme on entinen. Emme ota kantaa lakiin käyttämällä nimeä, joka on suunniteltu luomaan positiivisia mielikuvia.

Ilman mitään muuta asiayhteyttä näyttäisi siltä, että Jääskeläinen vastustaa kyseistä lakia, sillä muutenhan hän voisi hieman neutraalimmin todeta, että linjana on käyttää neutraalia ilmaisua (vrt. sisällissota pro vapaussota). Toisaalta itse kansalaisaloitteeseen viitattaessa on perusteltua käyttää joka tapauksessa aloitteen otsikkoa, joka on "Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista". Eduskunnassa virallinen otsikko on kuitenkin "Kansalaisaloite eduskunnalle avioliittolain, rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta", joka on luonnollisesti hieman kömpelö käytettäväksi muualla.

Mutta takaisin itse juttuun. Jutussa haastatellaan Setan varapuheenjohtaja Mikko Väisästä, joka lausuu seuraavasti:

Käytämme tasa-arvoista avioliittoa [!], joka on Tahdon2013-kampanjan suosima termi. Sukupuolineutraali avioliitto [!] voi olla hieman harhaanjohtava, mutta en pidä sitäkään vaarallisena.

Ymmärrän täysin, miksi kampanjoinnissa pyritään käyttämään positiivisia mielikuvia herättävää nimitystä. En silti oikein ymmärrä, miten sukupuolineutraali on mukamas jotenkin "harhaanjohtava" muuten kuin että kyse on tietenkin avioliittolaista eikä avioliitosta. Kysymykseen "Miten sukupuolineutraali eroaa tasa-arvoisesta avioliittolaista?" Väisänen vastaa näin:

Neutraali kuvastaa enemmän sitä, että sukupuolella ei olisi avioliitossa väliä, vaikka ainakin väestön valtavirran osalta uskon, että sillä on paljonkin merkitystä. Toisaalta sukupuolineutraali-ilmausta on arvosteltu siitä, että se nostaa sukupuolta keskiöön.

Tämä on kaikin puolin hämärä tulokulma. Kyseessähän on sukupuolineutraali avioliittolaki eikä sukupuolineutraali avioliitto -laki (eli laki sukupuolineutraalista avioliitosta). Väisänen ei siis varsinaisesti vastaa kysymykseen, vaikka hänen kommenttinsa ilmaisun sukupuolineutraali avioliitto osalta onkin aivan järkeenkäypä. Mutta miksi "sukupuolen keskiöön nostaminen" on ongelmallista, kun koko asiassa on kyse juurikin sukupuolesta, jolla Väisänenkin myöntää olevan avioliitossa "paljonkin merkitystä".

Jutussa viitataan myös kirjallisuudentutkija Lassen Koskelan blogikirjoitukseen vuodelta 2010, jossa esitetty kritiikki "ikävältä kuulostavaa termiä" sukupuolineutraali avioliitto kohtaan ei hyvällä tahdollakaan liity mitenkään siihen, mitä termiä laista tai lakiehdotuksesta tulisi käyttää.

Myöhemmin samana päivänä julkaistussa jutussa asiaa oli tiedusteltu suomen kielen lautakunnalta. Lautakunnan varapuheenjohtaja, suomen kielen professori Jaakko Leino sanoo jutussa siteeratussa sähköpostissaan mm. seuraavasti:

Sekä "sukupuolineutraali avioliittolaki" että "tasa-arvoinen avioliittolaki" ovat korrekteja tapoja ilmaista asia, joskin "sukupuolineutraali" on täsmällisempi kuin "tasa-arvoinen"

Korrekti on varmasti tässä yhteydessä sopiva adjektiivi. Molemmat ilmaisut ovat eittämättä korrekteja, mutta kuten Leino toteaa, on sukupuolineutraali täsmällisempi (eli kaiketi myös parempi) kuin tasa-arvoinen. Jälkimmäisestä ilmaisusta hän sanoo mm. seuraavaa:

Vastaavasti ehdotettu laki on tasa-arvoinen siinä mielessä, että siinä sekä homo- että heteroseksuaalit ovat keskenään tasa-arvoisia sen suhteen, voivatko he solmia avioliiton kumppaninsa kanssa. Tasa-arvoisuushan ei - sanakirjamääritelmänkään mukaan - rajoitu pelkästään miesten ja naisten keskinäiseen tasa-arvoon.

Sana "tasa-arvoinen" ei kuitenkaan sinänsä ilmaise, keiden kannalta laki on tasa-arvoinen, vaan tarkoitettu merkitys on opittava erikseen. Sen sijaan ilmaus "sukupuolineutraali avioliittolaki" on merkitykseltään läpinäkyvä ja siten täsmällisempi kuin "tasa-arvoinen avioliittolaki".

Kuten näkyy, professori Leino on pitkälti samoilla linjoilla kanssani, vaikka viittaakin aikaisemmin mainitsemaani tasa-arvoiseen liittyvään ongelmaan vain epäsuorasti. Edellisen lisäksi Leino tyrmää termin tasa-arvoinen t. sukupuolineutraali avioliitto, joihin viittasin ylempänä:

Avioliitto ei oikein voi olla 'sukupuolineutraali', ja 'tasa-arvoinen avioliitto' taas tarkoittaa ensisijaisesti tasa-arvoista muuten kuin suhteessa sukupuoleen

Jälkimmäisestä tulee ainakin itselleni mieleen se, että aviopuolisot ovat keskenään tasa-arvoisia eli yhdenvertaisia, kuten nykyisessäkin avioliittolaissa hauskan holhoavasti todetaan.

On silti täysin mahdollista, että joku käyttää sanaa sukupuolineutraali siksi, että vastustaa kyseistä lakiesitystä, eikä halua siksi kutsua sitä "tasa-arvoiseksi" edellisessä kirjoituksessani käsittelemistäni syistä johtuen. Samoin joku saattaa käyttää ilmaisua tasa-arvoinen juuri siksi, että haluaa kutsua sitä positiivisesti latautuneella termillä. Vastaavasti jotkut haluavat kuuluvasti käyttää itsekin oikeasti (vaikkakin vaikeasti osoitettavasti) loukkaaviksi mieltämiään ilmaisuja kuten neekeri ja ryssä perustellen käytäntöään sillä, että ne ovat heidän mielestään mukamas konnotaatioiltaan neutraaleja.

Huomaan edustavani sellaista ainakin äänekkäästä valtavavirrasta poikkeavaa suuntausta, että typerä peruste tai väite on mielestäni aivan yhtä typerä riippumatta siitä, miten se suhtautuu johonkin kannattamaani tai vastustamaani asiaan, tai edes siitä, kuka sen esittää.