Majuri Petteri Kantola muistutti edellisen kirjoitukseni yhteydessä kansainvälisessä käytössä olevista sotilasarvojen virallisista vastaavuuksista. Sivuutin aiheen aikaisemmin, mutta käsittelen sitä nyt tässä ja siirryn sitten antiikin sotilasarvoihin liittyvään käännösproblematiikkaan.
(Yksinkertaisuuden vuoksi viittaan oletusarvoisesti maavoimien arvoihin.)
NATO on luonut standardiasteikon, johon jäsenmaiden ja muiden yhteystyökumppaneiden kansalliset arvojärjestelmät voidaan sitoa. Upseeriarvot merkitään tässä järjestelmässä nuorimmasta vanhimpaan OF-1 - 10, aliupseeri- ja miehistöarvot (joiden jaossa kansallinen vaihtelu on suurempaa) OR-1 - 9 (OR on lyhenne sanoista other rank). Listat löytyvät Wikipediasta. Natostandardi on tällöin eräänlainen tertium comparationis: virolainen vanemseersant (sananmukaisesti 'vanhempi kersantti') ja yhdysvaltalainen corporal (sananmukaisesti 'korpraali') ovat molemmat OR-4 ja siten toiminevat myös toistensa käännösvastineina; Suomessa vastaava arvo on alikersantti. Suomalaisten sotilasarvojen NATO-yhteensopiviksi tekemiseen liittyy se, että julkisuudessakin on ollut jonkin verran keskustelua kapteenin (OF-2) ja luutnantin (OF-1) väliin sijoittuvan yliluutnantin arvon poistumisesta: Suomessa on siis neljä arvoa arvoluokassa OF1-2, kun taas useimmissa NATO-maissa on vain kolme, OF-2 eli kapteeni ja kaksi OF-1-arvoa. Toisaalta mm. Virossa on Suomen tapaan neljä arvoa: kapten ja leitnant (OF-2) sekä nooremleitnant ja lipnik (OF-1).
(Prikaatikenraalin arvo lisättiin kenraalikuntaan, jotta eversteille ei tarvitsisi antaa kenraalimajurin palvelusarvoa heidän ollessaan kansainvälisissä tehtävissä erilaisten yhden tähden kenraalien kanssa.)
Sotilassanastoa vuodelta 1940. |
(Prikaatikenraalin arvo lisättiin kenraalikuntaan, jotta eversteille ei tarvitsisi antaa kenraalimajurin palvelusarvoa heidän ollessaan kansainvälisissä tehtävissä erilaisten yhden tähden kenraalien kanssa.)
Saksassa on edellä mainittuja virolaisia arvoja vastaavien arvojen lisäksi kolme OF-1:n alapuolelle sijoittuvaa OF(D)-arvoa: Oberfähnrich (sananmukaisesti 'ylivänrikki'), Fänrich ('vänrikki' ) ja Fahnenjunker ('faanjunkkari'). Upseerikoulutuksen kansallisista eroista johtuen NATO-standardiin tukeutumisen ongelmat käännösapua tarvittaessa tulevat erityisesti esille OF(D)-tasolla. Puolustusvoimien julkaisema Saksa-suomi-saksa sotilassanasto ja lyhenteet (1998) antaa arvolle Fahnenjunker vastineen upseerikokelas sekä arvoille Fänrich ja Oberfähnrich formaalit vastineet vänrikki ja ylivänrikki. Nämä käännökset voivat olla hieman ongelmallisia. Suomessa upseerikokelas on reserviupseerikurssin käynyt varusmies, jota ei ole vielä ylennetty upseeriksi reservissä eli vänrikiksi; Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijoiden, jotka ovat upseereita reservissä, palvelusarvo on kadetti. Kuitenkin Saksassa taas kaikki kolme mainittua arvoa ovat itse asiassa kadettien/upseerikokelaiden arvoja.
On tietysti syytä korostaa, että NATO-standardi ei ole tietenkään varsinaisesti luotu termien kääntämistä varten vaan sotilasarvojen yhteismitallisuuden avuksi.
Toisinaan kotimaisilla käsitteillä on virallisia käännösvastineita esimerkiksi englanniksi, mutta näiden tapauksessa on tärkeä muistaa, että nämä viralliset käännökset viittaavat nimenomaan kotimaisiin käsitteisiin: suomalaiset sotilasarvot voi siis helposti kääntää englanniksi käyttäen suomalaisten arvojen virallisia englanninkielisiä nimiä, mutta tämä toimii vain yhteen suuntaan. Suomen merivoimien kapteeniluutnantti on englanniksi lieutenant senior grade, mutta Yhdysvaltain merivoimien lieutenant vastaa Suomen kapteeniluutnanttia. Samoin Suomen lippueamiraali on englanniksi commodore, mutta lippueamiraalia vastaava arvo Yhdysvalloissa on rear admiral (lower half). Aivojaan voi hämmentää myös pohtimalla, miten yliluutnantti pitäisi periaatteessa kääntää ruotsinruotsiksi: suomalaisella arvolla on toki virallinen ruotsinkielinen nimi premiärlöjtnant, mutta Ruotsissa ei tällaista arvoa ole.
On tietysti syytä korostaa, että NATO-standardi ei ole tietenkään varsinaisesti luotu termien kääntämistä varten vaan sotilasarvojen yhteismitallisuuden avuksi.
Toisinaan kotimaisilla käsitteillä on virallisia käännösvastineita esimerkiksi englanniksi, mutta näiden tapauksessa on tärkeä muistaa, että nämä viralliset käännökset viittaavat nimenomaan kotimaisiin käsitteisiin: suomalaiset sotilasarvot voi siis helposti kääntää englanniksi käyttäen suomalaisten arvojen virallisia englanninkielisiä nimiä, mutta tämä toimii vain yhteen suuntaan. Suomen merivoimien kapteeniluutnantti on englanniksi lieutenant senior grade, mutta Yhdysvaltain merivoimien lieutenant vastaa Suomen kapteeniluutnanttia. Samoin Suomen lippueamiraali on englanniksi commodore, mutta lippueamiraalia vastaava arvo Yhdysvalloissa on rear admiral (lower half). Aivojaan voi hämmentää myös pohtimalla, miten yliluutnantti pitäisi periaatteessa kääntää ruotsinruotsiksi: suomalaisella arvolla on toki virallinen ruotsinkielinen nimi premiärlöjtnant, mutta Ruotsissa ei tällaista arvoa ole.
Tässä vaiheessa on parempi siirtyä kirjoitukselle alun perin aikomaani pääteemaan, joka on antiikin sotilasarvojen kääntäminen. En käsittele tässä perusteellisesti kaikkia kaikkialla eri aikoina käytössä olleita arvoja vaan keskityn esimerkinomaisesti tavallisimpiin ja muihin mieleen tuleviin termeihin.
Käsitteen "sotilasarvo" käyttäminen antiikin ajasta puhuttaessa voi tuntua hieman anakronistiselta kuten myös ajatus arvojen kääntämisestä missään yhteydessä nykyaikaisiksi vastineikseen. Tällaiseen törmää useammin englannin- kuin suomenkielisessä kirjallisuudessa, mikä johtunee siitä, että esimerkiksi englannin sanat captain ja lieutenant merkitsevät 'kapteenin' ja 'luutnantin' lisäksi myös yleisemmin 'päällikköä' ja 'päällikön sijaista'. Sana imperator (sananmukaisesti 'komentaja') on tapana kääntää suomeksi ylipäälliköksi, mutta muuten käytetään yleensä suomeen kotoutettuja termejä kuten legioonalainen, optio, legaatti ja kenturio, viimeksi mainitusta tosin toisinaan myös raamatunkäännöksistä tuttuja termejä sadanpäämies ja sadanpäällikkö (saksankielisessä Raamatussa Hauptmann 'päällikkö, kapteeni').
Oxford Latin Dictionary antaa käännösvastineina pääasiassa englantiin lainattuja termejä kuten legionary, centurion ja legate (merkityksessä 'commander of a legion'); sanan imperator vastineeksi annetaan kuitenkin general sekä tietenkin keisariajan merkityksessä ranskan kautta englantiin lainautunut erimerkityksinen emperor 'keisari'. Sanalle legatus annetaan merkityksessä 'an assistant to a general or provincial governor' lainasanan legate lisäksi vastineet staff-officer, deputy ja lieutenant, joista kaksi viimeistä on ymmärrettävä tässä yhteydessä merkitsemään yleisemmin 'avustajaa' tai 'sijaista' (staff-officer on suomeksi 'esikuntaupseeri'). Lewis-Short puolestaan tarjoaa sanalle imperator vastineet commander-in-chief 'ylipäällikkö' ja general, legaatille deputy, lieutenant ja lieutenant-general sekä arvoille centurio ja optio käännökset captain ja adjutant. Viimeksi mainittu on siitä mielenkiintoinen, että option katsotaan yleensä vastaavan luutnanttia, jonka englanninkielistä vastinetta lieutenant käytetään molemmissa sanakirjoissa legaatin yhteydessä, joka oikeastaan "esikuntaupseerina" vastaisi ennemmin juuri sellaista arvoa tai asemaa, jonka yhteydessä on tapana käyttää sanaa adjutant (Ranskassa tosin adjutant, kuten hämäävästi myös major, on aliupseeriarvo).
On toki selkeintä viitata kaikilla kielillä roomalaisiin sotilasarvoihin käyttäen lainasanoja kuten kenturio ja legaatti, sillä tällöin ei ole periaatteessa mitään epäselvyyttää siitä, mitä tarkoitetaan. Tämä on hyvä ajatus siinäkin mielessä, että esim. centurio ei ollut Rooman legioonassa yksiselitteisesti mikään tietty arvo, vaan oikeastaan arvoluokka. Myös monimutkaisempien nimitysten tapauksessa on mielekkäintä käyttää joko sitaattilainoja (esim. tribunus militum) tai jonkinlaista käännös- ja sitaattilainan yhdistelmää (esim. sotatribuuni). Joissakin tapauksissa voi olla viisasta käyttää kiertoilmaisua, mikäli sitaattilaina tuntuu hankalalta: ratsuväen päällikköä merkitsevä magister equitum toki kääntyisi etymologisoivasti "ratsumestariksi" (kapteenin vastine ratsuväessä), mutta tämä ei tekisi oikeutta magister equitumin asemalle koko aselajin komentajana.
Edelliseen liittyvä sotilasarvojen kääntämistä sivuava kysymys on se, missä määrin tulisi noudattaa nykyään tehtävää eroa termien komentaja ja johtaja/päällikkö välillä: partiolla, ryhmällä ja joukkueella on johtaja, komppanialla päällikkö ja tätä suuremmilla yksiköillä (pataljoona, rykmentti, prikaati jne.) komentaja. Ero on siinä, että komentaja ei itse henkilökohtaisesti osallistu joukkonsa tehtävän toteuttamiseen: tässä mielessä joukkonsa kanssa taisteleva kenturio ei ole komentaja, mutta legioonan legaattia (legatus legionis) voi jo hyvällä syyllä nimittää komentajaksi.
Sotilasarvojen nimitykset viittaavat alunperin henkilökohtaisen arvon (esim. alikersantti, vänrikki, luutnantti) sijaan tehtävään (esim. ryhmänjohtaja, joukkueenjohtaja, komppanianpäällikkö): esimerkiksi kersantti merkitsee pohjimmiltaan 'palvelijaa', vänrikki 'lipunkantajaa' ja luutnantti '(päällikön) sijaista'. Kenturion nimi liittyy pohjimmiltaan tietenkin siihen, että kenturio johtaa kenturiaa. Kreikkalaisilla eriasteisten johtajien nimitykset viittaavaat melko säännöllisesti johdettavaan yksikköön: satunnaisia esimerkkejä mainitakseni tagmaa (τάγμα) johti tagmarkki (ταγματάρχης), taksista (τάξις) taksiarkki (ταξιάρχης), lokhosta (λόχος) lokhagi (λοχαγός) ja enomotiaa (ἐνωμοτία) enomotarkki (ἐνωμοτάρχης). Ylipäällikköä eli kenraalia merkitsevä στρατηγός on hieman hankala lainata suomeen soveltaen perinteisiä substituutioita, sillä sanalla strategi on nykyään merkitys 'strategian luoja'. (Mikäli halutaan noudattaa esimerkiksi filosofisesta kirjallisuudesta tuttua translitteraatiotapaa, ovat edellä mainitut johtajat tagmarkhēs, taksiarkhēs, lokhagos, enōmotarkhēs ja stratēgos.)
Sotilaallisiin tehtäviin liittyvää terminologiaa ja asiaa löytyy Ksenofonin teoksesta Ratsuväenkomentaja (Ἱππαρχικός), jonka on suomentanut Hilla Halla-aho (Hevostaito, 2003). Hän mainitsee loppuviitteessä 71 kääntäneensä heimoa ja äänestyspiiriä merkitsevän "sanan fyle osastoksi silloin, kun se viittaa yhden fyleen varustamaan ratsuväkiosastoon (100 miestä)". Viitteissä 77 ja 89 hän selittää käyttämiensä termien joukkueenjohtaja ja puolijoukkueenjohtaja taustalla olevan "[k]r. dekadarkhos 'kymmenen miehen komentaja'" ja "[k]reik. pempadarkhos 'viiden miehen johtaja'". (Tässä hieman epäjohdonmukaisesti käytetyistä sanoista komentaja ja johtaja kirjoitinkin jo ylempänä.)
(Sanan osasto käyttö sanan φυλή käännösvastineena on hieman kyseenalaista, sillä osasto merkitsee oikeastaan tilapäistä, tiettyä tarkoitusta varten koottua joukkoa, esim. tulitukiosasto, vartio-osasto tai "vemppaosasto". Partio, ryhmä, joukkue, komppania jne., joihin fylekin rinnastuu, ovat joukkotyyppejä, joten terminologisesti oikeampi käännös, silloin kun sanaa fyle ei haluta käyttää, olisi joukko.)
Ateenalainen ratsuväki, jota Ksenofon teoksessaan kuvaa, oli siis kahden ratsuväenkomentajan (ἵππαρχος) johtama ja muodostui kymmenestä fylenkomentajan (φύλαρχος) johtamasta fylestä (φυλή), joiden kokoonpanoon kuului (ainakin teoriassa) sata ratsukkoa järjestyneenä kymmeneen kymmenen ratsukon "joukkueeseen", jotka jakaantuivat edelleen kahteen "puolijoukkueeseen": kahta viimeksi mainittua joukkoa saattoivat johtaa "joukkueenjohtaja" (δεκάδαρχος) ja "puolijoukkueenjohtaja" (πεμπάδαρχος).
G. W. Bowersockin kääntämässä Loeb-editiossa on käytetty seuraavia käännösvastineita: φύλαρχος ~ colonel, φυλή ~ regiment, δεκάδαρχος ~ file-leader, πεμπάδαρχος ~ half-file leader. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten anakronistiselta kalskahtavia termejä käytetään herkemmin englannin- kuin suomenkielisissä käännöksissä: eversti ja rykmentti kuulostaisivat kieltämättä oudoilta (kokonsa puolesta fyle ei vastaa rykmenttiä, johon se muuten kyllä on rinnastettavissa). Toisaalta file-leader ja half-file leader ovat nähdäkseni hieman onnistuneempia käännöksiä kuin joukkueenjohtaja ja puolijoukkueenjohtaja: kysehän todella on ruotujen (eng. file) etummaisista ratsastajista (alkutekstissä πρωτοστάται), jotka muodostavat yhdessä ensimmäisen rivin (Halla-ahon käännöksessä "eturintaman"). Koska ruotu on myös Suomessa historiallinen ratsuväen eskadroonan osan nimitys, olisivat termit ruodunjohtaja (tai ruotumestari!) ja puoliruodunjohtaja harkitsemisen arvoisia, jos siis lainasanoja (dekadarkki ja pempadarkki) tai käännöslainoja ei haluta käyttää.
(Vielä pari terminologista huomiota: ἄρχοντες (2,6) on käännetty Loeb-editiossa sanalla officers, suomennoksessa upseereita. Suosisin tässä hieman turhan eksaktin termin sijaan neutraalia ilmaisua johtajia. Lisäksi marssitavan vaihteluun liittyvä kohta μέτριον μὲν ὀχοῦντα, μέτριον δὲ πεζοποροῦντα (4,1) on käännetty "sopivasti ratsastusta ja marssimista"; termillä marssi viitataan kuitenkin yleisesti joukon liikkumiseen toiminta-alueelta toiselle: kyse voi olla jalka-, hiihto- tai moottorimarssista. Näin ollen korrektisti kotouttava käännös olisi "vuorotellen sopivasti ratsastusta ja kävelyä". Toisaalta etymologisesti marssi viittaa tietysti juuri kävelemiseen, joten kyseessä ei ole älyttömän suuri ongelma.)
Kotouttavien käännösten sijaan vaikuttaisi olevan yksinkertaisinta käyttää pääsääntöisesti alkukielisiä termejä ja soveltaa nykykielisiä vastineita ainoastaan karkeissa vertailuissa ("kenturio vastaa suunnilleen komppanianpäällikköä"), mutta tällaisistakin vertailuista on hyötyä vain, jos kohdeyleisö tuntee kohdekieliset sotilasarvot. Mitä tulee joukkojen nimityksiin, ryhmä ja joukkue ovat jokseenkin neutraaleja termejä eivätkä herätä anakronistisia reaktioita, mutta näitä suurempien nykyaikaisten yksiköiden nimitykset (esim. φυλή ~ regiment) tuntuisivat jo hieman oudoilta.
Oma lukunsa on toki sekin, että arvojen nimitysten kääntämistä tapahtui myös antiikin aikana, mutta mitään kovin standardoitua käännösvastineiden järjestelmää on turha yrittää löytää. Yksinkertaisimmassa tapauksessa on jo tuolloinkin käytetty lainasanoja tai käännöslainoja, esim. latinasta kreikkaan centurio > ἑκατονάρχος 'sadanpäällikkö', optio > ὀπτίων, sekä kreikasta latinaan στρατηγός > strategus, mutta muuten tavataan myös sellaisia kotouttavuutta tavoittelevia vastaavuuksia kuin centurio > λοχαγός, tribunus militum > ταξίαρχος (Plut. Cam. 37,3) sekä centurio > ταξίαρχος (Polyb. 6,24,1). Niin ikään kotouttavaksi käännökseksi voidaan katsoa sanan ἵππαρχος 'ratsuväenkomentaja' käyttö latinan ilmaisun magister equitum käännösvastineena (esim. Diod. 12,64,1).
Tarve kääntää suomalaisia sotilasarvoja latinaksi voi olla melko marginaalinen, mutta joskus sillekin voi olla tarvetta. Suomi-latina-suomi-sanakirja (2001) ei sisällä kaikkia suomalaisia sotilasarvoja, mutta antaa eräille arvoille seuraavat vastineet (sulkeissa latinankielisten vastineiden suorat käännökset): korpraali ~ decurio ('kymmenenpäämies'), kersantti ~ centuriae instructor ('kenturian kouluttaja'), vänrikki ~ signifer ('lipunkantaja'), aquilifer ('kotkankantaja'), luutnantti ~ subcenturio ('alikenturio'), locumtenens ('sijainen'), kapteeni ~ capitaneus ('kapteeni'), centurio ('kenturio'), majuri ~ centurio maior ('vanhempi kenturio'), everstiluutnantti ~ colonellus locumtenens ('sijaistava eversti'), eversti ~ tribunus militum ('sotatribuuni'), chiliarcha ('tuhannenpäämies'), colonellus ('eversti'), kenraali ~ dux generalis ('yleinen johtaja'). Amiraali on praefectus classis ('laivaston komentaja') tai admiralis. Kuten näkyy, osa termeistä on etymologisoivasti käännetty, osa kotoutettu roomalaisiin arvoihin ja osa on jotain siltä väliltä.
Nykylatinan sanakirja (2006) sisältää seuraavat arvot latinankielisine vastineineen, jotka poikkeavat hieman edellä mainituista: korpraali ~ decanus, decurio; alikersantti ~ subdecurio (!); vääpeli ~ optio, subsignifer; vänrikki ~ signifer, vexillifer; luutnantti ~ subcenturio ('alikenturio'), vicarius centurionis ('kenturion sijainen'); yliluutnantti ~ subcenturio maior ('vanhempi alikenturio'); kapteeni ~ capitaneus, centurio, lochaga; everstiluutnantti ~ prochiliarcha, protribunus militum; eversti ~ chiliarcha, tribunus militum, colonellus; prikaatikenraali ~ generalis brigatarius ('prikaatikenraali'), praefectus semilegionis ('puolilegioonan päällikkö'); kenraaliluutnantti ~ legatus ('legaatti'), praefectus legionis ('legioonan päällikkö'). On hieman outoa, että alikersantti on subdecurio, sillä tämähän tekisi alikersantista selvästi korpraalia nuoremman. Samoin on mielenkiintoista, että vääpeli (komppanian vanhin aliupseeri) on käännetty sanalla subsignifer, joka tässä yhteydessä olisi sananmukaisesti 'alivänrikki'. Merivoimien arvoista mainittakoon aliluutnantti ~ subcenturio minor ('nuorempi alikenturio') ja maavoimien kapteenia vastaava kapteeniluutnantti ~ capitanei locum tenens ('kapteenia sijaistava', josta seuraava arvo ei kuitenkaan ole kapteeni vaan komentajakapteeni). Nimitys noudattaa eri kaavaa kuin ylempänä mainittu colonellus locumtenens (~ colonelli locum tenens?). Amiraalille annetaan kreikasta lainattu vastine thalassiarcha.
Johan Gabriel Geitlinin Suomalais-Latinaisesta Sanakirjasta (1883) löytyvät arvot korpraali ~ decurio; luutnantti ~ subcenturio; kapteeni ~ centurio; majuuri ~ praefectus cohortis 'kohortin komentaja'; kenraali ~ summus dux, imperator. Majurin vastineeksi annettu praefectus cohortis on oikeastaan käännös pataljoonankomentajasta: kohortilla ei normaalisti ollut omaa erillistä komentajaa, vaan kohortin komentajana toimi vanhimman kenturian kenturio. Sanan amiraali kohdalla annetaan dux/praefectus classis, selittävä qvi classi praeest 'joka johtaa laivastoa' sekä imperator navalis. Vielä vanhemmasta Gustaf Renvallin Suomalaisesta Sana-Kirjasta (1826) löysin vain sanat kornetti (vänrikin vastine ratsuväessä) ~ vexillarius miles, luutnantti ~ subcenturio ja kapteini ~ centurio. Arvojärjestelmä oli Suomen suuriruhtinaskunnassa luonnollisesti luonnollisesti hieman erilainen kuin nykyään.
Ylipäänsä suosisin suomalaisia sotilasarvoja latinaksi käännettäessä pitkälti muodollisesti ekvivalentteja, ehkä hieman "keinotekoisia" käännösvastineita Rooman legioonaan kotouttavien käännösvastineiden sijaan samasta syystä kuin käännettäessä latinan- tai kreikankielisiä nimityksiä suomeksi suosisin lainasanoja.
Edellä vilahdelleet joukon kokoon viittaavat nimitykset decurio, centurio ja chiliarcha ovat ensisilmäykseltä käteviä, sillä usein juuri joukon kokoa käytetään perusteena niiden johtajien arvojen kääntämisessä. Decurio on kuitenkin ratsuväen arvo, eikä kreikkalainen chiliarcha oikeastaan kuulu samaan järjestelmään kuin roomalaiset arvot. (Joitakuita tällainen "epäjohdonmukaisuus" saattaa häiritä). Toisaalta historian saatossa on tapahtunut erilaisia muutoksia, jotka tekevät joukon koonkin hieman hankalaksi perusteeksi: esimerkiksi Suomessa everstin komentaman joukon henkilöstömäärä on jopa useita tuhansia, eikä korpraali ole enää lainkaan ryhmänjohtajan arvo.
Pilke silmäkulmassa esitän vielä lopuksi hieman kyseenalaisen keinon löytää nykykielisiä käännösvastineita muinaiskreikkalaisille arvoille. Kreikan asevoimien terminologia perustuu soveltuvin osin antiikin Kreikan ja Bysantin käyttämään terminologiaa, mistä seuraa se, että osa edellä mainituista sotilasarvoista on tavallaan edelleenkin käytössä. Koska Kreikka on NATO-maa, on kullakin arvolla myös NATO-standardin mukainen koodinsa, jonka perusteella niitä voidaan verrata vaikkapa Suomen arvoihin. Näin saadaan ainakin seuraavat vastineet: λοχαγός (OF-2) ~ kapteeni, ταξίαρχος (OF-6) ~ prikaatikenraali ja στρατηγός (OF-9) ~ kenraali.
Käsitteen "sotilasarvo" käyttäminen antiikin ajasta puhuttaessa voi tuntua hieman anakronistiselta kuten myös ajatus arvojen kääntämisestä missään yhteydessä nykyaikaisiksi vastineikseen. Tällaiseen törmää useammin englannin- kuin suomenkielisessä kirjallisuudessa, mikä johtunee siitä, että esimerkiksi englannin sanat captain ja lieutenant merkitsevät 'kapteenin' ja 'luutnantin' lisäksi myös yleisemmin 'päällikköä' ja 'päällikön sijaista'. Sana imperator (sananmukaisesti 'komentaja') on tapana kääntää suomeksi ylipäälliköksi, mutta muuten käytetään yleensä suomeen kotoutettuja termejä kuten legioonalainen, optio, legaatti ja kenturio, viimeksi mainitusta tosin toisinaan myös raamatunkäännöksistä tuttuja termejä sadanpäämies ja sadanpäällikkö (saksankielisessä Raamatussa Hauptmann 'päällikkö, kapteeni').
Oxford Latin Dictionary antaa käännösvastineina pääasiassa englantiin lainattuja termejä kuten legionary, centurion ja legate (merkityksessä 'commander of a legion'); sanan imperator vastineeksi annetaan kuitenkin general sekä tietenkin keisariajan merkityksessä ranskan kautta englantiin lainautunut erimerkityksinen emperor 'keisari'. Sanalle legatus annetaan merkityksessä 'an assistant to a general or provincial governor' lainasanan legate lisäksi vastineet staff-officer, deputy ja lieutenant, joista kaksi viimeistä on ymmärrettävä tässä yhteydessä merkitsemään yleisemmin 'avustajaa' tai 'sijaista' (staff-officer on suomeksi 'esikuntaupseeri'). Lewis-Short puolestaan tarjoaa sanalle imperator vastineet commander-in-chief 'ylipäällikkö' ja general, legaatille deputy, lieutenant ja lieutenant-general sekä arvoille centurio ja optio käännökset captain ja adjutant. Viimeksi mainittu on siitä mielenkiintoinen, että option katsotaan yleensä vastaavan luutnanttia, jonka englanninkielistä vastinetta lieutenant käytetään molemmissa sanakirjoissa legaatin yhteydessä, joka oikeastaan "esikuntaupseerina" vastaisi ennemmin juuri sellaista arvoa tai asemaa, jonka yhteydessä on tapana käyttää sanaa adjutant (Ranskassa tosin adjutant, kuten hämäävästi myös major, on aliupseeriarvo).
On toki selkeintä viitata kaikilla kielillä roomalaisiin sotilasarvoihin käyttäen lainasanoja kuten kenturio ja legaatti, sillä tällöin ei ole periaatteessa mitään epäselvyyttää siitä, mitä tarkoitetaan. Tämä on hyvä ajatus siinäkin mielessä, että esim. centurio ei ollut Rooman legioonassa yksiselitteisesti mikään tietty arvo, vaan oikeastaan arvoluokka. Myös monimutkaisempien nimitysten tapauksessa on mielekkäintä käyttää joko sitaattilainoja (esim. tribunus militum) tai jonkinlaista käännös- ja sitaattilainan yhdistelmää (esim. sotatribuuni). Joissakin tapauksissa voi olla viisasta käyttää kiertoilmaisua, mikäli sitaattilaina tuntuu hankalalta: ratsuväen päällikköä merkitsevä magister equitum toki kääntyisi etymologisoivasti "ratsumestariksi" (kapteenin vastine ratsuväessä), mutta tämä ei tekisi oikeutta magister equitumin asemalle koko aselajin komentajana.
Edelliseen liittyvä sotilasarvojen kääntämistä sivuava kysymys on se, missä määrin tulisi noudattaa nykyään tehtävää eroa termien komentaja ja johtaja/päällikkö välillä: partiolla, ryhmällä ja joukkueella on johtaja, komppanialla päällikkö ja tätä suuremmilla yksiköillä (pataljoona, rykmentti, prikaati jne.) komentaja. Ero on siinä, että komentaja ei itse henkilökohtaisesti osallistu joukkonsa tehtävän toteuttamiseen: tässä mielessä joukkonsa kanssa taisteleva kenturio ei ole komentaja, mutta legioonan legaattia (legatus legionis) voi jo hyvällä syyllä nimittää komentajaksi.
Sotilasarvojen nimitykset viittaavat alunperin henkilökohtaisen arvon (esim. alikersantti, vänrikki, luutnantti) sijaan tehtävään (esim. ryhmänjohtaja, joukkueenjohtaja, komppanianpäällikkö): esimerkiksi kersantti merkitsee pohjimmiltaan 'palvelijaa', vänrikki 'lipunkantajaa' ja luutnantti '(päällikön) sijaista'. Kenturion nimi liittyy pohjimmiltaan tietenkin siihen, että kenturio johtaa kenturiaa. Kreikkalaisilla eriasteisten johtajien nimitykset viittaavaat melko säännöllisesti johdettavaan yksikköön: satunnaisia esimerkkejä mainitakseni tagmaa (τάγμα) johti tagmarkki (ταγματάρχης), taksista (τάξις) taksiarkki (ταξιάρχης), lokhosta (λόχος) lokhagi (λοχαγός) ja enomotiaa (ἐνωμοτία) enomotarkki (ἐνωμοτάρχης). Ylipäällikköä eli kenraalia merkitsevä στρατηγός on hieman hankala lainata suomeen soveltaen perinteisiä substituutioita, sillä sanalla strategi on nykyään merkitys 'strategian luoja'. (Mikäli halutaan noudattaa esimerkiksi filosofisesta kirjallisuudesta tuttua translitteraatiotapaa, ovat edellä mainitut johtajat tagmarkhēs, taksiarkhēs, lokhagos, enōmotarkhēs ja stratēgos.)
Sotilaallisiin tehtäviin liittyvää terminologiaa ja asiaa löytyy Ksenofonin teoksesta Ratsuväenkomentaja (Ἱππαρχικός), jonka on suomentanut Hilla Halla-aho (Hevostaito, 2003). Hän mainitsee loppuviitteessä 71 kääntäneensä heimoa ja äänestyspiiriä merkitsevän "sanan fyle osastoksi silloin, kun se viittaa yhden fyleen varustamaan ratsuväkiosastoon (100 miestä)". Viitteissä 77 ja 89 hän selittää käyttämiensä termien joukkueenjohtaja ja puolijoukkueenjohtaja taustalla olevan "[k]r. dekadarkhos 'kymmenen miehen komentaja'" ja "[k]reik. pempadarkhos 'viiden miehen johtaja'". (Tässä hieman epäjohdonmukaisesti käytetyistä sanoista komentaja ja johtaja kirjoitinkin jo ylempänä.)
(Sanan osasto käyttö sanan φυλή käännösvastineena on hieman kyseenalaista, sillä osasto merkitsee oikeastaan tilapäistä, tiettyä tarkoitusta varten koottua joukkoa, esim. tulitukiosasto, vartio-osasto tai "vemppaosasto". Partio, ryhmä, joukkue, komppania jne., joihin fylekin rinnastuu, ovat joukkotyyppejä, joten terminologisesti oikeampi käännös, silloin kun sanaa fyle ei haluta käyttää, olisi joukko.)
Ateenalainen ratsuväki, jota Ksenofon teoksessaan kuvaa, oli siis kahden ratsuväenkomentajan (ἵππαρχος) johtama ja muodostui kymmenestä fylenkomentajan (φύλαρχος) johtamasta fylestä (φυλή), joiden kokoonpanoon kuului (ainakin teoriassa) sata ratsukkoa järjestyneenä kymmeneen kymmenen ratsukon "joukkueeseen", jotka jakaantuivat edelleen kahteen "puolijoukkueeseen": kahta viimeksi mainittua joukkoa saattoivat johtaa "joukkueenjohtaja" (δεκάδαρχος) ja "puolijoukkueenjohtaja" (πεμπάδαρχος).
G. W. Bowersockin kääntämässä Loeb-editiossa on käytetty seuraavia käännösvastineita: φύλαρχος ~ colonel, φυλή ~ regiment, δεκάδαρχος ~ file-leader, πεμπάδαρχος ~ half-file leader. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten anakronistiselta kalskahtavia termejä käytetään herkemmin englannin- kuin suomenkielisissä käännöksissä: eversti ja rykmentti kuulostaisivat kieltämättä oudoilta (kokonsa puolesta fyle ei vastaa rykmenttiä, johon se muuten kyllä on rinnastettavissa). Toisaalta file-leader ja half-file leader ovat nähdäkseni hieman onnistuneempia käännöksiä kuin joukkueenjohtaja ja puolijoukkueenjohtaja: kysehän todella on ruotujen (eng. file) etummaisista ratsastajista (alkutekstissä πρωτοστάται), jotka muodostavat yhdessä ensimmäisen rivin (Halla-ahon käännöksessä "eturintaman"). Koska ruotu on myös Suomessa historiallinen ratsuväen eskadroonan osan nimitys, olisivat termit ruodunjohtaja (tai ruotumestari!) ja puoliruodunjohtaja harkitsemisen arvoisia, jos siis lainasanoja (dekadarkki ja pempadarkki) tai käännöslainoja ei haluta käyttää.
(Vielä pari terminologista huomiota: ἄρχοντες (2,6) on käännetty Loeb-editiossa sanalla officers, suomennoksessa upseereita. Suosisin tässä hieman turhan eksaktin termin sijaan neutraalia ilmaisua johtajia. Lisäksi marssitavan vaihteluun liittyvä kohta μέτριον μὲν ὀχοῦντα, μέτριον δὲ πεζοποροῦντα (4,1) on käännetty "sopivasti ratsastusta ja marssimista"; termillä marssi viitataan kuitenkin yleisesti joukon liikkumiseen toiminta-alueelta toiselle: kyse voi olla jalka-, hiihto- tai moottorimarssista. Näin ollen korrektisti kotouttava käännös olisi "vuorotellen sopivasti ratsastusta ja kävelyä". Toisaalta etymologisesti marssi viittaa tietysti juuri kävelemiseen, joten kyseessä ei ole älyttömän suuri ongelma.)
Kotouttavien käännösten sijaan vaikuttaisi olevan yksinkertaisinta käyttää pääsääntöisesti alkukielisiä termejä ja soveltaa nykykielisiä vastineita ainoastaan karkeissa vertailuissa ("kenturio vastaa suunnilleen komppanianpäällikköä"), mutta tällaisistakin vertailuista on hyötyä vain, jos kohdeyleisö tuntee kohdekieliset sotilasarvot. Mitä tulee joukkojen nimityksiin, ryhmä ja joukkue ovat jokseenkin neutraaleja termejä eivätkä herätä anakronistisia reaktioita, mutta näitä suurempien nykyaikaisten yksiköiden nimitykset (esim. φυλή ~ regiment) tuntuisivat jo hieman oudoilta.
Oma lukunsa on toki sekin, että arvojen nimitysten kääntämistä tapahtui myös antiikin aikana, mutta mitään kovin standardoitua käännösvastineiden järjestelmää on turha yrittää löytää. Yksinkertaisimmassa tapauksessa on jo tuolloinkin käytetty lainasanoja tai käännöslainoja, esim. latinasta kreikkaan centurio > ἑκατονάρχος 'sadanpäällikkö', optio > ὀπτίων, sekä kreikasta latinaan στρατηγός > strategus, mutta muuten tavataan myös sellaisia kotouttavuutta tavoittelevia vastaavuuksia kuin centurio > λοχαγός, tribunus militum > ταξίαρχος (Plut. Cam. 37,3) sekä centurio > ταξίαρχος (Polyb. 6,24,1). Niin ikään kotouttavaksi käännökseksi voidaan katsoa sanan ἵππαρχος 'ratsuväenkomentaja' käyttö latinan ilmaisun magister equitum käännösvastineena (esim. Diod. 12,64,1).
Tarve kääntää suomalaisia sotilasarvoja latinaksi voi olla melko marginaalinen, mutta joskus sillekin voi olla tarvetta. Suomi-latina-suomi-sanakirja (2001) ei sisällä kaikkia suomalaisia sotilasarvoja, mutta antaa eräille arvoille seuraavat vastineet (sulkeissa latinankielisten vastineiden suorat käännökset): korpraali ~ decurio ('kymmenenpäämies'), kersantti ~ centuriae instructor ('kenturian kouluttaja'), vänrikki ~ signifer ('lipunkantaja'), aquilifer ('kotkankantaja'), luutnantti ~ subcenturio ('alikenturio'), locumtenens ('sijainen'), kapteeni ~ capitaneus ('kapteeni'), centurio ('kenturio'), majuri ~ centurio maior ('vanhempi kenturio'), everstiluutnantti ~ colonellus locumtenens ('sijaistava eversti'), eversti ~ tribunus militum ('sotatribuuni'), chiliarcha ('tuhannenpäämies'), colonellus ('eversti'), kenraali ~ dux generalis ('yleinen johtaja'). Amiraali on praefectus classis ('laivaston komentaja') tai admiralis. Kuten näkyy, osa termeistä on etymologisoivasti käännetty, osa kotoutettu roomalaisiin arvoihin ja osa on jotain siltä väliltä.
Nykylatinan sanakirja (2006) sisältää seuraavat arvot latinankielisine vastineineen, jotka poikkeavat hieman edellä mainituista: korpraali ~ decanus, decurio; alikersantti ~ subdecurio (!); vääpeli ~ optio, subsignifer; vänrikki ~ signifer, vexillifer; luutnantti ~ subcenturio ('alikenturio'), vicarius centurionis ('kenturion sijainen'); yliluutnantti ~ subcenturio maior ('vanhempi alikenturio'); kapteeni ~ capitaneus, centurio, lochaga; everstiluutnantti ~ prochiliarcha, protribunus militum; eversti ~ chiliarcha, tribunus militum, colonellus; prikaatikenraali ~ generalis brigatarius ('prikaatikenraali'), praefectus semilegionis ('puolilegioonan päällikkö'); kenraaliluutnantti ~ legatus ('legaatti'), praefectus legionis ('legioonan päällikkö'). On hieman outoa, että alikersantti on subdecurio, sillä tämähän tekisi alikersantista selvästi korpraalia nuoremman. Samoin on mielenkiintoista, että vääpeli (komppanian vanhin aliupseeri) on käännetty sanalla subsignifer, joka tässä yhteydessä olisi sananmukaisesti 'alivänrikki'. Merivoimien arvoista mainittakoon aliluutnantti ~ subcenturio minor ('nuorempi alikenturio') ja maavoimien kapteenia vastaava kapteeniluutnantti ~ capitanei locum tenens ('kapteenia sijaistava', josta seuraava arvo ei kuitenkaan ole kapteeni vaan komentajakapteeni). Nimitys noudattaa eri kaavaa kuin ylempänä mainittu colonellus locumtenens (~ colonelli locum tenens?). Amiraalille annetaan kreikasta lainattu vastine thalassiarcha.
Johan Gabriel Geitlinin Suomalais-Latinaisesta Sanakirjasta (1883) löytyvät arvot korpraali ~ decurio; luutnantti ~ subcenturio; kapteeni ~ centurio; majuuri ~ praefectus cohortis 'kohortin komentaja'; kenraali ~ summus dux, imperator. Majurin vastineeksi annettu praefectus cohortis on oikeastaan käännös pataljoonankomentajasta: kohortilla ei normaalisti ollut omaa erillistä komentajaa, vaan kohortin komentajana toimi vanhimman kenturian kenturio. Sanan amiraali kohdalla annetaan dux/praefectus classis, selittävä qvi classi praeest 'joka johtaa laivastoa' sekä imperator navalis. Vielä vanhemmasta Gustaf Renvallin Suomalaisesta Sana-Kirjasta (1826) löysin vain sanat kornetti (vänrikin vastine ratsuväessä) ~ vexillarius miles, luutnantti ~ subcenturio ja kapteini ~ centurio. Arvojärjestelmä oli Suomen suuriruhtinaskunnassa luonnollisesti luonnollisesti hieman erilainen kuin nykyään.
Ylipäänsä suosisin suomalaisia sotilasarvoja latinaksi käännettäessä pitkälti muodollisesti ekvivalentteja, ehkä hieman "keinotekoisia" käännösvastineita Rooman legioonaan kotouttavien käännösvastineiden sijaan samasta syystä kuin käännettäessä latinan- tai kreikankielisiä nimityksiä suomeksi suosisin lainasanoja.
Edellä vilahdelleet joukon kokoon viittaavat nimitykset decurio, centurio ja chiliarcha ovat ensisilmäykseltä käteviä, sillä usein juuri joukon kokoa käytetään perusteena niiden johtajien arvojen kääntämisessä. Decurio on kuitenkin ratsuväen arvo, eikä kreikkalainen chiliarcha oikeastaan kuulu samaan järjestelmään kuin roomalaiset arvot. (Joitakuita tällainen "epäjohdonmukaisuus" saattaa häiritä). Toisaalta historian saatossa on tapahtunut erilaisia muutoksia, jotka tekevät joukon koonkin hieman hankalaksi perusteeksi: esimerkiksi Suomessa everstin komentaman joukon henkilöstömäärä on jopa useita tuhansia, eikä korpraali ole enää lainkaan ryhmänjohtajan arvo.
Pilke silmäkulmassa esitän vielä lopuksi hieman kyseenalaisen keinon löytää nykykielisiä käännösvastineita muinaiskreikkalaisille arvoille. Kreikan asevoimien terminologia perustuu soveltuvin osin antiikin Kreikan ja Bysantin käyttämään terminologiaa, mistä seuraa se, että osa edellä mainituista sotilasarvoista on tavallaan edelleenkin käytössä. Koska Kreikka on NATO-maa, on kullakin arvolla myös NATO-standardin mukainen koodinsa, jonka perusteella niitä voidaan verrata vaikkapa Suomen arvoihin. Näin saadaan ainakin seuraavat vastineet: λοχαγός (OF-2) ~ kapteeni, ταξίαρχος (OF-6) ~ prikaatikenraali ja στρατηγός (OF-9) ~ kenraali.
Antti Sariola kommentoi Facebookissa, kopioin kommentin tähän hänen luvallaan:
VastaaPoista"Tuosta Geitlinin sanakirja-asiasta huomauttaisin että tässä "Majurin vastineeksi annettu praefectus cohortis on oikeastaan käännös pataljoonankomentajasta: kohortilla ei normaalisti ollut omaa erillistä komentajaa, vaan kohortin komentajana toimi vanhimman kenturian kenturio." ei viitata ilmeisestikään legioonan osana olevan kohortin komentajaan vaan apujoukkojen (myös raskasta jalkaväkeä) kohortin komentajaan, joka oli arvoltaan nimenomaan prefekti ja rooman kansalainen, yleensä ritarisäätyä."