Oureista

Helsingin kantakaupungissa Lapinlahden suulla, Hietaniemen kärjessä sijaitsee paikka nimeltä Ourit. Nimen morfologiaan liittyy jonkin verran epätietoisuutta ja hämmennystä, jota pyrin tässä kirjoituksessa hieman valaisemaan. Käsittelen myös nimen alkuperää ja sen selvittämiseen liittyvää metodologiaa, ensin hieman pinnallisemmin ja lopuksi hieman asiallisemmin.

Tavallisessa kielenkäytössä Ourit mielletään toisinaan saaren nimeksi, joka taipuu inessiivissä Ouritissa tai yhdyssanan kautta Ourit-saaressa. Yksikön nominatiiviksi ymmärrettynä /ourit/ on tietysti t-loppuisena epätavallinen. Helsingissä kaikilla paikoilla on myös ruotsinkieliset nimet, joten apu muodon tulkintaan löytyy yksiselitteisesti monikollisesta muodosta Örarana: pitää siis tietenkin taivuttaa Oureissa tai ehkä ennemmin Oureilla. Koska kyse on oikeastaan yhden suuren ja parin pienemmän saaren ryhmästä, on nimi tietenkin monikossa siksi, että se viittaa saariin yhdessä.

Seuraava oleellinen kysymys on, onko nimi lainattu ruotsista suomeen vai toisin päin. Lainaamisen suunta on tietenkin todettava validia metodologiaa käyttäen.

Yksi keino todeta lainanantajakieli on verrata, kummassa kielessä sana on analysoitavissa pidemmälle: esimerkiksi suomen sipsi on lainattu englanninkielisestä ilmaisusta chips, sillä suomenkielisen muodon vartaloon sisältyvä -s on englanninkielinen monikon pääte. Toinen keino on tarkkailla äännesubstituutioiden laatua ja säännöllisyyttä: tässä tapauksessa ch → s on huomattavasti uskottavampi kuin s → ch. Kielenulkoiset seikat tietenkin puhuvat myös sen puolesta, että sana on lainattu suomeen englannista.

Historiallisissa tapauksissa on sukellettava pintaa syvemmälle. Esimerkiksi suomen kuningas on lainattu sellaisesta kielestä, jossa sanan muoto on vastannut rekonstruoitua kantagermaanista muotoa *kuningaz. Tästä kantamuodosta voidaan johtaa paitsi suomen kuningas, myös germaanisissa kielissä esiintyvät "geneettiset" jälkeläiset konungr, König ja king (← cyning ← *cuning). Lisäksi sana *kuningaz voidaan germanistiikan puolella jakaa vartaloon *kuni-, johdinainekseen *-inga- ja yksikön nominatiivin päätteeseen *-z, kun taas suomen sana kuningas ei oikein jakaudu miksikään (toisin kuin esim. siitä tAr-johtimella johdettu kuningatar).

Mikäli edellä kuvattuja menetelmiä sovelletaan sanapariin Ourit ~ Örarna, saadaan kummankin kielen taivutuspäätteet poistamalla toisiaan vastaavat vartalot Ouri- ja Ör-, jotka vastaavat sanoja ouri ja ör. Näin ei siis päästä erityisesti asiassa eteenpäin, mutta koska ensisilmäyksellä vain jälkimmäinen tarkoittaa jotain, vaikuttaa alustavasti siltä, että ruotsinkielinen nimi olisi alkuperäisempi. Seuraavaksi selvitettävä asia on äänteiden vastaavuus, eli kuinka uskottavaa on, että suomen kielen ou vastaa ruotsin ö-äännettä.

Suomen ja ruotsin välillä löytyy lukuisia tapauksia, joissa ruotsin ö vastaa suomen au-diftongia: muinaistapauksista mainittakoon röd ~ rauta (germ. *rauda), skön ~ kaunis (germ. *skauniz), köpa ~ kaupata (germ. *kaupjanan ← lat. caupo 'kauppias'). Ennen ruotsissa tapahtunutta äänteenmuutosta au → ö on ruotsiin lainautunut suomesta mm. paikannimi Köklax ← *Kaukalaksi, nyk. Kauklahti. Uudempaa kantaa edustavat ruotsista suomeen lainautuneet kök ~ kyökki ja rövare ~ ryöväri (vrt. vanhan kirjasuomen röweri). Ourit ~ Örarna ei siis istu kummankaan joukon jatkoksi. Asiaan saattaisi vaikuttaa nykyruotsin ö-äänteen avonaisuus r-äänteen edellä, mutta tällöinkään ei oikein löydy muita vastaavia tapauksia: Sörnäs ~ Sörnäinen, rör ~ rööri, föra ~ föra(t)a.

Kuten kuningas-esimerkki ylempänä osoittaa, pelkkien nykymuotojen vertailu voi kuitenkin johtaa harhaan. Paikannimien tapauksessa esimerkiksi ruotsinkielinen Sumparn ei ole väännös suomenkielisestä nimestä Sompasaari, vaikka näin voisi äkkiseltään otaksua. On siis syytä tarkastella vanhempaa nimistöä.

Helsingin Ilmatorjuntarykmentin käyttämässä karttapohjassa 1940-luvun alkupuolelta saar(t)en suomenkielinen nimi on Ourat eikä Ourit, ruotsinkielinen kuitenkin nykyinen Örarna.

Helsingin pommitus 6-7/2 1944.

(Mustat möykyt merkitsevät "miinapommeja".)

Yllä olevassa kartassa eteläiset muodostumat on nimetty Hietaniemenkareiksi, joten monikollinen Ourat ei voi viitata niihin. Monikkomuoto viitanneekin siis epämääräisesti kaksiosaiseen pääsaareen sekä sen siltojen kautta Hietaniemeen yhdistävään pienempään saareen. (Helsingissä on myös monia saaria, jotka eivät ole enää lainkaan saaria, esim. Hernesaari, Munkkisaari ja Sompasaari.) Muoto Ourat ~ Örarna (ja Hietaniemenkarit) esiintyvät myös Helsingin matkailijakartassa (1950) ja Helsingin kaupungin liikennelaitoksen raitiotielinjakartassa (samoin 1950).

WSOY:n vuonna 1910 julkaisema Helsingin kartta osoittaa, että kyse on alkujaan todella useammasta saaresta. Suomenkieliset nimet (ruotsinkielisiä ei kartassa ole) ovat kuitenkin yllättäen Läntinen Kotkasaari ja Itäinen Kotkasaari. (Hietaniemenkareja ei ole nimetty lainkaan.)

Helsingin kartta 1910.

Ourien sijainti on sikäli onneton, että monissa vanhemmissa kartoissa ne usein jäävät kartan esittämän alueen ulkopuolelle. Sekä kaupungininsinööri Claes Wilhelm Gyldénin kartassa vuodelta 1838 että ruotsinkielisessä kartassa Plan af Helsingfors vuodelta 1900 ne puolestaan jäävät karttaan merkittyjen numeroiden selitysten alle. Toisaalta ruotsin- ja venäjänkielinen Plan öfver Helsingfors - Плань Г. Гельсингфорса vuodelta 1874 ei kuvaa saaria lainkaan, vaikka Hietaniemi ja Lapinlahti ovat muuten kokonaan näkyvissä. Jorma Rautapää kirjoittaa sivuillaan seuraavasti:

"Hanasaaren voimalan rakentaminen ja lopulta Länsiväylä hävittivät alleen useimmat saaret. Siellä ovat asfaltin alla Stora Bässen, Lilla Bässen, Märrholm, Skällarna, Busholm, Uttergrund, Ärtholmen ja muut. Nimet elävät alueella, vaikkei saaria enää olekaan.Ourit ovat sivumalla ja siksi ne ovat säästyneet, kuten Lindgrenin telakkakin."

Ourit ovat siis huonon sijaintinsa vuoksi säästyneet täyttömaan alle jäämiseltä, eikä paikka ole ilmeisesti koskaan ollut muutenkaan kovin keskeinen "mesta": sitä ei mainita Stadin slangin suursanakirjassa eikä teoksessa Stadin mestat: ikkunoita Helsingin ja sen asukkaiden historiaan ja nykyisyyteen (2010). Karttakeskuksen julkaisemassa kartassa Stadin kartsat ja mestat: Helsingin slangikartta (2013) saaret kyllä nimetään, mutta ilman punaisella painettua slanginimeä:

Helsingin slangikartta (2013).

(Friidu rantsussa 'nainen rannalla'.)

C. H. Nummelinin (1876) ja Isak Johan Ingbergin (1893) kartoissa ei ole suomenkielisiä nimiä, mutta saarten ruotsinkielinen yhteisnimi on Kotkasaaria vastaava Örnarne. Eläimellinen Örnarne = Örnarna 'kotkat' vaikuttaa temaattisesti sopivalta saarennimeltä: onhan Seurasaarenselällä myös Porsas, Pieni-Porsas, Pukkisaaret, Variskari ja nykyään täyttömaan ahmaisemat Pikku- ja Iso-Pässi.

Ourien nimeen tuntuu liittyvän parikin päällekkäistä asiaa: yhtäältä saarten ruotsinkielinen nimi näyttäisi olleen alunperin Örnarna, myöhemmin Örarna, jonka yhteydessä myös suomenkielinen Ourat ja lopulta Ourit näyttäytyy kartoissa; toisaalta nimet Örarna, Oura ja Ouri esiintyvät muuallakin Suomessa, joten vaikka kyse olisikin vanhan nimen Örnarna väistymisestä syystä tai toisesta, on uusi nimi Örarna suomenkielisine vastineineen kuitenkin jo ennestään olemassa ollut nimi. Örarna-nimisiä saaria nimittäin löytyy Ahvenanmaalta ja Luodolta, jossa on myös Örsundet, Bärörsviken ja Botsören; Haminassa on Ourinkuja ja vielä lähempänä itärajaa Vironlahdella sijaitsee mahdollisesti edelliseen liittyvä saari nimeltä Ouri. Lännemmästä löytyy Merikarvialta Ouran saaristo (ml. Ouraluoto), Ourintie Porista ja Lopilta Ourajoki-niminen kylä sekä siihen liittyvä Ourajoentie. (Tämä lista ei ole titetenkään kattava.) Ehkä merkittävin tapaus on Espoosta löytyvä Ouritie, ruotsiksi Örvägen, joka johtaa Ören-nimiseen saareen, jonka nimi Fredrik Johan Fonsenin kartassa vuodelta 1750 on Öhrnhol[ma] (!).

En löytänyt sanoja ouri tai oura mistään suomen kielen sanakirjasta, ja Suomen murteiden sanakirjakin yltää aakkosissa vasta sanaan kyntsöttää asti. Lähinnä on ouru 'notko, kapea ja syvä laakso', jonka alkuperä on Suomen sanojen alkuperän mukaan tuntematon. Mikään Ouri- tai Oura-alkuinen paikannimi ei ole tarpeeksi merkittävä, että olisi päässyt myöskään Karttakeskuksen julkaisemaan Suomalaiseen paikannimikirjaan (2010). [Lisäys 21.11.2017: Katso tämänpäiväinen kommenttini kommenttikentässä!]

Kuten jo ylempänä todettiin, jos paikannimi ei selity mitenkään suomen kielen kautta (ts. ei tarkoita suomeksi mitään), on syytä olettaa lainasana-alkuperää. Koska on olemassa Ör(arna)-nimisiä saaria sekä Ouri- ja Oura-nimisiä saaria, joista osassa tapauksista suomenkielinen muoto on käytössä ruotsinkielisen rinnalla, on mielekästä palata ajatukseen, että Hietaniemen tapaus kuvastaa todellista Ör ~ OurV -vastaavuutta huolimatta siitä, mitä ylempänä kirjoitin eräiden nykymuotojen vertailun perusteella. Tässä vaiheessa on siis sukellettava hieman pintaa syvemmälle.

Ruotsin ör merkitsee 'karkeaa soraa', islannin aurr 'märkää savea, mutaa'. (Molempia löytyy Helsingin Oureilta.) Näiden muinaisskandinaavinen vastine aurr, jolle on sukua myös muinaisenglannin ēar 'meri'. Suomessa diftongi ou vastaa monissa tapauksissa muinaisskandinaavista au-diftongia, esim. mytologinen Louhi ~ Laufey,  lounia 'hyvittää' ~ launa 'palkita', louppi ~ laupr 'kori, vakka', lousata 'löysätä' ~ lauss 'irtonainen', loutti 'savikuoppa, pelto, pieni maapalsta' ~ laut 'painuma, pieni laakso; pelto. (Kyllä, avasin Suomen sanojen alkuperän sattumalta l-kirjaimen kohdalta.) Espoosta löytyy ehkä tähän kuuluva Soukka ~ Sökö, johon liittyy myös saaripari Sököörarna.

Nykyruotsissa vanhat diftongit au ja øy ovat sulautuneet ö:ksi: esimerkiksi öre 'äyri' pohjautuu juuri tähän viimeksi mainittuun diftongiin, vrt. islannin eyrir ja suomen äyri. Muinaisskandinaavista tunnetaan myös sanan aurr 'sora' etinen vastine eyrr 'sorainen ranta', jonka suomenkielinen vastine on äyräs. Ruotsalaisissa paikannimissä kuten Kungsör ja Örebro voinee elementti ör vastata periaatteessa kumpaa tahansa muotoa, mutta sikäli kuin ruotsin ör vastaa suomen sanaa oura, voitaneen ainakin osan nimistä kohdalla otaksua, että ö:n pohjalla on juuri au- eikä øy-diftongi.

Vaikka tämän hieman sekavan selostuksen perusteella vaikuttaa selvältä, että ouri tai oura on kuin onkin ruotsin sanan ör suomenkielinen vastine (joka on lainattu verrattain varhain), palapelistä puuttuu joka tapauksessa muutamia paloja: onko Helsingin Ourien alkuperäinen nimi Örnarna, jonka on sitten syrjäyttänyt (ruotsiksi) hieman samankuuloinen Örarna (vrt. Espoon Öhrnholma → Ören), jonka suomenkielinen vastine Ourat/Ourit on otettu käyttöön eräänlaisen etymologisen nativisaation kautta, vai onko Örnarna ja siitä mahdollisesti käännetyt Kotkasaaret jonkinlainen oikean nimen väärinymmärrys? Näihin kysymyksiin toisi varmasti lisävaloa kaikkien asiaan liittyvien paikannimien historiallisten muotojen tarkastelu.