Mieleeni tulee silloin tällöin suomen kielen sanoja, joiden yhdyssanaluonne eli se, että ne on muodostettu yhdistämällä kaksi eri sanaa yhdeksi sanaksi, on käytännön tasolla unohtunut. Tämä näkyy selvimmin siinä, että pahimmat erikseenkirjoittajatkaan eivät kirjoita niitä erikseen, ja hieman tieteellisemmin siinä, että niiden niiden osien (nyky)merkitysten suhde kokonaisuuteen on suhteellisen hämärä: niiden sanotaan siis "leksikaalistuneen".
Edellä sanottu on kuitenkin vain kehno yritys saada jokseenkin koherentti (teko)syy kirjoittaa yhdyssanojen taksonomiasta yleisesti sekä eräistä satunnaisesti valituista yksittäisistä sanoista. Ylimääräisenä bonuksena mukana on hieman yhdyssanoihin sinänsä liittymätöntä etymologiaa.
Yhdyssanat voidaan jakaa endosentrisiin ja eksosentrisiin yhdyssanoihin. Endosentrisissä jompikumpi yhdyssanan osista viittaa tarkoitteeseen (esimerkiksi punatiili on eräänlainen tiili), eksosentrisissä ei (esimerkiksi kaljupää on henkilö, jonka pää on kalju). Yhdyssanatyyppejä tarkemmin eriteltäessä käytetään yleensä sanskritista peräisin olevaa terminologiaa. Vaikka nämä termit ovat kotiutuneet (tieteelliseen) suomen kieleen, käytän silti mieluummin translitteroituja vierastermejä: kirjoitan esimerkiksi bahuvrīhi enkä "bahuvriihi".
Endosentriset yhdyssanat jakaantuvat määritys- ja summayhdyssanoihin. Määritysyhdyssanoissa eli tatpuruṣa-yhdyssanoissa ('hänen palvelijansa', tat- 'hän, se' + puruṣa- m. 'palvelija') osien suhde on epäsymmetrinen: edusosa (loppuosa) viittaa tarkoitteeseen, määriteosa määrittää sitä. Kaavamaisesti määrityssyhdyssana ab merkitsee 'b, jolla on ominaisuus a' tai 'b a:n suhteen'. Esimerkiksi puutalo on puusta tehty talo, punaviini on punaista viiniä, älykääpiö on älyn suhteen kääpiö ja panssarintorjuntakivääri on kivääri, jolla torjutaan panssareita. Viimeksi mainittu esimerkki osoittaa myös, että yhdyssananmuodostus voi muodostaa hierarkkisen rakenteen: panssarintorjuntakivääri ei ole eräänlainen "torjuntakivääri", vaan sana osittuu [[[panssarin][torjunta]][kivääri]].
Summayhdyssanoissa eli dvandva-yhdyssanoissa (dvandva- n. 'pari') yhdyssaosat ovat symmetrisiä: parturi-kampaamo on sekä parturi että kampaamo, ja hapanimelä on sekä hapanta että imelää. Summayhdyssana ab merkitsee siis 'a ja b'. Edellisessä kappaleessa mainitsemani monikerroksinen yhdyssana voi muodostua myös niin, että eri kerrokset edustava eri yhdyssanatyyppejä, esimerkiksi niin, että määritysyhdyssanan määriteosa on summayhdyssana: sanojen liha-makaronilaatikko ja lukko-luistiyhdistelmä määriteosissa ei ole tietenkään kyse "lihamakaronista" tai "lukkoluistista". Sanskritissa tyypillinen esimerkki on sanoista pitṛ- ja mātṛ- muodostuva mātāpitarau 'vanhemmat', joka kääntyy sananmukaisesti 'äiti-isät' (sanskritiksi monikon sijasta tietenkin kaksikossa eli duaalissa).
Eksosentriset yhdyssanat eli bahuvrīhi-yhdyssanat ('paljoriisi', bahu- 'paljon' + vrīhi- m. 'riisi') viittaavat tarkoitteeseen, johon kumpikaan yhdysosa ei viittaa. Käyttääkseni edelleen kaavamaista esitystapaa bahuvrīhi-yhdyssana ab merkitsee 'sellainen, jonka b:llä on ominaisuus a'. Tällaisia ovat mm. Siniparta, tynkämuna ja Viiskulma. Muodollisin perustein bahuvrīhi-yhdyssanat voidaan lukea määritysyhdyssanoihin, jolloin perusjako ei muodostu endo- ja eksosentristen vaan määritys- ja summayhdyssanojen välille.
(Sanskritissa samoista osista koostuva yhdyssana voi edustaa joko tatpuruṣa- tai bahuvrīhi-tyyppiä. Veedisessä kielessä ero tehdään aksentilla, joten osista raj- 'kuningas' ja putra- 'poika' muodostuva rájaputraḥ merkitsee 'sellaista, jonka poika on kuningas' ja rajapútraḥ 'kuninkaan poikaa'. Ylipäänsä klassinen sanskrit, joka siis on jo aikanaan ollut keskiajan latinaan rinnastettava yläluokan opittu kieli, on tunnettu hillittömistä yhdyssanoistaan: kesymmästä päästä esimerkiksi käyvät mitraputrakalatrasaṁyogaḥ 'yhteiselo ystävän, pojan ja vaimon kanssa' ja śaradabhracchāyāsadṛśa- 'syksyisen sadepilven varjon kaltainen', pisimmät voittavat leikiten jopa Aristofaneen fiktiivisen ruokalajin nimen.)
Suomen oikeinkirjoituksen mukaan yhdyssanat kirjoitetaan pääsääntöisesti yhteen, toisinaan yhdysmerkillä. Yhdysmerkkiä käytetään erottamaan eritavuihin kuuluvat samanväriset vokaalit, esimerkiksi vähä-älyinen, sekä kotiutumattomat lainasanat ja erisnimet, esimerkiksi pandan-pähkinä, Trotski-aiheinen. Yhdysmerkkiä voidaan käyttää myös silloin, kun yhdyssana saatetaan muuten tulkita väärin, esimerkiksi muuten monikon ablatiivilta näyttävä sisar-ilta (ettei kävisi näin).
(Lisätietoja kielenhuollollisista seikoista niistä kiinnostuneille löytyy Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta.)
Seuraavaksi käsittelen yksittäisiä, mielivaltaisesti valittuja yhdyssanoja.
Asia on otaksuttavasti germaaninen laina, jonka rekonstruoitu kantamuoto on *uz-andia, josta polveutuvat mm. ruotsin ärende ja englannin errand. Suomeen lainatutuneessa muodossa ei ole prefiksiä lainkaan, ja nasaali on kadonnut erinäisten äänteenmuutosten kautta (yksistyiskohtainen selvitys löytyy tästä artikkelista).
Sanan kirja ja sen verbijohdosten koristeluun liittyvät merkitykset lienevät tuttuja kalevalaisesta kielestä, esim. kirjokansi ja korjoansa kirjottavi 'koristelee rekeänsä'. Samoin sellaiset arkipäiväiset sanat kuin kirjava ja kirjonta perustuvat myös tähän merkitykseen; koristeluun tai kuviointiin liittyvä merkitys on alkuperäinen. Vertailun vuoksi monissa muissa kielissä kirjoittaminen on pohjimmiltaan "raaputtamista" tai "kaivertamista", esim. kreikan γράφειν, latinan scribere ja germaaninen *wrītanan (*skrīƀanan on todennäköisesti lainattu latinasta).
Vastoin venäjäntaitoisten yleistä luuloa suomen sana leipä ei ole lainattu venäjän sanasta хлеб (vrt. muinaiskirkkoslaavin xlěbъ). Tämän pystyy toteamaan pinnallisestikin siitä, että suomen sanassa on diftongi /ei/ ja lopussa vokaali /ä/ (tai oikeastaan /A/, sillä vokaalin väri johtuu vokaaliharmoniasta), jotka tuskin olisivat syntyneet venäjänkielisen muodon perusteella. Kyseessä on tiettävästi germaaninen lainasana: kantagermaanisesta muodosta *xlaiƀaz johtuvat niin gootin hlaifs kuin muinaisyläsaksan hleib (~ saks. Laib) ja muinaisenglannin hlāf (~ eng. loaf). Joskus suomen germaanisissa lainasanoissa näkyy jopa muinainen nominatiivin pääte, esim. keihäs, jonka pohjalla on kantagermaaninen *ʒaizaz eikä sen myöhempi rotasoitunut (/z/ → /r/) muoto, josta puolestaan on lainattu kaira.
(Nykyenglannin sanan lord muinaisenglantilainen vastine on hlāford, jonka vähemmän kulunut muoto on yhdyssana hlāfweard, jonka loppuosan kognaatti on myös lainautunut suomeen. Näin ollen sanan lord etymologinen vastine suomen kielessä olisi leipävartija.)
Sana väki 'voima' on tuttu sellaisista yhdyssanoista kuin väkipyörä ja väkivasara sekä johdoksista väkevä, väkisin ja väittää. Vastaavasti ilki- liittyy sanoihin ilkeä ja ilkimys sekä toimii määriteosana myös adjektiivissa ilkikurinen. Ilki toimii myös adverbin alasti vahvikkeena, yleensä muodossa ilkosen; alastomuuteen viittaa myös ilmaisu ilkosillaan. Samaa sanuetta edustava murteellinen ja lähisukukielissä esiintyvä ilka merkitsee 'kepposta' tai 'pilaa'. Alastomuuden ja keppostelun edellyttämään mielentilaan liittyy verbi iletä 'kehdata'. Vastaavanmerkityksiseen sanaan juleta liittyy adjektiivi julkinen, joka sekin ilmaisee eräänlaista vertauskuvallista paljautta.
Sanan väki toisistaan poikkeavat merkitykset eivät ole homonymia- vaan polysemiatapaus: merkityksen muutos 'voimasta' 'ihmisjoukoksi' lienee tapahtunut ihmisjoukkojen väkivaltatarkoituksessa tapahtuneiden kokoontumisten kautta: esimerkkejä tällaisen siirtymän taustalla olleista ilmaisuista lienevät hendiadyyttinen väellä ja voimalla sekä sotaväki ← krigsmakt (kuitenkin jalkaväki ← fotfolk). Ylipäänsä ihmisjoukkoa tarkoittavien sanojen vaihtelu poliittisina ja sotaväen yksiköinä on tuttua muistakin kielistä: latinan centuria merkitsi sadan kansalaisen kansankokousta, jolla oli yksi kollektiivinen ääni, sekä (ennen Gaius Mariuksen uudistuksia) tästä muodostuvaa asevelvollisten joukkoa.
Valta on monien muiden vastaavaan aihepiiriin liittyvien sanojen tavoin germaanista alkuperää: rekonstruoitu muoto on *walđan. Sanan germaanisia kognaatteja ovat nykysaksan Gewalt ja ruotsin våld, jotka mielenkiintoisesti merkitsevät 'väkivaltaa'.
Edellä sanottu on kuitenkin vain kehno yritys saada jokseenkin koherentti (teko)syy kirjoittaa yhdyssanojen taksonomiasta yleisesti sekä eräistä satunnaisesti valituista yksittäisistä sanoista. Ylimääräisenä bonuksena mukana on hieman yhdyssanoihin sinänsä liittymätöntä etymologiaa.
Yhdyssanat voidaan jakaa endosentrisiin ja eksosentrisiin yhdyssanoihin. Endosentrisissä jompikumpi yhdyssanan osista viittaa tarkoitteeseen (esimerkiksi punatiili on eräänlainen tiili), eksosentrisissä ei (esimerkiksi kaljupää on henkilö, jonka pää on kalju). Yhdyssanatyyppejä tarkemmin eriteltäessä käytetään yleensä sanskritista peräisin olevaa terminologiaa. Vaikka nämä termit ovat kotiutuneet (tieteelliseen) suomen kieleen, käytän silti mieluummin translitteroituja vierastermejä: kirjoitan esimerkiksi bahuvrīhi enkä "bahuvriihi".
Endosentriset yhdyssanat jakaantuvat määritys- ja summayhdyssanoihin. Määritysyhdyssanoissa eli tatpuruṣa-yhdyssanoissa ('hänen palvelijansa', tat- 'hän, se' + puruṣa- m. 'palvelija') osien suhde on epäsymmetrinen: edusosa (loppuosa) viittaa tarkoitteeseen, määriteosa määrittää sitä. Kaavamaisesti määrityssyhdyssana ab merkitsee 'b, jolla on ominaisuus a' tai 'b a:n suhteen'. Esimerkiksi puutalo on puusta tehty talo, punaviini on punaista viiniä, älykääpiö on älyn suhteen kääpiö ja panssarintorjuntakivääri on kivääri, jolla torjutaan panssareita. Viimeksi mainittu esimerkki osoittaa myös, että yhdyssananmuodostus voi muodostaa hierarkkisen rakenteen: panssarintorjuntakivääri ei ole eräänlainen "torjuntakivääri", vaan sana osittuu [[[panssarin][torjunta]][kivääri]].
Summayhdyssanoissa eli dvandva-yhdyssanoissa (dvandva- n. 'pari') yhdyssaosat ovat symmetrisiä: parturi-kampaamo on sekä parturi että kampaamo, ja hapanimelä on sekä hapanta että imelää. Summayhdyssana ab merkitsee siis 'a ja b'. Edellisessä kappaleessa mainitsemani monikerroksinen yhdyssana voi muodostua myös niin, että eri kerrokset edustava eri yhdyssanatyyppejä, esimerkiksi niin, että määritysyhdyssanan määriteosa on summayhdyssana: sanojen liha-makaronilaatikko ja lukko-luistiyhdistelmä määriteosissa ei ole tietenkään kyse "lihamakaronista" tai "lukkoluistista". Sanskritissa tyypillinen esimerkki on sanoista pitṛ- ja mātṛ- muodostuva mātāpitarau 'vanhemmat', joka kääntyy sananmukaisesti 'äiti-isät' (sanskritiksi monikon sijasta tietenkin kaksikossa eli duaalissa).
Eksosentriset yhdyssanat eli bahuvrīhi-yhdyssanat ('paljoriisi', bahu- 'paljon' + vrīhi- m. 'riisi') viittaavat tarkoitteeseen, johon kumpikaan yhdysosa ei viittaa. Käyttääkseni edelleen kaavamaista esitystapaa bahuvrīhi-yhdyssana ab merkitsee 'sellainen, jonka b:llä on ominaisuus a'. Tällaisia ovat mm. Siniparta, tynkämuna ja Viiskulma. Muodollisin perustein bahuvrīhi-yhdyssanat voidaan lukea määritysyhdyssanoihin, jolloin perusjako ei muodostu endo- ja eksosentristen vaan määritys- ja summayhdyssanojen välille.
(Sanskritissa samoista osista koostuva yhdyssana voi edustaa joko tatpuruṣa- tai bahuvrīhi-tyyppiä. Veedisessä kielessä ero tehdään aksentilla, joten osista raj- 'kuningas' ja putra- 'poika' muodostuva rájaputraḥ merkitsee 'sellaista, jonka poika on kuningas' ja rajapútraḥ 'kuninkaan poikaa'. Ylipäänsä klassinen sanskrit, joka siis on jo aikanaan ollut keskiajan latinaan rinnastettava yläluokan opittu kieli, on tunnettu hillittömistä yhdyssanoistaan: kesymmästä päästä esimerkiksi käyvät mitraputrakalatrasaṁyogaḥ 'yhteiselo ystävän, pojan ja vaimon kanssa' ja śaradabhracchāyāsadṛśa- 'syksyisen sadepilven varjon kaltainen', pisimmät voittavat leikiten jopa Aristofaneen fiktiivisen ruokalajin nimen.)
Suomen oikeinkirjoituksen mukaan yhdyssanat kirjoitetaan pääsääntöisesti yhteen, toisinaan yhdysmerkillä. Yhdysmerkkiä käytetään erottamaan eritavuihin kuuluvat samanväriset vokaalit, esimerkiksi vähä-älyinen, sekä kotiutumattomat lainasanat ja erisnimet, esimerkiksi pandan-pähkinä, Trotski-aiheinen. Yhdysmerkkiä voidaan käyttää myös silloin, kun yhdyssana saatetaan muuten tulkita väärin, esimerkiksi muuten monikon ablatiivilta näyttävä sisar-ilta (ettei kävisi näin).
(Lisätietoja kielenhuollollisista seikoista niistä kiinnostuneille löytyy Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta.)
Seuraavaksi käsittelen yksittäisiä, mielivaltaisesti valittuja yhdyssanoja.
1. maailma
Sana maailma ei viittaa eräänlaiseen ilmaan, vaan maan ja ilman yhdistelmään. Kyseessä on siis dvandva-tyyppinen yhdyssana, jotka ovat suomessa suhteellisen harvinaisia. Toisinaan kuultava supistunut ääntöasu [mailma] ei ole mitenkään suomen kielen vastainen (vrt. historiallinen muutos *vööissä → vöissä). Vaikka sana edustaa ikivanhaa (kantauralilaista) yhdyssanatyyppiä, ei kognaatteja tunneta kuin muista itämerensuomalaisista kielistä. Sanojen maa ja ilma vastineita tunnetaan kuitenkin kielikunnan kaukaisemmistakin haaroista. Sanan ilma vastineet merkitsevät toisinaan 'maailmaa', mikä merkitys tuntuu hieman suomenkin sanassa ilmaantua. Kansanrunoudessa Suomen sanojen alkuperän mukaan tavattava merkitys 'elinaika' yhdistää sanan mielenkiintoisella tavalla germaaniseen värld-tyyppiin, jonka pohjalla on yhdyssana *wira-alđiz 'ihmisikä'.2. asiakirja
Sana kirja esiintyy tässä edusosana samassa merkityksessä kuin ilmaisuissa kauppakirja tai velkakirja eli oikeastaan merkityksessä 'kirje'. Toisinaan asiakirjan rinnalla käytetään myös sanaa dokumentti, joka on merkitykseltään hieman laajempi.Asia on otaksuttavasti germaaninen laina, jonka rekonstruoitu kantamuoto on *uz-andia, josta polveutuvat mm. ruotsin ärende ja englannin errand. Suomeen lainatutuneessa muodossa ei ole prefiksiä lainkaan, ja nasaali on kadonnut erinäisten äänteenmuutosten kautta (yksistyiskohtainen selvitys löytyy tästä artikkelista).
Sanan kirja ja sen verbijohdosten koristeluun liittyvät merkitykset lienevät tuttuja kalevalaisesta kielestä, esim. kirjokansi ja korjoansa kirjottavi 'koristelee rekeänsä'. Samoin sellaiset arkipäiväiset sanat kuin kirjava ja kirjonta perustuvat myös tähän merkitykseen; koristeluun tai kuviointiin liittyvä merkitys on alkuperäinen. Vertailun vuoksi monissa muissa kielissä kirjoittaminen on pohjimmiltaan "raaputtamista" tai "kaivertamista", esim. kreikan γράφειν, latinan scribere ja germaaninen *wrītanan (*skrīƀanan on todennäköisesti lainattu latinasta).
3. voileipä
Onko voileipä eräänlainen leipä vai leivän ja voin yhdistelmä (eli tatpuruṣa vai dvandva)? Tulkintaa leivän hyponyymiksi (alakäsitteeksi) hankaloittaa hieman se, että vastaavanmuotoisissa sanoissa hiivaleipä, ruisleipä, vehnäleipä määriteosa viittaa siihen, mitä taikinassa on, eikä siihen, mitä leivän lisukkeena on. Toisaalta leipä voidaan ymmärtää joko laskettavana ("söin kaksi leipää") tai ei-laskettavana ("söin paljon leipää"). Sellaiset yhdyssanat, joiden määriteosa tarkentaa leivän päälle laitetun elintarvikkeen laatua, kuten kinkkuleipä ja meetwurstileipä, tuntuisivat ainakin ensisijaisesti viittaavan leipään laskettavana entiteettinä. Tällaiset sanat saattavat toki pohjimmiltaan olla lyhennyksiä ilmaisuista kinkkuvoileipä ja meetwurstivoileipä. Vaihtelua esiintyy siinä, tulkitaanko lisämääritteettömän voileivän päällä voivan olla vain voita vai myös jotain muuta.Vastoin venäjäntaitoisten yleistä luuloa suomen sana leipä ei ole lainattu venäjän sanasta хлеб (vrt. muinaiskirkkoslaavin xlěbъ). Tämän pystyy toteamaan pinnallisestikin siitä, että suomen sanassa on diftongi /ei/ ja lopussa vokaali /ä/ (tai oikeastaan /A/, sillä vokaalin väri johtuu vokaaliharmoniasta), jotka tuskin olisivat syntyneet venäjänkielisen muodon perusteella. Kyseessä on tiettävästi germaaninen lainasana: kantagermaanisesta muodosta *xlaiƀaz johtuvat niin gootin hlaifs kuin muinaisyläsaksan hleib (~ saks. Laib) ja muinaisenglannin hlāf (~ eng. loaf). Joskus suomen germaanisissa lainasanoissa näkyy jopa muinainen nominatiivin pääte, esim. keihäs, jonka pohjalla on kantagermaaninen *ʒaizaz eikä sen myöhempi rotasoitunut (/z/ → /r/) muoto, josta puolestaan on lainattu kaira.
(Nykyenglannin sanan lord muinaisenglantilainen vastine on hlāford, jonka vähemmän kulunut muoto on yhdyssana hlāfweard, jonka loppuosan kognaatti on myös lainautunut suomeen. Näin ollen sanan lord etymologinen vastine suomen kielessä olisi leipävartija.)
4. väki- ja ilkivalta
Otsikoitu muoto kuulostanee jo itsessään vitsiltä. (Astetta rankempi on "mansi- ja mustikoita".) Muistan kuitenkin nähneeni joskus taloyhtiön ilmoitustaululla kehoituksen ottaa yhteyttä poliisiin, mikäli havaitsee "väki- tai ilkivaltaa". Väkivalta ja ilkivalta ovat toki eräänlaisia vallankäytön muotoja, mutteivät sinänsä vallan eri muotoja kuten esim. kansanvalta, akkavalta tai tuomiovalta. Sanat väkivalta ja ilkivalta ovat siis selvästi leksikaalistuneita eivätkä oikeastaan perustu samaan sapluunaan kuin muut valta-loppuiset yhdyssanat.Sana väki 'voima' on tuttu sellaisista yhdyssanoista kuin väkipyörä ja väkivasara sekä johdoksista väkevä, väkisin ja väittää. Vastaavasti ilki- liittyy sanoihin ilkeä ja ilkimys sekä toimii määriteosana myös adjektiivissa ilkikurinen. Ilki toimii myös adverbin alasti vahvikkeena, yleensä muodossa ilkosen; alastomuuteen viittaa myös ilmaisu ilkosillaan. Samaa sanuetta edustava murteellinen ja lähisukukielissä esiintyvä ilka merkitsee 'kepposta' tai 'pilaa'. Alastomuuden ja keppostelun edellyttämään mielentilaan liittyy verbi iletä 'kehdata'. Vastaavanmerkityksiseen sanaan juleta liittyy adjektiivi julkinen, joka sekin ilmaisee eräänlaista vertauskuvallista paljautta.
Sanan väki toisistaan poikkeavat merkitykset eivät ole homonymia- vaan polysemiatapaus: merkityksen muutos 'voimasta' 'ihmisjoukoksi' lienee tapahtunut ihmisjoukkojen väkivaltatarkoituksessa tapahtuneiden kokoontumisten kautta: esimerkkejä tällaisen siirtymän taustalla olleista ilmaisuista lienevät hendiadyyttinen väellä ja voimalla sekä sotaväki ← krigsmakt (kuitenkin jalkaväki ← fotfolk). Ylipäänsä ihmisjoukkoa tarkoittavien sanojen vaihtelu poliittisina ja sotaväen yksiköinä on tuttua muistakin kielistä: latinan centuria merkitsi sadan kansalaisen kansankokousta, jolla oli yksi kollektiivinen ääni, sekä (ennen Gaius Mariuksen uudistuksia) tästä muodostuvaa asevelvollisten joukkoa.
Valta on monien muiden vastaavaan aihepiiriin liittyvien sanojen tavoin germaanista alkuperää: rekonstruoitu muoto on *walđan. Sanan germaanisia kognaatteja ovat nykysaksan Gewalt ja ruotsin våld, jotka mielenkiintoisesti merkitsevät 'väkivaltaa'.
Ilkamoida?
VastaaPoista