Mikael Agricola maaliskuusta

Haikein mielin päätän tällä kirjoituksella viime vuoden huhtikuussa alkaneen kirjoitusten sarjan Mikael Agricolan Rucouskirian (1544) kalenteriosasta:

Ilman kiuuta sine elä szaa.
ios sineteghet quin mine manaa.
Ele päästes laske werta.
mutta heltes kylue monda kerta.
Mites tadhot nijn szöö ia ioo.
ios onni sinun cochtudhen szoo.
Telle kwlla sömen pite (ninquin Calenus
sano) makia roca / ia swrustamat Mette
ioman Ia Ruta poleijan cansa iomasa
nautima ia hyuesti rogā keittemen / Mach
ta mös kylpe / mutta ey palauass. Ey pää-
szonda pide iskettemen eijke peucalo szonda.

(Errata: sineteghet > sine teghet, nautima > nautiman)

'Ilman kipua sinä elää saat, / jos sinä teet kuten minä manaan. / Älä päästäsi laske verta, / mutta kuumassa kylve monta kertaa. / Mitä tahdot niin syö ja juo, / jos onni sinulle kohtuuden suo. / Tässä kuussa syömän pitää (kuten Galenos sanoo) makeaa ruokaa ja suurustamatta mettä juoman ja tuoksuruutaa puolanmintun kanssa juomassa nauttiman ja hyvin ruokaa keittämän. Voi myös kylpeä, mutta ei polttavassa. Ei pääsuonta pidä iskeä eikä peukalosuonta.'

Repetitio mater studiorum est, joten käsittelen tässä pitkälti samoja asioita kuin muissakin vastaavissa kirjoituksissa. En kuitenkaan käsittele erikseen ortografiaa, jonka erityispiirteet käyvät ilmi fonologisien ja morfologisien esimerkkien kautta.

Kuten nykyvirossa, vanhassa kirjasuomessa ei ole vielä tapahtunut pitkien vokaalien diftongisoitumista. Tekstissä esiintyvät tällä kertaa seuraavat sanat: szöö > syö, ioo > juo, szoo > suo, sömen > syömän, roca > ruokaa, ioman > juoman, rogā /rooɣan/ > ruoan, mös > myös, szonda > suonta. (Vokaalin edellä pitkä vokaali ei ole diftongisoitunut vaan lyhentynyt ja supistunut seuraavan vokaalin kanssa diftongiksi, mistä seuraavat sellaiset vaihtelut kuin juon : join ja syön : söin.) Vertailun vuoksi virossa esiintyvät sööma 'syödä, jooma 'juoda' ja soon 'suoni'. Toisin kuin virossa, Agricolan kielessä */ee/ on kuitenkin diftongisoitunut muotoon /ie/, esim. Somen kieli vrt. viron soome keel.

Nykykielessä k:n heikkona asteena esiintyvää v:tä (luku : luvun) tai katoa (haku : haun, velka : velan) edustaa Agricolalla soinnillinen hankausäänne [ɣ], jonka hän merkitsee kirjoituksessa joko g:llä tai digrafilla gh, esim. teghet /teɣet/ 'teet', rogā /rooɣan/ 'ruoan'. Samaten nykykielen d:tä t:n heikkona asteena (pato : padon) vastaa Agricolalla soinnillinen dentaalifrikatiivi [ð], jonka hän kirjoittaa niinikään joko yksinkertaisella d:llä tai digrafilla dh, esim. pide /piðä/ 'pidä' ja cochtudhen /koxtuuðen/ 'kohtuuden'. Länsimurteissa t:n heikko aste on [r], ahtaammalle jäänyt [l] (esim. kären, kälen) tai jo kaiketi kadonnut [ð], itämurteissa taas kato (esim. käet), jonka yhteyteen on toisinaan syntynyt siirtymä-äänne [h], [j] tai [v] (esim. käjet). Suomen puhekielelle alkujaan vieras yleiskielen [d] on oikeastaan syntynyt kirjoitusasun perusteella ruotsin kielen vaikutuksesta.

Virolaiseen sekä tietenkin varsinais-suomalaiseen tapaan monet Agricolan muodot ovat suomen nyky-yleiskieleen verrattuna loppuheittoisia: päästes ~ päästäsi, heltes ~ helteessä, swrustamat ~ suurustamatta, palauass ~ palavassa.

Nykyään adverbin hyvästi sijasta pitäisi huolitellussa kielessä käyttää sanaa hyvin, mutta Agricolalla hyuesti/hywesti on ylivoimaisesti yleisempi kuin vain muutaman kerran esiintyvä hyuin/hywin.

Sijamuotojen käyttö eroaa Agricolalla hieman nykyisestä: hän mm. kirjoittaa säännöllisesti telle kwlla ~ tässä kuussa. Nykysuomessa preposition ilman kanssa käytettäisiin partitiivia (esim. ilman kipua), mutta Agricola käyttää nykyviron tapaan abessiivia: ilman kiwutta. Pronomini sinun voi Agricolalla olla possessiivisen lisäksi myös datiivinen: ios onni sinun cochtudhen szoo 'jos onni sinulle kohtuuden suo'.

Calenos on Galenos (129 - 199), tunnettu kreikkalainen lääkäri, jonka nimeä kantoi myös pitkään käytössä ollut Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan pääsykoekirja.