lauantai 17. tammikuuta 2015

Miksi idiootteja sanotaan idiooteiksi?

"Koska ne on niin tyhmiä."

Otsikko ja yllä oleva vastaus mukailevat lapsenomaista ajatusta, että "sikoja sanotaan sioiksi siksi, että ne ovat niin likaisia eläimiä". Vastaavasta muodon ja merkityksen suhteen väärinymmärryksestä kärsivät varmaan karkeasti arvioiden lähes kaikki ihmiset, vaikka vaihtelu onkin suurta esimerkiksi yksikielisen lapsen ja kosmopoliitin aikuisen välillä. En kuitenkaan tällä kertaa käsittele monimutkaisia semanttisia kysymyksiä vaan sitä, miksi typeryksistä käytetään sanaa idiootti. Välitön motivaatio etymologisen selityksen kirjoittamiselle on eräs jokin aika sitten aiheesta käymäni keskustelu sekä ylipäänsä se, että olen useammin kuin kerran törmännyt sanan yliyksinkertaistaviin ja suorastaan virheellisiin selityksiin.

On syytä muistaa, että vaikka sanan etymologia pohjalla onkin kreikan adjektiivi ἔτυμος, joka merkitsee 'todellista, oikeaa' (ja siitä substantiivi ἔτυμον 'oikea merkitys'), ei kyseessä ole varsinaisesti oppi sanojen oikeista merkityksistä, vaan yksinkertaisesti sanan muodon ja merkityksen historian kuvaus. Sanaa idiootti voikin luontevasti käyttää ihmisistä, jotka tuntevat tarvetta kutsua muita idiooteiksi saivartelemalla sanan jostain enemmän tai vähemmän kuvitellusta "alkuperäisestä merkityksestä". Joissakin yhteyksissä on toki luontevaa käyttää lainasanoja käännösvastineina, vaikka niiden merkitys olisikin nykyään eri kuin käännettävässä alkutekstissä, esim. barbaari.

Muodollisesti sanan historia on suhteellisen yksinkertainen: idiootti on suomenkielinen muoto ruotsin sanasta idiot, joka puolestaan perustuu latinan sanaan idiota, joka on latinisoitu muoto kreikan sanasta ἰδιώτης, joka on johdettu -της-johtimella adjektiivista ἴδιος, joka puolestaan on muodostettu tavallisella -ιος-johtimella juuresta ιδ-. Samasta indoeurooppalaisesta kannasta kuin kreikan ιδ- ovat peräisin myös latinan suus '-nsa, -nsä', gootin swes 'oma' ja sanskritin sva 'oma'. (Vastaavasta äännevastaavuudesta löytyy toinenkin esimerkki: kreikan ἰδίω 'hikoilla' on samaa kantaa kuin sanskritin svedate 'hikoilla', englannin sweat ja latinan sudor 'hiki'.)

Adjektiivi ἴδιος esiintyy jo homeerisessa kreikassa merkityksessä 'yksityinen, oma' vastakohtana adjektiiveille κοινός ja δήμιος, jotka voidaan molemmat kääntää 'julkinen'. Johdos ἰδιώτης esiintyy niinikään vanhemmassa kirjallisuudessa merkityksessä 'yksityishenkilö' erotuksena viranhaltijoista. Gresistien suosikkikirjailijalla Ksenofonilla sana näyttäisi merkitsevän alla olevassa sitaatissa teoksesta Kyyroksen sotaretki (1,3,11) yksittäistä sotilasta (vrt. englannin private):
καὶ ἕως γε μένομεν αὐτοῦ σκεπτέον μοι δοκεῖ εἶναι ὅπως ἀσφαλέστατα μενοῦμεν, εἴ τε ἤδη δοκεῖ ἀπιέναι, ὅπως ἀσφαλέστατα ἄπιμεν, καὶ ὅπως τὰ ἐπιτήδεια ἕξομεν: ἄνευ γὰρ τούτων οὔτε στρατηγοῦ οὔτε ἰδιώτου ὄφελος οὐδέν.

'ja niin kauan kun pysymme täällä, on mielestäni selvitettävä, miten voimme pysyä parhaiten turvassa, ja jos vihdoin päätetään lähteä, miten turvallisimmin lähdemme, ja mistä tulemme saamaan täydennyksiä, sillä ilman täydennyksiä ei päälliköistä eikä sotamiehistä ole mitään hyötyä.'
Saman kirjailijan toisessa teoksessa Ratsuväen komentaja (8,1) sana esiintyy kuitenkin selvästi eri merkityksessä:
τοὺς μέντοι μέλλοντας δυνήσεσθαι ἀσφαλῶς τὸ πολὺ κρεῖττον στράτευμα κακουργεῖν σαφῶς δεῖ τοσοῦτον διαφέρειν ὥστε αὐτοὺς μὲν ἀσκητὰς φαίνεσθαι τῶν πολεμικῶν ἐν ἱππικῇ ἔργων, τοὺς δὲ πολεμίους ἰδιώτας.

'Kuitenkin niiden, jotka haluavat kyetä turvallisesti tuottamaan tappioita suuremmalle joukolle, on selvästi oltava niin paljon parempia, että he näyttävät olevan ammattilaisia hevosopillisessa sotataidossa, vastustajat amatöörejä.'
Hilla Halla-aho kääntää tässä sanan ἰδιώτης ilmaisulla harrastelija (Hevostaito 2003), ja hänen käännöksensä on muutenkin paljon luettavampi kuin yllä oleva. Sotilassanaston kääntämisestä kirjoitin aikaisemmin täällä.

(Yllä olevat esimerkit valaissevat ohimennen sitä, miten paljon alkutekstin merkitysvivahteista hukkuu käännöksessä. Huvittavaa kyllä, yllä siteeratuissa otteissa olevat vastakohtaparit voisi "suomentaa" käyttäen niitä vastaavia lainasanoja strategi - idiootti ja askeetti - idiootti, vaikka tässä yhteydessä se ei missään nimessä olisi luontevaa.)

Jälkimmäiseen Ksenofon-otteeseen liittyen sanaa käytettiin eri yhteyksissä merkityksessä 'maallikko' erotuksena eri alojen ammattilaisesta. Kuten suomenkielisellä vastineella, myös kreikan sanalla on epäilemättä ollut tässä merkityksessä peijoratiivinen merkitysvivahde, mikä selittää johdannaismerkitykset 'taitamaton, oppimaton' ja 'tyhmä'. Seuraava esimerkki on Uudesta testamentista (Αp. t. 4:13):
Θεωροῦντες δὲ τὴν τοῦ Πέτρου παρρησίαν καὶ Ἰωάννου καὶ καταλαβόμενοι ὅτι ἄνθρωποι ἀγράμματοί εἰσιν καὶ ἰδιῶται, ἐθαύμαζον 

'Mutta nähdessään Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaittuaan, että he olivat koulua käymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät.'
(Käännös muokattu muodollisesti alkutekstiä vastaavammaksi vuoden 1938 raamatunkäännöksestä.)

Merkityksestä 'tyhmä' on latinan kautta johdettu lääketieteellinen, nykyään jo käytöstä poistunut termi. Haukkumakäytössä sanalla idiootti lienee vastaava tausta kuin esimerkiksi sanoilla jälkeenjäänyt ja vammainen sekä sokea ja kuuro. Vammoihin ja rajoitteisiin liittyvät termit muuttuvat tunnetusti ajan mittaa haukkumanimiksi, mikä johtaa uusien termien käyttöönottoon. Voi tietysti myös olla, että ainakin joissakin kielissä sana on lainattu latinasta merkityksessä 'tyhmä' kulkematta varsinaisesti lääketieteellisen termin kautta.

Merkitykseen 'oma, erikoinen' liittyviä sivistyssanoja ovat idiolekti ja idiomi sekä idiosynkrasia ja siihen liittyvä idiosynkraattinen. Myös sanaa idiotismi on käytetty merkityksessä 'ominaispiirre', vaikka nykyään sana viittaa yksinomaan typeryyksiin. Sivumennen sanoen sanasta oma johdettuja sanoja omituinen ja omituisuus käytettiin aikaisemmin samoissa merkityksissä kuin nykyään sanoja ominainen ja ominaisuus, mikä saattaa hämmentää vanhempia suomenkielisiä tekstejä lukevaa. Sama pätee sanaan yksityinen, jota on aikaisemmin käytetty samassa merkityksessä kuin nykyään sanaa yksittäinen.

Loppukevennyksenä ote vanhasta erityispedagogiikan tenttikirjastani Erityispedagogiikan perusteet (2007, s. 37):
Politiikan alueella keskeistä on ollut valtionkansalaisten tuottaminen, jolloin on kuljettu käsi kädessä äänioikeuden laajentumisen kanssa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on idiootti-sanan etymologia; alkuaan kreikankielinen termi merkitsi niitä, joitka eivät osallistuneet politiikkaan, vaikka heillä olisi ollut siihen oikeus ja velvollisuus. Kansan yhtenäisyys, yhteenkuuluvuus ja yhteistyökyvyn korostus ovat pysyvää perusdoktriinia; samoin isänmaallisuus ja kiinnittyminen suomalaiskansalliseen identiteettiin ovat jatkuvasti esillä.
(Korostus alkuperäinen.) Toisaalla samassa teoksessa selitetään sana handicap seuraavasti (s. 31):
Ensin jo satoja vuosia sitten on kiinnostuttu impairment-tyyppisistä aistivammaisista, sitten mukaan ovat tulleet laajemmin henkisen kapasiteetin häiriöt (disability) ja vasta viimeksi vuorovaikutuksen häiriöt. Kehä umpeutuu, kun muistetaan, että handicap-sanan etymologia on cap in hand eli kerjäläinen. Ruotsiksi handikapp merkitsee ravikilpailuissa tasoitusta; myös golfin pelaajat ovat omaksuneet termin englanninkielisessä asussaan omaan käyttöönsä.
(Korostukset alkuperäisiä.) Ymmärrän toki, ettei erityispedagogeilta tule edellyttää erityisasiantuntemusta kieliasioissa, mutta kannattaako silti painattaa kirjassa asioita, jotka olisi melko helposti ja nopeasti voinut tarkistaa? Mieleen tulee myös samaisen oppiaineen eräs luento, jonka aikana luennoitsija tuli maininneeksi sanan dysleksia tulevan latinasta ja sanan kognitio kreikasta. Koska asia sattuu olemaan juuri toisinpäin (taustalla ovat δυσλεξία ja cognitio, jotka selvästi muodostuvat kummankin kielen komponenteista), ajattelin olla avulias ja luennon jälkeen mainita asiasta hyvässä hengessä. Luennoitsija ei kuitenkaan ollut tästä mielissään, vaan vakuutti minun olevan väärässä, sillä hän "tuntee kyllä kirjan tekijän". Kun toisella kertaa kysyin häneltä jostain aivan muusta asiasta, hän sattui muistamaan, että minullahan "oli ollut kysymys niistä sanoista", ja ilmoitti tarkistaneensa tutultaan asian olevan juuri niin kuin hän oli sanonut.

4 kommenttia:

  1. Nykyään ei ole vaikeaa tarkistaa asiaa vaikka Internetistä. Toisaalta taas en itsekään jaksaisi tarkistaa erityispedagogiikkaan liittyvää sivujuonnetta, joten ei kaikkea voi heiltäkään vaatia. Ehkä eniten tässä ärsyttää tuollainen "minä olen opettaja, minä tiedän kaiken" -asenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Ja pedantti perfektionismi on tietysti pahimmillaan kyltymätön aikavaras.

      Poista
  2. Βάρβαρος-sanasta huomautetaan usein, että sen merkitys oli vain 'muuta kieltä kuin kreikkaa puhuva'. On kuitenkin syytä muistaa, että tämä ei tarkoita sitä, ettei siihen olisi sisältynyt ehkä voimakastakin ylenkatsetta kreikkalaiselta puolelta.

    Ἰδιώτης-sanasta oli Päivö Oksala sitä mieltä, että nykymerkityksen kehittymiseen vaikutti myös, että omissa oloissaan elelevää aletaan pitää omituisena ja omituista tyhmänä.

    Toinen Paavali-sitaatti näyttää aivan saman merkityksen: 2. korinttilaiskirjeessä kohdassa 11:6 lukee "εἰ δὲ καὶ ἰδιώτης τῷ λόγῳ, ἀλλ' οὐ τῇ γνώσει." Vuoden 1992 suomennoksessa "puhetaitoni on ehkä kehno, mutta tietoni ei", vuoden 1938 versiossa "jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa". Vanha suomennos on yllätyksettömästi kirjaimellisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisin suorastaan todennäköisenä, että kaikkien kielten 'ulkomaalaista' merkitsevät sanat välittävät ainakin toisinaan negatiivisia merkitysvivahteita.

      Kirjataan tähän vielä, että loput kolme sanan ἰδιώτης esiintymää UT:ssa ovat kaikki 1. korinttolaiskirjessä, joissa sana on vanhassa suomennoksessa käännetty "oppimattomaksi" (1. Kor. 14:16) ja "opetuksesta osattomaksi" (1. Kor. 14:23-24), uudessa suomennoksessa kaikissa kohdissa "ulkopuoliseksi".

      Poista