tiistai 20. tammikuuta 2015

Ilmaisun "martial arts" etymologiaa

Historiallisia eurooppalaisia kamppailulajeja (HEMA) käsittelevässä kirjallisuudessa toistuva teema on, että vaikka ilmaisu martial arts viittaa nykyään pääasiassa aasialaisiin kamppailulajeihin, on ennen vanhaan Euroopassakin osattu kamppailla asein ja aseetta. Teoksen Masters of Medieval and Renaissance Martial Arts: Rediscovering the Western Combat Heritage (2008) esipuheessa John Clements kirjoittaa:
While the term "martial arts" itself has become somewhat synonymous today with meaning "East-Asian fighting arts," for centuries highly developed European martial arts existed. It is from the Latin ars (or artes) martiales that the English term "martial art" - referring to the "arts of Mars," the Roman god of war - was formed.
Pari vuotta aikaisemmassa lähteessä hän kirjoittaa samasta aiheesta hieman yksityiskohtaisemmin (Meibukan Magazine, special edition no. 1 January 2006, s. 2):
While the term "martial arts" today is typically synonymous with "Asian fighting art", for centuries highly sophisticated European martial systems existed. It is from the Latin that we actually derive the English term, "martial arts" - from "arts of Mars", the Roman god of war. The term "martial art" was used in regard to fighting skills as early as the 1550s and an English fencing manual of 1639 referred specifically to the science and art of swordplay. In reference to Medieval and Renaissance combat systems the terms "fencing" and "martial arts" should thus be viewed as synonymous. Fencing was in essence the "exercise of arms" - and arms meant more than just using a sword.
Edellisen lainauksen alku löytyy jo aikaisemmin ilmestyneen teoksen Sigmund Ringeck's Knightly Art of the Longsword (2003) esipuheesta:
While the term "martial arts" today is typically synonymous with "Asian fighting art," for centuries highly sophisticated European martial arts existed. It is from the Latin that we actually derive the English term "martial arts" - from "arts of Mars," the Roman god of War.
Ellen erehdy, ajatus näyttäisi olevan, että termi martial arts tai sen latinankielinen vastine (artes martiales) olisi ollut käytössä merkityksessä 'kamppailutaito, kamppailulaji' jo ennen aasialaisten kamppailulajien saapumista länteen. (Muussa tapauksessa en ymmärrä, mitä merkitystä latinankielisen muodon käsittelyllä olisi.) On tietysti muistettava, että sana ei ole sama kuin asia (eikä "termi" ole sama asia kuin "käsite"), eli vaikka Euroopassa on osattu taistella aseetta ja asein vähintään yhtä hyvin kuin Aasiassakin, ei tämä vielä kerro mitään ilmaisun martial arts etymologiasta tai sen "oikeasta merkityksestä". Asia on kuitenkin lähemmän tarkastelun arvoinen.

(Uuslatinaa sivunneen kirjoitukseni lukeneet ymmärtänevät, että vaikka sanojen art ja martial pohjalla ovat - tosin luultavasti ranskan kautta - latinan sanat ars ja martialis, ei tästä seuraa, että lausekkeen martial arts pohjalla olisi latinankielinen ilmaisu artes martiales, kuten ei myöskään ilmaisun nuclear missile pohjalla ole latinankielinen missile nucleare.)

Oxford English Dictionary (OED) esittää, että pääasiallisesti monikossa esiintyvä martial art on käännöslaina joko japanin ilmaisusta bugei tai bujutsu, jotka puolestaan ovat käännöslainoja keskikiinasta. Varhaisin annettu sitaatti on vuodelta 1920 japani-englanti-sanakirjasta, jossa sanan bugei selitykseksi annetaan 'military arts (accomplishments); feats of arms; martial arts.' Tämän tiedon perusteella kyseinen termi viittaisi käytännössä alunperin juuri japanilaisiin lajeihin.

OED:ssa listattuja "ensiesiintymiä" vanhempien esiintymien etsiminen kirjallisuudesta on eräänlainen akateeminen harrastus, ja itsekin tunnustaudun tällaiseksi "predatoriksi". Koska OED:ssä siteerattu sanakirja antaa myös käännösvastineen military arts, tuntuisi oudolta, että martial arts olisi vielä tämän lisäksi keksitty ainakaan sanakirjan tarpeisiin. Toki jos martial arts on muodostettu englannin kielen aineksista martial ja art japaninkielisen ilmaisun mallin mukaan, on se tässä yhteydessä ja tässä merkityksessä käännöslaina, vaikka joku muu olisikin aiemmin käyttänyt samoja sanoja yhdessä jossain muussa merkityksessä. Eräs mahdollisuus voisi olla, että military arts on käännöslaina tai oikeastaan sananmukainen käännös, ja martial arts varsinainen käännös, jossa japaninkielinen ilmaisu on käännetty olemassaolevalla, enemmän tai vähemmän vakiintuneella ilmaisulla. Tässä yhteydessä vertailun vuoksi mainitsemisen arvoinen tapaus on Chinese boxing, joka ei ole käännöslaina mistäään kiinalaisesta ilmaisusta (tosin elokuvassa Way of the Dragon ilmaisua ja sen kantoninkielistä vastinetta 中國拳 jūng-gwok-kỳuhn 'Kiina-nyrkki' käytetään erottamaan kiinalainen kamppailutaito ravintolan työntekijöiden harjoittelemasta karatesta) vaan luonteva, vaikkakin vanhentunut, ilmaisu kuvaamaan kiinalaisia kamppailutaitoja englanninkielisistä lähtökohdista (vrt. thaiboxing, Turkish oil wrestling)

Ennen ilmaisun martial arts ensiesiintymien tarkastelua on syytä kiinnittää huomiota englanninkielisen ilmaisun nykymerkitykseen. Japanilaisessa mielessä käsite sisältää aseettoman ja aseellisen kamppailun lisäksi myös muita sotilaalta vaadittuja taitoja kuten esimerkiksi ratsatusta, mutta ei joukkojen johtamisen taitoa eli ns. sodankäynnin taitoa. Englanniksi martial arts ei nykyään viittaa myöskään mihinkään yleisempään sotatieteen tasoon eikä edes taistelutekniikkaan, vaan lähinnä nimen omaan aseettomaan tai lyömä- ja teräasein käytävään kamppailutaitoon, joka on järjestynyt jonkinlaiseksi koulukunnaksi. Perinteiset (urheilu)lajit kuten nyrkkeily ja paini näyttäisivät olevan tässä suhteessa edelleen rajatapauksia. Yksikössä martial art viittaa johonkin tiettyyn "lajiin", esim. kendoon (kenjutsuun) tai judoon (jujutsuun), kun taas monikossa martial arts viittaa epämääräisesti näiden lajien muodostamaan kokonaisuuteen tai lajeihin yleisesti.

Jotta voitaisiin todeta, kuinka järkeviä Clementsin kommentit ovat, pitäisi selvittää, onko englannikielistä termiä martial arts tai sen oletettua latinankielistä esikuvaa artes martiales käytetty yleisesti vastaavassa merkityksessä, joka termillä martial arts nykyään on, mutta nykymerkityksestä poiketen viittaamaan eksplisiittisesti eurooppalaisiin kamppailutaitoihin.

Sivuhuomiona mainittakoon, että englannin sanalla art on (yksinkertaistaen) merkitykset 'taito' ja 'taide', joista ensiksi mainittu on alkuperäisempi. Se, että ilmaisussa martial arts pääsana on ymmärrettävä sanan alkuperäisessä merkityksessä, ei kuitenkaan juurikaan auta ilmaisun kronologian suhteen, sillä sanan merkitys ei ole missään vaiheessa täydellisesti muuttunut vaan ainoastaan leventynyt jo joskus ennen 1600-lukua.

Clementsin mainitsema "English fencing manual of 1639", joka eksplisiittisesti viittaa miekkailuun termillä martial art, on Pallas armata (1639). Teoksen esipuheessa on seuraavanlainen kohta:
Not for thy love, or kindnesse showne to me
Doe I commend this Booke, or yet praise thee
For though I know thou art a friend of mine,
I praise this for its own sake, not for thine,
Thou herein to the Reader dost impart
In a plaine way that famous Martiall art
Of fencing, which by charge and toylesome paine
Thou hast attain'd, and striv'st to make us gaine
By thy great labour, and hereby dost prove
That th'art not onely full of skill but love
Of th'common good, for which thy name shall be
Both lov'd of us and our posteritie.
(Lihavointi minun.)

Koska kyse on mitallisesta tekstistä, on varottava tekemästä liian jyrkkiä johtopäätöksiä siinä esiintyvien fraasien perusteella. Relevantti kysymys on, liittyykö adjektiivi martiall sanaan art yhtä kiinteästi kuin nykyisessä lekseemissä martial art, vai onko kyse tilapäisestä muodosteesta, jossa adjektiivi martiall määrittää sanaa art samalla tavalla kuin edellä oleva adjektiivi famous. Jälkimmäisessä tapauksessa lauseke martiall art of fencing osittuisi [martiall] [art of fencing] eikä [martiall art] [of fencing]. Kyseessä voisi tällöin olla runollinen tilapäismuodoste: vaikka jossain runossa esiintyisi kuvitteellinen ilmaisu nautical art of rowing, ei se kuitenkaan välttämättä implikoisi ilmaisun nautical art olemassaoloa omana lekseeminään. Joka tapauksessa ilmaisu martial(l) art ei esiinny muualla teoksessa lainkaan, ja alkusanoissakin itse taitoon ("lajiin") viitataan termillä Art of Defence. Ilmaisu art of x vastaa latinankielistä formulaa, jossa sanaa ars määrittää joko adjektiivi tai gerundin genetiivi (ks. alempana).

En valitettavasti löytänyt tähän hätään 1550-luvulta esimerkkiä sanan martial art (tai ars martialis) käytöstä. Joka tapauksessa todettakoon, että jos termi olisi ollut yleisessä käytössä latinassa, voisi olettaa, että sen vulgaarimuoto tavattaisiin italiassa (nykyitalian arte marziale lienee käännöslaina englannista): en kuitenkaan sattunut löytämään tämän tyyppistä ilmaisua mistään romaanisesta oppaasta huolimatta siitä, että adjektiivi marziale on tavataan italiassa jo 1300-luvun alkupuolella.

Lienee paikallaan tarkastella myös antiikkisia esimerkkejä. Platonin Lakhes-dialogissa käsitellään sitä, pitäisikö nuorukaisen harrastaa asetaitoja; itse taitoon tai oppiin viitataan sellaisilla substantivoituilla adjektiiveilla kuin τὸ ὁπλιτικόν ja τὰ ὁπλιτικά (ὁπλιτικός 'raskasase-') sekä epämääräisemmillä ilmaisuilla μάθημα 'oppi' ja παιδεία 'kasvatus'. Joskus 300-luvulla elänyt Publius Flavius Vegetius Renatus viittaa kokoomateoksessa De re militari ('sotilasasiasta') sotilaallisiin taitoihin usealla eri ilmaisulla. Kaluston käyttöön liittyvät armorum ars (2,12; 3,2), ars armaturae (2,22), ja mechanica ars (4,17; 3,22), merkitykseltään yleisempiä ovat ars bellandi (1,13; 2,18; 4,30), militaris ars (1,13; 2,4), ars bellica (2,23; 3,9; 3,10) sekä scientia et ars pugnandi (3,10). Löytyypä myös sellainen kuin ars proeliarum (3,1) eli 'taisteluiden taito'. Vegetiuksen teoksessa on eräs kohta, joka saattaa huvittaa historiallisten kamppailutaitojen harrastajaa (1,8):
Signatis itaque tironibus per cotidiana exercitia armorum est demonstranda doctrina. Sed huius rei usum dissimulatio longae securitatis aboleuit. Quem inuenias, qui docere possit quod ipse non didicit? De historiis ergo uel libris nobis antiqua consuetudo repetenda est.

'Kun alokkaat on merkitty, oppi on iskostettava päivittäsillä aseharjoituksilla. Pitkän rauhanajan aiheuttamat laiminlyönnit ovat kuitenkin hävittäneet harjaantuneisuuden tähän asiaan. Onko ketään, joka osaisi opettaa sitä, mitä itse ei ole oppinut? Näin ollen meidän on haettava muinainen oppi historioitsijoilta eli kirjoista.'
Uudempaa kirjallisuutta edustavassa, 1320-luvulta peräisin olevassa tunnetussa käsikirjoituksessa Tower Fechtbuch (Royal Armories MS I.33) käytetään termiä ars dimicatoria 'kamppailutaito'. Noin sata vuotta myöhemmin Fiore dei Liberi viittaa latinankielisessä esipuheessaan teokseensa sanoilla liber duellandi et dimicandi sekä itse oppiin italiankielisellä ilmaisulla milicie iochalle ('sotilaallinen leikki'?)Latinankielisen käännöksen (Bibliothèque Nationale de France MS Latin 11269) otsikko Florius de arte luctandi ('Fiore taistelutaidosta') on ilmeisesti lisätty vasta joskus 1700-luvun alussa.

Vuodelta 1532 peräisin olevassa T. Elyotin laatimassa Plutarkhos-käännöksessä (teoksesta Περὶ παίδων ἀγωγῆς) on seuraavanlainen, aihetta läheltä liippaava kohta:
It shall be most expedient to exercise children in feates of armes, as in rydynge and chasyng, castynge of iauelyns and dartes, shotynge in the longe bowe, and suche other marcial actes.
(Korostus minun.) Tässä adjektiivilla marcial viitataan juurikin sotilaallisiin taitoihin, vaikka pääsana onkin actes. Alkutekstissä käytettävä ilmaisu on στρατιωτικοὶ ἀγῶνες, jonka Friedrich Dübner käänsi (1841) latinaksi ilmaisulla militaria opera. Adjektiivin marcial käyttö englannissa johtunee ennemminkin sanan ranskalaisperäisestä elämästä englannin kielessä: merkitys 'sota-, sotilas-' näkyy myös sellaisissa ilmaisuissa kuin court martial 'sotaoikeus' ja martial law 'sotatilalaki'. Vastaavasta käytöstä käy esimerkiksi myös Edward Polehampton, joka siteeraa teoksessaan The Gallery of Nature and Art; Or, a Tour Through Creation and Science (1821) nuorempaa Pliniusta kääntäen ilmaisun navaliumque ac bellicarum artium (5,67) muodossa naval and martial arts (s. 371). Ehtaan 1600-luvun tyyliin bellicae artes olisi voitu "kääntää" englanniksi muotoon bellic arts, kuten navales artes on tässä käännetty naval arts, mutta adjektiivi bellic ei jostain syystä vaikuta olleen koskaan kovin suosittu sana. Huomattakoon vielä, että tässä kohden joka tapauksessa viitataan 'sodankäynnin taitoon' yleisemmin eikä 'kamppailulajiin'.

Varovainen johtopäätökseni edellä sanotun perusteella on, että ilmaisua martial arts tai sen latinankielistä vastinetta artes martiales ei liene käytetty ennen nykyaikaa sellaisessa merkityksessä, että John Clementsin lausunto olisi kielellisestä näkökulmasta täysin perusteltu. Tämä johtopäätös on helposti falsifioitavissa löytämällä sellaisia tapauksia, jotka ovat minulta jääneet ansaitsemaansa huomiota vaille (esim. se Clementsin mainitsema toinen tapaus). Näyttäisi siltä, että vaikka sanat martial ja art ovat esiintyneet yhdessä ennen aasialaisten lajien leviämistä, on ajatus siitä, että ilmaisun martial arts alkuperäinen merkitys olisi unohtunut ja korvautunut uudella, vahvasti liioiteltu.

On tietysti totta, että teknologisen kehityksen ja kulttuurillisten tekijöiden vuoksi kamppailulajien asema on ollut Euroopassa toisenlainen kuin Itä-Aasiassa. Joillekuille on tästä johtuen saattanut syntyä sellainen mielikuva, että itämaiset taidot ovat korkeampitasoisia kuin mitä Euroopassa on koskaan osattu, mikä ei tietenkään ole erityisen perusteltu näkemys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti