Gluteenista, matematiikasta ja kunnallisvaaleista

[Källinjälkeinen, muistinvaraisesti palautettu versio.]

Törmäsin vahingossa muutamiin kielenkäyttöön liittyviin väitteisiin, joita halusin kommentoida, mutta katsoin parhaaksi käsitellä niitä täällä ikään kuin asiayhteydestään irrotettuina ja alkuperäisiin lähteisiin linkittämättä. Lukija voi halutessaan olettaa, että olen tekemisen puutteessa (heh) keksinyt kaikki nämä väitteet itse, riippumatta siitä, että on itse mahdollisesti esittänyt niitä jossain.

Väite numero 1: "Muoto gluteeni on väärin, pitäisi olla gluteiini."

Eräässä kommentissa esitettiin esimerkkinä kielenhuollon turhuudesta se, että muotoa gluteeni pidetään oikeana siksi, että se on vakiintunut käyttöön. Kielenhuollon merkitys on kommentaattorin mukaan siis vain toteava, ei ohjaava, mikä johtaa kielen rappioon, sillä hänen mielestään oikea muoto olisi gluteiini, koska kyseessä on proteiini; samanlaista logiikkaa noudattaa myös nimitys ksylitoli, joka on eräs alkoholi.

(En nyt edes mene siihen, että kaikki kieli on lopulta vakiintunutta käyttöä onomatopoeettiset ja ikonista periaatetta noudattavat muotokeinot mukaan lukien.)

Koska kemian ja hiukkasfysiikan ilmiöt ovat molekyyli- ja atomitasolla huomattavan kaukana arkielämästä, jossa ihmiskieli on syntynyt, on ihan asiallista kysyä, mistä tieteen terminologia on tullut. Kauan tunnettujen aineiden lisäksi (esim. rauta, kupari, kulta) jotkut myöhemmin keksityt alkuaineiden nimet ovat suomeksikin jokseenkin läpinäkyviä, kuten happi, vety ja typpi (vrt. saksan Sauerstoff 'hapanaine', Wasserstoff 'vesiaine' ja Stickstoff 'tukahdutusaine', jonka suomenkielinen vastine tosin tulee sanasta typehtyä). Useimmissa tapauksissa kyse on kuitenkin latinan tai kreikan sanoista, jotka tietenkin alkujaan merkitsevät jotain täysin arkipäiväistä: esimerkiksi kelpaavat edellä mainittujen alkuaineiden englanninkieliset nimet oxygen, hydrogen ja nitrogen, joiden pohjalla ovat kreikan sanat ὀξύς 'terävä, hapan', ὕδωρ 'vesi' ja νίτρον 'sooda'. Päätteen -gen taustalla on ranskan kielessä kemian tarpeisiin keksitty -gène, joka pohjautunee kreikan muodollisesti vastaavaan yhdysadjektiivien jälkiosaan -γενής, joka voitaisiin sekä asiallisesti että etymologisoivasti suomentaa '-lainen'.

Sana alkoholi tulee espanjanarabian sanasta al-kuḥul, jossa al on määräinen artikkeli ja kuḥul viittaa meikkinä käytettyyn antimonijauheeseen. Sanan merkitys on sittemmin muuttunut merkitsemään alkoholijuoman tislaamalla saatavaa olemusta eli 'alkoholia'. Kemiassa alkoholista on tullut kuitenkin yläkäsite, ja alkoholijuomissa esiintyvää alkoholia nimitetään takemmin etanoliksi. Lukion kemiantunneilta mieleen muistuvat metanoli, etanoli, propanoli ja butanoli sekä vastaavat alkaanit metaani, etaani, propaani ja butaani. Päätteiden -oli ja -aani merkitysten erottaminen 'alkoholiksi' (kemiallisena terminä, ei arkimerkityksessään!) ja 'alkaaniksi' on esimerkki pyrkimyksestä systematisoida nimistöä: jopa sana alkaani perustuu sanaan alkoholi. Koska (al)kemian historia on pitkä, on nimistön historian kerroksisuus jossain määrin näkyvissä nykyään käytettävässäkin nimistössä: sanan ksylitoli loppuosa -oli on jo edellä mainittu 'alkoholi', alkuosa ksyl- tulee kreikan sanasta ξύλον 'puu' ja väliin jäävä -it- on pohjimmiltaan sama kuin mineraalienkin nimissä käytettävä -iitti. Yhdistelmä -itoli on vakiintunut merkitsemään sokerialkoholeja, esim. sorbitoli, maltitoli.

Kemian terminologian taipumus pilkkoa sanoja on mielenkiintoinen esimerkki tietoisesti kehitetyistä analogiamuodosteista ja jopa kokonaisten sanojen muuttumisesta johtimiksi. Ilmiö ei sinänsä poikkea siitä, että englannin hamburger on ymmärretty yhdyssanaksi (jollainen sen pohjalla oleva nimi Hamburg toki etymologisesti on), jossa alkuosa voidaan vaihtaa sen mukaan, mitä välissä on joko pihvin tilalla tai sen kanssa, esim. cheeseburger 'juustohampurilainen' tai fishburger 'kalahampurilainen'. (Mieleen tulee myös arabiasta swahiliin lainattu kitabu 'kirja', jonka ensitavu ki on swahilissa käsitetty substantiiviluokan tunnukseksi; päinvastaisesta käy esimerkiksi ylempänä mainittu alkoholi.) Pidätän joka tapauksessa oikeuden pitää hassuna sitä, että kreikan maskuliinin yksikön nominatiivin pääte -ος on saanut merkityksen 'sokeri', nimittäin γλεῦκος 'makea viini, makeus' > ra. glucose 'glukoosi', jonka mallin mukaan muut -oosi-päätteiset nimet on muodostettu, esim. fruktoosi 'hedelmäsokeri'. (Ja merkitseehän latinan monikon datiivin päätekin nykyään 'linja-autoa'!)

Edellinen selostus antanee käsillä olevan asian eli gluteenin kannalta riittävän kuvan kemiallisen nimistön periaatteista. Sanaa gluteeni ei ole kuitenkaan johdettu millään päätteellä, vaan se on suoraan latinan sana gluten 'liima'. Sana proteiini on johdettu kreikan sanasta πρώτειος 'ensiluokkainen' samalla -iini-johtimella kuin monet muutkin aineiden nimet, esim. kofeiini ja gelatiini. Englannissa johdin esiintyy joissain sellaisissakin nimissä, joista se suomessa puuttuu, esim. chlorine 'kloori', fluorine 'fluori', iodine 'jodi'. Sana gluteeni tulee kuitenkin latinan sanasta gluten 'liima' ilman mitään johdinta, eikä siis ole mikään väännös gluteiinista.

En kuitenkaan pitäisi sitä suurena ongelmana, jos gluteenia nimitettäisiin gluteiiniksi. Mutta onko tällainen kieli huolletumpaa ja vähemmän rappeutunutta? Jos seepran nimi muutettaisiin seeproseksi, kun se kerran on eräänlainen hevonen, tulisiko suomesta parempi kieli?

Väite numero 2: "Matematiikka on universaali kieli, jota ei tarvitse opettaa (äidin)kielen kautta."

Tämä ajatus esitettiin keskustelussa, jossa pohdittiin maahanmuuttajaoppilaiden puutteellisen kielitaidon vaikutusta oppimiseen ja siten yleisemmin Pisa-tuloksiin.

Sanaa kieli voi käyttää laajennetussa merkityksessä esimerkiksi ilmaisuissa rakkauden kieli ja musiikin kieli. Samoin voidaan puhua jonkin visuaalisen taidemuodon (kuva)kielestä. Kuvakieli on yksinkertaisimmillaan lähinnä oikeaa kieltä siinä mielessä, että sitä voidaan pitää ikonisen periaatteen korkeimpana ilmentymänä: realistinen kuva esittää jotakin oliota, asiantilaa tai tekoa ja vastaa siis kielellisen väitöslauseen asiasisältöä. Ikonista periaatetta soveltaa myös sarjakuvan kieli esimerkiksi silloin, kun ilmaistaan pitkää hiljaisuutta usealla peräkkäisellä puhekuplattomalla kuvalla, mutta tällainen merkitys pitää jo jossain määrin oppia erikseen. Selvästi konventionaalisesta (vaikkakin tietysti ikonisperäisestä) kuvakielestä voidaan puhua silloin, kun tietynmuotoiset viivat ilmaisevat vaikkapa liikesuuntaa, vauhtia, palelemista tai hajua.

Joka tapauksessa matematiikka ei ole kieli. Yksinkertaisimmin tämän voi osoittaa siten, että mitään oikealla kielellä sanottua tai kirjoitettua ei voi kääntää matematiikaksi. Perusteellisempi todistus onnistuisi tietenkin siten, että verrattaisiin kielen määritelmää matematiikan määritelmään. Kieli on kyky ajatella ja viestiä ajatuksia eli abstrahoida ja yhdistää abstraktiot eli merkitykset merkkiin ja merkkejä käsittelemällä käsitellä ajautuksia. Matematiikkaa en osaa määritellä, muttei tietääkseni osaa oikein kukaan muukaan. Toisaalta ei ole tyhjentävästi selitetty sitäkään, miten merkin ja merkityksen suhde oikeastaan toimii, mitä voitaneen pitää melko keskeisenä asiana kieltä määriteltäessä. Näin ollen ei ilmeisesti voida osoittaa, että matematiikka olisi kieli, mutta käänteinen oletus johtaa mielettömyyteen, koska matematiikaksi ei voida ilmaista mitään: matemaattisten asioiden ilmaiseminen tarvitsee kielen eli merkkijärjestelmän välittäjäkseen. Koska matematiikka on kuitenkin tietoa luvuista (tms.) voidaan matematiikan ajatella sitältyvän kieleen, mutta tämä ei tee siitä kieltä sen enempää kuin muistakaan tiedonaloista, vaikka matematiikka onkin siinä mielessä erityisasemassa, että se on ainakin jossain määrin tosimaailman ilmiöistä riippumatonta.

Matematiikan kieltä ei pidä sekoittaa matemaattiseen merkintätapaan,  joka on tietenkin nykymaailmassa käytännössä kielestä riippumaton: esimerkiksi 4x - 6 = 8x ymmärretään kaikkialla samalla tavalla, mutta suomenkielistä lausetta neljä äks miinus kuusi on yhtä kuin kahdeksan äks ei. Matemaattista merkintätapaa ei kuitenkaan voi opettaa kieltä käyttämättä sellaiselle, joka ei tunne matemaattisia käsitteitä. Toki yhteydenottoyrityksissä muiden planeettojen sivilisaatioiden kanssa on sovellettu ikonisten merkkien ja ei-ikonisten merkkien yhdistelmiä, joiden perusteella vieras äly voisi teoriassa päätellä ei-ikonisten merkkien merkityksen (esim. lukuisilla variaatioilla kaavasta ··· + ····· = ········ voitaisiin opettaa merkkien + ja = merkitykset sekä lukuisilla tosilla ja epätosilla yhtälöillä opettaa merkit merkityksille 'tosi' ja 'epätosi'), mutta oikein ymmärrettynäkin tällainen viesti, oli se kuinka monimutkainen ja pitkälle viety tahansa, ei kuitenkaan käytännön tasolla tarkoittaisi muuta kuin 'olemme olemassa ja tiedämme ainakin sen verran kuin ymmärsitte tästä'. Menetelmää tuskin voitaisiin pitää kouluopetuksen kannalta käytännöllisenä vaihtoehtona.

(Sanaa kieli käytetään metaforisessa merkityksessä myös puhuttaessa ohjelmointikielistä, mutta ohjelmointikieli ei ole nähdäkseni sen enempää kieli kuin auton ohjausjärjestelmäkään. Yritän kuitenkin lähestyä tätä aihetta mieluummin toisella kertaa.)

Väite numero 3: "Ei saa sanoa kuntavaalit, pitää sanoa kunnallisvaalit."

Ajatus on siinä, että koska presidentinvaaleissa valitaan presidentti ja eduskuntavaaleissa eduskunta mutta kuntavaaleissa ei valita kuntaa, on oikea muoto kunnallisvaalit. (Olisi tietysti hassua kysyä, että valitaanko kunnallisvaaleissa sitten joku "kunnallis", tai nillittää siitä, että sanassa presidentinvaali alkuosa on genetiivissä ja kun taas eduskuntavaalissa alkuosa on nominatiivissa.)

Yhdyssanan alkuosa kunnallis- vastaa adjektiivia kunnallinen. Sitä käytetään myös sellaisissa sanoissa kuin kunnallishallinto ja kunnallistalous, ja sen merkitys on suunnilleen 'kuntaan liittyvä, kuntaa koskeva'. Samalla logiikalla kuin puhutaan kunnallisvaaleista voitaisiin eduskuntavaaleista puhua valtionvaaleina tai valtiollisvaaleina; esimerkiksi valtiontalous ja valtionhallinto ovat vakiintuneita termejä.

Ongelma (tai "ongelma") on vastaava kuin sanan tinnitus tapauksessa. Useimmat kielipoliisit suuttuvat kuullessaan muodon tinnitys ja valistavat mielellään, että kyseessä on latinan sana tinnitus (äännetään tosin [tinn'i:tus] eikä ['tinnitus]). Sanasta on kuitenkin johdettu suomenkielinen verbi tinnittää, josta tinnitys on aivan kelvollinen produktiivisella -tUs-johtimella muodostettu johdos. Se, että on olemassa latinalaisperäinen sana, jonka suomalaisittain äännetyltä muodolta tinnitys kuulostaa, on tuskin riittävä syy "kieltää" kyseistä muotoa. Samaten on turha tuomita vääräksi muotoa kuntavaalit vain siksi, että on olemassa myös sana kunnallisvaalit. Muita perusteita voi toki olla olemassa.

Yhdyssanat voi karkeasti jakaa endosentrisiin ja eksosentrisiin. Eksosentrisiä ovat sellaiset yhdyssanat, joiden kumpikaan jäsen ei viittaa tarkoitteeseen: esimerkiksi siniparta ei ole eräänlainen parta, vaan henkilö, jonka parta on sininen. Endosentrisissä yhdyssanoissa yhdyssanan toinen jäsen (edusosa) viittaa tarkoitteeseen, esim. pujoparta, joka on eräänlainen parta. (Kuitenkin molemmissa esimerkeissä yhdyssanan alkuosa määrittää jälkiosaa, joten niitä voi nimittää myös yleisesti määritysyhdyssanoiksi erotuksena summayhdyssanoista.)

Endosentrisin määriteyhdyssanoin kutsuttavat kunnallis-, eduskunta-, presidentin- ja europarlamenttivaalit ovat kaikki jonkinlaisia vaaleja eli semanttista terminologiaa käyttääkseni hypernyymin vaali hyponyymejä. Koska vaali merkitsee sekä etymologisesti että synkronisesti tekoa, jossa valitaan, voidaan otaksua, että määriteosa ilmoittaa, mitä valitaan, kuten alkuperäisen väitteen perustelu kuuluikin. Määriteosa voi olla nominatiivin (eduskuntavaalit) tai genetiivin (presidentinvaali) näköinen.

On olemassa yhdyssanoja, joissa määriteosa todella kuvaa edusosan ilmaiseman tekemisen kohdetta: vedonlyönnissä lyödään vetoa, kansanmurhassa murhataan kansaa ja estejuoksussa juostaan esteitä. Toisaalta löytyy myös vastakkaisia esimerkkejä: yliopisto-opiskelu ei ole yliopiston opiskelua vaan opiskelua yliopistossa, eikä kouluammunta ole koulun ammuntaa vaan kouluttautumista ampumiseen. Tekemistä kuvaavan yhdyssanan määriteosa voi siis määrittää muutakin kuin edusosan ilmaiseman tekemisen kohdetta.

Muodon x-vaali(t) tulkitseminen merkityksessä 'vaalit, joissa valitaan x' ei siis vaikuta yleisesti pätevältä. Kun edusosa on yksiköllinen, merkitsee yhdyssana vaalitapaa: listavaalissa ja henkilövaalissa määriteosa kyllä merkitsee valinnan kohdetta, muttei samalla tavalla kuin eduskuntavaaleissa ja presidentivaaleissa, joissa määriteosa kuvaa vaalin lopputulosta eikä äänestäjän vaihtoehtojen tyyppiä. Enemmistövaalissa määriteosa ei kuvaa kohdetta lainkaan.

Ei siis vaikuta olevan mitään erityistä syytä pitää ilmaisua kuntavaalit lähtökohtaisesti suomen kielen vastaisena. On kuitenkin syytä huomata, että yhdyssanan alkuosilla kunta- ja kunnallis- on toisinaan merkitysero: kuntapolitiikka on hallituksen kuntiin kohdistuvaa politiikkaa, kun taas kunnallispolitiikka on kuntatason politikointia.

Lopuksi on sanottava, että itsekin käytän asiallisissa yhteyksissä mieluummin lakitekstissä esiintyvää muotoa (kunnallisvaalit), mutten lähtökohtaisesti pidä muita vaihtoehtoja väärinä tai turmiollisina.