Törmäsin jokin aika sitten Facebookin kautta Ylen juttuun, jonka otsikko oli ensin "Latina humanum est", sittemmin "Aristoteleen kantapää: Latina humanum est". Juttu käsittelee vuonna 2009 ilmestynyttä ohjelmaa, jossa Reijo Pitkäranta kääntää eräitä hyödyllisiä fraaseja latinaksi ja kertoo kaikenlaista mielenkiintoista latinan kielestä.
Latinaa osaavan ihmisen huomio kiinnittynee välittömästi eriskummalliseen sukukongruenssiin: sana Latina on feminiininen, joten predikatiivina olevan adjektiivin tulisi tietenkin olla samassa suvussa eli humana. Ilmaisin hieman lakonisesti ihmettelväni sanaa humanum kyseisen linkin jakaneen Suomen Rooman-instituutin Facebook-seinällä, mihin joku anonyymi ylläpitäjä varmasti aivan oikein totesi, että kyseessä "on muunnelma vanhasta 'errare humanum est' sanonnasta eli otsikon voisi kai kääntää 'latina on inhimillistä'". Otsikossa on siis käytetty sapluunana fraasia errare humanum est 'erehtyminen on inhimillistä', jossa 'erehtymistä' tarkoittavan sanan errare tilalle on laitettu Latina.
Jos käytettyä ilmaisua pitäisi puolustaa, voisi ehkä ajatella, että kyse ei edes ole varsinaisesta yrityksestä ilmaista mitään latinaksi, vaan vain "nostaa luuranko pöydälle" -tyylisestä humoristisesta yhdistelmästä. Kieliopin rajoja koetteleva tulkinta voisi puolestaan olla, että humanum onkin tässä neutrisukuinen substantiivi, jolloin tulkinta olisi 'latina on inhimillinen asia'. Jos joku löytää autenttisen esimerkin tämäntyyppisestä käytöstä, olen kiinnostunut kuulemaan siitä.
(Tätä kirjoittaessani huomaan, että Arto Kivimäki on kommentoinut asiaa Ylen sivulla. Hyvä niin.)
Samantyyppistä mukalatinaa on eläinsuojeluliitto Animalian myöntämä Pro Animalia -palkinnon nimi: latinan prepositio pro edellyttää ablatiivia, joten oikea muoto olisi pro animalibus 'eläinten puolesta'. Palkinnon vastakohta eli Anti Animalia -palkinto ei sekään oikein ole latinaa, sillä anti (ἀντί) 'vastaan' on kreikan prepositio, joka sitä paitsi vaatii genetiivin. Tällaiset muodosteet ovat suunnilleen samaa tasoa kuin eräässä paidassa näkemäni fraasi flatus ex anus est, vaikka ex-prepositio kiistatta edellyttää ablatiivia eli tässä tapauksessa muotoa ano.
Yksiselitteisesti noloja virheitä ovat Kouvolan juna-aseman taideteoksen teksti tempus gravis est (pitäisi olla grave), Kruunusilta-ehdotus Recreatio maritimus (pitäisi olla maritima) ja Cecil Hagelstamin 50-vuotisjuhlakirja Pro libri (pitäisi olla libris). Tällaiset virheet voitaisiin toki helposti välttää, mikäli latinankielisiä nimiä ja iskulauseita laadittaessa käytettäisiin latinaa osaavien ihmisten palveluja.
Suosikki-inhokkini on entinen Tykistömuseo Hämeenlinnassa, jonka nimi muuttui pioneeri- ja viestiaselajien museoiden yhdistyttyä sen kanssa muotoon Museo Militaria. Jos nimi olisi latinaa, se olisi Museum militare eli 'sotamuseo': militaria on neutrin monikko adjektiivista militaris 'sota-, sotaan liittyvä', jollaisena se merkitsee suunnilleen 'sotaan liittyvät asiat'. (Englanniksikin voi sanoa, että joku on interested in militaria.) Ylipäänsä 'sotamuseota' merkitsevä nimi on vähän hassu, koska kyseessä on tarkemmin tykistö-, pioneeri ja viestimuseo, kuten käy ilmi englanninkielisestä (!) alaotsikosta The artillery, engineer and signals museum of Finland. Vaikka ajateltaisiin, että kyseessä on "museo, jonka nimi on Militaria" (tyyliin Museet Ett Hem Turussa), ei Suomesta (tai suomesta) näytä löytyvän toista museota, jonka nimi muodostuisi samalla tavalla: lähimmät tapaukset ovat Museoalus Sygni, joka kuitenkin edustaa samaa vakiintunutta tyyppiä kuin vaikkapa matkustajalaiva Estonia, ja Museo-Eerola, joka yhdyssanana merkitsee kutakuinkin museoksi muutettua Eerolaa. Italiaksi olisi mahdollista sanoa esim. (il) museo Kiasma, mutta toisaalta ei ole kai mitään syytä otaksua, että nimessä olisi tavoiteltu italiaa.
Omanlaisensa tapaus on (oli?) "Jumaluusopillinen miesten saunaseura ry" eli "Sodalitas balnearia virilis theologica", jonka nettisivuilla ja ylioppilaskalenterissa olleessa esittelyteksteissä näkyi aito halu käytää latinaa, mutta myös omituinen huolimattomuus kieliopin sääntöjen suhteen, millä en luonnollisesti viittaa mihinkään äidinkielentunneilta tuttuun "pilkunviilaamiseen" vaan samalla tavalla outoihin ilmaisuihin kuin jos suomeksi kirjoittaisi **tämä sivut. Mutta, kuten sanotaan, ut desint vires, tamen est laudanda voluntas.
Latinaa osaavan ihmisen huomio kiinnittynee välittömästi eriskummalliseen sukukongruenssiin: sana Latina on feminiininen, joten predikatiivina olevan adjektiivin tulisi tietenkin olla samassa suvussa eli humana. Ilmaisin hieman lakonisesti ihmettelväni sanaa humanum kyseisen linkin jakaneen Suomen Rooman-instituutin Facebook-seinällä, mihin joku anonyymi ylläpitäjä varmasti aivan oikein totesi, että kyseessä "on muunnelma vanhasta 'errare humanum est' sanonnasta eli otsikon voisi kai kääntää 'latina on inhimillistä'". Otsikossa on siis käytetty sapluunana fraasia errare humanum est 'erehtyminen on inhimillistä', jossa 'erehtymistä' tarkoittavan sanan errare tilalle on laitettu Latina.
Jos käytettyä ilmaisua pitäisi puolustaa, voisi ehkä ajatella, että kyse ei edes ole varsinaisesta yrityksestä ilmaista mitään latinaksi, vaan vain "nostaa luuranko pöydälle" -tyylisestä humoristisesta yhdistelmästä. Kieliopin rajoja koetteleva tulkinta voisi puolestaan olla, että humanum onkin tässä neutrisukuinen substantiivi, jolloin tulkinta olisi 'latina on inhimillinen asia'. Jos joku löytää autenttisen esimerkin tämäntyyppisestä käytöstä, olen kiinnostunut kuulemaan siitä.
(Tätä kirjoittaessani huomaan, että Arto Kivimäki on kommentoinut asiaa Ylen sivulla. Hyvä niin.)
Yksiselitteisesti noloja virheitä ovat Kouvolan juna-aseman taideteoksen teksti tempus gravis est (pitäisi olla grave), Kruunusilta-ehdotus Recreatio maritimus (pitäisi olla maritima) ja Cecil Hagelstamin 50-vuotisjuhlakirja Pro libri (pitäisi olla libris). Tällaiset virheet voitaisiin toki helposti välttää, mikäli latinankielisiä nimiä ja iskulauseita laadittaessa käytettäisiin latinaa osaavien ihmisten palveluja.
Suosikki-inhokkini on entinen Tykistömuseo Hämeenlinnassa, jonka nimi muuttui pioneeri- ja viestiaselajien museoiden yhdistyttyä sen kanssa muotoon Museo Militaria. Jos nimi olisi latinaa, se olisi Museum militare eli 'sotamuseo': militaria on neutrin monikko adjektiivista militaris 'sota-, sotaan liittyvä', jollaisena se merkitsee suunnilleen 'sotaan liittyvät asiat'. (Englanniksikin voi sanoa, että joku on interested in militaria.) Ylipäänsä 'sotamuseota' merkitsevä nimi on vähän hassu, koska kyseessä on tarkemmin tykistö-, pioneeri ja viestimuseo, kuten käy ilmi englanninkielisestä (!) alaotsikosta The artillery, engineer and signals museum of Finland. Vaikka ajateltaisiin, että kyseessä on "museo, jonka nimi on Militaria" (tyyliin Museet Ett Hem Turussa), ei Suomesta (tai suomesta) näytä löytyvän toista museota, jonka nimi muodostuisi samalla tavalla: lähimmät tapaukset ovat Museoalus Sygni, joka kuitenkin edustaa samaa vakiintunutta tyyppiä kuin vaikkapa matkustajalaiva Estonia, ja Museo-Eerola, joka yhdyssanana merkitsee kutakuinkin museoksi muutettua Eerolaa. Italiaksi olisi mahdollista sanoa esim. (il) museo Kiasma, mutta toisaalta ei ole kai mitään syytä otaksua, että nimessä olisi tavoiteltu italiaa.
Omanlaisensa tapaus on (oli?) "Jumaluusopillinen miesten saunaseura ry" eli "Sodalitas balnearia virilis theologica", jonka nettisivuilla ja ylioppilaskalenterissa olleessa esittelyteksteissä näkyi aito halu käytää latinaa, mutta myös omituinen huolimattomuus kieliopin sääntöjen suhteen, millä en luonnollisesti viittaa mihinkään äidinkielentunneilta tuttuun "pilkunviilaamiseen" vaan samalla tavalla outoihin ilmaisuihin kuin jos suomeksi kirjoittaisi **tämä sivut. Mutta, kuten sanotaan, ut desint vires, tamen est laudanda voluntas.
Mukalatinana olen yleensä ajatellut erityisesti yhtiöiden latinankuuloisiksi tarkoitettuja nimiä. Destia, Altia, Merita, Nordea, Sonera ja Itella eivät tarkoita latinaksi mitään, vaikka jokainen niistä on latinan fonotaksin mukainen. Epäilemättä Soneran taustalle voi ajatella partisiipin sonans, ja Destia taas on muodostettu lähinnä englannin destination-sanasta; merkitystä 'määränpää' ei latinassa ole.
VastaaPoistaPasi Heikuran yritelmän voisi muuntaa myös fraasiksi "Latine loqui humanum est". Muuten näistä virheistä tulee mieleen lähinnä vulgaarilatinan kielimuoto. Kun gallialaisessa hautakivessä 400-luvulta on teksti »in hoc tumolum requiescat in pacem», se on pelkästään kiehtovaa. "Pro libri" ei ollenkaan.
Myönnettäköön, että otsikko osoittaa tavallisuudesta poikkeavaa julmuutta laittaessaan (preskriptiivisen kieliopin näkökulmasta) virheellisen latinan samalle viivalle latinalaisia vivahteita tavoittelevien yritysnimien kanssa.
PoistaYritysnimissä olisi kyllä aihe itsessään, sillä joskushan ne ovat ihan oikeaa latinaa kuten "Securitas" tai "Stadium". Sinänsä mielenkiintoista, että Securitas Systemsin nimi muuttui muotoon "Niscayah" eli निश्चयः niścayaḥ, mutta Securitasin Sveitsissä toimiva tytäryhtiö on nimeltään "Protectas".
Ei-kiehtovaan tyyppiin kuuluvan virheellisen latinan perustelua vulgaarilatinalla sivusin tässä kirjoituksessa: http://filologogrammata.blogspot.fi/2014/05/viikingeista.html. Useimmissa tapauksissa on ilmeistä, että klassisesta normista poikkeaminen johtuu osaamattomuudesta eikä pyrkimyksestä jäljitellä jotain vähemmän kirjallista kielimuotoa, mikä toisaalta olisi epookkielokuvissa ehdottomasti paikallaan.
Ave!
VastaaPoistaPirkanmaalla olen kuullut sanonnan "Laulaa kultapillua latinan kielellä". Termi tarkoittaa yksilön onnistuneen elämäntilanteen aiheuttaman riemun tunteen laukaisemaa riehakkuutta. Latinasta tiedän, että kulta on aurum ja pillu on vagina. Kerro, kuinka se lauletaan lieliopin mukaan oikein.
Terve!
PoistaOtaksun kysymyksesi olevan, mikä "kultapillu" on latinaksi. Klassisessa latinassa "vagina" tarkoittaa oikeastaan tuppea (jonne pannaan esim. miekka), joten parempi sana olisi tässä yhteydessä "cunnus". Suomenkielisen yhdyssanan määriteosaa vastaa latinassa tavallisesti adjektiivi, joka olisi tässä tapauksessa "aureus". Näin ollen "kultapillu" voisi olla latinaksi "cunnus aureus".