Erään vaalimainoksen piiloviesteistä

Ohessa olevassa kuvassa on kolme eri kieliversiota Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) edustajistovaalimainoksesta syksyltä 2012. Otin tästä kokonaisuudesta kuvan siksi, että se mielestäni hauskalla tavalla vahvistaa tahallisesti tai tahattomasti jokseenkin kliseisiä käsityksiä eri opiskelijaryhmien välisistä suhteista.

Kuinka kakku jaetaan?

Kuvaamalleni ilmoitustaululle on kiinnitetty periaatteessa sama mainos kolmella eri kielellä eli suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Lähden tulkinnassani liikkeelle siitä oletuksesta, että suomen- ja ruotsinkieliset tekstit ovat suunnattu kotimaisille suomen- ja ruotsinkielisille opiskelijoille ja englanninkielinen ulkomaisille opiskelijoille. Lähden liikkeelle myös siitä, että kakkumetaforaa sinänsä ei tarvitse tässä käsittelyssä kyseenalaistaa, eli oleellista ei ole se, että opiskelijapolitiikkaan kuuluu ehkä teoriassa muutakin kuin kakun eli rahan jakamista eri tahoille.

Toistan vielä, että on toki täysin mahdollista, että seuraavaksi esittämiini tulkintoihin johtavat viestit ovat syntyneet täysin sattumalta, ja että mainosten laatijat ovat käyttäneet eri kuvia ihan vain vaihtelun vuoksi ja lähinnä sattumaan rinnastettavista syistä. Koska yleisön saataville asetettujen piiloviestien vihapotentiaalia ei vähennä se, missä tarkoituksessa ne on julkaistu, aion tämän kirjoituksen tarpeita silmällä pitäen lukea kyseistä mainoskompleksia kuin piru Raamattua.

Vaihtelevat kuvat näyttävät aluksi yhtä viattomilta kuin suomenkielisen julisteen kysymys "Kuinka kakku jaetaan?". Siitähän vaaleissa on juuri kysymys, että päättävien elinten voimasuhteet vastaisivat kansan eli tässä tapauksessa ylioppilaskunnan jäsenten voimasuhteita: karkeasti sanottuna demokratiassa enemmistö saa lähtökohtaisesti ison palan, vähemmistö pienemmän palan. Vaikka mansikkatäytekakku, josta on leikattu pala pois, voisi kuvata myös aluillaan olevaa tasajakoa samankokoisiksi paloiksi, ei tämä tietenkään voi olla kuvan viesti, koska muutenhan koko vaaleissa ei olisi mitään järkeä. Juliste herättää siis välttämättä sen mielikuvan, että on olemassa pieniä ja isoja paloja kakkua, ja että äänestämällä voi vaikuttaa kakun jakoon.

Mielenkiintoista on se, että suomenkielisestä kakusta irroitettu pala näyttäisi päätyvän englanninkieliseen julisteeseen: tästä syntyy selkeä mielikuva, että suomenkielisten kakusta leikataan pala, joka annetaan ulkomaalaisille. Englanninkielinen teksti "Who gets the biggest share?" on myös paljon riidanhaluisempi kuin suomenkielinen kysymys, sillä se kiinnittää huomion suomenkieliseen mainokseen jäävään, huomattavasti isompaan palaan.

Ruotsinkielisen mainoksen teksti "Hur ska kakan delas?" vastaa suomenkielistä, mutta kuvassa on huomattava ero: ruotsinkielisillä on paljon hienompi kakku (kaiketi mousse- tai juustokakku), josta leikattuja paloja ei ole vedetty erilleen kuten suomenkielisten kakusta. Tämän perusteella voisi ymmärtää, että ruotsinkielisten osalta kyse on vain ikään kuin sisäisestä jaosta, jonka osalta ei tarvitse välittää ulkomaalaisista, sillä heidän osuutensa otetaan pois joka tapauksessa suomenkielisiltä.