Tämä kirjoitus jatkaa suurin piirtein samalla linjalla kuin edellinen osa.
Scandinavia and the World -sarjakuvan eräässä osassa suomen kielen sanakirjaa lukeva Ruotsi-hahmo toteaa, että Finnish has a word for "I wonder if I should run around aimlessly" eli juoksentelisinkohan. Kyseessä on väärinkäsitys, kuten seuraavasta käy ilmi.
Sanakirjoissa luetellaan kielen sanaston yksiköitä eli lekseemeitä ja esimerkkeinä niiden käytöstä enemmän tai vähemmän tyypillisiä fraaseja tai esimerkkilauseita. Sanan merkityksen selitystä kutsutaan määritelmäksi, vaikka kyse on käytännössä yleensä yhdestä tai useammasta käännösvastineesta (kaksikielisissä sanakirjoissa) tai synonyymistä (yksikielisissä sanakirjoissa); määritelmiä sanan matemaattishenkisessä merkityksessä tavataan lähinnä erikoisalojen sanakirjoissa.
Juoksentelisinkohan on verbin juoksennella taivutettu muoto (konditionaalin preesensin yksikön ensimmäinen persoona), johon on liitetty kaksi liitepartikkelia, -kO ja -hAn. Taivutettujen tai yhdisteltyjen muotojen sijaan sanakirjasta löytyy lekseemejä, jotka tässä tapauksessa juoksennella, -ko/-kö ja -han/-hän. Lekseemin sanakirjamuoto eli lemma on suomessa verbien tapauksessa 1. lyhyt infinitiivi. Juoksentelisinkohan ei siis löydy sanakirjasta omana hakusananaan sen enempää kuin koirineniko tai juoksentelette. Toisinaan sanakirjoista löytyy myös taivutusmuotoja viittauksineen varsinaiseen hakusanaan, mikäli se on taivutusvartalon poikkeuksellisuuden vuoksi hankala tunnistaa.
Olisi järkevää (vaikkei välttämättä mitenkään vitsikästä) sanoa, että Finnish has a word for "an Easter dessert made from rye flour, malted rye, molasses and orange zest" (mämmi) tai Finnish has a word for "have something done or made" (teettää). Ensimmäinen on tyypillinen esimerkki sanasta, jota ei voi kääntää (eli käytännössä asiasta, jonka nimeksi otetaan yleensä lainasana), jälkimmäinen puolestaan liittyy siihen, että suomessa on tapana käyttää johdoksia siinä missä englannissa käytetään esimerkiksi apuverbien ja finiittimuotojen yhdistelmiä. (Sivumennen todettakoon, että molemmat ovat kielenoppijalle lähtökohtaisesti luultavasti "yhtä vaikeita": suomessa on opittava erillisiä sanoja, englannissa vähintään yhtä helposti keskenään sekoittuvia fraseologisia könttejä.) Mämmi-esimerkin tapauksessa potentiaalinen vitsi sulaisi tietysti siihen, että kyllähän englannissakin on sana, joka merkitsee "an alcoholic drink fermented from starch material commonly barley malt, often with hops or some other substance to impart a bitter flavour" (beer). Ylipäänsä minkä tahansa sanan selitys on helposti enemmän kuin yksi sana, etenkin jos yritetään avata kaikenlaisten sävypartikkelinen merkitystä, olivat ne sitten liitteitä tai erillisiä sanoja.
Juoksentelisinkohan on toki (yksi) sana eikä esimerkiksi viisi sanaa kuten kävisikö niin, että alkaisin juoksennella. Molemmat ovat myös lauseita, jälkimmäinen jopa kaksi lausetta, sillä siinä on (upotettu) sivulause. Vaikka jonkin englanninkielisen virkkeen sisältämät merkitykset voidaankin suomen kielessä ilmaista taivutetun sanan ja siihen liittettyjen partikkeleiden yhdistelmällä, on tämän sekoittaminen Finnish has a word for x -muottiin yhtä mieletöntä kuin sanoa, että Finnish has a sentence for x. Totta kai kielen yksiköitä yhdistelemällä voidaan generoida vaikka minkämerkityksinen kokonaisuus, mutta tämä ei ole minkään tietyn kielen ominaisuus.
Edelliseen voisi vastata, että hauskaa onkin juuri se, että asia, jonka ilmaisuus tarvitaan englannissa monta sanaa, ilmaistaan suomessa yhdellä sanalla. Tämän voin periaatteessa hyväksyä, ja onhan se vähintään yhtä hauskaa kuin se, että latinaksi sanotaan yhdellä sanalla laudaretur kun taas saksassa käytetään kolmea sanaa er würde gelobt werden. Joskus tällaisissa tapauksissa aletaan puhua eri kielten "tehokkuudesta", mikä on mukamas riippuvainen siitä, montako sanaa (typografista yksikköä) jonkin asian ilmaisuun tarvitaan.
Edelliseen voisi vastata, että hauskaa onkin juuri se, että asia, jonka ilmaisuus tarvitaan englannissa monta sanaa, ilmaistaan suomessa yhdellä sanalla. Tämän voin periaatteessa hyväksyä, ja onhan se vähintään yhtä hauskaa kuin se, että latinaksi sanotaan yhdellä sanalla laudaretur kun taas saksassa käytetään kolmea sanaa er würde gelobt werden. Joskus tällaisissa tapauksissa aletaan puhua eri kielten "tehokkuudesta", mikä on mukamas riippuvainen siitä, montako sanaa (typografista yksikköä) jonkin asian ilmaisuun tarvitaan.
Varsinainen asia tuli jo sanottua, mutta käsittelen vielä pienenä sivupolkuna lauseen juoksentelisinkohan englanninkielistä käännöstä perustaen näkemykseni lähtökohtaisesti syntyperäisen puhujan reflektioon (joka on siis hieno termi mutulle).
Sanan juoksennella osalta 'run around aimlessly' on ehkä hieman liioitteleva, sillä päämäärättömyys ei nähdäkseni sisälly verbin merkitykseen. Juoksentelu voi tietenkin olla päämäärätöntä, mutta niin voi olla juokseminenkin. Verbin modukseen viittaava should on ensisilmäyksellä outo, sillä konditionaalilla ei normaalisti ole merkitystä 'pitäisi'. Asiaa pitää tietysti tarkastella kokonaisuutena, ja yhdistettynä kysymysliitteeseen -kO ja sävypartikkeliin -hAn voi konditionaalin preesenin ensimmäisessä persoonassa mahdollisesti mieltää juuri sellaiseksi pohdiskeluksi, jota ilmaisee rakenne I wonder if I should do sth. Normaalisti kyseinen kombinaatio näyttäisi ilmaisevan kuitenkin sitä, tuleeko verbin ilmaisema toiminta toteutumaan epävarmassa tulevaisuudessa, mikä itsellenikin tulee käsiteltävästä ilmaisusta ensimmäisenä mieleen.
Suomen kielen omituisuuden aihepiiriin liittyy myös eräs hieman onnistuneempi vitsi, hiljattain sosiaalisessa mediassa levinnyt "kuusi palaa" -juttu, jonka muoto on useimmiten pelkkä luettelo sanaparin mahdollisista merkityksistä englanniksi:
Kuusi palaa = The spruce is on fire.
Kuusi palaa = The spurce returns.
Kuusi palaa = The number six is on fire.
Kuusi palaa = The number six returns.
Kuusi palaa = Six of them are on fire.
Kuusi palaa = Six of them return.
Kuusi palaa = Your moon is on fire.
Kuusi palaa = Your moon returns.
Kuusi palaa = Six pieces.
(Jutusta on myös kuvaversio, jossa lauseketta kuusi palaa merkityksessä six pieces kuvaa kuusi sokerikuutiota eli -palaa: parempi olisi ollut käyttää vaikka palapelin paloja, jottei kukaan pääsisi nillittämään siitä, että sokeripalat ovat ehdottomasti yleisemmin lumps.)
Juttu osoittaa ihan hauskalla tavalla sen, että muodot kuusi 'six' ja kuusi 'spruce' sekä palaa 'returns', palaa 'is on fire' ja palaa 'piece (part.)' ovat homonyymejä. Kuusi-muotojen homonymia on useimmille luultavasti tuttu vanhasta "yhdellä puolella kasvaa neljä koivua ja toisella puolella kuusi" -vitsistä. Kolmannella ja neljännellä rivillä esiintyvä number six on kuitenkin suomeksi joko numero kuusi tai (kirjakieleen huonommin istuva) ku(u)tonen, ei kuusi. Nämä kaksi virheellistä riviä voisi korvata vaikkapa (suunnilleen yhtä fiksuilla) merkityksillä a piece of your moon ja a piece of your month, jolloin palaa tulkittaisiin sanan pala partitiiviksi.
Itse jutussa ei ole edellä mainitun virheen lisäksi mitään vikaa, ja sitä tulisi jopa kiittää siitä, että kuusi on käännetty sanalla spruce eikä fir (saksaksikin puun nimi on sitkeistä harhaluuloista huolimatta Fichte eikä Tanne). Itseäni lähinnä jurppii se, että kyseistä juttua edes leikillään käytetään esimerkkinä siitä, miten vaikeaa suomen kieli muka on. Tietysti tällaisetkin saatteet ja niihin liittyvät keskustelut ("miten te suomalaiset edes ymmärrätte toisianne?") voi ottaa huumorilla, mutta koska on suomalaistenkin etu, että ulkomaalaiset ovat kiinnostuneita oppimaan suomea, pitäisi tällaisen hassuttelun kanssa olla suhteellisen varovainen. Suomessa on toki oikeastikin monia ulkomaalaisia lannistavia erityispiirteitä, esimerkiksi vokaalien ja konsonanttien pituusoppositio, josta tyypillinen esimerkki on tuli, tuuli, tulli, pelottavampi tule, tuule, tulle, tulee, tullee, tuulee, tuulle, tuullee, mutta tällaiset jutut eivät ole tietenkään suomalaisten mielestä hauskoja.
Itse jutussa ei ole edellä mainitun virheen lisäksi mitään vikaa, ja sitä tulisi jopa kiittää siitä, että kuusi on käännetty sanalla spruce eikä fir (saksaksikin puun nimi on sitkeistä harhaluuloista huolimatta Fichte eikä Tanne). Itseäni lähinnä jurppii se, että kyseistä juttua edes leikillään käytetään esimerkkinä siitä, miten vaikeaa suomen kieli muka on. Tietysti tällaisetkin saatteet ja niihin liittyvät keskustelut ("miten te suomalaiset edes ymmärrätte toisianne?") voi ottaa huumorilla, mutta koska on suomalaistenkin etu, että ulkomaalaiset ovat kiinnostuneita oppimaan suomea, pitäisi tällaisen hassuttelun kanssa olla suhteellisen varovainen. Suomessa on toki oikeastikin monia ulkomaalaisia lannistavia erityispiirteitä, esimerkiksi vokaalien ja konsonanttien pituusoppositio, josta tyypillinen esimerkki on tuli, tuuli, tulli, pelottavampi tule, tuule, tulle, tulee, tullee, tuulee, tuulle, tuullee, mutta tällaiset jutut eivät ole tietenkään suomalaisten mielestä hauskoja.
Äkilliseen mutuun perustuen sanoisin, että suomessa kyllä on jonkin verran enemmän homonymiaa kuin vaikkapa englannissa. Englannista löytyy kuitenkin paljon esimerkkejä homofoniasta (esim. piece ja peace) ja polysemiasta eli monimerkityksisyydestä. Jälkimmäisestä kelvannee esimerkiksi seuraava, Oxford English Dictionarysta löytyviin piece-sanan merkityksiin perustuva kuusivitsin mukaelma:
Miten englanninkieliset oikein ymmärtävät toisiaan? Oikeasti polysemian sekä homonyymien, -fonien ja -grafien olemassaolon mahdollistaa juuri se, etteivät niiden piiriin kuuluvat sanat luonnostaan esiinny sellaisissa yhteyksissä, että ne ainakaan viestintää oleellisesti häiritsevästi pääsisivät sekoittumaan toisiinsa.
Loppukevennykseksi otan vielä esille kreikankielisen lauseen οὐκ ἔλαβον πόλιν ἀλλὰ γὰρ ἐλπὶς ἔφη κακά (suomalaisittain ūk elabon polin alla gar elpis efē kaka), jonka ranskankielinen voi lukea muodossa Où qu’est la bonne Pauline ? A la gare, elle pisse et fait caca. Tässä hauskuus syntyy lähinnä alkuperäisen Ksenofon-henkisen lauseen ja sen ranskankielisen "käännöksen" huomattavasta kontrastista.
Six pieces = Kuusi osaa.*) OED:ssä itse asiassa lukee [a] batch or quantity of barley spread out for steeping, mutta tämä on uskoakseni virhe, ja yksi tarjotuista esimerkeistäkin viittaa eksplisiittisesti idättämiseen (germination).
Six pieces = Kuusi palaa.
Six pieces = Kuusi kappaletta.
Six pieces = Kuusi soittajaa.
Six pieces = Kuusi lattiallista idätettävää ohraa. *)
Six pieces = Noin 250 kg turkkeja.
Six pieces = Kuusi unssia (huumetta).
(Jne.)
Miten englanninkieliset oikein ymmärtävät toisiaan? Oikeasti polysemian sekä homonyymien, -fonien ja -grafien olemassaolon mahdollistaa juuri se, etteivät niiden piiriin kuuluvat sanat luonnostaan esiinny sellaisissa yhteyksissä, että ne ainakaan viestintää oleellisesti häiritsevästi pääsisivät sekoittumaan toisiinsa.
Loppukevennykseksi otan vielä esille kreikankielisen lauseen οὐκ ἔλαβον πόλιν ἀλλὰ γὰρ ἐλπὶς ἔφη κακά (suomalaisittain ūk elabon polin alla gar elpis efē kaka), jonka ranskankielinen voi lukea muodossa Où qu’est la bonne Pauline ? A la gare, elle pisse et fait caca. Tässä hauskuus syntyy lähinnä alkuperäisen Ksenofon-henkisen lauseen ja sen ranskankielisen "käännöksen" huomattavasta kontrastista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti