keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Vähän syistä ja nimestä

Tämän blogin on tarkoitus korvata (tai ainakin täydentää) Facebook ja potku.net (!) kieleen ja sen käyttöön liittyvien ajatusteni julkaisukanavana.  Koska molemmat alustat ovat tähän asti tarjonneet erilaisia virikkeitä ja hyviä mahdollisuuksia toisinaan pitkällekin vietyyn ääneenajatteluun, olen suunnitellut kirjoittavani joistakin aiheista jo muualla kirjoittamani perusteella. Ettei kukaan voisi syyttää minua itseni plagioinnista, aion toki lähteistää tällaiset kirjoitukset viittauksin alkuperäisiin keskusteluihin.

En valitettavasti jaksa paneutua blogin ulkoasuun liittyviin seikkoihin vielä tässä vaiheessa, koska en vielä katso tuntevani Bloggerin tarjoamia mahdollisuuksia läheskään tarpeeksi osatakseni itse suunnitella mitään sellaista, joka olisi visuaalisesti miellyttävää tai edes luettavuuden kannalta tarkoituksenmukaista.


Tulen todennäköisesti otsikoimaan valtaosan kirjoituksistani vanhanaikaiseen elatiivityyliin eli ilman pääsanaa, joka "oikeuttaisi" elatiivin käytön (ks. tämän kirjoituksen otsikko). Paitsi että tämä yhdistää vaatimattomat ajatukseni ainakin otsikoinnin tasolla laajempaan kirjalliseen traditioon (vrt. Vom Kriege, On the Origin of Species, Περὶ ποιητικῆς), antaa se myös asiaankuuluvan vaikutelman kulloistakin aihetta koskevien ajatusteni kehitteillä olevuudesta liiallisen lopullisuuden ja lukkoonlyötyyden sijaan.


Kommentit ovat tervetulleita, sillä ilman palautetta ja kysymyksiä en viesti muiden kuin itseni kanssa. Kieli on toki ajattelun väline, mutta kielen lailla ajattelukin vaatii sosiaalista yhteistoimintaa kehittyäkseen. Koska käsitykseni kielenkäyttöön liittyvistä ilmiöistä on verrattain laaja, saattavat aiheeni vaihdella puhtaasta kielitieteestä kaunokirjallisuuden kautta aina uskontoon ja politiikkaan asti. Kaikki nämä aiheet ovat omiaan herättämään joskus kiihkeitäkin tunteita.


Blogin nimi on väännetty kreikasta. Filologi harjoittaa filologia-nimistä alaa, joka merkitsee nykyään kielen tutkimista lähinnä (kauno)kirjallisessa kontekstissa. Kreikan adjektiivi φιλόλογος merkitsee 'puheliasta', sittemmin 'väittelyn, filosofoinnin tai opiskelun ystävää'. Sanan φίλος perusmerkitys on 'rakas', sana λόγος merkitsee 'sanaa, lukua, suhdetta, selitystä, perustetta' ja vaikka mitä muuta. Φιλόλογος on siis ns. bahuvrīhi-yhdyssana, jonka merkitys on 'sellainen, jolle logos on rakas'. Γράμμα (monikossa γράμματα) merkitsee 'kirjainta' tai 'kirjoitusta'. Λογόγραφος eli logografi puolestaan oli muinaisessa Kreikassa 'ammattimainen puheiden kirjoittaja' tai 'proosakirjailija', vaikka jälkimmäistenkään tuotos ei ollut λογόγραμμα vaan λογογράφημα. Kielitieteessä logogrammi merkitsee kirjoitusmerkkiä, jolla merkitään kokonaista merkitysyksikköä tavun tai äänteen sijaan.


Otsikon voisi siis ajatella merkitsevän 'filologisia kirjoituksia' tai etymologisoivammin lähes mitä tahansa. Tämä on mielestäni oikein sopivaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti