Kevyesti riimuista

Katkaisen radiohiljaisuuden käsittelemällä tässä lyhyessä kirjoituksessa muutamia sellaisia riimuja, jotka toimivat helppona porttina riimujen tarua vähemmän ihmeelliseen maailmaan. Suomeksi aiheesta on ilmestynyt hiljattain Heikki Ojan teos Riimut: viestejä viikingeiltä (2015), jota en ole itse ehtinyt vielä lukea. Saksantaitoisille kätevä johdatus on Wolfgang Krausen Runen (1970).

(Riimut oikein nähdäkseen kannattaa hankkia jokin toimiva fontti, esimerkiksi Junicode).

Aloitan muutamalla yleisellä huomiolla. Riimujen kulmikas muoto johtuu siitä, että niitä kirjoitettiin alkujaan raaputtamalla tai kaivertamalla erilaisiin koviin pintoihin. Käyttöyhteydet vaihtelivat muistomerkkien kaiverruksista luiden pintaan tehtyihin raaputuksiin, jotka ehkä vastaisivat nykyisiä tekstiviestejä. Riimuaakkostoja erotetaan tyypillisesti kolme: kaksikymmentäneljä merkkiä sisältävä vanhempi futhark, kolmekymmentäkaksi merkkiä sisältävä futhork ja vain kuusitoista merkkiä sisältävä nuorempi futhark. Vanhimmat riimukirjoitukset ovat peräisin toiselta vuosisadalta. Valtaosa on löydetty Skandinaviasta. Futharkeilla kirjoitettiin kielimuotoja myöhäisestä kantagermaanista riimuskandinaaviin, futhorkilla puolestaan muinaisenglantia (ja eräissä tapauksissa myös nykyenglantia). Riimuaakkoston tavanomainen nimi tulee riimujen aakkosjärjestyksen ensimmäisistä riimuista, jotka ovat futharkissa ᚠᚢᚦᚨᚱᚲ fuþark, futhorkissa ᚠᚢᚦᚨᚱᚳ fuþorc.

Futhark ja futhorc.

Edellisissä transkriptiossa käyttämäni kirjain þ merkitsee englannin sanoista thick ja this tuttuja äänteitä [θ] ja [ð]. Kirjain muistuttaa riimuvastinettaan ja onkin lainattu siitä latinalaiseen aakkostoon alkujaan muinaisenglannin tarpeisiin. Muinaisenglanninkielisissä käsikirjoituksissa käytettiin þ-kirjaimen ohella samoja äänteitä merkitsemään myös d-kirjaimen unsiaalimuotoon perustuvaa kirjainta ð. (Molemmat kirjaimet ovat käytössä myös islannissa.) Myöhemmin englannissa alettiin käyttää þ- ja ð-kirjainten sijaan digrafia th, jolloin esimerkiksi määräisen artikkelin kirjoitusasu muuttui muodosta þe muotoon the. Kirjaimen þ sekoittumisesta y-kirjaimeen ovat peräisin kaikenlaiset ye olde -hölmöilyt.

(Foneettisessa kirjoituksessa edellä mainittu soinnillinen äänne merkitään [ð], soinniton kreikkalaisella kirjaimella [θ] kreikan nykyääntämyksen mukaisesti. Suomen kirjakielen isä Mikael Agricola käytti suomea kirjoittaessaan ensiksi mainitusta äänteestä digrafia dh tai yksinkertaisesti d:tä.)

Muinaisenglantilaiset lainasivat käyttämäänsä latinalaiseen aakkostoon myös riimun ᚹ w muodossa ƿ kuvaamaan w-äännettä. Myös tämän merkin syrjäytti myöhemmin digrafiin uu (tai vv) perustuva w.

Edellä käsitellyt riimut ei ole ainoita, jotka muistuttavat latinalaisen aakkoston (sinänsä harvinaisempia) vastineitaan. Suhteellisen helposti tunnistettavia tapauksia ovat ovat ᚠ f, ᚱ r, ᚺ h, ᛁ i, ᛋ s, ᛏ t ja ᛒ b. Sanottakoon kuitenkin, että mainituista riimuista ᚺ h esiintyy vain vanhassa futharkissa, jossa ᛋ s puolestaan ei esiinny.

Riimu ᛋ s on tietenkin tuttu Schutzstaffel-joukon ᛋᛋ-tunnuksesta. Kansallismytologisessa traditiossa riimun ᛋ s nimen ymmärretään yleensä olevan Sieg eli voitto, mutta todellisuudessa riimun attestoidut nimet viittaavat aurinkoon (muinaisskandinaaviksi sól, muinaisenglanniksi sigel). Riimuja käytettiin paitsi SS-joukkojen lipuissa ja kauluslaatoissa, myös painetussa tekstissä (ks. kuva alla) ja hautakivissä SS-lyhenteenä latinalaisten aakkosten sijaan.

Saksalaisia rekisterikilpitunnuksia vuodelta 1937.

Vähemmän negatiivisia mielleyhtymiä herättää mobiililaitteiden käyttäjille tuttu Bluetooth-tiedonsiirtostandardin merkki, joka on muodostettu (nuoremman futharkin) riimuista ᚼ h ja ᛒ b yhdistämällä ne samaan runkoon. Kirjaimet viittaavat kymmenennellä vuosisadalla eläneen Tanskan ja Norjan kuninkaan Harald Sinihampaan etu- ja liikanimen alkukirjaimiin. Muinaisskandinaavisessa muodossa nimi on Haraldr Blátǫnn, englanniksi Harald Bluetooth.

Bluetooth.

Riimujen käyttö tuotemerkeissä tai vastaavissa on hankalaa, sillä riimut yhdistetään helposti joko odinistis-nationalistiseen aktivismiin tai vaihtoehtoisesti riimujen maagisia ominaisuuksia korostavaan New Age -touhuun. Esimerkiksi Pohjoismaissa toimiva kansallissosialistinen Vastarintaliike käyttää tunnuksissaan ᛏ t -riimua (tai sitten kyseessä on vain ylöspäin osoittava nuoli). Riimujen käytöstä ennustamiseen tai muuhun taikuuteen on kirjoitettu useampikin kirja, minkä seurauksena esimerkiksi Amazonista on vaikea löytää asiallista kirjallisuutta pelkästään "riimuja" hakemalla.

Joitakin hörhöleiman onnistuneesti välttäviä esimerkkejä toki löytyy Bluetoothin lisäksi. Pohjoismaista kirjallisuutta kokoavan Project Runebergin logo (ja favicon) on ᚱ r -riimu, kuten ilmeisesti myös barbadoslaisen laulajan Rihannan tunnus. Molemmissa tapauksissa kyse on siis nimen alkukirjaimesta. Toisenlainen tapaus on konsulttiyhtiö Sofgen, jonka logoon kuuluva ᛃ j -riimu ei liity yhtiön nimeen vaan riimun nimeen ("Jera" eli *jēran 'sato, vuosi') liittyvään symboliikkaan.