Paskaalista etymologiaa

[Lisäys 2.4.2016: Tämä kirjoitus on aprillipila. Edellisen vuoden vastaava huuhaapläjäys löytyy täältä.]

Pääsiäinen eli kevätpäiväntasauksen jälkeistä täyttäkuuta seuraava sunnuntai meni jo, mutta tänään on silti ajankohtaista käsitellä pääsiäiseen liittyviä etymologisia kysymyksiä.

Kuten on yleisesti tiedossa, muinaisenglantilaiset palvoivat mesopotamialaisten jumalaa Ištaria, jonka nimestä juontuu pääsiäisen englanninkielinen nimitys Easter, joka edelleen ääntyy [ister], vaikka kirjapainon keksijä William Caxton muuttikin sanan kirjoitusasua peittääkseen sen pakanalliset juuret. Myös muinaissaksalaiset palvoivat Ištaria, vaikka heidän kielessään se muuttui muotoon Ostern aivan kuten east [ist] on muuttunut saksassa muotoon Ost. (Ylimääräinen loppu-n on saksan kielelle tyypillinen, esim. diesen Morgen haben sieben Schwaben einen gelben Hasen gesehen.)

Muissa germaanisissa ja romaanisissakin kielissä pääsiäinen ilmaistaan sellaisilla sanoilla kuin påsk, pâque ja pasqua, jotka perustuvat latinan muotoon pascha tai suoraan kreikan sanaan πάσχα. Tämän sanan alkuperästä on esitetty erilaisia teorioita, mutta ne eivät yleensä kestä lähempää tarkastelua.

Kielitieteellisen rekonstruktion avulla todettava muoto *paskha on alkujaan merkinnyt pääsiäisen aikaan syötävää ruokalajia. Fenno-egyptiläisessä kulttuuripiirissä jouduttiin pitkän kevätpaaston jälkeen turvautumaan ruoka-aineksen kierrätykseen, mutta kehittyneempi persialainen kulttuuri kykeni paimentamalla pitämään lihakarjan hengissä kevään yli. Tähän viittaava merkitys on säilynyt latinassa kyseisestä substantiivista johdetussa laiduntamista ja paimentamista merkitsevässä verbissä, esimerkiksi lauseessa Persae pascant 'persialaiset paimentakoot'.

Fenno-goottilaisessa kulttuuripiirissä Ištar ei ollut kuin jo 300-luvun lopulla hylätty joen jumala, mutta fennien kansainvaelluksen jäljiltä ukrainalaisten pääsiäisleipä on edelleen nimeltään paska, ja suomessakin syödään pääsiäisenä rahkasta valmistettua pashaa, jonka ääntöasu on mukautunut kristillisen moralismin vaatimusten mukaiseksi. Alkujaan juhlaruoan mukaan metonyymisesti nimetylle juhlalle Mikael Agricola keksi uuden nimen pääsiäinen, ja alkuperäiselle ruoalle nimen mämmi. Ortodoksiseen traditioon kuuluvaan pashaan Agricola ei onnistunut kajoamaan, ja kansankielessä sana säilyi muutenkin sittemmin kaventuneessa merkityksessä.

Mämmiä sokerin ja kerman kanssa.

Germaanisten kielten joukossa arkaaisuudestaan tunnettu ja ukrainan tapaan Mustanmeren pohjoispuolella puhuttu gootin kieli on tässäkin yhteydessä säilyttänyt viitteitä sanan alkuperäisestä, juhlaruokalajiin viittaavasta merkityksestä (Mark. 14:12):

hvar wileis ei galeiþandans manwjaima, ei matjais paska?
'missä haluat, että menemme ja valmistamme, että syöt paskhaa?'

Suomenkielisille ilmeinen kaksoismerkitys esiintyi vielä gootissa, ja goottien sanonta paska wairþiþ tavataan vieläkin nykyenglannissa merkitsemässä onnettomuutta, kuten alla olevasta sitaatista, jossa Jeesus Christus ennustaa oman kuolemansa, käy ilmi (Matt. 26:2):

wituþ þatei afar twans dagans paska wairþiþ
'you know that after two days shit happens'

Mutta onko tämä merkitys ollut olemassa jo aikaisemmin, vai onko se syntynyt vasta myöhemmin? Viimeisimmän protoindogermaanisen kielen rekonstruktion perusteella vaikuttaisi siltä, että ulostetta merkitsevä merkitys on alkuperäisempi: avestan kielessä on prepositio ja adverbi paskât, jonka merkitys on sanakirjan mukaan ‘behind, afterwards'. Kun tätä verrataan englannin sanan behind kaksoimerkitykseen substantiivina, on helppo päätellä se metonyyminen prosessi, jossa sanan alkuperäinen merkitys on syntynyt. Tämä avaa kiehtovia ulottuvuuksia kulttuurihistorialliselle tutkimukselle.