tiistai 29. maaliskuuta 2016

Englannin taivutuksesta, osa 2

Pitkähkön hiljaisuuden rikkoakseni lupasin itselleni kirjoittaa tällä viikolla jotain. Ehkä räikein edellisessä kirjoituksessa mainitsemani jatko-osattomuustapaus on turhankin eksplisiittisesti nimetty "Englannin taivutuksesta, osa 1". Näin ollen tämä kirjoitus jatkaa ensimmäisen osan aihetta siirtyen pronomineihin ja heittäytyen hieman historiallisemmaksi.

Koska varsinaisesta pronominien taivutuksesta minulla ei ole erityisen paljon sanottavaa, aloitan lauseopillisella ekskursiolla. Edellisen kirjoituksen lopussa käytin termiä substantiivilauseke, joka merkitsee substantiivin ja mahdollisesti sitä määrittävän tarkenteen, adjektiivin, prepositiolausekkeen ja relatiivilauseen muodostamaa kokonaisuutta, joka voi toimia lauseenjäsenenä. Lienee paikallaan selventää muutamia käsitteitä.

Lause jakautuu lauseenjäseniin, ja lauseenjäseninä voivat puolestaan toimia lausekkeet, jotka koostuvat pääsanasta ja määritteistä. Kullakin lauseketyypillä on omanlaisensa rakenne sen suhteen, millaisia määritteitä se voi saada. Yleisesti määritteet voivat olla yksittäisiä tarkenteita, upotettuja lausekkeita tai kokonaisia lauseita. Alla esimerkki lauseesta:
The man who gives people books has stolen my best friend's apple.
Tämä jakaantuu subjektiin ('siihen mistä sanotaan') the man who gives people books ja predikaattiin ('siihen mitä sanotaan') has stolen my best friend's apple. Subjekti koostuu tässä substantiivilausekkeesta, jossa pääsana on man ja määritteinä tarkenne the sekä relatiivilause who gives people books, joka puolestaan koostuu sekin subjektina toimivasta nominilausekkeesta who ja predikaatin virkaa toimittavasta pitkästä verbilausekkeesta gives people books, joka sisältää verbilausekkeen gives lisäksi epäsuorana objektina toimivan substantiivilausekkeen people ja suorana objektina toimivan substantiivilausekkeen books. Koko lauseen predikaatti koostuu verbilausekkeesta has stolen ja sen suorana objektina toimivasta substantiivilausekkeesta my best friend's apple, jossa pääsanaa apple määrittää possessiivirakenne my best friends's, joka muodostuu 's-elementillä laajennetusta substantiivilausekkeesta my best friend, joka puolestaan koostuu pääsanasta friend ja sen määritteinä toimivasta tarkenteesta my ja adjektiivista best.

Jonkin sanan sanaluokka voidaan määrittää sen mukaan, missä asemassa se voi esiintyä. Pronominit eli "asemosanat" voivat esiintyä substantiivilausekkeen asemassa: esimerkiksi relatiivilauseessa who gives people books relatiivipronomini who on ikään kuin asettunut substantiivilausekkeen the man tilalle. Asiaa on helppo havainnollistaa muuttamalla yllä käsitelty lause erilaisiksi kysymyksiksi muuttamalla siinä olevia substantiivilausekkeita kysymys- eli interrogatiivipronomineiksi:
Who has stolen my best friend's apple? (The man who gives people books → who?)
What has the man who gives people books stolen? (My best friend's apple → what?)
Whose apple has the man who gives people books stolen? (My best friend's → whose?)
Tällaisiin kysymyksiin vastattaisiin tietysti oikeasti vain kysytyllä lausekkeella, ei "kokonaisilla lauseilla", jollaisia kieltenopettajat ainakin alkeisvaiheessa oppilailta usein edellyttävät.


A man gives people books.

Astetta  suoraviivaisemmin (eli ilman sanajärjestyksen muuttamista) lauserakennetta havainnollistaa substantiivilausekkeiden korvaaminen persoonapronomineilla:
He has stolen my best friend's apple. (The man who gives people books → he)
The man who gives people books has stolen it. (My best friend's apple → it)
The man who gives people books has stolen his apple (My best friend's → his)
Etenkin lekseemien historiasta puhuttaessa on mielekästä luokitella sanoja perinteiseen tapaan niiden taivutustyypin mukaan. Tämänkertaisen kirjoituksen aihe eli pronominit tyypillisesti säilyttävät indoeurooppalaisissa kielissä paremmin vanhoja taivutusmuotoja kuin substantiivit. Tästä johtuen persoonapronomienien osalta voidaan nykyenglannissakin laatia taulukko, jossa on kolmen sijamuodon lisäksi peräti kolme eri sukua:

mask.fem.neutr.mon.
Nom.hesheitthey
Akk.himheritthem
Gen.hisheritstheir

Näitä vastaavat interrogatiivipronominin muodot who, whom, whose ja what.

Alla vertailun vuoksi vastaava taulukko muinaisenglannista:

mask.fem.neutr.mon.
Nom.hēohithīe
Akk.hinehiehithīe
Gen.hishirehishira
Dat.himhirehimhim

Kuten näkyy, nykyenglannissa taivutus on yksinkertaistunut siltä osin, että suoraa objektia ilmaiseva akkusatiivi ja epäsuoraa ilmaiseva datiivi ovat maskuliinissa ja feminiinissä yhdistyneet alkuperäisen akkusatiivin häviöksi, neutrissa datiivin häviöksi: nykyenglannin lauseissa I saw him ja I gave him a book käytetään samaa muotoa, mutta muinaisenglannin vastaavissa ic seah hine ja ic geaf him boc ei. (Nykyenglannin passiivilauseissa nominatiivimuotoinen subjekti voi vastata sekä suoraa että epäsuoraa objektia, esim. he was given a book ja he was seen, mutta muinaisenglannissa - teoriassa - him wæs gifen boc ja he wæs sewen.) Monikon muodot ovat (muotoa 'em lukuun ottamatta) korvautuneet skandinaavisilla muodoilla (they, their, them), ja it on saanut uusmuodosteisen genetiivin its, jonka oikea kirjoitusasu ilman heittomerkkiä (muiden pronominien tapaan, vrt. yours, hers, theirs jne.) on paremman puutteessa eräs englanninkielisten kielioppinatsien lempiaiheista.

Ensimmäisen ja toisen persoonan persoonapronominit yksikössä ja monikossa taipuvat myös eri muodoissa:




Nom.Iwe(thou)you
Akk.meus(thee)you
Gen.myour(thy)your

Vertailun vuoksi vastaava muinaisenglanninkielinen taulukko (yksinkertaisuuden vuoksi ilman rinnakkais- ja duaalimuotoja):




Nom.icþūgē
Akk.ūsþēēow
Gen.mīnūreþīnēower
Dat.ūsþēēow





Nykyenglannissa kaikkia "teititellään", joten toisen persoonan yksikkö ja monikko ovat identtisiä kaikissa suhteissa. (Puhekielen eri muodot ovat alkaneet kiertää tästä syntyviä ongelmia käyttämällä monikossa sellaisia muotoja kuin y'all ja yous.) Vanhanaikaisemmassa kielessä käytetään monikon toisesta persoonasta muotoa ye sekä tietenkin ylempänä sulkeissa listattuja muotoja thou, thee ja thy. Sanasta thy on käytetty vokaalien edellä muotoa thine, ja samalla logiikalla muodon my sijaan muotoa mine, mutta viimeksi mainittu on nykyään varattu sellaisiin asemiin, joissa sana esiintyy yksinään, esimerkiksi subjektina (esim. your mother is dead but mine isn't) tai predikatiivina (she is mine). Nämä pidemmät muodot (mine, yours, ours, theirs, his ja hers) voivat ottaa siis 's-päätteisen nominilausekkeen paikan itsenäisenä lauseenjäsenenä (vrt. your mother is dead but Bob's isn't ja she is Bob's).

Englanninkielisessä kirjallisuudessa puhutaan muotojen my, your, our, their, his ja her tapauksessa joskus "possessiiviadjektiiveista", mutta tämä on hämäävä termi, sillä ne eivät toimi lauseessa adjektiivien lailla eivätkä saa adjektiiveille ominaisia vertailumuotoja. Muinaisenglannissa tosin mīn, þīn, ūre ja ēower taipuvat samoilla päätteillä kuin adjektiivi, mutta his ja hire eivät (sama pätee latinassa, jossa esim. meus, mea, meum 'minun' taipuu pääsanansa suvussa ja luvussa, mutta us-päätteistä sanaa pinnallisesti muistuttava eius 'hänen' ei).

Syntaksiin palatakseni ja edellä sanotun havainnollistamiseksi alla olevat pudotusvalikot muodostavat yksinkertaisen lauseen, jossa subjektina on substantiivilauseke (1-3), joka koostuu vapaavalintaisesta tarkenteesta (1), adjektiivista (2) ja substantiivista (3), sekä predikaatista (4-5), jossa varsinaisena verbinä on be vapaavalintaisesssa yksinkertaisen aspektin tempuksessa tai modaalimuodossa (4) ja komplementtina predikatiivi, joksi voidaan valita jokin nomini- (eli substantiivi- tai adjektiivilauseke) tai prepositiolauseke (5):

1:  2:  3:  4:  5: 

Koska olen ottanut kongruenssin ja siihen rinnastettavat semanttisesti redundantit ilmiöt huomioon vaihtoehtoja valitessani, ovat kaikki mahdolliset yhdistelmät kieliopillisia, vaikkeivät välttämättä merkitykseltään erityisen järkeviä.

Tämä pieni (eikä missään nimessä tyhjentävä) koe havainnollistaa, että syntaktisesti 's-päätteinen substantiivi voi olla joko tarkenteen tai (ainakin predikatiivina toimivan) kokonaisen nominilausekkeen paikalla eli kohdissa 1 ja 5. Tämä eroaa varsinaisista adjektiiveista, jotka sopivat kohtiin 2 ja 5. (Huomattakoon, että vaihtamalla kohdat 1-3 ja 5 päittäin saadaan myös kieliopillisia, vaikkakin ehkä vielä oudompia lauseita; lausekkeet good ja of little use tosin pysyvät tällöinkin predikatiivina muuttaen sanajärjestyksen runolliseksi.)

On totta, että edellä mainittujen asemien lisäksi 's-muoto sopisi myös kohtaan 2, esim. Anne Elk's son's theory jne. Tällainen lause tulisi kuitenkin analysoida niin, että Anne Elk's son's kuuluu kokonaisuudessa kohtaan 1. Tässä kohden on syytä muistaa jo edellisessä osassa mainitsemani seikka, että pääte -'s ei toimi nykyenglannissa kuin perinteinen sijapääte, jollainen kiinnittyisi substantiiviin, vaan se sijoittuu koko substantiivilausekkeen perään. Substantiivilauseke voi olla yhdistetty tai sisältää erinäisiä määritteitä: me and Anne's 'minun ja Annan', the Queen of England's 'Englannin kuningattaren'.

Yllä olevan pudotusvalikkojonon ulkopuolelle jäävät vielä sellaiset tapaukset kuin a children's toy, mutta 's-muotojen eron adjektiiveista toteamiseen se riittänee näinkin. (Halusin oikeastaan vain kokeilla, voiko pudotusvalikoita ylipäänsä käyttää tällaiseen.)

Jatkan vielä englannin pronominiaiheesta toisella kertaa käsitellen ns. yksiköllistä they-pronominia, mikä on oikeastaan jatkoa kirjoitukselle ruotsin hen-pronominista.

1 kommentti:

  1. (Käyttämästäni terminologiasta voidaan tietysti keskustella.)

    VastaaPoista