lauantai 9. tammikuuta 2016

Huomioita blogista, osa 3

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!

Olin hiljattain jatkamassa isäni jäämistön siivoamista ja selvittelyä, josta on muodostunut jo varsin pitkä projekti. Tällä kertaa aineiston seasta löytyi muun muassa valokuva vuodelta 1992, jossa isäni poseeraa Jaroslav Olša -nimisen henkilön kanssa. Otin yhteyttä Tšekin Manilan-suurlähettilääseen ja kysyin, onko hän kuvassa esiintyvä henkilö. Kävi ilmi, että hän oli tuolloin Helsingissä jostain science fictioniin liittymättömästä syystä ja tapasi samalla isäni, koska tunsi hänet entuudestaan. Hän kysyi myös, julkaisiko isäni suomalaisen scifin historiikkia, mihin jouduin valitettavasti vastaamaan kieltävästi. En oikein tiedä, mitä tehdä kaikille hänen kesken jääneille kirjaprojekteilleen.

Mutta sitten itse asiaan. Näin uuden vuoden alussa on hyvä kääntää katse neljättä kalenterivuottaan aloittavaan blogiin.

Ensinnäkin todettakoon, että kirjoitustahtini per vuosi on noudattanut selvästi laskevaa trendiä. Jos sama jatkuu, julkaissen tänä vuonna tuskin kahtakymmentä kirjoitusta. Tämä ei välttämättä ole huono asia!

Toiseksi, olen tarkistanut ja tarkistan jatkossakin joitakin noudattamistani käytännöistä yleisen luettavuuden ja muiden esteettisten lähtökohtien valossa. Tämä on toivottavasti hyvä asia.

Kolmanneksi, luetuimpien kirjoitusten listan kärkipaikkaa pitää sama kirjoitus kuin viimeksikin. Kokonaisuudessaan viiden kärki on:
Sanojen katolinen ja katolilainen eroa käsittelevä kirjotus kumpusi penseästä suhtautumisestani siihen, että yleisessä tajunnassa kielitiede tuntuu liittyvän turhan läheisesti oikeakielisyysharrastajien saivarteluun. Hieman vastaavissa tunnelmissa mutta huomattavasti enemmän kieli poskessa syntyi myös lähinnä harhaluuloihin perustuvia kielivitsejä käsittelevä kirjoitus.

Sotilasmerkkejä käsittelin siksi, että jouduin niitä erään kurssin vuoksi kertaamaan. Sotilasarvojen kääntämistä käsittelevä kirjoitus jatko-osineen sai innoituksensa lukuisista aihetta koskevista keskusteluista. Nämä molemmat kirjoitukset on linkitetty jonnekin muualle, mikä selittää niiden saamien klikkausten määrät suhteessa muuten varsin rajoittuneen piirin lukemaan blogiin. Viimeisen listalla olevan kirjoituksen lukijat tuntuvat löytävän erinäisillä ilmeisen suosituilla hakusanoilla. Eräs toistunut hakulauseke on "pillu etymologia", jota kyseinen kirjoitus ei valitettavasti käsittele.

Seuraavilla sijoilla ovat vetävästi otsikoitu aprillipila "Suomen kielen salattu historia" ja vakavampi kirjoitus "Hakarististä", jotka ansaitsevat tässä erityismaininnan. Jälkimmäinen on siinä mielessä merkittävä, että se on tietääkseni suppeudestaan huolimatta ainoa saatavilla oleva selonteko suomalaisen ja kansallissosialistisen hakaristin todellisesta yhteydestä.

Lopuksi huomaan, että olen jättänyt muutamia kirjoituksia roikkumaan ilman luvattua jatko-osaa. Yritän korjata asian pikimmiten ainakin sellaisten kirjoitusten osalta, joiden jatko-osasta minulla on jokin ajatus.

4 kommenttia:

  1. Asiahan on tietysti niin, että ns. maallikot ovat kiinnostuneita kielestä ja sen degeneraatiosta siinä missä ns. kielitieteilijät suhtautuvat kaikkeen asenteella "kieli muuttuu ja kehittyy" ja sen kuulemma pitääkin näin tehdä koska kieli on elävä. Esimerkiksi uutistoimitukset käyttävät kummallista sanaa "lakimuutos" vaikka pitäisi kirjoittaa "lainmuutos". Viivästyskorosta on verottajan lomakkeissa kummallinen muodoste "viivekorko". Joku kielimies on sanonut, että kotimaisen kielen kummallisuuksia saa parhaiten selvitettyä yrittämällä kääntää teksti vieraalle kielelle. Ainakin suomalainen tieteellinen jargon saa aivan uusia ulottuvuuksia erityisesti sosiaalitieteen tekstejä kääntäessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Asiahan on tietysti niin, että ns. maallikot ovat kiinnostuneita kielestä ja sen degeneraatiosta siinä missä ns. kielitieteilijät suhtautuvat kaikkeen asenteella "kieli muuttuu ja kehittyy" ja sen kuulemma pitääkin näin tehdä koska kieli on elävä."

      En sanoisi ihan noinkaan. Kielitieteilijällä ei pitäisi olla mitään näkemystä siitä, miten tutkimansa ilmiön "pitäisi" käyttäytyä, vaan antaa aineiston puhua puolestaan. Itse vastustan termin "kehittyä" käyttämistä kielen historiallisesta muutoksesta puhuttaessa, sillä se antaa helposti ymmärtää, että kieli muuttuu "paremmaksi".

      Kokemukseni mukaan maallikoiden kiinnostuneisuus kielestä ja sen "degeneraatiosta" pohjaa melko suppeaan käsitykseen kielestä: se, mitä on itse aikanaan koulussa opittu, on "oikein", ja kaikki poikkeamat siitä on "degeneraatiota" eli muutosta huonompaan. En ihmettele, että tällaiselle karikatyyrille on syntynyt vastareaktiona joidenkin kielitieteilijöiden suunnalta sellainen viestintäkulttuuri, joka saattaa näyttäytyä hällä väliä -asenteena oikeakielisyysasioihin!

      Aarni Penttilän artikkeli "Oikeakielisyyden periaatteista" (Virittäjä 1930) saattaa kiinnostaa.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Asiayhteydestä johtuen ja relevanssiaksioomaan nojaten otaksun, että sinulla on jotain kyseistä sanaa vastaan, ehkä jopa oikeakielisyysperusteisesti..?

      Poista