Mikael Agricola tammikuusta

Viime vuoden huhtikuussa alkanut sarja Mikael Agricolan Rucouskirian (1544) kalenteriosasta on nyt edennyt kolmanneksi viimeiseen osaansa. Käsittelen tällä kertaa jälleen hieman yksityiskohtaisemmin vanhan kirjasuomen oikeinkirjoitukseen ja äänneoppiin liittyviä seikkoja itse sisältöä tietenkään täysin unohtamatta.

Minun Nimen on Tammikw.
iolla on caxi Pää ja szw.
Woosi minussa loppu ia alku.
söö / ioo / hacka hirssiia alkw.
Kylue ia caickia mwta te.
mutta weri älä ialghast laske.
Telle kwlla sömen pite. (ninquin Almāsar
sano) Ingfäria / Pippuroijta / Caligot /
ia Nelike. Ia swrustamata wähä Wina /
ia eij Mettä iooman / Eyke pää szonda is-
kemen / mutta maxa szonda / ios hätä käske

(Otaksuttavasti hirssiia alkw = hirssi ia halkw.)

'Minun nimeni on tammikuu, / jolla on kaksi päätä ja suuta. / Vuosi minussa loppu ja alku. / Syö, juo ja hakkaa hirsiä ja halkoja. / Kylve ja kaikkea muuta te, / mutta verta älä jalasta laske. / Tässä kuussa syödä pitää (niin kuin Al Mansur sanoo) inkivääriä, pippuria, galangalia ja neilikkaa, sekä suurustamatta vähän viiniä eikä sahtia juoda, eikä pääsuonta iskeä, mutta maksasuonta, jos hätä käskee.'

Alkuteksti faksimilenä.

Kirjain i voi merkitä joko lyhyttä /i/-äännettä (esim. caxi, minussa, iskemen), pitkää /i:/-äännettä (esim. hirssi, ninquin, Wina) tai konsonanttista /j/-äännettä (esim. iolla, ia). Vastaavasti kirjain u merkitsee joko lyhyttä /u/-äännettä (esim. Minun, mutta) tai /v/-konsonanttia (esim. kylue). Viimeksi mainittu äänne voidaan merkitä myös w-kirjaimella (esim. wähä Wina), mutta vokaalina w merkitsee vokaalina johdonmukaisesti pitää /u:/-äännettä (esim. Tammikw, szw, mwta). Agricola horjuu /ä/-äänteen merkitsemisessä e- ja ä-kirjainten välillä (esim. Pää, älä, Telle 'tällä', pite 'pitää', wähä, Eyke 'eikä', iskemen 'iskemän'). Sananalkuinen /s/ merkitään välillä saksasta tutulla sz-ligatuuralla (esim. szonda 'suonta', szw 'suu'), välillä s-kirjaimella (esim. sano 'sanoo', sömen 'syömän'). Agricola ei kirjoita yhdyssanoja säännöllisesti yhteen: pää szonda 'pääsuonta', maxa szonda 'maksasuonta'.

Vanhassa kirjasuomessa esiintyy pitkiä vokaaleja, jotka ovat nykysuomessa (toisin kuin virossa) diftongisoituneet: Woosi 'vuosi', söö 'syö', ioo 'juo', sömen 'syömän', iooman 'juoman', szonda 'suonta'. Nykysuomessa mainittujen verbien alkuperäinen vartalovokaali näkyy lyhentyneenä ja diftongin osaksi supistuneena imperfektimuodoissa söi ja joi. (Vrt. viron sööda 'syödä', jooda 'juoda' ja soon 'suoni'.) Toisinaan Agricolan vokaalit eroavat muutenkin nykyisestä kirjakielestä, esim. hirssi 'hirsiä', alkw 'halkoa', caickia 'kaikkea'.

Agricolan käyttämät k:n ja t:n heikkojen asteiden merkitsemiseen käyttämät digrafit gh ja (tässä tekstissä esiintymätön) dh viittaavat nykysuomesta puuttuviin hankausäänteisiin /γ/ ja /ð/: edellistä vastaa nykysuomessa k:n heikkona asteena kato (jalka : jalasta) tai v (luku : luvun), jälkimmäistä yleiskielen d (käsi : käden). Tekstissä esiintyvä ialghast viittaa siis ääntöasuun /jalγast/. (Muutoksesta gh > v ks. myös "Velallinen ja velvollinen".)

Tammikuun latinankielinen nimi Ianuarius viittaa kaksikasvoiseen Janus-jumalaan, siksi tammikuulla on caxi Pää ja szw. Sana szw voi tässä hyvinkin merkitä 'kasvoja' kuten latinan kielen os 'suu, kasvot, sisäänkäynti'. Januksen nimeen liittyy latinan sana ianua 'ovi'.

Kuten lokakuussa tuli jo mainittua, sana Wina ei viittaa viinaan vaan viiniin; molempien nykysuomen sanojen pohjalla on latinan sana vinum, joka on lainautunut suomeen ensin germaanisessa muodossa viina, myöhemmin ruotsin kautta muodossa viini. Ensiksi mainittu on sittemmin vakiintunut merkitsemään vahvaa tislattua alkoholijuomaa (tai toisinaan alkoholijuomia yleensä), jälkimmäinen viiniä.

Agricolan mainitsema Almāsar eli Al Mansur ei nähdäkseni ollut "arabialainen lääkäri", kuten Agricolan yrteissä mainitaan (Häkkinen-Lempiäinen 2007: 25 ja 30), vaan Manṣūr ibn Isḥāq, Rayn kuvernööri vuosina 902 - 908, jolle heinäkuussa mainittu mestari Rasis eli Muhammad ibn Zakariyā Rāzī (865 - 925) omisti lääketieteellisen teoksensa Kitāb al-ṭibb al-Manṣūrī ('lääketieteellinen kirja omistettu Mansurille') tai lyhyemmin Kitāb al-Manṣūrī. Gerard Cremonalaisen laatima latinankielinen käännös tunnettiin nimellä Liber medicinalis ad Almansorem 'lääketieteellinen kirja Al Mansurille' tai Liber Almansoris 'Al Mansurin kirja', mikä saattaa olla syynä Agricolalla esiintyvään virheeseen.