Lisää ns. pakkoruotsista

[Lisäys: linkki edelliseen kirjoitukseen aiheesta.]

Latinankielisten piirtokirjoitusten yhteydessä mainitsin Kustaa II Aadolfin, jonka kuolinpäivää 6.11. juhlistetaan Suomessa liputtamalla ja järjestämällä kaikenlaisia ruotsalaisuuteen liittyviä tempauksia. Kyseinen päivä oli Suomessa vuoteen 2010 asti myös Kustaa Aadolfin nimipäivä (ruotsalaisessa kalenterissa Gustav Adolf). Viime ruotsalaisuuden päivänä tulin päätyneeksi folktingetin sivuille, josta löytyi mielenkiintoinen teksti otsikolla "Miksikö ruotsia?". Vaikka unohdin asian joksikin aikaa, on se silti edelleen ajankohtainen. Teksti alkaa:

"Folktinget on luonnut infopankin josta löytyy tietoa siitä miksi ruotsin kieltä kannattaa lukea Suomessa. Lisäksi infopankkiin on kerätty näyttöä, joka osoittaa että vapaaehtoisen ruotsinkielen kannattajien väitteet ruotsinkielestä Suomessa ovat heikkoja tai jopa täysin virheellisiä."

Alku on asiallisesti otettuna sikäli lupaava, että siinä käytetään ilmaisua kannattaa lukea eikä on pakko lukea. Tämä kuitenkin kumoutuu heti seuraavassa lauseessa, joka on selvästi ruotsin vapaaehtoista lukemista vastaan. Seuraava otsikko onkin "Miksi ruotsi on pakollinen suomenkielisissä kouluissa?".

Tekstin mukaan "[pakkoruotsin l]ähtökohta on perustuslaissa ja kielilainsäädännössä". Tämän jälkeen seuraa numeroitu luettelo kolmestatoista argumentista ikään kuin ne olisivat johdettavissa perustuslaista ja kielilaista.

Perustuslaista on hyvä lähteä, sillä relevantissa pykälässä, jonka lainaan kokonaisuudessaan tässä, ei sanota mitään pakkoruotsista:

"Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin

Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.

Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.

Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla."

Yllä lainatun pykälän kohta "turvataan lailla" tuo meidät luontevasti kielilakiin. Siinä todetaan perustuslakia mukaillen, että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi, ja säädetään sen mukaisesti oikeudesta käyttää omaa jompaakumpaa näistä eri instansseissa: siis oikeudesta käyttää, ei pakosta opiskella.

Todellisuudessa pakkoruotsin kova ydin on perusopetuslaissa, jossa säädetään toisen kotimaisen kielen olevan kaikille yhteinen oppiaine, valtioneuvoston asetuksessa lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta, valtioneuvoston asetuksessa yliopistojen tutkinnoista sekä laissa julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta.

(Tähän kohti kuuluu tietenkin närkästyneen papiston huomautus siitä, että maallikko ei voi ymmärtää lukemiaan säädöstekstejä.)

Ylipäänsä se, että jokin asia perustuu lakiin, ei ole peruste yleisellä tasolla sille, etteikö lakia voisi muuttaa.

Mutta palatkaamme perusteisiin, miksi ruotsi on pakollinen suomenkielisissä kouluissa. Yleisenä huomiona on sanottava, että totta kai ruotsin kielen taidosta on hyötyä ja että totta kai nimenomaan ruotsista on erityistä hyötyä, jos sitä tarvitsee johonkin. Mutta tämä pätee mihin tahansa kieleen: se, että ruotsin kieltä voi käyttää sellaisissa yhteyksissä, missä ruotsin kielestä on hyötyä, ei ole erityinen peruste opiskella ruotsia, ellei kyetä osoittamaan, miksi juuri ruotsin osaaminen on erityisesti oleellista.

Vertailun vuoksi: liikunnan yleisten hyötyjen luetteleminen ei ole erityinen peruste millekään tietylle liikuntalajille. Mikäli haluaa valmistautua asepalvelukseen, voi liikuntalajinsa valita sen mukaan, että se tarjoaa pitkäkestoista rasitusta tai jopa harjoittaa armeijassa tarvittavia taitoja; mikäli on töissä turvallisuusalalla, voi jokin soveltuva kamppailulaji olla perusteltu valinta; jos haluaa pysyä timmissä kunnossa, kannattaa ehkä mennä johonkin bodyzumba action-pumppiin.

"1. Suomi on kaksikielinen maa, jolla on kaksi virallista kieltä: suomi ja ruotsi."

Tämä on toki totta, mutta näin on ollut myös ennen nykymuotoista pakkoruotsia. Lisäksi, mikäli Suomi olisi oikeasti kaksikielinen maa, ei koko keskustelua tarvitsisi käydä, koska ruotsi tuskin olisi tällöin kellekään mikään ongelma. Se, että maassa on kaksi virallista kieltä, ei automaattisesti tarkoita, että kaikkien on osattava molempia virallisia kieliä.

"2. Ruotsin kielen opiskelu edistää Suomen historian ja kulttuurin tuntemusta. Ruotsi on osa yleissivistystä."

Tämä on varmasti totta, mutta pätee myös viron, karjalan, vanhan kirjasuomen, latinan ja saksan opiskeluun. Silti mikään näistä kielistä ei ole pakollinen suomen kouluissa. Yleissivistys on sikäli huono argumentti, että ruotsi on muiden oppiaineiden lailla osa yleissivistystä juuri siksi, että sitä tarjotaan pakollisena osana yleissivistävää koulutusta. Asiaa ei pitäisi perustella sillä itsellään. Kaikki eivät tule opiskelemaan Suomen yleistä tai kirjallisuushistoriaa.

"3. Ruotsin kielen avulla voi olla kanssakäymisissä suomenruotsalaisten kanssa heidän omalla kielellään."

Somalikielen avulla voi olla kanssakäymisissä somalien kanssa heidän omalla kielellään. Tämä ei ole peruste kielen pakollisuudelle, koska kaikilla ei ole erityistä tarvetta olla kanssakäymisissä suomenruotsalaisten tai somalien kanssa.

(Jos yllä oleva kappale on mielestäsi arveluttava, ole hyvä ja jätä kommentti, jossa kerrot, miksi.)

"4. Ruotsi on helppo, yksinkertainen ja käyttäjäystävällinen kieli (vrt. venäjä)."

Vielä helpompi on viro. Minkään kielen teoreettinen yksinkertaisuus ei ole peruste sinänsä opetella kyseistä kieltä, sillä muutenhan kaikki opettelisivat esperantoa. Kielen helppous ei muodostu pelkästään kielensisäisistä seikoista, vaan myös siitä, onko kieli reaalimaailmassa sellainen, että sen käytön osa-alueissa pääsee luonnostaan harjaantumaan.

"5. Kaikilla oppilailla tulee olla samat mahdollisuudet ja oikeudet jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen."

Tämä viitannee lukiossa vaadittavaan toisen kotimaisen kielen opintoihin, joka on tietenkin osa pakkoruotsin ongelmaa.

"6. Kaikilla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet hakea niihin valtiollisiin ja kunnallisiin virkoihin, joissa vaaditaan ruotsin kielen taitoa."

Virkojen kielitaitovaatimukset ovat osa pakkoruotsiongelmaa. Sitä paitsi moniin työpaikkoihinkin voi hakea vain, jos on koulutettu tietylle alalle tai omaa tiettyä kokemusta tai taitoja. Pitäisikö kaiken olla pakollista kaikille?

"7. Ruotsin kielen taito on etu Suomen työmarkkinoilla."

On varmasti parempi osata ruotsia kuin olla osaamatta sitä, mutta tämä voidaan sanoa mistä tahansa kielestä.

"8. Suomi on osa Pohjolaa, ruotsilla pärjää myös muissa Pohjoismaissa."

Samaa perustelua voisi käyttää norjasta ja tanskasta. Pohjoismaissa pärjää myös englannilla. (Vaikka anekdootit eivät olekaan mitään perusteita, tulee mieleen, että tuntemani tanskalais-ruotsalainen pariskuntakin puhuu keskenään englantia.)

"9. Ruotsinkielentaitoinen saa helposti töitä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa."

Tämä lienee laajennus edellisestä kohdasta. En usko, että pelkkä ruotsin kielen taito (etenkään Tanskassa ja Norjassa) riittää työllistymiseen sen enempää kuin suomen kielen taito Suomessakaan. Lisäksi kun otetaan huomioon, että pakkoruotsi on valtion taholta määrätty velvoite, on kummallista, että valtion intresseissä ajateltaisiin olevan suomalaisten lähteminen töihin ulkomaille.

"10. Ruotsin kielen taito helpottaa muiden kielten – kuten ranskan, saksan, espanjan ja englannin – oppimista."

Mikä tahansa kieli helpottaa muiden kielten oppimista, mutta ei ole mitään syytä olettaa, että ruotsin kieli olisi mitenkään erityisen hyvä "porttikieli" muiden kielten oppimista varten. (Latinaa voi tietyin varauksin pitää tällaisena romaanisten kielten osalta.)

"11. Ruotsin kieli antaa mahdollisuudet opiskeluun ruotsinkielisissä ammattikorkeakouluissa sekä Åbo Akademissa ja Svenska handelshögskolanissa."

Näin ollen sellaisen, joka mahdollisesti haluaa opiskella kyseisissä oppilaitoksissa, kannattaa lukea ruotsia.

"12. Ruotsin kielen taito mahdollistaa opiskelun Ruotsin yliopistoissa."

Saksan kielen taito mahdollistaa opiskelun Saksan, Itävallan, Sveitsin, Liechtensteinin, Luxemburgin ja Etelä-Tirolin yliopistoissa. Miksi kaikkien suomalaisten pitäisi voida opiskella nimenomaan Ruotsin yliopistoissa?

"13. Ruotsi kieli avaa ovia pohjoismaiseen kulttuuri- ja viihde-elämään."

Tämä tuntuu toisinnolta kohdista kahdeksan ja kolme. Saksan tai venäjän kielen taito avaa ovia äärettömästi suuremman kulttuuri- ja kielialueen viihteeseen. Miksi on erityisen tärkeää, että kaikki suomalaiset osallistuvat pohjoismaiseen kulttuuri- ja viihde-elämään?

Yllä käsitellyn kaltainen lista voitaisiin tehdä lähes mistä tahansa kielestä muutettavat muuttaen. Olisi osoitettava, miksi kaikkien suomalaisten on osattava juuri ruotsia. Esimerkiksi kohta 12 voitaisiin ymmärtää tällaisena perusteena, mikäli Suomessa ei olisi omia yliopistoja, ja muut maat Ruotsia lukuun ottamatta olisivat jonkinlaisen rautaesiriipun takana. (Tällöinkiin voitaisiin toki kysyä, miksi kaikkien suomalaisten pitäisi voida ylipäänsä opiskella yliopistossa.)

Edellä käsiteltyjä argumentteja seuraa "väitteitä, miksi ruotsin kielen pakollisuus tulee poistaa" ja, kuten ylempänä todettiin, "näyttöä, joka osoittaa että vapaaehtoisen ruotsinkielen kannattajien väitteet ruotsinkielestä Suomessa ovat heikkoja tai jopa täysin virheellisiä." Itse väitteille ei ole annettu lähteitä, eivätkä ne muutenkaan ole mielestäni erityisen edustavia ainakaan sen perusteella, mitä olen itse aiheesta lukenut.

"1. Kielitaitovaatimukset Suomessa ovat maailman kovimmat, kaikkien opiskelijoiden tulee osata äidinkielen lisäksi vähintään kahta kieltä.

Belgiassa, Luxemburgissa ja Sveitsissä vaaditaan kaikilta opiskelijoilta vähintään kahden muun kuin oman äidinkielen taitoa. "Mother tongue plus two" on myös EU:n virallinen tavoite. Viimeisimmän, vuonna 2012 monikielisyyttä mitanneen Eurobarometrin mukaan Alankomaat, Tanska, Luxemburg, kolme Baltian maata, Slovenia ja Malta saavuttivat tavoitteen. Suomi ei kuulunut tähän ryhmään."

En löytänyt tätä väitettä tässä muodossa miltään sivustolta. Kaksi vierasta kieltä on sinänsä  mielestäni aivan oikea tavoite, mutta miksi toisen niistä pitäisi olla ruotsi? Toisin kuin Suomessa, mainituissa maissa yli 50% kyllä ilmoittaa kykenevänsä keskustelemaan ainakin kahdella vieraalla kielellä. Suomessa vain 48% vastaa näin, mutta koko Euroopan unionin luku on 25%, joten suomalaisten ei tarvitse erityisemmin hävetä. Mutta edelleen, miten tämä liittyy pakkoruotsiin?

"2. Pakollinen ruotsi ja yksilön rajallinen kyky oppia johtavat käytännössä vieraiden kielten pintapuoliseen osaamiseen ja rajoittavat valinnanvapautta

Mikään ei osoita, että monikieliset lapset oppisivat yhden kielen jonkun toisen kustannuksella. Päinvastoin. Kaksikielisyys auttaa lasta ajattelemaan luovasti ja joustavasti. Euroopan komission raportista Study on the Contribution of Multilingualism to Creativity käy ilmi, että varhainen kaksi- tai useampikielisyys johtaa parempaan suorituskykyyn ja luovempaan ajatteluun, helpottaa ongelmanratkaisua sekä johtaa parempaan koulumenestykseen. Pitkällä tähtäimellä kaksikielisyys avaa lapselle mahdollisuuksia ajatteluun, antaa kokemuksia ja edistää mm. monipuolista sosiaalista kanssakäymistä. Tuore artikkeli Time Magazine-lehdessä (29.7.2013) viittaa useisiin tieteellisiin tutkimuksiin, jotka vahvistavat kaksikielisyyden antavan sekä kielellisiä, luovia että sosiaalisia etuja.

Kielitaitoa tarvitaan työelämässä, se helpottaa yhteydenpitoa kieli- ja valtiorajojen yli ja lisää eri kulttuurien ymmärrystä."

Miten ihmeessä monikieliset lapset liittyvät tähän mitenkään? Eihän kyse ole kaksikielisyydestä vaan pakkoruotsista koulussa.

Viitatussa raportissa kieltämättä todetaan, että monikielisyydestä (multilingualism) on hyötyä, mutta tätä ei varmaan kukaan kiistäkään. Monikielisyydellä viitataan raportissa sekä yksittäisen henkilön kielitaitoon (plurilinguism) että yhteisön monikielisyyteen (varsinainen multilingualism). Tulokset perustuvat kyselytutkimukseen, jolla on selvitetty ihmisten näkemyksiä siitä, miten monikielisyys vaikuttaa luovuuteen ja out of the box -ajatteluun. Alla tiivistelmä suomalais-ugrilaisten (raportissa Ugro-Finnic) vastauksista:

• This group has one of the highest proportions of respondents that think there is no link at all between multilingualism and a person’s ability to think in an original way.
• On the other hand, they have one of the highest proportions of respondents who think multilingualism has a positive influence on the ability to think in the abstract.
• This group has the highest proportion of respondents who believe multilingualism has a positive influence on a person’s ability to think ‘outside the box’ and on a person’s ability to solve problems.
• However, there is an elevated proportion of respondents that are ‘not sure’ about the link between multilingualism and a person’s ability to think critically.

Johtopäätöksiin tapaustutkimuksista kannattaa tutustua myös.

Kielitaidon etua sinänsä ei kukaan tietenkään kiistä. Varsinaisen kaksi- tai monikielisyyden (eli useamman kuin yhden äidinkielen) edut eivät liity mitenkään nimenomaan ruotsiin, ellei osoiteta, että nimenomaan kaksikieliset suomenruotsalaiset ovat luovempia kuin vaikkapa suomen- ja saksankielisten vanhempien kaksikieliset lapset. Tiimien monikielisyys ei sekään edellytä, että kaikkien on pakko opiskella nimenomaan ruotsia.

"3. Pakollinen ruotsin kielen opetus on kansakunnan varojen tuhlausta

Ruotsin ja suomen kielen opetuksen pakollisuus on johdonmukainen seuraus kahdesta kansalliskielestä. Oikeus omaan kieleen on samanlainen perustavanlaatuinen oikeus kuten esimerkiksi oikeus sosiaaliseen turvallisuuteen. Siksi on tärkeää, että maassa on riittävät kielelliset voimavarat. Kaksikielisyys on myös kannanotto maamme pohjoismaisen suuntauksen puolesta. Pohjola on tärkein yhteiskunnallinen ja kulttuurinen viiteryhmämme ja suurin kauppakumppanimme. Molempien kansalliskielten taito tulee nähdä sijoituksena, ei kulueränä."

Vaikka ruotsin opetuksen pakollisuus olisikin johdonmukainen seuraus kahdesta kansalliskielestä (mitä se ei ole), ei se silti tarkoita, etteivätkö kaksi kansalliskieltä olisi tällöin kansakunnan varojen tuhlausta. "Oikeus omaan kieleen" ei liity mitenkään siihen, että muunkielisillä pitäisi olla pakko opiskella kyseistä kieltä. Onhan suomenkielisilläkin oikeus käyttää Euroopan unionissa omaa kieltään, eikä tästä seuraa, että suomi on pakollinen kieli kaikissa Euroopan unionin kouluissa.

Suomen tärkeimmät kauppakumppanit ovat muuten Venäjä, Saksa ja Ruotsi. Pitäisikö harkita pakkosaksaa tai ainakin pakkovenäjää, jotta kaikilla olisi mahdollisuus ryhtyä vaikkapa myymään hitsauskoneita itänaapurillemme?

"4. Ruotsi vie arvokasta aikaa, jota oppilaat voisivat käyttää jonkin hyödyllisemmän maailmankielen opiskeluun.

Siitä lähtien kun ruotsin kielestä tuli vuonna 2005 vapaaehtoinen ylioppilastutkinnossa on ruotsin kielen kirjoittavien suomenkielisten oppilaiden lukumäärä ruotsin pudonnut merkittävästi. Se ei kuitenkaan ole johtanut muiden kielten lisääntyneeseen opiskeluun. Päinvastoin. Saksaa ja ranskaa opiskelevien lukiolaisten määrä puolittui vuodesta 2001 vuoteen 2009. Sama suuntaus koskee venäjää. Vuonna 2001 luki 66 % lukiolaisista kolmea tai useampaa kieltä. Vuonna 2009 enää 53,5 % luki vähintään kolmea kieltä."

Ei ole tietääkseni syytä olettaa, että saksan, ranskan ja venäjän kielten opiskelu lukiossa olisi vähentynyt siksi, että ruotsin kielen ylioppilaskoe ei ole enää pakollinen. Kieltenopiskelun lisääminen ylipäänsä on täysin oikea tavoite, mutta miten se liittyy pakkoruotsiin? Ennemmin voitaisiin säätää, että lukiossa valitsemiaan kahta kieltä on pakko lukea kumpaakin jokin tietty vähimmäismäärä kursseja.

On ylipäänsä täysin käsittämätöntä väittää, etteikö yhden kielen opiskeluun käytetty aika olisi pois jostakin muusta. Jos minulla on illalla tunti aikaa kielen x lukemiseen, voisin ilmeisesti yhtä hyvin lukea tunnissa tunnin vaikka kahdeksaa muutakin kieltä, koska monikielisyys on rikkaus. 

"5. Englannilla pärjää hyvin Pohjolassa, sen vuoksi ei tarvita pakollista ruotsia.

Ruotsin kielen taito avaa ovia ja antaa selviä etuja pohjoismaisessa kanssakäymisessä. Vaikka virallinen konsernikieli monissa pohjoismaisissa yrityksissä on englanti, tapahtuu muu kanssakäyminen yrityksissä ja yhteiskunnassa useimmiten ruotsiksi. Eräs tutkimus osoittaa, että vaikka englanti on ”virallinen” kieli hoitavat suomalaiset yritykset, joilla on emo-, sisar- tai tytäryhtiö Ruotsissa yhteydenpitonsa 63 prosenttisesti ruotsiksi. Yhä syvemmin yhdentyneessä talousyhteistyössä Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä on pula ruotsinkielentaitoisista työntekijöistä. Puutteellinen ruotsin kielen taito saattaa johtaa väärinkäsityksiin, eristäytymiseen ja menetettyihin työtilaisuuksiin."

Mainitsin itsekin ylempänä, että Pohjoismaissa ei tarvitse osata ruotsia tullakseen ymmärretyksi. Suomessa pärjää yllättävän hyvin pelkällä suomellakin, mistä kiitos kuuluu kääntäjille ja vahvalle äidinkielen käytön perinteelle. Eri töissä vaaditaan toki erilaista kielitaitoa, mutta nimenomaan ruotsin kielen tarve ei ole yleisesti Suomessa niin suuri, että sen pakko-opiskelu on perusteltua, ja jos olisi, kukaan tuskin valittaisi asiasta.