Suomessa ei ole vuoria eikä myöskään viidakoita. Kuitenkin suomen kielessä on sanat vuori ja viidakko, jotka eivät vaikuta olevan lainattuja suomen kieleen sellaisten maiden kielistä, joissa mainittujen sanojen tarkoitteita luonnostaan esiintyy. Miksi tämä on mielenkiintoista?
Suomessa on monia vuoriksi kutsuttuja luonnonmuodostumia, jotka alppimaalaisille esiteltyinä herättävät lähinnä huvittuneisuutta: "Des is ka Beag nähd, des is a Hiagl!" Helsingissä on mm. Korkeavuorenkatu, Punavuori ja Tähtitorninvuori (puhekielessä tosin Tähtitorninmäki), jotka erottuvat katukuvassa lähinnä pienimuotoisina ylä- ja alamäkinä. Koska Suomessa ei ole samanlaisia vuoria (Bergen) kuin esim. Itävallassa, ajattelee suomalainen helposti, ettei Suomessa ole "oikeita" vuoria.
Onko siis pääteltävä, että muinaissuomalaiset tunsivat sanan vuori merkityksessä 'Berg', mutta paremman tarkoitteen puutteessa käyttivät sitä mäistä ja kukkuloista, ja vasta nykysuomalaiset nähdessään kuvia tai vieraillessaan itse ulkomailla huomasivat tämän muinaisen virheen ja alkoivat hävetä omia pikkuvuoriaan?
Asiaa voidaan lähestyä kahdesta osittain päällekkäisestä näkökulmasta.
Ensinnäkin voidaan ajatella, että vuoren kvintessentiaalinen piirre maankohoumana on olla korkeampi kuin ympäristönsä (olematta kuitenkaan esim. harju tai vaara). Näin ollen korkeampi vuori on "enemmän" vuori kuin matala vuori, tai vielä epämääräisemmin isompi vuori on enemmän vuori kuin pienempi vuori. Samaa periaatetta sovelletaan Crocodile Dundeen (1986) kuuluisassa that's not a knife, this is a knife -kohtauksessa: isompi ja vaikuttavampi bowie-veitsi on enemmän veitsi kuin siro stiletti.
Toisaalta asiaa voidaan lähestyä semanttisen siirtymän kautta. Suomen sanan vuori voidaan ajatella saaneen merkityksen 'mäki, kukkula' ohella saman merkityksen, joka on (esimerkiksi) saksan sanalla Berg. Joidenkin kielenkäyttäjien kohdalla jälkimmäinen merkitys on ehkä vahvistunut siinä määrin, että se on alkanut tuntua ensisijaiselta ja oikeammalta merkitykseltä.
Toki Suomessa on myös mittasuhteidensa puolesta subliimeja vuoria, mutta niitä sanotaan tuntureiksi. Sanan tunturi merkitykseen sisältyy sijainti Lapissa (ja sitä kautta toki niiden erityinen syntyhistoria, mutta tämä ei näy kielenkäyttäjälle): vaikka jossain Afrikassa olisi pehmeämuotoinen puurajan yläpuolelle ylettyvä vuori, ei sitä silti varmastikaan kutsuttaisi tunturiksi.
(Maantieteilijöillä on varmasti edellä esitettyä tarkentavia näkemyksiä siitä, miten tietyt termit heidän erikoisalallaan määritellään, mutta se ei ole tässä yhteydessä oikeastaan oleellista.)
Tunturi on englanniksi fell. Samaa sanaa käytetään myös Brittein saarilla eräistä maankohoumista, joita ei luonnollisesti suomeksi nimitetä tuntureiksi. Englannin kielessä on siis alettu käyttää kotoperäistä sanaa vieraista muodostumista, mihin toisaalta saattaa vaikuttaa sekin, että fell on muinaisskandinaavinen laina.
Saksaksi tunturille ei ole ymmärrettävistä syistä vakiintunutta yksiselitteistä nimitystä: sanakirjat tarjoavat skandinaaviset lainasanat Fjell ja Fjäll. (Kuvaileva baumlose Hochfläche 'puuton ylänkö' ei oikein toimi käännösvastineena.) Tällaista lainasanan käyttöä voidaan verrata siihen, että puhutaan saksalaisesta makkarasta suomeksi wurstina tai japanilaisesta sarjakuvasta mangana: näissäkin tapauksissa vierassanojen "oikeilla" merkityksillä (yksinkertaisesti 'makkara' ja 'sarjakuva') viisastelu on melko tarpeetonta.
Saksa toimii siis tunturien suhteen eri tavalla kuin suomi "bergien" suhteen, mutta samalla tavalla kuin englannin kieli Intian viidakoiden suhteen. Viidakko on englanniksi jungle. Englantiin sana on lainautunut hindistä, jossa जंगल jangal merkitsee 'metsää, erämaata' (sanskritin जङ्गल jaṅgala merkitsee 'kuivaa, hedelmätöntä, erämaata' ja जाङ्गल jāṅgala 'kuivaa ja vähäkasvuista'). Englanti tunnetusti omaksuu uusia lainasanoja aina kun mahdollista, joten ei ole ihme, että siirtomaaherrat ovat Intiassa alkaneet kutsua kotimaisista poikkeavia metsiä paikallisella nimityksellä. Myös saksaan on omaksuttu englannin kautta sana Dschungel.
Suomalainen tuskin empisi vastatessaan kieltävästi kysymykseen, onko Suomessa viidakoita. Kuten todettua, tämä voi tuntua hieman oudolta, kun suomessa kuitenkin on kiistattoman suomalaisen kuuloinen ja vieläpä läpinäkyvästi sanasta viita johdettu sana viidakko (eikä joku jankala).
Kun Rudyard Kiplingin The Jungle Book (1893 - 1894) ilmestyi Helmi Krohnin suomentamana, oli sen nimi Indian viidakoista (ensimmäinen osa 1898, toinen osa 1909). Tuolloin viidakko oletettavasti merkitsi vielä suunnilleen 'tiheää nuorta metsää', jolloin nimen alkuosa Indian voidaan ymmärtää tarkentavana määritteenä: pelkkä viidakko olisi voinut viitata mihin tahansa. Gustav Renvallin Lexicon linguae Finnicae (1826) selittää sanat wii(d)akko ja wiitikko sanan wiita 'tiheä nuori lehtimetsä, perkiö (!)' synonyymeina sekä antaa niille vielä erityiset latinan- ja saksankieliset vastineet lucus frondosus ja Laubhain, jotka merkitsevät 'lehtoa'. Samoin Frans Ferdinand Ahlmanin Ruotsalais-suomalainen sanakirja (1865) antaa viidakon ruotsinkielisinä vastineina mm. sanat hult, skogsdunge ja småskog.
Viidakko on sittemmin vakiinnuttanut eksoottisen nykymerkityksensä, joten nykyään Kiplingin kirjan ja siihen pohjautuvan piirroselokuvan suomenkielinen nimi onkin luontevasti Viidakkokirja.
 |
| Näkymä suomalaisen vuoren huipulta. |
Asiaa voidaan lähestyä kahdesta osittain päällekkäisestä näkökulmasta.
Ensinnäkin voidaan ajatella, että vuoren kvintessentiaalinen piirre maankohoumana on olla korkeampi kuin ympäristönsä (olematta kuitenkaan esim. harju tai vaara). Näin ollen korkeampi vuori on "enemmän" vuori kuin matala vuori, tai vielä epämääräisemmin isompi vuori on enemmän vuori kuin pienempi vuori. Samaa periaatetta sovelletaan Crocodile Dundeen (1986) kuuluisassa that's not a knife, this is a knife -kohtauksessa: isompi ja vaikuttavampi bowie-veitsi on enemmän veitsi kuin siro stiletti.
 |
| Näkymä itävaltalaisen vuoren huipulta. |
Toki Suomessa on myös mittasuhteidensa puolesta subliimeja vuoria, mutta niitä sanotaan tuntureiksi. Sanan tunturi merkitykseen sisältyy sijainti Lapissa (ja sitä kautta toki niiden erityinen syntyhistoria, mutta tämä ei näy kielenkäyttäjälle): vaikka jossain Afrikassa olisi pehmeämuotoinen puurajan yläpuolelle ylettyvä vuori, ei sitä silti varmastikaan kutsuttaisi tunturiksi.
(Maantieteilijöillä on varmasti edellä esitettyä tarkentavia näkemyksiä siitä, miten tietyt termit heidän erikoisalallaan määritellään, mutta se ei ole tässä yhteydessä oikeastaan oleellista.)
Tunturi on englanniksi fell. Samaa sanaa käytetään myös Brittein saarilla eräistä maankohoumista, joita ei luonnollisesti suomeksi nimitetä tuntureiksi. Englannin kielessä on siis alettu käyttää kotoperäistä sanaa vieraista muodostumista, mihin toisaalta saattaa vaikuttaa sekin, että fell on muinaisskandinaavinen laina.
Saksaksi tunturille ei ole ymmärrettävistä syistä vakiintunutta yksiselitteistä nimitystä: sanakirjat tarjoavat skandinaaviset lainasanat Fjell ja Fjäll. (Kuvaileva baumlose Hochfläche 'puuton ylänkö' ei oikein toimi käännösvastineena.) Tällaista lainasanan käyttöä voidaan verrata siihen, että puhutaan saksalaisesta makkarasta suomeksi wurstina tai japanilaisesta sarjakuvasta mangana: näissäkin tapauksissa vierassanojen "oikeilla" merkityksillä (yksinkertaisesti 'makkara' ja 'sarjakuva') viisastelu on melko tarpeetonta.
Saksa toimii siis tunturien suhteen eri tavalla kuin suomi "bergien" suhteen, mutta samalla tavalla kuin englannin kieli Intian viidakoiden suhteen. Viidakko on englanniksi jungle. Englantiin sana on lainautunut hindistä, jossa जंगल jangal merkitsee 'metsää, erämaata' (sanskritin जङ्गल jaṅgala merkitsee 'kuivaa, hedelmätöntä, erämaata' ja जाङ्गल jāṅgala 'kuivaa ja vähäkasvuista'). Englanti tunnetusti omaksuu uusia lainasanoja aina kun mahdollista, joten ei ole ihme, että siirtomaaherrat ovat Intiassa alkaneet kutsua kotimaisista poikkeavia metsiä paikallisella nimityksellä. Myös saksaan on omaksuttu englannin kautta sana Dschungel.
Suomalainen tuskin empisi vastatessaan kieltävästi kysymykseen, onko Suomessa viidakoita. Kuten todettua, tämä voi tuntua hieman oudolta, kun suomessa kuitenkin on kiistattoman suomalaisen kuuloinen ja vieläpä läpinäkyvästi sanasta viita johdettu sana viidakko (eikä joku jankala).
Kun Rudyard Kiplingin The Jungle Book (1893 - 1894) ilmestyi Helmi Krohnin suomentamana, oli sen nimi Indian viidakoista (ensimmäinen osa 1898, toinen osa 1909). Tuolloin viidakko oletettavasti merkitsi vielä suunnilleen 'tiheää nuorta metsää', jolloin nimen alkuosa Indian voidaan ymmärtää tarkentavana määritteenä: pelkkä viidakko olisi voinut viitata mihin tahansa. Gustav Renvallin Lexicon linguae Finnicae (1826) selittää sanat wii(d)akko ja wiitikko sanan wiita 'tiheä nuori lehtimetsä, perkiö (!)' synonyymeina sekä antaa niille vielä erityiset latinan- ja saksankieliset vastineet lucus frondosus ja Laubhain, jotka merkitsevät 'lehtoa'. Samoin Frans Ferdinand Ahlmanin Ruotsalais-suomalainen sanakirja (1865) antaa viidakon ruotsinkielisinä vastineina mm. sanat hult, skogsdunge ja småskog.
Viidakko on sittemmin vakiinnuttanut eksoottisen nykymerkityksensä, joten nykyään Kiplingin kirjan ja siihen pohjautuvan piirroselokuvan suomenkielinen nimi onkin luontevasti Viidakkokirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti