Lokakuu on jo pitkällä, mutta ehdin vielä korjata laiminlyöntini ainakin periaatteessa aikataulussa pysyen. Agricola kirjoittaa Rucouskiriassa (1544) lokakuusta seuraavasti:
(Kirjoitusasu ledhet lienee painovirhe, sillä kyseessä on mitä ilmeisimmin sanan lehti monikko.)
Edellisessä kirjoituksessa mainitsin, että vanha kirjasuomi on diftongisaation puuttumisen osalta hieman kuten nykyviro. Tähän vertailuun sopivat myös vanhan kirjasuomen sanat wöö ja lödhe, jotka ovat viroksi vöö ja lööda. Koska prepositio ala edellyttää myös vanhassa kirjasuomessa genetiiviä, saattaa herätä epäilys, että ala wöö 'vyön alla' olisi kuten viron vöö all, jossa vöö on suomen murteistakin tutun n:n katoamisen jälkeen nominatiivin kanssa identtiseksi muuttunut genetiivi. Agricola kuitenkin käyttää muissa tapauksissa genetiivinä muotoa wöön, joten voitaneen otaksua, että tässä on käytetty yksinkertaisesti loppusoinnun vuoksi puhekielisempää muotoa.
Hieman vieraalta kalskahtaa kelpa [...] szöde [...] canat ja Linnut. Akkusatiivin käyttö objektina partitiivin sijaan on Agricolalla yleisempää kuin nykysuomessa. Oikeinkirjoituskäytännöistä johtuen ei ole täysin yksiselitteistä, onko samassa yhteydessä esiintyvä kejtetty fleski luettava /keitettyy fläskii/ vai /keitetty fläski/, mutta vartailu muuhun korpuksen aineistoon viittaa vahvasti partitiiviin.
Agricolalla wina merkitsee 'viiniä'; nykyään tehtävä ero viinan ja viinin välillä on syntynyt myöhemmin. Pohjimmiltaan molemmat sanat perustuvat latinan sanaan vinum 'viini', viina vanhemman germaanisen lainan kautta (*wīna), viini ruotsin välityksellä. (Virossa vastaava ero on sanoilla viin 'viina' ja vein 'viini', joista jälkimmäinen on lainattu saksan sanasta Wein.) Winamaria on siis 'viinirypäle', ei 'viinimarja'. Wtinen on substantiivijohdos adjektiivista wsi 'uusi, raaka'. Tiedonvälitykseen liittyvässä nykymerkityksessään sana on tavattu vasta 1800-luvulla.
Teuras ja lammas ovat germaanisina lainasanoina kiinnostavia siksi, että ne säilyttävät suhteellisen muuttumattomana muinaisgermaaniset muodot *steuraz ja *lambaz, jotka ovat rekonstruoitavissa tunnettujen kielten pohjalta. Ylempänä mainittu fleski 'porsaanliha' (vrt. läski) on toki sekin germaaninen lainasana, mutta ruotsista lainattuna huomattavasti myöhäisempää perua. Teuraan ja lampaan kognaatteja nykyenglannissa ovat steer ja lamb, saksassa Stier ja Lamm sekä gootissa stiur ja lamb. (Toisaalta *steuraz ei ole ainoa kandidaatti teuraan alkuperäksi.)
Winamariat nyt poijmetan.'Viinirypäleet nyt poimitaan, / talvea jo myös odotetaan. / Puusta ja oksista lehdet lankee, / paiskaa teuraan otsaan kanki. / Kylve, kuppaa ja suonta lyö, / älä ryhdy mihinkään alla vyön. / Tällä kuulla kelpaa keitettyä sianlihaa syödä, niin myös kanat ja linnut. Juo uutta viiniä, sillä se puhdistaa ruumiin, niin myös vuohen ja lampaiden tuoretta maitoa. Juomassa olkoon pippuria ja neilikkaa.'
talui io mös odhotetan.
Puusta / ia oxista ledhet lange.
paijska teuran otzan cangi.
Kylue / coppa / ja szonda löö.
ele rupe miten ala wöö.
Telle kwlla kelpa keijtetty fleski szöde / nin
mös canat ia Linnut. Joo winan wtista /
sille se percka rumin / Nijn mös wohen ia
lammasten reska / Jomas olcohon pipuri-
ta ia neglike.
(Kirjoitusasu ledhet lienee painovirhe, sillä kyseessä on mitä ilmeisimmin sanan lehti monikko.)
Edellisessä kirjoituksessa mainitsin, että vanha kirjasuomi on diftongisaation puuttumisen osalta hieman kuten nykyviro. Tähän vertailuun sopivat myös vanhan kirjasuomen sanat wöö ja lödhe, jotka ovat viroksi vöö ja lööda. Koska prepositio ala edellyttää myös vanhassa kirjasuomessa genetiiviä, saattaa herätä epäilys, että ala wöö 'vyön alla' olisi kuten viron vöö all, jossa vöö on suomen murteistakin tutun n:n katoamisen jälkeen nominatiivin kanssa identtiseksi muuttunut genetiivi. Agricola kuitenkin käyttää muissa tapauksissa genetiivinä muotoa wöön, joten voitaneen otaksua, että tässä on käytetty yksinkertaisesti loppusoinnun vuoksi puhekielisempää muotoa.
Hieman vieraalta kalskahtaa kelpa [...] szöde [...] canat ja Linnut. Akkusatiivin käyttö objektina partitiivin sijaan on Agricolalla yleisempää kuin nykysuomessa. Oikeinkirjoituskäytännöistä johtuen ei ole täysin yksiselitteistä, onko samassa yhteydessä esiintyvä kejtetty fleski luettava /keitettyy fläskii/ vai /keitetty fläski/, mutta vartailu muuhun korpuksen aineistoon viittaa vahvasti partitiiviin.
Agricolalla wina merkitsee 'viiniä'; nykyään tehtävä ero viinan ja viinin välillä on syntynyt myöhemmin. Pohjimmiltaan molemmat sanat perustuvat latinan sanaan vinum 'viini', viina vanhemman germaanisen lainan kautta (*wīna), viini ruotsin välityksellä. (Virossa vastaava ero on sanoilla viin 'viina' ja vein 'viini', joista jälkimmäinen on lainattu saksan sanasta Wein.) Winamaria on siis 'viinirypäle', ei 'viinimarja'. Wtinen on substantiivijohdos adjektiivista wsi 'uusi, raaka'. Tiedonvälitykseen liittyvässä nykymerkityksessään sana on tavattu vasta 1800-luvulla.
Teuras ja lammas ovat germaanisina lainasanoina kiinnostavia siksi, että ne säilyttävät suhteellisen muuttumattomana muinaisgermaaniset muodot *steuraz ja *lambaz, jotka ovat rekonstruoitavissa tunnettujen kielten pohjalta. Ylempänä mainittu fleski 'porsaanliha' (vrt. läski) on toki sekin germaaninen lainasana, mutta ruotsista lainattuna huomattavasti myöhäisempää perua. Teuraan ja lampaan kognaatteja nykyenglannissa ovat steer ja lamb, saksassa Stier ja Lamm sekä gootissa stiur ja lamb. (Toisaalta *steuraz ei ole ainoa kandidaatti teuraan alkuperäksi.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti