Kesä alkoi jo Urpon päivänä, mutta nykyään kesän aluksi mielletään kesäkuun alku. Agricola kirjoittaa:
Erikoisin tämänkertaisessa tekstissä esiintyvä vanhan kirjasuomen piirre lienee sana söte, joka on passiivin infinitiivi /syötää/, vaikka olenkin kääntänyt sen yksinkertaisuuden vuoksi aktiivirakenteella. Kertauksena jo aiemmin mainitusta nykyisten diftongien monoftongialkuperästä käyvät roho 'ruoho', szonda 'suonta', ioman 'juoman', sömen 'syömän', söde 'syödä', soloilla 'suoloilla', södhe 'syödä'. Agricolan epäjohdonmukaisesta oikeinkirjoituksesta johtuu, että kirjain w voi merkitä joko pitkää u-äännettä, kuten sanassa käsekw 'kesäkuu', lyhyttä u-äännettä diftongin alkuosana, kuten sanassa swingan 'suinkaan', tai v-konsonanttia, kuten sanoissa hywe 'hyvää', iywe 'jyvää' ja täwyn 'tävyn, keuhkon'.
Viimeksi mainittu täpy 'keuhko' ei ole enää käytössä nykysuomessa, mutta esiintyy muodossa täty esim. Lizeliuksen Tieto-Sanomissa (1776) ja löytyy Renvallin sanakirjasta (1826). Muita erikoisia sanoja ovat lachtucat 'salaattia' (< lat. lactuca), vain Agricolalla tavattava hylle 'mustaselja' (< murt. ru. hyll, vrt. nor. hyll) ja ruta 'tuoksuruuta' (< lat. ruta < kr. ῥυτή). Fleski 'sianliha' vastine nykysuomessa on läski; englannin vastaava sana flesh merkitsee 'lihaa' muussa kuin elintarvikkeen merkityksessä.
Tuomas Akvinolaisen suuresti arvostama Averroes eli Ibn Rushd (1126 - 1198) oli espanjalainen oppinut, joka kirjoitti monista eri tieteenaloista ja kommentoi laajasti Aristoteleen filosofisia teoksia.
Lechti / roho / ia yrtti hywe.'Lehdiä, ruohoa ja yrttiä hyvää / kesäkuu antaa ja paljon jyvää. / Joka nyt myös kylpeä tahtoo, suonta hän myös iskeä mahtaa, / paitsi maksan, keuhkon ja rinnan, älä sitä tee suinkaan. / Tällä kuulla juoman pitää vähän (kuten Averroes sanoo) lähdevettä joka aamu, ja etikan kanssa salaattia syömän. Ei ole terveellistä syödä kovia munia, sianlihaa, kovaa juustoa tai suolalla paistettua lihaa. Nyt salviaa ja mustaseljaa kelpaa, ja tuoksuruudan suurustamatta syödä.'
Käsekw anda / ia palio iywe.
Joca nyt mös kylpe tachto.
Szonda hen mös iske machta.
Paitzi maxan / täwuyn / ia rinnan.
Ele site teghe swingan.
Telle kwlla ioman pite wähe (quin Auerrois sano) lähdhe vette / ioca homeltan ia Etikan cansa Lachtucat sömen / Eij ole teruelinen söte couat munat. fleski. coua Jwsto. Eli sololla paijstettw Liha. Nyt Saluia ia Hylle / kelpa. Ja Rutan surustamat södhe.
Erikoisin tämänkertaisessa tekstissä esiintyvä vanhan kirjasuomen piirre lienee sana söte, joka on passiivin infinitiivi /syötää/, vaikka olenkin kääntänyt sen yksinkertaisuuden vuoksi aktiivirakenteella. Kertauksena jo aiemmin mainitusta nykyisten diftongien monoftongialkuperästä käyvät roho 'ruoho', szonda 'suonta', ioman 'juoman', sömen 'syömän', söde 'syödä', soloilla 'suoloilla', södhe 'syödä'. Agricolan epäjohdonmukaisesta oikeinkirjoituksesta johtuu, että kirjain w voi merkitä joko pitkää u-äännettä, kuten sanassa käsekw 'kesäkuu', lyhyttä u-äännettä diftongin alkuosana, kuten sanassa swingan 'suinkaan', tai v-konsonanttia, kuten sanoissa hywe 'hyvää', iywe 'jyvää' ja täwyn 'tävyn, keuhkon'.
Viimeksi mainittu täpy 'keuhko' ei ole enää käytössä nykysuomessa, mutta esiintyy muodossa täty esim. Lizeliuksen Tieto-Sanomissa (1776) ja löytyy Renvallin sanakirjasta (1826). Muita erikoisia sanoja ovat lachtucat 'salaattia' (< lat. lactuca), vain Agricolalla tavattava hylle 'mustaselja' (< murt. ru. hyll, vrt. nor. hyll) ja ruta 'tuoksuruuta' (< lat. ruta < kr. ῥυτή). Fleski 'sianliha' vastine nykysuomessa on läski; englannin vastaava sana flesh merkitsee 'lihaa' muussa kuin elintarvikkeen merkityksessä.
Tuomas Akvinolaisen suuresti arvostama Averroes eli Ibn Rushd (1126 - 1198) oli espanjalainen oppinut, joka kirjoitti monista eri tieteenaloista ja kommentoi laajasti Aristoteleen filosofisia teoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti