Tule ottamaan!

Posti toimitti tänään tilaamani suomalaisen Kaaos Gearin valmistaman kangasmerkin, jossa lukee "TULKAA OTTAMAAN - ΜΟΛΩΝ ΛΑΒΕ". Kreikankielinen sitaatti on Thermopylain taistelussa kaatuneelta spartalaiskuningas Leonidaalta, joka Plutarkhoksen mukaan vastasi lakonisesti (eli spartalaisesti) Persian kuninkaan Kserkseen pyyntöön luovuttaa aseensa (Moralia 225c-d). Lausahdus kuullaan sekä kreikaksi että englanniksi elokuvassa The 300 Spartans (1962) ja pelkästään englanniksi elokuvassa 300 (2007).

Toisin kuin merkin suomenkielinen teksti (jonka voi toisaalta ymmärtää myös teitittelyksi), kreikankielinen käsky kohdistuu vain yhteen henkilöön, eli se olisi käännettävä 'tule ottamaan'. (Useampaa henkeä käskettäessä se olisi μολόντες λάβετε.) Englanninkielinen "come and get some", joka kuulemma on suomenkielisen lauseen taustalla, toimii tietysti molemmissa tapauksissa.

Lauserakenteeltaan μολὼν λαβέ on mielenkiintoinen, sillä se on tavallaan vastaavan suomenkielisen rakenteen peilikuva: suomeksi verbi tule on käskymuodossa, ja sen kohteena on MA-infinitiivi ottamaan, mutta kreikaksi verbi λαβέ on käskymuoto verbistä λαμβάνειν 'ottaa' ja μολών puolestaan verbin βλώσκειν 'tulla' aoristipartisiippi, jonka voisi kääntää suomeksi muodossa "tullut". Sananmukainen (eli formaalisti ekvivalentti kökkö)käännös kreikasta olisi siis "tulleena ota!"

("Aoristin" selitykseksi riittänee annettujen käännösten lisäksi tieto, että se vastaa monessa suhteessa latinan perfektiä. Kreikkalaisten kirjainten lukemiseen apua löytyy täältä.)

"Made in Finland, perkele."

Käännös "tule ottamaan" on idiomaattinen, mutta yhtä käypä voisi olla "tule ja ota". Klassisessa kreikassa aoristipartisiipin ja finiittiverbimuodon yhdistelmää käytetään muutenkin ilmaisemaan sitä, että yksi asia tapahtuu ennen toista. Alla esimerkki Ksenofonin Anabasiksesta:

ἀμφιλεξάντων δέ τι ἐνταῦθα τῶν τε τοῦ Μένωνος στρατιωτῶν καὶ τῶν τοῦ Κλεάρχου ὁ Κλέαρχος κρίνας ἀδικεῖν τὸν τοῦ Μένωνος πληγὰς ἐνέβαλεν: ὁ δὲ ἐλθὼν πρὸς τὸ ἑαυτοῦ στράτευμα ἔλεγεν: ἀκούσαντες δὲ οἱ στρατιῶται ἐχαλέπαινον καὶ ὠργίζοντο ἰσχυρῶς τῷ Κλεάρχῳ. (1,5,11)

'Ja sitten Menonin ja Klearkhoksen sotilaiden kiisteltyä jostakin Klearkhos tuomitsi Menonoksen [sotilaan] tehneen väärin ja ruoskitutti [hänet]. Mutta tämä meni oman armeijansa luo ja kertoi [asiasta]; ja kuultuaan [asiasta] sotilaat olivat vihaisia ja vakavasti suuttuneita Klearkhokselle.'

Vielä sananmukaisemmin yllä olevat ilmaisut kääntyisivät jokseenkin seuraavasti: κρίνας ...  πληγὰς ἐνέβαλεν 'tuominneena ... ruoskitutti', ἐλθὼν ... ἔλεγεν 'menneenä ... kertoi' ja ἀκούσαντες ... ἐχαλέπαινον καὶ ὠργίζοντο 'kuulleina ... olivat vihaisia ja suuttuneita'.

Alussa oleva ἀμφιλεξάντων ... στρατιωτῶν 'sotilaiden kiisteltyä' sisältää sekin aoristipartisiipin, mutta kyseinen rakenne on ns. absoluuttinen genetiivi (vastaa latinan absoluuttista ablatiivia), joka kääntyisi sananmukaisesti (huomioimatta mitenkään kreikan genetiivin monimerkityksisyyttä) 'kiistelleiden sotilaiden' mutta muodostaa tosiasiallisesti temporaalisen adverbiaalin, kuten käännöksestä käy ilmi.

Muodollisesti ylempänä käsiteltyä vastaava on teologeille tuttu pleonastinen formula ἀποκριθεὶς εἶπεν (sananmukaisesti 'vastanneena sanoi'), joka vuoden 1933/38 raamatunkäännöksessä on käännetty "vastasi ja sanoi", vuoden 1992 versiossa yksinkertaisesti "vastasi". Tämä rakenne, joka esiintyy sekä Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä (Septuaginta) että Uudessa testamentissa, on seemiläistä vaikutusta eikä sinänsä liity edellä käsiteltyyn rakenteeseen.

Siltä varalta, että joku ihmettelee muotoparien βλώσκειν 'tulla' : μολών 'tullut' ja λαμβάνειν 'ottaa' : λαβέ 'ota' muotojen erinäköisyyttä, on syytä selventää, että kreikassa preesensvartalo tosiaan usein on monimutkaisemman näköinen kuin aoristivartalo. Historiallisesti preesensvartalo on kuvannut jonkinlaista erityistä jatkuvuuden aspektia, ja se on voitu muodostaa varsinaisesta verbijuuresta monilla eri tavoilla. Nasaali-infiksin ja an-suffiksin yhdistelmällä muodostetaan verbijuuresta λαβ- preesensvartalo λαμβαν-. Juuresta μολ- on preesensvartalo puolestaan johdettu sk-johtimella, mutta vartalossa on tapahtunut muitakin äänteellisiä muutoksia (metateesi, epenteesi, prokopee), minkä tuloksena βλωσκ- on sen näköinen kuin on. (Kyse ei siis ole suppleetiosta kuten englannin verbissä go : went, jossa yhdistyvät alkuperäiset verbit gan ja wendan, tai viron verbissä minna : läks, jonka suomenkielinen tulkitsee helposti mennä- ja lähteä-verbien yhdistelmäksi.) Aoristivartalo on sattumalta molempien kreikan verbien tapauksessa samannäköinen kuin verbijuuri eli -μολ- ja -λαβ-.

Latinankielisenä esimerkkinä vastaavista ilmiöistä voitaisiin mainita verbijuuri tag-, josta saadaan nasaali-infiksillä preesensvartalo tang-, reduplikaatiolla eli kahdennuksella perfektivartalo tetig- ja t-päätteellä partisiippivartalo tact-, vaikka erilaiset äänteenmuutokset ovatkin hämärtäneet vartaloiden suhdetta juureen. Läpinäkyvämpänä esimerkkinä mainittakoon juuresta insue- johdettu preesensvartalo insuesc-, perfektivartalo insuev- ja partisiippivartalo insuet-. Käytännön kielenoppimisen kannalta verbijuuren käsite ei ole erityisen tarpeellinen (toisin kuin tietyin varauksin sanskritissa), vaan verbien teemamuodot voidaan opetella rimpsuina, tässä tapauksessa tango, tetigi, tactum, tangere ja insuesco, insuevi, insuetum, insuescere. Kreikassa vartalonmuodostus on jossain määrin läpinäkyvämpää kuin latinassa, mutta yleisempien verbien osalta voi ja kannattaa aluksi ainakin passiivisesti opetella sellaisia rimpsuja kuin βλώσκω, μολοῦμαι, ἔμολον, μέμβλωκα ja λαμβάνω, λήψομαι, ἔλαβον, εἴληφα, εἴλημμαι, ἐλήφθην.

Englannin taivutuksesta, osa 2

Pitkähkön hiljaisuuden rikkoakseni lupasin itselleni kirjoittaa tällä viikolla jotain. Ehkä räikein edellisessä kirjoituksessa mainitsemani jatko-osattomuustapaus on turhankin eksplisiittisesti nimetty "Englannin taivutuksesta, osa 1". Näin ollen tämä kirjoitus jatkaa ensimmäisen osan aihetta siirtyen pronomineihin ja heittäytyen hieman historiallisemmaksi.

Koska varsinaisesta pronominien taivutuksesta minulla ei ole erityisen paljon sanottavaa, aloitan lauseopillisella ekskursiolla. Edellisen kirjoituksen lopussa käytin termiä substantiivilauseke, joka merkitsee substantiivin ja mahdollisesti sitä määrittävän tarkenteen, adjektiivin, prepositiolausekkeen ja relatiivilauseen muodostamaa kokonaisuutta, joka voi toimia lauseenjäsenenä. Lienee paikallaan selventää muutamia käsitteitä.

Lause jakautuu lauseenjäseniin, ja lauseenjäseninä voivat puolestaan toimia lausekkeet, jotka koostuvat pääsanasta ja määritteistä. Kullakin lauseketyypillä on omanlaisensa rakenne sen suhteen, millaisia määritteitä se voi saada. Yleisesti määritteet voivat olla yksittäisiä tarkenteita, upotettuja lausekkeita tai kokonaisia lauseita. Alla esimerkki lauseesta:

The man who gives people books has stolen my best friend's apple.

Tämä jakaantuu subjektiin ('siihen mistä sanotaan') the man who gives people books ja predikaattiin ('siihen mitä sanotaan') has stolen my best friend's apple. Subjekti koostuu tässä substantiivilausekkeesta, jossa pääsana on man ja määritteinä tarkenne the sekä relatiivilause who gives people books, joka puolestaan koostuu sekin subjektina toimivasta nominilausekkeesta who ja predikaatin virkaa toimittavasta pitkästä verbilausekkeesta gives people books, joka sisältää verbilausekkeen gives lisäksi epäsuorana objektina toimivan substantiivilausekkeen people ja suorana objektina toimivan substantiivilausekkeen books. Koko lauseen predikaatti koostuu verbilausekkeesta has stolen ja sen suorana objektina toimivasta substantiivilausekkeesta my best friend's apple, jossa pääsanaa apple määrittää possessiivirakenne my best friends's, joka muodostuu 's-elementillä laajennetusta substantiivilausekkeesta my best friend, joka puolestaan koostuu pääsanasta friend ja sen määritteinä toimivasta tarkenteesta my ja adjektiivista best.

Jonkin sanan sanaluokka voidaan määrittää sen mukaan, missä asemassa se voi esiintyä. Pronominit eli "asemosanat" voivat esiintyä substantiivilausekkeen asemassa: esimerkiksi relatiivilauseessa who gives people books relatiivipronomini who on ikään kuin asettunut substantiivilausekkeen the man tilalle. Asiaa on helppo havainnollistaa muuttamalla yllä käsitelty lause erilaisiksi kysymyksiksi muuttamalla siinä olevia substantiivilausekkeita kysymys- eli interrogatiivipronomineiksi:

Who has stolen my best friend's apple? (The man who gives people books → who?)
What has the man who gives people books stolen? (My best friend's apple → what?)
Whose apple has the man who gives people books stolen? (My best friend's → whose?)

Tällaisiin kysymyksiin vastattaisiin tietysti oikeasti vain kysytyllä lausekkeella, ei "kokonaisilla lauseilla", jollaisia kieltenopettajat ainakin alkeisvaiheessa oppilailta usein edellyttävät.

A man gives people books.

Astetta  suoraviivaisemmin (eli ilman sanajärjestyksen muuttamista) lauserakennetta havainnollistaa substantiivilausekkeiden korvaaminen persoonapronomineilla:

He has stolen my best friend's apple. (The man who gives people books → he)
The man who gives people books has stolen it. (My best friend's apple → it)
The man who gives people books has stolen his apple (My best friend's → his)

Etenkin lekseemien historiasta puhuttaessa on mielekästä luokitella sanoja perinteiseen tapaan niiden taivutustyypin mukaan. Tämänkertaisen kirjoituksen aihe eli pronominit tyypillisesti säilyttävät indoeurooppalaisissa kielissä paremmin vanhoja taivutusmuotoja kuin substantiivit. Tästä johtuen persoonapronomienien osalta voidaan nykyenglannissakin laatia taulukko, jossa on kolmen sijamuodon lisäksi peräti kolme eri sukua:

	mask.	fem.	neutr.	mon.
Nom.	he	she	it	they
Akk.	him	her	it	them
Gen.	his	her	its	their

Näitä vastaavat interrogatiivipronominin muodot who, whom, whose ja what.

Alla vertailun vuoksi vastaava taulukko muinaisenglannista:

	mask.	fem.	neutr.	mon.
Nom.	hē	hēo	hit	hīe
Akk.	hine	hie	hit	hīe
Gen.	his	hire	his	hira
Dat.	him	hire	him	him

Kuten näkyy, nykyenglannissa taivutus on yksinkertaistunut siltä osin, että suoraa objektia ilmaiseva akkusatiivi ja epäsuoraa ilmaiseva datiivi ovat maskuliinissa ja feminiinissä yhdistyneet alkuperäisen akkusatiivin häviöksi, neutrissa datiivin häviöksi: nykyenglannin lauseissa I saw him ja I gave him a book käytetään samaa muotoa, mutta muinaisenglannin vastaavissa ic seah hine ja ic geaf him boc ei. (Nykyenglannin passiivilauseissa nominatiivimuotoinen subjekti voi vastata sekä suoraa että epäsuoraa objektia, esim. he was given a book ja he was seen, mutta muinaisenglannissa - teoriassa - him wæs gifen boc ja he wæs sewen.) Monikon muodot ovat (muotoa 'em lukuun ottamatta) korvautuneet skandinaavisilla muodoilla (they, their, them), ja it on saanut uusmuodosteisen genetiivin its, jonka oikea kirjoitusasu ilman heittomerkkiä (muiden pronominien tapaan, vrt. yours, hers, theirs jne.) on paremman puutteessa eräs englanninkielisten kielioppinatsien lempiaiheista.

Ensimmäisen ja toisen persoonan persoonapronominit yksikössä ja monikossa taipuvat myös eri muodoissa:

Nom.	I	we	(thou)	you
Akk.	me	us	(thee)	you
Gen.	my	our	(thy)	your

Vertailun vuoksi vastaava muinaisenglanninkielinen taulukko (yksinkertaisuuden vuoksi ilman rinnakkais- ja duaalimuotoja):

Nom. ic wē þū gē Akk. mē ūs þē ēow Gen. mīn ūre þīn ēower Dat. mē ūs þē ēow

Nykyenglannissa kaikkia "teititellään", joten toisen persoonan yksikkö ja monikko ovat identtisiä kaikissa suhteissa. (Puhekielen eri muodot ovat alkaneet kiertää tästä syntyviä ongelmia käyttämällä monikossa sellaisia muotoja kuin y'all ja yous.) Vanhanaikaisemmassa kielessä käytetään monikon toisesta persoonasta muotoa ye sekä tietenkin ylempänä sulkeissa listattuja muotoja thou, thee ja thy. Sanasta thy on käytetty vokaalien edellä muotoa thine, ja samalla logiikalla muodon my sijaan muotoa mine, mutta viimeksi mainittu on nykyään varattu sellaisiin asemiin, joissa sana esiintyy yksinään, esimerkiksi subjektina (esim. your mother is dead but mine isn't) tai predikatiivina (she is mine). Nämä pidemmät muodot (mine, yours, ours, theirs, his ja hers) voivat ottaa siis 's-päätteisen nominilausekkeen paikan itsenäisenä lauseenjäsenenä (vrt. your mother is dead but Bob's isn't ja she is Bob's).

Englanninkielisessä kirjallisuudessa puhutaan muotojen my, your, our, their, his ja her tapauksessa joskus "possessiiviadjektiiveista", mutta tämä on hämäävä termi, sillä ne eivät toimi lauseessa adjektiivien lailla eivätkä saa adjektiiveille ominaisia vertailumuotoja. Muinaisenglannissa tosin mīn, þīn, ūre ja ēower taipuvat samoilla päätteillä kuin adjektiivi, mutta his ja hire eivät (sama pätee latinassa, jossa esim. meus, mea, meum 'minun' taipuu pääsanansa suvussa ja luvussa, mutta us-päätteistä sanaa pinnallisesti muistuttava eius 'hänen' ei).

Syntaksiin palatakseni ja edellä sanotun havainnollistamiseksi alla olevat pudotusvalikot muodostavat yksinkertaisen lauseen, jossa subjektina on substantiivilauseke (1-3), joka koostuu vapaavalintaisesta tarkenteesta (1), adjektiivista (2) ja substantiivista (3), sekä predikaatista (4-5), jossa varsinaisena verbinä on be vapaavalintaisesssa yksinkertaisen aspektin tempuksessa tai modaalimuodossa (4) ja komplementtina predikatiivi, joksi voidaan valita jokin nomini- (eli substantiivi- tai adjektiivilauseke) tai prepositiolauseke (5):

1:  a the Anne Elk's her that  2:  nice little silly rather silly  3:  child church day deer theory stone  4:  can be could be is may be should be was will be would be  5:  a joke Bob's good hers of little use the best

Koska olen ottanut kongruenssin ja siihen rinnastettavat semanttisesti redundantit ilmiöt huomioon vaihtoehtoja valitessani, ovat kaikki mahdolliset yhdistelmät kieliopillisia, vaikkeivät välttämättä merkitykseltään erityisen järkeviä.

Tämä pieni (eikä missään nimessä tyhjentävä) koe havainnollistaa, että syntaktisesti 's-päätteinen substantiivi voi olla joko tarkenteen tai (ainakin predikatiivina toimivan) kokonaisen nominilausekkeen paikalla eli kohdissa 1 ja 5. Tämä eroaa varsinaisista adjektiiveista, jotka sopivat kohtiin 2 ja 5. (Huomattakoon, että vaihtamalla kohdat 1-3 ja 5 päittäin saadaan myös kieliopillisia, vaikkakin ehkä vielä oudompia lauseita; lausekkeet good ja of little use tosin pysyvät tällöinkin predikatiivina muuttaen sanajärjestyksen runolliseksi.)

On totta, että edellä mainittujen asemien lisäksi 's-muoto sopisi myös kohtaan 2, esim. Anne Elk's son's theory jne. Tällainen lause tulisi kuitenkin analysoida niin, että Anne Elk's son's kuuluu kokonaisuudessa kohtaan 1. Tässä kohden on syytä muistaa jo edellisessä osassa mainitsemani seikka, että pääte -'s ei toimi nykyenglannissa kuin perinteinen sijapääte, jollainen kiinnittyisi substantiiviin, vaan se sijoittuu koko substantiivilausekkeen perään. Substantiivilauseke voi olla yhdistetty tai sisältää erinäisiä määritteitä: me and Anne's 'minun ja Annan', the Queen of England's 'Englannin kuningattaren'.

Yllä olevan pudotusvalikkojonon ulkopuolelle jäävät vielä sellaiset tapaukset kuin a children's toy, mutta 's-muotojen eron adjektiiveista toteamiseen se riittänee näinkin. (Halusin oikeastaan vain kokeilla, voiko pudotusvalikoita ylipäänsä käyttää tällaiseen.)

Jatkan vielä englannin pronominiaiheesta toisella kertaa käsitellen ns. yksiköllistä they-pronominia, mikä on oikeastaan jatkoa kirjoitukselle ruotsin hen-pronominista.