sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kirkollisesta päivien laskemisesta

Tämä sunnuntai (16.2.2014) on kirkkokalenterissa septuagesima eli 'seitsemäskymmenes'. Periaatteessa nimi viittaa siihen, että tänään on jäljellä (= TJ) seitsemänkymmentä päivää pääsiäiseen. Tähän kirkolliseen TJ-lukuun liittyy kaikenlaista hauskaa.

Pääsiäinen sijoittuu teoriassa kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta todellisuudessa hieman mutkikkaamman laskentatekniikankin perusteella pääsiäinen joka tapauksessa sattuu tänä vuonna olemaan 20. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntaita edeltää lankalauantai, pitkäperjantai ja kiirastorstai. Pääsiäisenä päättyy neljäkymmentä päivää kestävä paasto, joka alkaa tuhkakeskiviikkona (5.3.2014). Tuhkakeskiviikkoa puolestaan edeltävät laskiaistiistai ja laskiaissunnutai eli quinquagesima 'viideskymmenes'. Nimi tulee siitä, että laskiaissunnuntaina on viisikymmentä päivää pääsiäiseen. Suomessa laskiaisena mässäillään varastoon rasvaista ruokaa ja lasketaan mäkeä ("pitkiä pellavia" jne.), muissa maissa vietetään riehakkaita karnevaaleja (kansanetymologisesti "jäähyväiset lihalle").

(Haltia/haltija-aiheen ystävät huomatkoot, että juhlapäivien nimet kirjoitetaan ilman j:tä eikä siis **pääsijäinen ja **laskijainen.)

Hyvällä laskupäällä varustettu lukija saattaa hoksata, että luvuissa on jotain pielessä: miten kaksi viikkoa ennen laskiaissunnuntaita voi TJ-luku olla kaksikymmentä päivää enemmän? Syy on siinä, että laskiaista edeltävät sunnuntait on yksinkertaisuuden vuoksi nimetty seuraavilla kymmenluvuilla: sexagesima ja septuagesima ovat paljon mukavampia kuin quiquagesima septima ja sexagesima quarta. Vaikka viikko lasketaan tällöin likimäärin kymmeneksi päiväksi, on juhlapäivää viikon päästä seuraava päivä normaalisti kyseisen juhlan octava eli 'kahdeksas (päivä)': esimerkiksi Jeesuksen ympärileikkauksen päivä eli uudenvuoden päivä (1.1.) on joulupäivän (25.12.) oktaavi. Tämä hieman hämäävä tapa laskea viikko kahdeksaksi päiväksi on kuitenkin aivan järkeenkäypä, jos sitä vertaa apostoliseen uskontunnustukseen: "ristiinnaulittiin, kuoli [perjantaina] ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä [= sunnuntaina] kuolleista". Myös roomalaisessa kalenterissa a. d. VIII Kal. Ian. eli "kahdeksas päivä ennen tammikuun ensimmäistä" on 25. joulukuuta, koska päivä, josta aloitetaan (tammikuun Kalendae eli 1.1.), lasketaan mukaan.

Lähtöpisteen mukaan laskeminen selittää myös sen, miksi laskiaissunnuntai (2.3.2014) eli quinquagesima on "viideskymmenes" päivä ennen pääsiäistä, vaikka nykyaikaisesti laskettuna TJ on tuolloin 49. Mitä se ei selitä, on se, miten kolmen (neljän?) päivän päästä alkava ja pääsiäisenä päättyvä paasto voi kestää tasan neljäkymmentä päivää. Tämä puolestaan johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että sunnuntaita ei lasketa paastopäiviksi. Jotta asia olisi mahdollisimman monimutkainen, on tuhkakeskiviikkoa seuraava ensimmäinen paastonajan sunnuntai quadragesima 'neljäskymmenes', vaikka TJ on tuolloin 42 ja paastopäiviä jäljellä 36. Quadragesima on myös hämäävästi koko neljänkymmenen päivän mittaisen paaston nimitys, kuten myös octava tai octabas voi merkitä myös kahdeksan päivän jaksoa.

Päivien laskemiseen liittyy myös ainoan protestanttisessa maailmassa säilyneen varsinaisen karnevaaliperinteen ajankohta. Baselissa Sveitsissä Fasnacht alkaa vasta tuhkakeskiviikon jälkeisenä maanantaina (10.3.2014); tiistaista alkaen on sunnuntait mukaan lukien tasan neljäkymmentä paastopäivää ennen pääsiäissunnuntaita, vaikka nykymuodossaan Baselin karnevaali kestääkin torstaiaamuyön Abendstraichiin.


Varusmiespapit voisivat käyttää aamujensa laskemiseen jonkinlaista edellä kuvatun septuagesima-sexagesima-järjestelmän sovellusta: lähtökohdaksi otettaisiin viimeinen sunnuntai, jona todellinen TJ sattuu olemaan 10n + 1 (jossa n ∈ N), nimetään latinankielisellä tasakymmentä merkitsevällä nimellä, ja siihen lisätään 10 jokaista edeltävää viikkoa kohden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti