Misogyynisia säkeitä

Selailin pappismies M. Jeremias Simonin teosta Gnomologia proverbialis-poetica (Leipzig 1683), joka sisältää latinankielisiä sitaatteja ja muita viisauksia saksankielisine riimikäännöksineen. Mukaan tarttui muutama tässä jakamisen arvoinen esimerkki, joita voidaan kaikkia luonnehtia misogyynisiksi eli naisvihamielisiksi.

Kaikki latinankieliset säeparit ovat elegisessä distikhon-mitassa, joka lienee ei-klassisisteille tuttu joko Ateenalaisten laulusta tai Thermopylain taistelun muistovärssyistä. Klassiset eli kvantitatiiviset runomitat perustuvat painollisten ja painottomien tavujen rytmien sijaan pitkien ja lyhyiden tavujen vaihteluun: esimerkiksi suomen sana tulee olisi painon perusteella trokee (TA-ti) mutta kvantitatiivisesti jambi (ti-taa). Sananparsien saksankieliset käännökset ovat myös runomuotoisia mutta noudattavat saksan kieleen paremmin soveltuvaa dynaamista säerakennetta loppusointuineen ("rhythmi vulgares"). Osa käännöksistä on Simonin itsensä laatimia, osa lainattu muualta (a 5).

Suorasanaiset suomennokset pohjautuvat latinankieliseen versioon. Käännöksiä seuraavat muutamat kommentit itse sisällöstä sekä mainitsemisen arvoisina pitämistäni kieliasun piirteistä.

Ensimmäinen säepari koskee naisia yleisesti:

Aſpide qvid pejus? Tigris: Qvid Tigride? Dæmon:
Dæmone qvid? Mulier: Qvid muliere? Nihil.

Sehr arg der Teuffel iſt /
die Schlang das Tieger-Thier;
Doch gehet ihnen noch
ein Weib an Boßheit für.

Beelzebub iſt zwar ein alter arger Schalck /
Doch iſt viel ärger noch ein böſer Weiber-Balck. (29)

'Mikä on käärmettä pahempi? Tiikeri. Mikä tiikeriä? Demoni. / Mikä demonia? Nainen. Mikä naista? Ei mikään.'

Latinankielisen säeparin rytmi on "taa-ti-ti taa taa-taa taa-taa taa taa-ti-ti taa-ti / taa-ti-ti taa ti-ti-taa taa ti-ti-taa-ti ti-ti", saksankielisen säkeistön "ti TA ti TA-ti TA / ti TA ti TA-ti-TA / ti TA-ti TA-ti TA / ti TA ti TA-ti TA", riimikaavalla abcb.

Teoksessa viitataan tässä kohden myös Jeesus Siirakin kirjan 25. lukua: Alle Boßheit ist gering gegen der Weiber Boßheit ('kaikki häijyys on vähäistä naisen häijyyden rinnalla') ja Ich wil lieber bey Löwen und Drachen wohnen / denn bey einem bosen Weibe ('ennemmin asuisin yhdessä leijonan ja lohikäärmeen kanssa, kuin asuisin yhdessä pahan vaimon kanssa').

Ensimmäinen saksannos ei sisällä mainittujen olentojen hierarkiaa, vaan ilmoittaa yksinkertaisesti naisten olevan pahempia kuin paholainen, käärme ja tiikeri. Ensimmäisen saksannoksen epäpuhdas riimi Thier-für ei ole tyypiltään mitenkään harvinainen, ja joissakin murteissa suorastaan puhdas. Jälkimmäinen saksannos vertaa naista vain Beelzebubiin, joka on "vanha paha lurjus".

Mainituista asioita mulier 'nainen' on ainoa, jonka nimitys ei ole kreikkalainen lainasana (vrt. ἀσπίς, τίγρις ja δαίμων; myös saksan Teuffel, kuten englannin devil, tulee pohjimmiltaan kreikasta.) Muodot aspide, tigride, daemone ja muliere ovat vertailun ablatiiveja (ablativus comparationis), jotka täydentävät komparatiivin merkitystä ilmaisemalla, mihin verrataan; suomessa käytetään partitiivia (käärmettä, tiikeriä jne.), joka sekin on alkujaan ollut pohjimmiltaan poispäin suuntautumista ilmaiseva muoto, mikä näkyy vieläkin sellaisissa kivettymissä kuin kotoa, takaa ja kaukaa.

Toinen säepari koskee erityisesti huonoa vaimoa:

Eſt mala crux coniux mala, crux tamen illa ferenda eſt,
quâ nemo niſi mors te relevare poteſt.

Haſtu ein böſes Weib /
trag ſolches Creutz und Leiden /
Weil niemand als der Tod /
dich nur von Ihr kan ſcheiden. (132)

'Paha puoliso on paha risti, mutta se risti on kannettava, / josta ei kukaan paitsi kuolema voi sinua vapauttaa.' Tässä on huomattava, että kuolema voi tietysti kohdata kumpaa tahansa osapuolta.

Tähän tematiikkaan liittyen Juha "Watt" Vainio lauloi "perhana kun eukokseni sellaisen sain ristin". Kannettava risti viittaa Raamattuun, jossa Jeesus ilmoittaa, että hänen opetuslasten on kannettava ristinsä (Matt. 16:24, Mark. 8:34, Luuk. 14:27). Mielenkiintoista kyllä, latinankielisessä Raamatussa eli Versio vulgatassa ei käytetä verbiä ferre, vaan accipere, tollere ja baiulare.

Gerundiivi ferenda voidaan kääntää joko 'kannettava' tai jopa 'kestettävä'. Klassisen kieliopin mukaan gerundiivi ilmaisee velvollisuutta tai välttämättömyyttä, mistä hyvänä esimerkkinä Cato Censoriuksen kuuluisa lause ceterum censeo Karthaginem esse delendam 'muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava' eli 'täytyy tuhota'. Varhaiskeskiajalta alkaen gerundiivi laimentui kuitenkin Priscianuksen kieliopinkin hyväksymään passiivin futuuripartisiipin merkitykseen, mikä kannattaa pitää mielessä keskiaikaisia tekstejä lukiessaan. Tulevaisuuden ja velvollisuuden kategorioiden sekoittuminen ja kehittyminen toinen toisistaan ei ole mitenkään tavatonta, mistä esimerkkinä englannin shall 'aikoa', alkujaan 'olla velkaa, täytyä'.

Edellisen tapaan myös seuraava käsittelee nimenomaan huonoa naista:

Eſt mala res ſcabies, mulier mala peſſima res eſt;
Illa cutem mordet, mordet at hæc animum.

Aerger als die Krätz und Raud' /
Iſt ein böſes Weib /
Jene naget nur die Haut, /
Diß das Hertz im Leib. (132)

'On paha asia syyhy, paha nainen on pahin asia; / yksi jäytää ihoa, mutta toinen sielua.'

Sana scabies on nykyäänkin syyhyn lääketieteellinen nimitys. Anaforisista pronomineista illa 'tuo' ja haec 'tämä' ensimmäinen viittaa ensiksi mainittuun, jälkimmäinen viimeksi mainittuun.

Viimeisellä, Aeneas Silviuksen eli paavi Pius II:n nimiin laitetulla säeparilla on jopa kolme saksankielistä käännöstä:

Non audet Stygius Pluto tentare, qvod audet
Effrenis Monachus, plenaqve fraudis anus.

Wo der Teuffel ſelbst nicht hin wil /
da ſchickt er einen Mönch oder alte Frau hin.

Offt Pluto ſelbſt ſich das zu thun nicht unterwindet /
Was manch' alt böſes Weib und Mönch thut und erfindet.

Was Meiſter Satan ſelbſt offt nicht verrichten kan /
Das bringt ein altes Weib und Mönch leicht auf die Bahn. (309)

'Styksiläinen Pluto ei tohdi koettaa, mitä tohtii / hillitön munkki tai juonia täysi akka.'

Tämä latinankielinen epigrammi löytyy myös (tosin virheellisessä muodossa) käsikirjoituksesta Royal Armouries I.33 (kuva alla).

"plenaque dolis"

Ensimmäinen saksannos näyttäisi olevan suorasanainen mukaelma, kun taas kaksi muuta ovat jambisia ja loppusoinnullisia. Ylipäänsä saksankielisissä versioissa sanalla Mönch ei ole mitään määritettä, mikä johtaa merkityksen muuttumiseen, sillä tohtiminen ilmoitetaankin hillittömän munkin (effrenis monachus) sijaan munkin yleensä (Mönch) ominaisuudeksi. "Juonia täysi akka" (plena fraudis anus) on saksannettu vanhaksi ilkeäksi naiseksi tai pelkästään vanhaksi naiseksi. On kai mahdollisuuksien rajoissa, että kääntäjä on ajatellut määritteet effrenis ja plena fraudis munkkien ja vanhojen naisten suorastaan redundanteiksi määreiksi.

Pluto eli Hades (saksaksi tässä myös Teuffel 'paholainen' ja Meister Satan 'mestari Saatana') on kreikkalais-roomalaisessa mytologiassa Manalan hallitsija, Styks puolestaan Manalan ympäri virtaava joki. Stygius 'styksiläinen' voitaneen katsoa siis melko tyhjäksi määritteeksi.

Eräästä riimukivestä

Muistokirjoitusteema jatkuu.

Kävin Schallaburgin linnan viikinkinäyttelyssä, jossa näytteillä olevan esineistön (niin aidon kuin jäljennösten) joukossa on muun muassa riimukiviä. Jotta runologia-tunnisteen alta löytyisi myös vähän varsinaisempaa runologiaa, ajattelin julkaista tässä vierailuni yhteydessä tekemäni harjoitusinterpretaation käsitellen samalla eräitä asiaankuuluvan kielimuodon erityispiirteitä.

Kiven kaikki rivit ovat luettavissa vasemmalta oikealle, mutta ensimmäinen kulkee alhaalta ylös alkaen vasemmasta alakulmasta, toinen kulkee ylhäältä alas, kolmas alhaalta ylös ja neljäs ylhäältä alas. Päätään joutuu siis kääntelemään samaan tapaan kuin kansainvälistä kirjahyllyä tutkiessaan. Viimeinen rivi ei ole mahtunut kiven etupuolelle vaan löytyy sen vasemmasta kyljestä alkaen alhaalta. Sijoittamalla rivit nykykäytännön mukaisesti päällekkäin teksti näyttää seuraavalta:

᛬ᛋᚢᛁᚾ᛬ᚴᚢᚾᚢᚴᛦ᛬ᛋᛅᛏᛁ᛬
ᛋᛏᛁᚾ᛬ᚢᚠᛏᛁᛦ᛬ᛋᚴᛅᚱᚦᛅ
ᛋᛁᚾ᛬ᛡᛁᛘᚦᛁᚵᛅ᛬ᛁᛅᛋ᛬ᚢᛅᛋ᛬
᛬ᚠᛅᚱᛁᚾ᛬ᚢᛂᛋᛏᚱ᛬ᛁᚭᚾ᛬ᚾᚢ᛬
᛬ᚢᛅᚱᚦ᛬ᛏᛅᚢᚦᚱ᛬ᛅᛏ᛬ᛡᛁᚦᛅ᛬ᛒᚢ

(Jos merkit eivät näy oikein, hanki joku kunnon fontti.)

Alla on sama teksti translitteroituna latinalaisille aakkosille:

:suin:kunukʀ:sati:
stin:uftiʀ:skarþa
sin:himþiga:ias:uas:
:farin:uestr:ion:nu:
:uarþ:tauþr:at:hiþa:bu

Translitteraatiokin vaatii aina tuekseen alkuperäiset riimut. Alla saman tekstin eräs mahdollinen transkriptio varsinaiseksi (rekonstruoiduksi) riimuskandinaaviksi eli kielimuodoksi, jota yllä olevilla riimuilla lienee pyritty kirjoittamaan:

Svenn kunungʀ satti
stén æftiʀ skarða
sinn hémþega, jas vas
farinn vestr en nu
varð dauðr at Hæiðabý

...ja edelleen käännettynä muinaisskandinaaviseen muotoon:

Sveinn konungr setti
stein eptir Skarða,
sinn heimþega, er var
farinn vestr, en nú
varð dauðr at Heiðabý.

Kivi, joka tunnetaan "Skarði-kivenä", kertoo kuningas Sven Haaraparran (k. 1014) pystyttäneen sen Skarðin muistoksi, joka oli käynyt lännessä, mutta kuoli Hedebyn edustalla. Heikki Oja kääntää tekstin seuraavasti: 'Kuningas Sven pystytti kiven seuralaisensa Skardin muistoksi, joka matkusti länteen, mutta kuoli sitten Hedebyssä' (Riimut: viestejä viikingeiltä, s. 191).

Käännösvastine seuralainen ei välttämättä tee oikeutta sanalle hémþegi. Muut tunnetut yhdyssanat, joiden jälkimmäinen osa on -þegi (verbistä þiggja 'saada, ottaa vastaan'), merkitsevät sellaista, joka saa yhdyssanan alkuosan ilmaiseman asian: arfþegi 'perillinen' (arf 'perintö'), farþegi 'matkustaja' (far 'matka') ja heiðþegi 'sotilas' (heið 'palkka'). Näillä perusteilla Rune Palm antaa sanalle merkityksen 'man som erhållit mark', jonka voisi kaiketi suomentaa vasalliksi (Vikingarnas språk, s. 141-142, 488).

(Kirjoitus löytyy saksaksi käännettynä Wolfgang Krausen teoksesta Runen (s. 98) ja vierailemani näyttelyn myymälästä mukaan tarttuneesta Klaus Düwelin teoksesta Runenkunde (s. 109). Molemmat kääntävät sanan heimþegi sanalla Gefolgsmann.)

Kirjaimisto edustaa nuorempaa futharkia muutamalla diakriittisella merkillä höystettynä: pisteen lisääminen tekee riimusta ᚴ k riimun ᚵg ja riimusta ᛁ i riimun ᛂ e. Näiden käyttö ei kuitenkaan ole täysin johdonmukaista, joten nuoremmalle futharkille tyypilliseen tapaan sama riimu voi merkitä useampaa kuin yhtä äännettä, kuten translitteraatiota ja transkriptiota vertailemalla käy ilmi.

Vaikka translitteraatio ja sen transkriptio heijastelevat selvästi arkaaisempaa kielimuotoa kuin standardoitu muinaisskandinaavinen tulkinta, on mahdoton sanoa, missä määrin kyse on riimujen kaivertamisen ajan mukaisesta ääntämyksestä eikä vain tällaisille kaiverruksille ominaisesta arkaisoivasta kirjoituskäytännöstä.

Itse näyttelyesine.

Versaalilla translitteroitu ᛦ ʀ merkitsee rotasismille altistunutta foneemia, jonka ilmentymien historia voidaan tiivistää kaavaan [s] → [z] → [r]. Karkeana nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että silloin kun muinaisskandinaavissa on r ja gootissa s, on riimuskandinaavissa ᛦ ʀ. Käyttö ei ole kuitenkaan etymologisessa mielessä täysin johdonmukaista, mistä käyvät esimerkiksi muodot ᛅᚢᚦᚱ tauþr ja ᚴᚢᚾᚢᚴᛦ kunukʀ, joissa molemmissa voisi odottaa olevan sama toisenlaisen taulukon yhteydessä mainitsemani maskuliinin yksikön nominatiivin pääte (*daudaz, *kuningaz). Tämä epäjohdonmukaisuus viittaa siihen, että foneemit /ʀ/ ja /r/ ovat tässä vaiheessa jo sulautuneet toisiinsa, eli horjuvuus kirjoituksessa vastaa sitä, että nykyenglantilainen ei olisi varma, kirjoittaako meat vai meet tai not vai knot.

Toinen rotasismi on tapahtunut vera-verbin muodoissa (vera 'olla', vrt. gootin wisan ja saksan partisiipin perfekti gewesen). Riimukiven tekstissä näkyy kirjallisissakin lähteissä tavattu vas 'oli', jonka myöhäisempi muoto on kaikista nykyskandinaavisista kielistä tuttu var. Tässä tapauksessa r on levinnyt analogisesti niistä muodoista, joihin se etymologisesti "kuuluu". Muinaisskandinaavin muotopariin var : várum voidaan verrata englannin was : were ja alkuperäistä, rotasoitumatonta muotoa edustavaa gootin was : wesum. Englannissa (ja alkujaan skandinaavissakin) näkyvän vaihtelun s : r taustalla on Vernerin lain aiheuttama "grammatischer Wechsel": alunperin päätteellä ollut aksentti on aiheuttanut monikkomuodoissa s:n soinnillistumisen, joka on johtanut sen muuttumiseen r:ksi (tälle ilmiölle sukua on sanskritisteille tuttu, alunperin aksentin siirtymisen aiheuttama vokaalivaihtelu atemaattisten verbien preesensmuodoissa ja tietenkin germaanisten kielten preteritiä etymologisesti vastaavassa perfektissä).

Toinen äänteenmuutos, jonka puute riimukirjoituksessa (ylempänä mainituin varauksin) näkyy, on umlaut eli äänteenmukaus sanassa ᛋᛅᛏᛁ᛬ sati = satti. Kyseessä on kausatiivijohdostyyppi, jonka nykykielisissä ilmentymissä alkuperäinen *j on aiheuttanut verbivartalossa umlautin ja sitten kadonnut, esim. englannin full ~ fill, ruotsin full ~ fylla ja saksan voll ~ füllen. Näiden alkuperäistä asua vastaa gootin varsin läpinäkyvä fulls ~ fulljan 'täysi ~ täyttää'. Tekstissä esiintyvä verbi merkitsee etymologisesti 'asettaa istumaan', ja sitä vastaavat englannin set, saksan setzen ja ruotsin sätta. Näiden heikosti taipuvien verbijohdosten vartalona on vahvan verbin sit/sitta/sitzen 'istua' preteritistä sat/satt/saß tuttu ablaut- eli vokaaliastevaihtelumuoto. Gootissa vastaavat muodot ovat sitan : sat 'istua' ja vokaalin osalta mukautumaton satjan 'asettaa', jonka preteriti on satida.

Edinburghin kreikkaa ja latinaa

Kävin toissa viikolla  Edinburghissa. Törmäsin kaupungissa kahteen kreikankieliseen kirjoitukseen, yhteen englanniksi käännettyyn sitaattiin kreikankielisestä kirjallisuudesta sekä erinäisiin latinankielisiin kirjoituksiin. Tämä edellä mainittuja aiheita käsittelevä kirjoitus odotti tähän asti luonnostilassa, koska pyysin viime viikolla tyypilliseen tapaani Jens Nilssonia lähettämään minulle sitaatin omasta hyllystäni puuttuvasta (ja kirjastostakin ainakin tuolloin lainassa olleesta) teoksesta. Toissa päivänä, tiedusteltuani ensin hänen peräänsä hänen viimeisekseen tietämästäni olinpaikastaan, sain kuulla hänen löytyneen kuolleena kotoaan. Kirjoitin tänään aiheesta Facebookiin. Banaaliudestaan huolimatta alla oleva kirjoitus, joka siis mainittua sitaattia lukuun ottamatta valmistui alla olevassa muodossa viime viikolla, on omistettu hänelle.

***

Pitempi kreikankielisistä teksteistä on William Ewart Gladstonen (1809 - 1898) muistomerkissä, joka sijaitsee Coates Crescentin puistossa. Gladstonen patsaan jalustan edessä on kahden pojan pitelemä laakeriseppele, jonka nauhoissa on seuraavat tekstit:

ΟΥ ΠΕΡΙ ΜΕΝ ΠΡΟΦΡΩΝ
ΚΡΑΔΙΗ ΚΑΙ ΘΥΜΟΣ ΑΓΗΝΩΡ

ΤΟΥ ΚΑΙ ΑΠΟ ΓΛΩΣΣΗΣ ΜΕΛΙ
ΤΟΣ ΓΛΥΚΙΩΝ ΡΕΕΝ ΑΥΔΗ

'Hänen sydämensä on miehekäs ja mielensä rohkea, ja hänen kieleltään virtasi hunajaa makeampi puhe'. Nämä kaksi heksametrisäettä ovat sitaatteja Iliaasta: sanoilla οὗ περὶ μὲν πρόφρων κραδίη καὶ θυμὸς ἀγήνωρ (10,244) Diomedes kuvaa Odysseusta, ja τοῦ καὶ ἀπὸ γλώσσης μέλιτος γλυκίων ῥέεν αὐδή (1,249) viittaa Nestorin kaunopuheisuuteen hänen alkaessaan selvitellä Akhilleuksen ja Agamemnonin kiistaa Briseis-tytöstä.

Lyhyempi kirjoitus löytyy Edinburghin linnasta nykyisen sotamuseon sisäänkäynnin vierestä, entisen sotilassairaalan oven yläpuolisesta tympanonista, jossa reliefin poikki kulkee seuraava teksti:

ΑΣΚΛΗΠΙΟΣ

'Asklepios'. Asklepios oli kreikkalaisten lääketieteen jumala, jonka sauvan ympärillä kiemurteleva käärme on kuvattu itse veistoksessa.

Asklepioksen sauva ja käärme.

Niin ikään Edinburghin linnassa, skottien sotamuistomerkiksi rakennetun pyhäkön sisällä on seuraava englanninkielinen sitaatti Peloponnesolaissotien historiasta:

THE WHOLE EARTH IS THE TOMB
OF HEROIC MEN AND THEIR STAY
IS NOT GRAVEN ONLY ON STONE
OVER THEIR CLAY BUT ABIDES
EVERYWHERE WITHOUT
VISIBLE SYMBOL WOVEN
INTO THE STUFF OF
OTHER MEN'S LIVES

THUCYDIDES

Kreikaksi kyseinen kohta kuuluu seuraavasti:

ἀνδρῶν γὰρ ἐπιφανῶν πᾶσα γῆ τάφος, καὶ οὐ στηλῶν μόνον ἐν τῇ οἰκείᾳ σημαίνει ἐπιγραφή, ἀλλὰ καὶ ἐν τῇ μὴ προσηκούσῃ ἄγραφος μνήμη παρ' ἑκάστῳ τῆς γνώμης μᾶλλον ἢ τοῦ ἔργου ἐνδιαιτᾶται. (2.43)

Englanninnos on paikoittain hieman mukaileva, mikä ilmenee vertaamalla sitä sanatarkempaan käännökseen: 'miesten nimittäin kuuluisien koko maa [on] hauta, ja ei hautakivien pelkästään kotimaassa kerro kirjoitus, vaan myös vieraassa [maassa] kirjoittamaton muisto jokaisella tiedosta ennemmin kuin teosta elää.' J. A. Hollon käännös (Peloponnesolaissota I: kirjat I - IV, 1964) välittää sisällön luettavammassa muodossa: 'Sillä kuuluisien miesten hautana on koko maailma, eivätkä heidän mainettaan julista vain muistopatsaisiin piirretyt kirjoitukset, vaan myös vieraissa maissa elää jokaisen ihmisen rinnassa heidän kirjoittamaton muistonsa sydämen eikä kiven säilyttämänä'.

En valitettavasti juurikaan kirjannut ylös näkemiäni latinankielisiä piirtokirjoituksia, joten en voi tehdä niistä vastaavaa selontekoa kuin Helsingin tapauksessa. Mainittakoon kuitenkin tunnuslause nemo me impune lacessit 'kukaan ei hätyytä minua rankaisematta', joka on nähtävissä muun muassa eräissä punnan kolikoissa, Edinburghin linnan portin yläpuolella sekä vanhimman ja jaloimman ohdakkeen ritarikunnan rintatähdessä.

Vieraillessani Holyroodin palatsissa huomasin, että pääsisäänkäynnin yläpuolella olevan vaakunan alla luki lacesset (futuuri) tavanomaiset muodon lacessit (preesens) sijaan. Kysyin asiasta lähimmältä vartijalta, joka ei ollut ikinä huomannut asiaa, mutta kysyi radiopuhelimellaan lisätietoja. Lopulta kaiverrusta tuli ihmettelemään ainakin kaksi muuta henkilökunnan jäsentä, ja johtopäätökseksi jäi, että kyseessä lienee ollut muurarien virhe.

"Nemo me impune lacesset", Holyroodin palatsi.

Seuraavana päivänä kävin Edinburghin linnassa. Sotamuseossa oli näytteillä muun muassa kuninkaallisten skottifusilieerien upseerivyönsolki vuosien 1882 ja 1914 väliltä sekä kuninkaallisten ylämaan fusilieerien 1970-luvulla käytössä ollut C-komppanian lippu, jonka asu on opastekstin mukaan pysynyt muuttumattomana 1600-luvun lopulta saakka. Molemmissa edellä mainituissa näyttelyesineissä lauseen viimeinen sana on muodossa lacesset. Sama muoto löytyi myös Maria Stuartin kammarin yhteydessä olevan pienemmän huoneen seinälle maalatusta vaakunasta, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

"Nemo me impune lacesset", Edinburghin linna.

Lacesset näyttäisi siis mahdollisesti palautuvan jonnekin 1600-luvulle. Raportoin havaintoni palatsille ja odotan lisätietoja.