Vanhin 1300-luvulla vaikuttaneen Johannes Lichtenauerin miekkailutaitoja käsittelevä teos on eräässä vuoteen n. 1389 ajoitetussa kirjassa tavattava anonyymi selitys hänen opeistaan (GNM 3227a 13v - 65r). Käsittelen tekstin kohtaa, jossa viitataan Aristoteleeseen (22r-22v). Alla on käsikirjoituksen pohjalta Dierk Hagedornin laatima transkriptio:
Edellinen alkuteksti perustunee pitkälti Grzegorz Żabińskin transkriptioon, jossa sanan elucescunt jälkeen on merkintä [przewyższają].
Latinankielisen Aristoteles-sitaatin käännös tuntuu olevan laadittu sattumanvaraisesti sanakirjan avulla. Prepositio iuxta ei oikeastaan merkitse 'lähellä' vaan 'vieressä'. Sana magis 'enemmän' on käsitetty sanan magus muodoksi, vaikka englanninnos ei vastaa oikeastaan tätäkään tulkintaa (magis olisi monikon datiivi tai ablatiivi). Englanninkieliset sanat ovat yhdistettävissä latinankielisiin sanoihin, mutta käännöksessä ei ole mitään järkeä.
Toisaalta myöskään alkutekstissä ei ole mitään järkeä. Sananmukainen käännös voisi olla 'vastakohdat asetettuina toistensa viereen loistavat enemmän tai vastakkaisten paljastetut, mutta jolle...' Virke ei ole kokonainen, eikä cui autem oikein sovi sitä edeltävään osaan: cui on yksikön datiivi, opposita on neutrin monikko (oppositorum on tietenkin joko neutrin tai maskuliinin monikon genetiivi).
Wiktenauerista löytyy alkutekstin valokopion (21v - 22r, 22v - 23r) lisäksi Thomas Stoepplerin laatima käännös:
Yllä oleva käännös poikkeaa edellisestä paitsi siinä, että sen laatija vaikuttaa osanneen kääntämäänsä kieltä, myös siinä, että "Swach weder stark / herte weder weich / et eqt° " on käsitetty osaksi Aristoteles-lainausta. Virkkeen jatkuminen saksaksi voisi selittää kesken jäävän cui autem 'mutta jolle' -kohdan. Virkkeestä on kuitenkin näinkin vaikea saada selkoa, eikä Stoeppler vaikuta ottaneen kantaa kyseisiin sanoihin käännöksessään.
Hieman tulkitsevampi käännös esiintyy Marko Saaren suomennoksessa:
Yllä oleva tulkinta sopii itse asiaan, muttei parhaalla tahdollakaan vastaa alkutekstiä.
Sen lisäksi, että lainausta ei ole sen epämääräisestä luonteesta johtuen mahdollista kääntää järkevästi, vaikka osaisikin latinaa, ei se vaikuta olevan muutenkaan kovin autenttinen. Aristoteles on toki kirjoittanut logiikkaa käsittelevän teoksen, joka tunnetaan aiheensa mukaisesti nimellä Περὶ Ἑρμηνείας eli Peri Hermēneiās (keskiaikaisittain "pery armenias" tms.), suomeksi Tulkinnasta. Teos tunnetaan myös vähintään yhtä hyvin latinankielisellä nimellä De interpretatione. Teoksen alkukieli on luonnollisesti kreikka, mutta se oli myös ensimmäisiä Aristoteleen teoksia, joita käännettiin latinaksi läntisen Euroopan sivistyneistön tarpeisiin. Ensimmäisenä teoksen käänsi latinaksi Gaius Marius Victorinus, joka eli 300-luvulla. Valitettavasti hänen käännöksensä ei ole säilynyt. Toisen käännöksen laati Boethius (n. 480–524/525). Lopulta Wilhelm Moerbekelainen (1251- n. 1286) käänsi Aristoteleen säilyneen korpuksen suoraan kreikasta latinaksi de verbo in verbum korjatakseen arabiankielisten käännösten pohjalta syntyneiksi epäillyt virhetulkinnat.
Boethiuksen ja Wilhelm Moerbekelaisen käännösten tarkastelu ei paljasta kohtaa, josta käsitelty latinankielinen lainaus voisi olla peräisin. Tietenkin on mahdollista, että lause on toisen käden lähteestä peräisin oleva epäsuora lainaus, mutta se ei silti vaikuta viittaavaan mihinkään kohtaan itse teoksessa. Kiehtovin vaihtoehto olisi, että lainaus on peräisin jostain kadonneesta käännöksestä, jolloin arabia välikielenä on saattanut muuttaa sisällön tunnistamattomaksi. Tämä ei kuitenkaan vaikuta todennäköiseltä.
Sitaatin alkuosa opposita iuxta se posita magis elucescunt on itse asiassa yleinen lentävä lause, jonka käyttäjiä ovat olleet mm. Johannes Tinctoris (n. 1435–1511), Pietro Pomponazzi (1462 - 1525) ja Francis Bacon (1561 - 1626). Ajatus sinänsä voi hyvinkin olla ikivanha kiteytys jostain aristoteelisen filosofian osa-alueesta, mutta kirjallisten lähteiden perusteella ilmaisun varhaisin käyttäjä näyttäisi [lisäys 20.8.2015: muttei ole, ks. kommenttini alempana] olevan Tuomas Akvinolainen (1225 - 1274). Lause esiintyy teoksessa Summa theologiae lähes samassa muodossa kuin käsitellyssä sitaatissa: contraria juxta se posita magis elucescunt 'vierekkäin asetettuina vastakohdat erottuvat selkeämmin' (1a2ae. 48,3). Toisaalla sama ajatus esiintyy hieman toisin muotoiltuna: contraria juxta se posita majora videntur 'vierekkäin asetettuina vastakohdat näyttävät suuremmilta' (2a2æ. 144,3).
Koska Tuomas Akvinolainen siteeraa usein Aristotelesta, on mahdollista, että perustelunomaisesti käytettyä ytimekästä lausetta on virheellisesti pidetty Aristoteleelta peräisin olevana. Käsitellyssä miekkailuoppaassa puhutaan vastakkaisista käsitteistä (Swach weder stark, herte weder weich), joten temaattisesti lentävän lauseen voi ajatella olevan tässä jokseenkin paikallaan. Aristoteleen mainitseminen saattaa olla myös yksinkertaisesti yritys saada tekstille lisää arvovaltaa. Tällainen hieman kyseenalainen viittaaminen ei ole täysin tavatonta nykyäänkään.
Palaan loppuosaan myöhemmin ja laadin koko jutusta hieman asiallisemman kokonaisuuden. Sitä odotellessa vielä muutamia huomioita itse tekstin muodosta. Väitetyn Aristoteles-sitaatin sisältävät rivit näyttävät faksimilena tältä:
Ensimmäisellä rivillä näkyvä astemerkkiä muistuttava kohotettu o on tavun ro lyhenne. Toisella rivillä rivin yläpuolella oleva viiva merkitsee kirjainta s. Sanasta magis (2. rivi) on kirjoitettu vain kirjaimet m ja g. Kolmannella rivillä on sana opposit lyhennetty takaperoisen alfan näköisellä lenkillä. Sanaksi autem (rivi 3) tulkitussa sanassa on lyhenteenä käytetty kohotettua 2-merkkiä.
Vnd das mey~t lichtnaw° / mit dese~ wörter / weichDavid Lindholm "ja ystävät" ovat laatineet koodeksin miekkailua käsittelevästä osasta käännöksen, jonka viereiselle palstalle on asetettu editio alkutekstistä. Yllä oleva kohta on editoitu ja käännetty seuraavasti:
vnd herte / vnd das get of dy aucto’i-
tas / als aristotyles spricht in lib° pyarmenias
Oppo~ita iuxta se po~ita m~g~ elucescu~t / vel /
oppo~ita opposit~ cui aut° / Swach weder stark /
herte weder weich / et eqt° / Deñe solde stark weder stark
syn / zo gesigt allemal der sterker /
dorvm get lichtnawer fechte~ noch recht° vnd
worhaftiger ku~st dar / das ey~ swacher mit syn°
ku~st vnd list / als schire gesigt / mit /als ey~
starker mit syn° sterke / worvm were and°s ku~st /
Und das meynt lichtnawer /
mit desen wo[e]rter / weich und herte / und
das get of dy auctoritas
als aristotyles spricht in libro peryarmenias
opposita iuxta se posita magis elucescunt /
vel exposita oppositorum cui autem / Swach
weder stark / herte weder weich / et equetur
/ Wene solde stark weder stark syn / zo
gesigt allemal der sterker / dorum get lichtnawer
fechten noch recht und worhaftiger
kunst dar / das eyn swacher mit syner kunst
und list / als schire gesigt / /als eyn starker
mit syner sterke / worum were anders
kunst /
This is what Liechtenauer means by the(Lihavointi minun.)
words soft [Weich] and strong [Hart]. And
this comes from the authorities
as Aristotle said in the book Peri Hermanias;
opposita iuxta se posita magis elucescunt / vel
exposita oppositorum cui autem [opposed
near him set wise men shine forth or abandon
opposition]. Weak against strong, hard
against soft and vice versa. Because when
it is strong against strong, the stronger one
will always win. That is why Liechtenauer’s
swordsmanship is a true art that the weaker
wins more easily by use of his art than the
stronger by using his strength. Otherwise
what use would the art be? (20 - 21)
Edellinen alkuteksti perustunee pitkälti Grzegorz Żabińskin transkriptioon, jossa sanan elucescunt jälkeen on merkintä [przewyższają].
Latinankielisen Aristoteles-sitaatin käännös tuntuu olevan laadittu sattumanvaraisesti sanakirjan avulla. Prepositio iuxta ei oikeastaan merkitse 'lähellä' vaan 'vieressä'. Sana magis 'enemmän' on käsitetty sanan magus muodoksi, vaikka englanninnos ei vastaa oikeastaan tätäkään tulkintaa (magis olisi monikon datiivi tai ablatiivi). Englanninkieliset sanat ovat yhdistettävissä latinankielisiin sanoihin, mutta käännöksessä ei ole mitään järkeä.
Toisaalta myöskään alkutekstissä ei ole mitään järkeä. Sananmukainen käännös voisi olla 'vastakohdat asetettuina toistensa viereen loistavat enemmän tai vastakkaisten paljastetut, mutta jolle...' Virke ei ole kokonainen, eikä cui autem oikein sovi sitä edeltävään osaan: cui on yksikön datiivi, opposita on neutrin monikko (oppositorum on tietenkin joko neutrin tai maskuliinin monikon genetiivi).
Wiktenauerista löytyy alkutekstin valokopion (21v - 22r, 22v - 23r) lisäksi Thomas Stoepplerin laatima käännös:
And this is what Liechtenauer means with the words "weich und hart" "soft and hard". And this concept is from the auctoritas when Aristoteles says in the book Peyarmenias: [sic] "Oppositions shine more clearly if placed next to each other then [sic] directly opposing them (conflicting) Weak against strong, hard against weak and vice versa." If it should be only strong against strong, the stronger will always win. That is the reason why Liechtenauers fencing ist real and correct art, so that a weak man can win with his art and wits in the same manner a strong man can do with his strength and it would be no art otherwise.(Lihavointi minun.)
Yllä oleva käännös poikkeaa edellisestä paitsi siinä, että sen laatija vaikuttaa osanneen kääntämäänsä kieltä, myös siinä, että "Swach weder stark / herte weder weich / et eqt° " on käsitetty osaksi Aristoteles-lainausta. Virkkeen jatkuminen saksaksi voisi selittää kesken jäävän cui autem 'mutta jolle' -kohdan. Virkkeestä on kuitenkin näinkin vaikea saada selkoa, eikä Stoeppler vaikuta ottaneen kantaa kyseisiin sanoihin käännöksessään.
Hieman tulkitsevampi käännös esiintyy Marko Saaren suomennoksessa:
Tätä Liechtenauer tarkoittaa sanoilla pehmeä/heikko ja vahva/kova. Ja tämä on sen mukaista mitä Aristoteles sanoi kirjassaan Peri hermanias; vastusta kohdatessaan viisaat miehet jatkavat eteenpäin tai myötäävät. Heikko vahvaa vastaan, kova pehmeää vastaan ja toisinpäin. Koska milloin kova on kovaa vastaan, vahvempi aina voittaa. Siksi Liechtenauerin taito on todellinen ja heikompi voittaa sitä käyttäessään helpommin kuin vahva mies voimaa käyttäessään, mitä hyötyä muuten taidosta olisi.(Lihavointi minun.)
Yllä oleva tulkinta sopii itse asiaan, muttei parhaalla tahdollakaan vastaa alkutekstiä.
Sen lisäksi, että lainausta ei ole sen epämääräisestä luonteesta johtuen mahdollista kääntää järkevästi, vaikka osaisikin latinaa, ei se vaikuta olevan muutenkaan kovin autenttinen. Aristoteles on toki kirjoittanut logiikkaa käsittelevän teoksen, joka tunnetaan aiheensa mukaisesti nimellä Περὶ Ἑρμηνείας eli Peri Hermēneiās (keskiaikaisittain "pery armenias" tms.), suomeksi Tulkinnasta. Teos tunnetaan myös vähintään yhtä hyvin latinankielisellä nimellä De interpretatione. Teoksen alkukieli on luonnollisesti kreikka, mutta se oli myös ensimmäisiä Aristoteleen teoksia, joita käännettiin latinaksi läntisen Euroopan sivistyneistön tarpeisiin. Ensimmäisenä teoksen käänsi latinaksi Gaius Marius Victorinus, joka eli 300-luvulla. Valitettavasti hänen käännöksensä ei ole säilynyt. Toisen käännöksen laati Boethius (n. 480–524/525). Lopulta Wilhelm Moerbekelainen (1251- n. 1286) käänsi Aristoteleen säilyneen korpuksen suoraan kreikasta latinaksi de verbo in verbum korjatakseen arabiankielisten käännösten pohjalta syntyneiksi epäillyt virhetulkinnat.
Boethiuksen ja Wilhelm Moerbekelaisen käännösten tarkastelu ei paljasta kohtaa, josta käsitelty latinankielinen lainaus voisi olla peräisin. Tietenkin on mahdollista, että lause on toisen käden lähteestä peräisin oleva epäsuora lainaus, mutta se ei silti vaikuta viittaavaan mihinkään kohtaan itse teoksessa. Kiehtovin vaihtoehto olisi, että lainaus on peräisin jostain kadonneesta käännöksestä, jolloin arabia välikielenä on saattanut muuttaa sisällön tunnistamattomaksi. Tämä ei kuitenkaan vaikuta todennäköiseltä.
Sitaatin alkuosa opposita iuxta se posita magis elucescunt on itse asiassa yleinen lentävä lause, jonka käyttäjiä ovat olleet mm. Johannes Tinctoris (n. 1435–1511), Pietro Pomponazzi (1462 - 1525) ja Francis Bacon (1561 - 1626). Ajatus sinänsä voi hyvinkin olla ikivanha kiteytys jostain aristoteelisen filosofian osa-alueesta, mutta kirjallisten lähteiden perusteella ilmaisun varhaisin käyttäjä näyttäisi [lisäys 20.8.2015: muttei ole, ks. kommenttini alempana] olevan Tuomas Akvinolainen (1225 - 1274). Lause esiintyy teoksessa Summa theologiae lähes samassa muodossa kuin käsitellyssä sitaatissa: contraria juxta se posita magis elucescunt 'vierekkäin asetettuina vastakohdat erottuvat selkeämmin' (1a2ae. 48,3). Toisaalla sama ajatus esiintyy hieman toisin muotoiltuna: contraria juxta se posita majora videntur 'vierekkäin asetettuina vastakohdat näyttävät suuremmilta' (2a2æ. 144,3).
Koska Tuomas Akvinolainen siteeraa usein Aristotelesta, on mahdollista, että perustelunomaisesti käytettyä ytimekästä lausetta on virheellisesti pidetty Aristoteleelta peräisin olevana. Käsitellyssä miekkailuoppaassa puhutaan vastakkaisista käsitteistä (Swach weder stark, herte weder weich), joten temaattisesti lentävän lauseen voi ajatella olevan tässä jokseenkin paikallaan. Aristoteleen mainitseminen saattaa olla myös yksinkertaisesti yritys saada tekstille lisää arvovaltaa. Tällainen hieman kyseenalainen viittaaminen ei ole täysin tavatonta nykyäänkään.
Palaan loppuosaan myöhemmin ja laadin koko jutusta hieman asiallisemman kokonaisuuden. Sitä odotellessa vielä muutamia huomioita itse tekstin muodosta. Väitetyn Aristoteles-sitaatin sisältävät rivit näyttävät faksimilena tältä:
Ensimmäisellä rivillä näkyvä astemerkkiä muistuttava kohotettu o on tavun ro lyhenne. Toisella rivillä rivin yläpuolella oleva viiva merkitsee kirjainta s. Sanasta magis (2. rivi) on kirjoitettu vain kirjaimet m ja g. Kolmannella rivillä on sana opposit lyhennetty takaperoisen alfan näköisellä lenkillä. Sanaksi autem (rivi 3) tulkitussa sanassa on lyhenteenä käytetty kohotettua 2-merkkiä.
