Suomen kielen salattu historia, osa 2

[Lisäys 6.4.2017: edellinen tämän genren kirjoitus löytyy täältä.]

Erään kieliasiantuntijan Facebook-seinältä löytyy seuraavanlaisia sanavertailuja:

SUOMEN KIELEN SALATTU HISTORIA

Volapük perustuu Suomen kieleen. Vai mitä sanotte tästä sanalistasta:

volapük balat 'pala' - suomen pala
volapük balion 'miljoona' - suomen paljon
volapük bed 'sänky' - suomen peti
volapük binot 'rakenne' - suomen pino
volapük dajonöd 'näyttely' - suomen taidonnäyte
volapük faalik 'kalpea' - suomen vaalea
volapük hil 'kantapää' - suomen nilkka
volapük it 'itse' - suomen itse
volapük kel 'kuka, mikä' - suomen ken
volapük kög 'yskä' - suomen köh
volapük kum 'kasa, pino - suomen kumpu
volapük län 'maa' - suomen lääni

Joku voi väittää, että joku näistä selittyisi Englannin kautta. Että Suomalaiset olisivat muka lainanneet kielensä Englantilaisilta! Kun Suomalainen kutsuu kissaa "kis kis kis", Englantilaista naurattaa, koska se kuullostaa Englannin sanalta "kiss", mutta mitä sanoo Englantilainen? "Pussy pussy pussy" eli "pusipusipusi" selvällä suomen kielellä. Sattumaa? Niin ne kieli herrat haluaisivat meidän uskovan. Että Suomessa ei ole mitään omaa.

Myös Kantonin Kiina perustuu Suomeen, vaikka sanat ovatkin siinä kovin lyhentyneet:

kantonin da 'lyödä' - suomen takoa
kantonin dim 'kello' - suomen tiima
kantonin fu 'housut' - suomen puku
kantonin hou 'hyvä' - suomen hyvä
kantonin housiu 'hauska' - suomen hauska
kantonin ngoi 'rakastaa' - suomen koinata
kantonin neuisi 'rouva' - suomen neiti
kantonin ma 'hevonen' - suomen humma
kantonin tai 'katsoa, nähdä' - suomen taivastella
kantonin tit 'rauta' - suomen tina
kantonin sanman 'uutiset' - suomen sanoma
kantonin yut 'kuu' - suomen kuuhut (vanh.)

Kieli herrat väittävät, että pitäisi verrata kantakieliä (esim. Kanta-Germaani), mutta totuus on, että kuolleiden kielten ääntämyksestä ei voi tietää mitään, sillä silloin ei oltu vielä keksitty nauhoituskoneita.

Suomen ja Kiinan salassa pidetty yhteys on tulkittu Ruotsalaisen historiankirjoituksen taholta niin, että Suomalaiset olisivat muka Mongooleja, mutta kyllä kansa tietää.

Yksikään kielitieteilijä ei ole esittänyt tälle vasta-argumentteja. Miksi asiantuntijat haluavat vaieta asian kuoliaaksi? Onko tässä osuttu nykyaikaisen kielentutkimuksen tabuihin?

Yllä esitetyllä on selkeitä implikaatioita. Gööttiläinen rotu-oppi on ollut väärässä, sillä suomalaiset eivät suinkaan ole mongoleja, vaan mongolit suomalaisia: Kiinan keisarikunta, Kultainen horda ja jopa Japanin imperiumi ovat itse asiassa suomalaisia valtakuntia. Suomalainen herraviha näkyy japanin kielessä, jossa sana kakka tarkoittaa 'ylhäisyyttä'.

Toisaalta volapükin historia on kirjoitettava uusiksi, sillä se perustuu suomen kieleen, minkä todistaa jopa kielen nimi. Volapük on yritetty germanofiilien toimesta selittää sanojen vol 'maailma' ja pük 'kieli' yhdistelmäksi, jotka muka ovat yksinkertaistuksia sellaisista muodoista kuin world ja speech. Yksinkertaisuudessa on vinha perä, mutta tulkinta on väärä: suomessa ei ole sananalkuisia tai -loppuisia konsonanttiryppäitä, sillä suomi on kaunis ja soinnukas kieli, mutta tämä ei ole yksinkertaistamisen seurausta, päinvastoin. Lainatessaan suomesta sanan ruuvi ovat ruotsalaiset itse asiassa muokanneet sanan muotoa tehdäkseen siitä vähemmän suomalaisen näköisen saaden aikaan vaikeasti lausuttavan muodon skruv. Todellisuudessa vola tulee suomen sanasta vala ja pük sanasta puhe. Kielen oikea nimi on siis valapuhe, salaliittolaisten vala, joka on naamioitu germanofiileille mieluisaan muotoon (huomaa etenkin umlautin lisääminen).

Volapük eli valapuhe on siis itse asiassa fennomaaninen salaliitto suomen kielen aseman palauttamiseksi maailman pääkieleksi. Kielen kehittäjänä pidetään saksalaista katolista pappia Johann Martin Schleyeria (1831 - 1912). Kyseessä on kuitenkin tökerö valehenkilöllisyys: jos katolinen pappi oikeasti haluaisi tehdä jostain kielestä maailmankielen, olisi se kieli tietenkin latina. Schleyer kuitenkin nähtävästi päätti propagoida suomen germanisoitua versiota. Kuka hän oikeastaan oli?

Edellä mainitun periaatteen mukaisesti sukunimestä Schleyer paljastuu helposti suomalainen sukunimi: aluksi poistetaan konsonanttirypäs (Schleyer → Leyer), sitten germaaninen nimijohdin -er muutetaan suomalaiseksi johtimeksi -ne (Leyer → Leyne), ja lopuksi tehdään ortografinen muutos (Leyne → Laine). Etunimi Johann on yksinkertaisesti saksalainen versio suomalaisesta nimestä Johannes, ja Martin on hatunnosto Martti Lutherille, jonka aloitteesta Raamattu käännettiin takaisin suomen kielelle. Kyseessä on siis Johannes Laine (1866 - 1933), suomalainen kansanedustaja ja Suur-Karjala-lehden toimittaja. Schleyerinä hän esiintyi 35 vuotta todellista ikäänsä vanhempana salaten nuorekkaan ruumiinkuntonsa kaavulla ja tekoparralla:

Johannes Laine alias Johann Schleyer.

Kuten kuvasta näkyy, oli Johannes Laineen valeasu hyvin samanlainen kuin Sigurd Wettenhovi-Aspan käyttämä hänen esiintyessään salanimellä "Guido von List". Laine jatkoi kaksoiselämäänsä saksalaisena pappina kunnes hänen saamansa toimi Joensuun Kauppa-apulaiskoulun opettajana ei enää mahdollistanut tätä.