tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post2691219503186823091..comments2024-02-23T14:33:04.409+02:00Comments on Filologogrammata: They-pronominista (henestä, osa 2)Antti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-85279923437302204572016-12-10T11:17:50.219+02:002016-12-10T11:17:50.219+02:00Mielenkiintoista! Luulisi, että sukupuolen ollessa...Mielenkiintoista! Luulisi, että sukupuolen ollessa tiedossa ei <i>they</i>-pronominin käytössä ole oikeastaan mitään erikoista, sillä senhän ei oikeastaan edes tarvitse kongruoida samalla tavalla kuin relatiivipronominin. Erikoista olisi käyttää sanaa <i>they</i> sanan <i>he</i> tai <i>she</i> sijaan silloin, kun viitattu kohde olisi jokin tietty henkilö, esim. <i>I met my friend John, they had bought a new car</i>. (Mahdollinen lause tietysti, mutta merkitykseltään eri kuin jos siinä olisi <i>he</i>.)<br /><br />Arvovaltaisuuden ja Schellingin pisteyden välinen suhde ansaitsee enemmänkin mietintää, ehkä liittyen klassikoihin yleisimmin. Palaan asiaan riippuen inspiraatiosta.<br /><br />Geneerisen <i>theyn</i> esiintyminen jo keskienglannissa ei ollut sinänsä missään nimessä kyseenalaistettuna tässä, sillä onhan mainittu Ellesmere-käsikirjoituskin keskienglantia.Antti Ijäshttps://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-85964454097260374142016-12-10T01:50:07.091+02:002016-12-10T01:50:07.091+02:00Kaikki, mitä sanot, on totta. Lisään kuitenkin, et...Kaikki, mitä sanot, on totta. Lisään kuitenkin, että niissä itse näkemissäni englannin natiivipuhujien välisissä keskusteluissa, joihin viittasin epäsuorasti, on väitetty, että <i>they</i>-pronominin käyttö nimenomaan sukupuolen <i>ollessa</i> tiedossa on äskettäinen uusi ilmiö. (Ja sellaisena seurausta äskettäin lisääntyneestä poliittisesta korrektiudesta: vanhoina hyvinä aikoina väitetysti ymmärrettiin, että sukupuolen ollessa tiedossa ei ole mitään syytä kieliopilliseen sukupuolineutraaliuteen.) Ja tähän on sitten huomautettu, että koska noissa Shakespeare-sitaateissa pronominia käytetään juuri tällä tavalla eikä siis "varsinaisen <i>singular they</i> -rakenteen" tavoin, niin ne osoittavat, ettei asia ole näin.<br /><br />Chaucerin ja Shakespearen mainitseminen ei ole ehkä nojannut niinkään heidän arvovaltaansa vaan siihen, että he ovat peliteorian termein <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Focal_point_(game_theory)" rel="nofollow">Schellingin piste</a>: viitepiste, jota ei valita sen omien ominaisuuksien vuoksi vaan yksinkertaisesti siksi, että se tulee helpoiten mieleen. Muitakin yhtä vanhoja esimerkkejä voidaan mainita. Ainakin substantiivilausekkeeseen <i>man or woman</i> viittaavana geneerinen <i>they</i> on esiintynyt jo keskienglannissa monilla muillakin kuin Chaucerilla (ks. <a href="https://books.google.fi/books?id=qQ20vvzacXMC&lpg=PA70&ots=xx-f27BDjA&dq=%22early%20history%20of%20generic%20pronoun%20use%22&pg=PA70#v=onepage&q=%22early%20history%20of%20generic%20pronoun%20use%22&f=false" rel="nofollow">Anne Curzan: <i>Gender Shifts in the History of English</i></a>). Ja vastaavasti vaikkapa Kuningas Jaakon Raamatussa, joka ilmestyi painosta viisi vuotta ennen Shakespearen kuolemaa, on montakin eri esiintymää.Tommi Uschanovhttps://www.blogger.com/profile/02852865209279310471noreply@blogger.com