tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post717799545262629048..comments2024-02-23T14:33:04.409+02:00Comments on Filologogrammata: (Sotilaallisesta) kielitaidosta ja sen hankkimisestaAntti Ijäshttp://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-21326290315941391312015-10-28T21:59:02.688+02:002015-10-28T21:59:02.688+02:00Facebookin kautta esitettiin kysymys, miksi latina...Facebookin kautta esitettiin kysymys, miksi latinan taito oli eduksi juuri Puolassa. Luin eilen Bo Lindbergin teoksen <i>Latina ja Eurooppa</i> (1993, suom. Osmo Pekonen 1997), jonka sivulla 97 todetaan seuraavasti:<br /><br />"Puolan 1500-luvun suuruudenaikana sekä puolan- että latinankielinen kirjallisuus kukoisti, mutta kansallisvaltiohanke tyrehtyi vastauskonpuhdistukseen ja aatelisvaltaan. Lopulta koko Puola hävisi Euroopan kartalta 1700-luvulla tehdyissä Puolan jaoissa. Tässä tilanteessa latina säilytti asemiaan kirkon ja koulun ulkopuolellakin. Puolan lukumääräisesti runsas aatelisto käytti latinaa paljon pitempään kuin länsieurooppalaiset säätyveljet. Daniel Defoe yllättyi matkustaessaan vuonna 1728 Puolan halki voidessaan todeta, että kaikkialla saattoi puhua latinaa, mikä ei olisi Englannissa ollut ajateltavissa. Latina oli puolan virallinen hallintokieli aina vuoden 1795 viimeiseen Puolan jakoon asti, minkä jälkeen venäläiset, preussilaiset ja itävaltalaiset pyrkivät korvaamaan latinan omilla kansalliskielillään." Antti Ijäshttps://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-50557988429647080642015-10-28T21:57:36.264+02:002015-10-28T21:57:36.264+02:00Kiitos mainiosta taustoituksesta!Kiitos mainiosta taustoituksesta!Antti Ijäshttps://www.blogger.com/profile/11441355451755177890noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8595251345215521274.post-19006543357537587682015-10-16T15:56:22.096+03:002015-10-16T15:56:22.096+03:00Mielenkiintoinen kirjalöytö. Muutamia hajahuomiota...Mielenkiintoinen kirjalöytö. Muutamia hajahuomiota sieltä täältä.<br /><br />Saksassa 1600-luvun "à la mode" -villitys oli vastareaktiona synnyttänyt kielipuristista liikehdintää, joka sai osakseen paljon pilkkaa. Tunnettu esimerkki on ilmeisesti parodiamielessä keksitty sana Gesichtserker ('naamaerkkeri t. -uloke'), jolla olisi - muka - tarkoitus korvata sana Nase ('nenä'), se kun on laina latinasta (nasus) (!). Usein siteerattuja parodiaesimerkkejä löytyy, tosin myöhemmiltä ajoita, myös suomesta.<br /><br />Latinan ja ranskan opetusta koskevista katkelmasta käy hyvin ilmi, miten paljon kieltenopetuksen pedagogiikkaan kiinnitettiin huomiota jo varhaisella uudella ajalla. Kaikki kehitys ei ole siis tälläkään saralla alkanut vasta 1900-luvulla. Asiaa ei liene paljon tutkittu, mutta Suvi Randén on kirjoittanut Turun piispan Johannes Gezelius vanhemman (1615-1690) latinan pedagogiikkaa käsittelevän gradun ("Recta informandi via" 2014).<br /><br />Kielten opetukseen liittyen - suosittu pedagoginen apuneuvo kieliopin opetuksessa oli bellum grammaticale -genre, joka kuvaa nominien ja verbien välistä sotaa selittäen kielen anomaliat syntyneiksi sotavaurioista. Ensimmäisen lajityypin edustajan julkaisi italialainen humanisti Andrea Guarna (Cremona 1511?) latinan alkeisopetusta varten. Erään protestanttisiin olosuhteisiin sovitetun version teoksesta julkaisi myös piispa Gezelius (Turku 1669 ja 1687). Lajityypin myöhäisin ja myös merkittävimpänä pidetty versio on Justus Georg Schotteliuksen "Horrendum bellum grammaticale Teutonum antiquissimorum" (Braunschweig 1673), joka on sovellettu saksan kieleen. Schottelius (1612-1676), 'saksan kieliopin isä', oli aikansa merkittävin saksalainen grammaatikko ja sananmuodostuksen "keksijä": hän muun muassa erotti ensimmäisenä taivutus- ja johtopäätteet systemaattisesti toisistaan, ja häneen palautuvat myös perusosan ("Grundwort") ja määriteosan ("beifügiges Wort") käsitteet.<br /><br />Termi Hauptsprache on niin ikään peräisin Schotteliukselta. Se tarkoittaa eräänlaista kantakieltä. Esimerkiksi (ylä)saksa on "Haubt-Sprache" tai "lingua ipsa Germanica", ja kaikki saksan areaaliset varieteetit (ja ilmeisesti myös muut germaaniset kielet) ovat syntyneet siitä degeneroitumalla ("omnibus dialectis aliquid vitiosi inest"). Zedlerin "Universal-Lexicon" määrittelee hakusanan Sclavonien seuraavasti: "ein Europäisch Land, unter welchem Nahmen die altern Ungarn das eigentlich so genannte Sclavonien, Croatien, Dalmatien, Bosnien, Servien und Bulgarien begriffen, und welches bisweilen Illyrien genennet wird" (36: 646). Sen kielestä Zedler toteaa: "Sie waren meistentheils der Römischen Kirche zugethan, verrichteten aber den Gottesdienst in ihrer eigenen Sprache, welche vor Zeiten sehr gemein war, und an weit mehr Orten geredet wurde, als einige andere Europäische Sprache" (36: 647). Hän huomauttaa lisäksi: "Ja die Mund-Arten von dieser Sprache gehen fast bis an Constantinopel" (ibid.).<br /><br />T. FonsénAnonymousnoreply@blogger.com